Käyttäjä34671
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vie haluja, vie laukeamiskyvyn.
Vaikea kuvitella...viekö se siis tunnon kärjestä?
Kun söin essitalopramia, niin kyky saada orgasmi katosi lähes täysin. Ennen olin todella herkkä seksuaalisesti, mutta sitten pitikin joskus oikeasti tunti jynssätä vibralla ennenkuin viimein laukesin, joskus ei silloinkaan. Ei vaan pystynyt. Aivan kamalaa.
Lääkkeen lopettamisesta vuosi, kyvyt palaavat vähitellen.
Nainen 40v.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et rakasta puolisosi lapsia?
Suhteen alussa olette tutustuttaneet toisenne omille lapsillenne ja olette siinä vaiheessa todennäköisesti viettäneet aikaa yhdessä. Eikö kaikki onnistunut tässä vaiheessa? Oletko joskus aiemmin viettänyt aikaa puolisosi lasten kanssa ilman muita aikuisia? Millaisia tunteita olet silloin kokenut näitä lapsia kohtaan? Oletteko bondanneet kunnolla?
Itse näen tosi omituisena tilanteen, jossa päädytään muuttamaan yhteen, mikäli toinen osapuolista ei kykene rakastamaan toisen puolison lapsia. Eikös näissä tilanteissa pitäisi tehdä päätöksiä lapset edellä? On mahdollista asua eri asunnoissa ja säilyttää parisuhde, mikäli rakkaussuhdetta lapsiin ei muodostu. Mutta saman katon alle muuttaminen on iso päätös.
Argh! Et voi olla tosissasi!
Miksi en rakasta puolisoni lapsia...?! Siksi koska en ole heitä halunnut elämääni eikä meillä ole mitään muuta yhteistä, kuin osoite ja rakkaus siihen mieheen. Se ei riitä syyksi rakastaa heitä. En rakasta myöskään puolisoni ystäviä tai vanhempia taikka omia työkavereita, vaikka heidän kanssaan vietän suurinpiirtein saman verran aikaa.
Ei rakkaus ole sellaista, mikä mystisesti syttyy, kun muutetaan saman katon alle. Sivistyneesti hoidetaan hommat heidän kanssa ja se riittää. Tämä sopii myös heidän isälleen, jota syvästi rakastan ja hänen kanssaan haluan elämäni jakaa. Lapset nyt tulevat siinä sivussa, kun hän on ne aikaisemmin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Todella raukkamaista toimintaa isovanhemmilta.
Mitenkä?
Tuskin niitä lapsia on heidän vaateestaan tehty kuitenkaan.
Jos ei enää lapsihommat kiinnostele.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo ikinä tajunnut syödä noita vitamiineja. Enkä ikinä sairasta. Enkä edes syö mitenkään erityisen tervellisesti. Mutta ulkoilen kyllä joka päivä valoisan aikaan.
Monet ei siihen pysty. Puolet vuodesta on pimeää kun menen töihin ja on pimeää kun pääsen töistä. Tuskin kesän d-vitamiinilla koko vuotta pärjää.
Kun väsyttää, niin silloin pyritään nukkumaan. Työviikon aikaisten herätysten univelat viikonloppuna pois, aivan ihanaa.