Lue keskustelun säännöt.
Miksi ilmoitit lapsesi kilpaurheiluun
15.09.2022 |
Jos et kerran halua sitoutua niihin vaatimuksiin? Turhauttaa selittää että muiden tekeminen kärsii, kun koko ajan samat on pois koska on kaverisynttärit, ei ole motivaatiota, mennään mökille jnejne.
Sitten ihmettelet ettei lapsesi pääse siihen kisaavaan porukkaan pilaamaan muiden suoritusta ja huudat siitä minulle.
Jos et halua sitoutua, mene harrastepuolelle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Pidin harrasteryhmässä niin kauan kuin hänen ikäryhmässään oli mahdollista. Sitten oli vaihtoehtona joko edetä kilparyhmään tai lopettaa harrastus. Molempia meitä harmitti tulevien harjoitusten määrä, mutta harrastus oli niin tärkeä, että lapsi päätti jatkaa kovemmallakin tasolla. Jos olisimme voineet itse valita, olisi lapsi valinnut vain kolmet treenit viikossa!
Kilparyhmässä vanhemmat tahtoivat lapsiaan SM-tason kilparyhmiin ja rampauttivat heitä liian tiukalla treenillä, ruokavaliolla ja pitkälle viedyillä venytyksillä. Eivät osanneet kiinnittää tarpeeksi kotona huomiota esim. vartalon oikeisiin linjauksiin. Lapseni oli ehkä ainut, joka ei kotona harjoitellut yhtään! Tosin tätä ei kehdattu kertoa kenellekään. Lapseni myös feikkasi liikkeet niin, että ei hakenut liikaa venyvyyttä, vaikka valmentajat olisivat sitä tahtoneet. Lihakset kasvoivat kokoa ja voimaa. Hänellä oli "erinomainen lihastuki". Fysioterapeutti piti lapseni liikeratoja esimerkkinä muille.
Lapseni alkoi olla ainuita terveitä koko joukkueessa! Hän olisi päässyt SM-tason ryhmään, mutta kunnianhimomme ei kohdistu kilpaurheiluun, joten oli helppoa pysyä melko rammassa joukkueessa, jossa oli kavereita! Kunnianhimoiset, mutta rammat, tuhosivat mahdollisuuden menestykseen. Monesti olimme aivan hilkulla! Valmentajat olivat nuoria ja kunnianhimoisia ja treeni oli useammalle liian kovaa!
Aika extremen kuuloista toimintaa. Melkein joukkuevoimisteluksi sanoisin. Onneksi edes joukkuevoimistelussa ei kaikissa seuroissa ole tuollaista.
Ja siis se että vaaditaan opettelemaan se yhteinen koreografia tulemalla harjoituksiin, on aika eri asia kuin tuo kuvaamasi.
Ei ole kohtuuton vaatimus tulla paikalle, jos kerran yhteiset pelisäännöt niin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö jossakin on harrastepuoli?
Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.
Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.
Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?
Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.
Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.
Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.
Pärjääminen niin, se päivän sana. Googlaapa tutkimus urheilulukioiden nuorien hyvinvnoinnista. Pärjääviä, mutta nääntyneitä.
Ymmärrän näitä vanhempia, jotka ei halua sitoutua. Sitä en kyllä ymmärrä miksi sen oman piltin pitäisi siihen kilpailuohjelmaan päästä, jos kerran harjoituksissakaan ei käydä.
Tätä keskustelua lukiessa ymmärtää, miksi Suomi ei pärjää enää missään urheilussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö jossakin on harrastepuoli?
Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.
Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.
Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?
Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.
Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.
Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.
Lopultahan kysymys on aina tasapainosta. Liikkunnalla ja oppimisella on selkeä positiivinen yhteys, mutta lopulta meillä kaikilla on se 24 tuntia vuorokaudessa. Sen puitteissa ei voi tehdä määräänsä enempää. Valitettavasti tämän ymmärtämättömyys näkyy nuorten kasvavana pahoinvointina. Erikoista tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen mutta kilpailu-urheilu ei tee lapsesta mitään elämän menestyjää. Moni vanhempi luulee näin ja työntää pikkulapsia joka päivä harrastuksiin ja vklput pakotetaan kisaamaan ympäri maakuntia. Kaverit valitaan lapselle harrastus piirin mukaan ja perheen kaikki vapaa-aika pyörii lapsen harrastuksen ympärillä. Onneksi meillä lapset harrastetavat vain yksilölajia pari kertaa viikossa eikä ole kisapakko meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa ymmärtää, miksi Suomi ei pärjää enää missään urheilussa.
