Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Kauniilla naisilla tarkoitetaan yleensä esinekauniita naisia. Nainen voi kuitenkin olla esteettisesti kaunis vaikka olisi parisuhdemielessä kylmä.
Rakkauden kauneus on sen sijaan jotain ihan muuta. Rakastuin kolme vuotta sitten ihan palavasti, mutta tämän naisen kauneuden ymmärsin vasta, kun olimme jo eronneet. Nyt ymmärrän, että totta kai iso osa asia sitä rakastumista oli hänen kauneutensa. Se ei ollut niinkään esinekauneutta, mutta siinä oli jälkeenpäin ajatellen jotain suomalaisen naisen kauneutta. Tunnen ihan tuskaa, kun ajattelen sitä, että en tainnut sitä hänelle koskaan sanoa. Puhukaa toisillenne! Kun hänen kuvansa näen, hän on minulle edelleen hyvin kaunis. Joku toinen ei sitä varmasti näe. Heille hän on tavis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä viime sivuilla hyvin selitetään sitä miksi en ole kiinnostunut salilla ulkonäköään parantamassa käyvistä miehistä. Kun se oma ajattelu ja elämänkatsomus vain on niin erilainen, ettei se pyöri ihmisten ulkonäöllä arvottamisen ympärillä, niin kuin monella täälläkin tuntuu tekevän.
Suurimmalla osalla ihmisistä näin onkin, näitä tasojuttuja pyörittelevät vain ne jotka ovat siihen fiksoituneet. Mielestäni voisi puhua jo mt-häiriöstä monen kohdalla. Tätä näkemystä tukee se että ollaan ehdottomia uskossaan, ja sairaudentunnottomia.
Tämä on aina huonokuntoisten ja velttojen ihmisten katkera perustelu. Ihminen tarvitsee hyvän lihaskunnon. Se on heti unen, veden ja ruuan jälkeen olennaisin osa koko ihmisen evoluution historiaa ja siten ihmisen elämää. Emme ole mitään käärmeitä, jotka esimerkiksi makoilevat viikkoja paikallaan.
Sinäkin ottaisit mielelläsi kaunislihaksisen miehen itsellesi, jos vain pystyisit pääsemään irti siitä ajatuksesta, että hän ei muka pitäisi sinua minkään arvoisena, kun perseesi ei ole tarpeeksi pyöreä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin.
Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.
Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.
Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.
Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.
Ensin tulee hiusrajan täydellisyys ja vasta sitten nuo muut. Kaikilla komeilla miehillä on hiukset päässä, se ei voi jäädä huomaamatta, kun katsoo naisten ihannoimia elokuvatähtiä ja palomieskalentereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin.
Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.
Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!
Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.
Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Naiselle tasokas mies on sosiaalisesti älykäs, tyylikäs mies. Komeus tulee tuon alle, geenien rinnalla merkkaa tyylitaju (mitkä vaatteet on päällä, miten tukka ja parta on hoidettu, miten ottaa katsekontaktia) ja sen alalajina tinderissä kuvaustaito. Miehet ottaa ruman räpsyn vastavaloon ja ihmettele kun ei mätsiä tule, naiset kuvaa mietityissä kulmissa ja vaatteilla ja pistää ehkä vielä filtteriä päälle.
Sosiaalisesti älykäs mieluusti joo, mutta joku tyyliniekka metroseksuaali.. Ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin.
Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.
Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!
Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.
Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.
Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Naisille treffailu on mukavaa, kun heidän olennaisin tarpeensa, eli huomion tarve tulee täytetyksi ilmankin seksiä. Miehillä on paljon vaikeampi täyttää oma olennaisin tarve, seksin tarve.
Naiset ovat treffeillä sellaisia yhden illan prinsessoja ihan vain tulemalla paikalle, mutta miehet eivät saa siitä mitään, vähän kuin naiset eivät saa mitään yhden illan seksistä.
