Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden pennin Lacan kirjoitti:
Tämä sukupolvi on oppinut että identiteetti hankitaan asioita hankkimalla eikä asioita tekemällä. Kun on kaikki puitteet ok niin iskee tyhjyys jos ei ole sidottu identiteettiä tekemiseen.
Lisäksi jos et miehenä pääse tuohon seurustelukelkkaan jossa on helposti saatavilla uusi tarpeet täyttävä kumppani, niin on helppo kuolettaa parissa vuodessa nuo lapsuudesta tulleet sosiaaliset tarpeet (miesten väliset ystävyyssuhteet on usein hyviä ja luotettavia, mutta nähdään harvakseltaan ja pinnallisesti, runkkaamalla pääsee läheisyydenkaipuusta joten kuten eroon, itsensä kehittämisen voi vaihtaa pelihahmon kehittämiseen). Jos nuo emotionaaliset tarpeet surkastuu niin siitä on aika hankala enää kolmenkympin korvalla motivoida itsensä vanhemmiten antavaksi osapuoleksi tuohon tinder-myllyyn, etenkään kun ei ole enää laajoja kaveri- tai opiskeluverkostoja.
Metsoilla, karhuilla ja hyönteisillä on omat kosiskeluriitit, miksei ihmisilläkin?
Tuollainen tietynlainen riiaus on ohitettu Tinderin takia. Soidinmenoissa miehetkin tarvitsevat kiinnostusta ja egon hieromista naisilta. Nyt on liikaa tarjontaa ja naisilla ei ole keskustelunaloitushaluja ja he ovat luottamuksen- ja resurssipulan takia monesti jopa ilkeitä, mielenkiinnottomia tai vastenmielistä seuraa (aluksi).
Täällä nainen joka kaipaa epätoivoisesti soidinmenoja! Aloitteen tekevät ja aidosti innostuneet miehet, missä olette? Vähän efforttia niin innostuisin sellaisistakin mitkä ei heti kiinnitä huomiota kummemmin.
Aloitteen tekeminen naisena on massiivinen turn off itselle. Olen varmasti lajina kuolemassa sukupuuttoon. En halua olla maskuliininen nainen!
Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että menee paikkoihin, missä miehet voivat aloitteita tehdä. Jos olet kypsempään ikään ehtinyt, niin johonkin baariin, missä pyörii kypsiä ihmisiä. Sellaisia on aika vähän. Jos olet nuori nainen, niin lähestymisiä pitäisi tulla päivittäin, varsinkin jos olet kaunis.
Missä todellisuudessa nuoret naiset saavat lähestymisiä päivittäin? En ollut nuorempana mikään pahannäköinen, mutta lähestymistä tuli keskimäärin pari vuodessa. Sama nyt kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymppiä.
Tietysti jos lähestymiseksi lasketaan se, että mies kävelee kadulla vastaan ja katsoo naista, toki niitä silloin varmaan tuleekin päivittäin.Kuinka aikaisin sinä oikein olet tätiytynyt, jos et enää ole nuori nainen?
Selität miten olit nuorempana ihan ok, mutta edelleen ikäsi vasta lähestyy kolmeakymppiä eli iän puolesta pitäisi olla nuori nainen edelleen.Minua on aina lähestytty aika paljon, siis ruokakaupassa ja kadulla ym.
Tai ohimennen vain kehuttu, ilman sen kummempaa lähestymistä.
Jos vaikka 28-vuotias ihminen haluaa kertoa itsestään 20-vuotiaana eikä hän saa käyttää ilmaisua "nuorempana", niin miten hänen täytyy asia kertoa? Hänhän oli silloin 8 vuotta nuorempi, joten miksi sitä ei saisi sanoa.
Eikä se tarkoita välttämättä sitäkään, että ihminen ei kokisi enää olevansa nuori. Hän ei vain ole enää yhtä nuori kuin silloin aiemmin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?
Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.
Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.
