Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Minä taas inhoan tuota kysymystä. En harrasta mitään muuta kuin netflixiä ja av:ta. Ei hyvää kerrottavaa.
Työstä kyllä puhun mielläni.
Mä en käsitä miksi pitää keltään kysellä mitään tuollaisia. Kun uusia ihmisiä tapaa, siinä on aina jokin yhdistävä tekijä mistä puhua ja jos ei juttu luista, ei sitä tarvitse väkisin jatkaa. Ihmiset itse kyllä sitten kertoo asioistaan kun siltä tuntuu. Inhottaa tiedon lypsäjät, jotka tunkevat nokkansa asioihin, jotka ei heille pätkän vertaa kuulu.
On taito keskustella ihmisten kanssa, vaikka ei juttu luonnollisesti luistakaan. Oli ilo oppia tätä aikanaan, kun diplomaattien kokkareilla jouduin pyörimään. Se taito on hyödyttänyt minua työelämässä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän surullista ja outoa kysyä toisten ammattia. Tämä on meidän länsimaalaisten tapa, että tällä tittelin arvolla tiedetään kaikki ihmisestä. Se titteli, ammatti on kuitenkin vain pieni siru meidän jokaisen omasta itsestä, koska jokaisen tai osan tai ei lainkaan ole töitä tehtävä. Ihmettelen myös ap.n kanssa tätä asiaa. On vähän vieraannuttu koko elämästä, että jos tätä kysytään. Olisi mukava kuulla, että jos kysytään vaikka harrastuksista, tai nautitko luonnosta, tai mitä ajattelet tästä ja tästä asiasta? Mutta toki vieraan ihmisen kanssa olisi mukava vain lämmitellä aluksi, että mikä vuoden aika on sinusta mukavinta? Tai miten nautit kesästä, tai ylipäätään jostain vuoden ajoista. Ne keskustelut ovat toki niin hienovaraisia jokaisen kohdalla, mikä on sopivaa ja mikä ei. Minusta oli todella outoa, kun oli aveckina mieheni yrityksen juhlissa, niin yksi järjestäjän vaimo kuulutti, että nyt kaikki laitetaan sekaisin istumaan ja numerot 1-5, että ne ihmiset istuvat vierekkäin ruokapöydässä! Oli todella vaivaantunut olo istua tuntemattomien ihmisten kanssa samaan ruokapöytään, kun ne työkaverit toki tunsivat toisensa. Olisi ollut helppoa istua sen oman miehen viereen, eikä vain hätä hätää tutustua joihin puoli tuntemattomiin, koska en toki tapaa heitä myöhemmin.
En kysy, se ei ole mielestäni erityisen kiinnostavaa ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Minä taas inhoan tuota kysymystä. En harrasta mitään muuta kuin netflixiä ja av:ta. Ei hyvää kerrottavaa.
Työstä kyllä puhun mielläni.
No miksi sinä harrastat vain netflixiä ja av-palstaa kun ne on sinusta huonoja harrastuksia (sinulle)?
Omituista kategorioida harrastuksia hyviin ja huonoihin ja varsinkin vältellä niistä huonoista puhumista eli esittää todellista parempaa (ainakin omasta mielestään) muille ihmisille. Etenkin jos ajatuksena on uusiin ihmisiin tutustuminen niin silloinhan sitä just pitää olla oma itsensä, koska ainoastaan ne aidosti samanlaiset ihmiset on niitä omanlaisia joiden kanssa on sitten ainakin se netflix ja av-palsta yhteistä.
Toinen vaihtoehto on sitten etsiä toisenlaisia eli niitä "parempia" harrastuksia. Toki jos niistä ei tykkää pätkääkään niin kurjaahan se on vapaa-aikaansa niissä viettää ja ihan vain siksi että vaikuttaisi muiden silmissä "paremmalta" ihmiseltä.
Miksi ihmiset ei hyväksy itseään (ja muita) ihan sellaisena omanlaisenaan mitä on? Etenkin siis kun ne ei-hyväksytyt ja salattavat asiat on niinkin viattomia kuin netflix tai av-palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kyselee näitä tietääkseen mihin lokeroon sijoittavat sinut, eli onko hyödyllistä verkostoitua kanssasi, vai eikö ole. Lisänä tietysti arvioivat oletko ylempänä, vai alempana heidän hierarkiassaan ja miten paljon ylempänä, tai alempana.
Itseä ei koskaan ole kiinnostanut mitä joku tekee työkseen, ellei se satu olemaan jotain mikä itseäni kiinnostaa paljon. Varsin monesta en tiedä ollenkaan mitä tekevät, vai tekevätkö mitään, koska olen kiinnostuneempi siitä millainen ihminen on ihmisenä ja oma arvostukseni ihmistä kohtaan muodostuu vain siitä millainen persoona on ja miten kohtelee muita.
Nämä ensimmäisenä ammattia tenttaavat menevät suoraan melko alas, koska kysymys kertoo ihmisestä ja arvomaailmastaan sen verran karua kieltä, etten mielelläni ole heidän kanssaan tekemisissä ellei ole aivan pakko.
