Miksi ilmoitit lapsesi kilpaurheiluun

Vierailija kirjoitti:

Me asumme Ruotsissa ja olen järkyttynyt niistä suurista vaateista ja määristä, joilla suomalaislapset treenaavat. Täällä lapset, myös ylökouluikäiset, harjoittelevat huomattavasti vähemmän ja monipuolisemmin. Ja siltikin ruotsalaiset ovat keskimäärin parempia urheilussa kuin suomalaiset. 

Eli jotain siellä tehdään täysin väärin. 

Voisiko olla se, että vähempi harjoittelumäärä riittää, jos ihmiset käy siellä harjoituksissa?

Lapseni on 9-vuotias. Hänen lajissaan ikäluokan huiput treenaavat jopa 15h viikossa, käyvät yksityistunneilla ja joka viikonloppu on kisat. Siinä voi sitten miettiä, että onko mitään muuta elämää. Onneksi on yksilölaji, niin mennään lapsen jaksamisen mukaan. Treenit on kolme kertaa viikossa ja lisänä lapsen valitsema oheistreeni, joka tukee lihaskuntoa, kehonhallintaa ja liikkuvuutta ja näin ollen ehkäisee vammoja. Treenimäärissä mennään lapsen ehdoilla, mutta ei kyllä saa jättää jo ilmoitettuja kisoja väliin, vaikka tulisi synttärikutsu. Usein se on kisojen säännöissäkin kielletty, että osallistumista ei voi perua enää tietyn ajankohdan jälkeen. Lisäksi kilpailumaksut ovat useita kymppejä, eikä niitä saa takaisin, jos peruu liian myöhään. Mutta voidaan jättää kisat väliin, jos jotain on sovittu hyvissä ajoin ennen kuin on edes ilmoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?

Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.

Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.

Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.

Lopultahan kysymys on aina tasapainosta. Liikkunnalla ja oppimisella on selkeä positiivinen yhteys, mutta lopulta meillä kaikilla on se 24 tuntia vuorokaudessa. Sen puitteissa ei voi tehdä määräänsä enempää. Valitettavasti tämän ymmärtämättömyys näkyy nuorten kasvavana pahoinvointina. Erikoista tosiaan. 

24 tunnista merkittävä osa pitää jättää myös joutilaisuuteen, eritoten lasten ja nuorten osalta. Aivojen huima kehitys vaatii lepoa ja rentoutumista, ja elämästä pitäisi osata myös nauttia, jotta psyyke kasvaa vahvaksi.

No liian vähäinen joutilaisuus ei ainakaan ole suomalaisten lasten suurin ongelma. Jokin aika sitten tehtiinn tutkimus, jolla pyrittiin selvittämään, miksi norjalaiset ovat niin paljon parempia urheilussa kuin suomalaiset. Kyseessä on kuitenkin suurin piirtein saman kokoiset maat suurinpiirtein samanlaisilla resursseilla. Toki norja on jonkin verran rikkaampi maa, mutta siellä harjoitustusolosuhteet ole niin paljon paremmat, että selittäisivät erot. 

Selvisi, että suomalaiset lapset liikkuvat ja ulkoilevat keskimäärin 6-10 tuntia viikossa ja norjalaiset 25-35 tuntia. Tämä siis sisältää ohjattujen ja omatoimitreenien lisäksi kaikki pihaleikit, perheen retkeilyt, liikkumiset paikasta toiseen lihasvoimin yms. Todettiin, että yleisesti reipas elämäntapa luo lapsille hyvän peruskunnon ja sellaisen hapenottokyvyn, joiden päälle voi rakentaa helpommin kovaa treeniä sitten vanhempana.

Eikös just joutilaisuutta ole se, että lähdetään koko perheen metsäretkelle?

Siinä on vain se, että tällaiselle norjalaistyyppiselle elelylle ei meillä ole tilaa, kun vanhemmat tekevät pitkää työpäivää ja lapset ovat niissä ohjatuissa harrastuksissa.

Voimme lohduttautua kuitenkin sillä, että Pisa-testeissä iloiset ulkoilevat norjalaiset ovat kaukana takanamme.

Mistä päättelet, että norjalaiset vanhemmat eivät kävisi töissä vain vaan "elelevät". Kyllä Suomessakin vanhemmilla on vapaapäiviä ja useimmilla ainakin osa niistä sattuu samoille päiville kuin lapsilla ja silloin perhe voi tehdä yhdessä asioita. Kyse on ihan vain valinnoista.

