Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
En ikinä kysy , erittäin junttimaista , vain keskiluokkaiset small talkissa kysyy moisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn, koska olen kiinnostunut ihmisistä. En luokitellakseni.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä kysy , erittäin junttimaista , vain keskiluokkaiset small talkissa kysyy moisia.
:D Keskiluokkaa on 90 % suomalaisista. Kyllä, on yleinen kysymys.
En voisi olla ihmisen kanssa, jolle olisi kiusallista puhua työstään (itse teen ainakin työtä vähintään 40 h/vko ja se on siis todella iso osa elämääni). En myöskään pitäisi ihmisestä tai ainakaan voisi kokea olevani millään tapaa läheinen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei haluaisi tietää mitään minun työstäni, vaikka työni täyttää noin ison osan elämästäni.
Kyllä työstä puhuminen on ihan tavallista ja ammatinvalinta kertoo ihmisestä ja luonteestaan paljon (eri ammatit edellyttävät erilaisia ominaisuuksia ihmisiltä). Jos olet työtön, niin sehän on ihan tavallista nykyään. Moni todella kova uratykkikin on välillä työttömänä. Joskus suljetaan kokonaisia osastoja jne., jolloin hyviäkin tyyppejä jää ilman työtä. Kyllä he siitä piakkoin työllistyvät ja voivat hyvin kertoa, että juuri nyt etsii uutta työtä alalta x ja on aiemmin tehnyt sitä ja tätä.
Jos on pitkäaikaistyötön tai vaikka sairaseläkkeellä, niin kannattaisi varmaan itsekin hyväksyä tilanne siten, ettei se aiheuttaisi turhia häpeän tunteita tms. Voi hyvin kertoa, etten ole työelämässä, mutta olen kiinnostunut näistä ja näistä asioista (tutummille voi toki kertoa suoraan olevansa sairaseläkkeellä).
Vierailija kirjoitti:
FORD-kaavalla aina eli
Family
Occupation
Recreation
DreamsToimii niin esittelyissä kuin small talkissakin.
Olis kiva päästä kysymään nämä jutut Putinilta.
Perhe: en kommentoi.
Miehitys: Ukraina
Uudelleenluominen: tsaarien imperiumi
Dreams: en kommentoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan siitä, olenko treffeillä, kaverin häissä, lapsen urheilutreeneissä vai random tyypin vieressä junassa.
Onko tarkoitus tutustua toiseen yhteistä tulevaisuutta ajatellen vaiko onko kyse jostain satunnaisesta henkilöstä, jota ei todennäköisesti tapaa enää koskaan.
Kysyn perinteisesti, että montako hehtaaria metsää sinulla on, kaupunkilaisethan omistavat suurimman osan maamme metsistä ja kuulin, että olet Helsingistä/Turusta/Kuopiosta/Raahesta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssä käyville työ on aika iso osa elämää, sinne annetaan ne parhaat mehut jokaisesta päivästä. Joten pitää teidän työssä käymättömienkin puolestanne ymmärtää heitä. Mulla oli eräs ystävä joka oli elämäntapatyötön ja ei siitä meidän kaveruudesta vain tullut mitään, vaikka toisistamme tykättiinkin kovasti. Me elettiin jotenkin ihan eri maailmoissa. Hän esimerkiksi kuvitteli mulla olevan paljon enemmän rahaa kuin hänellä koska mulla on omistusasunto ja auto. Mutta mähän olin ja olen edelleen korviani myöten veloissa niiden asioiden takia. Ja hän aina valitti mulle rahattomuuttaan (rahaa riitti kuitenkin jatkuvaan juhlimiseen) ja lainasin hänelle satoja euroja, saamatta mitään takaisin.
Yksi esimerkki, aina kun hänellä hajosi joku kone niin hän sai sossusta tai vuokranantajalta uuden. Mä taas OSTIN joka kerta omani, usein vähittäismaksulla koska ei mullakaan ole aina tuosta vain varaa ostaa uutta välttämättä. Mutta sitten kun on aika ostaa se uusi, niin mieluummin ostan jotain hyvää merkkiä joka kestäisi ainakin 10 vuotta ja on hyvä takuuaika. Ja kun hän näki somessa sen mun uuden jääkaappini, hän kommentoi, että kiva kun sulla on tuollainen porvarilaite, mä sain vain tällaisen tavallisen.
