Lue keskustelun säännöt.
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa olla sama ongelma. Ensin saan kehuja kun olen niin järkevä, mutta lopulta se ei olekaan hyvä asia. Monesti miehet selvästi testailee että alanko kimpoilemaan jostain asiasta "niin kuin kaikki naiset". Kun suhtaudun rauhallisesti niin ei kelpaakaan. Eli miehetkin tykkää niistä jännänaisista?
Näinpä. Ensin toitotetaan suureen ääneen että halutaan järkevä ja jalat maassa oleva nainen, joka ei turhia hötkyile. Sitten kun sellaisen kanssa on yhdessä, niin ei uskota yhtään mitä se nainen sanoo, naiset kun on aina sellaisia tai tällaisia. Eräs exä valehteli monesti, kun kuulemma tiesi mitä mieltä olisin ollut totuudesta. Kun sitten hänet jätin, niin sanoi että hänhän arvasi tämän. Miten voi olla noin yksinkertainen ettei ymmärrä edes tavutettuna että ei, ihmiset eivät pidä valehtelusta. Hänen mielestään tuo oli vain todiste siitä ettei totta kannata puhua :D
Olen ollut mieheni kanssa jo vuosia, ja hän nimen omaan pitää siitä ettei ole mitään draamaa. Olemme molemmat täysin draamanhaluttomia, ja rakastamme elämäämme jossa ei tarvitse koko ajan pelätä mitähän se toinen ajattelee, ja milloin lentää tavarat, tai tulee ero.
Tämäkään ei tosin aluksi uskonut että olen oikeasti tällainen, vaan luuli että esitän, naiset kun kuulemma tuppaavat aluksi esittämään mukavaa ja rauhallista ei-kilahtelijaa.
Minä en kilahtele, en ymmärrä miksi pitäisi. Jos miehen touhut eivät sovi minulle, niin sanon suoraan että tällainen ei sovi minulle, enkä ala tätä katselemaan. Mies sitten päättää omasta puolestaan mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tässä asiassa niitä miehiä. Miespuolinen ystäväni erosi lapsensa äidistä, pitkästä parisuhteesta vain ja ainoastaan sen takia, kun ei jaksanut enää sitä, ettei tunne toista kohtaan kipinää. Toistakymmentä vuotta yhdessä ja he eivät yhtäkään riitaa saaneet aikaiseksi.
Itse olen myös pitkässä parisuhteessa mieheni kanssa ja meillä räiskyy. Olemme ehkä joidenkin mielestä dramaattisia, itse koen että ollaan ihan tavallisia. Joskus vaan menee hermo ja silloin tapellaan, toisinaan menee niin huonosti, että ollaan jo eron partaalla. Mutta se tunne, kun saadaankin taas asiat kuntoon ja makkarin puolella lopullisesti sovittua, se on ihan mieletön. Tämä toimii meillä ja uskon, että juuri näillä teidän miehilläkin. Se pelko, että menettää toisen, ja sen jälkeen endorfiini, kun kaikki on taas hyvin. Se kuherruskuukausi isomman riidan jälkeen on taivaallista.
Kuulostaa sairaalta. Oisko siinä tyypillinen välttelevä- tarttuva kiintymyssuhteet omaava pari. Turvallisuuden tunne tulee teille siitä kun ylläpidätte ja hoivaatte toisillenne tuota sisäistä lapsuuden traumaa..
Kuulostaa ihan normaalilta parisuhteelta. Kun on todella läheinen ihmisen kanssa ja uskaltaa olla oma itsensä, tulee väistämättäkin riitoja ja erimielisyyksiä.
Jos on lapsuudessa kiintymyssuhde mennyt vähän vinksalleen, se voi tosiaan tuntua siltä että riitely ym on merkki vahvoista tunteista ja rakkaudesta. Tämä kyseinen henkilöhän kertoi että ovat usein olleet jopa "eron partaalla" riitojen takia. Ja asioiden korjaaminen seksillä... siksi ne riidat myös usein yleensä toistuu kun niitä ei oikeasti käsitellä.
Aikuiset tahoillaan voivat toki olla millaisissa suhteissa haluavat. Toivottavasti heillä ei ole lapsia tuon kaiken keskellä.
