Lue keskustelun säännöt.
Miksi ilmoitit lapsesi kilpaurheiluun
15.09.2022 |
Jos et kerran halua sitoutua niihin vaatimuksiin? Turhauttaa selittää että muiden tekeminen kärsii, kun koko ajan samat on pois koska on kaverisynttärit, ei ole motivaatiota, mennään mökille jnejne.
Sitten ihmettelet ettei lapsesi pääse siihen kisaavaan porukkaan pilaamaan muiden suoritusta ja huudat siitä minulle.
Jos et halua sitoutua, mene harrastepuolelle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.
Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.
Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli.
Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.
Olen tosiaan enemmän musiikki-ihmisiä, mutta mitenkään en osaa kimmastua siitä, että osa lapsista ei käy orkesterin kaikissa harjoituksissa.
Päinvastoin, sehän on tosi mukavaa, mitä isompi orkesteri lavalle saadaan itse esiintymiseen.
On varmaan ihan söpöä, kun nelivuotiaat paukuttavat niitä instrumenttejaan miten sattuu ja vanhemmat kyllä taputtavat haltioissaan esitykselle. Ymmärrät kuitenkin varmasti, että se ei ole läheskään yhtä söpöä, kun finninaamainen 15-vuotias pilaa orkesterin esityksen läväyttämällä lautaset yhteen väärässä paikassa, koska ei ole harjoitellut. Siinä vaiheessa se teini putoaa pois porukasta ja jää soittamaan niitä lautasiaan kotiin vanhempiensa iloksi.
Voi, voisin pitää sulle pienen esitelmän jousien määrästä suhteessa puhaltimien määrään, ja muista nuoriso-orkesterien haasteista, joiden takia iso orkesteri on usein monella tapaa parempi kuin pieni.
Luulen, että se kuitenkin menee hukkaan, jos verkkokalvoillasi on vain se lautasia paukauttava finninaama.
Pidä minulle mieluummin pieni esitelmä siitä, miksi orkesterissa ei ole tarpeellista sitoutua harjoittelemaan yhdessä ja miksi on tärkeämpää, että mahdollisimman iso porukka soittaa vain jotain kuin, että pienempi porukka soittaisi hyvin. Itse en ole muusikko, mutta olettaisin, että jatkuvat poissaolot vaikuttavat myös orkesterin ohjelmiston vaativuuteen ja esityksiin valitaan vai sellaisia kappaleita, jotka kaikki varmasti osaavat soittaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta tunnollisesti harjoittelevien nuorten kehitykseen. Todennäköisesti hyvät soittajat myös siirtyvät muualle, jos heidän paikkakunnallaan on vaihtoehtoja ja sitten taas ihmetellään, miksi ei ole soittajia.
Kun päästään pitemmälle, aika suuri osa musiikin opiskelusta tapahtuu itsenäisesti. Esimerkiksi omien lasteni orkesterin soittajista osa soittaa tällä hetkellä paikallisessa teatteriproggiksessa, ja he aloittavat orkesteriharjoitukset vasta sitten kun teatteriesitykset ovat päättyneet. Sitä ennen he perehtyvät materiaaliin itsenäisesti.
Tämä kaikki pystytään sopimaan keskenään järkevästi ja myös nuorten jaksamista miettien. En tiedä, onko musiikkikuvioihin sattunut ylipäätään fiksuja ihmisiä, vai onko niksi siinä, että kun jokaisen tekemiset on kirjattu partituuriin, ei kenenkään tarvitse yrittää riidellä lapselleen peliaikaa tai paikkaa kilpajoukkueessa.
Oletettavasti nuoret ovat kuitenkin sitoutuneet harjoittelemaan osansa itsenäisesti? Olisiko OK, jos joku tulisi ensimmäisiin yhteisharjoituksiin paikalle ja ilmoittaisi, ettei muuten ole avannutkaan partituuria. Ei kysymys nyt ole siitä, että treenataanko yhteisharjoituksissa vai omatoimisesti vaan siitä, että tarvitseeko ryhmän yhteisiin sääntöihin sitoutua ja voiko siitä olla seurauksia, jos lupauksista huolimatta rikkoo yhteisiä sääntöjä.
Kyllä varmastikin nuoret ovat hyvin sitoutuneita. Ihan jo siitä syystä, että musiikki on sellaista työtä, jota kukaan ei voi toisen puolesta tehdä.
