Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Olen ammatiltani kokki. Mitä se minusta kertoo muuta kuin sen, että olen matalasti koulutettu ja huonopalkkainen. En pidä ruoanlaitosta ollenkaan ja jos voisin valita, niin en tekisi ikinä ruokaa, en töissä, enkä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastaan rehellisesti, että olen ollut 20 vuotta työttömänä ja koulutusta ei ole. Kerron myös, että tällä hetkellä olen alkoholisti ja omaan itsetuhoisia ajatuksia. Tällä saa tilanteesta riippuen joko treffit loppumaan välittömästi tai jossain illanvietossa saa olla loppuillan omassa rauhassa.
En todellakaan halua puhua työstäni tai koulutuksestani. Minulla on sellainen koulutus, että usein ihmiset menevät vähän vaikeiksi kun sen kuulevat. On hyvin korkeaa koulutusta vaativaa työtä ja kieltämättä vähän statusala, niin en tiedä tuleeko siitä sitten kuulijalle mikä tunne. Asun yli puolen miljoonan arvoisessa talossa ja ärsyttää, jos uudet tuttavuudet kyselevät, missä talossa asun, kun kulmilla tavataan. Ja kun kerron, että no siinä päin sitä x paikkaa niin heti hoksataan, että ai jaa Siinä talossa.
Eli mieluummin olen hiljaa. En ole mikään miljonääri, mutta ehkä ennen eläkeikää saatan ollakin puolisoni kanssa. Yleensä totean nykyään vain, että en mielelläni juttele työasioista vapaalla. Tehköön vastapuoli siitä ihan mitä päätelmiä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ammatiltani kokki. Mitä se minusta kertoo muuta kuin sen, että olen matalasti koulutettu ja huonopalkkainen. En pidä ruoanlaitosta ollenkaan ja jos voisin valita, niin en tekisi ikinä ruokaa, en töissä, enkä kotona.
No mutta voithan sinä valita! Kyllä nyt varmasti voit johonkin muuhunkin hommaan pyrkiä. Vähän asennetta nyt!
Vierailija kirjoitti:
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginen
Sinusta ehkä ammattiisi littyvät ennakkoluulot ovat mukavaa smalltalkia, mutta kaikista ei ole. Oma kokemukseni kuitenkin on, että ihmiset alkavat vain kysellä lisää työstäni TAI yrittävät käyttää ammattitaitoani hyväkseen. Kun aikoinaan olin vielä sairaanhoitaja ja joskus erehdyin vastaamaan, mitä teen työkseni, kuulija jostain käsittämättömästä syystä alkoi kertoa omista tai jonkun tuttunsa sairauksista. Ihan kuin se kiinnostaisi mua vapaa-ajallani tipan tippaa. Nykyisin olen it-alalla ja on ihmisiä, jotka alkavat sen kuultuaan puhua mun kanssani erilaisista tietotekniikkaan liittyvistä asioista (varsinkin omista tietoteknisistä ongelmistaan). Mua ei kiinnosta vapaa-ajallani keskustella siitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä työpaikan/alan kysyminen on tutustumistilanteessa ihan asiallinen kysymys muiden joukossa, kun on hetki juteltu. Samoin kuin perhesuhteista yms - kyseessä on tietynlaiset ihmisen perustiedot. MUTTA jos keskustelukumppani vastaa ympäripyöreän välttelevästi johonkin tällaiseen kysymykseen, niin se tarkoittaa että hän ei halua keskustella tästä aiheesta syystä tai toisesta, eikä silloin pidä alkaa tehdä jatkokysymyksiä aiheesta, tai tivata uudestaan! Välttelevä vastaus -> vaihda aihetta. Simppeliä. Toinen asia on, että ihmisten työasioista ei yleensä kannata kysellä hirveän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä. Joku ajattelee sillä osoittavansa kiinnostusta, tai ehkä onkin kiinnostunut. Toinen osapuoli ei välttämättä haluaisi käyttää vapaa-aikaansa selittämällä työasioita niin perusteellisesti, ja hyvin usein niihin yksityiskohtiin liittyy myös asioita, jotka kyseisessä työpaikassa eivät ole julkisia. Eri työpaikkojen salassapitosäännöt vaihtelevat rajusti samalla alallakin, joten ulkopuolinen ei välttämättä niitä voi mitenkään arvata, ja kun toinen kokee ettei voi vastata johonkin kysymykseen, syntyy kiusallinen tilanne.