No tuo "eron partaalla" kuulostaa toki vähän dramaattiselta. Mutta riidellä voi ilman huutoa ja ylimääräistä draamaa. Se on silloin enemmän väittelyä, jonka tarkoituksena on löytää joku yhteisymmärrys. Temperamentiltaan kiivaissa ihmisissä ei ole mitään vikaa. Se on ihan geneettinen ominaisuus, ei useinkaan opeteltu toimintamalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko se se riidan jälkeinen kiihkeä sovintoseksi?
Mulle yks tindermies päätti kertoa pitävänsä sellaisesta. Mietin miten hemmetissä oli edes päätynyt treffeille mun kanssa. Joku tatskattu räväkkä pinkkitukka olisi todennäköisempi sellaisia hänen kanssaan harrastamaan.
Kuvottava tyyppi.Eihän tuo ulkonäköön liity?
Tatskattu pinkkitukkahan voi olla varsin lempeä ja rauhallinenkin siinä missä joku ihan tavallisen näköinen epävakaa ja arvaamaton sekoilija.Itselläni on kaveripiirissä pari sellaista vähän haastavampaa naista, ja molemmilla klassinen habitus.
Toinen näistä on temperamenttinen ja räväkkä, raivokas draamailija ja ulkonäöltään hiukset nätisti kihartava blondi nukkenaama, yllä beige Burberry-trenssi, helmikorvakorut jne.
Toinen ei ole raivoaja tai suoranaisesti dramaattinen, vaan sellainen vaativa prinsessa-tyyppinen hankala. Hänkin hoikka blondi, tyyliltään Jackie Kennedymäinen.No jos mietitään todennäköisyyksiä, mitä veikkaat onko räväköitä naisia ennemmän räväkän näköisissä vai asiallisen näköisissä? Jos varta vasten hakee räväkkää, kyllä se haku ehkä ennemmin kannattaa suunnata tietynlaisiin naisiin. Minussa ei ollut mitään mikä viittaisi räväkkyyteen, vaan varmasti jo ensitreffeillä mies huomasi että olen ujohko. Silti halusi tavata useamman kerran.
Ei tuossa asiassa ole mitään todennäköisyyksiä, niissä asiallisen näköisissä on kaikenlaisia tallaajia.
Eikä ns. räväkkä tyyli kerro välttämättä muusta kuin genrestä jossa henkilö hengailee, millaisesta musiikista tykkää tms. Kaikenlaisissa piireissä on kaikenlaisia persoonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen nykyisellä Ensitreffit alttarilla, kun muilla pareilla menee hyvin, mutta kauniilla Sallalla, joka on rauhallinen, fiksu ja tasainen, ei kovin suurieleinen tai eläytyvä, niin mies sanoo, että "Ei oo oikein kemiaa, kyllä kaipais tähän suhteeseen jotain potkua, nyt on liian rauhallista."
Se muuten kertoo jotain tästäkin keskustelusta ja tarpeesta siihen, että keskusteluun osallistuu ihmisiä, jotka katsovat Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Ikävä kyllä. Ehkä tämä on rumasti sanottu ja pyydän sitä anteeksi, mutta se, mitä tv:stä katsoo, voi olla yksi keskeinen osa sitä ongelmaa, josta tässä keskustellaan.
Paskat. Mä haluan välillä katsoa aivot narikkaan -hömppää ihan vaihteen vuoksi. Se ei sulje pois sitä, ettenkö voisi katsoa myös asiaohjelmia. Varsinkin tässä maailmantilanteessa on ihan hyvä välillä irrottautua ahdistavista uutisista.
Kukin tekee tavallaan, mutta miksi ei katsoisi ammattilaiskäsikirjoittajien kirjoittamaa, hyvintuotettua draamaa, jos eskapismia haluaa? Enkä ole kieltämässä keneltäkään tosi-tv:n katselua, kunhan totean vain, omana mielipiteenäni, että ihmisen aika ja myös vastaanottokyky on rajallista ja kannattaa miettiä, mitä omaan itseensä haluaa laittaa. Vaihtoehtoja on paljon. Itse olen onnellinen siitä, että en ole elämässäni niin väsynyt enkä ahdistunut, että katsoisin tosi-tv-ohjelmia. Ja olen onnellinen siitä, että kukaan lähipiirissänikään (kukaan, kenen kanssa oikeassani elämässäni puhun) ei katso niitä myöskään. Meillä ihmisillä on erilaiset onnenlähteet. :-)
Onneksi me ollaan kaikki erilaisia. Luultavasti minä pitäisin jotain sinun harrastamaa asiaa yhtä tyhjänpäiväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen nykyisellä Ensitreffit alttarilla, kun muilla pareilla menee hyvin, mutta kauniilla Sallalla, joka on rauhallinen, fiksu ja tasainen, ei kovin suurieleinen tai eläytyvä, niin mies sanoo, että "Ei oo oikein kemiaa, kyllä kaipais tähän suhteeseen jotain potkua, nyt on liian rauhallista."
