Miksi ilmoitit lapsesi kilpaurheiluun

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää ne lapset, joilla on kovin omistautuneet ja lastensa puolesta kunnianhimoiset vanhemmat. Siis juuri näitä, jotka kuskaavat lapsia, naama nyrpyssä tuojottavat harkat etsien kaikkien muiden suorituksesta (myös valmentajan) vikaa. Lapselle tosiaan ei suoda edes niitä kaverisynttäreitä. Lasta piiskataan, arvostellaan ja arvostetaan viimeisimmän kilpasuorituksen mukaan. Usein se äiti/isä kompensoi omaa epäonnistunutta urheilu-uraa lapsensa kautta. Tätä kyllä on myös musiikkipuolella. Kielletään kaikki muu, paitsi se yksi harrastus. Sairasta.

Lapseni harrastavat monia eri lajeja. Se ei ole mahdollista, jos voi keskittyä vain yhteen lajiin. Surkeita urheilijoita molemmat. Mutta, ovat innokkaita liikkumaan.

Toivottavasti ap ja muut vastaavat lasten valmentajat saavat pikaista asenne-valmennusta. Saatte kyllä tuollaisella paljon pahaa aikaiseksi.

Mun mielestä taas ap kuulostaa ihan reilulta. Koko ongelmahan oli se, että joku perhe on jättänyt ilmoittamatta etteivät jaksa sitoutua. Sitten ap on tällekin lapselle varannut paikan ja nyt vanhemmat ei tuokaan lasta harjoituksiin, mutta eivät suostu siihen että paikka annetaan pois.

Vanhemmat ovat se ongelma. Muun joukkueen kannalta ap toimii ihan reilusti. Ei sen yhden lumihiutaleen tarvitse tulla tuhoamaan muiden työn tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Tämä. Harrastukset opettaa monia hyviä taitoja. Muutakin kuin pelkästään se laji.

Tosin en yhtään ihmettelisi jos kaikki saisi 20v päästä tasan samaa palkkaa ihan sama mitä päiväsaikaan puuhaa. Kun lapsilta ei saa vaatia oikeastaan mitään nykyisin. Ennen oli ihan perusjuttu, että jos esim sitoutuu harrastukseen, niin siellä käydään. Vanhemmat yritti motivoida sinne eikä keksiä miten voi olla koko ajan pois, mutta silti harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?

Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.

En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.

Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.

Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli. 

Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Niin on eri asia onko kilpailu aikuisten normittavaa kilpa urheilua vai lasten leikkimielistä kisailua. Maalien tekemisellä ei muutenkaan ole merkitystä elämässä pärjäämisellä, muut arvot ovat tärkeämpiä. Esim käytöstavat, opiskelu menestys, toisten huomioon ottaminen ja ryhmätyötaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

Onko ihan mahdoton ajatus, että lapsia on erilaisia.

Osalla on vahva kilpailuvietti ja haluavat aina parhaan tuloksen. Tällaiset ihmiset haluaa myös ottaa harrastukset tosissaan.

Sitten on sellaisia, jotka mielellään tekee, muttei niin tosissaan.

Sitten on se ryhmä, joita kilpailu ei kiinnosta.

Kilpailuvietti on ihan ihmisen ominaisuus. Ja vanhempien pitää tietää millainen kilpailuvietti sillä omalla lapsella on. Jaksaako kilpaurheilua? Sitten pitää miettiä jaksaako vanhempi että lapsen harrastus on kilpaurheilua. Jos sekä lapsi että vanhempi jaksavat, niin joukkuelaji on hyvä.

Jos lapsi haluaa kilpailla, mutta vanhempi ei jaksa viedä, tai sitten lapsi ei jaksa panostaa ihan niin paljon, niin sitten hyviä on höntsälajit ja yksilölajit.

Jos lapsi ei oikein halua kilpailla ollenkaan, häntä ei pidä viedä kilpaurheiluun.

Nythän ongelma on se, että vanhemmat ei tunnista mihin ryhmään se oma lapsi kuuluu. Eikä sitäkään mihin ryhmään vanhempi kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?

Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.

En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.

Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.

Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli. 

Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.

Olen tosiaan enemmän musiikki-ihmisiä, mutta mitenkään en osaa kimmastua siitä, että osa lapsista ei käy orkesterin kaikissa harjoituksissa.

