Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?

Vanhempani harrastivat mykkäkoulua. Saattoi mennä pari kolmekkin viikkoa ennenkuin suostuivat taas puhumaan toisilleen. Asiaan myös kuului että ensimmäisenä viikkona äiti ei suostunut tekemään muuta ruokaa kuin kaurapuuron. Toisinaan kun on aikansa riidelty ja sanat ovat yhtä tyhjän kanssa niin yhtä hyvä olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Välien katkaisu on hyvä ratkaisu toisinaan, mutta silloinkin sille hyljättävälle osapuolelle tiedotetaan asiasta. Eikä vaan kadota tai kuten nykyään sanotaan 'ghostata'. Se jos mikä on kypsymätöntä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Tai sitten se on selkeä osoitus toiselle, että minä harkitsen nyt vakavissani, kannattaako sinun kanssasi jatkaa, koska olet itsekeskeisesti ja lapsellisen kostonhimoisesti loukannut minua enemmän kuin tarpeeksi.

Tuon voi sanoa ääneenkin, kuin aikuinen ihminen.

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Jos ottaa eron puheeksi ennenkuin on varma, että todellakin haluaa eron, sitä kutsutaan erolla uhkailuksi. Ja mitä useammin uhkailee erolla, sitä vähemmän toinen uskoo, että toinen tosiaan aikoisi erota. Mun mielestä ero otetaan puheeksi vasta sitten, kun todellakin aiotaan toteuttaa se, jos asiat eivät muutu.

Ja mitä tulee riidan aikana toisen loukkaamiseen, niin valitettavan moni "riidat puhdistavat ilmaa" -ihminen sanoo riidellessään toista loukkaavia asioita. Okei, vaikka oletkin toisesta sitä mieltä, on fiksumpaa olla sanomatta. Koska ne sanat eivät koskaan häviä, et saa vedettyä sanojasi takaisin. Vaikka toinen antaisikin sanasi anteeksi, ei hän välttämättä koskaan unohda, mitä sanoit. Epäilyksen siemen on silloin jo kylvetty ja mitä useammin päädytään samaan tilanteeseen, sitä todennäköisemmin toinen jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja nostaa kytkintä. Riidellessäkin pitäisi osata olla loukkaamatta toista. Sellainen "en mä tarkoittanut" on täyttä shittiä. Joko oli oikeasti sitä mieltä ja tarkoitti tai sitten halusi vain loukata toista. Loppupeleissä täysin sama asia. 

- eri 

Kertookohan peukutuksien määrä jotain näistä mykistyjien vihaajista... Ehkä tunteiden tuuletusta voisi säätää pienemmälle niin se poteroitunut parkakin saisi vähän happea.

Itse pidin ennen mykkäkouluja. Syynä oli toisaalta kokemus siitä, ettei tule kuunnelluksi, mutta ennen kaikkea syynä oli oma lukkoisuus ja täysi kyvyttömyys kohdata itse negatiivisia tunteita, joita riita aiheuttaa, puhumattakaan että olisi osannut sanoittaa niitä ja uskaltanut saada niitä sanotuksi toiselle ääneen. Tämän aiheutti lapsuudenkodin ilmapiiri jossa lapset eivät saaneet ilmaista negatiivisia tunteita koskaan. En halunnut tarkoituksella pahentaa tilanteita mykkäkoululla tai loukata tai käyttää valtaa, olin vain niin pahasti solmussa itseni kanssa, etten pystynyt kommunikoimaan konfliktitilanteissa vaan pakenin. Ei se tietysti reiluakaan ollut ja olen onneksi asioita työstämällä päässyt tavasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Välien katkaisu on hyvä ratkaisu toisinaan, mutta silloinkin sille hyljättävälle osapuolelle tiedotetaan asiasta. Eikä vaan kadota tai kuten nykyään sanotaan 'ghostata'. Se jos mikä on kypsymätöntä käytöstä.