Eli olisiko tämä mies se kompromissi:
1. Täydellinen hiusraja (tummat hiukset) 2. Pituutta yli 183 cm 3. Selkeästi piirtyvät lihakset 4. Rasvaprosentti 8-12 5. Tyylikäs yksinkertainen vaatetus 6. Suora valkoinen hammasrivistö 7. Etnisyys kaukasialainen 8. Ikää maksimissaan 27 vuotta
Voin täältä sivusta kommentoida, että tyypillisesti juuri nuo piirteet löytyvät niistä yleisesti komeiksi mielletyistä miehistä. Eli valinnanvaraa naisista lienee eniten tuollaisilla miehillä.
Näinhän se on. Mutta naisille ei kuulemma ole lihaksilla ja hiuksilla väliä. Lihakset eivät kuulemma kiinnosta naisia, eikä treenatut vartalot.
Kuntosalityypit ei kiinnosta, mutta sellaiset esim puutarhatöissä hankitut lihakset on kuumat
Suurimmalle osalle salilla rehkimisestä ei tule mitkään kehonrakentajan erottuvat, minimirasvaprosentin massiiviset lihakset, vaan ihan tavallisen jäntevän näköiset. Et erota niistä, millä tavalla ne on hankittu.
Naiset eivät vaadikaan niitä isoja lihaksia, vaan hyvin pientä rasvaprosenttia, missä on sen verran isot lihakset, että ne piirtyvät suhteellisen selkeästi. Naisten toivoman ihannevartalon rasvaprosentti on 8-12 välillä, jossa vatsalihakset näkyvät suhkot selkeästi ja olkapäät pyöristyvät (mikäli on sen verran lihaksia). Esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittanut kompromissinainen halusi kuljettaa sormiaan six packilla. Se tarkoittaa 8-12 rasvoja.
Samaan aikaan naisen oma rasvaprosentti huitelee satasen tienoilla. Tuntuuko naisten mielestä vesipatja kiihottavalta?
Mitäs jos nainen on urheilullinen ja hänellä on itselläänkin suht alhainen rasvaprosentti? Onko silloinkin sun mielestä niin kauhean väärin, jos nainen haluaa miehen, jolla ei paljoa ylimääräistä ole?
Mulla on melko alhainen rasvaprosentti ja vatsalihaksetkin erottuu (mikä ei varsinkaan naiselle ole itsestäänselvyys). Olen aina pitänyt miehistä, joilla on litteä vatsa.Mutta jos littävatsainen mies haluaa deittailla vain litteävatsaisia naisia hän on turhamainen?
Minä liikunnallisenä miehenä ajattelen että se litteävatsaisuus on vain seuraus tietynlaisesta elämäntyylistä joka on samanlainen kuin minulla. Parisuhde ihmisen kanssa jonka elämäntyyli on erilainen on usein hankalaa koska intressiriitoja tulee liikaa.
Ei minun mielestäni ole turhamainen, vai sanoinko muka niin?
Minun kiinnostukseni litteävatsaisiin miehiin ei ole muuten yhteydessä samanlaiseen elämäntyyliin, sillä usein nämä minua kiinnostavat miehet ovat ruumiinrakenteeltaan sellaisia, että vatsa on luonnostaan litteä. Eivät siis ole mitään salimiehiä todellakaan. Itse treenaan aktiivisesti, mutta en missään nimessä halua aktiivisesti treenaavaa miestä. Erilaiset elämäntyylit eivät haittaa minua.
Aika harvalla aikuisella miehellä on litteä vatsa, jos ei treenaa aktiivisesti. Taidat olla ihan tavallinen nainen, joka haluaa treenatun miehen, mutta ei miestä, joka treenaa.
Tämä on todellinen ongelma treenaaville miehille. Naisille kyllä kelpaa se komea kroppa mutta sitten parisuhteessa naisille tulee mustasukkaisuus treenaamista kohtaan. Se vie liikaa aikaa ja nainen alkaa kiukuttelemaan että ei saa tarpeeksi parisuhdeaikaa. Tämä ongelma paljastuu yleensä vasta yhteen muuttamisen jälkeen.
Onhan se totta että treenaus vie paljon aikaa, sellaisen 7-10 tuntia viikossa. Mutta kyllä senkin jälkeen pitäisi riitää sitä parisuhdeaikaa ihan riittävästi.