Haet tarpeillesi tyydytystä tarpeillesi ihan väärästä paikasta. Oikea osoite on nettisivut joilta etsitään s-seuraa, tai prostituoidun palvelut. Toisaalta yleensä ihmiset hoitavat tuon tarpeensa ihan itsetyydytyksellä, mutta ehkä kätesi ovat poikki tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Näin miehenä on pakko kommentoida, että se mitä mies sanoo ei ole välttämättä se mitä hän tarkoittaa.
En ole koskaan edes seurustellut kuvankauniiden naisten kanssa, mutta jos sitä ajatellenkin, oma ulkonäköni ei ole se, joka ensimmäisenä alkaisi väpättää vaikka ihan tavallinen olen. Se mikä mieltä koko ajan kaivertaisi olisi se, pystynkö sinulle riittävän hyvät puutteet luomaan. Sitä en välttämättä pystyisi sinulle edes kertomaan. Minun kohdallani kuvankaunis nainen särkisi jään, jos pystyisi ehdottamaan vaikka, että myydään kaikki ja muutetaan jonnekin vaatimattomiin oloihin. Sitten uskoisin sitä, että hän ei ole hakemassa vain puitteiden tarjoajaa. Toki, tämä on vain minun näkemys, kaikki olemme erilaisia. Ehkä sinun miehesi oikeasti koki ulkonäkönsä riittämättömyyden.
Kauniskaan nainen ei halua miestä joka arvottaa niaset ulkonäön mukaan arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin ihmisiin.
Sinä juuri arvotit naiset ulkonäön mukaan käyttämällä sanamuotoa "kauniskaan", ikään kuin ruman olisi helpompi haluta mies, joka ei arvosta rumia naisia.
Ei vaan sinä. Ne SINUN mielestäsi kuvankauniitkaan eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Näin miehenä on pakko kommentoida, että se mitä mies sanoo ei ole välttämättä se mitä hän tarkoittaa.
En ole koskaan edes seurustellut kuvankauniiden naisten kanssa, mutta jos sitä ajatellenkin, oma ulkonäköni ei ole se, joka ensimmäisenä alkaisi väpättää vaikka ihan tavallinen olen. Se mikä mieltä koko ajan kaivertaisi olisi se, pystynkö sinulle riittävän hyvät puutteet luomaan. Sitä en välttämättä pystyisi sinulle edes kertomaan. Minun kohdallani kuvankaunis nainen särkisi jään, jos pystyisi ehdottamaan vaikka, että myydään kaikki ja muutetaan jonnekin vaatimattomiin oloihin. Sitten uskoisin sitä, että hän ei ole hakemassa vain puitteiden tarjoajaa. Toki, tämä on vain minun näkemys, kaikki olemme erilaisia. Ehkä sinun miehesi oikeasti koki ulkonäkönsä riittämättömyyden.
Kauniskaan nainen ei halua miestä joka arvottaa niaset ulkonäön mukaan arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin ihmisiin.
No jaa, omista naisystävästäni suurimmalla osalla on ollut erilaisia julkisesti esitettynä suorastaan rasistisia arvotuksia erilaisista ihmisryhmistä. Jos etsii naista, joka ei koskaan missään tilanteessa tällaisia arvotuksia tee, ei taida ihmiselämä riittää.
Hän tekeekin omalta kohdaltaan tämän, eli hän ei halua miestä joka arvottaa hänet naisena ulkonäön perusteella mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Kyllä maailmasta aina poikkeuksia löytyy. Mutta olen aina luottanut kuitenkin siihen, että jos joku kaunis nainen olisi juuri minusta jostain syystä niin kovin kiinnostunut, niin hän varmasti sen näyttäisi.
Minun kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan se että koen miehen olevan minusta kiinnostunut.