Päinvastoin, sehän on tosi mukavaa, mitä isompi orkesteri lavalle saadaan itse esiintymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?

Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.

En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.

Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.

Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli. 

Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.

Tämä juuri. Teatterissakaan lapsesi ei saa repliikkejä/näkyvää roolia, jos ei ole harjoituksissa. Ihmiset nyt takertuu tuohon kilpaurheiluun, mutta kyllä tämä sama juttu on aika monessa harrastuksessa missä yhdessä tehdään asioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?

Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.

En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.

Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.

Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli. 

Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.

Olen tosiaan enemmän musiikki-ihmisiä, mutta mitenkään en osaa kimmastua siitä, että osa lapsista ei käy orkesterin kaikissa harjoituksissa.

Päinvastoin, sehän on tosi mukavaa, mitä isompi orkesteri lavalle saadaan itse esiintymiseen.

No oikeastiko mielellään kuuntelet kun klarinetti ei osaakaan juuri sitä soolokohtaa tai perkussionistilla ei ole hajuakaan missä kohtaa oli lautasten vuoro? Tuskin.

Ainakaan jos olet yksi niistä vanhemmista, jotka toi lasta orkesterin harjoituksiin tunnollisesti ja odotti että lapsensa kokee onnistumisia. Ja sitten joku toinen pilaa koko jutun mäsäyttämällä lautaset juuri sen lapsesi vuoron päälle.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

On niitä. Voi harrastaa ja saada valmennusta ilman kilpailupaineita. Täällä esim on voimistelussa ja uinnissa harrasteryhmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

Minun kommenttini oli vastaus siihen, että jonkun mielestä lapset eivät saisi kilpailla keskenään ja sanoin, että lapset kilpailevat jatkuvasti keskenään eri asioissa. Pienet lapset eivät välttämättä jaksa treenata pitkäjänteisesti, mutta haluavat todellakin kilpailla. 

Itse olen aikanaan ollut vastahakoisena vapaaehtoisena isävalmentajana junnufutiksessa 5-8 vuotiaille. Se mikä oli universaalia kaikille lapsille siellä (joukkueessa oli reilut 100 lasta), että kaikki halusivat pelata koko ajan ja vaikka harjoitusten loppupeleissä valmentajat eivät laskeneetkaan maaleja, voit olla varma, että lapset laskivat ja olivat tasan tarkkaan kartalla, kuka voitti. 

Se, että kaikki lapset eivät tykkää kilpailla ei saa tarkoittaa, että kukaan lapsista ei saisi harrastaa kilpaurheilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

Onko ihan mahdoton ajatus, että lapsia on erilaisia.

Osalla on vahva kilpailuvietti ja haluavat aina parhaan tuloksen. Tällaiset ihmiset haluaa myös ottaa harrastukset tosissaan.

Sitten on sellaisia, jotka mielellään tekee, muttei niin tosissaan.

Sitten on se ryhmä, joita kilpailu ei kiinnosta.

Kilpailuvietti on ihan ihmisen ominaisuus. Ja vanhempien pitää tietää millainen kilpailuvietti sillä omalla lapsella on. Jaksaako kilpaurheilua? Sitten pitää miettiä jaksaako vanhempi että lapsen harrastus on kilpaurheilua. Jos sekä lapsi että vanhempi jaksavat, niin joukkuelaji on hyvä.

Jos lapsi haluaa kilpailla, mutta vanhempi ei jaksa viedä, tai sitten lapsi ei jaksa panostaa ihan niin paljon, niin sitten hyviä on höntsälajit ja yksilölajit.

Jos lapsi ei oikein halua kilpailla ollenkaan, häntä ei pidä viedä kilpaurheiluun.

Nythän ongelma on se, että vanhemmat ei tunnista mihin ryhmään se oma lapsi kuuluu. Eikä sitäkään mihin ryhmään vanhempi kuuluu.

Kysymys on muustakin kuin kilpailuvietistä.

Lähipiirissä on lapsi, jolla on voimakas kilpailuvietti ja voitontahto. Vanhemmillakin riittää resursseja. Häntä viedään runsaasti harrastuksiin, ja sitoutumisen aste on kiitettävä.

