Liian tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juoda, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Tää on kyllä tosi hyvä kirjoitus, ja itse olen tehnyt samansuuntaisia arvioita omasta puolisostani. Hän on muuten hyvin narsistinen ja muutenkin tavallaan hankala ihminen, itse taas olen meistä se tasaisempi.

Suhteen aikana on tullut ilmi, että hän ei halua itseään kontrolloitavan millään tapaa, jopa soitto minulta kysyen, milloin tulet syömään, voi saada aikaan raivarin (lopetin hänelle ruoan laittamisen tästä syystä). Kuitenkin hän on samaan aikaan ahdistunut siitä, että en kysele perään tarpeeksi, enkä ole riittävän mustasukkainen. Hän ei halua minun puuttuvan alkoholin käyttöönsä millään tapaa, silti hänellä on tapana kysellä minulta, sopiiko hänen juoda tänään pari olutta (kieltäydyin vastaamasta näihin, kertoen että en ole hänen äitinsä). Hän haluaa täyden vapauden menoihinsa, minkä olen antanut, silti olen kuullut hänen kertovan kavereilleen, että ei voi tehdä sitä ja tätä, kun vaimo ei anna lupaa. Tuntuu, että hän samaan aikaan taistelee vapauden kaipuun ja äidin turvan kaipuun välillä - kuin pieni poika, mitä hän kai sitten henkisesti onkin. Itsehän sanoudun tästä kuviosta irti, jolloin toki olen hänen mielestään kylmä ja välinpitämätön.

Minä kyllä arvostaisin tasaista naista, koska en jaksa sitä jatkuvaa irrationaalista epävakautta mitä yleensä on. Tosin tasaiseltakin naiselta haluaisin kyllä selkeitä positiivisia tunteen ja hellyyden ilmauksia, jos ei niitäkään ole niin menee vähän robottimaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juoda, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Ex yritti esittää baarikavereilleen että rajoitan sen juomista. Oli siis alkoholisti eli juoppo mikä juoppo. Minulle oli sama juoko missä, mutta hänen piti muille asiat esittää kuin olisin joku rajoittava pirttihirmu. Sai kai tuosta jotain kiksejä itselleen ja sosiaalista nostetta kun pääsi baarissa uhriutumaan juopporemmilleen. Yksi juoppokaveri sitten valitti minulle että olen huono nainen kun en kurita miestäni. Ihan kuin olisi pitänyt holhota kuin lasta ja oikein kurittaa pahankurista miestäni.

Narsistit ovat usein juoppoja ja etsivät äitihahmoa. Itsekin olin hetken tuolllaisen kanssa, mutta ei kumpikaan saanut siitä mitään, itse etsin mies-naissuhdetta, hän etsi äitiä ja naista, jota panna ja provosoida. Juoppous selvisi vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen nykyisellä Ensitreffit alttarilla, kun muilla pareilla menee hyvin, mutta kauniilla Sallalla, joka on rauhallinen, fiksu ja tasainen, ei kovin suurieleinen tai eläytyvä, niin mies sanoo, että "Ei oo oikein kemiaa, kyllä kaipais tähän suhteeseen jotain potkua, nyt on liian rauhallista."

Se muuten kertoo jotain tästäkin keskustelusta ja tarpeesta siihen, että keskusteluun osallistuu ihmisiä, jotka katsovat Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Ikävä kyllä. Ehkä tämä on rumasti sanottu ja pyydän sitä anteeksi, mutta se, mitä tv:stä katsoo, voi olla yksi keskeinen osa sitä ongelmaa, josta tässä keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin varsin tasainen ja draamaton nainen, ja mieheltä toivoisin samaa.