Samoin mun läppärit ja kännykät, kaikki mitä ostin niin hän oli aina kadehtimassa, no menköön töihin ja ostakoon vähittäismaksuilla laadukkaampia laitteita kuten minäkin! Hän asuu sossutuillaan isommassa ja uudemmassa kämpässä kuin minä. Ja luulee että mä uin rahoissa. Munhan pitää maksaa kaikki rempatkin tässä asunnossani kunhan olen tämän vihdoinkin saanut maksettua, hän sen kuin muuttaa uuteen remontoituun sossukämppään kun vanha homehtuu alta.
Haluan olla remmissä vain oman tulotasoni ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska en keksi muuta kysyttävää. Tiedän kyllä, että jotkut ahdistuvat kysymyksensä. Olkoot sitten itse nopeampia keksimään muuta puhuttavaa, jos ei saa normaaleja kevyen jutustelun kysymyksiä lausua herkille korvilleen.
Ei tuon kysymyksen tarkoitus ole kuin hieman tutustua toiseen ihmiseen, ammatti kertoo kuitenkin aika paljon kiinnostuksista ja muusta sellaisesta. Jos toinen kertoo olevan työtön, kysyn harrastuksista tai mitä aikoo tehdä lomalla. Jos joku rupeaa työtöntä syrjimään niin miksi viettää aikaa sellaisen moukan kanssa?
No mitä sulle kertoo ihmisestä esim ammatit
- sovellusarkkitehti
- myyjä
- röntgenhoitaja
- lvi-asetaja
- kirjanpitäjä
Vierailija kirjoitti:
Haluan olla remmissä vain oman tulotasoni ihmisten kanssa.
Eikö silloin kannattaisi kysyä tuloja eikä ammattia tai työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää kysy keltään mitään. Kaikki koetaan nykyään tungettelevana tai asiattomana tai liian sitä tai tätä ja kysymällä vaaditaan toista tekemään jotain henkistä työtä sun puolesta ja osoitat etuoikeutetun asemasi...
Lupaat vaan, mutta kuitenkin kyselet ja utelet jatkossakin ihmisiltä asioita jotka saavat heidät kiusaantuneiksi.
Katsos kun et ymmärrä sellaista asiaa, että ei ole kyse välttämättä siitä mitä kysyt, vaan miten.
Jos sinulla on usein tilanteita, joissa toiset loukkaantuu, niin kyllähän se sinussa se vika on ja sinun puutteellisista sosiaalisista taidoistasi.
Sulta vaan puuttuu tilannetaju.
On tilanteita joissa on ok kysyä mitä toinen tekee työkseen.
Esim. 1 :
Vaikka jos minä kerron savenvalantakurssilla tuntemattomalle tyypille, että tänään oli rankkaa minulla töissä. Silloin toinen voi päätellä, että ahaa, sulla on työpaikka. Eli ei voi olla arka paikka.
Esim. 2: Olet sukujuhlissa pienessä asunnossa, jossa ahdasta ja monta ihmistä on siinä pienessä tilassa. Eteiseen astuu henkilö, jonka tiedät että hän on masentunut ja hänellä on sairauksia.
Olet vaan ilkeä ja pirullinen, jos menet häneltä siinä kaikkien edessä tenttaamaan, että millonkas sinä menisit töihin, ja mikset ole töissä? Ai ei työt maistu, mikä siinä on.
Toiselle on aika pahalta tuntuvaa sellainen, koska ei kukaan ole velvollinen kaikille anteeksi pyytelemään, että sori sori kun ein ole töissä, kun minulla on tämä sairaus, joka joidenkin mielestä ei ole edes totta.
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyville työ on aika iso osa elämää, sinne annetaan ne parhaat mehut jokaisesta päivästä. Joten pitää teidän työssä käymättömienkin puolestanne ymmärtää heitä. Mulla oli eräs ystävä joka oli elämäntapatyötön ja ei siitä meidän kaveruudesta vain tullut mitään, vaikka toisistamme tykättiinkin kovasti. Me elettiin jotenkin ihan eri maailmoissa. Hän esimerkiksi kuvitteli mulla olevan paljon enemmän rahaa kuin hänellä koska mulla on omistusasunto ja auto. Mutta mähän olin ja olen edelleen korviani myöten veloissa niiden asioiden takia. Ja hän aina valitti mulle rahattomuuttaan (rahaa riitti kuitenkin jatkuvaan juhlimiseen) ja lainasin hänelle satoja euroja, saamatta mitään takaisin.