Se on siis se ja sama miltä mies näyttää, tai kuinka mukava hän on, jos en saa kuvaa että hän olisi minusta kiinnostunut, niin omakaan kiinnostukseni häntä kohtaan ei herää. Roihuvien tunteideni sammuttajaksi riittää myös ihan vain tieto siitä että mies onkin kiinnostunut jostain toisesta. Niin, ja sitä tunnetta ei sitten saa enää koskaan takaisin jos se on menty pilaamaan.
Minä olen monesti kuullut, että naiset huomaavat tällaiset asiat sadan kilometrin päästä sukupuolensa perusteella? Enkä usko, että pelkkä kiinnostuksen osoittaminen sinulle riittää. Toki varmasti, jos mies on sinua miellyttävä mies, niin se kiinnostuksen osoittaminen voi merkitä. Mutta Tinderissä kiinnostusta on hankala päästä osoittamaan.
Enhän niin sanonutkaan. Mutta ainoa täysin vaadittava kriteeri kiinnostumiseeni on se että minusta tuntuu että mies on minusta kiinnostunut. Jos tämä tunne puuttuu, niin ei ole kiinnostustakaan, huolimatta mistään mitä mies tekee tai miltä näyttää.
En nyt ymmärtänyt mitä naiset huomaavat mielestäsi sukupuolen perusteella kilometrin päästä.
Tottahan minulle on niinkin käynyt että olen käsittänyt miehen kiinnostuksen väärin, ja kun tämä on minulle selvinnyt, niin en ole itsekään ollut enää kiinnostunut.
Huomaavat sen, jos mies on kiinnostunut. Aina, koska naiset vain huomaavat tällaiset asiat.
Minä olen kyllä monta kertaa käsittänyt väärin, ja olen vain luullut että mies on kiinnostunut, mutta sitten kun olen tajunnut että käsitin väärin, niin omakin kiinnostukseni on lopahtanut samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä viime sivuilla hyvin selitetään sitä miksi en ole kiinnostunut salilla ulkonäköään parantamassa käyvistä miehistä. Kun se oma ajattelu ja elämänkatsomus vain on niin erilainen, ettei se pyöri ihmisten ulkonäöllä arvottamisen ympärillä, niin kuin monella täälläkin tuntuu tekevän.
Suurimmalla osalla ihmisistä näin onkin, näitä tasojuttuja pyörittelevät vain ne jotka ovat siihen fiksoituneet. Mielestäni voisi puhua jo mt-häiriöstä monen kohdalla. Tätä näkemystä tukee se että ollaan ehdottomia uskossaan, ja sairaudentunnottomia.
Tämä on aina huonokuntoisten ja velttojen ihmisten katkera perustelu. Ihminen tarvitsee hyvän lihaskunnon. Se on heti unen, veden ja ruuan jälkeen olennaisin osa koko ihmisen evoluution historiaa ja siten ihmisen elämää. Emme ole mitään käärmeitä, jotka esimerkiksi makoilevat viikkoja paikallaan.
Sinäkin ottaisit mielelläsi kaunislihaksisen miehen itsellesi, jos vain pystyisit pääsemään irti siitä ajatuksesta, että hän ei muka pitäisi sinua minkään arvoisena, kun perseesi ei ole tarpeeksi pyöreä.
Lihaskunnolla ei ole mitään tekemistä salin kanssa. Minulla on oma kauneuskäsitykseni, ja se ei pohjaudu sinun mielestäsi kauniisiin lihaksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.
Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.
Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.
Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.
Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.
Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.
Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.
Olivatko kaikki 200 Tinderistä tai muusta nettipalvelusta?
200 treffiä, haha. Alkoi vaan jotenkin naurattaa. Minulla on elämässä muuta kuin juosta treffeillä jatkuvasti. Hyvä että löysit viimein sinulle kelpaavan yksisarvisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Näkyykö se päällepäin jos ei ole saanut seksiä. Kai sentään osaat itse tyydytystä harrastaa ilman että siihen toista ihmistä tarvitaan.
