Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin.
Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.
Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!
Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.
Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.
Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.
Enpäs nyt ryhdy sanomaan kaikkien maailman ihmisten lopputuloksista yhtään mitään. Koetin vain ymmärtää miksi tasoteorian yksinkertaiseen versioon kenties tarraudutaan näkemättä esimerkiksi sitä, ettei se ole vain ulkonäköön liittyvä asia.
Kyse on siitä, että oma taso kalibroituu useimmilla automaattisesti ja tiedostamatta kokeilemalla ja havainnoimalla teini-iästä. Muiden kokemukset eivät siis kerro omasta tasosta, oman tason voi testata vain ja ainoastaan itse. Tämä liittynee myös muuhun sosiaalisen statukseen mikä ihmisellä on omassa viiteryhmässään eli ystäväpiirissä, koululuokassa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä hyvin pärjäävä yleensä menestyy myös silloin, kun etsii seurustelukumppania. Osin on kyse hänen vuorovaikutustaidoistaan ja runsaista kontakteistaan, osin ulkonäöstä, itsevarmuudesta jne.
Toinen haluaa asua keskustan miljoonalukaalissa, ja toinen erämaamökissä. Toinen haluaa takoa rahaa ja statusta yrityksen johdossa, toinen säveltää musiikkia ja kutoa mattoja myyntiin.
Toinen haluaa kuudentonnin edustuspuudelin joka voittaa näyttelyitä, toinen bongailee lintuja kotipihalla ja ruokkii siilit ja oravat.
Toinen Haluaa huvilan järven rannalta kaikilla herkuilla, toinen sähköttömän ja vedettömän mökin karulta luodolta säiden armoilta.
Sitten on ne jotka ajattelevat että tässä on kyse tasoista, ja että jollekin muulle kuin heille itselleen olisi väliä sillä mitä juuri hän ajattelee toisen elämästä.
Tuolla ei ole juuri mitään tekemistä tasoajattelun kanssa. Siinä on kyse tietyistä, ulkonäköön liittyvista asioista, jotka on niin monesti täällä käyty läpi, etten jaksa ryhtyä toistamaan.
No eihän ole, kun sitähän te koko ajan väitätte että varallisuudella ja sospääömalla sun muulla on tekemistä tason kanssa.
Sosiaalinen pääoma päihittää varallisuuden maissa, joissa naiset käy töissä ja tienaa itsekin niin että selviävät. Sitä harva ikisinkku mies ymmärtää.
Kyllä sen moni ymmärtää. Se porukan vahva alfamies, joka ottaa tilanteet haltuun ja kertoo juttuja muille, on selkeästi naisten mieleen.
Alfa on tietenkin naisten mieleen, mutta ei kuitenkaan aivan kaikkien. Tässä tasoteoria astuu kuvaan eli muutama nainen jo kertoikin, ettei viehäty miehistä, joilla on statusta ja ulkonäköä, koska kokee olevansa itse "erilainen".
Samasta asiasta on kyse, vaikka ei haluta käyttää sanaa taso.
Toisaalta itse tasoteoreetikkojenkin olisi hyvä ymmärtää, että kaikki naiset eivät ole sen alfan perään muutenkaan. Ainakin, jos kerran ovat sitä mieltä, että tasoteoria pitää paikkansa, sillä eihän se vain miehiä koske.
Hypergamia ei koske kuin pientä osaa naisista ja käsittääkseni se alun perin viittasi siihen, miten jäädään koukkuun suhteisiin, jotka miehelle merkitsevät vain helppoa seksiä. Sillä ei viitattu kaikkiin naisiin, vaan naisiin, jotka ovat rakkauden kerjäläisiä ja lisäksi monet heistä arvatenkin kieltävät tasoteorian jyrkästi. Niinpä se hallitsee heitä eivätkä he teoriaa käyttämällä tietoja hyväkseen.
Itse asiassa kyse on ihmisten välisistä eroavaisuuksista, mutta sinä et halua käyttää sitä sanaa.
On olemassa paremmin, täsmällisemmin asiaa kuvailevia sanoja kuin "erilainen" ja "erot". Sitä tutkivat mm. sosiaali- ja yhteiskuntatieteet.