Yksi esimerkki, aina kun hänellä hajosi joku kone niin hän sai sossusta tai vuokranantajalta uuden. Mä taas OSTIN joka kerta omani, usein vähittäismaksulla koska ei mullakaan ole aina tuosta vain varaa ostaa uutta välttämättä. Mutta sitten kun on aika ostaa se uusi, niin mieluummin ostan jotain hyvää merkkiä joka kestäisi ainakin 10 vuotta ja on hyvä takuuaika. Ja kun hän näki somessa sen mun uuden jääkaappini, hän kommentoi, että kiva kun sulla on tuollainen porvarilaite, mä sain vain tällaisen tavallisen.
Samoin mun läppärit ja kännykät, kaikki mitä ostin niin hän oli aina kadehtimassa, no menköön töihin ja ostakoon vähittäismaksuilla laadukkaampia laitteita kuten minäkin! Hän asuu sossutuillaan isommassa ja uudemmassa kämpässä kuin minä. Ja luulee että mä uin rahoissa. Munhan pitää maksaa kaikki rempatkin tässä asunnossani kunhan olen tämän vihdoinkin saanut maksettua, hän sen kuin muuttaa uuteen remontoituun sossukämppään kun vanha homehtuu alta.
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta juuri siksi, että työssäkäynti vie niin suuren osan elämästä, en halua vielä vapaa-ajallanikin puhua työstäni. Ensin puhut töissä koko päivän työasioista ja sitten pitäisi vielä vapaallakin puhua työstään jonkun randomin kanssa. Mä en puhu työasioista edes ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en keksi muuta kysyttävää. Tiedän kyllä, että jotkut ahdistuvat kysymyksensä. Olkoot sitten itse nopeampia keksimään muuta puhuttavaa, jos ei saa normaaleja kevyen jutustelun kysymyksiä lausua herkille korvilleen.
Ei tuon kysymyksen tarkoitus ole kuin hieman tutustua toiseen ihmiseen, ammatti kertoo kuitenkin aika paljon kiinnostuksista ja muusta sellaisesta. Jos toinen kertoo olevan työtön, kysyn harrastuksista tai mitä aikoo tehdä lomalla. Jos joku rupeaa työtöntä syrjimään niin miksi viettää aikaa sellaisen moukan kanssa?
No mitä sulle kertoo ihmisestä esim ammatit
- sovellusarkkitehti
- myyjä
- röntgenhoitaja
- lvi-asetaja
- kirjanpitäjä
Tai
-kirjastonhoitaja
-lähihoitaja
-liikunnanopettaja
-uskonnonopettaja
-varhaiskasvatuksen opettaja
-lakimies
-silmälääkäri
-sosiaalityöntekijä
-puhelinmyyjä
-laitosapulainen
-farmaseutti
Nämä ovat minun ja lähipiirini ammatteja ja inhoamme stereotypioita, joita näihin ammatteihin ja niiden työnkuvaan AINA liitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyville työ on aika iso osa elämää, sinne annetaan ne parhaat mehut jokaisesta päivästä. Joten pitää teidän työssä käymättömienkin puolestanne ymmärtää heitä. Mulla oli eräs ystävä joka oli elämäntapatyötön ja ei siitä meidän kaveruudesta vain tullut mitään, vaikka toisistamme tykättiinkin kovasti. Me elettiin jotenkin ihan eri maailmoissa. Hän esimerkiksi kuvitteli mulla olevan paljon enemmän rahaa kuin hänellä koska mulla on omistusasunto ja auto. Mutta mähän olin ja olen edelleen korviani myöten veloissa niiden asioiden takia. Ja hän aina valitti mulle rahattomuuttaan (rahaa riitti kuitenkin jatkuvaan juhlimiseen) ja lainasin hänelle satoja euroja, saamatta mitään takaisin.
Yksi esimerkki, aina kun hänellä hajosi joku kone niin hän sai sossusta tai vuokranantajalta uuden. Mä taas OSTIN joka kerta omani, usein vähittäismaksulla koska ei mullakaan ole aina tuosta vain varaa ostaa uutta välttämättä. Mutta sitten kun on aika ostaa se uusi, niin mieluummin ostan jotain hyvää merkkiä joka kestäisi ainakin 10 vuotta ja on hyvä takuuaika. Ja kun hän näki somessa sen mun uuden jääkaappini, hän kommentoi, että kiva kun sulla on tuollainen porvarilaite, mä sain vain tällaisen tavallisen.
Samoin mun läppärit ja kännykät, kaikki mitä ostin niin hän oli aina kadehtimassa, no menköön töihin ja ostakoon vähittäismaksuilla laadukkaampia laitteita kuten minäkin! Hän asuu sossutuillaan isommassa ja uudemmassa kämpässä kuin minä. Ja luulee että mä uin rahoissa. Munhan pitää maksaa kaikki rempatkin tässä asunnossani kunhan olen tämän vihdoinkin saanut maksettua, hän sen kuin muuttaa uuteen remontoituun sossukämppään kun vanha homehtuu alta.
