Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?
- eri
"Ollaanko teillä edelleen etätöissä vai jouduitteko konttorille?" "Onko teillä näkynyt nämä viime vuosien isot kriisit? Joillakin taitaa olla vaan työt lisääntyneet?"
Miksi haluat tietää mun työnantajastani tuollaisia asioita? Mitä teet noilla tiedoilla? Jos tarkkoja ollaan, tuo kysymys kriisien näkymisestä saattaa olla jo liikesalaisuus, josta ei edes saa puhua ulkopuolisille.
Hassu, en halua tietää, tai tavallaan kyllä haluan, kun kiva kuulla työelämästä ja maailmasta eri näkökulmista. Mutta jos sanot, että et voi oikein kommentoida asiaan, niin se siitä sitten.
Suurinosa yrityksistä kuitenkin kertoo julkisesti myymänsä tuotteen tai palvelun ja yhtään asiasta tietävä osaa päätellä, miten korona tai Venäjän hyökkäyssota on siihen saattanut vaikuttaa.
Omassa tuttavapiirissä etätyöt, hybridityöt ja lähityöhön paluu ovat hyvinkin tavanomaisia puheenaiheita, joka koskettaa suurinta osaa tietotyötä tekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Sinäkin voit sairastua millä hetkellä vaan niin että et voi käydä enää töissä. Tälläkin hetkellä sinun sisälläsi voi kasvaa syöpäkasvaimet. Ja se on sinulle ihan oikein!
Olen eri,mutta tottakai voi. Toiset voi myös puhua niistä asioista ja vastata kysyttäessä, että olen työskennellyt sillä ja sillä alalla, koulutukseltani se ja se, mutta sitten osui tällainen sairaus ja nyt en ole sitten ollut enää työelämässä. Ihan faktana ja neutraalisti mainita. Siitäkin voi ihan luontevasti jatkaa keskustelua henkilön aiemmasta työstä, - Olen pahoillani sairautesi vuoksi, kuulostaa mielenkiintoiselta tuo ala, jolla työskentelit. Miten päädyit alalle? tms. ja sitten ollaan taas ihan small talk -tasolla.
Ei kuule mitään sairauksia tarvitse kellekään small talkina kertoa.
Ne ihan oikeasti ei ole sellaisia asioita, mitä kerrotaan heti. Osalle ei kerrota koskaan.
Itse en juuri koskaan kysy tuota koska mua ei kiinosta, mutta se saattaa johtua myös siitä että sillä etsitään toiselle jonkilaista arvostatusta.
Ihmisistä ei aina näy päällepäin koulutus ja työtausta joten sen kysyminen auttaa (joko positiivisesti tai negatiivisesti) kategorioimaan vastaajan.
Se on vähän sama kun puhuttaessa asumisesta tai muuttamisesta, jotkut kysyy heti onko sulla vuokra vai oma asunto. Jota en kyllä yhtään ymmärrä mitä hitsiä se kellekään kuuluu ja miksi kysyjän pitää se asia saada tietää.
En kysy koskaan, ihminen tuo itse esiin itsestään mitä haluaa. Kysyn että mitä kuuluu, ja ihminen saa sitten itse valita mitä kertoo.
En harrasta small talkia kovinkaan paljon. Siksi kyselen asioita suoraan, jos olen ihmisestä kiinnostunut. Työ kiinnostaa, koska haluan tietää minkä tyyppinen hän on. Onko esim. työ hänelle tärkeää, minkälaiset arvot ihmisellä on, sopiiko hän minulle. Työstä voi päätellä näistä jotain ainakin.
Työstä/alasta ja tekemisistä kysyminen on helppo aloituspuheenaihe, samoin harrastukset. Small talkiahan se on ja toisaalta sieltä voi löytyä myös yhteisiä kiinnostuksen aiheita, joista syventää keskustelua. Neutraalimpaa kuitenkin, kuin suoraan mennä kysymään poliittisia mielipiteitä, uskonnollisia näkemyksiä tai seksuaalisia mieltymyksiä.