Ap aloitti tämän ketjun kertomalla, että kilpaharrastus on vanhempien päätös ja valinta, ja myös poissaolojen syynä on vanhempien viitsimättömyys kuskata lapsiaan. Se asia minua hieman tässä keskustelussa kummastuttaa. Ihan kuin urheilu monta kertaa viikossa ja kaverisynttäreistä kieltäytyminen itsessään olisi niin helppoa ja lokoisaa, että vain vanhempien mukavuudenhalu on esteenä SM-tasolle nousulle.
Sinähän se varsinainen omien tulkintojen tekijä olet. Ap ei kyllä mitään tuollaista kirjoittanut, mutta jatka sinä vaan ihmettelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.
Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.
Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli.
Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.
Olen tosiaan enemmän musiikki-ihmisiä, mutta mitenkään en osaa kimmastua siitä, että osa lapsista ei käy orkesterin kaikissa harjoituksissa.
Päinvastoin, sehän on tosi mukavaa, mitä isompi orkesteri lavalle saadaan itse esiintymiseen.
On varmaan ihan söpöä, kun nelivuotiaat paukuttavat niitä instrumenttejaan miten sattuu ja vanhemmat kyllä taputtavat haltioissaan esitykselle. Ymmärrät kuitenkin varmasti, että se ei ole läheskään yhtä söpöä, kun finninaamainen 15-vuotias pilaa orkesterin esityksen läväyttämällä lautaset yhteen väärässä paikassa, koska ei ole harjoitellut. Siinä vaiheessa se teini putoaa pois porukasta ja jää soittamaan niitä lautasiaan kotiin vanhempiensa iloksi.
Voi, voisin pitää sulle pienen esitelmän jousien määrästä suhteessa puhaltimien määrään, ja muista nuoriso-orkesterien haasteista, joiden takia iso orkesteri on usein monella tapaa parempi kuin pieni.
Luulen, että se kuitenkin menee hukkaan, jos verkkokalvoillasi on vain se lautasia paukauttava finninaama.
Pidä minulle mieluummin pieni esitelmä siitä, miksi orkesterissa ei ole tarpeellista sitoutua harjoittelemaan yhdessä ja miksi on tärkeämpää, että mahdollisimman iso porukka soittaa vain jotain kuin, että pienempi porukka soittaisi hyvin. Itse en ole muusikko, mutta olettaisin, että jatkuvat poissaolot vaikuttavat myös orkesterin ohjelmiston vaativuuteen ja esityksiin valitaan vai sellaisia kappaleita, jotka kaikki varmasti osaavat soittaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta tunnollisesti harjoittelevien nuorten kehitykseen. Todennäköisesti hyvät soittajat myös siirtyvät muualle, jos heidän paikkakunnallaan on vaihtoehtoja ja sitten taas ihmetellään, miksi ei ole soittajia.
Kun päästään pitemmälle, aika suuri osa musiikin opiskelusta tapahtuu itsenäisesti. Esimerkiksi omien lasteni orkesterin soittajista osa soittaa tällä hetkellä paikallisessa teatteriproggiksessa, ja he aloittavat orkesteriharjoitukset vasta sitten kun teatteriesitykset ovat päättyneet. Sitä ennen he perehtyvät materiaaliin itsenäisesti.
Tämä kaikki pystytään sopimaan keskenään järkevästi ja myös nuorten jaksamista miettien. En tiedä, onko musiikkikuvioihin sattunut ylipäätään fiksuja ihmisiä, vai onko niksi siinä, että kun jokaisen tekemiset on kirjattu partituuriin, ei kenenkään tarvitse yrittää riidellä lapselleen peliaikaa tai paikkaa kilpajoukkueessa.
Musiikkiala on kyllä aika raadollinen ala ja todellakin tippuu pois, jos ei ole sitoutunut harjoitteluun. Kyllä varmaan on vanhemmilla kova kilpailu tuolla, että kuka nyt pääsee soittamaan vaikkapa sen tärkeän soolo-osuuden. Ja kylläpä tuo meidän Kerttu on niin etevä, että hänet valittiin. Voi sitä kehumisen määrää.
Ai jaa, en minä ole huomannut. Pikemminkin olen ollut huomaavinani, ettei musiikkiopistolla kukaan koskaan sano lastaan lahjakkaaksi tai eteväksi. Jos lapsi saa muilta kehuja, todetaan vastaukseksi, että nyt se on tehnyt kyllä kovasti töitä.