Levottomat kädet, kiiluvat silmät ja hermostunut pälyily treffikumppanin rintavakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Naiselle tasokas mies on sosiaalisesti älykäs, tyylikäs mies. Komeus tulee tuon alle, geenien rinnalla merkkaa tyylitaju (mitkä vaatteet on päällä, miten tukka ja parta on hoidettu, miten ottaa katsekontaktia) ja sen alalajina tinderissä kuvaustaito. Miehet ottaa ruman räpsyn vastavaloon ja ihmettele kun ei mätsiä tule, naiset kuvaa mietityissä kulmissa ja vaatteilla ja pistää ehkä vielä filtteriä päälle.
Harvemmat miehet tykkää räpsiä itsestään kuvia, joten luonnollisesti se kuvaustaitokin on huonompi. On kyllä huonosti asiat, jos parisuhde lähtökohtaisesti perustuu miehen kuvaustaitoihin ja ulkonäköön ylipäätänsä. Jos naama on epäviehättäviä, nii eihän se millään kuvakulmilla ja valotuksilla parane, miehillä on realistiset kuvat, naisilla taas perinteisesti vääristellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.
Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.
Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.
Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.
Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.
Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.
Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.
Olivatko kaikki 200 Tinderistä tai muusta nettipalvelusta?
200 treffiä, haha. Alkoi vaan jotenkin naurattaa. Minulla on elämässä muuta kuin juosta treffeillä jatkuvasti. Hyvä että löysit viimein sinulle kelpaavan yksisarvisen.
Olen monilta naisilta kuullut heidän käyneen treffeillä satojen miesten kanssa. Ei jaksa edes tuollasen sarjadeittailijan kanssa vaivatua tutustumaan, ovat jo kuulleet samat jutut monta kymmentä kertaa, joten olet kokoajan kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmiset jotka eivät ole nähneet hyviä ja rakastavia suhteita elämässään, erityisesti lapsuudessaan, eivät usko sellaisia olevankaan. Toisin sanoen kyse on omasta kokemusmaailmasta kuten silloinkin, kun oma oletukseni on, että jos jonkun suhde vaatii jonkun asian muuttamista ollaan tavallaan jo jalka ovenraossa parempaan.
Keskeskustelu täällä on juuri sen vuoksi niin mielenkiintoista, että asioista voi todella ajatella niin hirveän eri tavoin. Minä näen, että juuri se, että olen antanut pienten asioiden häiritä, on johtanut täydellisiin suhteisiin, missä ei ole mitään muuttamisen tarvetta. Ja se asia voi olla suhteellisen pienikin, koska se alkaa kerätä ympärilleen lumipalloa muita asioita, jotka eivät miellytä, jolloin kertyy paljon korjattavaa.
Mutta nuo asiat eivät aina ole olleet tietoisia. Toisaalta joskun jokin hyvin pieni asia (kuten tietynlainen vaatekappale) voi vitsinomaisesti edustaa sitä kaikkea, miksi joku ihminen ei kelpaa. Ei tunnu oikealta. Ja minä en ole ikinä sellaisen ihmisen kanssa juttua silloin jatkanut. Eli toiminut juuri siten kuten moitit ja päässyt mielestäni sen vuoksi niin hyvään lopputulokseen.
Tietysti jossain määrin tuo sama jatkuu koko suhteen ajan. Eihän mikään suhde ole staattinen, vaan voi paljastua ikäviä asioita myöhäänkin, jotka romuttavat kokonaan käsityksen ko. ihmisestä.
Ja mitä tulee täydellisiin suhteisiin, jotka päättyivät, niin onhan nyt olemassa paljon luonnollisia syitä, jotka eivät liity - mihin muuhun ne edes voisivat liittyä - kuin siihen, että havaitaan vain, että vaikka kaikki muu toimisi, ei ajatus tulevaisuudesta ole riittävän samanlainen, vaikka kaikki muu toimisi kuten seksi ja huumori, äly ja kiinnostuksenkohteet. Omalla kohdalla tuollaisia asioita olivat ne, etten halunnut asua samassa maassa kuin ex ja toisen kohdalla taas itse muutin muualle asumaan omien tavoitteideni takia. Mitään vikaa ei siis pinnallisesti tarkasteltuna ollut, vaan kyse oli tulevaisuuden erilaisuudesta, mutta kuitenkin loppupeleissä tärkeimmästä eli yhteensopivuudesta.
