Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Keskustelee siitä, että ennen oli vaan niin kaikki paljon paremmin, oi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan rehellisesti, että olen ollut 20 vuotta työttömänä ja koulutusta ei ole. Kerron myös, että tällä hetkellä olen alkoholisti ja omaan itsetuhoisia ajatuksia. Tällä saa tilanteesta riippuen joko treffit loppumaan välittömästi tai jossain illanvietossa saa olla loppuillan omassa rauhassa.
Pidä huolta itsestäsi, sinulle tulee vielä tärkeää tehtävää. Voit aivan hyvin välittää itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sää ja bussipysäkki eivät ole henkilökohtaisia asioita toisin kuin ammatti ja seksimieltymykset.
Vai että ammatti onkin yhtäkkiä noin intiimi asia. :) Oletko salainen agentti? -Eri
Salainen agentti ei voi puhua työstään koska se on salaista. Hyvä keskusteluaihe on, mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
Vierailija kirjoitti:
Itse en kysy koskaan tuota koskaan jos henkilö ei itse ala kertoa työstään. Olen ollut pitkäaikaistyötön ja puhelinmyyjänä yliopistotutkinnon suorittaneena ja minulle tuli kiusallinen olo silloin kun joku kysyi mitä teen työkseni.
Voi vastata , että nyt ollaan vapaalla, eikä mistään töistä puhuta sanaakaan, mitä sinulle muuten kuuluu oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?
- eri
Kysyn erikoistumistasi. Ja sitten itse opettajan pääsen helposti mukaan it-alan opettamisen erityispiirteisiin ja siihen, onko opettajan ajan tasalla. Sen jälkeen keksin lukemattomia it-väittämiä kahdelta aikuiselta pojaltani, ja kysyn mielelläni mielipidettäsi niistä, onko pojat oikeassa.
Eli pitäisi toimia sinulle ilmaisena konsulttina.
Etkä tajuaisi mitään vihjettä siitä, että tästä ei kiinnosta puhua, kun tätä tekee joka päivä työkseen muutenkin.
Kun sen sanoisi sinulle suoraan, pitäisit toista epäkohteliaana.
Ymmärsit väärin. En tarvitse konsulttiapua. Töissä minulla on helppari. Sinun kanssasi vain virittäisin keskustelua, koska suurin osa tykkää puhua omasta asiantuntijuudestaan. Todennäköisesti minua ei voisi vähempää kiinnostaa vastauksesi.
Niin, kyllähän tuostkin voi mielensä pahoittaa.
Kyllä minulle voi sanoa, ettei vapaa ajalla halua puhua töistään. Minä sitten tunnustelen, mitä haluat tehdä vapaa-ajallasi, josko sieltä löytyisi yhteinen puheenaihe.
Jos huomaan, että et halua jutella, niin sitten olen hiljaa. Mutta se ei ole tämän viestiketjun aihe, vaan oletan tilanteen olevan sellainen, että toisen kanssa pitää keskustella.
Ok, eli sinä ymmärtäisit väärin. Minä en tee samoja asioita kuin helppari ja aivan yhtä lailla minä tarvitsen helpparin apua sellaisiin asioihin, joihin minulla ei käyttöoikeudet riitä. Ei aina osaaminenkaan, ei minua kiinnosta joku printterin lisääminen tietokoneeseen.
Tää onkin tosi yleinen harhaluulo, ja siksi en suin surminkaan halua kertoa olevani IT-alalla.
Jep..itse olen toiminut mm projektipäällikkönä it-järjestelmäprojekteissa ja olen sanonut olevani it-projektien parissa töissä. Mutta en minä ymmärrä tietokoneista saati printtereistä ym mitään. Enkä oikein it:stäkään, noin niinku teknisestä näkökulmasta. Minun työssä pitää ymmärtää projektihallintaa, liiketoimintaprosesseja, ongelmanratkaisua, asioiden riippuvuuksia ja yhteyksiä jne. Itse koen vähän hankalaksi nuo työkysymykset ihan siksi, että pitäisi selittää niin paljon että ihan toisen alan ihminen saisi oikean kuvan siitä mitä teen. Siksi sanon yksinkertaisesti että it-projekteja, vaikka se saa monet luulemaan että olen joku tietokone-expertti.
Vierailija kirjoitti:
Uteliaat ihmiset ja juoruilijat kyselee heti, kartoittavat ja kategorisoivat toista, että mihin asettaa toinen ns. sosiaalisessa hierarkiassa. Kaikki ihmiset jotka kyselevät niin ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän painostaviksi ihmisiksi. En ikinä kysele toisten töistä.
