Liian tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää. 

Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä. 

Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää. 

Mulla paskin seksi ollut epävakaimpien, draamahakuisten ja tyhmien kanssa. Älykäs ja tunnetaitoinen ihminen pystyy hyvään seksiin, jossa molemnat saa ja uskaltaa päästää irti estoistaan ja rajoistaan.

Kun olin itse parin miehen kokemuksella sängyssä kymmeniä, luultavasti satoja maanneen miehen kanssa, tämä oli aivan surjea siinä hommassa. Estynyt eikä osannut huomioida naista eikä tajunnut intohimosta yhtään mitään.

Kyllä se ihan totta on, ettei miehetkään aina tiedä mitä haluavat eivätkä osaa verbaalisesti halujaan ilmaista. Ehkä "ongelma" on siinä, että kun monen miehen sosiaaliset taidot eivät ole sieltä parhaimmasta päästä niin nainen, joka on "liian tasainen" voi olla vaikea keksiä asioita josta puhua ja pitää yllä keskustelua.

Myös toki ennakko-odotukset voivat sotia vastaan, jopa virheelliset. Jos ajattelee, että naiset ovat x tai y ja seuralainen onkin nyt näitä odotuksia rikkova niin ristiriita luo hämmennystä. Jos naiset ovat aina "draamasta eläviä" ja seurassa oleva nainen ei näytä sitä, niin mitä hän "piilottelee" tai onko hän "epäitsevarma" ja "ei uskalla kertoa mielipidettään, ja sitten jossain vaiheessa napsahtaa". Nämä omat mielikuvat menevät yli sen todellisen henkilön persoonallisuuden ja alkavat elämään omaa elämäänsä. Koska eihän suinkaan voisi olla mahdollista, että yksilö on aina yksilö omine piirteinen. Ei, joku taka-ajatus siellä on oltava taustalla.

Mutta tuollaiset miehet kanattaa kyynisyydessään ja epäitsevarmuudessaan jättää oman onnensa nojaan muutenkin. Siitä ei tervettä parisuhdetta syntyisi.

En halua vähätellä teidän yksinäisyyden tunnetta ja kaipuuta parisuhteelle, mutta haluaisin sen verran kuitenkin toivekkuutta luoda, että on myös miehiä, jotka arvostavat teidänlaisianne rauhallisia naisia. Kyllä te vielä prinssi Oikean löydätte jokupäivä. Uskon niin.

T: Mies, 30-v

Niinhän se on, että levottomilla sieluilla ja suorastaan hulluilla naisilla on vientiä. Laulujen naisetkin ovat tällaisia. Mutta kuka heidän kanssaan todella haluaa olla? Vastaus: samanlaiset levottomat sielut ja suorastaan hullut miehet, joiden kanssa tasaisempi nainen ei pitkään pysty olemaan, ellei sitten ole voimakas hoivavietti. Silloin se tasainen nainen pesee kotona miehen pyykkejä sillä aikaa, kun tämä juoksee kapakassa lirkuttelemassa levottomille, jännittäville naisille.

Eli jatka elämistä, olemista ja etsimistä. Mieti, mitä itse haluat ja ole oma itsesi. Jos jatkuvasti suhteet päättyvät särmättömyyteen ja tylsyyteen, kannattaa oikeasti ennemminkin vaihtaa tuttavapiiriä tai "metsästysmaita" kuin koettaa muuttaa itseään.

Eksä meni itse sohvalle nukkumaan ja kaasuvalotti, että olin ajanut hänet sinne, kun hän ei ollut saanut ärsytettyä minua vaikka oli muutamana päivänä selvästi yrittänyt. No, se suhde ei kauaa kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan oikea ilmiö. Miehet haukkuvat naisia draamailusta mutta todellisuudessa rakastavat draama queeneja. Itse olen myös aina iloinen, tyytyväinen, sopuisa, sopeutuva, asioita monelta näkökantilta ymmärtävä ja inhoan draamaa. Yksin on saanut olla vaikka ulkonäkö ei pitäisi olla este. Tällä hetkellä on mies mutta tuntuu että hänkin kaipaa sitä kuuluisaa haastetta. En vaan keksi mitään aihetta mistä alkaisin haastaa riitaa joten saa nähdä kauanko tätä kestää

Muuta ulkonäköä radikaalisti ( vaatteet, hiukset ) ja ala harrastaa jotain epätyypillistä ( miehen  inhoamaa ) harrastusta. Katso  mitä se vaikuttaa !