Lisäksi totean, että minulla on ollut aina seurustelukumppaneina hyvin älykkäitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet mistä on kyse, jolloin on voitu erota sovussa ja haikeasti. Hyvät muistot on jääneet heistä.
Minua hämmästyttää, miten voit laskea täydelliseksi suhteeksi sellaisen, jossa jokin asia ei toimi. Sinä et taida tietää, mitä tarkoittaa sana täydellinen. Tiedoksesi: se tarkoittaa sitä, että ei ole MITÄÄN, siis YHTÄÄN vikaa, tai ongelmaa. Ja juuri tätä tarkoitin: sellaista ei ole olemassa, vaan aina on haasteita ja kompromisseja tarvitaan, jos haluaa pitkän suhteen.
Ja toisekseen olen sitä mieltä, että kaikki tunteet eivät ole olleet pelissä, jos esim. toisen asuinmaa on este suhteelle. Jos suhde olisi oikeasti täydellinen, eli elämää suurempi, asuinmaa on vain pieni este. Ja ylipäätään eroamisen helppous ei liity älykkyyteen. Jos ero sujuu lopulta "helposti", eli reaktiot ovat "tosi sääli ja haikeaa", niin kyllä se aika pinnallinen suhde on ollut.
Itse asiassa sanon tämän aika kokemuksella, koska oman puolisoni löysin lopulta toisesta maasta. Vaikka asummekin nyt Suomessa, niin itse asiassa juuri viime viikonloppuna paahdoin vaihteeksi pitkän päivän autolla ollakseni perheeni luona toisessa massa, jossa myös vietämme paljon aikaa ja seurustelumme alkuaikoina asuinmaamme oli kuitenkin aika pitkään eri, eli paljon tuli vietettyä aikaa "vieraassa maassa" puolin ja toisin. Suhteemme on kaukana tähydellisestä, mutta sen uskallan sanoa, että jos toisen asuinmaa on "luonnollinen syy" päättää suhde, niin se on ollut silloin hyvin kaukana täydellisestä. Se on varmsti ollut sellainen "tosi kiva ja miellyttävä suhde", jossa on ollut hauskaa kummallakin, mutta ei mitään elämää suurempaa.
Sinulla tuntuu olevan tarvetta määritellä minun menneitä suhteitani omien standardiesi ja kokemustesi mukaan. Ei se mitään, niin kai itse kukin toimii ja tässä keskustellaan pitkälti sen pohjalta miten itse kukin oman kokemusmaailmansa pohjalta asioista ajattelee.
Olen yllättynyt siitä, miten voimakkaasti ihmiset tuntuvat vaativan sitä, että oman seurustelukumppanin preferenssit pitäisi olla samat. Toinen kirjoittaja jopa vaati, että syy suhteen katkaisemiselle pitäisi olla suurin piirtein kuolema? Aika rajua.
Täydellinen tarkoittaa sitä, ettei tarvitse muuttaa mitään ja toive toisen muuttumisesta on itse asiassa henkistä väkivaltaa aluillaan, koska sellaista ei tule toiselta toivoa. Se ei ole rakkautta. Esimerkiksi se, ettei toisen haave ulkomailla työskentelystä sovi siihen ajatukseen mitä omalle tulevaisuudelle on asettanut oli minulle merkki siitä, ettemme pitkällä tähtäimellä sovi yhteen.Eri maissa asuvia pariskuntia tunnen useita, siitähän tässä ei ollut kyse, vaan syvemmistä asioista, jotka erottivat eri maissa asumisen ollen siitä konkreettinen esimerkki jatkoa ajatellen. Pohjimmiltaan oli kyse erilaisesta yhteiskuntaluokasta.
