Miksi on väärin omistaa elämänsä lapselleen, jos näin haluaa tehdä?
Monesti kuulee, että toimii väärin, jos omistautuu lapselleen tai siis omistaa elämänsä lapselleen niin, että elämä täyttyy lapsen asioista. Mutta entä jos nöin ihan haluaa tehdä ja tykkää elämästään niin. Miksi se olisi väärin?
Kommentit (94)
Kunhan muut eivät joudu kärsimään siitä.
Lupaat tulla kanssani teatteriin, mutta viime hetkellä perut, koska lapsesi haluaakin mennä huvipuistoon. Olet jatkuvasti poissa töistä, koska lapsesi on sairaana ja me muut joudumme tekemään sinun hommasi. Jos tulet töihin, selostat koko ajan, mitä lapsesi on tehnyt ja näytät kuvia. Pilaat häät, hautajaiset ja oopperat tuomalla lapsesi sinne mellastamaan. Soitat minulle, mutta kesken puhelun jätät minut roikkumaan ja vastaat toiseen puheluun, koska parikymppinen lapsesi soittaa ja omistautuneena äitinä sinun on pakko vastata ihan heti.
Monta lasta sinulla on? Miksi roikut tällä jos sinulla on lapsia ja olet heihin omistautunut?
Vierailija kirjoitti:
Monta lasta sinulla on? Miksi roikut tällä jos sinulla on lapsia ja olet heihin omistautunut?
Yksi. Hän nukkuu jo. Ap
Sun elämä, saat toki tehdä mitä haluat, mutta älä pilaa lastesi elämää ripustautumalla heihin. Ja heillä ei ole mitään velvollisuutta olla sun elämä. Sikäli olisi ihan hyvä, kun olisi se omakin elämä.
No ei ole tervettä. Miten lapsi itsenäistyy ja oppii kunnioittamaan ketään, jos äiti koko ajan tekee kaiken lapsen puolesta ja uhraa oman elämänsä lapsen tähden.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muut eivät joudu kärsimään siitä.
Lupaat tulla kanssani teatteriin, mutta viime hetkellä perut, koska lapsesi haluaakin mennä huvipuistoon. Olet jatkuvasti poissa töistä, koska lapsesi on sairaana ja me muut joudumme tekemään sinun hommasi. Jos tulet töihin, selostat koko ajan, mitä lapsesi on tehnyt ja näytät kuvia. Pilaat häät, hautajaiset ja oopperat tuomalla lapsesi sinne mellastamaan. Soitat minulle, mutta kesken puhelun jätät minut roikkumaan ja vastaat toiseen puheluun, koska parikymppinen lapsesi soittaa ja omistautuneena äitinä sinun on pakko vastata ihan heti.
En peru viime hetkellä huvipuiston takia enkä puhu muille juurikaan lapsestani tai näytä kuvia. Mutta töistä joudun kyllä olemaan pois aina kun lapsi on sairas, sillä hän on vasta viisi eikä voi olla yksin kotona. Ap
Vaikka muut määrittelis jonkun asian vääräks, niin ei se oo mikään absoluuttinen totuus että asia niin olis.
Vierailija kirjoitti:
Sun elämä, saat toki tehdä mitä haluat, mutta älä pilaa lastesi elämää ripustautumalla heihin. Ja heillä ei ole mitään velvollisuutta olla sun elämä. Sikäli olisi ihan hyvä, kun olisi se omakin elämä.
En odota lapselta, että minä olisin heidän elämän sisältö tai että he olisi isompana riipouvaisia minusta. En tarkoittanut sellaista ollenkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei ole tervettä. Miten lapsi itsenäistyy ja oppii kunnioittamaan ketään, jos äiti koko ajan tekee kaiken lapsen puolesta ja uhraa oman elämänsä lapsen tähden.
Ei tuon tarvi tarkoittaa että tekis kaiken lapsen puolesta
Vierailija kirjoitti:
Sun elämä, saat toki tehdä mitä haluat, mutta älä pilaa lastesi elämää ripustautumalla heihin. Ja heillä ei ole mitään velvollisuutta olla sun elämä. Sikäli olisi ihan hyvä, kun olisi se omakin elämä.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
No ei ole tervettä. Miten lapsi itsenäistyy ja oppii kunnioittamaan ketään, jos äiti koko ajan tekee kaiken lapsen puolesta ja uhraa oman elämänsä lapsen tähden.
Miten niin teen kaiken lapsen puolesta? En tee. Enkä mitään uhraa. Vaan haluan käyttää vaikkapa 30 tuntia hyvän talvihaalarin etsimiseen. Ei se ole uhraus vaan asia mistä nautin. Ap
Läheisriippuvaisen "lapselle omistautuneen" äidin jälkikasvuna voin sanoa, että tuollainen omistautuminen voi olla lapsen mielenterveydelle todella tuhoisaa. Inhotuksen väreet kulkee selkää pitkin ajatellessani oman äitini riippuvuutta minusta. En koskaan halunnut olla yksin äitini elämän sisältö. Se on aivan helvetin raskasta ja tukahduttavaa. Äiti ei millään tahtoisi päästää irti ja antaa minun etääntyä itsestään, sillä olenhan hänen elämänsä merkityksen tuoja. Jokaisen lapsen on kuitenkin ennen pitkää itsenäistyttävä.
Koska sinun lapsesi eivät ole sinun. He ovat erillisiä ihmisiä, ja jossain vaiheessa sinulla on pakko olla muutakin elämänsisältöä, ettet tukahduta heitä.
Ei ole tervettä. Ei se lapsi halua sun kanssa elämäänsä elää.
Lapselle ei ole hyvä jos vanhempi jää roikkumaan häneen eikä anna itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaisen "lapselle omistautuneen" äidin jälkikasvuna voin sanoa, että tuollainen omistautuminen voi olla lapsen mielenterveydelle todella tuhoisaa. Inhotuksen väreet kulkee selkää pitkin ajatellessani oman äitini riippuvuutta minusta. En koskaan halunnut olla yksin äitini elämän sisältö. Se on aivan helvetin raskasta ja tukahduttavaa. Äiti ei millään tahtoisi päästää irti ja antaa minun etääntyä itsestään, sillä olenhan hänen elämänsä merkityksen tuoja. Jokaisen lapsen on kuitenkin ennen pitkää itsenäistyttävä.
No minä kyllä kannustan lasta itsenäistymään ja itsenäiseen toimintaan paljon enemmän kuin mitä hän haluaisi. En koe olevani läheisriippuvainen. Ap
[/quote]
En peru viime hetkellä huvipuiston takia enkä puhu muille juurikaan lapsestani tai näytä kuvia. Mutta töistä joudun kyllä olemaan pois aina kun lapsi on sairas, sillä hän on vasta viisi eikä voi olla yksin kotona. Ap[/quote]
No mutta tuohan on ihan normaali tapa toimia. Ei kerro millään tavalla siitä, että olisit jotenkin liikaa omistanut elämäsi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Koska sinun lapsesi eivät ole sinun. He ovat erillisiä ihmisiä, ja jossain vaiheessa sinulla on pakko olla muutakin elämänsisältöä, ettet tukahduta heitä.
Miten se on tukahduttamista, jos vaikka lapsen ollessa kaverillaan tai harrastuksessaan olen kotona googlaamassa tuntikausia talvihaalaria hänelle tai tekemässä hänen lempiruokaa, josta en itse niin välitä? Ap
Kun se vaan on. Ei saa kadota lapsikuplaan.