"Rakastuin, kun olet niin "erilainen", " eikö tuo ole yksi kliseisimmistä romanttisen elokuvan käänteistä. "Me olemme niin erilaisia" - erilaisuus on usein koodisana sille, että tahtoo epämääräisesti imarrella tai sitten poistua aiheuttamatta savuavia raunioita.
Tuossa ei ollut nyt mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Olen eri, mutta erikoinen määritelmä. Taidanpa laittaa tuon tekstin Tinder-profiilini tekstiksi.
Tuo oli vastaus minun kommenttiini enkä minäkään ymmärtänyt mitä oli tarkoitus sanoa. Sekoilen elämässäni edes takaisin, koska en itsekään tiedä mitä olen tekemässä ja kenen kanssa?
Et ymmärtänyt että ihmisen tasosta ihmisenä ei kerro pariutuminen mitään? Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Olen eri, mutta erikoinen määritelmä. Taidanpa laittaa tuon tekstin Tinder-profiilini tekstiksi.
Tuo oli vastaus minun kommenttiini enkä minäkään ymmärtänyt mitä oli tarkoitus sanoa. Sekoilen elämässäni edes takaisin, koska en itsekään tiedä mitä olen tekemässä ja kenen kanssa?
Et ymmärtänyt että ihmisen tasosta ihmisenä ei kerro pariutuminen mitään? Asia selvä.
Niin, en tosiaan ymmärtänyt, että tuo oli se mitä halusit sanoa. Olen samaa mieltä, että pariutumisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka arvokas tai hyvä ihminen jokin tietty henkilö on. Pariutumisessa on kyse yhteensopivuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Varmin tapa päätyä huonoon suhteeseen on se, että alussa jo toteaa ettei kauheasti edes kiinnosta, mutta jatkaa silti.
Jos pikkujuttu toisessa häiritsee, siihen on syynsä. Päätin yhden kivan miehen kanssa deittailun alkuunsa, koska itse olen innokas kokki ja hänellä oli jotenkin innoton ja rajoittunut ruokavalio. Olin tullut edellisen suhteeni myötä siihen tulokseen, että yhteisistä herkkuillallisista en enää luovu enkä toisen ruokarajotteisiin taivu. No. Heti kohta deittasin miehen, jolla rajotteita oli montakin ja rakastuin päätä pahkaa, nyt asutaan yhdessä ja en keksi suhteesta mitään moitittavaa. Olen todella onnellinen, että sen ensimmäisen olin samasta syystä jättänyt väliin, siinä olisi mennyt elämäni mies ohi kun olisin jäänyt vääntämään että josko nyt kuiiiteeenkin innostuisin.
Kriteereistä ei kannata luopua. Syynä ei välttämättä edes ole ne kriteerit itsessään, vaan se, miksi treffeillä vain ne toteutumattomat asiat ja huonot puolet muistuu mieleen sen sijaan että haluaisi vain tuijotella toista ja kuunnella lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Varmin tapa päätyä huonoon suhteeseen on se, että alussa jo toteaa ettei kauheasti edes kiinnosta, mutta jatkaa silti.
Jos pikkujuttu toisessa häiritsee, siihen on syynsä. Päätin yhden kivan miehen kanssa deittailun alkuunsa, koska itse olen innokas kokki ja hänellä oli jotenkin innoton ja rajoittunut ruokavalio. Olin tullut edellisen suhteeni myötä siihen tulokseen, että yhteisistä herkkuillallisista en enää luovu enkä toisen ruokarajotteisiin taivu. No. Heti kohta deittasin miehen, jolla rajotteita oli montakin ja rakastuin päätä pahkaa, nyt asutaan yhdessä ja en keksi suhteesta mitään moitittavaa. Olen todella onnellinen, että sen ensimmäisen olin samasta syystä jättänyt väliin, siinä olisi mennyt elämäni mies ohi kun olisin jäänyt vääntämään että josko nyt kuiiiteeenkin innostuisin.
Kriteereistä ei kannata luopua. Syynä ei välttämättä edes ole ne kriteerit itsessään, vaan se, miksi treffeillä vain ne toteutumattomat asiat ja huonot puolet muistuu mieleen sen sijaan että haluaisi vain tuijotella toista ja kuunnella lisää.