Lisäksi myös norjalaislapset harrastavat ja heillä on ohjattuja treenejä. Niiden lisäksi lapset leikkivät enemmän pihalla kavereidensa kanssa telkkarin sijasta. Koska lapset ovat pienestä pitäen tottuneet ulkoilemaan, heillä on jo lapsina parempi pohjakunto ja he eivät uuvu samalla tavalla tunnin futistreeneistä kuin suomalaiset lapset keskimäärin vaan jaksavat vielä se lisäksi puuhata muutakin.   

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Eivät tippuisi. Eivätkä treenikerrat vähenisi. Koska lasten pitäisi olla hyviä silti yli 10 vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Kilpaurheilun voisi kieltää alle 10 vuotiaita. Olisi meno paljon terveempää ja lapsilla muut arvot tärkeämpiä kuin voitto. Harratusmaksutkin varmaan tippuisivat puoleen.

Itse sanoisin, että alle 15- vuotiailta pitäisi kieltää kilpasarjat jne. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan jalkapallossa vaan palvotaan niitä muutamia, jotka ovat muka niin hyviä, ettei tarvitse edes treenata. Ei arvosteta yhtään niitä ehkä vähän huonompia pelaajia, jotka treenaavat tunnollisesti ja yrittävät tehdä parhaansa. Kehittyvät omaan tahtiin. Ei täällä vaan palvotaan niitä paria maalintekijää, jotka eivät ole oikeasti mitenkään ihmeellisiä tai joukkuehengen kannalta hyviä yksilöitä. Näin Helsingissä. Voi olla, että meidän lapset lopettaa juuri tuon takia. 

Niinpä. Tästä syystä joukkueessa kaikilla pitää olla samat säännöt. Ja jos et niitä noudata, niin siitä on seuraus.

Eihän työpaikoillakaan kukaan pidä siitä, että joku saa saman palkan tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme Ruotsissa ja olen järkyttynyt niistä suurista vaateista ja määristä, joilla suomalaislapset treenaavat. Täällä lapset, myös ylökouluikäiset, harjoittelevat huomattavasti vähemmän ja monipuolisemmin. Ja siltikin ruotsalaiset ovat keskimäärin parempia urheilussa kuin suomalaiset. 

Eli jotain siellä tehdään täysin väärin. 

Voisiko olla se, että vähempi harjoittelumäärä riittää, jos ihmiset käy siellä harjoituksissa?

Tutkimustieto osoittaa, että lasten ja nuorten myöhemmän kehityksen kannalta keskeistä on, että lajeja on useita.

Eli ihan alkuun pitäisi räjäyttää pois kaikki nämä x kertaa viikossa -tyyppiset vaatimukset. Kevyemmin, vähemmän, hauskemmin ja useampia lajeja.

Tämä siis, jos haluamme kasvattaa kansainvälisen tason huippuja. Sitten jos haluamme kasvattaa urheiluorganisaatioita, on varmaan tämä nykyinen malli hyvä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme Ruotsissa ja olen järkyttynyt niistä suurista vaateista ja määristä, joilla suomalaislapset treenaavat. Täällä lapset, myös ylökouluikäiset, harjoittelevat huomattavasti vähemmän ja monipuolisemmin. Ja siltikin ruotsalaiset ovat keskimäärin parempia urheilussa kuin suomalaiset. 

Eli jotain siellä tehdään täysin väärin. 

Voisiko olla se, että vähempi harjoittelumäärä riittää, jos ihmiset käy siellä harjoituksissa?

Paremmin myös ehtisi harjoituksiin, jos ne 7v treenit ei olisi esim klo 14 naapurikunnassa. Lasten urheilua pitäisi järkeistää niin, että siellä harjoituksissa käyminen olisi edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Me asumme Ruotsissa ja olen järkyttynyt niistä suurista vaateista ja määristä, joilla suomalaislapset treenaavat. Täällä lapset, myös ylökouluikäiset, harjoittelevat huomattavasti vähemmän ja monipuolisemmin. Ja siltikin ruotsalaiset ovat keskimäärin parempia urheilussa kuin suomalaiset. 

Eli jotain siellä tehdään täysin väärin. 