Vierailija kirjoitti:

Miten ruvetaan olemaan kiinnostuneita asioista jos mikään ei kiinnosta (paitsi vaikka se parisuhde)?

Kiitos, kun esitit tämän kysymyksen. Jos saan sanoa, mielestäni lähes jokaisen tähän keskusteluun osallistuvan kannattaisi esittää tuo kysymys ja alkaa yrittää löytää siihen vastauksia. Jos kertakaikkisesti Mikään ei kiinnosta, silloin kannattaa selvittää asiaa oikeastaan terveydenhuollon kautta (masennus tmv.). Jos ei ole masentunut, surullinen tai muuten vaikkapa elämäntilanteen väsyttämä, silloin kannattaa -oman kokemukseni mukaan- vaan alkaa tekemään jotakin asiaa keskittyneesti, jokin uusi harrastus, tai ottaa joku teema -ihan sama mikä- keskiöön ja ryhtyä lukemaan vaikka aluksi netistä ja sitten kirjoista siitä asiasta. Mitä enemmän johonkin asiaan käyttää aikaansa ja energiaansa, sitä kiinnostavammaksi se käy.

Myönnän, että en ole paras ihminen kommentoimaan tätä, koska olen itse lähtökohtaisesti hyvin kiinnostunut ja utelias ihminen (en juoruilumerkityksessä, vaan uuden oppimisen merkityksessä - uusien asioiden oppiminen ja oivaltaminen tuottaa minulle aivan äärettömän suurta tyydytystä). Joskus parikymmentä vuotta sitten tajusin itsestäni, että halutessani pystyn saamaan itseni kiinnostumaan vaikka pitsinnypläyksestä tai Kekkosesta. Se oli yksi suurimmista itseäni koskevista oivalluksistani (harmi, ettei vastaavia oivalluksia ole tullut sen jälkeen). Sikäli kun olen havainnoinut ympäristöäni ja myös ympärilläni olevia ihmisiä, tuo ominaisuus on tehnyt minusta myös muiden silmissä kiinnostavan ihmisen: olen kiinnostunut muista ihmisistä mutta myös asioista ja ilmiöistä, mikä on johtanut siihen (ajankäytön kautta: olen lukenut paljon, katsonut tv:stä ja youtubesta dokumentteja ym. jne.), että tietomääräni eri asioista on varmasti suurempi kuin ihmisillä keskimäärin. Olen myös kiinnostunut keskustelemaan eri asioista, ja jos on jokin tietty ajankohtainen tai muu kiinnostava teema, pyrin löytämään ihmisiä, joiden kanssa olisi kiinnostavaa keskustella ko. asiasta. Olen jo toistakymmentä vuotta elänyt parisuhteessa - mikä tosin ei estä sitä, että "tilaisuuden tullen" miehet, joiden kanssa on käyty kiinnostavia keskusteluja, ryhtyvät yrittämään myös muuta kanssakäymistä - ja vaikutelmani on, että puolisoni on tyytyväinen siihen, että kanssani voi keskustella kutakuinkin aiheesta kuin aiheesta kiinnostavalla tavalla. Oletan, että lähtökohtani keskusteluun miellyttää häntä(kin); lähtökohtani ei ole yleensä koskaan osoittaa olevani oikeassa ja että toinen on väärässä vaan pikemminkin oman ajattelun laajentaminen ja erilaisten näkökulmien kuuleminen ja ymmärtäminen. Moni ihminen arvostaa tuota lähtökohtaa, olen päätellyt.

Olen joskus keskustellut vanhempien, yli kahdeksankymppisten naisten kanssa, ja aina, kun olen sanonut, että olen utelias maailman ja elämän suhteen, heillä on tullut jännä katse ja he ovat sanoneet, että se on hyvin tärkeää. Tästä olen päätellyt, että elämänasenteeni (ja myös "toimiminen" sen suhteen) on sellainen asia, jota kannattaa jatkossakin vaalia. Se ei aina ole helppoa, koska nykyisin tietoa ja infoa tulee koko ajan, ja kaltaiseni ihminen on kuin luotu klikkaamaan sitä "lisää tästä aiheesta"-painiketta, ja pikemminkin joudun rajoittamaan netin käyttöäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää. 

Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä. 

Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää. 

Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.

Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.

Ujous vaikuttaa vain alussa, ei sitten kun kumppani on tuttu. Pätee muuhunkin kuin seksiin. Ujosta ihmisestä ei välttämättä pysty aluksi ollenkaan sanomaan, millainen persoona on. Ujoissakin on vaikka minkälaisia, eivätkä kaikki ole tylsiä kun tutustuu.

Taitaa olla sellaisia jännämiehiä nämä jotka sitä draamaa kaipaa. Olisin vieläkin exän kanssa, jos ei olisi ollut niin oikukas draamakuningatar, joka tuntui yrittävän kaivella minustakin sitä draamailua jatkuvasti. Olen kuitenkin tasainen ja tylsä ja sellaisesta menosta tykkään.

löytyisipä jostain tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin varsin tasainen ja draamaton nainen, ja mieheltä toivoisin samaa.

Mielipiteitä ja aloitteellisuutta kaipaisin kuitenkin suhteessa. On hirveän työlästä olla aina se, joka suunnittelee, miettii ja päättää kaikki asiat, koska toiselle on "ihan sama". Seurustelin aikanani erään miehen kanssa, joka ei osannut sanoa mihinkään asiaan mielipidettään. Kaupassa kyselin, mitä laitettaisiin ruoaksi. Mies seisoi kädet taskussa hyllyjen välissä ja sanoi: "ihan sama". Minä sitten sain aina keksiä päivän menyyn ja etsiä ainekset, toinen ei asiaan puuttunut. Tämä koski monia muitakin asioita, minun piti asiat järjestellä ja päättää. Raskasta oli vetää perässä aikuista ihmistä.

Mitä raskasta tuossa on, sehän on helpointa jos saa itse päättää mitä syödään, eikä tarvitse joka asiasta käydä vääntöä? Siksikö naiset roikkuvat paskoissakin suhteissa, ettei tarvitse olla sinkku ja päättää itse asioista kun se on niin raskasta?

Yksin ollessa päättää yksin asioista. Silloin kun on useampi ihminen kuin yksi, on kyse sosiaalisesta tilanteesta, josta jokaisen läsnäolijan tulee kantaa vastuu. Jos ei ole erikseen sovittu, että nyt yksi päättää kaikesta, silloin tuo vastuu on jaettu. On ihme lusmuilua tuo tuommoinen, että "mulle on aivan sama" - vaikka olisikin aivan sama, pitää kantaa vastuunsa ja olla mukana tilanteessa myös henkisesti, ei riitä, että on fyysisesti paikan päällä siellä kaupassa tai muualla.

En suostu sanonaan itseäni tylsäksi, vaikka olen henkisesti tasapainossa. Mun kanssa voi keskustella vaikka mistä (sängyssäkin puhua vaikka tuhmia), tehdä paljon eri juttuja kodin ulkopuolellakin, harrastaa paljon seksiä jne. En vain halua kitkaisia ihmissuhteita ja osaan ratkoa ongelmat puhumalla.

Baariin ja riitelemään mua ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolikysymys, perässävedettävä olmi ei ole suosittu oikein missään. Sellainen napakka on hyvä, joka ei ole despootti, muttei mikään tossukaan.

Juuri näin. Olmeja on kaikissa sukupuolissa ja ikäluokissa, ja he ovat loppupeleissä hyvin vastuuttomia ihmisiä.

Älä huoli, ei vika ole sinussa.

Olet todennäköisesti tavannut vain avohoitopotilaita, joita kiinnostaa kaltaisensa oloiset.....no, jännemmät tapaukset.

Kyllä sinäkin vielä löydät (toivottavasti) omanlaisesi ihmisen.

Mä ymmärrän tässä asiassa niitä miehiä. Miespuolinen ystäväni erosi lapsensa äidistä, pitkästä parisuhteesta vain ja ainoastaan sen takia, kun ei jaksanut enää sitä, ettei tunne toista kohtaan kipinää. Toistakymmentä vuotta yhdessä ja he eivät yhtäkään riitaa saaneet aikaiseksi.

