Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.

Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.

Tämä pätee vain silloin jos sinä haluat pariutua omien oppiesi mukaan. Jos sinä haluat naisen joka haluaa statusmiehen (mikähän tämäkin on) jolla on pääomia ja muita, niin silloin sinun täytyy vastata hänen vaatimuksiinsa. Tämähän on ihan selvä asia. Toiset sitten pariutuu muista syistä.

Miksi naiset ovat sitten käytännössä aina itseään paremmin pärjäävien miesten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän. 

Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.

Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.

Suomimies nyt on hirveä tuppisuu apina, käännä katseesi sivistyneempiin maihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.

Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.

Tämä pätee vain silloin jos sinä haluat pariutua omien oppiesi mukaan. Jos sinä haluat naisen joka haluaa statusmiehen (mikähän tämäkin on) jolla on pääomia ja muita, niin silloin sinun täytyy vastata hänen vaatimuksiinsa. Tämähän on ihan selvä asia. Toiset sitten pariutuu muista syistä.

Miksi naiset ovat sitten käytännössä aina itseään paremmin pärjäävien miesten kanssa?

Koska nainen ei halua vetää miestä perässään. Nainen ei halua olla äiti miehelle. Tällaisiakin suhteita on paljon, mutta niissä ei ole yleensä onnellista seksi- eikä muutakaan elämää. 

Turvallisesti kiintynyt järjissään oleva nainen etsii puolisoa, jolla on ominaisuuksia, joilla elämässä pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.

Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.

Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.

Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.

Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.

Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.

Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?

Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.

Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.

Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.

Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin. 

Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.

Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!

Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.

Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.

Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.

Enpäs nyt ryhdy sanomaan kaikkien maailman ihmisten lopputuloksista yhtään mitään. Koetin vain ymmärtää miksi tasoteorian yksinkertaiseen versioon kenties tarraudutaan näkemättä esimerkiksi sitä, ettei se ole vain ulkonäköön liittyvä asia.

Kyse on siitä, että oma taso kalibroituu useimmilla automaattisesti ja tiedostamatta kokeilemalla ja havainnoimalla teini-iästä. Muiden kokemukset eivät siis kerro omasta tasosta, oman tason voi testata vain ja ainoastaan itse. Tämä liittynee myös muuhun sosiaalisen statukseen mikä ihmisellä on omassa viiteryhmässään eli ystäväpiirissä, koululuokassa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä hyvin pärjäävä yleensä menestyy myös silloin, kun etsii seurustelukumppania. Osin on kyse hänen vuorovaikutustaidoistaan ja runsaista kontakteistaan, osin ulkonäöstä, itsevarmuudesta jne.

Toinen haluaa asua keskustan miljoonalukaalissa, ja toinen erämaamökissä. Toinen haluaa takoa rahaa ja statusta yrityksen johdossa, toinen säveltää musiikkia ja kutoa mattoja myyntiin.

Toinen haluaa kuudentonnin edustuspuudelin joka voittaa näyttelyitä, toinen bongailee lintuja kotipihalla ja ruokkii siilit ja oravat.

Toinen Haluaa huvilan järven rannalta kaikilla herkuilla, toinen sähköttömän ja vedettömän mökin karulta luodolta säiden armoilta.

Sitten on ne jotka ajattelevat että tässä on kyse tasoista, ja että jollekin muulle kuin heille itselleen olisi väliä sillä mitä juuri hän ajattelee toisen elämästä.

Tuolla ei ole juuri mitään tekemistä tasoajattelun kanssa. Siinä on kyse tietyistä, ulkonäköön liittyvista asioista, jotka on niin monesti täällä käyty läpi, etten jaksa ryhtyä toistamaan.

No eihän ole, kun sitähän te koko ajan väitätte että varallisuudella ja sospääömalla sun muulla on tekemistä tason kanssa.

Sosiaalinen pääoma päihittää varallisuuden maissa, joissa naiset käy töissä ja tienaa itsekin niin että selviävät. Sitä harva ikisinkku mies ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffailu on todella kuluttavaa. Mä olen mielestäni muuten ihan normaali ihminen, jolla on normaalin ihmisen terve itsetunto, mutta pitkästä parisuhteesta erottuani treffaillessa taannuin jonnekin teiniasteelle, jossa ajatukset kiersivät kehää "tykkääköhän se musta, haluaakohan se tavata mua vielä, riitänköhän mä sille, olenko riittävän nätti/hyväkroppainen/mukava/rento/fiksu..." Mulla meni monta vuotta, ennen kuin tajusin että mullekaan ei tarvitse kaikkien kelvata. Tajusin lopulta alkaa miettiä että tykkäänkö minä siitä miehestä ja haluanko minä tavata vielä. Tajusin myös, että joskus se mieskin voi olla epävarma ja pyöritellä niitä samoja ajatuksia kuin minäkin. Siinä pitää lopulta todella monen palasen loksahtaa kohdilleen, että aikuisella iällä mistään tulee lopulta yhtään mitään.

"tykkääköhän se musta, haluaakohan se tavata mua vielä, riitänköhän mä sille, olenko riittävän nätti/hyväkroppainen/mukava/rento/fiksu..." Nää on just niitä ajatuksia mitä tulee kun ihastuu johonkin :D

Ja lopulta tulen siihen johtopäätökseen, että en ole tarpeeksi mitään, eikä mies varmasti halua minua. Viimeksikin kävi näin. En oikeastaan tiedä mitä hän ajatteli minusta ja olisiko meille voinut tulla jotain, koska tämä tapaus oli melko monimutkainen:D en silti vieläkään ole pystynyt unohtamaan häntä ja se masentaa minua todella paljon! En halua enää ikinä ihastua keneenkään koska nää on niiin mahottomia juttuja

En ole hirveän onnekas ihminen noin muuten, mutta onneksi edes tämä yksi alue on helppoa minulle. nimittäin en ajattele tuollaisia itsestäni enkä toisesta ikinä, vaan suhtaudun jo alunperin siihen että toinen on riittävä omana itsenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.

Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.

Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.

Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.

Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.

Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.

Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?

Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.

Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.

Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.

Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin. 

Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.

Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!

Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.

Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.

Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.

Enpäs nyt ryhdy sanomaan kaikkien maailman ihmisten lopputuloksista yhtään mitään. Koetin vain ymmärtää miksi tasoteorian yksinkertaiseen versioon kenties tarraudutaan näkemättä esimerkiksi sitä, ettei se ole vain ulkonäköön liittyvä asia.

Kyse on siitä, että oma taso kalibroituu useimmilla automaattisesti ja tiedostamatta kokeilemalla ja havainnoimalla teini-iästä. Muiden kokemukset eivät siis kerro omasta tasosta, oman tason voi testata vain ja ainoastaan itse. Tämä liittynee myös muuhun sosiaalisen statukseen mikä ihmisellä on omassa viiteryhmässään eli ystäväpiirissä, koululuokassa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä hyvin pärjäävä yleensä menestyy myös silloin, kun etsii seurustelukumppania. Osin on kyse hänen vuorovaikutustaidoistaan ja runsaista kontakteistaan, osin ulkonäöstä, itsevarmuudesta jne.

Toinen haluaa asua keskustan miljoonalukaalissa, ja toinen erämaamökissä. Toinen haluaa takoa rahaa ja statusta yrityksen johdossa, toinen säveltää musiikkia ja kutoa mattoja myyntiin.

Toinen haluaa kuudentonnin edustuspuudelin joka voittaa näyttelyitä, toinen bongailee lintuja kotipihalla ja ruokkii siilit ja oravat.

Toinen Haluaa huvilan järven rannalta kaikilla herkuilla, toinen sähköttömän ja vedettömän mökin karulta luodolta säiden armoilta.

Sitten on ne jotka ajattelevat että tässä on kyse tasoista, ja että jollekin muulle kuin heille itselleen olisi väliä sillä mitä juuri hän ajattelee toisen elämästä.

Tuolla ei ole juuri mitään tekemistä tasoajattelun kanssa. Siinä on kyse tietyistä, ulkonäköön liittyvista asioista, jotka on niin monesti täällä käyty läpi, etten jaksa ryhtyä toistamaan.

No eihän ole, kun sitähän te koko ajan väitätte että varallisuudella ja sospääömalla sun muulla on tekemistä tason kanssa.

Sosiaalinen pääoma päihittää varallisuuden maissa, joissa naiset käy töissä ja tienaa itsekin niin että selviävät. Sitä harva ikisinkku mies ymmärtää. 

Kyllä sen moni ymmärtää. Se porukan vahva alfamies, joka ottaa tilanteet haltuun ja kertoo juttuja muille, on selkeästi naisten mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.

Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.

Tämä pätee vain silloin jos sinä haluat pariutua omien oppiesi mukaan. Jos sinä haluat naisen joka haluaa statusmiehen (mikähän tämäkin on) jolla on pääomia ja muita, niin silloin sinun täytyy vastata hänen vaatimuksiinsa. Tämähän on ihan selvä asia. Toiset sitten pariutuu muista syistä.

Miksi naiset ovat sitten käytännössä aina itseään paremmin pärjäävien miesten kanssa?

En minä siihen osaa vastata miksi sinulla on tuollainen tunne.  Pärjäämistäkin on niin monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En minä tiedä kuka on kenenkin mielestä komea, koska en katso asiaa noin. Komea on mies joka rakastaa minua, ja jonka kanssa minulla on hyvä suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän. 

Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.

Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.

Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En minä tiedä kuka on kenenkin mielestä komea, koska en katso asiaa noin. Komea on mies joka rakastaa minua, ja jonka kanssa minulla on hyvä suhde.

Sen suon sinulle. On kuitenkin paljon miehiä, jotka koetaan ympäri maailmaa komeiksi. Sinun ei tarvitse kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.

Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.

Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.

Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.

Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.

Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.

Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?

Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.

Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.

Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.

Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin. 

Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.

Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!

Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.

Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.

Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.

Enpäs nyt ryhdy sanomaan kaikkien maailman ihmisten lopputuloksista yhtään mitään. Koetin vain ymmärtää miksi tasoteorian yksinkertaiseen versioon kenties tarraudutaan näkemättä esimerkiksi sitä, ettei se ole vain ulkonäköön liittyvä asia.

Kyse on siitä, että oma taso kalibroituu useimmilla automaattisesti ja tiedostamatta kokeilemalla ja havainnoimalla teini-iästä. Muiden kokemukset eivät siis kerro omasta tasosta, oman tason voi testata vain ja ainoastaan itse. Tämä liittynee myös muuhun sosiaalisen statukseen mikä ihmisellä on omassa viiteryhmässään eli ystäväpiirissä, koululuokassa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä hyvin pärjäävä yleensä menestyy myös silloin, kun etsii seurustelukumppania. Osin on kyse hänen vuorovaikutustaidoistaan ja runsaista kontakteistaan, osin ulkonäöstä, itsevarmuudesta jne.

Toinen haluaa asua keskustan miljoonalukaalissa, ja toinen erämaamökissä. Toinen haluaa takoa rahaa ja statusta yrityksen johdossa, toinen säveltää musiikkia ja kutoa mattoja myyntiin.

Toinen haluaa kuudentonnin edustuspuudelin joka voittaa näyttelyitä, toinen bongailee lintuja kotipihalla ja ruokkii siilit ja oravat.

Toinen Haluaa huvilan järven rannalta kaikilla herkuilla, toinen sähköttömän ja vedettömän mökin karulta luodolta säiden armoilta.

Sitten on ne jotka ajattelevat että tässä on kyse tasoista, ja että jollekin muulle kuin heille itselleen olisi väliä sillä mitä juuri hän ajattelee toisen elämästä.

Tuolla ei ole juuri mitään tekemistä tasoajattelun kanssa. Siinä on kyse tietyistä, ulkonäköön liittyvista asioista, jotka on niin monesti täällä käyty läpi, etten jaksa ryhtyä toistamaan.

No eihän ole, kun sitähän te koko ajan väitätte että varallisuudella ja sospääömalla sun muulla on tekemistä tason kanssa.

Sosiaalinen pääoma päihittää varallisuuden maissa, joissa naiset käy töissä ja tienaa itsekin niin että selviävät. Sitä harva ikisinkku mies ymmärtää. 

Kyllä sen moni ymmärtää. Se porukan vahva alfamies, joka ottaa tilanteet haltuun ja kertoo juttuja muille, on selkeästi naisten mieleen.

Alfa on tietenkin naisten mieleen, mutta ei kuitenkaan aivan kaikkien. Tässä tasoteoria astuu kuvaan eli muutama nainen jo kertoikin, ettei viehäty miehistä, joilla on statusta ja ulkonäköä, koska kokee olevansa itse "erilainen".

Samasta asiasta on kyse, vaikka ei haluta käyttää sanaa taso.

Toisaalta itse tasoteoreetikkojenkin olisi hyvä ymmärtää, että kaikki naiset eivät ole sen alfan perään muutenkaan. Ainakin, jos kerran ovat sitä mieltä, että tasoteoria pitää paikkansa, sillä eihän se vain miehiä koske.

Hypergamia ei koske kuin pientä osaa naisista ja käsittääkseni se alun perin viittasi siihen, miten jäädään koukkuun suhteisiin, jotka miehelle merkitsevät vain helppoa seksiä. Sillä ei viitattu kaikkiin naisiin, vaan naisiin, jotka ovat rakkauden kerjäläisiä ja lisäksi monet heistä arvatenkin kieltävät tasoteorian jyrkästi. Niinpä se hallitsee heitä eivätkä he teoriaa käyttämällä tietoja hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän. 

Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.

Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.

Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.

Olen eri, mutta erikoinen määritelmä. Taidanpa laittaa tuon tekstin Tinder-profiilini tekstiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En minä tiedä kuka on kenenkin mielestä komea, koska en katso asiaa noin. Komea on mies joka rakastaa minua, ja jonka kanssa minulla on hyvä suhde.

Sen suon sinulle. On kuitenkin paljon miehiä, jotka koetaan ympäri maailmaa komeiksi. Sinun ei tarvitse kokea.

On varmasti. Sitä en silti ymmärrä miksi niitä maailman komeita miehiä pitää ajatella päivät pääksytysten. 

Yh on pettynyt kahden kuukauden suhteeseen? Mä menen nyt tuonne toiseen huoneeseen hetkeksi, en tiedä itkenkö vai nauran siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.

Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.

Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.

Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.

Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.

Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.

Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?

Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.

Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.

Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.

Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin. 

Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.

Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!

Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.

Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.

Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.

Enpäs nyt ryhdy sanomaan kaikkien maailman ihmisten lopputuloksista yhtään mitään. Koetin vain ymmärtää miksi tasoteorian yksinkertaiseen versioon kenties tarraudutaan näkemättä esimerkiksi sitä, ettei se ole vain ulkonäköön liittyvä asia.

Kyse on siitä, että oma taso kalibroituu useimmilla automaattisesti ja tiedostamatta kokeilemalla ja havainnoimalla teini-iästä. Muiden kokemukset eivät siis kerro omasta tasosta, oman tason voi testata vain ja ainoastaan itse. Tämä liittynee myös muuhun sosiaalisen statukseen mikä ihmisellä on omassa viiteryhmässään eli ystäväpiirissä, koululuokassa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä hyvin pärjäävä yleensä menestyy myös silloin, kun etsii seurustelukumppania. Osin on kyse hänen vuorovaikutustaidoistaan ja runsaista kontakteistaan, osin ulkonäöstä, itsevarmuudesta jne.

Toinen haluaa asua keskustan miljoonalukaalissa, ja toinen erämaamökissä. Toinen haluaa takoa rahaa ja statusta yrityksen johdossa, toinen säveltää musiikkia ja kutoa mattoja myyntiin.

Toinen haluaa kuudentonnin edustuspuudelin joka voittaa näyttelyitä, toinen bongailee lintuja kotipihalla ja ruokkii siilit ja oravat.

Toinen Haluaa huvilan järven rannalta kaikilla herkuilla, toinen sähköttömän ja vedettömän mökin karulta luodolta säiden armoilta.

Sitten on ne jotka ajattelevat että tässä on kyse tasoista, ja että jollekin muulle kuin heille itselleen olisi väliä sillä mitä juuri hän ajattelee toisen elämästä.

Tuolla ei ole juuri mitään tekemistä tasoajattelun kanssa. Siinä on kyse tietyistä, ulkonäköön liittyvista asioista, jotka on niin monesti täällä käyty läpi, etten jaksa ryhtyä toistamaan.

No eihän ole, kun sitähän te koko ajan väitätte että varallisuudella ja sospääömalla sun muulla on tekemistä tason kanssa.

Sosiaalinen pääoma päihittää varallisuuden maissa, joissa naiset käy töissä ja tienaa itsekin niin että selviävät. Sitä harva ikisinkku mies ymmärtää. 

Kyllä sen moni ymmärtää. Se porukan vahva alfamies, joka ottaa tilanteet haltuun ja kertoo juttuja muille, on selkeästi naisten mieleen.

Alfa on tietenkin naisten mieleen, mutta ei kuitenkaan aivan kaikkien. Tässä tasoteoria astuu kuvaan eli muutama nainen jo kertoikin, ettei viehäty miehistä, joilla on statusta ja ulkonäköä, koska kokee olevansa itse "erilainen".

Samasta asiasta on kyse, vaikka ei haluta käyttää sanaa taso.

Toisaalta itse tasoteoreetikkojenkin olisi hyvä ymmärtää, että kaikki naiset eivät ole sen alfan perään muutenkaan. Ainakin, jos kerran ovat sitä mieltä, että tasoteoria pitää paikkansa, sillä eihän se vain miehiä koske.

Hypergamia ei koske kuin pientä osaa naisista ja käsittääkseni se alun perin viittasi siihen, miten jäädään koukkuun suhteisiin, jotka miehelle merkitsevät vain helppoa seksiä. Sillä ei viitattu kaikkiin naisiin, vaan naisiin, jotka ovat rakkauden kerjäläisiä ja lisäksi monet heistä arvatenkin kieltävät tasoteorian jyrkästi. Niinpä se hallitsee heitä eivätkä he teoriaa käyttämällä tietoja hyväkseen.

Itse asiassa kyse on ihmisten välisistä eroavaisuuksista, mutta sinä et halua käyttää sitä sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän. 

Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.

Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.

Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.

Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.

Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.

Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.

Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.

Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.

Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.

Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.

Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?

Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.

Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.

Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.

Kyllä, mutta mielestäni tämä ajattelu on aika alitajuista. Eli defenssi "et sä kiinnostaiskaan" ehtii tulla, ennenkuin olisi kiinnostus sen kummemmin ehtinyt herätä. Raukkamaistakin, mutta niin ihmismieli voi toimia. Toisaalta, miehiä on maailma täynnä, joten kiinnostavia löytyy paljon taviksistakin. 

Olen realisti, en ole miettinyt tasoani sinänsä, vaan ihan omat silmät kertoo kun peiliin katson ettei ole missikisaan ollut aihetta ;) Tiedän myös olevani huipputyyppi monessa, viehättäväkin koska olen ystävällinen ihan kaikille, ja itsetuntoni on terve. Uskon myös jonkin verran kohtaloon, eli JOS se komistus nyt olisikin ollut minulle se oikea, niin takuulla hän olisi tullut minulle juttelemaan.

Oma mies on oma mies, nyt ei onneksi enää tartte spekuloida!

Kyllä, olen samaa mieltä tuosta, että kaikilla on tasoajattelua, mutta he eivät useimmiten ole siitä tietoisia, vaan kyse on kokemusperäisestä tiedosta, mikä karttuu ihmissuhteissa, deittailuissa, seurusteluissa.

Monen tasoteoriatyypin jutuissa voi ehkä olla kyse siitä, että he eivät tuota luontaista, vähitellen karttuvaa tietoa ole syystä tai toisesta saaneet, joten heidän on turvauduttava hyvin yksinkertaisiin versioihin siitä. Erilaisia kaupallisia versioita on myös opetettu opetuslapsille.

Eli kokeneet ihmiset ovat ymmärtäneet tasoteorian kokemuksen kautta ja tasoteoriatyypit huomanneet sen sivusta? Mitä väliä? Molemmissa lopputulos on sama.

Enpäs nyt ryhdy sanomaan kaikkien maailman ihmisten lopputuloksista yhtään mitään. Koetin vain ymmärtää miksi tasoteorian yksinkertaiseen versioon kenties tarraudutaan näkemättä esimerkiksi sitä, ettei se ole vain ulkonäköön liittyvä asia.

Kyse on siitä, että oma taso kalibroituu useimmilla automaattisesti ja tiedostamatta kokeilemalla ja havainnoimalla teini-iästä. Muiden kokemukset eivät siis kerro omasta tasosta, oman tason voi testata vain ja ainoastaan itse. Tämä liittynee myös muuhun sosiaalisen statukseen mikä ihmisellä on omassa viiteryhmässään eli ystäväpiirissä, koululuokassa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä hyvin pärjäävä yleensä menestyy myös silloin, kun etsii seurustelukumppania. Osin on kyse hänen vuorovaikutustaidoistaan ja runsaista kontakteistaan, osin ulkonäöstä, itsevarmuudesta jne.

Toinen haluaa asua keskustan miljoonalukaalissa, ja toinen erämaamökissä. Toinen haluaa takoa rahaa ja statusta yrityksen johdossa, toinen säveltää musiikkia ja kutoa mattoja myyntiin.

Toinen haluaa kuudentonnin edustuspuudelin joka voittaa näyttelyitä, toinen bongailee lintuja kotipihalla ja ruokkii siilit ja oravat.

Toinen Haluaa huvilan järven rannalta kaikilla herkuilla, toinen sähköttömän ja vedettömän mökin karulta luodolta säiden armoilta.

Sitten on ne jotka ajattelevat että tässä on kyse tasoista, ja että jollekin muulle kuin heille itselleen olisi väliä sillä mitä juuri hän ajattelee toisen elämästä.

Tuolla ei ole juuri mitään tekemistä tasoajattelun kanssa. Siinä on kyse tietyistä, ulkonäköön liittyvista asioista, jotka on niin monesti täällä käyty läpi, etten jaksa ryhtyä toistamaan.

No eihän ole, kun sitähän te koko ajan väitätte että varallisuudella ja sospääömalla sun muulla on tekemistä tason kanssa.

Sosiaalinen pääoma päihittää varallisuuden maissa, joissa naiset käy töissä ja tienaa itsekin niin että selviävät. Sitä harva ikisinkku mies ymmärtää. 

Kyllä sen moni ymmärtää. Se porukan vahva alfamies, joka ottaa tilanteet haltuun ja kertoo juttuja muille, on selkeästi naisten mieleen.

Alfa on tietenkin naisten mieleen, mutta ei kuitenkaan aivan kaikkien. Tässä tasoteoria astuu kuvaan eli muutama nainen jo kertoikin, ettei viehäty miehistä, joilla on statusta ja ulkonäköä, koska kokee olevansa itse "erilainen".

Samasta asiasta on kyse, vaikka ei haluta käyttää sanaa taso.

Toisaalta itse tasoteoreetikkojenkin olisi hyvä ymmärtää, että kaikki naiset eivät ole sen alfan perään muutenkaan. Ainakin, jos kerran ovat sitä mieltä, että tasoteoria pitää paikkansa, sillä eihän se vain miehiä koske.

Hypergamia ei koske kuin pientä osaa naisista ja käsittääkseni se alun perin viittasi siihen, miten jäädään koukkuun suhteisiin, jotka miehelle merkitsevät vain helppoa seksiä. Sillä ei viitattu kaikkiin naisiin, vaan naisiin, jotka ovat rakkauden kerjäläisiä ja lisäksi monet heistä arvatenkin kieltävät tasoteorian jyrkästi. Niinpä se hallitsee heitä eivätkä he teoriaa käyttämällä tietoja hyväkseen.

Itse asiassa kyse on ihmisten välisistä eroavaisuuksista, mutta sinä et halua käyttää sitä sanaa.

On olemassa paremmin, täsmällisemmin asiaa kuvailevia sanoja kuin "erilainen" ja "erot". Sitä tutkivat mm. sosiaali- ja yhteiskuntatieteet.

"Rakastuin, kun olet niin "erilainen", " eikö tuo ole yksi kliseisimmistä romanttisen elokuvan käänteistä. "Me olemme niin erilaisia" - erilaisuus on usein koodisana sille, että tahtoo epämääräisesti imarrella tai sitten poistua aiheuttamatta savuavia raunioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän. 

Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.

Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.

Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.

Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.

Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.

Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.