Harrastuksissa on se hyvä puoli, että niiden parissa puhutaan enimmäkseen vaan siihen harrastukseen liittyvistä asioista. Joukossa on vaikka minkä koulutuksen ja ammatin omaavia henkilöitä. Niiden kanssa sitten harrastetaan enemmän yhdessä, joiden kanssa on samat arvot ja tavoitteet ja juttu luistaa ja mikä tärkeintä on kivaa. Kaikki ovat ihmisinä samalla viivalla ikäänkuin eikä harrastuksen ulkopuolinen status tms vaikuta. Melko rentouttavaa!
Miksi joku kysyisi millä alalla toinen on ja miksi toinen saisi valehdella vaikka vuosikausia olevansa jollain alalla? Sellainen olisi kulissien luomista.
Jos vaikka ystävien kautta tavattu, ensimmäinen kysymys usein ehkä mistä tuntee X:n tai jotain tilaisuuteen liittyvää.
Jos kysyy toisilta, millä alalla ovat, yrittävätkö ihmiset esittää työpaikkojen merkkihenkilöitä vai mistä on kyse? "Olen finanssialalla" vaikka olisi määräaikainen harjoittelija, "olen teatterialalla" vaikka olisi R-kioskissa töissä ja joskus ollut kesäteatterissa. Voihan noin tehdä, ei siinä mitään, mutta kai ihminen itse voisi tajuta kertoa jotain itselleen tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en käy missään, jossa joutuisi tapaamaan ihmisiä tai keskustelemaan heidän kanssaan. En myöskään aloita uusia harrastuksia, yritä etsiä uusia kavereita tai deittaile. En minä halua kertoa, että olen ollut viimeiset 10 vuotta kotonani yksin ja työttömänä - eikä aikaisempaakaan työkokemusta juurikaan ole. Ei sitä voi mitenkään selittää ja sitten toinen vaihtoehto on valehtelu johon en haluaisi ryhtyä.
Pitkäaikaisten tuttujen kanssa tätä ongelmaa ei ole vaan voi olla oma itseni, kun tällaisia ei ikinä kysellä.
Tämä. Viimeksi tapasin aloitteellisesti uusia ihmisiä, kun statukseni oli opiskelija. Jopa perhejuhliin oli tosin eksynyt yksi kyselijä, että mitä oikeastaan niin kuin teen? Pitäisi kehitellä jotain kiertäviä vastausvaihtoehtoja eri tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Sinäkin voit sairastua millä hetkellä vaan niin että et voi käydä enää töissä. Tälläkin hetkellä sinun sisälläsi voi kasvaa syöpäkasvaimet. Ja se on sinulle ihan oikein!
Niin voi, ja sitten voin sanoa työstä kysyjälle, että olen fyysisen sairauden vuoksi työkyvytön, ja ns työtäni on tällä hetkellä netflixin katselu. Vastakysymyksenä voi sitten esittää, katsotko sinä netflixiä, mitkä ovat sinun suosikkisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Sinäkin voit sairastua millä hetkellä vaan niin että et voi käydä enää töissä. Tälläkin hetkellä sinun sisälläsi voi kasvaa syöpäkasvaimet. Ja se on sinulle ihan oikein!
Niin voi, ja sitten voin sanoa työstä kysyjälle, että olen fyysisen sairauden vuoksi työkyvytön, ja ns työtäni on tällä hetkellä netflixin katselu. Vastakysymyksenä voi sitten esittää, katsotko sinä netflixiä, mitkä ovat sinun suosikkisi?
Tämä.
Älkää tehkö kysymyksistä ongelmaa. Mikään kysymys ei ole hyvä tai huono. Ne muuttuvat sellaisiksi vain omassa päässänne.
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Minä taas inhoan tuota kysymystä. En harrasta mitään muuta kuin netflixiä ja av:ta. Ei hyvää kerrottavaa.