Mielipiteitä ja aloitteellisuutta kaipaisin kuitenkin suhteessa. On hirveän työlästä olla aina se, joka suunnittelee, miettii ja päättää kaikki asiat, koska toiselle on "ihan sama". Seurustelin aikanani erään miehen kanssa, joka ei osannut sanoa mihinkään asiaan mielipidettään. Kaupassa kyselin, mitä laitettaisiin ruoaksi. Mies seisoi kädet taskussa hyllyjen välissä ja sanoi: "ihan sama". Minä sitten sain aina keksiä päivän menyyn ja etsiä ainekset, toinen ei asiaan puuttunut. Tämä koski monia muitakin asioita, minun piti asiat järjestellä ja päättää. Raskasta oli vetää perässä aikuista ihmistä.

Mitä raskasta tuossa on, sehän on helpointa jos saa itse päättää mitä syödään, eikä tarvitse joka asiasta käydä vääntöä? Siksikö naiset roikkuvat paskoissakin suhteissa, ettei tarvitse olla sinkku ja päättää itse asioista kun se on niin raskasta?

Kaikki, kun tyyppi on kaikesta "ihan sama", on hän sitä isoissakin asioissa. Joudut yksin päättämään kaiken, ja kun jokin menee vikaan se on sinun vikasi, koska sinä olet tehnyt päätöksen kun sille toiselle kaikki on aina ihan sama.

Ihana, kun on aikuinen mies jolta ei tarvitse sokeripalan kanssa houkutella mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juoda, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Ex yritti esittää baarikavereilleen että rajoitan sen juomista. Oli siis alkoholisti eli juoppo mikä juoppo. Minulle oli sama juoko missä, mutta hänen piti muille asiat esittää kuin olisin joku rajoittava pirttihirmu. Sai kai tuosta jotain kiksejä itselleen ja sosiaalista nostetta kun pääsi baarissa uhriutumaan juopporemmilleen. Yksi juoppokaveri sitten valitti minulle että olen huono nainen kun en kurita miestäni. Ihan kuin olisi pitänyt holhota kuin lasta ja oikein kurittaa pahankurista miestäni.

Tässä kuviossa on oikeasti jotain hyvin outoa mutta miehille tyypillistä. Tunnistan hyvin tuon uhriutumisen, miten vaimo ei muka päästä sinne tai tänne, miten tyttöystävä rajoittaa, ja miten pitää lähteä kotiin ettei vaimo suutu. Nuorena ihmettelin aina että eikö aikuiset osaa itse määrätä itsestään, mutta nykyään tajuan että jotenkin miehet haluaa tuollaista elämää. Ei sillä ole väliä onko se aina ihan tottakaan, mutta jotain hienoa heille on siinä kun pääsee muille sanomaan että akka käskee kotiin. Onko se sitten merkki että heistä välitetään?

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä arvostaisin tasaista naista, koska en jaksa sitä jatkuvaa irrationaalista epävakautta mitä yleensä on. Tosin tasaiseltakin naiselta haluaisin kyllä selkeitä positiivisia tunteen ja hellyyden ilmauksia, jos ei niitäkään ole niin menee vähän robottimaiseksi.

Ainakin itse tykkään hukuttaa toisen kaikkeen positiiviseen ja jostain asia-asiasta voin väitellä. Mutta jos joku synnyttää minussa usein tarpeen nalkuttaa, kiivastua, itkeä, raivostua, valitsen mielummin poistumisen areenalta. En halua elämääni noita ikäviä tunteita yhtään enempää kuin on pakko.

Ei ole sukupuolikysymys, perässävedettävä olmi ei ole suosittu oikein missään. Sellainen napakka on hyvä, joka ei ole despootti, muttei mikään tossukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juoda, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Olen miettinyt samaa. Mulla on paljon kaveripariskuntia, keillä on rauhallinen mies ja sitten on se pirttihirmu naisena. Vaikka miehet valittavat, että vaimo nalkuttaa ja tms tms, niin silti jostain syystähän ne miehet niiden vaimojensa kanssa on.