Mutta itse en kuitenkaan ensimmäisenä lähtisi kysymään työpaikasta vieraalta ihmiseltä. Jos ollaan sopimassa jotain tapaamisia, voi kysyä millaiset aikataulut toisella on, sopiiko päivä- vai ilta-ajat yleisesti paremmin ja onko viikonloput vapaita. Siihen vastauksena voi kertoa työstään jos haluaa.
Mun mielestä esim. perhesuhteet on huomattavasti herkempi aihe kuin työ tai koulutus.
- Millaiset vanhemmat sulla on/missä päin sun vanhemmat asuu? --> He ovat kuolleet./Emme ole väleissä.
- Onko sulla lapsia? --> En voi saada lapsia./Lapseni on kuollut./Vihaan lapsia.
- Oletko naimisissa? --> Mieheni juuri jätti minut toisen naisen vuoksi.
jne. Kyllä on paljon vähemmän paha jos:
- Mitä teet työksesi? --> Etsin tällä hetkellä uutta työtä, mutta olen koulutukseltani xxx.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.
Noup. Tuon ammatin/koulutuksen utelun motivaattoreina toimii tasan kaksi asiaa.
Eka on nokkimisjärjestyksen selvittäminen eli onko uusi tuttu itseä "parempi" vaiko (toivottavasti) "huonompi" ihminen ja toinen sitten, se kuinka uudesta tuttavuudesta ammattitaitoineen voisi päästä hyötymään.
Kumpikaan ei kerro mitään hyvää kyselijästä. Itseasiassa sellainen ihminen joka alkaa udella näitä (tai muitakin henkilökohtaisia) muuttuu saman tien tyypiksi jota haluaa enää jatkossa vain vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginenSinusta ehkä ammattiisi littyvät ennakkoluulot ovat mukavaa smalltalkia, mutta kaikista ei ole. Oma kokemukseni kuitenkin on, että ihmiset alkavat vain kysellä lisää työstäni TAI yrittävät käyttää ammattitaitoani hyväkseen. Kun aikoinaan olin vielä sairaanhoitaja ja joskus erehdyin vastaamaan, mitä teen työkseni, kuulija jostain käsittämättömästä syystä alkoi kertoa omista tai jonkun tuttunsa sairauksista. Ihan kuin se kiinnostaisi mua vapaa-ajallani tipan tippaa. Nykyisin olen it-alalla ja on ihmisiä, jotka alkavat sen kuultuaan puhua mun kanssani erilaisista tietotekniikkaan liittyvistä asioista (varsinkin omista tietoteknisistä ongelmistaan). Mua ei kiinnosta vapaa-ajallani keskustella siitäkään.
No tuo hyötyminen toisen ammattitaidosta on ihan eri asia kuin olla kiinnostunut ihmisestä itsestään kysymällä, mitä teet työksesi. Jatkokysymyksinä silloin lähinnä voisi olla, että oletko viihtynyt noissa hommissa, miten päädyit alalle tms., jolloin henkilö kertoo vastaukseksi jotain itsestään/mieltymyksistään/historiastaan jne. Esim. joo, tykkään projektiluontoisesta työstä, koska nautin muutoksesta ja vaihtelusta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginenSinusta ehkä ammattiisi littyvät ennakkoluulot ovat mukavaa smalltalkia, mutta kaikista ei ole. Oma kokemukseni kuitenkin on, että ihmiset alkavat vain kysellä lisää työstäni TAI yrittävät käyttää ammattitaitoani hyväkseen. Kun aikoinaan olin vielä sairaanhoitaja ja joskus erehdyin vastaamaan, mitä teen työkseni, kuulija jostain käsittämättömästä syystä alkoi kertoa omista tai jonkun tuttunsa sairauksista. Ihan kuin se kiinnostaisi mua vapaa-ajallani tipan tippaa. Nykyisin olen it-alalla ja on ihmisiä, jotka alkavat sen kuultuaan puhua mun kanssani erilaisista tietotekniikkaan liittyvistä asioista (varsinkin omista tietoteknisistä ongelmistaan). Mua ei kiinnosta vapaa-ajallani keskustella siitäkään.