Veikkaanpa, että Nurmen tai Kolehmaisen menestys ei mitenkään ollut yhteydessä pikkutyttöjen näännyttämiseen treeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa ymmärtää, miksi Suomi ei pärjää enää missään urheilussa.
Suomessa 50 % nuorista liikuu liian vähän, 5 % alkaa olla rasitusvammoja. Ideaalina on se, että kaikki erikoistuvat jo todella nuorena, treenaavat yksipuolisesti ja hekoimpia karsitaan koko ajan. Sitten lopulta jäljellä oleva joukko ei ole välttämättä edes se paras vaan se esim. tyyppejä, jotka jossai ikäluokassa kasvoivat ikäryhmäänsä nopeammin.
Tästä kapeasta, liian varhain seulotusta kärjestä ei enää huippuja löydy. Nykyinen systeemi ei siis tue edes huippu-urheilua.
Tosin toivottavampaa ehkä olisi, että lasten harrastaminen tukisi kansanterveyttä, mutta urheilufasisteille oleellsita on se yksi kultamilllisti jossain kisoissa kerran neljässä vuodessa, eikä nuorten hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa ymmärtää, miksi Suomi ei pärjää enää missään urheilussa.
Kehottaisin rakentamaan ymmärryksen yhteiskunnallisista ilmiöistä lukemalla muutakin kui av- palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö jossakin on harrastepuoli?
Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.
Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.
Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?
Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.
Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.
Ja silti tutkimusten mukaan juuri urheilevat lapset pärjää hyvin koulussa. Erikoista.
Lopultahan kysymys on aina tasapainosta. Liikkunnalla ja oppimisella on selkeä positiivinen yhteys, mutta lopulta meillä kaikilla on se 24 tuntia vuorokaudessa. Sen puitteissa ei voi tehdä määräänsä enempää. Valitettavasti tämän ymmärtämättömyys näkyy nuorten kasvavana pahoinvointina. Erikoista tosiaan.
24 tunnista merkittävä osa pitää jättää myös joutilaisuuteen, eritoten lasten ja nuorten osalta. Aivojen huima kehitys vaatii lepoa ja rentoutumista, ja elämästä pitäisi osata myös nauttia, jotta psyyke kasvaa vahvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy kilpaurheilua harrastavia lapsia. Puolisoni kanssa olimme molemmat. Paljon terveempää on lapsuus missä niihin kaverisynttäreille voi osallistua ilman huonoa omatuntoa.
Olin vähän samoilla linjoilla, kun lapseni oli pieni. Ajattelin, että ei kilpaurheilua, kun se vie niin paljon, vaikka antaakin. Halusin omalle lapselleni rauhallisemman lapsuuden.
No, hän päättikin, että haluaa kilpailla. Hän haluaa panostaa. Hän jättää kaverisynttärit väliin, jos on kisat. Eikä me vanhemmat oikein voida tuolle kilpailuvietille ja palolle mitään. Meiltähän lapsi on varmaan sen kilpailuvietin perinytkin. Näillä mennään nyt, vaikka oma ajatus oli ihan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
Onneksi älysimme lopettaa jääkiekon heti kun se kävi vakavaksi. Nyt poika käy höntsäsählyssä jossa muutkin kaverit käy. Ei mene liian vaikeaksi elämä. Tyttö ei ole kiinnostunut urheilusta ja käy seurakunnan kerhotoiminnassa. Molemmat pärjäävät hyvin koulussa ja saavat käydä kavereilla ja pääsevät synttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.
Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.
Lapsella on ollut pienestä pitäen vahva kilpailuvietti. Hän on halunnut aina säästä ja muista asiosta piittaamatta mennä kentälle. Kaikki, siis ihan kaikki, on jäänyt treenaamisen ja pelien jalkoihin. Aina hän on itse sitä halunnut niin paljon. Me emme ole koskaan häneltä tätä vaatineet tai odottaneet, vaan kaikki on ollut hänen omasta tahdosta kiinni.
Nyt poika onkin sitten ikäryhmänsä valioita ja kuuluu maajoukkuerinkiin. Hän haluaa kokeilla mihin asti siivet kantaa?
Onneksi koulu on hoidettu myös hyvin. Hän on ollut siinäkin tavoitteellinen.
Olen itse lapsena lopettanut joukkuelajin siitä syystä, että osa porukasta ei panostanut. Kun itse antoi 110% tuntui hemmetin epäreilulta, että jotkut vaan kävi silloin tällöin treeneissä, tuli vapaamatkustajina mukana kilpailuihin ja pahimmassa tapauksessa pilasi koko joukkueen suorituksen.
