Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Onko aina pakko muuttaa samaan asuntoon kaikkien miesten kanssa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaistiin uusperheen ongelmat sillä, että päätettiin olla muuttamatta yhteen ennen kuin lapset lähtevät maailmalle. Molemmat hoitaa omat lapsensa miten parhaaksi näkee. Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta ja siitäkin naimisissa viisi, parin vuoden päästä kun viimeisetkin on potkittu pihalle niin voidaan katsella yhteistä kotia.
Uusperhe ei lopu tuohon. Ne puolison lapset tekee omia lapsia ja sitte ne lapsenlapset on teillä. Miettikääpä sitä! Kunpa tämän olisin tajunnut aikoinaan.
Aikuiset lapset ne vasta hankalia osaa olla eronneille vanhemmilleen ja uusille puolisoille. Nakellaan niskoja ja verrataan exään. Lastenhoitajaksi kyllä kelpaa jos toiset mummit on kieltäytyneet. Perintöjä jaellaan jo etukäteen, kysellään kumpi osti ja maksoi mitäkin.
Mieheni poika piti lakkiaisissaan lyhyen puheen jossa kiitti läheisiään ja myös minua ja miestäni, mainiten mm. miten on aina kokenut olonsa tervetulleeksi meille ja samanveroiseksi meidän lasten kanssa.
Voin kertoa, että mielessäni laitoin näkymättömän sulan hattuuni ja taputin olkapäälle. Minua sapetti niin lukemattoman monet viikonloput kun hän lapsena tuli meille ja kantoi räkätauteja meidän pienemmille lapsille. Päässä kihisi kun hän sotki meidän perheen sääntöjä äitinsä vastaavilla ja sekoitti muutoinkin aina koko viikonlopun. Puhumattakaan siitä kun hän kasvoi hieman ja sain olla koko viikonlopun ajan vahtimassa kuin haukka ettei opeta huonoja tapoja pienemmille.
Mutta minä aina tiesin miten vahingollista se olisi hänelle jos tunteeni näyttäisin. Ja niin minä vain purin hammasta. Ja se kannatti.
Huh, mitä tarinoita. Meillä uusperhe, jossa
- lapset tulevat vain juuri silloin, kun sopimuksessa lukee
- lasten toinen vanhempi ei sanele, miten meillä eletään
- lapset eivät häiritse, eli eivät möykkää, ovat muutenkin hyväkäytöksisiä ja vieraskoreita
- lapsilla omat huoneet, eli ovat paljon siellä, ovat siis jo isompia
- mies hoitaa omat lapsensa, eikä sysää tätä vastuuta äitipuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni poika piti lakkiaisissaan lyhyen puheen jossa kiitti läheisiään ja myös minua ja miestäni, mainiten mm. miten on aina kokenut olonsa tervetulleeksi meille ja samanveroiseksi meidän lasten kanssa.
Voin kertoa, että mielessäni laitoin näkymättömän sulan hattuuni ja taputin olkapäälle. Minua sapetti niin lukemattoman monet viikonloput kun hän lapsena tuli meille ja kantoi räkätauteja meidän pienemmille lapsille. Päässä kihisi kun hän sotki meidän perheen sääntöjä äitinsä vastaavilla ja sekoitti muutoinkin aina koko viikonlopun. Puhumattakaan siitä kun hän kasvoi hieman ja sain olla koko viikonlopun ajan vahtimassa kuin haukka ettei opeta huonoja tapoja pienemmille.
Mutta minä aina tiesin miten vahingollista se olisi hänelle jos tunteeni näyttäisin. Ja niin minä vain purin hammasta. Ja se kannatti.
jos minä saisin valita, niin miehen lapset eivät kävisi meillä. Hypin riemusta, kun viikonloppu syystä tai toisesta peruuntuu. Lapsissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta he vain ovat ulkopuolisia.
Mies tietää mielipiteeni. Teemme hyvin harvoin yhdessä mitään, mutta minä teen ruoan ja syömme päivittäin yhdessä. Silloin juttelen, mutta muuten teen omiani.
Kun toisella oli rippijuhlat, niin mies sanoi, että oli hyvä, että olin mukana. Jotta lasten äiti näki, että kohtelen heitä hyvin. Halasin lasta jne.