Eli ekalla oli yksi rajoite, ja dumppasit sen takia. Toisella monta rajoitetta, ja se on ihan ok.
Ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan muusta asiasta ekan kohdalla kuin tuosta rajoitteesta. Ehkä sille miehelle parempi näin, löytää ehkä täyspäisemmän puolison muualta kuin sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Varmin tapa päätyä huonoon suhteeseen on se, että alussa jo toteaa ettei kauheasti edes kiinnosta, mutta jatkaa silti.
Jos pikkujuttu toisessa häiritsee, siihen on syynsä. Päätin yhden kivan miehen kanssa deittailun alkuunsa, koska itse olen innokas kokki ja hänellä oli jotenkin innoton ja rajoittunut ruokavalio. Olin tullut edellisen suhteeni myötä siihen tulokseen, että yhteisistä herkkuillallisista en enää luovu enkä toisen ruokarajotteisiin taivu. No. Heti kohta deittasin miehen, jolla rajotteita oli montakin ja rakastuin päätä pahkaa, nyt asutaan yhdessä ja en keksi suhteesta mitään moitittavaa. Olen todella onnellinen, että sen ensimmäisen olin samasta syystä jättänyt väliin, siinä olisi mennyt elämäni mies ohi kun olisin jäänyt vääntämään että josko nyt kuiiiteeenkin innostuisin.
Kriteereistä ei kannata luopua. Syynä ei välttämättä edes ole ne kriteerit itsessään, vaan se, miksi treffeillä vain ne toteutumattomat asiat ja huonot puolet muistuu mieleen sen sijaan että haluaisi vain tuijotella toista ja kuunnella lisää.
Eli ekalla oli yksi rajoite, ja dumppasit sen takia. Toisella monta rajoitetta, ja se on ihan ok.
Ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan muusta asiasta ekan kohdalla kuin tuosta rajoitteesta. Ehkä sille miehelle parempi näin, löytää ehkä täyspäisemmän puolison muualta kuin sinusta.
Vaikutat todella hankalalta, riidanhaluiselta mieheltä. Eli tyypillinen palstalla käyvä mies. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Siis miksi näet ihmiset vain seksin kautta? Tuo on juuri sitä naisten esineellistämistä.
Älä mene treffeille, jos et ole oikeasti kiinnostunut siitä ihmisestä. Ja jos haluat vain seksiä, sano se hienotunteisesti etukäteen (ei mitenkään pervosti kuitenkaan).
Opettele kohtaamaan ihmiset kunnioituksella.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Ja taas seksi mainittu, kun mies valittaa 😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Varmin tapa päätyä huonoon suhteeseen on se, että alussa jo toteaa ettei kauheasti edes kiinnosta, mutta jatkaa silti.
Jos pikkujuttu toisessa häiritsee, siihen on syynsä. Päätin yhden kivan miehen kanssa deittailun alkuunsa, koska itse olen innokas kokki ja hänellä oli jotenkin innoton ja rajoittunut ruokavalio. Olin tullut edellisen suhteeni myötä siihen tulokseen, että yhteisistä herkkuillallisista en enää luovu enkä toisen ruokarajotteisiin taivu. No. Heti kohta deittasin miehen, jolla rajotteita oli montakin ja rakastuin päätä pahkaa, nyt asutaan yhdessä ja en keksi suhteesta mitään moitittavaa. Olen todella onnellinen, että sen ensimmäisen olin samasta syystä jättänyt väliin, siinä olisi mennyt elämäni mies ohi kun olisin jäänyt vääntämään että josko nyt kuiiiteeenkin innostuisin.
Kriteereistä ei kannata luopua. Syynä ei välttämättä edes ole ne kriteerit itsessään, vaan se, miksi treffeillä vain ne toteutumattomat asiat ja huonot puolet muistuu mieleen sen sijaan että haluaisi vain tuijotella toista ja kuunnella lisää.
Eli ekalla oli yksi rajoite, ja dumppasit sen takia. Toisella monta rajoitetta, ja se on ihan ok.
Ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan muusta asiasta ekan kohdalla kuin tuosta rajoitteesta. Ehkä sille miehelle parempi näin, löytää ehkä täyspäisemmän puolison muualta kuin sinusta.
Niinhän tuossa sanoin. Jos pikkuasia alkaa häiritä paljon, niin yleensä syy on se että ihminen ei vaan ole yhtään sopiva. Joten mitä älyttömimmät kriteerit voi olla täydellisiä syitä siirtyä seuraavaan. Oikean ihmisen kanssa keskusteluun uppoaa kyllä niin, että kuka moisia ehtii edes huomaamaan.
Sinutkin on kenties dumpattu monen pikkujutun nojalla, ja todellinen syy onkin tahalliset väärinymmärrykset ja vihjeet riidanhaaluisesta persoonasta. Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Varmin tapa päätyä huonoon suhteeseen on se, että alussa jo toteaa ettei kauheasti edes kiinnosta, mutta jatkaa silti.
Jos pikkujuttu toisessa häiritsee, siihen on syynsä. Päätin yhden kivan miehen kanssa deittailun alkuunsa, koska itse olen innokas kokki ja hänellä oli jotenkin innoton ja rajoittunut ruokavalio. Olin tullut edellisen suhteeni myötä siihen tulokseen, että yhteisistä herkkuillallisista en enää luovu enkä toisen ruokarajotteisiin taivu. No. Heti kohta deittasin miehen, jolla rajotteita oli montakin ja rakastuin päätä pahkaa, nyt asutaan yhdessä ja en keksi suhteesta mitään moitittavaa. Olen todella onnellinen, että sen ensimmäisen olin samasta syystä jättänyt väliin, siinä olisi mennyt elämäni mies ohi kun olisin jäänyt vääntämään että josko nyt kuiiiteeenkin innostuisin.
Kriteereistä ei kannata luopua. Syynä ei välttämättä edes ole ne kriteerit itsessään, vaan se, miksi treffeillä vain ne toteutumattomat asiat ja huonot puolet muistuu mieleen sen sijaan että haluaisi vain tuijotella toista ja kuunnella lisää.
Eli ekalla oli yksi rajoite, ja dumppasit sen takia. Toisella monta rajoitetta, ja se on ihan ok.
Ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan muusta asiasta ekan kohdalla kuin tuosta rajoitteesta. Ehkä sille miehelle parempi näin, löytää ehkä täyspäisemmän puolison muualta kuin sinusta.
Niinhän tuossa sanoin. Jos pikkuasia alkaa häiritä paljon, niin yleensä syy on se että ihminen ei vaan ole yhtään sopiva. Joten mitä älyttömimmät kriteerit voi olla täydellisiä syitä siirtyä seuraavaan. Oikean ihmisen kanssa keskusteluun uppoaa kyllä niin, että kuka moisia ehtii edes huomaamaan.
Sinutkin on kenties dumpattu monen pikkujutun nojalla, ja todellinen syy onkin tahalliset väärinymmärrykset ja vihjeet riidanhaaluisesta persoonasta. Sellaista se on.
Niin. Ei ihmisen kanssa tarvitse kovin kauan keskustella huomatakseen millainen hän on. Taipumus tuomita ja arvostella sekä haastaa riitaa tulevat nopeasti esille. Sellaisia vältellään tai ainakin itse teen niin. Poikkeuksellisesti jatkoin tässä ketjussa keskustelua, mutta se ei tälläkään kertaa johtanut mihinkään ajatustenvaihtoon, vaan tarjosi pelkästään lisää materiaalia ko. henkilölle esitellä omaa luonnettaan ja käytöstapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemustaon kirjoitti:
uutuudenviehätys kestää just 2 kuukautta
Tämä. Meitä on paljon jotka haluaisivat skipata tuon vaiheen ja siirtyä heti siihen pitkään hyvään ja tasapainoiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.
Tasoero viittaa siihen, että ylimmällä tasolla olevilla on enemmän kiinnostuneita potentiaalisia kumppaneita kuin alemmilla tasoilla. Eli enemmän valinnanvaraa. Siinä mielessä se on "ylempi".