No tuo hyötyminen toisen ammattitaidosta on ihan eri asia kuin olla kiinnostunut ihmisestä itsestään kysymällä, mitä teet työksesi. Jatkokysymyksinä silloin lähinnä voisi olla, että oletko viihtynyt noissa hommissa, miten päädyit alalle tms., jolloin henkilö kertoo vastaukseksi jotain itsestään/mieltymyksistään/historiastaan jne. Esim. joo, tykkään projektiluontoisesta työstä, koska nautin muutoksesta ja vaihtelusta tms.
Miksi pitää keskustella henkilökohtaisista asioista? Miksei voisi keskustella vaikka Ruotsin vaalituloksesta? Tai sähkön hinnannoususta? Tai sairaaloiden päivystysten ruuhkista? Tai mistä tahansa yleisistä ja/tai ajankohtaisista asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.
Noup. Tuon ammatin/koulutuksen utelun motivaattoreina toimii tasan kaksi asiaa.
Eka on nokkimisjärjestyksen selvittäminen eli onko uusi tuttu itseä "parempi" vaiko (toivottavasti) "huonompi" ihminen ja toinen sitten, se kuinka uudesta tuttavuudesta ammattitaitoineen voisi päästä hyötymään.
Kumpikaan ei kerro mitään hyvää kyselijästä. Itseasiassa sellainen ihminen joka alkaa udella näitä (tai muitakin henkilökohtaisia) muuttuu saman tien tyypiksi jota haluaa enää jatkossa vain vältellä.
Tuo suhtautumisesi kertoo lähinnä omasta heikosta itsetunnostasi. Minä kyllä kyselen ammatteja ja keskustelen oikein mielelläni itseäni fiksumpien ihmisten kanssa. Ehkä jopa opin siinä keskustelussa jotain aiheesta, mistä en ole ennen kuullutkaan. On paljon sellaisia ammatteja, minkä olemassa olosta ei edes tiedä. Kyllä itse ainakin koen, että ammattini kertoo persoonastani jotain (olen projektipäällikkö ja myös vapaa-ajalla päädyn usein organiseeraamaan kaikkia kaveriporukan ja perhepiirin juttuja).
Ja ei nyt oikeasti voi olla niin epäluuloinen, että uuden ihmisen kohdatessa alkaisi heti epäillä, että toinen haluaisi hyötyä sinusta jotenkin, eikä vain aidosti haluaisi tutustua sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginenSinusta ehkä ammattiisi littyvät ennakkoluulot ovat mukavaa smalltalkia, mutta kaikista ei ole. Oma kokemukseni kuitenkin on, että ihmiset alkavat vain kysellä lisää työstäni TAI yrittävät käyttää ammattitaitoani hyväkseen. Kun aikoinaan olin vielä sairaanhoitaja ja joskus erehdyin vastaamaan, mitä teen työkseni, kuulija jostain käsittämättömästä syystä alkoi kertoa omista tai jonkun tuttunsa sairauksista. Ihan kuin se kiinnostaisi mua vapaa-ajallani tipan tippaa. Nykyisin olen it-alalla ja on ihmisiä, jotka alkavat sen kuultuaan puhua mun kanssani erilaisista tietotekniikkaan liittyvistä asioista (varsinkin omista tietoteknisistä ongelmistaan). Mua ei kiinnosta vapaa-ajallani keskustella siitäkään.