Ruotsissa valmennetaan joukkuelajeissakin yksilöä kehittymään, ei joukkuetta. Se on ihan se ensimmäinen perustavanlaatuinen ero meidän välillä. Ja kun valmennus on laadukasta sitä ei edes tarvita niin paljoa. Oma poika pelasi alakouluikäisenä kilpajoukkueessa jääkiekkoa. Valmennuksen panos oli se 45min siellä jäällä, alku-ja lopputoiminta oli joukkueen yhteinen hölkkälenkki 5x hallin ympäri. Valmentajat istui kahviossa sen ajan. Voitte vaan kuvitella kuinka moni edes oikeasti juoksi ja mitä kaikkea muuta "kivaa" siellä tapahtui. Eli oikeasti tehokasta tekemista 2,5h treeneistä oli 45min. Ihan järjetöntä ajankäyttöä neljä kertaa viikossa koulupäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme Ruotsissa ja olen järkyttynyt niistä suurista vaateista ja määristä, joilla suomalaislapset treenaavat. Täällä lapset, myös ylökouluikäiset, harjoittelevat huomattavasti vähemmän ja monipuolisemmin. Ja siltikin ruotsalaiset ovat keskimäärin parempia urheilussa kuin suomalaiset. 

Eli jotain siellä tehdään täysin väärin. 

Voisiko olla se, että vähempi harjoittelumäärä riittää, jos ihmiset käy siellä harjoituksissa?

Paremmin myös ehtisi harjoituksiin, jos ne 7v treenit ei olisi esim klo 14 naapurikunnassa. Lasten urheilua pitäisi järkeistää niin, että siellä harjoituksissa käyminen olisi edes mahdollista.

Tämä on myös totta. Olen tästä seuralle monta kertaa sanonut, mutta seura ei kuulemma voi asialle mitään, kun kaupunki nyt antaa tuollaiset vuorot. Mutta tästä syystä toivoisi että niihin hyvään aikaan oleviin harjoituksiin tulisi kaikki. Paitsi kipeänä tietysti ollaan kotona. Ei ole mikään uroteko tulla kipeänä harjoituksiin tai kisoihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme Ruotsissa ja olen järkyttynyt niistä suurista vaateista ja määristä, joilla suomalaislapset treenaavat. Täällä lapset, myös ylökouluikäiset, harjoittelevat huomattavasti vähemmän ja monipuolisemmin. Ja siltikin ruotsalaiset ovat keskimäärin parempia urheilussa kuin suomalaiset. 

Eli jotain siellä tehdään täysin väärin. 

Ruotsissa valmennetaan joukkuelajeissakin yksilöä kehittymään, ei joukkuetta. Se on ihan se ensimmäinen perustavanlaatuinen ero meidän välillä. Ja kun valmennus on laadukasta sitä ei edes tarvita niin paljoa. Oma poika pelasi alakouluikäisenä kilpajoukkueessa jääkiekkoa. Valmennuksen panos oli se 45min siellä jäällä, alku-ja lopputoiminta oli joukkueen yhteinen hölkkälenkki 5x hallin ympäri. Valmentajat istui kahviossa sen ajan. Voitte vaan kuvitella kuinka moni edes oikeasti juoksi ja mitä kaikkea muuta "kivaa" siellä tapahtui. Eli oikeasti tehokasta tekemista 2,5h treeneistä oli 45min. Ihan järjetöntä ajankäyttöä neljä kertaa viikossa koulupäivän jälkeen.

No meillä vähän sama. Kauhea vaatimus tulla harjoituksiin, mutta ei sitä ohjelmaa tehdä siellä ikinä. Ymmärrän että perusjutut pitää olla kunnossa, mutta voisi nyt puolet ajasta käyttää siihen mitä varten paikalle on tultu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?

Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.

Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.

Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.

Lopultahan kysymys on aina tasapainosta. Liikkunnalla ja oppimisella on selkeä positiivinen yhteys, mutta lopulta meillä kaikilla on se 24 tuntia vuorokaudessa. Sen puitteissa ei voi tehdä määräänsä enempää. Valitettavasti tämän ymmärtämättömyys näkyy nuorten kasvavana pahoinvointina. Erikoista tosiaan. 

