Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?

Voithan silti vastata juuri noin. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa jonkun tuntemattoman firman nimi.

Miksi ylipäätään pitää tentata mitä toinen tekee työkseen tai mikä hänen koulutustaustansa on?

Mun mielestä myös aika outoa, ihan kuin ammatti tai työpaikka olis tärkein asia ihmisessä. Ja itseä harmittaa selitellä miksen ole millään alalla, en siis työelämässä. No kohta on jo niin vanha että oletus on että eläkkeellähän tuo ikärouva on😉.

Miksi pitää avata keskustelu maailman tylsimmällä aiheella. Jopa säästä keskustelu on mielenkiintoisempaa kuin töistä puhuminen.

Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.

Minä en ole työelämässä sairauksien vuoksi.

Olen tavannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa keskustelu tyrehtyy siihen, kun tulee ilmi että en ole työelämässä. Ilmeisesti ihmiset haluavat ajatella, että en osaa puhua mistään ja että olen huonoa seuraa muutenkin. Kurjuus tarttuu tms.

Sitten se toinen puoli, miten kulmakarvat nousee kun selviää joko se missä asun, tai että olen naimisissa. Jollekin myös se että minulla on lapsia, on ollut iso yllätys.

Sairauteni ei näy päälle päin (vielä ainakaan), ja liikun ihmisten ilmoilla hyvinä päivinä, jolloin näytän normaalilta, asialliselta naiselta. Minulla on päällä nätit vaatteet, olen siististi laittautunut.

Huomaan, että moni nainen ärsyyntyy minusta. En täytä stereotypistä kuvaa sairaasta ja työkyvyttömästä. Eli oman kokemukseni mukaan sillä on erittäin suuri merkitys ihmisille, mitä toinen päivisin tekee. Naurettavaa edes väittää, että yleisesti näin ei olisi.

En kysy. Pidän yksinkertaisena sellaista ihmistä joka ei osaa keskustella muusta kuin työstä.

Se on small talkia. Ei ketään kiinnosta se sinun vastauksesi.

Voit vastata siihen vaikka, että ennen olit kaupassa, mutta nyt etsit jotain muuta, ja esittää kysyjälle vastakysymyksen missä hän on. Todennäköisesti kysyjä tahtoo puhua itsestään.

Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?

Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.

Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.

Minä en ole työelämässä sairauksien vuoksi.

Olen tavannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa keskustelu tyrehtyy siihen, kun tulee ilmi että en ole työelämässä. Ilmeisesti ihmiset haluavat ajatella, että en osaa puhua mistään ja että olen huonoa seuraa muutenkin. Kurjuus tarttuu tms.

Sitten se toinen puoli, miten kulmakarvat nousee kun selviää joko se missä asun, tai että olen naimisissa. Jollekin myös se että minulla on lapsia, on ollut iso yllätys.

Sairauteni ei näy päälle päin (vielä ainakaan), ja liikun ihmisten ilmoilla hyvinä päivinä, jolloin näytän normaalilta, asialliselta naiselta. Minulla on päällä nätit vaatteet, olen siististi laittautunut.

Huomaan, että moni nainen ärsyyntyy minusta. En täytä stereotypistä kuvaa sairaasta ja työkyvyttömästä. Eli oman kokemukseni mukaan sillä on erittäin suuri merkitys ihmisille, mitä toinen päivisin tekee. Naurettavaa edes väittää, että yleisesti näin ei olisi.

Kaikkien suurten elämänmuutosten pitäisi monien mielestä näkyä suoraan päältä. Äiti ei saa laittautua, työtön ei saa laittautua, sairas ei saa laittautua. Pitää vaan laahustaa harmaana ja kalpeana, että erottuisi Niistä Muista.

Sillä suojellaan sitä, että minä en voi koskaan tulla tuollaiseksi, kun minä olen kauniisti laitettu ja hyvinvoiva. Jos sairas näyttää samalta, tähän illuusioon tulee särö.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?

Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.

Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.

Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?

Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.

Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.

Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.

Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?

Vierailija kirjoitti:

Se on small talkia. Ei ketään kiinnosta se sinun vastauksesi.

Voit vastata siihen vaikka, että ennen olit kaupassa, mutta nyt etsit jotain muuta, ja esittää kysyjälle vastakysymyksen missä hän on. Todennäköisesti kysyjä tahtoo puhua itsestään.

Samaa mieltä. Ihmiset ottavat small talk kysymykset liian raskaasti.

Minulla on aikuinen mt-ongelmainen, syrjäytynyt lapsi. En yhtään tykkää, kun keskustelu siirtyy lasten asioihin, mutta ymmärrän, että ongelma on minussa, ei vastapuolessa.

Tiedän myös, ettei minun ole pakko vastata mitään. Itse sanon, ettei oikein koulu meinaa sujua, sen kanssa tapellaan. Ei siitä kukaan lisää kysele.

Tästä syystä en kysele vierailta ihmisiltä mitään ja vastaan joko kyllä tai ei tai kaikenlaista. Koska aina joku uniikki lumihiutale kokee kiusalliseksi keskustella työstä, säästä, liikenteestä, avaruudesta tai osaamispotentiaaliarvostusvajeesta, joten vieraiden kanssa ollaan hiljaa, ei tule kenellekään paha mieli.

En kysy, mutta haluan tietää

Kuitenkin mulla hienompi homma

Aah voin miettiä kuinka hyvä oon ja salaa parempi

Onhan se mieltä ylentävää

Kun muut kertoo ammatistaan joka mua alempi

Kun kerron omani niin huomaan kuinka tuntevat alemmuutta

Ihanaa

Kyselen mielelläni

Tää on niin ihana tapa painaa muita alas

Tahallaan kyselen

Vierailija kirjoitti:

No se on sama asia ja kertoo enemmän sinusta kuin kysyjästä jos tuo on ongelma.

Ei se ole sama asia. Mitä kohtaa et ymmärrä?

Missä olet töissä? - - - (en missään)

Millä alalla olet? Kaupan alalla/rakennusalalla/varhaiskasvatus yms... (=Ei tarvitse takertua nykyhetkeen ja työllisyyteen)

Jotain on vedessä, ruoassa tai jossakin nykyaikana. Ihmiset ahdistuvat aivan tavattoman helposti ja loukkaantuvat ihan pikkuasioista.

Jos olen ollut kysyttäessa esim työttömän niin vastaan edellisen duunin ympäripyöreästi.