On muuten aika väsynyttä haukkua joitakuita ratkaisuistaan lapsellisiksi ja varsinkin näin kapealla elämänkokemuksella mitä sinulla on. Minulla on muutama ihminen, joille en todellakaan palaa enää kertomaan mikä meni vikaan, koska 

a) en pääse enää ikinä heistä eroon ja se riita pitkittyy ja pitkittyy, jotta yhteydenpito pysyy. Mitään hyötyä siitä ei olisi, koska vastapuoli ei ota palautetta vastaan ja kaikki projisoidaan takaisin minuun tavalla tai toisella. Oman mielenterveyden takia en ota yhteyttä kertoakseni mikä mättää ja se olisi vain hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa. 

b) avaisin pandoran lippaan, joka voi mennä niin sairaisiin mittasuhteisiin että pääsen helpommalla kun en selittele mitään. Selitys voi näennäisesti upota, mutta sitten huomaisin kun alkaisi taas mystisesti tapahtua kaikkea jännää. Myös fyysinen turvallisuus voi olla uhattuna. 

Itseään ei tarvitse selitellä kenellekään. Ei kenellekään mistään syystä. Myöskin lapselliseksi haukkuminen tällaisissa tilanteissa kertoo enemmän haukkujasta itsestään sekä siitä, että jotain on jäänyt ihmissuhteissa kokematta. On myöskin melkoista vallankäyttöä sanoa noin tietämättä yhtään taustoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Googlaa rakentava riitely niin asia avautuu sinullekin , toivottavasti : D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Ihmettelen tätä myös. Ihminen saa ihan itse valita ihmiset keiden kanssa on vapaa-ajallaan tekemisissä, esim sukulaisuus ei ole mikään pakotettu syy olla tekemisissä ja kuunnella jatkuvaa vtuilua tai rajojen ylittämistä. (Tietty esim töissä taas täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen).

Ainakin oma elämäni parani kun lopetin kynnysmattona olemisen ja lopulta laitoin välit poikki. Vuosikymmenet olin kuunnellut nälvintää ja myötäillyt ja voinut pahoin. Nyt on kevyempi olla kun elämään kuuluu vain mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Tai sitten se on selkeä osoitus toiselle, että minä harkitsen nyt vakavissani, kannattaako sinun kanssasi jatkaa, koska olet itsekeskeisesti ja lapsellisen kostonhimoisesti loukannut minua enemmän kuin tarpeeksi.

Tuon voi sanoa ääneenkin, kuin aikuinen ihminen.

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Jos ottaa eron puheeksi ennenkuin on varma, että todellakin haluaa eron, sitä kutsutaan erolla uhkailuksi. Ja mitä useammin uhkailee erolla, sitä vähemmän toinen uskoo, että toinen tosiaan aikoisi erota. Mun mielestä ero otetaan puheeksi vasta sitten, kun todellakin aiotaan toteuttaa se, jos asiat eivät muutu.

Ja mitä tulee riidan aikana toisen loukkaamiseen, niin valitettavan moni "riidat puhdistavat ilmaa" -ihminen sanoo riidellessään toista loukkaavia asioita. Okei, vaikka oletkin toisesta sitä mieltä, on fiksumpaa olla sanomatta. Koska ne sanat eivät koskaan häviä, et saa vedettyä sanojasi takaisin. Vaikka toinen antaisikin sanasi anteeksi, ei hän välttämättä koskaan unohda, mitä sanoit. Epäilyksen siemen on silloin jo kylvetty ja mitä useammin päädytään samaan tilanteeseen, sitä todennäköisemmin toinen jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja nostaa kytkintä. Riidellessäkin pitäisi osata olla loukkaamatta toista. Sellainen "en mä tarkoittanut" on täyttä shittiä. Joko oli oikeasti sitä mieltä ja tarkoitti tai sitten halusi vain loukata toista. Loppupeleissä täysin sama asia. 

- eri 

Kertookohan peukutuksien määrä jotain näistä mykistyjien vihaajista... Ehkä tunteiden tuuletusta voisi säätää pienemmälle niin se poteroitunut parkakin saisi vähän happea.