Ja todellakaan vanhemmilla ei ole kova kilpailu soolo-osuuksista. Ei niitä ole välttämättä jaossa koko vuonna yhtään. Tänä vuonna voi olla yksi sellistille, ja kahden vuoden päästä yksi viulistille. Suurin osa soittajista soittaa jotakin ihan muuta soitinta, joten melkoisen hyödytöntä olikin noista vanhempien tai lastenkaan kilpailla.
Haloo hei lapsi ei pelkällä ilmoituksella menen mihinkään kilpaurheiluun. Alkaa laji kuin laji pohjalta ja monta vuotta lajissa,kuin lajissa. VALMENTAJAT NOUKII HELMIÄ ,JOTTA PÄÄSEE KILPAILEMAAN.Jos vanhemilla larhaa? On kilpailu lisenssit vakuutukset ymm.
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarkoitus taisi olla vaan provoilla ja mollata vanhempia kun ei itse ole tehnyt pelisääntöjä selväksi.
Kyllä mun tarkoitus on yrittää ymmärtää tätä ilmiötä. Meillä on selvät säännöt. Mutta kun ei niitä noudateta. Siis tyyliin: kisoihin ei saa ottaa Karkkia. No eikös siellä sitten katsomossa aina se sama lapsi/samat lapset kaiva ne karkkipussit esiin. Ja mitään muuta evästä ei ole.
Sama harjoittelussa. Sääntö on, ettei olla turhaan pois. No eikö samat lapset ole koko ajan turhaan pois.
Turhauttaa muun ryhmän puolesta, kun ei päästä näiden takia kunnolla treenaamaan. Ärsyttää myös a) selittää koko ajan samaa asiaa samoille ihmisille ja b) se huutaminen kun itse on töpeksitty.
Meillä pitää tehdä niinkuin seura sanoo, eli en voi ruveta sooloilemaan pelisäännöissä. Mutta taidan ensi kaudelle pyytää tuota, että jos tulee liikaa turhia poissaoloja, niin se on sitten siirto harrasteryhmiin. Vaikka kurjaa, jos täytyy homman mennä tuollaiseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan uskomaton keskustelu. Lapselta vaaditaan harrastukseen syvempää sitoutumista mitä usealla aikuisella on töihinsä.
Voi olla, mutta kertooko se sitten enemmän lasten sitoutumisesta harrastuksiinsa vai aikuisten sitoutumisesta töihinsä. Tietenkin on vaikka kuinka paljon aikuisia, jotka saikuttavat darransa, mutta onko se sitten hyvä juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan uskomaton keskustelu. Lapselta vaaditaan harrastukseen syvempää sitoutumista mitä usealla aikuisella on töihinsä.
Voi olla, mutta kertooko se sitten enemmän lasten sitoutumisesta harrastuksiinsa vai aikuisten sitoutumisesta töihinsä. Tietenkin on vaikka kuinka paljon aikuisia, jotka saikuttavat darransa, mutta onko se sitten hyvä juttu?
Olin tulossa sanomaan samaa. Suurin osa aikuisista kyllä menee töihin, jos ei ole pakottavaa tarvetta olla pois. Sitten on ne tapasaikuttajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.
Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.
Tuollainen suhtautuminen liikuntaa on aivan OK. Ei kaikkien tarvitse harrastaa kilpaurheilua. Olet kuitenkin varmaan / toivottavasti ilmoittanut lapsesi sellaiseen lajiin tai joukkueeseen, että joukkueen muut jäsenet eivät joudu siitä kärsimään. Ymmärrät varmasti, että jos ihmispyramidin vasen alanurkka sluibaa aina treeneistä, muutkaan eivät pysty harjoittelemaan. Tällöin on ainakin turha tulla valittamaan, jos valmentaja valitsee lapsesi tilalle jonkun luotettavamman tapauksen ja sinun lapsellesi jää varamiehen rooli.
Jos olet enemmän musiikki-ihmisiä, niin ymmärrät varmaan, että orkesterin harjoittelu kärsii, jos osa soittimista puuttuu jatkuvasti. Jos soittamiseen/harjoitteluun ei pysty sitoutumaan, voi kyllä treenailla omaksi ilokseen, mutta esiintyvään kokoonpanoon ei välttämättä ole asiaa.
Olen tosiaan enemmän musiikki-ihmisiä, mutta mitenkään en osaa kimmastua siitä, että osa lapsista ei käy orkesterin kaikissa harjoituksissa.
Päinvastoin, sehän on tosi mukavaa, mitä isompi orkesteri lavalle saadaan itse esiintymiseen.