24 tunnista merkittävä osa pitää jättää myös joutilaisuuteen, eritoten lasten ja nuorten osalta. Aivojen huima kehitys vaatii lepoa ja rentoutumista, ja elämästä pitäisi osata myös nauttia, jotta psyyke kasvaa vahvaksi.

No liian vähäinen joutilaisuus ei ainakaan ole suomalaisten lasten suurin ongelma. Jokin aika sitten tehtiinn tutkimus, jolla pyrittiin selvittämään, miksi norjalaiset ovat niin paljon parempia urheilussa kuin suomalaiset. Kyseessä on kuitenkin suurin piirtein saman kokoiset maat suurinpiirtein samanlaisilla resursseilla. Toki norja on jonkin verran rikkaampi maa, mutta siellä harjoitustusolosuhteet ole niin paljon paremmat, että selittäisivät erot. 

Selvisi, että suomalaiset lapset liikkuvat ja ulkoilevat keskimäärin 6-10 tuntia viikossa ja norjalaiset 25-35 tuntia. Tämä siis sisältää ohjattujen ja omatoimitreenien lisäksi kaikki pihaleikit, perheen retkeilyt, liikkumiset paikasta toiseen lihasvoimin yms. Todettiin, että yleisesti reipas elämäntapa luo lapsille hyvän peruskunnon ja sellaisen hapenottokyvyn, joiden päälle voi rakentaa helpommin kovaa treeniä sitten vanhempana.

Eikös just joutilaisuutta ole se, että lähdetään koko perheen metsäretkelle?

Siinä on vain se, että tällaiselle norjalaistyyppiselle elelylle ei meillä ole tilaa, kun vanhemmat tekevät pitkää työpäivää ja lapset ovat niissä ohjatuissa harrastuksissa.

Voimme lohduttautua kuitenkin sillä, että Pisa-testeissä iloiset ulkoilevat norjalaiset ovat kaukana takanamme.

Mistä päättelet, että norjalaiset vanhemmat eivät kävisi töissä vain vaan "elelevät". Kyllä Suomessakin vanhemmilla on vapaapäiviä ja useimmilla ainakin osa niistä sattuu samoille päiville kuin lapsilla ja silloin perhe voi tehdä yhdessä asioita. Kyse on ihan vain valinnoista.

Lisäksi myös norjalaislapset harrastavat ja heillä on ohjattuja treenejä. Niiden lisäksi lapset leikkivät enemmän pihalla kavereidensa kanssa telkkarin sijasta. Koska lapset ovat pienestä pitäen tottuneet ulkoilemaan, heillä on jo lapsina parempi pohjakunto ja he eivät uuvu samalla tavalla tunnin futistreeneistä kuin suomalaiset lapset keskimäärin vaan jaksavat vielä se lisäksi puuhata muutakin.   

Ai mistäkö päättelen? No tilastoista. Norjalaiset tekevät töitä keskimäärin 33 tuntia viikossa. Moni ottaa perjantain vapaaksi. Tästä on ollut juttuja mm, Hesarissa.

Toki lapset on sitä helpompaa totuttaa pienestä pitäen ulkoilemaan, mitä enemmän on aikaa ulkoilla heidän kanssaan. Suomalaisparka tekee pitkää päivää töissä ja pahimmassa tapauksessa istuu illat autossa viemässä lastaan muodostelmaluisteluun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?

Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.

Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.

Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.

Lopultahan kysymys on aina tasapainosta. Liikkunnalla ja oppimisella on selkeä positiivinen yhteys, mutta lopulta meillä kaikilla on se 24 tuntia vuorokaudessa. Sen puitteissa ei voi tehdä määräänsä enempää. Valitettavasti tämän ymmärtämättömyys näkyy nuorten kasvavana pahoinvointina. Erikoista tosiaan. 

24 tunnista merkittävä osa pitää jättää myös joutilaisuuteen, eritoten lasten ja nuorten osalta. Aivojen huima kehitys vaatii lepoa ja rentoutumista, ja elämästä pitäisi osata myös nauttia, jotta psyyke kasvaa vahvaksi.

No liian vähäinen joutilaisuus ei ainakaan ole suomalaisten lasten suurin ongelma. Jokin aika sitten tehtiinn tutkimus, jolla pyrittiin selvittämään, miksi norjalaiset ovat niin paljon parempia urheilussa kuin suomalaiset. Kyseessä on kuitenkin suurin piirtein saman kokoiset maat suurinpiirtein samanlaisilla resursseilla. Toki norja on jonkin verran rikkaampi maa, mutta siellä harjoitustusolosuhteet ole niin paljon paremmat, että selittäisivät erot. 