Vaikka av:lla väitetään, että lapsi vaistoaa tunteet, niin ei muuten vaistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni poika piti lakkiaisissaan lyhyen puheen jossa kiitti läheisiään ja myös minua ja miestäni, mainiten mm. miten on aina kokenut olonsa tervetulleeksi meille ja samanveroiseksi meidän lasten kanssa.
Voin kertoa, että mielessäni laitoin näkymättömän sulan hattuuni ja taputin olkapäälle. Minua sapetti niin lukemattoman monet viikonloput kun hän lapsena tuli meille ja kantoi räkätauteja meidän pienemmille lapsille. Päässä kihisi kun hän sotki meidän perheen sääntöjä äitinsä vastaavilla ja sekoitti muutoinkin aina koko viikonlopun. Puhumattakaan siitä kun hän kasvoi hieman ja sain olla koko viikonlopun ajan vahtimassa kuin haukka ettei opeta huonoja tapoja pienemmille.
Mutta minä aina tiesin miten vahingollista se olisi hänelle jos tunteeni näyttäisin. Ja niin minä vain purin hammasta. Ja se kannatti.
Ja teit itsellesi karhunpalveluksen. Tuskin edelleenkään pidät pojasta. Sääli pojan osalta, toivottavasti saa joskus tietää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaistiin uusperheen ongelmat sillä, että päätettiin olla muuttamatta yhteen ennen kuin lapset lähtevät maailmalle. Molemmat hoitaa omat lapsensa miten parhaaksi näkee. Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta ja siitäkin naimisissa viisi, parin vuoden päästä kun viimeisetkin on potkittu pihalle niin voidaan katsella yhteistä kotia.
Uusperhe ei lopu tuohon. Ne puolison lapset tekee omia lapsia ja sitte ne lapsenlapset on teillä. Miettikääpä sitä! Kunpa tämän olisin tajunnut aikoinaan.
Mieheni exä on niin tunnustuksenkaipuinen että hän halaa varmasti ihan itse hoitaa lapsenlapsensa, joten ei tule olemaan ongelma :D
Lapsenlapset tulevat meille sitten jos on pakko, eli mummilla on muuta jus silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni poika piti lakkiaisissaan lyhyen puheen jossa kiitti läheisiään ja myös minua ja miestäni, mainiten mm. miten on aina kokenut olonsa tervetulleeksi meille ja samanveroiseksi meidän lasten kanssa.
Voin kertoa, että mielessäni laitoin näkymättömän sulan hattuuni ja taputin olkapäälle. Minua sapetti niin lukemattoman monet viikonloput kun hän lapsena tuli meille ja kantoi räkätauteja meidän pienemmille lapsille. Päässä kihisi kun hän sotki meidän perheen sääntöjä äitinsä vastaavilla ja sekoitti muutoinkin aina koko viikonlopun. Puhumattakaan siitä kun hän kasvoi hieman ja sain olla koko viikonlopun ajan vahtimassa kuin haukka ettei opeta huonoja tapoja pienemmille.
Mutta minä aina tiesin miten vahingollista se olisi hänelle jos tunteeni näyttäisin. Ja niin minä vain purin hammasta. Ja se kannatti.
Ja teit itsellesi karhunpalveluksen. Tuskin edelleenkään pidät pojasta. Sääli pojan osalta, toivottavasti saa joskus tietää tämän.
Karhunpalveluksen? En suinkaan. Olen tosi iloinen, että meidän lapsilla ja miehen pojalla on toisensa, kaikki tulevat loistavasti toimeen. Ja miehen poika on nykyään tosi vastuullinen ja luotettava nuori mies, hyvin uskaltaa laskea meidän teininkin mukaan kalareissulle.
Minä olen aina yrittänyt opettaa kaikille lapsille, että elämässä selviää yhdessä ja yhteistyöllä, tuli vastaan mitä tahansa. Ja paljon levollisemmin tässä vanhenen kun tiedän, että heillä on tarvittaessa toisensa elämän myrskyissä.