Rivien välistä olen ymmärtänyt, että on palkitsevaa, kun heidän temperamentinen rouvansa kiukuttelee ja pitää jöötä, mutta mies saa jotenkin taltutettua omalla rauhallisuudellaan sen hetken. Ja onhan se mukavaa, kun ei tarvi mistään huolehtia, kun vaimo hoitaa vähän kuin asiat puolesta.

Ja ihanaa, kun se jöötä pitävä nainen huutaa "Et mee sinne ulos ilman aurinkorasvaa!!! Palat siellä!!" johon miehen on helppo tuudittautua, että vaimo tulee ja levittää miehen niskaan vähän sitä rasvaa. Onhan siinä vähän sellaista äidillisyyttä, sellaisesta kaikki pitävät.

Sanalla sanoen, OLET TÄYDELLINEN nainen. Unelma, joka takaa kumppanillesi hyvän mielekkään elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juoda, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Ex yritti esittää baarikavereilleen että rajoitan sen juomista. Oli siis alkoholisti eli juoppo mikä juoppo. Minulle oli sama juoko missä, mutta hänen piti muille asiat esittää kuin olisin joku rajoittava pirttihirmu. Sai kai tuosta jotain kiksejä itselleen ja sosiaalista nostetta kun pääsi baarissa uhriutumaan juopporemmilleen. Yksi juoppokaveri sitten valitti minulle että olen huono nainen kun en kurita miestäni. Ihan kuin olisi pitänyt holhota kuin lasta ja oikein kurittaa pahankurista miestäni.

Tässä kuviossa on oikeasti jotain hyvin outoa mutta miehille tyypillistä. Tunnistan hyvin tuon uhriutumisen, miten vaimo ei muka päästä sinne tai tänne, miten tyttöystävä rajoittaa, ja miten pitää lähteä kotiin ettei vaimo suutu. Nuorena ihmettelin aina että eikö aikuiset osaa itse määrätä itsestään, mutta nykyään tajuan että jotenkin miehet haluaa tuollaista elämää. Ei sillä ole väliä onko se aina ihan tottakaan, mutta jotain hienoa heille on siinä kun pääsee muille sanomaan että akka käskee kotiin. Onko se sitten merkki että heistä välitetään?

Kyllä. Tutustu narsismiin sekä alkoholistien aikuisiin lapsiin.

Eksä oli pyytänyt aiempaa naistaan haukkumaan ja lyömään. Yritti muokata tästä äitiä, jonka hoivassa ja nuhteessa olla. Minua taas piti h***ana, jota olisi itse halunnut lyödä ja alistaa seksissä, joka oli vain häntä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä arvostaisin tasaista naista, koska en jaksa sitä jatkuvaa irrationaalista epävakautta mitä yleensä on. Tosin tasaiseltakin naiselta haluaisin kyllä selkeitä positiivisia tunteen ja hellyyden ilmauksia, jos ei niitäkään ole niin menee vähän robottimaiseksi.

Ainakin itse tykkään hukuttaa toisen kaikkeen positiiviseen ja jostain asia-asiasta voin väitellä. Mutta jos joku synnyttää minussa usein tarpeen nalkuttaa, kiivastua, itkeä, raivostua, valitsen mielummin poistumisen areenalta. En halua elämääni noita ikäviä tunteita yhtään enempää kuin on pakko.

Hukuttaminen positiiviseen? Ei oikein kuulosta realistiselta tai kestävältä.

Mun miesystävälle oli psykologi sanonut, että miesystävä tarvitsee naisen pitämään jöötä, kun juominen alkoi lähteä lapasesta. Tämä siis tapahtui ennen kuin tavattiin. Ajatella, että yhä on tällaisia ajatusmalleja ja niitä jopa hoitotaholta suositellaan. Sanoin, että mä en ryhdy miksikään Justiinaksi. Mies juokoon, mutta silloin en ole tavattavissa.

Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää. 

Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä. 

Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla lapanen, hajuton ja mauton. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä.