Selvisi, että suomalaiset lapset liikkuvat ja ulkoilevat keskimäärin 6-10 tuntia viikossa ja norjalaiset 25-35 tuntia. Tämä siis sisältää ohjattujen ja omatoimitreenien lisäksi kaikki pihaleikit, perheen retkeilyt, liikkumiset paikasta toiseen lihasvoimin yms. Todettiin, että yleisesti reipas elämäntapa luo lapsille hyvän peruskunnon ja sellaisen hapenottokyvyn, joiden päälle voi rakentaa helpommin kovaa treeniä sitten vanhempana.

Eikös just joutilaisuutta ole se, että lähdetään koko perheen metsäretkelle?

Siinä on vain se, että tällaiselle norjalaistyyppiselle elelylle ei meillä ole tilaa, kun vanhemmat tekevät pitkää työpäivää ja lapset ovat niissä ohjatuissa harrastuksissa.

Voimme lohduttautua kuitenkin sillä, että Pisa-testeissä iloiset ulkoilevat norjalaiset ovat kaukana takanamme.

Mistä päättelet, että norjalaiset vanhemmat eivät kävisi töissä vain vaan "elelevät". Kyllä Suomessakin vanhemmilla on vapaapäiviä ja useimmilla ainakin osa niistä sattuu samoille päiville kuin lapsilla ja silloin perhe voi tehdä yhdessä asioita. Kyse on ihan vain valinnoista.

Lisäksi myös norjalaislapset harrastavat ja heillä on ohjattuja treenejä. Niiden lisäksi lapset leikkivät enemmän pihalla kavereidensa kanssa telkkarin sijasta. Koska lapset ovat pienestä pitäen tottuneet ulkoilemaan, heillä on jo lapsina parempi pohjakunto ja he eivät uuvu samalla tavalla tunnin futistreeneistä kuin suomalaiset lapset keskimäärin vaan jaksavat vielä se lisäksi puuhata muutakin.   

Ai mistäkö päättelen? No tilastoista. Norjalaiset tekevät töitä keskimäärin 33 tuntia viikossa. Moni ottaa perjantain vapaaksi. Tästä on ollut juttuja mm, Hesarissa.

Toki lapset on sitä helpompaa totuttaa pienestä pitäen ulkoilemaan, mitä enemmän on aikaa ulkoilla heidän kanssaan. Suomalaisparka tekee pitkää päivää töissä ja pahimmassa tapauksessa istuu illat autossa viemässä lastaan muodostelmaluisteluun...

Onko jotenkin vähemmän paha viedä jääkiekkoon, balettiin tai jalkapalloon?

Meillä ei edes ole harrastepuolta erikseen, vaan valinta on joko harrastat tai sit et.

Meillä toki on jokaiselle kerrottu ne pelisäännöt, joilla peleihin pääsee.

1. Eniten treeneissä käyneet halukkaat siinä treeniaktiivisuusjärjestyksessä.

2. Muut halukkaat, jos tilaa on.

Jos kaikki käy aina treeneissä ja kaikki haluaa aina peleihin, tehdään vuorottelua. Toiset toisiin peleihin varalle ja toisiin pelaamaan jne.

Kaikille selvää, eikä kukaan purnaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei edes ole harrastepuolta erikseen, vaan valinta on joko harrastat tai sit et.

Meillä toki on jokaiselle kerrottu ne pelisäännöt, joilla peleihin pääsee.

1. Eniten treeneissä käyneet halukkaat siinä treeniaktiivisuusjärjestyksessä.

2. Muut halukkaat, jos tilaa on.

Jos kaikki käy aina treeneissä ja kaikki haluaa aina peleihin, tehdään vuorottelua. Toiset toisiin peleihin varalle ja toisiin pelaamaan jne.

Kaikille selvää, eikä kukaan purnaa.

Meillä samat säännöt. Mutta silti pari perhettä ei tajua millään tätä systeemiä, vaan heidän poikansa pitäisi saada aina pelata. Ko pojalla eniten poissaoloja. Suurin osa juurikin, koska on oltu mökillä, ei huvittanut. Kipeänä ei ole ainakaan ilmoitusten mukaan ollut kertaakaan.

