Lue keskustelun säännöt.
Miksi on väärin omistaa elämänsä lapselleen, jos näin haluaa tehdä?
10.09.2022 |
Monesti kuulee, että toimii väärin, jos omistautuu lapselleen tai siis omistaa elämänsä lapselleen niin, että elämä täyttyy lapsen asioista. Mutta entä jos nöin ihan haluaa tehdä ja tykkää elämästään niin. Miksi se olisi väärin?
Kommentit (94)
Juu on tollainen lapsiinsa ripustautuja tuttavapiirissä. Kyllä on raskas ihminen. Jatkuvaa riitaa sitten lasten kanssa kun haluavat äidin päästävän irti mutta ei vaan suostu. Passaa ja höösää ja lahjoo ja kantaa kaikki asiansa lasten päätettäviksi. Lapsilleenhan se on taakka ellei äidillä muuta elämää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan auttais mielipiteen muodostamisessa, jos ap kuvais mitä omistautumisella tarkoittaa, millä tavoin omistautuu
Elämän sisältö on vain lapsi ja lapsen asiat. Ei ole omia harrastuksia itsellä eikä juuri ystäviä, vaan työn ulkopuolinen aika menee joko lapsen kanssa tai vaikka lapsen huonetta sisustaen, parhaita mahdollisia lastenvaatteita ja varusteita tuntikausia googlaillen ja selvitellen, kasvatusoppaita lukien, lapselle ruokaa tehden ja leipoen, lapselle leluja ommellen jne. Ap
Tämä kuulostaa hyvältä. Aikansa. Lasten kouluikään asti.
Miksi aikansa? Mitä pahaa siinä on, jos samaa jatkaa, kun lapsi kuitenkin käy jo itse harrastuksissa, kavereilla jne? Mitä pahaa siinä on jos sen ajan itse käytän vaikka jonkun lapsen lempiruoan kokkaamiseen?
Ap
Kuka nyt on ollut sitä mieltä että lempiruuan kokkaaminen olisi väärin? Ongelma tulee siinä jos lapselle antaa aina kaiken mitä hän haluaa. Ei voi kasvaa normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi jos on oppinut olemaan päällikkö jota kaikki muut palvovat ja joka päättää kaikesta.
Riippuu omistautumisen asteesta. Lapsi/-set voi olla suuri ilon ja onnen lähde mutta he ovat meillä vain lainassa. Pitää pystyä päästämään irti. Ei ole helppoa, myönnän itsekin mutta nautin myös uudesta omasta ajastani.
Muuten en piittaisi vähääkään mitä joku muu ajattelee tekemisistäni ja omistautumisistani. Se on minun asiani.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muut eivät joudu kärsimään siitä.
Lupaat tulla kanssani teatteriin, mutta viime hetkellä perut, koska lapsesi haluaakin mennä huvipuistoon. Olet jatkuvasti poissa töistä, koska lapsesi on sairaana ja me muut joudumme tekemään sinun hommasi. Jos tulet töihin, selostat koko ajan, mitä lapsesi on tehnyt ja näytät kuvia. Pilaat häät, hautajaiset ja oopperat tuomalla lapsesi sinne mellastamaan. Soitat minulle, mutta kesken puhelun jätät minut roikkumaan ja vastaat toiseen puheluun, koska parikymppinen lapsesi soittaa ja omistautuneena äitinä sinun on pakko vastata ihan heti.
Yhy yyy. Minä niin mieleni pahoitin, elävästä elämästä.
Minun juttuni ne oikeasti tärkeitä ovat...eiku...
Vierailija kirjoitti:
Varmaan auttais mielipiteen muodostamisessa, jos ap kuvais mitä omistautumisella tarkoittaa, millä tavoin omistautuu
Epäilen että haluaa lapsen puolison korvikkeeksi. Muutamia tämmöisiä tapauksia olen nähnyt. Yleensä yh äiti ei halua irrottautua aikuisesta tyttärestään tai aikamies pojastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap laittaa lapselle rajat eikä ripustaudu tähän, antaa lapsen harrastaa ja käydä kavareilla, eikä siloittele tietä niin liikaam eihän hän sitten omistaudu. Enemmänkin ap tarkoittaa kysyä, että jos ei itsellä ole mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Jos hän ompelee vaatteita lapselle, se on itse asiassa harrastus ja ihan hyvä harrastus. Jos osaat ommella, etkö tee koskaan mitään itsellesi? Teininä ne itseommellut ei enää kelpaa.
Kuulostaa aika omituiselta teidän perhe-elämä rehellisesti. Isä aina töissä, äiti töissä tai hössöttää lapsestaan. Eikö teillä kellään ole harrastuksia tai kavereita? Ehkä olisi syytä harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omista oma elämäsi lapsellesi omilla rahoillasi, äläkä sitten kerjää senttiäkään tukia veronmaksajilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muut eivät joudu kärsimään siitä.
Lupaat tulla kanssani teatteriin, mutta viime hetkellä perut, koska lapsesi haluaakin mennä huvipuistoon. Olet jatkuvasti poissa töistä, koska lapsesi on sairaana ja me muut joudumme tekemään sinun hommasi. Jos tulet töihin, selostat koko ajan, mitä lapsesi on tehnyt ja näytät kuvia. Pilaat häät, hautajaiset ja oopperat tuomalla lapsesi sinne mellastamaan. Soitat minulle, mutta kesken puhelun jätät minut roikkumaan ja vastaat toiseen puheluun, koska parikymppinen lapsesi soittaa ja omistautuneena äitinä sinun on pakko vastata ihan heti.En peru viime hetkellä huvipuiston takia enkä puhu muille juurikaan lapsestani tai näytä kuvia. Mutta töistä joudun kyllä olemaan pois aina kun lapsi on sairas, sillä hän on vasta viisi eikä voi olla yksin kotona. Ap
Eikö lapsella ole isää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sinun lapsesi eivät ole sinun. He ovat erillisiä ihmisiä, ja jossain vaiheessa sinulla on pakko olla muutakin elämänsisältöä, ettet tukahduta heitä.