Se muuten kertoo jotain tästäkin keskustelusta ja tarpeesta siihen, että keskusteluun osallistuu ihmisiä, jotka katsovat Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Ikävä kyllä. Ehkä tämä on rumasti sanottu ja pyydän sitä anteeksi, mutta se, mitä tv:stä katsoo, voi olla yksi keskeinen osa sitä ongelmaa, josta tässä keskustellaan.
Paskat. Mä haluan välillä katsoa aivot narikkaan -hömppää ihan vaihteen vuoksi. Se ei sulje pois sitä, ettenkö voisi katsoa myös asiaohjelmia. Varsinkin tässä maailmantilanteessa on ihan hyvä välillä irrottautua ahdistavista uutisista.
Kukin tekee tavallaan, mutta miksi ei katsoisi ammattilaiskäsikirjoittajien kirjoittamaa, hyvintuotettua draamaa, jos eskapismia haluaa? Enkä ole kieltämässä keneltäkään tosi-tv:n katselua, kunhan totean vain, omana mielipiteenäni, että ihmisen aika ja myös vastaanottokyky on rajallista ja kannattaa miettiä, mitä omaan itseensä haluaa laittaa. Vaihtoehtoja on paljon. Itse olen onnellinen siitä, että en ole elämässäni niin väsynyt enkä ahdistunut, että katsoisin tosi-tv-ohjelmia. Ja olen onnellinen siitä, että kukaan lähipiirissänikään (kukaan, kenen kanssa oikeassani elämässäni puhun) ei katso niitä myöskään. Meillä ihmisillä on erilaiset onnenlähteet. :-)
Onneksi me ollaan kaikki erilaisia. Luultavasti minä pitäisin jotain sinun harrastamaa asiaa yhtä tyhjänpäiväisenä.
Onneksi me ollaan erilaisia. :-) Ja kyllä, pidän itsekin monia minun harrastamiani asioita myös tyhjänpäiväisinä. Joten monista asioista olisimme myös samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhytaikainen eksä oli patologinen valehtelija, joten en tiedä mikä hänen sanomastaan sisältää totuuden siementä ja mikä ei. Minä olin se tasainen ja ehjä ihminen, hän täysin sekaisin ja rikki. Hän kertoi, miten naiset aina hautovat jotain pahaa mieltä ja sitten kilahtavat tyhjästä. Ihmettelin, etten ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Suhteen loppupuolella olin valmis jo tekemään itsekin samaa, hän ajoi minut tietoisesti siihen pisteeseen.
Hän alkoi tasaisuuteen kyllästyttyään piiloprovosoida draamaa, johon en napannut kiinni. Sanoin vaan muutamia kertoja, että olisi hyvä, että meillä tulisi jo jotain riitaa tai erimielisyyttä niin nähtäisiin, miten saadaan ne ratkottua ja mistä ne nousevat. Sellaista tervettä, aitoa riitaa ei koskaan tullut, koska hän ei kyennyt kommunikoimaan kuten aikuinen.
Sen sijaan hän yritti joitain kertoja ärsyttää minut johonkin lapselliseen tappeluun ihan vaan draaman vuoksi. Kysyin häneltä, että onko hän nyt oikeasti valinnut illan ohjelmaksi x ja hän oli vaan että joo (tiesi, ettei se ole fiksu homma minun kannaltani katsottuna). Selvästi toivoi, että riehaantuisin. Sanoin sitten vaan, että minä lähden nyt sitten täksi illaksi ja yöksi kotiin, halasin ja suudeltiin normaalisti ja poistuin paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää.
Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä.
Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää.
Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.
Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.
Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt puhu miehistä enkä naisista, mutta mielestäni on kamala olla edes lähellä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei saa sanaa suustaan, siitä mitä mieltä hän on asioista. Jotenkin tulee sellainen negatiivinen tunne, että ihminen on hiljaa ja mielessään miettii jotain, mistä ei ole hajuakaan itsellä. Siitä tulee tunne, että ei tiedä missä mennään. Luulisin, että jokaisella ihmisellä on omat mielipiteensä asioista ja etenkin parisuhteessa olisi hyvä, että kaikista asioista voidaan keskustella ja tiedetään missä parisuhde menee. On myös ihmisiä, jotka ovat suoraan sanottua tylsiä, kaikki on niin tasaista ja mistään ei innostuta eikä vihastuta. Olen tavannut pariskuntia, missä toinen juoksee vieraissa yms., mutta puoliso ei sano mitään. Luulisi herättävän tunteita petetyssä, mutta ei, antaa vain toisen mennä. Vakka kantensa löytää.
Persoonallinen, temperamenttinen ja intohimoinen luonne ei tarkoita automaattisesti epävakaata persoonallisuushäiriötä. Epävakaus ilmenee itsensä satuttamisena, päihteiden liikakäyttöä ja riidoissa henkilö saattaa vaikka uhata itsemurhalla. Eli todella äärimmäistä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhytaikainen eksä oli patologinen valehtelija, joten en tiedä mikä hänen sanomastaan sisältää totuuden siementä ja mikä ei. Minä olin se tasainen ja ehjä ihminen, hän täysin sekaisin ja rikki. Hän kertoi, miten naiset aina hautovat jotain pahaa mieltä ja sitten kilahtavat tyhjästä. Ihmettelin, etten ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Suhteen loppupuolella olin valmis jo tekemään itsekin samaa, hän ajoi minut tietoisesti siihen pisteeseen.
Hän alkoi tasaisuuteen kyllästyttyään piiloprovosoida draamaa, johon en napannut kiinni. Sanoin vaan muutamia kertoja, että olisi hyvä, että meillä tulisi jo jotain riitaa tai erimielisyyttä niin nähtäisiin, miten saadaan ne ratkottua ja mistä ne nousevat. Sellaista tervettä, aitoa riitaa ei koskaan tullut, koska hän ei kyennyt kommunikoimaan kuten aikuinen.
Sen sijaan hän yritti joitain kertoja ärsyttää minut johonkin lapselliseen tappeluun ihan vaan draaman vuoksi. Kysyin häneltä, että onko hän nyt oikeasti valinnut illan ohjelmaksi x ja hän oli vaan että joo (tiesi, ettei se ole fiksu homma minun kannaltani katsottuna). Selvästi toivoi, että riehaantuisin. Sanoin sitten vaan, että minä lähden nyt sitten täksi illaksi ja yöksi kotiin, halasin ja suudeltiin normaalisti ja poistuin paikalta.
Niin siis unohdin kirjoittaa sen, että en tiedä valehteliko vai oliko tosissaan, kun eron jälkeen sanoi, että olen sellaisella henkisellä tasolla ja niin tasapainoinen, ettei hän tule sinne kasvamaan koskaan ja tunsi itsensä luuseri-idiootiksi rinnallani. Kai miehen on helppo tuntea itsensä fiksuksi ja vahvaksi, jos vierellä riehuu joku kuin heikkopäinen. Ja kieroutunut saa myös voimaa siitä, että kokee itse aiheuttaneensa sen toisen hermoromahduksen.
Tuon yhdenkin heittoisan parisuhteen toinen osapuoli voi jopa tahallaan rakentaa sitä draamaa että saadaan eloa elämään ja toisesta irti reaktioita ja lopuksi sovintoseksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää.
Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä.
Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää.
Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.
Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.
Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.