Sinähän se lähdit siihen, että sinun suhteesi ovat täydelliset ja minä selvästi vaan en ole lapsuudessanikaan nähnyt rakastavaa suhdetta, joten en vain edes ymmärrä, mitä on täydellinen suhde.
Sen sanon, että jos sinulla on elämässäsi ollut oikeasti monta "täydellistä suhdetta", niin olet maailman onnekkain ihminen.
Tosiasiassa näyttää kuitenkin siltä, että sinä vain olet aika pinnallinen ja tunteeton ihminen luonnostaasi, joka ei ole koskaan kokenut todellista rakastumista. Eikä siinä ole mitään väärää. Näyttää vain selvästi siltä, että sinulle on mahdotonta yksinkertaisesti ymmärtää, että rakkauden tunne voisi olla niin syvää ja suurta, että eroaminen oikeasti sattuu. Niin paljon, että huonoimpina päivinä eron jälkeen haluaa jopa hypätä junan alle. Tuo on selvästi sinulle tavoittamaton tunteiden taso.
Asia on totta puhuen hyvin yksiselitteinen: jos sinun paraskin suhde on ollut sellainen, että siitä on erottu "järkisyillä" ilman suurempaa draamaa ja hyvässä hengessä juuri tuolla tavalla, että "hitto, vähän harmittaa, mutta kyllä niitä taas uusia tulee", niin siinä ei vain yksinkertaisesti ole ollut niin syvät tunteet, mitä monella ihmisellä tunneskaala menee. Syvä rakkaussuhde on sellainen, että jos toisen haave on työskennellä ulkomailla, niin sitten se suhden järjestellään niin, että joko hän pääsee sinne työskentelemään, tai sitten luopuu siitä haaveesta. Sinun on ilmiselvästi mahdoton tällaista edes käsittää.
Ja tämä on sekä hyvä, että huono seikka sinulle. Tietyllä tavalla surullista, että joku ei koe niin syviä tunteita, mutta toisaalta, koska et kykene tuollaisia tunteita ymmärtämäänkään, niin se ei ikään kuin ole sinulta pois. Elämäsi on aika helppoa. Voit noin vain vaihtaa puolisoa hyvässä hengessä ja aina todeta, että tämä suhdehan on ihan täydellinen. Tietyllä tavalla tosi onnekasta!
Minä en kykene tuolle tasolle, joten minun on aika vaikea samaistua sinun osaasi. Samoiten sinun pitää ymmärtää keskusteluissa, että toisilla se tunneskaala vain yksinkertaisesti on täysin toisenlainen ja sinun on vain mahdotonta sitä käsittää.
Nyt meni jo tahallisen loukkaamisen puolelle, joten asiaan liittynee jotain sinulle arvokasta ja tärkeää mitä tulin tahattomasti omine mielipiteineni loukanneeksi.
En ole missään kohtaa sanonut, etteikö suhteiden loppuminen olisi tehnyt kipeää. Ensimmäinen ei tehnyt, se oli nuoruuden suhde emmekä asuneet yhdessä (olin alaikäinen), toista suhdetta sen sijaan surin kaksi vuotta, koska mies oli ensirakkauteni ja avopuolisoni, vaikkei sekään suhde kestänyt kuin vuoden. Mutta sillä suhteella ei ollut tulevaisuutta, koska meillä oli hyvin erilaiset näkemykset tulevaisuudesta mistä ulkomaille muutto töiden perässä oli osoituksena. Minusta se hänen haaveensa ei ollut järkevä ja sitä mitä olisin tulevalta puolisolta toivonut. Eikä minulla ollut oikeutta sitä kyseenalaistaa, ja sitä juuri minusta on rakkaus, että antaa toisen mennä ja toteuttaa omaa itseään haluamallaan tavalla. Meillä oli erilaiset ajatukset tulevasta ja oli parempi erota, vaikka se teki hirvittävän kipeää molemmille.