Omat lapset jo teinejä, ajatuskin taapero elämään palaamisesta puistattaa kun katsoo ystäviä/sukulaisia joilla pieniä lapsia. Joten minusta ei kyseiseen touhuun olisi, jos yläkoulu ikäisiä lapsia niin ehkä voisin harkita, mutta olen sen verran nuori että ikäisilläni harvemmin on teini ikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole ihanaa että nykyään voi valita asuuko yhdessä vai ei. Me ollaan todella vapaita verrattuna aikaan muutama vuosikymmen sitten. Ei ole pakko ellei halua. Muistakaa tämä. Se siinä on että valita pitää ja sitten elää sen valinnan kanssa. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ihanaa että nykyään voi valita asuuko yhdessä vai ei. Me ollaan todella vapaita verrattuna aikaan muutama vuosikymmen sitten. Ei ole pakko ellei halua. Muistakaa tämä. Se siinä on että valita pitää ja sitten elää sen valinnan kanssa. Kaikkea ei voi saada.
Tämä 100%. Tuo asumiskuvio vaan on varmasti monelle taloudellinen kysymys. Silti aina ajattelen, että lapsillekin olisi varmasti 99% eroperheissä parasta, että äiti ja isä eivät muuttaisi uusien kanssa yhteen. Ei ainakaan heti, kuten monet tuntuu tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kuin suoraan minun kynästä. En vaan sopeudu tähän vaikka yritän. Mietin eroa lähes päivittäin.
Juu. Ei se siitä paremmaksi muutu. Minä mietin 20 vuotta asiaa, niin kauan, että sekä lapsipuolet että omat aikuisia. Jos aluksi tökkii niin tulee aina tökkimään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ihanaa että nykyään voi valita asuuko yhdessä vai ei. Me ollaan todella vapaita verrattuna aikaan muutama vuosikymmen sitten. Ei ole pakko ellei halua. Muistakaa tämä. Se siinä on että valita pitää ja sitten elää sen valinnan kanssa. Kaikkea ei voi saada.
No kuule, kyllä naimattomia ihmisiä on ennenkin ollut sekä miehissä että naisissa. Ja ovat saattaneet hyvin vanhoiksi peräti elää. Elämään voi tulla muitakin asioita kuin parisuhde/lisääntyminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kuin suoraan minun kynästä. En vaan sopeudu tähän vaikka yritän. Mietin eroa lähes päivittäin.
Juu. Ei se siitä paremmaksi muutu. Minä mietin 20 vuotta asiaa, niin kauan, että sekä lapsipuolet että omat aikuisia. Jos aluksi tökkii niin tulee aina tökkimään.
Olen myös kymmenettä vuotta uusperheellinen. On totta, että jos jokin asia alussa tökkii, tulee se tökkimään jatkossakin.
Mutta lapset kasvavat ja muuttuvat. Jossain vaiheessa he uppoutuvat pelimaailmaan, eikä muut kiinnosta. Meillä kiukutteleva eksä lopetti kiukuttelun.
Mutta riskin ottaa, jos alussa jokin häiritsee.
Totesin tuon siinä vaiheessa kun nyt jo ex-puolison teini-ikäiset lapset eivät muutaman vuoden aikana suostuneet luomaan minuun lainkaan normaalia yhteyttä. Etenkin hänen tyttärensä oli ns. isin pikku prinsessa joka tahallaan ajoi tilanteen siihen pisteeseen että laittoi meidän jo entuudestaan huonot välit käytännössä poikki. Tämä kiristi tietysti ilmapiiriä exäni kanssa ja lopulta ei voinut kuin nostaa kädet pystyyn ja todeta ettei tuo uusperhe todellakaan ollut minua varten, kuten ei ollut myöskään toksinen parisuhde.
Toi klassinen "sun ja mun lapset" veivaaminen ja erilaiset säännöt toisen lapsille (heille tietysti tiukemmat ja epäreilummat) rassaa parisuhdetta liikaa, enää en siihen lähtisi mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli viimeinen niitti siinä kun olin maksanut exän lapsille matkan etelään all-inclusive hoidolla. Lapset luulivat että limsahanat ovat täysin rajoituksettomassa käytössä. Huomautin heitä, että kohtuudella - emme ole mitään rosvoja jotka tulevat nipistämään hotellinpitäjän pienistä katteista viimeisetkin muruset. Exän mielestä lapset olivat oikeassa. Se oli osaltani siinä.
No en kyllä itsekään miettisi jotain hotellinpitäkän katetta.