Vaihdoin yksilölajiin, jossa olin vastuussa vain itsestäni eikä tarvinnut raahata perässään muita. Lastani en edes yrittänyt laittaa joukkuelajiin vaan olen tarjonnut vain yksilölajeja. Yksilölajissa ei tarvitse myöskään tehdä niin paljon yhteistyötä muiden vanhempien kanssa tai kuunnella kyräilyä suuntaan tai toiseen. Jokainen hoitaa oman tonttinsa ja lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö jossakin on harrastepuoli?
Ainakin luistelussa on. On vain harrastavat, sitten kevyitä kilpasarjoja ja sitten tosissaan tekevien sarjoja. Tanssia on myös mahdollista vain harrastaa. Muista lajeista en tiedä.
Ja siis osa haluaa harrastaa harrastepuolen säännöillä mutta kilparyhmässä. Meillä on myös pienten joukkueissa tätä ongelmaa. Ei millään pystytä sitoutumaan 2x vko harjoituksiin, vaan ollaan joka toinen kerta pois. Ja näitä perheitä on useita. Olisikin vain se yksi.
Meillä on samaa. Treenejä yhteensä 3-4h viikossa, eli juurikin kaksi kertaa ja aina ne samat sopii siihen päälle jotain. Eikö tosissaan millään pysty sopimaan perheillallisia/lapsen OMIA synttäreitä yms mihinkään muuhun kaksituntiseen, kuin siihen treenien päälle?
Meillä olisi esiintyminen kahden viikon päästä ja ohjelmaa ei ole edes aloitettu runsaiden poissaolojen takia. Tosi kiva.
Näin peruskoulun opettajan näkökulmasta sanoisin, että tuollainen "harrastaminen" on sairasta. Ne oppilaat ovat koulussa aivan nääntyneitä. Koulujuttuja ei ehditä tehdä tarpeeksi kunnolla, yöt valvotaan, että ehditään lukea kokeisiin jne. Sosiaalista elämää ei ole, on vain treenit.
Näitä jv, muodostelmaluistelu, cheerlead lajeja yhdistää kova treenaaminen ja joukkueen paine. Eli eräänä päivänä melko nuorena kun kilpaurheilu loppuu niin se loppuu kokonaan. Ainoa tapa jatkaa lajissa on siirtyä valmentajaksi. Hienoja lajeja sillee mutta vähän hukkaan menee. Itse tykkään lajeista joita voi harrastaa vaikka koko eliniän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.
Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.
Se haittaa lähinnä koreokrafialajeissa, joissa joukkueen suoritus riippuu siitä, että ihan jokainen osaa hoitaa osansa niin kuin pitää. Muissa ei niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku vanhempi avata, miksi tietoisesti lapsi ilmoitetaan kalliiseen harrastukseen ja sitten jätetään harjoituksia välistä VAIKKA se häiritsee muiden harrastamista ja asiasta on varoitettu monta kertaa?
Tuo nyt ei yllätä, että noukitaan rusinat pullasta (eli esitykseen pitää päästä vaikka sen eteen ei ole tehnyt mitään). Sellaisia on nykyvanhemmat.
En usko, että lasteni vajavainen harrastaminen haittaa ketään muita. Mutta vastaan kuitenkin.
Lastemme pääasiallinen vastuu on koulu. Toisena tulee musiikkiopisto. Kolmantena tulee liikunta. Sekin on tärkeää kehityksen kannalta, ja olemme valmiita maksamaan, että lapset saavat harrastaa mieleisiä lajeja. Mutta jos lapset uhkaavat kuormittua, ensimmäisenä pois jää liikunta. Näin meillä.
No tottakai. En nyt tiedä mitä lapsesi harrastaa, mutta jos nyt pitäisi oppia vaikka koreografia paikkoineen, niin eikö se ole ihan selvää, että sen yhden poissaolo vaikuttaa koko porukan toimintaan? Millä vaikka cheerleaderit treenaa nostoja, jos aina se yksi nostaja tai nostettava on pois?
Sittenhän se ei häiritse, jos heti sanoo ettei halua sitoutua, että lapselle ei kannata siihen ohjelmaan laittaa sitä paikkaa.
Miten niin harvassa? Amis on täynnä tulevia NHL- tähtiä, jotka eivät meinaa päästä edes amista läpi, kun poissaoloja kertyy harjoitusten takia. Toki ammattikouluissakin on kilpailijoille omia reittejä, mutta nämä edellyttävät sitoutumista.