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta juuri siksi, että työssäkäynti vie niin suuren osan elämästä, en halua vielä vapaa-ajallanikin puhua työstäni. Ensin puhut töissä koko päivän työasioista ja sitten pitäisi vielä vapaallakin puhua työstään jonkun randomin kanssa. Mä en puhu työasioista edes ystävieni kanssa.
En minäkään. Mutta tästä ei ollutkaan kyse, vaan ettei saa edes kysyä onko joku töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi.
Mikäli alkaa miettimään, mistä kaikesta ei saisi puhua, niin lopputuloksena ei saa mistään puhua.
Ei töistä, kun se voi olla kipeä asia.
Eiperheestä, kun se voi olla kipeä asua.
Ei asuinalueesta, kun sekin voi ollakipeä asia.
Ei uutisista, kun nekin voivat aiheuttaa kipeää.Ei sitä voi munankuorilla kävellä sen takia, että toinen ei saa pääkoppaa kuntoonsa.
Ei lapsista, koska se voi olla kipeä asia.
Ei harrastuksista, koska ehkei ole varaa harrastaa.
Ei lomasta, jos ei olekaan käynyt Malediiveilla vaan ihan vaan Tallinnassa. Sekin on kipeä asia.
Ei säästä, koska silloin antaa itsestään kuvan, ettei osaa keskustella miatään muusta.
Ei ruoasta, koska ihmisillä on allergioita, suolisyosairauksia ja eettisiä valintoja ruokansa kanssa.Parasta tuntuukin tänä päivänä olevan, että valitsee puheenaiheeksi politiikan tai uskonnon 😀
Oletpa tyhmä ihminen.
Mitä jos kysyisit vaan että mitä sinulle kuuluu tai miten sinä olet voinut?
Ja sitten kuuntelet.
Et papata kuin aivoton papupata päälle, vaan tukit turpasi hetkeksi ja annat toisen kertoa.
Sitten jos et keksi mitään lisää kysyttävää, niin voit nyökätä, että okei ja voit vaikka kertoa sitten miten itse olet esimerkiksi taas tänään kuluttanut päiväsi palstailemassa ja törppöilemässä netissä. Tai jos olet vaikka käynyt hiihtämässä, niin voit sanoa sen.
Mun mielestä työpaikan/alan kysyminen on tutustumistilanteessa ihan asiallinen kysymys muiden joukossa, kun on hetki juteltu. Samoin kuin perhesuhteista yms - kyseessä on tietynlaiset ihmisen perustiedot. MUTTA jos keskustelukumppani vastaa ympäripyöreän välttelevästi johonkin tällaiseen kysymykseen, niin se tarkoittaa että hän ei halua keskustella tästä aiheesta syystä tai toisesta, eikä silloin pidä alkaa tehdä jatkokysymyksiä aiheesta, tai tivata uudestaan! Välttelevä vastaus -> vaihda aihetta. Simppeliä. Toinen asia on, että ihmisten työasioista ei yleensä kannata kysellä hirveän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä. Joku ajattelee sillä osoittavansa kiinnostusta, tai ehkä onkin kiinnostunut. Toinen osapuoli ei välttämättä haluaisi käyttää vapaa-aikaansa selittämällä työasioita niin perusteellisesti, ja hyvin usein niihin yksityiskohtiin liittyy myös asioita, jotka kyseisessä työpaikassa eivät ole julkisia. Eri työpaikkojen salassapitosäännöt vaihtelevat rajusti samalla alallakin, joten ulkopuolinen ei välttämättä niitä voi mitenkään arvata, ja kun toinen kokee ettei voi vastata johonkin kysymykseen, syntyy kiusallinen tilanne.