Hyvin kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen pienessä it-konsultti firmassa vaihtelevasti koodarina, scrum masterina ja arkkitehtina. Tulot ovat provikkapohjaiset ja aika hyvät.
En jotenkin osaa kertoa sitä tavallisille ihmisille kun jotenkin ajattelen että ne ei ymmärrä vaan mumisen että iitee hommia teen siihen tyyliin että kuulostan lähitukihenkilöltä.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen pienessä it-konsultti firmassa vaihtelevasti koodarina, scrum masterina ja arkkitehtina. Tulot ovat provikkapohjaiset ja aika hyvät.
En jotenkin osaa kertoa sitä tavallisille ihmisille kun jotenkin ajattelen että ne ei ymmärrä vaan mumisen että iitee hommia teen siihen tyyliin että kuulostan lähitukihenkilöltä.
Just tätä tarkoitin tuolla aiemmalla postauksella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Fortumilla töissä myynnin johdossa. Jos joku nyt kysyisi niin sanoisin että olen työtön.
Veikkaan, että aika moni on sellaisessa työssä johon on sattunut pääsemään, eikä sellaisessa mihin olisi halunnut, joten työ ei kerro tällöin yhtään mitään siitä ihmisestä. Työ on pelkkä toimeentulon lähde eikä mitään oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annan aina ymmärtää olevani työelämässä alalla, johon olen kouluttautunut, vaikka todellisuudessa kukaan ei ole maksanut siitä palkkaa sitten vuoden keppi ja kivi.
Olen myös huomannut, että ne jotka ovat saaneet selville, etten ole säännöllisessä palkkatyössä, ovat alkaneet halveksia minua, vaikka eivät syitä tiedäkään. Joten nykyisin en pidä vääränä edes suoran valeen esittämistä moukkamaisille utelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?
- eri
Kysyn erikoistumistasi. Ja sitten itse opettajan pääsen helposti mukaan it-alan opettamisen erityispiirteisiin ja siihen, onko opettajan ajan tasalla. Sen jälkeen keksin lukemattomia it-väittämiä kahdelta aikuiselta pojaltani, ja kysyn mielelläni mielipidettäsi niistä, onko pojat oikeassa.
Eli pitäisi toimia sinulle ilmaisena konsulttina.
Etkä tajuaisi mitään vihjettä siitä, että tästä ei kiinnosta puhua, kun tätä tekee joka päivä työkseen muutenkin.
Kun sen sanoisi sinulle suoraan, pitäisit toista epäkohteliaana.
Ymmärsit väärin. En tarvitse konsulttiapua. Töissä minulla on helppari. Sinun kanssasi vain virittäisin keskustelua, koska suurin osa tykkää puhua omasta asiantuntijuudestaan. Todennäköisesti minua ei voisi vähempää kiinnostaa vastauksesi.
Niin, kyllähän tuostkin voi mielensä pahoittaa.
Kyllä minulle voi sanoa, ettei vapaa ajalla halua puhua töistään. Minä sitten tunnustelen, mitä haluat tehdä vapaa-ajallasi, josko sieltä löytyisi yhteinen puheenaihe.
Jos huomaan, että et halua jutella, niin sitten olen hiljaa. Mutta se ei ole tämän viestiketjun aihe, vaan oletan tilanteen olevan sellainen, että toisen kanssa pitää keskustella.
Ok, eli sinä ymmärtäisit väärin. Minä en tee samoja asioita kuin helppari ja aivan yhtä lailla minä tarvitsen helpparin apua sellaisiin asioihin, joihin minulla ei käyttöoikeudet riitä. Ei aina osaaminenkaan, ei minua kiinnosta joku printterin lisääminen tietokoneeseen.
Tää onkin tosi yleinen harhaluulo, ja siksi en suin surminkaan halua kertoa olevani IT-alalla.
Jep..itse olen toiminut mm projektipäällikkönä it-järjestelmäprojekteissa ja olen sanonut olevani it-projektien parissa töissä. Mutta en minä ymmärrä tietokoneista saati printtereistä ym mitään. Enkä oikein it:stäkään, noin niinku teknisestä näkökulmasta. Minun työssä pitää ymmärtää projektihallintaa, liiketoimintaprosesseja, ongelmanratkaisua, asioiden riippuvuuksia ja yhteyksiä jne. Itse koen vähän hankalaksi nuo työkysymykset ihan siksi, että pitäisi selittää niin paljon että ihan toisen alan ihminen saisi oikean kuvan siitä mitä teen. Siksi sanon yksinkertaisesti että it-projekteja, vaikka se saa monet luulemaan että olen joku tietokone-expertti.