Jälkikäteen ymmärrän vielä selvemmin, että oli hyvä niin ja että kyse oli pohjimmiltaan taustojemme erilaisuudesta. Siis yhteiskuntaluokasta. Emme olisi pitkän päälle kuitenkaan sopineet yhteen ja se olisi todella osoittanut, ettei kyse olekaan täydellisestä liitosta, merkkejä siitä voi kertyä vasta, kun toiseen tutustuu paremmin eli kuten aiemmin sanoin, niin täydellisyys ja yhteensopivuus ei ole mikään staattinen olotila tai asiaintila. Kun suhteeseen kerääntyy asioita, joita tahtoisi muuttaa - ja varsinkin jos ne koskevat puolison persoonaa - niin se on toiminut minulle osoituksena siitä, ettei kannata jatkaa.
Sinä kuten tuo edeltävä kommentoijakin, joka piti hyväksyttävänä syynä vakavan suhteen päättämiseen suurin piirtein kuolemaa olette kyllä hyvin kaukana niistä ajatuksista miten itse ajattelen parisuhteesta.
Olette selvästikin paljon romanttisempia kuin itse olen eli minulla on aina ollut taipumus ajatella asioita myös järkipohjaisesti ja pitemmällä tähtäyksellä. Toisen kanssa elämiseen onnellisesti yhdessä vaaditaan todella paljon ja kokemusta siitä kerääntyy, kun eletään yhdessä - joko havaitaan, ettei yhteistä olekaan tai sitten yhteinen vain lisääntyy, mikä lisää rakkautta. Tähän lasken sisältyväksi myös erimielisyydet, jotka onnistuneesti selvitettyinä syventävät suhdetta.
Ja minulle on todella vierasta sellainen, ettei joku minun kumppanini saisi arvottaa jotain itselleni merkityksetöntä asiaa eri tavoin kuin itse teen, ja sen pohjalta päättää suhteen ilman, että ryhtyisin syyttelemään häntä tavalla tai toisella. Tätä nimitin älykkyydeksi entisissä kumppaneissani, mutta voi sitä muillakin nimillä nimittää. Tiedän, että suhteen voi päättää myös haukkumalla toisen pataluhaksi ja kyllä sekin varmaan asiansa ajaa, koska vihan avulla saa itsensä repäistyä irti, jos vielä jotain hyvää olisikin toisessa aikeissa ryhtyä kaipaamaan. Minä en ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut tuollaista, varmasti osittain siksi, että molemmat eroni olivat nuoren ihmisen eroja suhteellisen lyhyistä suhteista. Ei lapsia eikä yhteistä arkea pitkään takana eikä myöskään isompia kriisejä. Vain sen toteaminen, ettei tästä nyt mitään olekaan pitkällä tähtäyksella tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.
Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.
Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.
Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.
Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.
Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.
Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.
Olivatko kaikki 200 Tinderistä tai muusta nettipalvelusta?
200 treffiä, haha. Alkoi vaan jotenkin naurattaa. Minulla on elämässä muuta kuin juosta treffeillä jatkuvasti. Hyvä että löysit viimein sinulle kelpaavan yksisarvisen.
Olen monilta naisilta kuullut heidän käyneen treffeillä satojen miesten kanssa. Ei jaksa edes tuollasen sarjadeittailijan kanssa vaivatua tutustumaan, ovat jo kuulleet samat jutut monta kymmentä kertaa, joten olet kokoajan kynnyksellä.
Naisenkin pitää syödä, mieluusti ainakin kerran päivässä. Treffejä on siis hyvä olla ainakin 365 vuodessa.
Alue: Aihe vapaa
Pointti onkin siinä että hän ei ole millään tasolla, vaan oma erityinen ihmisensä.