Juuri näin. Vähän luulen, että kommenttini alapeukuttajat ovat nimenomaan näitä erolla uhkailijoita tai ihmisiä, jotka sanovat ensin ja vasta sitten ajattelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Välien katkaisu on hyvä ratkaisu toisinaan, mutta silloinkin sille hyljättävälle osapuolelle tiedotetaan asiasta. Eikä vaan kadota tai kuten nykyään sanotaan 'ghostata'. Se jos mikä on kypsymätöntä käytöstä.

On muuten aika väsynyttä haukkua joitakuita ratkaisuistaan lapsellisiksi ja varsinkin näin kapealla elämänkokemuksella mitä sinulla on. Minulla on muutama ihminen, joille en todellakaan palaa enää kertomaan mikä meni vikaan, koska 

a) en pääse enää ikinä heistä eroon ja se riita pitkittyy ja pitkittyy, jotta yhteydenpito pysyy. Mitään hyötyä siitä ei olisi, koska vastapuoli ei ota palautetta vastaan ja kaikki projisoidaan takaisin minuun tavalla tai toisella. Oman mielenterveyden takia en ota yhteyttä kertoakseni mikä mättää ja se olisi vain hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa. 

b) avaisin pandoran lippaan, joka voi mennä niin sairaisiin mittasuhteisiin että pääsen helpommalla kun en selittele mitään. Selitys voi näennäisesti upota, mutta sitten huomaisin kun alkaisi taas mystisesti tapahtua kaikkea jännää. Myös fyysinen turvallisuus voi olla uhattuna. 

Itseään ei tarvitse selitellä kenellekään. Ei kenellekään mistään syystä. Myöskin lapselliseksi haukkuminen tällaisissa tilanteissa kertoo enemmän haukkujasta itsestään sekä siitä, että jotain on jäänyt ihmissuhteissa kokematta. On myöskin melkoista vallankäyttöä sanoa noin tietämättä yhtään taustoja. 

Eli motiivisi on vain päästä itse helpommalla. Lapsellista ja kyvytöntähän tuo on. Ja perustuu oletuksiin, että jotain kamalaa tapahtuisi, jos kertoisit toiselle missä mennään, ja siksi päätät vain kadota.

Myös se, että kuvittelet tietäväsi etänä tekstin kautta elämänkokemukseni määrän, on jännä juttu. Uskotko ehkä omaavasi selvänäkijän kykyjä? Olen 68-vuotias, eli jonkin verran elämää kokemuksineen on jo takana.

Kaikkea hyvää toivon sinulle, ja että pääsisit joskus eteenpäin noista peloistasi.

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Sen on tuo naisten käyttämä lapsellinen vallan käyttö että minä en suostu edes puhumaan jos en taaskaan saa tahtoani läpi

Se nyt vaan on yksi tapa riidellä. Joku toinen huutaa kitapurje ulkona, joku paiskoo astioita, joku ottaa ritolat.

Olen taitava keskustelija, mutta aiemman parisuhteen toinen osapuoli oli tottunut hoitelemaan asioita joko järjettömillä syytöksillä, huutamalla tai lyömällä nyrkkiä seinään.

Riitatilanteessa kaikista paras oli olla hiljaa. Keskustelu olisi poikinut vain lisäsyyttelyjen tulvan, vanhojen (vuosienkin takaisten asioiden) kaivelua ja jatkunut, kunnes hän olisi kokenut voiton. Kuka sellaista haluaa?

Onko teille "keskustelu ratkaisee kaiken ja mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa" -puolestapuhujille tullut mieleen, että mykkäkoulu olisi myös toiselle osapuolelle mahdollinen peiliin katsomisen paikka? Että siihen mykkäkouluun voi olla syy siinä, että toinen osapuoli on kykenemätön oikeaan keskusteluun, jolloin parisuhteen jatkumisen kannalta mykkäkoulu on ainoa vaihtoehto päästä tilanteesta yli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Välien katkaisu on hyvä ratkaisu toisinaan, mutta silloinkin sille hyljättävälle osapuolelle tiedotetaan asiasta. Eikä vaan kadota tai kuten nykyään sanotaan 'ghostata'. Se jos mikä on kypsymätöntä käytöstä.