Äläs nyt. Mä olen ERP-projari ja jopa 90v mummoni laittoi mut vääntämään rautalangasta, että mitä mä oikein teen. Hän sinnikkäästi halusi ymmärtää ja minä sitten selitin niin maanläheisesti kuin vain suinkin osasin. Kyllä siitä jotain tolkkua lopulta tuli, että mihin niitä toiminnanohjausjärjestelmiä käytetään ja mitä mun työnkuvaan kuuluu. :D Oli mielenkiintoinen keskustelu. Laittoi oikein itsenikin pohtimaan, että mitäs mä oikeastaan teenkään, kun piti todella eri maailmassa eläneelle asia selittää. Ei ole kyllä kukaan luullut lähitueksi koskaan. Ehkä en näytä kovin tekniseltä, kun olen tällainen kauppispirkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällainen kysely on vaivaannuttavaa erityisesti jos olet kampaajalla tai ostamassa muuta palvelua. Itsellä on tällä hetkellä sellainen elämäntilanne, jota en haluaisi varsinkaan vieraalle avata, joten tuntuu epämukavalta jos he alkavat työn lomassa kovasti kysellä työ-, perhe- tai asumiseen liittyvistä asioista. Yleensä vastailen lyhyesti jotain epämääräistä, sillä en haluaisi ruveta valehtelemaan ja keksimään mitään tarinoita päästänikään.
Hienotunteisuutta kaivataan, ihan joka puolella. Jotkut haluaa tietää kaiken toisesta mutta itsestään ei kerro mittään.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua puhua työstäni tai koulutuksestani. Minulla on sellainen koulutus, että usein ihmiset menevät vähän vaikeiksi kun sen kuulevat. On hyvin korkeaa koulutusta vaativaa työtä ja kieltämättä vähän statusala, niin en tiedä tuleeko siitä sitten kuulijalle mikä tunne. Asun yli puolen miljoonan arvoisessa talossa ja ärsyttää, jos uudet tuttavuudet kyselevät, missä talossa asun, kun kulmilla tavataan. Ja kun kerron, että no siinä päin sitä x paikkaa niin heti hoksataan, että ai jaa Siinä talossa.
Eli mieluummin olen hiljaa. En ole mikään miljonääri, mutta ehkä ennen eläkeikää saatan ollakin puolisoni kanssa. Yleensä totean nykyään vain, että en mielelläni juttele työasioista vapaalla. Tehköön vastapuoli siitä ihan mitä päätelmiä haluaa.
Tää on varmaan jossain maaseudulla tai missälie. Asun pk-seudulla ja täällä about joka kolmas asuu yli puolen miljoonan talossa ja on ammatiltaan jossain korkeassa asemassa: toimitusjohtaja, khon oikeusneuvos, myyntijohtaja, korkea virkamies ministeriössä, tohtoreitakin monilta aloilta jne
Tok joo tää on tällanen kupla missä ei perusduunareita paljoa näy.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että aika moni on sellaisessa työssä johon on sattunut pääsemään, eikä sellaisessa mihin olisi halunnut, joten työ ei kerro tällöin yhtään mitään siitä ihmisestä. Työ on pelkkä toimeentulon lähde eikä mitään oikeaa elämää.
Mä olisin nuorena halunut arkeologiksi, mutta olin sen verran realisti ymmärtääkseni, että sillä alalla tuskin Suomessa elättää itseään ja perhettään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.
Minä en ole työelämässä sairauksien vuoksi.
Olen tavannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa keskustelu tyrehtyy siihen, kun tulee ilmi että en ole työelämässä. Ilmeisesti ihmiset haluavat ajatella, että en osaa puhua mistään ja että olen huonoa seuraa muutenkin. Kurjuus tarttuu tms.
Sitten se toinen puoli, miten kulmakarvat nousee kun selviää joko se missä asun, tai että olen naimisissa. Jollekin myös se että minulla on lapsia, on ollut iso yllätys.
Sairauteni ei näy päälle päin (vielä ainakaan), ja liikun ihmisten ilmoilla hyvinä päivinä, jolloin näytän normaalilta, asialliselta naiselta. Minulla on päällä nätit vaatteet, olen siististi laittautunut.
Huomaan, että moni nainen ärsyyntyy minusta. En täytä stereotypistä kuvaa sairaasta ja työkyvyttömästä. Eli oman kokemukseni mukaan sillä on erittäin suuri merkitys ihmisille, mitä toinen päivisin tekee. Naurettavaa edes väittää, että yleisesti näin ei olisi.