Miten se on tukahduttamista, jos vaikka lapsen ollessa kaverillaan tai harrastuksessaan olen kotona googlaamassa tuntikausia talvihaalaria hänelle tai tekemässä hänen lempiruokaa, josta en itse niin välitä? Ap
Talvihaalarin googlettelu ei kyllä mielestäni kieli mitenkään lapselle omistautumisesta. Enemmän olet omistautunut shoppailulle. Toisaalta ei se tervettä ole opettaa lspselle, että vaan oaras kelpas meidän mussukalle. Tulee vielä omahyväinen teini😅
Opetat lapsellesi, että hän on aina oikeassa, hän saa aina vain parasta, hänelle ei muut kelpaa ja jos ei jän saa päättää niin itkupotkuraivarit on taattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankit lapsen miehen kanssa jolla ei ole aikaa perheelleen? "Mutku mä halusin?" Kuulostaa siltä, että sinun olisi kannattanut ostaa nukke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika olo tulee kuvauksistasi. Ei ihan oikeasti kuulosta terveeltä toiminnalta käyttää kaikki vapaa-aikasi johonkin talvihaalareiden ja ruokareseptien ym. miettimiseen. Et selkesti itse koe tuota ongelmaksi, mutta voi tulla oikeasti isona shokkina, kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy ja haluaa itse päättää vaatteistaan, syömisestään ym. ja yhtäkkiä sinun pitäisi käyttää aikasi johonkin ihan muuhun, kuin lapseen.
Joo nyt sanot, että sitten teet vain töitä, mutta helpommin sanottu, kuin tehty, jos olet monia vuosia tottunut käyttämään vapaa-aikasi 100% lapseen.
Siis aika *SOS -olo (piti kirjoittaa ylös)
Vierailija kirjoitti:
Ap on keksitty hahmo, mutta mulla viimeinenkin lapsi tuli aikuisikään. Muuta en tehnyt kuin elin lapsilleni ja nautin siitä. Nyt on aikaa itselleni, joten keksin uusia harrastuksia. Aina ihmettelin miksi pitäisi olla ns omaa aikaa. Mihin sitä tarvitaan koko ajan? Nyt mulla on omaa aikaa ennen lastenlapsia, joita toivottavasti saan hoitaa.
Juu, täällä nyt vähän ylitulkitaan. Jos aloitus on totta, niin ap käy kuitenkin töissä. En ihan ymmärrä miksi pienten lasten vanhemmilla pitäisi olla vielä jotain muutakin omaa sen lisäksi? Toki saa olla, mutta ei se mikään pakko ja hyvän ihmisen mittari ole.
Itselläni vuorokaudessa on 24 h, joista 9 h menee työhön matkoineen, 7-8 h unta, noin 2 h kotitöihin (sisältää myös pihan), loput ajasta on lapsille. Kuten ap, minäkin harrastan käsitöitä ja silloinkin valmistan lapsille. Joskus jotain itsellenikin, mutta lapsilla on suurin tarve.
Teen ruokaa lapsille, pesen lasten pyykkejä, siivoan lasten sotkuja, käytän lapsia harrastamassa, hankin lapsille vaatteita ja varusteita, säilön lapsille puutarhan ja metsän satoa ym, ym. Tätä se nyt vaan on. Onhan tämä hyvin epäitsekästä aikaa.
Psyko tuli tv:stä muutama päivä sitten. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika omituiselta teidän perhe-elämä rehellisesti. Isä aina töissä, äiti töissä tai hössöttää lapsestaan. Eikö teillä kellään ole harrastuksia tai kavereita? Ehkä olisi syytä harkita.
On myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat tekevät"pitkää päivää" töissä; joutuvat tuomaan töitä ehkä kotiinkin. Se lyhyt vapaahetki halutaan olla sitten lapsen kanssa. On myös ammatteja, jotka vaativat paljon matkustamista; vikonloputkin olet jossain toisella puolella maailmaa. Harrastuksille ja kavereiden kanssa notkumiselle löytyy tietysti aikaa, jos työ ei vaadi tekijältä "ihmeitä" tai olet työtön. Kaikkia ei kiinnosta muutenkaan esim salilla käynti, baareissa kavereiden kanssa pyöriminen etc.
Jokainen järjestäköön kotiasiansa niinkuin parhaaksi näkee!
Miksi Ap teki aloituksen? Kuka hänen kokkailuaan tai ostoksiaan kritisoi? Perustakoon instan tai blogin, niin monet muutkin tekevät. Ei pakko mutta jos kokee että joku on asiasta jotain mieltä.
Miksi ihmeessä ei tee itselleen tai koko perheelle herkkuruokaa? Todella outoa.
No mutta toihan on ihan tavallista? Tai siis itsekin haluan tutkia asioita ennen ostopäätöstä, ja aina ei ole minun lempiruokaani ruuaksi. Ihan normaalia elämää. Tuommoinen "elämän omistaminen lapselle" tuo kyllä mieleen vain läheisriippuvaisuuden, ei tuollaisia normaaleja toimia.