Tuo on presiis se syy miksi ikinä en ottaisi miestä joka "treenaa". Oman ulkonäön tavoitteluun käytetään aikaa 7-10h/vko? Ei kiitos. Mutta olenkin aina tieodostanut tämän, joten "sali, lenkki, ja treeni" esittelytekstissä saisi minun pyyhkäisemään unohduksiin koko tyypin.
Olen nainen, mutta ei se treeni mielestäni pelkkää tietyn ulkonäön tavoittelua ole, vaan siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo kun urheilee. Tietty eri asia jos oikeasti suurinpiirtein asuu salilla.
Se nyt on mulle ihan sama miten sinä asian koet. Itse en vilkaisekaan "treenaajiin". Joka ikinen on ollut addiktoitunut siihen hommaan, just noin että pinna leviää jos ei pääse joka päivä salille.
Olen eri, mutta jos nyt kokee jonkinlaista intohimoa harrastustaan kohtaan, joka on vielä fyysisesti ihmiselle hyväksi, niin näkisin sen olevan vain positiivinen asia. Addiktio on huonompi juttu, jos se hallitsee koko elämää, mutta onhan tosin noita kokonaisvaltaisia bodaripariskuntia, jotka lienee tyytyväisiä addiktioonsa.
Oli se harrastus mikä tahansa, niin jos sitä tekee edes hieman tavoitteellisesti, niin se vie tietyn ajan viikosta säännöllisesti. Siksi kai liikunnalliset hakevat myös liikunnallista kumppania useimmiten. Eikä joku 7h harrastukseen viikossa ole mielestäni edes paljon. Työ on se, joka hallitsee koko elämää, ja se vie mielestäni aivan liikaa ihmisten aikaa, mutta sille ei helposti ole tehtävissä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi edes löytää vuoden aikana kolme niin kiinnostavaa ihmistä, että niistä tulee muutamien kuukausien tapailuja jokaisesta? Ei sulla ap taida ainakaan kummoinen taso olla. Jokainen, joka tulee vastaan kelpaa ja aina kun edellinen loppuu, on jo heti uusi kiikarissa? Eipä ihme, ettei mistään tule mitään.
No treffeillä olen käynyt paljon useamman kanssa kuin mitä olen tapaillut, ja vielä useamman kanssa sitten viestitellyt. Eli en todellakaan "kelpuuta ketä vaan" vaan kyllä tossa on joutunut treffeillä juoksemaan ja rankkaamaan sopimattomia pois (ja toki itsekin joskus saan pakit). Mutta en myöskään ole sellainen ihminen jonka olisi erityisen vaikeaa ihastua jos sopivanoloinen mies osuu kohdalle.
Muistutat ystävääni, joka myös käytti noita treffipalveluita. Lopulta hän lähes sekosi, kun stressi ja ahdistus kasvoi samoin kuin sinulla.
Hän myös on keskivertoa kauniimpi, itseään arvostava ja monin tavoin kehittävä nainen.Tutkimusten mukaan esim. tinder on psykopaattien ja narsistien "harjoitusalusta". He hiovat siellä taitojaan koska sieltä saa "lottovoittoja" nopeasti ja pienellä panostuksella.
Tämä ystäväni, kuten sinä, paloi loppuun ja jätti koko touhun. Sitten "unelmien mies" astui hänen elämäänsä, kun hän vähiten sitä odotti.
Eräs miespuolinen ystäväni ihmetteli, kuinka kun hän viimein yksinäisten vuosien jälkeen, löysi ihanan naisen ja onnellisen parisuhteen, niin nyt kun hän menee baariin kavereineen, niin vieraat naiset yrittävät iskeä häntä. Silloin kun hän olisi kaivannut naisseuraa niin naiset välttelivät häntä huolella, nyt kun hänellä on ihana nainen ja häntä ei voisi vähempää muut naiset siinä mielessä kiinnostaa, niin naiset kaartelevat kimpussa.
Ehkä siinä on joku "kohtalo", että "se oikea" tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Tai ehkä se on "energioita" vaikka olisit kuinka viehättävä, niin epätoivo ja stressi karkoittaa ihmiset.Tuo on muuten todella hämmentävä ilmiö. Ainoat kerrat kun minua on naiset lähestyneet baarissa tai yökerhossa, ovat olleet silloin kun olen ollut onnellisesti suhteessa.