Toinen nimi näille asioille on markkina-arvo, mikä oikeastaan minusta kuvaa asiaa huomattavasti paremmin, koska sitä ei sekoiteta mustaamaani ihmisarvoon liittyvää asiaa. Siitä kun ei ole tarkoitus sanoa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.
Tasoero viittaa siihen, että ylimmällä tasolla olevilla on enemmän kiinnostuneita potentiaalisia kumppaneita kuin alemmilla tasoilla. Eli enemmän valinnanvaraa. Siinä mielessä se on "ylempi".
Toinen nimi näille asioille on markkina-arvo, mikä oikeastaan minusta kuvaa asiaa huomattavasti paremmin, koska sitä ei sekoiteta mustaamaani ihmisarvoon liittyvää asiaa. Siitä kun ei ole tarkoitus sanoa yhtään mitään.
Yhteiskuntaluokka vaikuttaa ihmisen yleiseen tasoon, mutta harva lopulta haluaa pariutua ylöspäin. Duunareista usein porvarit on rasittavia hienostelijoita, porvarista eliitti usein liian hienoa/ itselle alemmuuskompleksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.
Tasoero viittaa siihen, että ylimmällä tasolla olevilla on enemmän kiinnostuneita potentiaalisia kumppaneita kuin alemmilla tasoilla. Eli enemmän valinnanvaraa. Siinä mielessä se on "ylempi".
Toinen nimi näille asioille on markkina-arvo, mikä oikeastaan minusta kuvaa asiaa huomattavasti paremmin, koska sitä ei sekoiteta mustaamaani ihmisarvoon liittyvää asiaa. Siitä kun ei ole tarkoitus sanoa yhtään mitään.
Paljon potentiaalisia kumppaneita heikentää sitoutumishaluja. Ei hyvä. Parasta että on yksi hyvä kumppani, niin saa hyvän kestävän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.
Tasoero viittaa siihen, että ylimmällä tasolla olevilla on enemmän kiinnostuneita potentiaalisia kumppaneita kuin alemmilla tasoilla. Eli enemmän valinnanvaraa. Siinä mielessä se on "ylempi".
Toinen nimi näille asioille on markkina-arvo, mikä oikeastaan minusta kuvaa asiaa huomattavasti paremmin, koska sitä ei sekoiteta mustaamaani ihmisarvoon liittyvää asiaa. Siitä kun ei ole tarkoitus sanoa yhtään mitään.
Yhteiskuntaluokka vaikuttaa ihmisen yleiseen tasoon, mutta harva lopulta haluaa pariutua ylöspäin. Duunareista usein porvarit on rasittavia hienostelijoita, porvarista eliitti usein liian hienoa/ itselle alemmuuskompleksi.
Tuo varmasti pitää paikkansa. En tunne tuollaisia pareja, joten omakohtaista havaintomatskua ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.
Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.
Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.
Jotenkin näinkö?
Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.
Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.
Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.
Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.
Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.
Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin.
Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.
Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.
Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea.
Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.
En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän.
Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.
Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.
Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.
Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.
Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.
Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.
Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.
Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.
Tasoero viittaa siihen, että ylimmällä tasolla olevilla on enemmän kiinnostuneita potentiaalisia kumppaneita kuin alemmilla tasoilla. Eli enemmän valinnanvaraa. Siinä mielessä se on "ylempi".
Toinen nimi näille asioille on markkina-arvo, mikä oikeastaan minusta kuvaa asiaa huomattavasti paremmin, koska sitä ei sekoiteta mustaamaani ihmisarvoon liittyvää asiaa. Siitä kun ei ole tarkoitus sanoa yhtään mitään.
Paljon potentiaalisia kumppaneita heikentää sitoutumishaluja. Ei hyvä. Parasta että on yksi hyvä kumppani, niin saa hyvän kestävän suhteen.
Tästä olen osittain eri mieltä. Isoin merkitys on kiintymyssuhdemallilla, joka tulee taustasta.
Alue: Aihe vapaa
Tuo oli vastaus minun kommenttiini enkä minäkään ymmärtänyt mitä oli tarkoitus sanoa. Sekoilen elämässäni edes takaisin, koska en itsekään tiedä mitä olen tekemässä ja kenen kanssa?