Jos on maksettu all-inclusive niin siihen kuuluu ne limpsat ym. Limsathan ovat silloj rajoituksettomassa käytössä. On kyllä huomioitu hinnassa. Ei ne lapset nyt tolkuttomasti juo, en olisi nipottanut. Sehän on juuri osa tuollaisen loman riemua kun voi syödä jätskin tai juoda limpsaa silloin kuin huvittaa.
Taisit vain näyttää valtaasi kun olit maksanut matkan.
Taisi olla miehen ja lasten onni kun otit hatkat.Se on totta, että uusperhe ei sovellu kaikille ihmisille.
Itse jouduin luovuttamaan, en kestänyt enkä ollut ymmärtänyt miten paljon miehen entinen elämä vaikuttaa minunkin elämääni.
Vaikka en ollut nipottaja, ehkä olin liiankin ymmärtäväinen oman itseni kustannuksella. Vaikutti jo hyvinvointiini.
Eli luovutin kun huomasin olevani suunnattoman väsynyt.
Veit sanat suustani. Aloittaja tuntuu siltä, että kun oli (hyvää hyvyyttään ja sädekehä loistaen) maksanut matkan niin piti näyttää valtaansa.
Naettava selitys miettiä jotain hotellin pitäjän katetta, täysin keksitty veruke. Kate on kyllä otettu huomion hinnoissa. Ei sitä maksavan asukkaan tarvitse surra.
Sanon nyt suoraan että viitsitkin lapsellisesti pilata lasten ilon naurettavalla nipotuksellasi. No, sehän oli tarkoituskin.
Mies oli ihan oikeassa. Voin vain kuvitella mitä hallitsemista ja nokkimista pidit kotona. Ihan tulee hyytävä tunne lasten puolesta.
Et ollut ehkä soveliain ihminen uusperheeseen.
Kun tajusin, että kaikki jää minun vastuulle, mutta minulla ei ole kuitenkaan sanavaltaa sanoa mitään sääntöjä.
Isä antoi pienen lapsen syödä karkkia ja jäätelöä niin paljon, että lääkäriltä tuli sanomista...
Vierailija kirjoitti:
Kun tajusin, että kaikki jää minun vastuulle, mutta minulla ei ole kuitenkaan sanavaltaa sanoa mitään sääntöjä.
Isä antoi pienen lapsen syödä karkkia ja jäätelöä niin paljon, että lääkäriltä tuli sanomista...
Tällasten varalta pitäisi alun perin (ennen kuin suostuu yhteenmuuttoon) tehdä kirjalliset säännöt yhteistalouteen. Ts. vastuuta ei voi olla ilman valtaa ja päinvastoin. Jos haluat, että huollan lastasi, saan myös komentaa täysin tasavertaisesti. Jos jätät lapsen lähinnä minun kontolleni, saan kasvattaa lasta kuten omaani.
Kun tapailin eronnutta miestä, jolla lapsia.
Lapsiviikoilla lapset menivät aina kaiken edelle. Mikä on ihan oikein, mutta lapsettomana haluan kumppanin, joka pystyy antamaan mulle ykkössijan (kuten minäkin hänelle).
Tätäkin suurempi asia oli miehen exän uteliaisuus, jonka kohteena olin minä ja suhteeni hänen exäänsä. Olisi halunnut tutustua muhun ja miesystävän mielestä se olisi ollut myös hyvä asia.
Totesin, että ei oo mun kuvio.
Mä en edes lähtisi uusperheviritelmään, kun olen nähnyt läheltä kauhuesimerkkejä. Usein äidit vielä pahempia kuin isät! Esim. eräs miespuolinen kaveri alkoi parisuhteeseen naisen kanssa, jolla oli aiemmasta liitosta kaksi alakouluikäistä lasta. Nämä asuivat vuoroviikoin perheen luona ja kaverini oli heille "isäpuolena". Kun kaverin oma 6v poika meni kylään perheeseen esim. yhtenä viikonloppuna kuukaudessa, ei nainen puhunut tälle sanaakaan. Lapsi ei ollut tervetullut perheen kotiin, eikä esim. perheen lomamatkoille. Toki pojan isäkin teki tässä tapauksessa väärin, kun jonkun aikaa tanssi naisen pillin mukaan, eikä laittanut lastaan etusijalle. Nainen oli muutoin ihan "normaali" ihminen, hyvässä ammatissa jne.