Aivan sama mulla. Mutta tässäkin sanoisin, että paljon vaikuttaa sekin, missä yhteydessä toisen ihmisen tapaan eli mikä on tapaamisen tarkoitus. Jos olisin treffeillä ja etsimässä puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe, ammatilla olisi sikäli merkitystä, että monissa ammateissa on vuorotyö ja mä en vuorotyötä tekevän kanssa perustaisi perhettä. Jos taas tapaamisen ja tutustumisen tarkoitus on saada uusia kavereita, ei mua tippaakaan kiinnosta, mitä toinen tekee työkseen eikä vuorotyö haittaisi kaveruutta millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on kiva leikki, nyt varmaan pääset sanomaan, että kaikki väärin, mutta siitäkin tulee keskustelutilanteessa mukavaa smalltalkia ammattiin liittyvistä ennakkoluuloista.
-kirjastonhoitaja - hiljainen, rauhallinen
-lähihoitaja - empaattinen, lämmin, ei kovin kunnianhimoinen
-liikunnanopettaja - reipas, ekstrovertti
-uskonnonopettaja - näistä on useita eri stereotyyppejä, mennään vaikka henkistyneellä vähän hihhulimaisella, toinen on sitten se jäykkis moraalisääntönoudattaja
-varhaiskasvatuksen opettaja - lähellä liikunnanopettajaa, vähemmän kunnianhimoinen kuin liikunnanopettaja
-lakimies - kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, hyvämuistinen
-silmälääkäri - älykäs, tarkka
-sosiaalityöntekijä - idealistinen maailmanparantaja, rohkea, kunnes leipääntyy byrokratian rattaissa
-puhelinmyyjä - ekstrovertti, puhelias, matalasti koulutettu, tai väliaikaisratkaisussa (esim. opiskelija)
-laitosapulainen - en ole ihan varma, mikä ammatti tämä on, kyselisin lisää, todennäköisesti ei kovin kunnianhimoinen
-farmaseutti - määrätietoinen (vaikea päästä sisälle opintoihin), matemaattis-looginenSinusta ehkä ammattiisi littyvät ennakkoluulot ovat mukavaa smalltalkia, mutta kaikista ei ole. Oma kokemukseni kuitenkin on, että ihmiset alkavat vain kysellä lisää työstäni TAI yrittävät käyttää ammattitaitoani hyväkseen. Kun aikoinaan olin vielä sairaanhoitaja ja joskus erehdyin vastaamaan, mitä teen työkseni, kuulija jostain käsittämättömästä syystä alkoi kertoa omista tai jonkun tuttunsa sairauksista. Ihan kuin se kiinnostaisi mua vapaa-ajallani tipan tippaa. Nykyisin olen it-alalla ja on ihmisiä, jotka alkavat sen kuultuaan puhua mun kanssani erilaisista tietotekniikkaan liittyvistä asioista (varsinkin omista tietoteknisistä ongelmistaan). Mua ei kiinnosta vapaa-ajallani keskustella siitäkään.
No tuo hyötyminen toisen ammattitaidosta on ihan eri asia kuin olla kiinnostunut ihmisestä itsestään kysymällä, mitä teet työksesi. Jatkokysymyksinä silloin lähinnä voisi olla, että oletko viihtynyt noissa hommissa, miten päädyit alalle tms., jolloin henkilö kertoo vastaukseksi jotain itsestään/mieltymyksistään/historiastaan jne. Esim. joo, tykkään projektiluontoisesta työstä, koska nautin muutoksesta ja vaihtelusta tms.
Miksi pitää keskustella henkilökohtaisista asioista? Miksei voisi keskustella vaikka Ruotsin vaalituloksesta? Tai sähkön hinnannoususta? Tai sairaaloiden päivystysten ruuhkista? Tai mistä tahansa yleisistä ja/tai ajankohtaisista asioista?
Aloituksessahan ei kuvailtu tilannetta tarkemmin. Itse olen viime aikoina tutustunut uusiin ihmisiin lähinnä treffeillä, ja kai siellä olisi tarkoitus tutustua siihen persoonaan, eikä jutella päivystysruuhkista.[/quote
No paremminhan sitä just tutustuu juttelemalla vaikka niistä päivystysruuhkista tai lintujen syysmuutosta kuin toisen ammatista/työstä.
Ammatti/työ on oikeasti todella yhdentekevä asia pidemmän päälle kun taasen sillä merkitystä voiko toisen kanssa keskustella erilaisista asioista, onko toinen kiinnostunut maailmanmenosta ja minkälaisia mielipiteitä/näkemyksiä hänellä on. Siinähän se selviää ollaanko samalla aaltopituudella vaiko ei.