Ainainen huuto miten epäreilu systeemi on, koska tällä systeemillä heidän poikansa ei ikinä pääse pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Palloilulajeissa myös osalla seuroista on näin, muttei valitettavasti kaikilla. Meidän koripalloseurassamme ikäluokissa on parhaimmillaan kolmen eri tason joukkueita ja niiden välillä voi vaihtaa, jos ei esim. haluakaan ottaa niin tosissaan tai jos kehittyy ja haluaisikin kokeilla kovemmassa joukkueessa. Mutta siinä ykkösjoukkeessa sitten oikeasti oletetaan, että ihan jokaisesta pikkusyystä ei olla poissa ja niissä treeneissä käydään, etenkin jos halutaan pelaavassa kokoonpanossa pysyä.

Mua säälittää ne lapset, joilla on kovin omistautuneet ja lastensa puolesta kunnianhimoiset vanhemmat. Siis juuri näitä, jotka kuskaavat lapsia, naama nyrpyssä tuojottavat harkat etsien kaikkien muiden suorituksesta (myös valmentajan) vikaa. Lapselle tosiaan ei suoda edes niitä kaverisynttäreitä. Lasta piiskataan, arvostellaan ja arvostetaan viimeisimmän kilpasuorituksen mukaan. Usein se äiti/isä kompensoi omaa epäonnistunutta urheilu-uraa lapsensa kautta. Tätä kyllä on myös musiikkipuolella. Kielletään kaikki muu, paitsi se yksi harrastus. Sairasta.

Lapseni harrastavat monia eri lajeja. Se ei ole mahdollista, jos voi keskittyä vain yhteen lajiin. Surkeita urheilijoita molemmat. Mutta, ovat innokkaita liikkumaan.

Toivottavasti ap ja muut vastaavat lasten valmentajat saavat pikaista asenne-valmennusta. Saatte kyllä tuollaisella paljon pahaa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Palloilulajeissa myös osalla seuroista on näin, muttei valitettavasti kaikilla. Meidän koripalloseurassamme ikäluokissa on parhaimmillaan kolmen eri tason joukkueita ja niiden välillä voi vaihtaa, jos ei esim. haluakaan ottaa niin tosissaan tai jos kehittyy ja haluaisikin kokeilla kovemmassa joukkueessa. Mutta siinä ykkösjoukkeessa sitten oikeasti oletetaan, että ihan jokaisesta pikkusyystä ei olla poissa ja niissä treeneissä käydään, etenkin jos halutaan pelaavassa kokoonpanossa pysyä.

Meidän lapsen korisseurassa näin myös. En käsitä miksi porukka tunkee sinne kovimpaan ryhmään ja sitten ei käy siellä. Kun on kerran vaihtoehto olla niissä vähemmän treenaavissa.

Ja meillä tätä asiaa on selitetty pikkususista asti. Että se polku on tällainen. Miten voi olla epäselvää vielä jollekulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?

Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.

Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.

Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.

Lopultahan kysymys on aina tasapainosta. Liikkunnalla ja oppimisella on selkeä positiivinen yhteys, mutta lopulta meillä kaikilla on se 24 tuntia vuorokaudessa. Sen puitteissa ei voi tehdä määräänsä enempää. Valitettavasti tämän ymmärtämättömyys näkyy nuorten kasvavana pahoinvointina. Erikoista tosiaan. 

24 tunnista merkittävä osa pitää jättää myös joutilaisuuteen, eritoten lasten ja nuorten osalta. Aivojen huima kehitys vaatii lepoa ja rentoutumista, ja elämästä pitäisi osata myös nauttia, jotta psyyke kasvaa vahvaksi.

No liian vähäinen joutilaisuus ei ainakaan ole suomalaisten lasten suurin ongelma. Jokin aika sitten tehtiinn tutkimus, jolla pyrittiin selvittämään, miksi norjalaiset ovat niin paljon parempia urheilussa kuin suomalaiset. Kyseessä on kuitenkin suurin piirtein saman kokoiset maat suurinpiirtein samanlaisilla resursseilla. Toki norja on jonkin verran rikkaampi maa, mutta siellä harjoitustusolosuhteet ole niin paljon paremmat, että selittäisivät erot. 