Narsistit ovat yksi ihmistyyppi, jotka tykkäävät draamailusta ja heillä ei ole tervettä, normaalia, hyvää seksuaalisuutta, koska he ovat lapsen tasolla. Lapsella ei ole vielä kehittynyt libidoa ja narsisti jäi sinne. Hormonitoiminta kehittyi kyllä. Heillä usein onkin haluja paljon, mutta seksi pornomaista paskaa, joka ei tyydytä aidosti narsistia itseään saati kumppania ellei naristi satu leikkimään maailmanluokan rakastajaa. Tästä on paljon materiaalia mm. Sam Vakninilla ja H G Tudorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummastelija kirjoitti:
En nyt puhu miehistä enkä naisista, mutta mielestäni on kamala olla edes lähellä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei saa sanaa suustaan, siitä mitä mieltä hän on asioista. Jotenkin tulee sellainen negatiivinen tunne, että ihminen on hiljaa ja mielessään miettii jotain, mistä ei ole hajuakaan itsellä. Siitä tulee tunne, että ei tiedä missä mennään. Luulisin, että jokaisella ihmisellä on omat mielipiteensä asioista ja etenkin parisuhteessa olisi hyvä, että kaikista asioista voidaan keskustella ja tiedetään missä parisuhde menee. On myös ihmisiä, jotka ovat suoraan sanottua tylsiä, kaikki on niin tasaista ja mistään ei innostuta eikä vihastuta. Olen tavannut pariskuntia, missä toinen juoksee vieraissa yms., mutta puoliso ei sano mitään. Luulisi herättävän tunteita petetyssä, mutta ei, antaa vain toisen mennä. Vakka kantensa löytää.
Samaa mieltä. Eikä ketään voi maanitella innostumaan tylsästä ihmisestä vain siksi, kun hän olisi parisuhteessa niin tasaisen luotettava kumppani. Usein varmaan narsistien uhrit etsivät itselleen seuraavaksi kumppaniksi jonkun todella lauhaluonteisen ihmisen, koska hän tuntuu vähemmän uhkaavalta. Mutta normaalit temperamenttiset ihmiset harvoin rakastuvat tylsiin ihmisiin. Henkilökohtaisesti pidän outona sitä, että joku arvostaa toisessa ihmisessä eniten hänen hiljaisuuttaan. Mihin sitä kumppania sitten edes tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä olla lapanen, hajuton ja mauton. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä.
Entä jos sillä omalla itsellä ei ole asioista mitään erityisiä mielipiteitä? Eikä omalla itsellä ole vahvoja tunteita erityisesti mistään asioista?
Pitää hankkia itselleen mielipiteitä. Vahvat tunteet ovat eri asia (siinä on ehkä persoonallisuus- ja temperamenttipiirteet kuvioissa), mutta mielipiteitä saa, kun perehtyy asioihin, lukee ja kuuntelee paljon ennen kuin itse ryhtyy keskustelemaan. Voi hyvin olla harkitseva ja punnitseva ihminen, sitä tarvitaan mielipiteen muodostamisessa. Viime kädessä se, että on mielipiteitä ja pystyy ne perustelemaan, kertoo siitä, että ihminen on avoin ulkomaailmaan, on kiinnostunut siitä, mitä maailmassa tapahtuu, on riittävän sivistynyt, jotta pystyy seuraamaan ja kommentoimaan maailman tapahtumia. Se, ettei ole mitään mielipiteitä mistään, kertoo kai jotenkin evolutiivisessakin mielessä ihmisestä jotain todella pahaa: tuo on flegu, tuo on jämähtänyt, tuo on masentunut (tai: tuo on imbesilli, siis sanan vanhassa diagnostisessa merkityksessä). Eikä se, että on mielipiteitä, tarkoita sitä että ihmisen pitäisi muuttua perusluonteeltaan toisenlaiseksi ja joksikin toisia ihmisiä ja näiden mielipiteitä teilaavaksi jyräksi, ei tosiaankaan. Mielipiteet kertovat ihmisen sivistystasosta (se on eri asia kuin koulutustaso, vaikka jotain korrelaatiota etenkin nykyaikana onkin), ja sivistynyt ihminen kaipaa keskustelukumppanikseen toista sivistynyttä ihmistä. Ehkä tämä onkin jokin älykkyysosamääräkysymys? En tiedä.
Oman kokemukseni mukaan asia on aika lailla päinvastoin. Mitä tyhmempi ihminen, sen enemmän mielipiteitä. Itse olen kaikesta kiinnostunut, utelias tutkijaluonne ja mitä enemmän mihinkään perehdyn, sitä vähemmän tekee mieli muodostaa siitä asiasta mielipiteitä kun tajuaa miten monisyisiä asiat ovat ja miten monelta kannalta niitä voi katsoa. Tykkään kyllä keskustella kaikesta, mutta huomaan että omakin mieheni välillä ärsyyntyy kun ei saa minua verisesti puolustamaan yhtä kantaa mistään asiasta.