Entä jos sillä omalla itsellä ei ole asioista mitään erityisiä mielipiteitä? Eikä omalla itsellä ole vahvoja tunteita erityisesti mistään asioista?

Pitää hankkia itselleen mielipiteitä. Vahvat tunteet ovat eri asia (siinä on ehkä persoonallisuus- ja temperamenttipiirteet kuvioissa), mutta mielipiteitä saa, kun perehtyy asioihin, lukee ja kuuntelee paljon ennen kuin itse ryhtyy keskustelemaan. Voi hyvin olla harkitseva ja punnitseva ihminen, sitä tarvitaan mielipiteen muodostamisessa. Viime kädessä se, että on mielipiteitä ja pystyy ne perustelemaan, kertoo siitä, että ihminen on avoin ulkomaailmaan, on kiinnostunut siitä, mitä maailmassa tapahtuu, on riittävän sivistynyt, jotta pystyy seuraamaan ja kommentoimaan maailman tapahtumia. Se, ettei ole mitään mielipiteitä mistään, kertoo kai jotenkin evolutiivisessakin mielessä ihmisestä jotain todella pahaa: tuo on flegu, tuo on jämähtänyt, tuo on masentunut (tai: tuo on imbesilli, siis sanan vanhassa diagnostisessa merkityksessä). Eikä se, että on mielipiteitä, tarkoita sitä että ihmisen pitäisi muuttua perusluonteeltaan toisenlaiseksi ja joksikin toisia ihmisiä ja näiden mielipiteitä teilaavaksi jyräksi, ei tosiaankaan. Mielipiteet kertovat ihmisen sivistystasosta (se on eri asia kuin koulutustaso, vaikka jotain korrelaatiota etenkin nykyaikana onkin), ja sivistynyt ihminen kaipaa keskustelukumppanikseen toista sivistynyttä ihmistä. Ehkä tämä onkin jokin älykkyysosamääräkysymys? En tiedä.

Oman kokemukseni mukaan asia on aika lailla päinvastoin. Mitä tyhmempi ihminen, sen enemmän mielipiteitä. Itse olen kaikesta kiinnostunut, utelias tutkijaluonne ja mitä enemmän mihinkään perehdyn, sitä vähemmän tekee mieli muodostaa siitä asiasta mielipiteitä kun tajuaa miten monisyisiä asiat ovat ja miten monelta kannalta niitä voi katsoa. Tykkään kyllä keskustella kaikesta, mutta huomaan että omakin mieheni välillä ärsyyntyy kun ei saa minua verisesti puolustamaan yhtä kantaa mistään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen nykyisellä Ensitreffit alttarilla, kun muilla pareilla menee hyvin, mutta kauniilla Sallalla, joka on rauhallinen, fiksu ja tasainen, ei kovin suurieleinen tai eläytyvä, niin mies sanoo, että "Ei oo oikein kemiaa, kyllä kaipais tähän suhteeseen jotain potkua, nyt on liian rauhallista."

Se muuten kertoo jotain tästäkin keskustelusta ja tarpeesta siihen, että keskusteluun osallistuu ihmisiä, jotka katsovat Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Ikävä kyllä. Ehkä tämä on rumasti sanottu ja pyydän sitä anteeksi, mutta se, mitä tv:stä katsoo, voi olla yksi keskeinen osa sitä ongelmaa, josta tässä keskustellaan.

Paskat. Mä haluan välillä katsoa aivot narikkaan -hömppää ihan vaihteen vuoksi. Se ei sulje pois sitä, ettenkö voisi katsoa myös asiaohjelmia. Varsinkin tässä maailmantilanteessa on ihan hyvä välillä irrottautua ahdistavista uutisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä arvostaisin tasaista naista, koska en jaksa sitä jatkuvaa irrationaalista epävakautta mitä yleensä on. Tosin tasaiseltakin naiselta haluaisin kyllä selkeitä positiivisia tunteen ja hellyyden ilmauksia, jos ei niitäkään ole niin menee vähän robottimaiseksi.