Itse olen myös pitkässä parisuhteessa mieheni kanssa ja meillä räiskyy. Olemme ehkä joidenkin mielestä dramaattisia, itse koen että ollaan ihan tavallisia. Joskus vaan menee hermo ja silloin tapellaan, toisinaan menee niin huonosti, että ollaan jo eron partaalla. Mutta se tunne, kun saadaankin taas asiat kuntoon ja makkarin puolella lopullisesti sovittua, se on ihan mieletön. Tämä toimii meillä ja uskon, että juuri näillä teidän miehilläkin. Se pelko, että menettää toisen, ja sen jälkeen endorfiini, kun kaikki on taas hyvin. Se kuherruskuukausi isomman riidan jälkeen on taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taitaa olla sama ongelma. Ensin saan kehuja kun olen niin järkevä, mutta lopulta se ei olekaan hyvä asia. Monesti miehet selvästi testailee että alanko kimpoilemaan jostain asiasta "niin kuin kaikki naiset". Kun suhtaudun rauhallisesti niin ei kelpaakaan. Eli miehetkin tykkää niistä jännänaisista?

Juuri näin.

Tämä tosin koskee näitä jakomielitapauksia, joiden kanssa elo ei muutenkaan olisi mukavaa, joten hyvä vaan, että ap on päässyt näistä tapauksista eroon ennemmin kuin myöhemmin.

Itselle kelpaisi ap ihan koska vain. En pidä ihmisistä jotka hyppivät seinille pienistä asioista tai on ns. "vahvoja mielipiteitä" joista ei voi edes keskustella (tiedätte kyllä tyypin joka alkaa vaikka joulupöydässä puhumaan "matuista").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juoda, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Ex yritti esittää baarikavereilleen että rajoitan sen juomista. Oli siis alkoholisti eli juoppo mikä juoppo. Minulle oli sama juoko missä, mutta hänen piti muille asiat esittää kuin olisin joku rajoittava pirttihirmu. Sai kai tuosta jotain kiksejä itselleen ja sosiaalista nostetta kun pääsi baarissa uhriutumaan juopporemmilleen. Yksi juoppokaveri sitten valitti minulle että olen huono nainen kun en kurita miestäni. Ihan kuin olisi pitänyt holhota kuin lasta ja oikein kurittaa pahankurista miestäni.

Tässä kuviossa on oikeasti jotain hyvin outoa mutta miehille tyypillistä. Tunnistan hyvin tuon uhriutumisen, miten vaimo ei muka päästä sinne tai tänne, miten tyttöystävä rajoittaa, ja miten pitää lähteä kotiin ettei vaimo suutu. Nuorena ihmettelin aina että eikö aikuiset osaa itse määrätä itsestään, mutta nykyään tajuan että jotenkin miehet haluaa tuollaista elämää. Ei sillä ole väliä onko se aina ihan tottakaan, mutta jotain hienoa heille on siinä kun pääsee muille sanomaan että akka käskee kotiin. Onko se sitten merkki että heistä välitetään?

He etsii sitä äitiään ja pyytää äidiltään välittämistä sillä käytöksellään. Mutta kun se kumppani ei ole miehen äiti eikä ylempiarvoinen auktoriteetti vaan tasavertainen. Parisuhteessa välittäminen ilmaistaan aikuisen tavoin ei niin kuin äiti ilmaisee välittämistä lapselleen. Kyllä tämä minunkin juoppo huusi sitä etten välitä enkä tarvitse häntä mihinkään. En tietenkään tarvitse ylisuurta kolmevuotiasta mihinkään. Aikuista miestä olisin tarvinnut, mutta se ei ollut saatavilla kuin lyhyinä väläyksinä jonka pohjalle ei mitään suhdetta rakennettu, koska se oli sekunneissa sortuva korttilinna.

No mistä asioista puhut miesten kanssa? Onko sinulla edes jostain asiasta mielipiteitä? Jos on, niin yritä tuoda niitä esille enemmän.

Juu, ihan sama "ongelma". Miesten mieltymyksestä "jännänaisiin" ei puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla lapanen, hajuton ja mauton. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä.

Entä jos sillä omalla itsellä ei ole asioista mitään erityisiä mielipiteitä? Eikä omalla itsellä ole vahvoja tunteita erityisesti mistään asioista?