Mutta itse en kuitenkaan ensimmäisenä lähtisi kysymään työpaikasta vieraalta ihmiseltä. Jos ollaan sopimassa jotain tapaamisia, voi kysyä millaiset aikataulut toisella on, sopiiko päivä- vai ilta-ajat yleisesti paremmin ja onko viikonloput vapaita. Siihen vastauksena voi kertoa työstään jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyville työ on aika iso osa elämää, sinne annetaan ne parhaat mehut jokaisesta päivästä. Joten pitää teidän työssä käymättömienkin puolestanne ymmärtää heitä. Mulla oli eräs ystävä joka oli elämäntapatyötön ja ei siitä meidän kaveruudesta vain tullut mitään, vaikka toisistamme tykättiinkin kovasti. Me elettiin jotenkin ihan eri maailmoissa. Hän esimerkiksi kuvitteli mulla olevan paljon enemmän rahaa kuin hänellä koska mulla on omistusasunto ja auto. Mutta mähän olin ja olen edelleen korviani myöten veloissa niiden asioiden takia. Ja hän aina valitti mulle rahattomuuttaan (rahaa riitti kuitenkin jatkuvaan juhlimiseen) ja lainasin hänelle satoja euroja, saamatta mitään takaisin.
Yksi esimerkki, aina kun hänellä hajosi joku kone niin hän sai sossusta tai vuokranantajalta uuden. Mä taas OSTIN joka kerta omani, usein vähittäismaksulla koska ei mullakaan ole aina tuosta vain varaa ostaa uutta välttämättä. Mutta sitten kun on aika ostaa se uusi, niin mieluummin ostan jotain hyvää merkkiä joka kestäisi ainakin 10 vuotta ja on hyvä takuuaika. Ja kun hän näki somessa sen mun uuden jääkaappini, hän kommentoi, että kiva kun sulla on tuollainen porvarilaite, mä sain vain tällaisen tavallisen.
Samoin mun läppärit ja kännykät, kaikki mitä ostin niin hän oli aina kadehtimassa, no menköön töihin ja ostakoon vähittäismaksuilla laadukkaampia laitteita kuten minäkin! Hän asuu sossutuillaan isommassa ja uudemmassa kämpässä kuin minä. Ja luulee että mä uin rahoissa. Munhan pitää maksaa kaikki rempatkin tässä asunnossani kunhan olen tämän vihdoinkin saanut maksettua, hän sen kuin muuttaa uuteen remontoituun sossukämppään kun vanha homehtuu alta.
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta juuri siksi, että työssäkäynti vie niin suuren osan elämästä, en halua vielä vapaa-ajallanikin puhua työstäni. Ensin puhut töissä koko päivän työasioista ja sitten pitäisi vielä vapaallakin puhua työstään jonkun randomin kanssa. Mä en puhu työasioista edes ystävieni kanssa.
En minäkään. Mutta tästä ei ollutkaan kyse, vaan ettei saa edes kysyä onko joku töissä.
Jos sinulle on keskustelussa selvinnyt, että henkilö on työssä, niin voit kysyä.
Mutta jos et ole varma, onko hän terve, työkykyinen, irtisanottu juuri eilen, niin kysy vaikka, mitä mieltä hän on kaupungin uusista kukkaistutuksista/miten kesä on mennyt/oletko ehtinyt lepäillä/grillailla
Minun pitää tällä hetkellä vastata tuohon kysymykseen, että en tee tällä hetkellä mitään. Lisään kyllä heti perään ikään kuin puolustellen että olen lasten kanssa kotona (tosin lapset kyllä on päiväkodissa).
Kyllähän ihmiset aina kiusaantuu tuosta kun sanon, että "en tee mitään" siksi varmaan äkkiä lisään ton lapsijutun perään niin jotenkin minulla on sitten ymmärrettävä syy ja kiusaantuva ilmapiiri häviää.
Olen tällä hetkellä työtön ja lapset päiväkodissa, koska olen uupunut ja tarvitsen lepoa. Mutta ei tuota kehtaa puolitutuille kertoa. Ja kun kerran nykyään vielä on subjektiivinen päivähoito-oikeus niin käytetään nyt sitä oikeutta sitten.
Taitaa kyllä kaatua omaan mahdottomuuteensa, koko ajan on hoitajina sijaisia olen huomannut ja uutisetkaan eivät näyttäisi povaavan tolle subjektiivisella päivähoidolle jatkoa. Eli nautin ja lepään ja käytän tän ajan hyödyksi, jotta jaksan sitten mennä töihin kun pakko on. Ja halauaisinhan minä töihin, ei tämä kivaa ole kun ei jaksa mitään, hyvä kun edes omia lapsiaan hoitaa. Toivottavasti tää tällä levolla ja self-help kirjoilla lähtis, terapiassakin kävin ja sekin auttoi kyllä paljon. Olen paranemaan päin ollut jo monta vuotta, että kyllä tulevaisuus näyttää minulle kuitenkin hyvältä. Pikkuhiljaa parempaan mennään.
Vai että ammatti onkin yhtäkkiä noin intiimi asia. :) Oletko salainen agentti? -Eri