No tuo hyötyminen toisen ammattitaidosta on ihan eri asia kuin olla kiinnostunut ihmisestä itsestään kysymällä, mitä teet työksesi. Jatkokysymyksinä silloin lähinnä voisi olla, että oletko viihtynyt noissa hommissa, miten päädyit alalle tms., jolloin henkilö kertoo vastaukseksi jotain itsestään/mieltymyksistään/historiastaan jne. Esim. joo, tykkään projektiluontoisesta työstä, koska nautin muutoksesta ja vaihtelusta tms.
Miksi pitää keskustella henkilökohtaisista asioista? Miksei voisi keskustella vaikka Ruotsin vaalituloksesta? Tai sähkön hinnannoususta? Tai sairaaloiden päivystysten ruuhkista? Tai mistä tahansa yleisistä ja/tai ajankohtaisista asioista?
Aloituksessahan ei kuvailtu tilannetta tarkemmin. Itse olen viime aikoina tutustunut uusiin ihmisiin lähinnä treffeillä, ja kai siellä olisi tarkoitus tutustua siihen persoonaan, eikä jutella päivystysruuhkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kyselee koska koulutustaso ja tulotaso on varmaan tärkein tekijä parisuhteen muodostamisessa, ulkonäön jälkeen (tai ulkonäön ohella, tarpeeksi korkea tulotaso miehellä voi jopa kokonaan korvata puuttuvan ulkonäön). Pinnallista mutta sellaista se on.
Koulutustason osalta se käy myös sikäli järkeen, että kahdella akateemisella on luultavasti enemmän puhuttavaa ja keskustelunaiheita. Ei se pelkästä rahasta johdu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä työpaikan/alan kysyminen on tutustumistilanteessa ihan asiallinen kysymys muiden joukossa, kun on hetki juteltu. Samoin kuin perhesuhteista yms - kyseessä on tietynlaiset ihmisen perustiedot. MUTTA jos keskustelukumppani vastaa ympäripyöreän välttelevästi johonkin tällaiseen kysymykseen, niin se tarkoittaa että hän ei halua keskustella tästä aiheesta syystä tai toisesta, eikä silloin pidä alkaa tehdä jatkokysymyksiä aiheesta, tai tivata uudestaan! Välttelevä vastaus -> vaihda aihetta. Simppeliä. Toinen asia on, että ihmisten työasioista ei yleensä kannata kysellä hirveän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä. Joku ajattelee sillä osoittavansa kiinnostusta, tai ehkä onkin kiinnostunut. Toinen osapuoli ei välttämättä haluaisi käyttää vapaa-aikaansa selittämällä työasioita niin perusteellisesti, ja hyvin usein niihin yksityiskohtiin liittyy myös asioita, jotka kyseisessä työpaikassa eivät ole julkisia. Eri työpaikkojen salassapitosäännöt vaihtelevat rajusti samalla alallakin, joten ulkopuolinen ei välttämättä niitä voi mitenkään arvata, ja kun toinen kokee ettei voi vastata johonkin kysymykseen, syntyy kiusallinen tilanne.
Mutta itse en kuitenkaan ensimmäisenä lähtisi kysymään työpaikasta vieraalta ihmiseltä. Jos ollaan sopimassa jotain tapaamisia, voi kysyä millaiset aikataulut toisella on, sopiiko päivä- vai ilta-ajat yleisesti paremmin ja onko viikonloput vapaita. Siihen vastauksena voi kertoa työstään jos haluaa.
Mun mielestä esim. perhesuhteet on huomattavasti herkempi aihe kuin työ tai koulutus.
- Millaiset vanhemmat sulla on/missä päin sun vanhemmat asuu? --> He ovat kuolleet./Emme ole väleissä.
- Onko sulla lapsia? --> En voi saada lapsia./Lapseni on kuollut./Vihaan lapsia.
- Oletko naimisissa? --> Mieheni juuri jätti minut toisen naisen vuoksi.
jne. Kyllä on paljon vähemmän paha jos:
- Mitä teet työksesi? --> Etsin tällä hetkellä uutta työtä, mutta olen koulutukseltani xxx.