Mies, 35
Se voi olla osaltaan epätoivo, joka näkyy kilometrin päähän silloin kun ei ole suhteessa. Toisaalta se voi olla myös vahvistusharha, kun kuvittelee, että nyt ei tarvitsisi kenenkään lähestyä, niin alkaakin huomaamaan herkemmin "lähestymisiä", jotka eivät ehkä olekaan sen kummempia kuin aiemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi muutaman kuukauden tapailut on ainakin naiselle ihan hirveitä. Alkuun on kuormittavaa, koska jännittää. Sitten en mä ainakaan pysty olemaan rakastumatta, jos kuukausia hengailen jonkun kanssa ja on kemiaa. Hirveä epävarmuus, että haluaako se toinen vakavan suhteen vai ei. Ja sitten se pettymys, kun ei haluakaan. Itsetunto kovilla.
Mulle kävi tää siis vain kerran, kun pitkän suhteen jälkeen taas aloin deittailla (mullakin on lapsia, eivät tavanneet tuota miestä). Tajusin sen kerran jälkeen, etten voi antaa tuon tapahtua uudestaan. Se oli niin kuormittavaa niin monella tapaa. Pidän aika todennäköisenä, että voisi toistua jonkun toisenkin kanssa. Näin ollen en ole mennyt enää mihinkään deittisovelluksiin. Kohta jo vuoden ollut kokonaan ilman. Kai mä joskus taas rohkaistun kokeilemaan deittailua uudestaan, mut on kyllä ahdistava ajatuskin.
Olisi voinut tulla omalta näppikseltä. Ei siihen vaadita kuin yksi joka kolahtaa kunnolla. Vieläkin vihloo sielua, pakotin itseni Tinderiin. Olen sen ikäinen nainen että en voi jäädä nuolemaan haavoja vuosiksi.
On taas tänään tullut luettua niin karmivia ketjuja täällä että tekisi mieli käyttää jo tekstaillessa kondomia puhelimen päällä. Vaikea ymmärtää kun itse on ehdottoman monogaminen ja uskollinen.
Itsekin pitkän parisuhteen päätyttyä olen nyt uudessa suhteessa.
Pakko sanoa, että jollakin tavalla nämä luetut jutut vaikuttavat. Eli koko ajan jonkinlainen epäilys, että vaihdetaanko minut lennosta toiseen, selviääkö etten olekaan ainoa tms.
Välillä tulee hetkiä, jolloin olen hetken iloinen tästä uudesta suhteesta.
Mutta sitten tapahtuu aina jotakin, joka saa varpailleen.Suoraan sanoen olen välillä alkanut miettiä, että pitäisikö erota. Ihan siksi, ettei tarvitsee elää tätä jatkuvaa epävarmuuden tunnetta.
Edellisessä suhteessani jokin vaisto kertoi, ettei asiat olleet kunnossa, ja pettäminenhän se sitten paljastuikin.
Nyt se vaisto kertoo samaa, siis ettei kaikki ole kunnossa.Vaistoa kannattaa AINA kuunnella. AINA.
Mutta sitä ennen pitää varmistua siitä että kyseessä on intuitio joka yrittää kertoa sinulle jotain, eikä traumareaktio joka perustuu pelkoon.
Yleensä siinä vaiheessa kun ihminen alkaa kysellä kavereiden mielipidettä, tietää jo itsekin vastauksen.
Minulla tämä sama intuitio laulaa aina, kun nainen lähtee juhlimaan kavereidensa kanssa. En usko hetkeäkään, että hän olisi yhden miehen nainen.
Tuollainen ihminen on yleensä itse petollinen tilaisuuden tullen. En voisi kuvitella parisuhdetta, jossa ei saa juhlia, matkustella jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi muutaman kuukauden tapailut on ainakin naiselle ihan hirveitä. Alkuun on kuormittavaa, koska jännittää. Sitten en mä ainakaan pysty olemaan rakastumatta, jos kuukausia hengailen jonkun kanssa ja on kemiaa. Hirveä epävarmuus, että haluaako se toinen vakavan suhteen vai ei. Ja sitten se pettymys, kun ei haluakaan. Itsetunto kovilla.