Eiköhän se ole vaan siitä että sinä olet jotenkin muuten outo, kyllä normaalit ihmiset osaa jutella mistä tahansa muustakin kuin työstä, eikä ihmettele miten joku on naimisissa tai sillä on lapsia, sehän on vielä kuitenkin yleisempää kuin lapsettomuus ja sinkkuus. Miksi ihmeessä joku ärsyyntyisi, ja vielä nainen, siitä että et näytä sairaalta? Ei, ei sillä ole mitään merkitystä mitä joku vieras ihminen tekee päivisin, kun ette asu samassa taloudessa, tuo on ihan omaa kuvitelmaasi. Työstä ja harrastuksista jne. kysellään vaan siksi että ne on helppoja puheenaiheita joista voi sitten löytää lisää jutunjuurta. Minä en yleensä kyllä edes tule kysyneeksi työpaikkaa tai perheestä keltään, vaan se puheenaihe aluksi liittyy johonkin käsillä olevaan asiaan joka saa ylipäätään avaamaan keskustelun.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen pienessä it-konsultti firmassa vaihtelevasti koodarina, scrum masterina ja arkkitehtina. Tulot ovat provikkapohjaiset ja aika hyvät.
En jotenkin osaa kertoa sitä tavallisille ihmisille kun jotenkin ajattelen että ne ei ymmärrä vaan mumisen että iitee hommia teen siihen tyyliin että kuulostan lähitukihenkilöltä.
Ja lisään vielä että olen huomannut että yökerhossa daameille jutellessa it-ala on pikkuisen turn off. Siksi kerron olevani liikkeenjohdon konsultti. Sehän on itse asiassa työnantajani toimiala kaupparekisterissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua puhua työstäni tai koulutuksestani. Minulla on sellainen koulutus, että usein ihmiset menevät vähän vaikeiksi kun sen kuulevat. On hyvin korkeaa koulutusta vaativaa työtä ja kieltämättä vähän statusala, niin en tiedä tuleeko siitä sitten kuulijalle mikä tunne. Asun yli puolen miljoonan arvoisessa talossa ja ärsyttää, jos uudet tuttavuudet kyselevät, missä talossa asun, kun kulmilla tavataan. Ja kun kerron, että no siinä päin sitä x paikkaa niin heti hoksataan, että ai jaa Siinä talossa.
Eli mieluummin olen hiljaa. En ole mikään miljonääri, mutta ehkä ennen eläkeikää saatan ollakin puolisoni kanssa. Yleensä totean nykyään vain, että en mielelläni juttele työasioista vapaalla. Tehköön vastapuoli siitä ihan mitä päätelmiä haluaa.
Tää on varmaan jossain maaseudulla tai missälie. Asun pk-seudulla ja täällä about joka kolmas asuu yli puolen miljoonan talossa ja on ammatiltaan jossain korkeassa asemassa: toimitusjohtaja, khon oikeusneuvos, myyntijohtaja, korkea virkamies ministeriössä, tohtoreitakin monilta aloilta jne
Tok joo tää on tällanen kupla missä ei perusduunareita paljoa näy.
Kyllä ne pk-seudullakin osaa tuon kummeksuvan utelun. Mä olen nimittäin sinkkuäiti hyvällä alueella 300keur asunnossa ja jotkut aika häpeilemättömästi selvästi mittailee mun tulotasoa kyselemällä ammatista, koulutuksesta jne. Ei sillä, vastailen ihan mielellään. Naapurikin kun erosi, jäi hetkeksi asumaan ja sitten meni kämppä myyntiin (ei vissiin riittänyt rahat yksin jäädä), niin kovasti tivaili mun työstä silloin ja selvästi laski sitä, että miten mulla on varaa asua tässä. Mutta tää nyt voi olla enemmän tällaista yh-mutsi-angstia, että jos olisin mies, niin tuskin kukaan mitään ihmettelisi.
Mä ymmärrän sun pointtisi. Mulla on aika vaativa työ, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - haluan pitää työn ja vapaa-ajan selkeästi erillään. Missään tapauksessa en haluaisi puhua työstäni vielä kotonakin puolison kanssa. Mutta mun isäni rakastaa puhua työstään. Hän puhuu työstään jokaiselle, joka vaan jaksaa kuunnella. Myös mulle, vaikka olenkin ihan eri alalla enkä tajua isäni työjutuista puoliakaan. Joillekin työ on lähes koko elämä. Mun isäni menettää varmaan elämänhalunsa, kun jää aikanaan eläkkeelle.