Ainakin itse tykkään hukuttaa toisen kaikkeen positiiviseen ja jostain asia-asiasta voin väitellä. Mutta jos joku synnyttää minussa usein tarpeen nalkuttaa, kiivastua, itkeä, raivostua, valitsen mielummin poistumisen areenalta. En halua elämääni noita ikäviä tunteita yhtään enempää kuin on pakko.

Hukuttaminen positiiviseen? Ei oikein kuulosta realistiselta tai kestävältä.

Miksei? Olen elänyt perhehelvetin ja väkivaltaisen parisuhteen. Paska mun elämässä on kärsitty.

Ansaitsen hyvää ja annan sitä itselleni. Lemmikit, jos niitä on, ansaitsee ja saa hyvää. Ystävät saa hyvää. Miesystävä saa hyvää.

Negailijat ja kuormittajat ja ankeuttajat voivat kokoontua muualla.

Hyvä luo hyvää ja olo on mukava.

Jos kuitenkin suomimies haluaa olla mieluummin se vikisijä ja viejät on kortilla?

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena baarissa töissä ja kuuntelin lähes työkseni miesten valitusta vaimoistaan ja tyttöystävistään. Valitettiin kun nainen on ihan hullu, nalkuttaa, draamailee, ajaa sohvalle, heittää miehen tavarat kadulle, soittaa 39 kertaa kahden tuopin aikana, käy silmille, juoksee vieraissa, päsmäröi ja komentaa. Olen muutenkin tasainen luonne mutta tuon takia minusta tuli vielä tasaisempi. En ole ikinä esimerkiksi nalkuttanut kenellekään mistään.

En vaan silloin tajunnut että ne miehet oikeasti tykkäsivät tuosta meiningistä. Niissä suhteissahan he päättivät olla ja uskon että jollain oudolla tavalla se tuo turvaa elämään kun joku päättää sun puolesta kaiken ja pitää jöötä. Esimerkiksi mun kanssa joutuu ottamaan itse vastuun elämästään koska en ikinä sanoisi esimerkiksi montako olutta saa aikuinen ihminen juod

a, moneltako pitää tulla kotiin ja missä on lupa nukkua omassa kodissaan. Mutta mun kanssa mies kokee olonsa turvattomaksi. Iso osa miehistä haluaa että on auktoriteetti jota vastaan voi hieman napista ja kapinoida valittamalla mutta loppujen lopuksi he ovat tyytyväisiä siitä nalkutuksesta ja käskyttämisestä

Tämä on kyllä monilla miehillä totta, vaikka tuntuu ihan hullulta ja naurettavalta aikuisilla ihmisillä.

Olen itse samanlainen nainen kuin tämän kertoja, en valvo kumppanin oluita yms.

Seurustelin kerran oikein fiksunoloisen miehen kanssa. Hän aina sanoi, että on ihanaa olla kanssasi kun et nosta kilareita, puutu ja määräile tai ole pahantuulinen jos asiat eivät mene mielesi mukaan jne. Kuten hänen exänsä kuulemma. Ja oli tottakin, tiesin tämän ihmisen, en ollut kyllä henkoht tuttu.

No, aikansa kutakin, hän sitten palasi takaisin sinne vanhaan elämäänsä exänsä huomaan.

Ilmeisesti se tuttu ja turvallinen elämä, jossa exä määräili ja sai päsmentää oli kuitenkin helpompaa kuin vapaampi elämä, jossa joutuikin itse päättämään enkä minä sanonut mitä saa ja pitää tehdä. Aluksi minä ja elämäntapa häntä kiehtoi, mutta ilmeisesti oli liian vaativaa, olisi pitänyt opetella ja kehittää uusia parisuhdetapoja. Ja itseään.

Vierailija kirjoitti:

Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää. 

Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä. 

Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää. 

Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.

Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.