Pitää hankkia itselleen mielipiteitä. Vahvat tunteet ovat eri asia (siinä on ehkä persoonallisuus- ja temperamenttipiirteet kuvioissa), mutta mielipiteitä saa, kun perehtyy asioihin, lukee ja kuuntelee paljon ennen kuin itse ryhtyy keskustelemaan. Voi hyvin olla harkitseva ja punnitseva ihminen, sitä tarvitaan mielipiteen muodostamisessa. Viime kädessä se, että on mielipiteitä ja pystyy ne perustelemaan, kertoo siitä, että ihminen on avoin ulkomaailmaan, on kiinnostunut siitä, mitä maailmassa tapahtuu, on riittävän sivistynyt, jotta pystyy seuraamaan ja kommentoimaan maailman tapahtumia. Se, ettei ole mitään mielipiteitä mistään, kertoo kai jotenkin evolutiivisessakin mielessä ihmisestä jotain todella pahaa: tuo on flegu, tuo on jämähtänyt, tuo on masentunut (tai: tuo on imbesilli, siis sanan vanhassa diagnostisessa merkityksessä). Eikä se, että on mielipiteitä, tarkoita sitä että ihmisen pitäisi muuttua perusluonteeltaan toisenlaiseksi ja joksikin toisia ihmisiä ja näiden mielipiteitä teilaavaksi jyräksi, ei tosiaankaan. Mielipiteet kertovat ihmisen sivistystasosta (se on eri asia kuin koulutustaso, vaikka jotain korrelaatiota etenkin nykyaikana onkin), ja sivistynyt ihminen kaipaa keskustelukumppanikseen toista sivistynyttä ihmistä. Ehkä tämä onkin jokin älykkyysosamääräkysymys? En tiedä.

Oman kokemukseni mukaan asia on aika lailla päinvastoin. Mitä tyhmempi ihminen, sen enemmän mielipiteitä. Itse olen kaikesta kiinnostunut, utelias tutkijaluonne ja mitä enemmän mihinkään perehdyn, sitä vähemmän tekee mieli muodostaa siitä asiasta mielipiteitä kun tajuaa miten monisyisiä asiat ovat ja miten monelta kannalta niitä voi katsoa. Tykkään kyllä keskustella kaikesta, mutta huomaan että omakin mieheni välillä ärsyyntyy kun ei saa minua verisesti puolustamaan yhtä kantaa mistään asiasta.

Ei mielipiteen sanominen sitä tarkoitakaan, että pitäisi puolustaa vain yhtä kantaa tai olla joku fanaattinen mielipide jostain asiasta, vaikka tietää paljon asioista. Mutta silti voi sanoa edes jotain pohdintaa, ymmärrän miehesi ärsytyksen.

Voi pohdiskelutyyliin jutella juuri asioita eri kannalta, nähdä laajakatseisesti. Että olen miettinyt tuota ja tiedän, että on näin, mutta voi olla, että...voi puhua ja kyseenalaistaa omat tietonsa ääneen. Se on toisen huomioonottamista keskustelussa. Voi tuntus myös ylenkatseelta, minua ei kiinnosta sinun juttusi. On ärsyttävää jos toinen ei oikein sano mihinkään mitään.

Miten edes sillion keskustelua syntyy tai onko se sitten sen toisen niskoilla? Keskusteluhan on vastavuoroista.

Itse luen paljon, hyvinkin eri tyylisiä kirjoja.

Myös otan asioista selvää, heti kun joku askarruttaa onko se nyt niin tai näin tai en tiedä, niin on miltei pakko se itselleen selvittää.

Mutta juuri sillonhan voin keskustella hyvinkin erilaisista asioista ja esittää arvelujani ja mielipiteitä. Silti ne eivät ole ainoita oikeita ja vaan minun tietojeni ja aivojeni kautta esiin tulleita.

Jollain toisella voi olla samasta asiasta eri näkemys ja silti sekin on ehkä myös oikea tai adian eräs puoli.

Sehän on juuri rikasta ja molempia rikastuttavaa keskustelua.

Kumpikin voi esittää omat pohdiskelunsa ja kumpikin saattaa saada joitain uusia oivalluksia.