On muuten aika väsynyttä haukkua joitakuita ratkaisuistaan lapsellisiksi ja varsinkin näin kapealla elämänkokemuksella mitä sinulla on. Minulla on muutama ihminen, joille en todellakaan palaa enää kertomaan mikä meni vikaan, koska 

a) en pääse enää ikinä heistä eroon ja se riita pitkittyy ja pitkittyy, jotta yhteydenpito pysyy. Mitään hyötyä siitä ei olisi, koska vastapuoli ei ota palautetta vastaan ja kaikki projisoidaan takaisin minuun tavalla tai toisella. Oman mielenterveyden takia en ota yhteyttä kertoakseni mikä mättää ja se olisi vain hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa. 

b) avaisin pandoran lippaan, joka voi mennä niin sairaisiin mittasuhteisiin että pääsen helpommalla kun en selittele mitään. Selitys voi näennäisesti upota, mutta sitten huomaisin kun alkaisi taas mystisesti tapahtua kaikkea jännää. Myös fyysinen turvallisuus voi olla uhattuna. 

Itseään ei tarvitse selitellä kenellekään. Ei kenellekään mistään syystä. Myöskin lapselliseksi haukkuminen tällaisissa tilanteissa kertoo enemmän haukkujasta itsestään sekä siitä, että jotain on jäänyt ihmissuhteissa kokematta. On myöskin melkoista vallankäyttöä sanoa noin tietämättä yhtään taustoja. 

Eli motiivisi on vain päästä itse helpommalla. Lapsellista ja kyvytöntähän tuo on. Ja perustuu oletuksiin, että jotain kamalaa tapahtuisi, jos kertoisit toiselle missä mennään, ja siksi päätät vain kadota.

Myös se, että kuvittelet tietäväsi etänä tekstin kautta elämänkokemukseni määrän, on jännä juttu. Uskotko ehkä omaavasi selvänäkijän kykyjä? Olen 68-vuotias, eli jonkin verran elämää kokemuksineen on jo takana.

Kaikkea hyvää toivon sinulle, ja että pääsisit joskus eteenpäin noista peloistasi.

Normaali ihminen kyllä tietää, miksi pidempään kestänyt ihmissuhde katkeaa. Varsinkin, jos se on päättynyt johonkin riitaan. Ja deittailussa taas ghostaamisen syy on aina se, että löytyi joku parempi ja/tai et kiinnostanut riittävästi. Normaalilla älyllä varustellulle ei tarvitse selitellä. 

Ei joko ole keinoja ilmaista tunteita, pelkää toisen tunnereaktioits tai ei osaa niihin reagoida muuten tai sitten pitää mykkäkoulua koston vuoksi.

Mykkäkoulu on oikeastaan väkivallan vastine. Siinä missä joku ilmaisee kaiken vihan toiseen ja heijastaa pahan olonsa häneen, toinen vetää kaikki reaktiot itseensä eikä heijasta mitään ulos. Molemmat ovat todella haitallisia tapoja reakoida toiselle osapuolelle ja henkilölle itselleenkin. Tunteita voi opetella myös tuomaan esille niin, ettei tarvitse tahallaan loukata toista henkisesti tai fyysisesti tai mitätöidä täysin sulkemalla toisen ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Jos minä lyön sinua nenään niin sinä itse olet vastuussa siitä kivun tunteesta, joka lyöntiä seuraa. Eikö niin?

Nyt se kakka tulee

Vierailija kirjoitti:

Olen taitava keskustelija, mutta aiemman parisuhteen toinen osapuoli oli tottunut hoitelemaan asioita joko järjettömillä syytöksillä, huutamalla tai lyömällä nyrkkiä seinään.

Riitatilanteessa kaikista paras oli olla hiljaa. Keskustelu olisi poikinut vain lisäsyyttelyjen tulvan, vanhojen (vuosienkin takaisten asioiden) kaivelua ja jatkunut, kunnes hän olisi kokenut voiton. Kuka sellaista haluaa?

Onko teille "keskustelu ratkaisee kaiken ja mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa" -puolestapuhujille tullut mieleen, että mykkäkoulu olisi myös toiselle osapuolelle mahdollinen peiliin katsomisen paikka? Että siihen mykkäkouluun voi olla syy siinä, että toinen osapuoli on kykenemätön oikeaan keskusteluun, jolloin parisuhteen jatkumisen kannalta mykkäkoulu on ainoa vaihtoehto päästä tilanteesta yli?