Entä jos et etsi vaan olet laittanut eläkepaperit taas vetämään ja terveydentilasi on niin huono, ettet oikeasti jaksaisi edes elää, ja koulutuksesi on pilipali koulutus, jota et halua kertoa, jos sinulla edes sitäkään on, kun mielenterveytesi on rikottu jo lapsena ja koulussa kiusattiin päivittäin, niin että peruskoulun jälkeen olit valmis jo junan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ammatiltani kokki. Mitä se minusta kertoo muuta kuin sen, että olen matalasti koulutettu ja huonopalkkainen. En pidä ruoanlaitosta ollenkaan ja jos voisin valita, niin en tekisi ikinä ruokaa, en töissä, enkä kotona.
No sinähän se tykkäisit varmaan leipoa mulle ilmaiseksi kaikkia herkkuja ja tehdä koko meidän suvulle kaikkia ruokia, joista saisit palkaksi mielihyvän ja muutaman huonostikasvatetun mulkeron kitinät ja nillitykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginenSinusta ehkä ammattiisi littyvät ennakkoluulot ovat mukavaa smalltalkia, mutta kaikista ei ole. Oma kokemukseni kuitenkin on, että ihmiset alkavat vain kysellä lisää työstäni TAI yrittävät käyttää ammattitaitoani hyväkseen. Kun aikoinaan olin vielä sairaanhoitaja ja joskus erehdyin vastaamaan, mitä teen työkseni, kuulija jostain käsittämättömästä syystä alkoi kertoa omista tai jonkun tuttunsa sairauksista. Ihan kuin se kiinnostaisi mua vapaa-ajallani tipan tippaa. Nykyisin olen it-alalla ja on ihmisiä, jotka alkavat sen kuultuaan puhua mun kanssani erilaisista tietotekniikkaan liittyvistä asioista (varsinkin omista tietoteknisistä ongelmistaan). Mua ei kiinnosta vapaa-ajallani keskustella siitäkään.
No tuo hyötyminen toisen ammattitaidosta on ihan eri asia kuin olla kiinnostunut ihmisestä itsestään kysymällä, mitä teet työksesi. Jatkokysymyksinä silloin lähinnä voisi olla, että oletko viihtynyt noissa hommissa, miten päädyit alalle tms., jolloin henkilö kertoo vastaukseksi jotain itsestään/mieltymyksistään/historiastaan jne. Esim. joo, tykkään projektiluontoisesta työstä, koska nautin muutoksesta ja vaihtelusta tms.
Miksi pitää keskustella henkilökohtaisista asioista? Miksei voisi keskustella vaikka Ruotsin vaalituloksesta? Tai sähkön hinnannoususta? Tai sairaaloiden päivystysten ruuhkista? Tai mistä tahansa yleisistä ja/tai ajankohtaisista asioista?
Aloituksessahan ei kuvailtu tilannetta tarkemmin. Itse olen viime aikoina tutustunut uusiin ihmisiin lähinnä treffeillä, ja kai siellä olisi tarkoitus tutustua siihen persoonaan, eikä jutella päivystysruuhkista.
No tämä on erittäin hyvä pointti. Ja mä kirjoitin jo joskus useampi sivu aikaisemmin, että se, mistä keskustellaan, riippuu ihan tilanteesta, jossa ollaan. Treffeillä tietenkin haluaa selvittää toisesta ihmisestä sen verran, että voi päättää, haluaako lähteä treffeille toisenkin kerran. Ja jos siihen päätökseen haluaa tietää toisen ammatin, työpaikan, aiempien parisuhteiden lukumäärän ja keston, lasten lukumäärän yms, tietenkin niitä asioita pitää kysyä. Mä taas en käy treffeillä, joten pitäisin outona, jos joku vaikkapa bussipysäkillä, baarissa, harrastuksessa tms paikassa alkaisi kysellä mun ammattiani tai työpaikkaani.
Jos ei muka mitään keskusteltavaa keksi ja on ihan pakko saada tietää, onko joku töissä ja missä jos on, niin kannattaa lähteä vaikka liikenteeseen seuraavilla vinkeillä tai algoritmilla.