Ei mielipiteen sanominen sitä tarkoitakaan, että pitäisi puolustaa vain yhtä kantaa tai olla joku fanaattinen mielipide jostain asiasta, vaikka tietää paljon asioista. Mutta silti voi sanoa edes jotain pohdintaa, ymmärrän miehesi ärsytyksen.
Voi pohdiskelutyyliin jutella juuri asioita eri kannalta, nähdä laajakatseisesti. Että olen miettinyt tuota ja tiedän, että on näin, mutta voi olla, että...voi puhua ja kyseenalaistaa omat tietonsa ääneen. Se on toisen huomioonottamista keskustelussa. Voi tuntus myös ylenkatseelta, minua ei kiinnosta sinun juttusi. On ärsyttävää jos toinen ei oikein sano mihinkään mitään.
Miten edes sillion keskustelua syntyy tai onko se sitten sen toisen niskoilla? Keskusteluhan on vastavuoroista.Itse luen paljon, hyvinkin eri tyylisiä kirjoja.
Myös otan asioista selvää, heti kun joku askarruttaa onko se nyt niin tai näin tai en tiedä, niin on miltei pakko se itselleen selvittää.
Mutta juuri sillonhan voin keskustella hyvinkin erilaisista asioista ja esittää arvelujani ja mielipiteitä. Silti ne eivät ole ainoita oikeita ja vaan minun tietojeni ja aivojeni kautta esiin tulleita.
Jollain toisella voi olla samasta asiasta eri näkemys ja silti sekin on ehkä myös oikea tai adian eräs puoli.
Sehän on juuri rikasta ja molempia rikastuttavaa keskustelua.
Kumpikin voi esittää omat pohdiskelunsa ja kumpikin saattaa saada joitain uusia oivalluksia.
Tämä on juuri se tyyli, millä tykkään keskustella. Pidän myös ihmisistä jotka ovat aivan erilaisia kuin minä ja näkevät asiat aivan erilailla kuin minä. On mukavaa keskustella jonkun kanssa joka ajattelee eri tavalla ja antaa erilaisia näkökulmia. Tällaisessa keskustelussa välillä saatan kyseenalaistaa omaa kantaani ja puolustaa toisen kantaa. Keskustelun tarkoitus on minusta saada uusia ajatuksia, oppia, vuorovaikuttaa. Mutta mieheni tykkää jännänaisista, hän haluaisi saada aikaan väittelyn ja riidan. Minusta taas tuntuu täysin tyhmältä alkaa puolustaa jotain mielipidettä ja riidellä siitä mitä mieltä kukakin on. Onko sillä oikeasti väliä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Onko oikea ja väärä todella olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää.
Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä.
Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää.
Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.
Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.
Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.
Jaahas, selvähän se sitten😅 olen tuo, jonka viestiä lainasit. Ei kai tässä väittely auta kun tiedät selvästi paremmin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytaikainen eksä oli patologinen valehtelija, joten en tiedä mikä hänen sanomastaan sisältää totuuden siementä ja mikä ei. Minä olin se tasainen ja ehjä ihminen, hän täysin sekaisin ja rikki. Hän kertoi, miten naiset aina hautovat jotain pahaa mieltä ja sitten kilahtavat tyhjästä. Ihmettelin, etten ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Suhteen loppupuolella olin valmis jo tekemään itsekin samaa, hän ajoi minut tietoisesti siihen pisteeseen.
Hän alkoi tasaisuuteen kyllästyttyään piiloprovosoida draamaa, johon en napannut kiinni. Sanoin vaan muutamia kertoja, että olisi hyvä, että meillä tulisi jo jotain riitaa tai erimielisyyttä niin nähtäisiin, miten saadaan ne ratkottua ja mistä ne nousevat. Sellaista tervettä, aitoa riitaa ei koskaan tullut, koska hän ei kyennyt kommunikoimaan kuten aikuinen.
Sen sijaan hän yritti joitain kertoja ärsyttää minut johonkin lapselliseen tappeluun ihan vaan draaman vuoksi. Kysyin häneltä, että onko hän nyt oikeasti valinnut illan ohjelmaksi x ja hän oli vaan että joo (tiesi, ettei se ole fiksu homma minun kannaltani katsottuna). Selvästi toivoi, että riehaantuisin. Sanoin sitten vaan, että minä lähden nyt sitten täksi illaksi ja yöksi kotiin, halasin ja suudeltiin normaalisti ja poistuin paikalta.