Eli koska toinen huutaa akuutissa riitatilanteessa niin se oikeuttaa sinut viikkojen mykkäkouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Välien katkaisu on hyvä ratkaisu toisinaan, mutta silloinkin sille hyljättävälle osapuolelle tiedotetaan asiasta. Eikä vaan kadota tai kuten nykyään sanotaan 'ghostata'. Se jos mikä on kypsymätöntä käytöstä.

On muuten aika väsynyttä haukkua joitakuita ratkaisuistaan lapsellisiksi ja varsinkin näin kapealla elämänkokemuksella mitä sinulla on. Minulla on muutama ihminen, joille en todellakaan palaa enää kertomaan mikä meni vikaan, koska 

a) en pääse enää ikinä heistä eroon ja se riita pitkittyy ja pitkittyy, jotta yhteydenpito pysyy. Mitään hyötyä siitä ei olisi, koska vastapuoli ei ota palautetta vastaan ja kaikki projisoidaan takaisin minuun tavalla tai toisella. Oman mielenterveyden takia en ota yhteyttä kertoakseni mikä mättää ja se olisi vain hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa. 

b) avaisin pandoran lippaan, joka voi mennä niin sairaisiin mittasuhteisiin että pääsen helpommalla kun en selittele mitään. Selitys voi näennäisesti upota, mutta sitten huomaisin kun alkaisi taas mystisesti tapahtua kaikkea jännää. Myös fyysinen turvallisuus voi olla uhattuna. 

Itseään ei tarvitse selitellä kenellekään. Ei kenellekään mistään syystä. Myöskin lapselliseksi haukkuminen tällaisissa tilanteissa kertoo enemmän haukkujasta itsestään sekä siitä, että jotain on jäänyt ihmissuhteissa kokematta. On myöskin melkoista vallankäyttöä sanoa noin tietämättä yhtään taustoja. 

Eli motiivisi on vain päästä itse helpommalla. Lapsellista ja kyvytöntähän tuo on. Ja perustuu oletuksiin, että jotain kamalaa tapahtuisi, jos kertoisit toiselle missä mennään, ja siksi päätät vain kadota.

Myös se, että kuvittelet tietäväsi etänä tekstin kautta elämänkokemukseni määrän, on jännä juttu. Uskotko ehkä omaavasi selvänäkijän kykyjä? Olen 68-vuotias, eli jonkin verran elämää kokemuksineen on jo takana.

Kaikkea hyvää toivon sinulle, ja että pääsisit joskus eteenpäin noista peloistasi.

Normaali ihminen kyllä tietää, miksi pidempään kestänyt ihmissuhde katkeaa. Varsinkin, jos se on päättynyt johonkin riitaan. Ja deittailussa taas ghostaamisen syy on aina se, että löytyi joku parempi ja/tai et kiinnostanut riittävästi. Normaalilla älyllä varustellulle ei tarvitse selitellä. 

Tarkoitatko, että 'normaali' ihminen pitkässä parisuhteessa oppii ajatuksenlukijaksi, eikä hämmenny yhtään kun eräänä päivänä puoliso onkin kadonnut yhteisestä kodista tai yhtäkkiä lopettaa puhumisen?

Itse olen seurustellut kahteenkin otteeseen tämmöisen kanssa. Toisella ne mykkäkoulut meni niin pitkälle, että kolmekin päivää jatkui aika mykkäkoulua saman katon alla ja joskus olessamme eri paikkakunnilla ei viikkoihin vastannut viesteihin. Koin tämän todella raskaana asiana.

Myönnän etten itsekään riidellyt tuolloin mitenkään rakentavalla tavalla mutta se, että toisen sulkee täysin ulos eikä reakoi mihinkään on todella kivuliasta. Joskus se oli niin raskasta, että riidellessä jopa yllytin häntä että hän olisi vaikka löynyt minua sen sijaan että sulki minut pois. Sekin olisi ollut tuolloin minusta parempi vaihtoehto.