Sen sijaan toisen ammatin/koulutuksen tietäminen ei kerro siitä eikä mistään muustakaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin työtön vuonna 2007 uudet naapurit kysyivät, missä olen töissä ja minä pyörryin. Naapurit soittivat ambulanssin. Luultavasti pyörtymisen johtui kysymyksen aiheuttamasta sydämen rytmihäiriöstä, koksa minulla oli käytössä lääke, joka pidensi sydämen QT-aikaa. Vastaavia pyörtymisiä minulla oli muitakin.
https://www.duodecimlehti.fi/duo80398
No sain myöhemmin töitä ja lopulta lääke vaihdettiin toiseksi, joka ei pidennä sitä QT-aikaa. Hyvä, ettei mennyt henki sopimattoman lääkkeen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiva jos heti ensimmäiseksi kysytään edes alaa. Olen ammatissa, johon liittyy ennakkoluuloja. Olisi kiva tutustua ensin ihan ihmisenä. Voi sitä myöhemmin kysyä.
Mä olen tästä niin samaa mieltä. Mulle on aivan sama, missä toinen on töissä (vai onko yhtään missään) tai edes millä alalla, jos hän ei muuten ole mukavaa seuraa. On paljon asioita, joita kysyessään monilla ihmisillä on erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja sen mukaisesti, mitä saavat vastaukseksi. Ja saamiensa vastausten perusteella he lokeroivat toisen ihmisen johonkin laatikkoon, johon heidän mielestään sellaiset ihmiset kuuluvat. Tosiasiassa toinen saattaa olla aivan erilainen kuin millaisen mielikuvan hänestä on työpaikka- yms kysymystensä perusteella muodostanut.
Sama pätee koulutukseen tai itseasiassa siinähän vasta niitä ennakkoluuloja monilla onkin.
Ja siis nimenomaan niin päin, että korkeasti koulutetut pitää automaattisesti amiksen käyneitä jotenkin itseään huonompina ihmisinä ja lähinnä vasemmanjalan saappaina joiden kanssa ei vaan voi olla mistään samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin puhelen vaikka säistä kuin toisen työstä. Tai jos en säistä, sitten vaikka jotain tilanteeseen sopivaa esim. mitä toinen harrastaa, tai kauanko on asunut siellä tai täällä. Tai vaikka jostain elokuvasta tms , jos tilanteessa näkyisi sen mainos vaik jossain mainostaululla. Urheilusta puhuminen myös helppoa, matkailusta yms.
Kaikkein typerin ensirepliikki "MITÄ TEET TYÖKSI!!!???"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Nykyisestä maailmantilanteesta tulee paljon puhuttavaa, kuten Ukrainan sota, energiakriisi, Sanna Marin töppäilyt ja nyt voi puhua Elisabetin kuolemasta.
Koska näistähän nyt varmaan ollaan samaa mieltä? Voi myös tulla yllättävän lyhyt keskustelu.
Samanmielisillä ei keskustelu jatku paitsi tietenkin jos kumpikin haluaa toistella muualta oppimiaan mantroja ja nyökytellä yhdessä kuinka nyt ollaan niin oikeassa ja samaa mieltä.
Keskustelun ideahan on just saada asiasta omista eriäviä mielipiteitä/ajatuksia, jolloin se omakin näkökulma laajenee. Harvasta asiasta on olemassa yhtä ainoaa totuutta ja keskustelun jälkeen asian voi nähdä itsekin osin uudessa valossa tai ainakin ymmärtää aiempaa paremmin kuinka toisenlaiselta sama asia voikaan näyttää kun sitä katsoo eri suunnasta.
Tosin hyvin harva suomalainen (koulutuksestaan huolimatta) osaa keskustella ja varsinkaan kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn aina, että mitä ihminen harrastaa.
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin työ.
Terveisin elämäntapatyötön
Minä taas inhoan tuota kysymystä. En harrasta mitään muuta kuin netflixiä ja av:ta. Ei hyvää kerrottavaa.
Työstä kyllä puhun mielläni.
Mä en käsitä miksi pitää keltään kysellä mitään tuollaisia. Kun uusia ihmisiä tapaa, siinä on aina jokin yhdistävä tekijä mistä puhua ja jos ei juttu luista, ei sitä tarvitse väkisin jatkaa. Ihmiset itse kyllä sitten kertoo asioistaan kun siltä tuntuu. Inhottaa tiedon lypsäjät, jotka tunkevat nokkansa asioihin, jotka ei heille pätkän vertaa kuulu.
On taito keskustella ihmisten kanssa, vaikka ei juttu luonnollisesti luistakaan. Oli ilo oppia tätä aikanaan, kun diplomaattien kokkareilla jouduin pyörimään. Se taito on hyödyttänyt minua työelämässä paljon.
No toisen yksityisten asioiden tenttaaminen ei kuitenkaan ole mitään keskustelutaitoa.
Itse kyselen työpaikan sijaan että kampaako vai kihartaako peppukarvansa. Kerran tuli pitkä hyvä keskustelu kun osoittautui että meistä kumpikin värjää ne, tosin eri väreillä.
Tietenkin, mutta tässä ei ilmeisesti tarkoitettu mitään työhön liittyviä koulutustilaisuuksia.