Niin siis unohdin kirjoittaa sen, että en tiedä valehteliko vai oliko tosissaan, kun eron jälkeen sanoi, että olen sellaisella henkisellä tasolla ja niin tasapainoinen, ettei hän tule sinne kasvamaan koskaan ja tunsi itsensä luuseri-idiootiksi rinnallani. Kai miehen on helppo tuntea itsensä fiksuksi ja vahvaksi, jos vierellä riehuu joku kuin heikkopäinen. Ja kieroutunut saa myös voimaa siitä, että kokee itse aiheuttaneensa sen toisen hermoromahduksen.
Tuon yhdenkin heittoisan parisuhteen toinen osapuoli voi jopa tahallaan rakentaa sitä draamaa että saadaan eloa elämään ja toisesta irti reaktioita ja lopuksi sovintoseksiä.
Miehistä ei ota selvää. Saattoi puhua osatotuuksia, saattoi valehdella. Miehille on usein tosi vaikeaa kertoa rehellisesti syytä erolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan oikea ilmiö. Miehet haukkuvat naisia draamailusta mutta todellisuudessa rakastavat draama queeneja. Itse olen myös aina iloinen, tyytyväinen, sopuisa, sopeutuva, asioita monelta näkökantilta ymmärtävä ja inhoan draamaa. Yksin on saanut olla vaikka ulkonäkö ei pitäisi olla este. Tällä hetkellä on mies mutta tuntuu että hänkin kaipaa sitä kuuluisaa haastetta. En vaan keksi mitään aihetta mistä alkaisin haastaa riitaa joten saa nähdä kauanko tätä kestää
Rupee haastaa riitaa siitä ettet haasta riitaa!
Ei ,vaan haastaa riitaa sen vuoksi, että näkee onko toinen "elossa". Jos on aina hiljainen hissukka joka asiassa, niin siinä rupeaa tosi helposti epäilemään, onko toisella mitään mielipiteitä.
Joku juttu se on, että miehet tykkää jos nainen kiivastuu. Varsinkin jos se aihe on sopivan vaaraton miehen kannalta.
Olen monella mittapuulla tavallinen ja tasainen, mutta mieheni elämä olisi kyllä aika yksitoikkoista ja suoraviivaista ilman minua. Hän vaan suorittaisi asioita..ja sitten minä haluan kaikenlaista ja vaadin kaikenlaista (en tyyliin taloa, vaan enemmänkin reaktioita ja kannanottoja) ja olen kiinnostunut ihan erilaisista asioista.
Tietokoneet, pelaaminen, urheilu ja kalja. Siinä olisi mieheni elämä ilman minua. Jonkun mielestä toki ihan hyvä elämä, mutta 50 vuotta sitä voisi kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko keskustella ja näyttää tunteita? En itsekään pysty ihastumaan kehenkään liian pidättäytyvään ihmiseen. Joo, siinä voi käyttää sanaa tasainen, mutta pidättäytyvä sopii ennemmin kuvaamaan ihmisiä, joista ei saa mitään irti.
En ole ap mutta tällainen pidättäytyväinen. Ei ole mitään vaikeutta saada miesten kiinnostus heräämään ulkonäölläni, mutta kiinnostuksen pysyminen yllä tutustumisen myötä on. En anna itsestäni oikeastaan mitään, jos en ole varma miehen tarkoitusperistä. Jos mies ei ole valmis näkemään vaivaa eteeni, sehän on suora merkki siitä ettei kiinnostus ole kovin syvää.
Olet tapaillut vääränlaisia miehiä sitten. Onhan olemassa mukavia ja rauhallisia miehiä, jotka nimenomaan välttää draamaa.
Itse olen tuittupäinen nainen mutta ei se sellainenkaan pitemmän päälle kenellekään ole hyväksi. Tosin omissa suhteissa on aina mennyt paremmin sen jälkeen kun olen vetänyt kilarit jos on ollut liian tasaista. Ainakin hetken.
Mulla tuli sama mieleen, kuvaus tuosta suhteesta kuulosti toksiselta välttelevä-ristiriitainen -suhteelta. Ne ovat yleensä räiskyviä vuoristoratoja, joissa molemmat hoitavat omia traumojaan ja siksi ne ovat osapuolille niin tyydyttäviä.