Eli tämän keskustelun mukaan oikea ihannelapsi. Kaikki hyvin? No ei. Välillä tuntuu että lapsen koko elämä on itkua. Itkettää häviö, itkettää huono suoritus, itkettää se että _kilpakumppanit_ ovat niin tosikoita... mutta silti pitää kilpailla, kun on se kilpailunhalu, jota lapsi selvästikään ei hallitse.

Eikö samalla logiikalla lapsen pitäisi saada syödä karkkiövereitä myös?

Minusta monella menee Ap:n pointti ihan ohi. Kyse on siitä, että sitoudutaan tekemään jotain porukalla. Sitten osa ei pidä näistä sitoumuksista kiinni, joten kaikki kärsii. Minusta lasten harrastusten suurin oppi on juurikin se sitoutuminen siihen toimintaan ja siitä kiinni pitäminen, vaikka ei aina huvittaisi. Ihan sama millä tasolla harrastaa lupauksista ja sitoumuksista pitäisi pitää kiinni. Ei opeta lapselle mitään hyvää, jos treenit saa jättää väliin, koska olisi mielummin mökillä tai kavereiden kanssa, vaikka on luvannut käydä treeneissä tiettyinä ajankohtina. Jos ei halua pitää näistä kiinni, ei pidä sitoutua/luvata mitään. Sama pätee muuhunkin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

 

Minun kommenttini oli vastaus siihen, että jonkun mielestä lapset eivät saisi kilpailla keskenään ja sanoin, että lapset kilpailevat jatkuvasti keskenään eri asioissa. Pienet lapset eivät välttämättä jaksa treenata pitkäjänteisesti, mutta haluavat todellakin kilpailla. 

Itse olen aikanaan ollut vastahakoisena vapaaehtoisena isävalmentajana junnufutiksessa 5-8 vuotiaille. Se mikä oli universaalia kaikille lapsille siellä (joukkueessa oli reilut 100 lasta), että kaikki halusivat pelata koko ajan ja vaikka harjoitusten loppupeleissä valmentajat eivät laskeneetkaan maaleja, voit olla varma, että lapset laskivat ja olivat tasan tarkkaan kartalla, kuka voitti. 

Se, että kaikki lapset eivät tykkää kilpailla ei saa tarkoittaa, että kukaan lapsista ei saisi harrastaa kilpaurheilua. 

 

Tämä. Kaikkien ei tarvitse haluta kilpailla tai harrastaa tosissaan. Mutta ei saa pilata niiden hommia, jotka haluaa kilpailla ja tehdä tosissaan. On paljon lajeja ja ryhmiä, joihin voi osallistua pienemmällä kunnianhimolla ja motivaatiolla.

Musta tuntuu että kilpaurheilu on osalle statusjuttu. Oikeasti ei jakseta, mutta ainakin päästään sanomaan että lapsi kilpaurheilee (vaikka nyt ei käykään harjoituksissa ym). Ei riitä että lapsi vain harrastaa, vaikka selvästi perheelle ja lapselle se pelkkä harrastaminen olisi se parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Minusta monella menee Ap:n pointti ihan ohi. Kyse on siitä, että sitoudutaan tekemään jotain porukalla. Sitten osa ei pidä näistä sitoumuksista kiinni, joten kaikki kärsii. Minusta lasten harrastusten suurin oppi on juurikin se sitoutuminen siihen toimintaan ja siitä kiinni pitäminen, vaikka ei aina huvittaisi. Ihan sama millä tasolla harrastaa lupauksista ja sitoumuksista pitäisi pitää kiinni. Ei opeta lapselle mitään hyvää, jos treenit saa jättää väliin, koska olisi mielummin mökillä tai kavereiden kanssa, vaikka on luvannut käydä treeneissä tiettyinä ajankohtina. Jos ei halua pitää näistä kiinni, ei pidä sitoutua/luvata mitään. Sama pätee muuhunkin elämään.

Tätä hain juuri takaa. Lasten harrastuksissa vain siellä harrastepuolella ei usein ole sitä "sitoutumista" vaan ryhmä on rakennettukin sillä periaatteella ettei kaikki ole aina paikalla.

Mutta kilpajoukkueisiin sitoudutaan. Ja se on kurjaa muille ettei sitten pidetä annettuja lupauksia. Lisäksi tosiaan lapsi oppii siinä, ettei sitoumukset ole sitovia. Mikä ei myöhemmän elämän kannalta ole hyvä juttu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

 

Minun kommenttini oli vastaus siihen, että jonkun mielestä lapset eivät saisi kilpailla keskenään ja sanoin, että lapset kilpailevat jatkuvasti keskenään eri asioissa. Pienet lapset eivät välttämättä jaksa treenata pitkäjänteisesti, mutta haluavat todellakin kilpailla. 

Itse olen aikanaan ollut vastahakoisena vapaaehtoisena isävalmentajana junnufutiksessa 5-8 vuotiaille. Se mikä oli universaalia kaikille lapsille siellä (joukkueessa oli reilut 100 lasta), että kaikki halusivat pelata koko ajan ja vaikka harjoitusten loppupeleissä valmentajat eivät laskeneetkaan maaleja, voit olla varma, että lapset laskivat ja olivat tasan tarkkaan kartalla, kuka voitti. 

Se, että kaikki lapset eivät tykkää kilpailla ei saa tarkoittaa, että kukaan lapsista ei saisi harrastaa kilpaurheilua. 

 

Ai jaa, minun lapseni tuon ikäisenä kyllä saattoi tehdä kärrynpyörän kesken pelin. Eikä ollut edes ainoa joukkueessaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Palloilulajeissa myös osalla seuroista on näin, muttei valitettavasti kaikilla. Meidän koripalloseurassamme ikäluokissa on parhaimmillaan kolmen eri tason joukkueita ja niiden välillä voi vaihtaa, jos ei esim. haluakaan ottaa niin tosissaan tai jos kehittyy ja haluaisikin kokeilla kovemmassa joukkueessa. Mutta siinä ykkösjoukkeessa sitten oikeasti oletetaan, että ihan jokaisesta pikkusyystä ei olla poissa ja niissä treeneissä käydään, etenkin jos halutaan pelaavassa kokoonpanossa pysyä.

Meidän lapsen korisseurassa näin myös. En käsitä miksi porukka tunkee sinne kovimpaan ryhmään ja sitten ei käy siellä. Kun on kerran vaihtoehto olla niissä vähemmän treenaavissa.

Ja meillä tätä asiaa on selitetty pikkususista asti. Että se polku on tällainen. Miten voi olla epäselvää vielä jollekulle?

Koris on tietyssä ikävaiheessa (C-junnut) aika kovaa kyytiä. Siellä ei vaan yksinkertaisesti mukana pärjää se myöhäisen murrosiän poika, kun vastustajat on vuotta vanhempia ja parhassa tapauskessa 40cm pidempiä. Siksi sinne kilparyhmään valikoituu ihan seuran puolesta ne fyysisiltä ominaisuuksiltaan sopivimmat, ei välttämättä motivoituneimmat tai edes urheilullisimmat. Samaa ongelmaa voi nähdä jääkiekossa ja jalkapallossa, siellä toki C-luokka on vuotta myöhemmin, mutta silti. Kokoerot pojilla tuossa 12-15 ikäluokissa ovat valtavat. Se on vaan totuus ja vaatii poikkeuksellista sinnikyyttä siltä lapseltakin paahtaa läpi ne vuodet kun kirjaimellisesti siellä korin alla haistelee vastustajan vyötäröhikeä. T: Kolmen paljon joukkuelajeija harrastaneen, myöhäisen murrosiän saaneen pojan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Olen eri, mutta minusta kuulostaa, kuin sinä olisit se, joka on ulkona lasten maailmasta. Haluat nähdä vain sen omiin mielikuviisi sopivan kilpailevan lapsilauman, katsomatta lainkaan, mitä siinä laumassa tapahtuu.

Tosiasiassa lapset osallistuvat välitunnilla hyvin vaihtelevalla intensiteetillä - eivätkä missään nimessä pitkäjänteisesti. Porukka pelmahtaa pelaamaan yhtä peliä, ja singahtaa siitä toiseen. Osa vain katselee ja keinuu. Osalla on sosiaalisia skismoja, jotka siirtyvät sinne pihapelien mikrokosmokseen, kukkulan kuninkaassa nousee motiiviksi urheilun sijaan esiin se eilinen suukopu, joka pitää antaa takaisin.