On varmaan ihan söpöä, kun nelivuotiaat paukuttavat niitä instrumenttejaan miten sattuu ja vanhemmat kyllä taputtavat haltioissaan esitykselle. Ymmärrät kuitenkin varmasti, että se ei ole läheskään yhtä söpöä, kun finninaamainen 15-vuotias pilaa orkesterin esityksen läväyttämällä lautaset yhteen väärässä paikassa, koska ei ole harjoitellut. Siinä vaiheessa se teini putoaa pois porukasta ja jää soittamaan niitä lautasiaan kotiin vanhempiensa iloksi.
Voi, voisin pitää sulle pienen esitelmän jousien määrästä suhteessa puhaltimien määrään, ja muista nuoriso-orkesterien haasteista, joiden takia iso orkesteri on usein monella tapaa parempi kuin pieni.
Luulen, että se kuitenkin menee hukkaan, jos verkkokalvoillasi on vain se lautasia paukauttava finninaama.
Pidä minulle mieluummin pieni esitelmä siitä, miksi orkesterissa ei ole tarpeellista sitoutua harjoittelemaan yhdessä ja miksi on tärkeämpää, että mahdollisimman iso porukka soittaa vain jotain kuin, että pienempi porukka soittaisi hyvin. Itse en ole muusikko, mutta olettaisin, että jatkuvat poissaolot vaikuttavat myös orkesterin ohjelmiston vaativuuteen ja esityksiin valitaan vai sellaisia kappaleita, jotka kaikki varmasti osaavat soittaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta tunnollisesti harjoittelevien nuorten kehitykseen. Todennäköisesti hyvät soittajat myös siirtyvät muualle, jos heidän paikkakunnallaan on vaihtoehtoja ja sitten taas ihmetellään, miksi ei ole soittajia.
Kun päästään pitemmälle, aika suuri osa musiikin opiskelusta tapahtuu itsenäisesti. Esimerkiksi omien lasteni orkesterin soittajista osa soittaa tällä hetkellä paikallisessa teatteriproggiksessa, ja he aloittavat orkesteriharjoitukset vasta sitten kun teatteriesitykset ovat päättyneet. Sitä ennen he perehtyvät materiaaliin itsenäisesti.
Tämä kaikki pystytään sopimaan keskenään järkevästi ja myös nuorten jaksamista miettien. En tiedä, onko musiikkikuvioihin sattunut ylipäätään fiksuja ihmisiä, vai onko niksi siinä, että kun jokaisen tekemiset on kirjattu partituuriin, ei kenenkään tarvitse yrittää riidellä lapselleen peliaikaa tai paikkaa kilpajoukkueessa.
Oletettavasti nuoret ovat kuitenkin sitoutuneet harjoittelemaan osansa itsenäisesti? Olisiko OK, jos joku tulisi ensimmäisiin yhteisharjoituksiin paikalle ja ilmoittaisi, ettei muuten ole avannutkaan partituuria. Ei kysymys nyt ole siitä, että treenataanko yhteisharjoituksissa vai omatoimisesti vaan siitä, että tarvitseeko ryhmän yhteisiin sääntöihin sitoutua ja voiko siitä olla seurauksia, jos lupauksista huolimatta rikkoo yhteisiä sääntöjä.
Kyllä varmastikin nuoret ovat hyvin sitoutuneita. Ihan jo siitä syystä, että musiikki on sellaista työtä, jota kukaan ei voi toisen puolesta tehdä.
Ap aloitti tämän ketjun kertomalla, että kilpaharrastus on vanhempien päätös ja valinta, ja myös poissaolojen syynä on vanhempien viitsimättömyys kuskata lapsiaan. Se asia minua hieman tässä keskustelussa kummastuttaa. Ihan kuin urheilu monta kertaa viikossa ja kaverisynttäreistä kieltäytyminen itsessään olisi niin helppoa ja lokoisaa, että vain vanhempien mukavuudenhalu on esteenä SM-tasolle nousulle.
Sinähän se varsinainen omien tulkintojen tekijä olet. Ap ei kyllä mitään tuollaista kirjoittanut, mutta jatka sinä vaan ihmettelyä.
No, siellä on vain kalikka kalahtanut.
Eri
Musiikkiala on kyllä aika raadollinen ala ja todellakin tippuu pois, jos ei ole sitoutunut harjoitteluun. Kyllä varmaan on vanhemmilla kova kilpailu tuolla, että kuka nyt pääsee soittamaan vaikkapa sen tärkeän soolo-osuuden. Ja kylläpä tuo meidän Kerttu on niin etevä, että hänet valittiin. Voi sitä kehumisen määrää.