Työstä kyllä puhun mielläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Minä taas inhoan tuota kysymystä. En harrasta mitään muuta kuin netflixiä ja av:ta. Ei hyvää kerrottavaa.
Työstä kyllä puhun mielläni.
Jatkan: niin, enhän minä tuota kenellekään sano. Harrastusten kysyjälle sanon, etten ehdi harrastaa, koska lyhyestä vapaa-ajastani joudun hoitamaan lasten/vanhempien asioita, ja panostan lomiin, jotka vietän ulkomailla matkaillen tai lasketellen.
Tämä kertoo minusta hyvin vähän. Oikeasti katson kaikki illat netflixiä.
Asioita voi kertoa niin monella eri tavalla. Tiedoksi teille, jotka häpeilette työnkuvaanne tai elämäänne,
Ihmiset kyselee näitä tietääkseen mihin lokeroon sijoittavat sinut, eli onko hyödyllistä verkostoitua kanssasi, vai eikö ole. Lisänä tietysti arvioivat oletko ylempänä, vai alempana heidän hierarkiassaan ja miten paljon ylempänä, tai alempana.
Itseä ei koskaan ole kiinnostanut mitä joku tekee työkseen, ellei se satu olemaan jotain mikä itseäni kiinnostaa paljon. Varsin monesta en tiedä ollenkaan mitä tekevät, vai tekevätkö mitään, koska olen kiinnostuneempi siitä millainen ihminen on ihmisenä ja oma arvostukseni ihmistä kohtaan muodostuu vain siitä millainen persoona on ja miten kohtelee muita.
Nämä ensimmäisenä ammattia tenttaavat menevät suoraan melko alas, koska kysymys kertoo ihmisestä ja arvomaailmastaan sen verran karua kieltä, etten mielelläni ole heidän kanssaan tekemisissä ellei ole aivan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Minä taas inhoan tuota kysymystä. En harrasta mitään muuta kuin netflixiä ja av:ta. Ei hyvää kerrottavaa.
Työstä kyllä puhun mielläni.
Mä en käsitä miksi pitää keltään kysellä mitään tuollaisia. Kun uusia ihmisiä tapaa, siinä on aina jokin yhdistävä tekijä mistä puhua ja jos ei juttu luista, ei sitä tarvitse väkisin jatkaa. Ihmiset itse kyllä sitten kertoo asioistaan kun siltä tuntuu. Inhottaa tiedon lypsäjät, jotka tunkevat nokkansa asioihin, jotka ei heille pätkän vertaa kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Tuo että olet elmäntapatyötön kertoo aika paljon sinusta.
Jos minä naisena haluan tutustua mieheen, niin totta hitossa kysyn häneltä, mitä hän tekee, missä on työssä tai mitä opiskelee, koska se kertoo miehestä paljon, myös hänen luonteestaan ja mieltymyksistään.. Sehän on tärkeämpää kuin ulkonäkö tai harrastukset, jotka ovat sivuseikka. En halua tutustua tyyppiin, joka ei tee mitään muuta kuin pumppaa habaa tai urheilee ja elää tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä naisena haluan tutustua mieheen, niin totta hitossa kysyn häneltä, mitä hän tekee, missä on työssä tai mitä opiskelee, koska se kertoo miehestä paljon, myös hänen luonteestaan ja mieltymyksistään.. Sehän on tärkeämpää kuin ulkonäkö tai harrastukset, jotka ovat sivuseikka. En halua tutustua tyyppiin, joka ei tee mitään muuta kuin pumppaa habaa tai urheilee ja elää tuilla.
Olen yliopiston käynyt, mutta teen duunarihommia hyvällä palkalla. Mitä tämä minusta nyt kertoo?
Juu, eiväthän eläkeläisetkään käy enää töissä. Monille on silti ihan luontevaa kertoa, mitä työtä ovat tehneet aiemmin. Sama se on sairastuneellakin.