Mutta kukaan ei toimi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti tai kurinalaisesti. Lapset juoksevat siksi että ovat lapsia. Aikuisten maailmaan heitä valmentaa se, että he saavat olla kunnolla lapsia.

-eri.

 

Minun kommenttini oli vastaus siihen, että jonkun mielestä lapset eivät saisi kilpailla keskenään ja sanoin, että lapset kilpailevat jatkuvasti keskenään eri asioissa. Pienet lapset eivät välttämättä jaksa treenata pitkäjänteisesti, mutta haluavat todellakin kilpailla. 

Itse olen aikanaan ollut vastahakoisena vapaaehtoisena isävalmentajana junnufutiksessa 5-8 vuotiaille. Se mikä oli universaalia kaikille lapsille siellä (joukkueessa oli reilut 100 lasta), että kaikki halusivat pelata koko ajan ja vaikka harjoitusten loppupeleissä valmentajat eivät laskeneetkaan maaleja, voit olla varma, että lapset laskivat ja olivat tasan tarkkaan kartalla, kuka voitti. 

Se, että kaikki lapset eivät tykkää kilpailla ei saa tarkoittaa, että kukaan lapsista ei saisi harrastaa kilpaurheilua. 

 

Tämä. Kaikkien ei tarvitse haluta kilpailla tai harrastaa tosissaan. Mutta ei saa pilata niiden hommia, jotka haluaa kilpailla ja tehdä tosissaan. On paljon lajeja ja ryhmiä, joihin voi osallistua pienemmällä kunnianhimolla ja motivaatiolla.

Musta tuntuu että kilpaurheilu on osalle statusjuttu. Oikeasti ei jakseta, mutta ainakin päästään sanomaan että lapsi kilpaurheilee (vaikka nyt ei käykään harjoituksissa ym). Ei riitä että lapsi vain harrastaa, vaikka selvästi perheelle ja lapselle se pelkkä harrastaminen olisi se parempi vaihtoehto.

Minä taas luulen, että suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta yhtään, että harrastaako vai kilpaileeko se oma lapsi, naapurin lapsesta puhumattakaan.

Ehkä se lajin sisällä on tärkeä statusjuttu, ulkopuolella noita varmaan pidetään toistensa synonyymeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Tällaiset kommentit kertovat siitä, että et ymmärrä kovin paljoa lasten maailmasta. Menepä edes yhden kerran katsomaan ala-asteen välitunnille lasten leikkimistä ja katso, kuinka moni jollain tapaa kilpailee siellä täysin vapaaehtoisesti muita lapsia vastaan. Tällaisia lajeja ovat esim. jalkapallo, hippa, kukkulan kuningas yms. Ei tietenkään kaikki, mutta aika suuri osa. Kilpailu on lapsille erittäin luontainen asia ja sitä ei saa kieltää heiltä. Varsinkin, kun aikuisten maailmassa kilpailu on jatkuvasti läsnä. Kilpaillaan opiskelupaikoista, työpaikoista, yritykset kilpailevat asiakkaista jne. Miten lasten pitäisi oppia elämään aikuisten maailmassa, jos heille opetetaan kokoajan, että on ihan sama, tekeekö maaleja vai syökö sitä mustaa kumirouhetta kentän nurkassa 

Niin on eri asia onko kilpailu aikuisten normittavaa kilpa urheilua vai lasten leikkimielistä kisailua. Maalien tekemisellä ei muutenkaan ole merkitystä elämässä pärjäämisellä, muut arvot ovat tärkeämpiä. Esim käytöstavat, opiskelu menestys, toisten huomioon ottaminen ja ryhmätyötaidot.

Ja et mitenkään voi uskoa, että sitoutumalla joukkueen yhteisiin tavoitteisiin ja sääntöihin lapsi voisi oppia esimerkiksi käytöstapoja, toisten huomioon ottamista, ryhmätyötaitoja ja ehkä jopa sellaista pitkäjänteisyyttä, joka on usein opiskelumenestyksen (tämä on muuten yhdyssana) edellytyksenä. Oppiiko lapsi mielestäsi näitä taitoja paremmin, jos lapsi saa käydä treeneissä silloin jos ja kun huvittaa ja vanhemmat pitävät räyhäämisellään huolta, että lapsukainen pysyy silti avauskokoonpanossa?