1: Onko henkilö ilmaissut jollain tavalla jo, että on ehkä töissä? Esim. mainistemalla jotain siihen liittyvää, tyyliin, "työmatkallani tänään oli..." "Työpaikan juhlissakin oli tätä kakkua" "Pomoni on aika pedantti", "kesälomani alkaa ensiviikolla", "Meillä on yyteet"
JOS on, niin voi kysyä arkailematta, missä hän on töissä tai onko hän töissä!
2: Kohta yhden mikään ei ole toteutunut.
2.1: Onko henkilö sen näköinen että lähentelee eläkeikää 55-70 vuotiaan näköinen?
JOS on, niin utele jotain eläkeeseen liittyvää hienovaraisesti. Esim. et näytä vielä ihan eläkkeelle pääsevän näköiseltä? Itsellänii on tässä enää x vuotta eläkkeelle pääsyyn, plaa plaa plaa.
Silloin toinen voi sanoa, että joo olen kyllä jo eläkkeellä tai, että tässä ollaan töissä oltu plaa plaa plaa.
Tai jos hän ei vastaa tuohon mitään, niin silloin ei kannata tivata häneltä enempää, hän saattaa olla työtön tai sairas.
2.2 Näyttääkö henkilö nuorelta? 20-30 vuotiaalta? Kysele opiskeleeko hän?
30-50 vuotiaalta voi kysellä "mitä hän puuhailee"
Itse olen alalla ja työpaikassa, joka herättää ainakin jossain henkilöissä kovasti tunteita. Vastaankin yleensä erittäin ympäripyöreää. Mutta ymmärrän kyllä miksi varsinkin tutustumisvaiheessa on helppoa kysyä työstä.
Mutta ihan kaikesta voi loukkaantua jos haluaa. Eräs kesä oli aivan hirvittävä, mutta silti kun joku ei läheinen kysyi miten kesä meni, niin vastasin että siinähän se. Ja nopeasti vain vasta kysymystä peliin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kyselee koska koulutustaso ja tulotaso on varmaan tärkein tekijä parisuhteen muodostamisessa, ulkonäön jälkeen (tai ulkonäön ohella, tarpeeksi korkea tulotaso miehellä voi jopa kokonaan korvata puuttuvan ulkonäön). Pinnallista mutta sellaista se on.
Koulutustason osalta se käy myös sikäli järkeen, että kahdella akateemisella on luultavasti enemmän puhuttavaa ja keskustelunaiheita. Ei se pelkästä rahasta johdu
Näin se on. Mulle työ on tärkeää ja teen sitä kunnianhimoisesti. Olisi todella vaikeaa muodostaa parisuhde ihmisen kanssa, jolle työstä puhuminen on joku tabu. Yleensä ne, joilla on samankaltainen koulutus, keskustelevat näistä asioista mielellään ja haluavat myös kuulla mun työasioistani. Enkä tietenkään tarkoita mitään detaljeja (mitkä voisi olla liikesalaisuuksia tms.), vaan yleisesti alasta, siihen liittyvistä teemoista, viihtyvyydestä, urahaaveista jne.
Eli, jos treffeillä toiselle olisi joku ongelma, kun kysyn ammattia tai koulutusta, niin ei ehkä olisi mulle sopiva tyyppi. Ajatusmaailmamme eivät varmaankaan oikein kohtaisi. Ja siis työttömyys on ihan ok ja yleistä, ettei senkään mun mielestä tarvisi olla mikään tabu, vaan siitäkin saa keskustelua aikaan, esim. kuinka edellinen firma meni konkkaan (sen alan haasteet) ja nyt seuraavalta työltä toivoisi sitä ja tätä jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin hävettää kertoa, että olen kuntoutustuella, mutta kerron sen silti. Se sattuu vaan olemaan totuus, niin mitä sitä kiertelemään
Älä häpeä enää, koska sinä et ole yksin. Se on hyvä asia jos on kuntoutustuella. Lopetetaan nyt rakkaat ihmiset se turha häpeäminen ja uskalletaan elää ja tuetaan toisiamme. Kaikesta tulee silloin paljon parempaa, paljon parempaa. Voi hyvin!.
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginen