Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

Ehkä on parempi hyväksyä että pinnallisuus on myös osa elämää? ja osa meitä? homo sapiens on visuaalinen eläin, ei me siitä päästä pois mitenkään.

Pidän ihmisiä jotka väittävät suhteensa perustuvan pelkkään super-diippiin rakkauteen vähän naiivina. Totta hitossa mukana on myös seksuaalinen kiinnostus ja fyysinen viehättävyys. Ota vähä rennommin AP ja nauti elämästä. Parisuhde ei ole mikään konkreettinen työprojekti joka automaattisesti johtaa haluttuun lopputulokseen vaan koska on tehnyt "paljon töitä" sen eteen. Mukana on myös tuuria. Suhde voi myös alkaa pelkkänä seksisuhteena. Avoin dialogi ja rehellisyys on kaiken a ja o.

Olen eri, ja ihan samaa mieltä että pinnallisuus on ihan samalla tavalla ihmisessä oleva piirre kuin mikä tahansa muukin piirre. Sen sijaan sinä et ymmärrä että toisille ulkonäkö muuttuu vastustamattomaksi vasta silloin kun kyseistä henkilöä kohtaan on jotain tunteita. Tämäkin on ihan inhimillinen piirre ihmisessä, sekä se että toiset ihastuvat eri tavoin kuin sinä, ja se että sinä et sitä ymmärrä.

Jotenkin näinkö?

Mies ei ole kummoisen näköinen --> Ei kiinnosta.

Mutta mies onkin todella mukava ja hauska --> Hän onkin aika komea.

Mies haluaa juuri minut ja viihdyn hänen kanssaan --> Hän onkin komea ja olen ihastunut.

Aikaa kuluu ja miehessä tulee esiin ärsyttäviäkin piirteitä --> Ei hän ole edes kovin komea.

Mies on nykyään rasittava, eikä hän edes tunnu välittävän minusta --> Mies on jälleen mitäänsanomattoman näköinen. Ei kiinnosta enää.

Suurinpiirtein. Ensimmäinen ei kyllä mene noin. Koskaan en ole ollut kiinnostunut, tai kiinnostumatta ulkonäön vuoksi, vaan muista syistä. En myöskään kiinnostu koko ajan kaikista, vaan aika harvoin. 

Lisäksi sanavalinnat , tai päätteet ovat huonoja esimerkissäsi. Hän onKIN komea, ei noin, vaan hän ON komea.

Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, sillä hetkellä kun toinen ärsyttää niin varmaan harvoin kukaan on sillä tavalla että voi ei, tuo piirre ärsyttää minua hirveästi, mutta onneksi hän on noin hyvännäköinen.

Ilkeä ex, on todellakin vastenmielisimmän näköinen tyyppi kenet tiedän. Vaikka silloin kun en vielä tiennyt mitä hän meinaa minulle yrittää tehdä, hän oli vielä todella komea. 

Ellei sitten mies ole itsestään selvästi hyvin komea lähes kaikkien mielestä. Näitäkin on. Silloin on jo ensihetkestä selvää se asia, ja se luonne tulee sitten vähän vahvistamaan lisää. Jos taas otetaan ääriesimerkkinä spurgu katuojasta. Tiedän, kukaan harvoin rakastuu moiseen, mutta jos rakastuisi, niin yksikin epämiellyttävä piirre luonteessa, niin spurgu saa lähtöpassit välittömästi. Jos taas kyseessä on harvinainen komistus, joka on vieläpä menestynyt elämässään muutenkin, niin ehkä saa vähän enemmän siimaa ennen kuin tulee lähtöpassit.

En ole kommentoimasi, lisäksi osittain uskon tasoteoriaan, mutta huomautan silti, että menestys elämässä kuten muutkin ulkoiset asiat kertovat myös muusta kun siitä nimenomaisesta asiasta, että rahaa tai asunto hyvällä alueella on. Ne kertovat myös luonteesta jonkin verran ja arvostuksista (arvoista) sitäkin enemmän. 

Sen vuoksi jako ulkoisesti pinnallisiin asioihin ja syvällisyyksiin on osittain keinotekoinen. Mies jolla on statusta, on vastuullisessa työtehtävässä eikä sinne pääse olemalla komea, vaan on oltava ominaisuuksia, joilla työssä pärjää. Yhtä hyvin mies, joka on tehnyt työllään rahaa voi ostaa hienon auton, jonka arvo laskee siitä hetkestä kun se ajetaan autoliikkeen ovesta ulos tai sitten sijoittaa asuntoon, jonka arvo nousee koko ajan. Tuokin kertoo luonteesta ja arvoista eikä vain ko. toiminnasta tai esineestä.

Esimerkkejä on loputtomiin eli kaikki ulkoinenkin on kytköksissä pikemminkin yhteiskuntaluokkaan (omine tyypillisine arvoineen ja arvostuksineen) pikemminkin kuin ulkonäköön, vaikka ulkonäölläkin on merkitystä. Myös yhteiskuntaluokan kannalta, sillä esimerkiksi tekokynnet ja silikonit ovat selvästi alaluokkaisia kuten ovat myös tietyt muut naisten kaunistautumistyylit ja vastaavasti esimerkiksi ylenmääräinen lihasten pumppaus on alaluokkaista kuten ovat leijonakorut ja tatuoinnitkin.

Varmasti pariudutaan paljon niin että kumppani on samasta yhteiskuntaluokasta. Ihmisen tasosta se ei sen sijaan kerro mitään. Ihmisen taso on jana, jonka toisessa päässä on mulkvisti, ja toisessa päässä mahdoolisimman hyvä ihminen. Todellisuudessa jokainen harppoo elämänsä pitkin tuota janaa ees taas.

Yhteiskuntaluokka on selkeästi osa tasoteoriaa, koska siihen sitoutuvat lähes kaikki ihmisen elämään ulkoisesti vaikuttavat tekijät. Eivätkä kaupan kassat tai sähkömiehet pariudu juristien kanssa kuin romanttisissa elokuvissa olivatpa kuinka komeita tai kauniita tahansa. Mulkqvistit ja hyvät ihmisetkin pysyttelevät omassa yhteiskuntaluokassaan pariutuessaan, ja tuo yhteiskuntaluokka katsotaan vanhemmista alkaen. Se selittää tilanteen, missä maisteriksi lukenut nainen nai sähkömiehen eli heillä on samantyyppinen kotitausta.

Kaikki nuo tuollaiset "nain hyvän ihmisen, muulla ei väliä" ovat tosi romanttisia minun korvaani eivätkä ne kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua.

Jotta voisi puhua tasoista, pitäisi määritellä huono taso (ihmiselle) ja paras taso. Koska ihmisiä ei voi laittaa tuolla tavoin kategoriohin, sillä jana on hyvä-huono ihminen, niin ihmisten tasosta ei voi puhua tuossa tapauksessa. Silloin puhutaa ihmisten välisistä eroavaisuuksista.

Olen keskustellut näistä täällä ennenkin ja huomannut, että yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä on juuri se, että taso tai yhteiskuntaluokka käsitetään arvottaviksi määreiksi. Sitähän ne eivät ole. Ne eivät kerro yhtään mitään siitä onko ihminen toista parempi, vaan ainoastaan kuvaavat tiettyjä parametreja. Siis kuvaavat, eivät arvota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä onko kyseessä onnellinen ja sikäli hyvä suhde, vaan tarkoitus on ainoastaan mallintaa sitä ketkä päätyvät yhteen.

Eli ei ole siis olemassa mitään alempaa tasoa ja ylintä tasoa? Että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ihmisinä kumppaneina. Muuten vain käytetään sanaa taso? Okei, tämä oli minulle ihan uutta. Sitä tuokaan ei sielitä minkä takia ihmiset pohtivat tällaisia sen sijaan että eläisivät elämäänsä tyytyväisinä.

Tasoero viittaa siihen, että ylimmällä tasolla olevilla on enemmän kiinnostuneita potentiaalisia kumppaneita kuin alemmilla tasoilla. Eli enemmän valinnanvaraa. Siinä mielessä se on "ylempi". 

Toinen nimi näille asioille on markkina-arvo, mikä oikeastaan minusta kuvaa asiaa huomattavasti paremmin, koska sitä ei sekoiteta mustaamaani ihmisarvoon liittyvää asiaa. Siitä kun ei ole tarkoitus sanoa yhtään mitään. 

Paljon potentiaalisia kumppaneita heikentää sitoutumishaluja. Ei hyvä. Parasta että on yksi hyvä kumppani, niin saa hyvän kestävän suhteen. 

Pöh. Aina on ollut potentiaalisia kumppaneita, mitä niillä tekisin kun on maailman paras kotona? Päinvastoin kun on ollut mistä valita niin toinen voi tietää että itse on valinnut ja ei ole paremman matkaan heti tyrkyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.

Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.

Tämä pätee vain silloin jos sinä haluat pariutua omien oppiesi mukaan. Jos sinä haluat naisen joka haluaa statusmiehen (mikähän tämäkin on) jolla on pääomia ja muita, niin silloin sinun täytyy vastata hänen vaatimuksiinsa. Tämähän on ihan selvä asia. Toiset sitten pariutuu muista syistä.

Miksi naiset ovat sitten käytännössä aina itseään paremmin pärjäävien miesten kanssa?

Koska nainen ei halua vetää miestä perässään. Nainen ei halua olla äiti miehelle. Tällaisiakin suhteita on paljon, mutta niissä ei ole yleensä onnellista seksi- eikä muutakaan elämää. 

Turvallisesti kiintynyt järjissään oleva nainen etsii puolisoa, jolla on ominaisuuksia, joilla elämässä pärjää. 

Tämähän menisi sitten käänteisesti niin, että miehen pitää aina vetää naista perässään, eli olla isä naiselle. Jos et halua ajatella asian olevan sillä tavalla, niin sinun täytyy luopua äiti-argumentistasi. 

Eihän sitä miestä tarvitse perässään vetää, vaikka hän olisikin sosiaalisesti kömpelö ja saisi paljon huonompaa palkkaa kuin sinä. Yksin hän pärjäsi siihenkin asti, kunnes tapasi sinut, joka alkoi kummallisesti miettiä "Tuo ei pärjää kyllä, se on tuollainen perässä vedettävä lapsi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.

Ekaa kertaa tulee naisen suusta tämä harhaoppi. Jos mies haluaa tuollaisen naisen, niin lihaksilla ei tee mitään. Ei naisen biologia muutu bodaamalla, eli bodattu nainen haluaa edelleen statusmiehen, jolla on sosiaalista pääomaa ja itsevarmuutta. Fyysisistä piirteistä tärkein on naama, toisena pituus, kolmantena tummuus, vasta neljäntenä lihakset tai munan kokokin voi mennä edelle, naisesta riippuen.

Tämä pätee vain silloin jos sinä haluat pariutua omien oppiesi mukaan. Jos sinä haluat naisen joka haluaa statusmiehen (mikähän tämäkin on) jolla on pääomia ja muita, niin silloin sinun täytyy vastata hänen vaatimuksiinsa. Tämähän on ihan selvä asia. Toiset sitten pariutuu muista syistä.

Miksi naiset ovat sitten käytännössä aina itseään paremmin pärjäävien miesten kanssa?

Koska nainen ei halua vetää miestä perässään. Nainen ei halua olla äiti miehelle. Tällaisiakin suhteita on paljon, mutta niissä ei ole yleensä onnellista seksi- eikä muutakaan elämää. 

Turvallisesti kiintynyt järjissään oleva nainen etsii puolisoa, jolla on ominaisuuksia, joilla elämässä pärjää. 

Tämähän menisi sitten käänteisesti niin, että miehen pitää aina vetää naista perässään, eli olla isä naiselle. Jos et halua ajatella asian olevan sillä tavalla, niin sinun täytyy luopua äiti-argumentistasi. 

Eihän sitä miestä tarvitse perässään vetää, vaikka hän olisikin sosiaalisesti kömpelö ja saisi paljon huonompaa palkkaa kuin sinä. Yksin hän pärjäsi siihenkin asti, kunnes tapasi sinut, joka alkoi kummallisesti miettiä "Tuo ei pärjää kyllä, se on tuollainen perässä vedettävä lapsi"

En ole kommentoimasi, mutta nämä lapsi-vanhempidynamiikalla toimivat suhteet ovat usein sellaisia, että puolisoa yritetään muuttaa toisenlaiseksi. Vaikka se todella olisi niin, että mies tai nainen on ihan hyvin pärjännyt siinä omassa poikamiesboksissaan omine tapoineen. 

Tuo varmaan liittyy toisaalta kiintymyssuhdemalliin, mutta myös siihen, että alun perinkin on ollut häiritseviä asioita toisessa. Kuten vaikkapa se, että puoliso ei oikein hoida asioitaan tavalla mihin toinen osapuoli on tottunut. Toinen on pedantti, toinen huithapeli. Ja sitten kun ei anna sen häiritä, niin ollaankin tehty lapsia suhteeseen, joka ei toimi monissa tärkeissä arjen asioissa. Ei sotkuinen muutu pedantiksi, huoleton tarkaksi eikä huithapeli vastuulliseksi vain siksi, että tulee äidiksi tai isäksi. 

Tuossa on yksi syy, miksi aiemmin kirjoitin siitä, että puolison tulee olla täydellinen. Hänessä ei saa olla mitään vikaa, vaan vikojenkin pitää olla sellaisia, että häntä rakastaa enemmän. Ei saa olla mitään muutoksen toivetta tai se ei minun mielestäni rakkautta olekaan. Jos toista tahtoo muuttaa, niitä muutoskohteita kertyy aina vain enemmän eikä sellainen elämä ole hyväksi kenellekään. 

KAs

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että olisi toisaalta mielenkiintoista ja toisaalta kauheaa kokeilla tämän päivän treffailumaailmaa. Tämänkin ketjun perusteella se vaikuttaa aika haastavalta, kuten parin hyvän kaverinkin kautta tässä viime vuosina nähtynä.

Yksikin (mies siis) oli aikanaan työpaikan esittelymateriaalina ja kuvaavaa on, että eräs naispuoleinen kertoi kuinka hän alunperin luuli, että siihen oli palkattu malli kuvauksiin. Lisäksi on siis hyvän duunin omaava korkeakoulutettu, mukava ja kaikin puolin mainio tyyppi. Sopivasti "äijä", eli ihan itsevarma ja sosiaalinen tapaus, mutta samalla kuitenkin siis perusluonteeltaan kiltti ja pitkää parisuhdetta etsivä.

Kertoi mm. kuinka harrastuksena frisbeegolf on uskomaton turnoff naisten mielestä. Ilmeisesti esim. tinder-matchien määrä korrelioi hyvin vahvasti sen kanssa, ilmoittaako tuon, vai ei. Muutenkin on kyllä tarinat sitä luokkaa, että pinnalliseksi on naisten(kin) deittailumaailma mennyt ja sitoutumiskammo on suurta.

Monen monta kertaa olen toisaalta miettinyt, että se olisi kiinnostavaa kokeilla omakohtaisesti. Itse kun olen tapaus, joka oli nuorempana  monelta osin ehkä vähän sellainen stereotypia-teekkari, eli ujo ja varsin huonon itseluottamuksen omaava ja pakko myöntää, että ulkonäöstä huolehtiminen ja nimenomaan pukeutuminen ei olleet ihan sieltä hoidetuimmasta päästä. Eli semmonen, josta epätoivo paistoi jo ennen kuin suunsa avasi. Niinpä vienti oli nuorena hyvin vähäistä, kun ei oikein koskaan päässyt edes alkuun ja ei päässyt esittelemään niitä parhaita puoliaan.

Toisaalta olen aina ollut rohkeuden saatuani aika supliikkimies ja jopa aika hauska sanoisin, sekä älykäs. Ja se äijäpuolikin löytyy, eli aina on mm. urheilu ja vauhti kiinnostanut, eli on tullut lenneltyä vähän taitolentoakin, sukellettua monilla merillä ja niin pois päin. Ja sitten nyt viiemiset 15 vuotta elämä ja puoliso ovat kouluttaneet aika hyvin pois noita heikkoja kohtia, eli uskaltaisin sanoa olevani jopa ihan siedettävän näköinen, nykyisin hyvän itseluottamuksen omaava jne jne. Ja perusluonteeltani aina luotettava, aito ja ystävällinen, sekä ehdottomasti sitoutuvaa tyyppiä. Niin ja se pinkkakin on kohtuullisen hyvässä uomassa.

Olisi todellakin kyllä kiinnostavaa nähdä, että olisiko minulla vihdoin deittailumaailmassa paikkani, kun sitä ei oikein kunnolla koskaan päässyt edes kokemaan positiiviselta kannalta kuin yhden lyhyen ja nykyisen puolisoni kanssa. Ja tosiaan olisi kiintoisaa kokea tämä nykypäivän deittailukulttuuri.

...mutta tätäkin kun lukee, niin sittenkin....onneksi ei. Tsemppiä vaan puolin ja toisin, mutta sen sanon: antakaa nyt naisetkin hieman aikaa vähän vähemmillä ennakkoluuloilla, etenkin ujoille miehille. Sieltä voi paljastua se, mitä etsitte, vaikka ensialkuun vähän joutuisittekin "kouluttamaan".

Olen viettänyt sinkkuelämää pian 6 vuotta, sitä edellisen kerran olin sinkkuna v.2003. Deittisovelluksia en ole edes kokeillut, kuullut olen niistä kyllä paljon, pääasiassa kuinka huonosti toimivia ja stressiä ja pahaa mieltä aiheuttavia ovat. Ihan vanhaanmalliin livenä tapaamalla olen seuraa löytänyt tässä sinkkuillessa, jokusen keskustelupalstojenkin kautta. Kiire ei ole parisuhdetta löytää sillä perhe(lapset) minulla jo on, mutta avoin kumppanin löytämiselle olen. Tuntuu että naiset harvemmin enää haluavat yhteistä kotia "toisella kierroksella" ja miehet taas suosivat edelleen vanhaa seurustelutyyliä joka tähtää yhteiseen kotiin.

Tuota en kyllä ymmärrä miksi frisbeegolf on turn-off :D

N40