Selvisi, että suomalaiset lapset liikkuvat ja ulkoilevat keskimäärin 6-10 tuntia viikossa ja norjalaiset 25-35 tuntia. Tämä siis sisältää ohjattujen ja omatoimitreenien lisäksi kaikki pihaleikit, perheen retkeilyt, liikkumiset paikasta toiseen lihasvoimin yms. Todettiin, että yleisesti reipas elämäntapa luo lapsille hyvän peruskunnon ja sellaisen hapenottokyvyn, joiden päälle voi rakentaa helpommin kovaa treeniä sitten vanhempana.

Eikös just joutilaisuutta ole se, että lähdetään koko perheen metsäretkelle?

Siinä on vain se, että tällaiselle norjalaistyyppiselle elelylle ei meillä ole tilaa, kun vanhemmat tekevät pitkää työpäivää ja lapset ovat niissä ohjatuissa harrastuksissa.

Voimme lohduttautua kuitenkin sillä, että Pisa-testeissä iloiset ulkoilevat norjalaiset ovat kaukana takanamme.

Mistä päättelet, että norjalaiset vanhemmat eivät kävisi töissä vain vaan "elelevät". Kyllä Suomessakin vanhemmilla on vapaapäiviä ja useimmilla ainakin osa niistä sattuu samoille päiville kuin lapsilla ja silloin perhe voi tehdä yhdessä asioita. Kyse on ihan vain valinnoista.

Lisäksi myös norjalaislapset harrastavat ja heillä on ohjattuja treenejä. Niiden lisäksi lapset leikkivät enemmän pihalla kavereidensa kanssa telkkarin sijasta. Koska lapset ovat pienestä pitäen tottuneet ulkoilemaan, heillä on jo lapsina parempi pohjakunto ja he eivät uuvu samalla tavalla tunnin futistreeneistä kuin suomalaiset lapset keskimäärin vaan jaksavat vielä se lisäksi puuhata muutakin.   

Ai mistäkö päättelen? No tilastoista. Norjalaiset tekevät töitä keskimäärin 33 tuntia viikossa. Moni ottaa perjantain vapaaksi. Tästä on ollut juttuja mm, Hesarissa.

Toki lapset on sitä helpompaa totuttaa pienestä pitäen ulkoilemaan, mitä enemmän on aikaa ulkoilla heidän kanssaan. Suomalaisparka tekee pitkää päivää töissä ja pahimmassa tapauksessa istuu illat autossa viemässä lastaan muodostelmaluisteluun...

Onko jotenkin vähemmän paha viedä jääkiekkoon, balettiin tai jalkapalloon?

Sinulta meni ehkä hieman pointti ohi, jos ajattelet että väitin muodostelmaluistelun olevan pahempi kuin baletti tässä suhteessa.

Kaikissa noissa läsnäoloa ja sitoutumista vaativissa lajeissa on se huono puoli, että ne herkästi vieroittavat arkiliikunnasta, kun elämä muuttuu pikasiirtymiksi.

Itse olen joskus ostanut lapselleni aktiivisuusrannekkeen ihan leikkimielessä ja huomannut, että tavallisella leikkipuistoreissulla tulee enemmän kuntoilua ja kilometrejä kuin treeneissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jossakin on harrastepuoli?

Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.

Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.

Palloilulajeissa myös osalla seuroista on näin, muttei valitettavasti kaikilla. Meidän koripalloseurassamme ikäluokissa on parhaimmillaan kolmen eri tason joukkueita ja niiden välillä voi vaihtaa, jos ei esim. haluakaan ottaa niin tosissaan tai jos kehittyy ja haluaisikin kokeilla kovemmassa joukkueessa. Mutta siinä ykkösjoukkeessa sitten oikeasti oletetaan, että ihan jokaisesta pikkusyystä ei olla poissa ja niissä treeneissä käydään, etenkin jos halutaan pelaavassa kokoonpanossa pysyä.

Meidän lapsen korisseurassa näin myös. En käsitä miksi porukka tunkee sinne kovimpaan ryhmään ja sitten ei käy siellä. Kun on kerran vaihtoehto olla niissä vähemmän treenaavissa.

Ja meillä tätä asiaa on selitetty pikkususista asti. Että se polku on tällainen. Miten voi olla epäselvää vielä jollekulle?

Ja sitten siellä keskiryhmässä jumittaa joku motivoitunut. Niin tuttua.

T. Eri