Mulle kävi tää siis vain kerran, kun pitkän suhteen jälkeen taas aloin deittailla (mullakin on lapsia, eivät tavanneet tuota miestä). Tajusin sen kerran jälkeen, etten voi antaa tuon tapahtua uudestaan. Se oli niin kuormittavaa niin monella tapaa. Pidän aika todennäköisenä, että voisi toistua jonkun toisenkin kanssa. Näin ollen en ole mennyt enää mihinkään deittisovelluksiin. Kohta jo vuoden ollut kokonaan ilman. Kai mä joskus taas rohkaistun kokeilemaan deittailua uudestaan, mut on kyllä ahdistava ajatuskin.
Olisi voinut tulla omalta näppikseltä. Ei siihen vaadita kuin yksi joka kolahtaa kunnolla. Vieläkin vihloo sielua, pakotin itseni Tinderiin. Olen sen ikäinen nainen että en voi jäädä nuolemaan haavoja vuosiksi.
On taas tänään tullut luettua niin karmivia ketjuja täällä että tekisi mieli käyttää jo tekstaillessa kondomia puhelimen päällä. Vaikea ymmärtää kun itse on ehdottoman monogaminen ja uskollinen.
Itsekin pitkän parisuhteen päätyttyä olen nyt uudessa suhteessa.
Pakko sanoa, että jollakin tavalla nämä luetut jutut vaikuttavat. Eli koko ajan jonkinlainen epäilys, että vaihdetaanko minut lennosta toiseen, selviääkö etten olekaan ainoa tms.
Välillä tulee hetkiä, jolloin olen hetken iloinen tästä uudesta suhteesta.
Mutta sitten tapahtuu aina jotakin, joka saa varpailleen.Suoraan sanoen olen välillä alkanut miettiä, että pitäisikö erota. Ihan siksi, ettei tarvitsee elää tätä jatkuvaa epävarmuuden tunnetta.
Edellisessä suhteessani jokin vaisto kertoi, ettei asiat olleet kunnossa, ja pettäminenhän se sitten paljastuikin.
Nyt se vaisto kertoo samaa, siis ettei kaikki ole kunnossa.Vaistoa kannattaa AINA kuunnella. AINA.
Mutta sitä ennen pitää varmistua siitä että kyseessä on intuitio joka yrittää kertoa sinulle jotain, eikä traumareaktio joka perustuu pelkoon.
Yleensä siinä vaiheessa kun ihminen alkaa kysellä kavereiden mielipidettä, tietää jo itsekin vastauksen.
Minulla tämä sama intuitio laulaa aina, kun nainen lähtee juhlimaan kavereidensa kanssa. En usko hetkeäkään, että hän olisi yhden miehen nainen.
Tuollainen ihminen on yleensä itse petollinen tilaisuuden tullen. En voisi kuvitella parisuhdetta, jossa ei saa juhlia, matkustella jne
Kaksipiippuinen juttu. Joillekin se "kavereiden kanssa juhliminen" ei todistetusti sovi. He ovat pettäneet ja tulevat pettämään. Toisaalta toiset taas eivät petä koskaan, ja he voivat helposti käydä milloin vain juhlimassa. Ikinä ei voi olla varma kuin pidemmän tuntemisen jälkeen, että kummasta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Saat pakit jo ennen seksiä? No tuohan kertoo vain että seksin perässä oot, eikä suhde sinua kiinnosta pätkän vertaa. Mulla takana 13 vuoden liitto, ja voitko kuvitella, en ole seksiä sen jälkeen harrastanut viiteen vuoteen, ajatella! Itse olin se joka eron halusi eikä mitään haluja levitellä jalkoja pitkin kyliä eikä kaipuuta uuteenkaan suhteeseen. Leluja on sitä varten ja ne riittää toistaiseksi. Ei tarvitse sekoittaa omaa mieltä deitteihin, pettymyksiin ja parisuhdevänkäyksiin.
Ikävä kyllä itsellekin on käynyt samoin kun ap:lle. Tosin väsähdin niin aikaisessa vaiheessa nykyiseen hyväksikäytön ja pinnallisuuden meininkiin, että jäi ne lapsetkin saamatta. Menin sitten yliopistoon ja aion jatkaa väitöskirjatutkijaksi. Sain sisältöä elämääni, eikä tarvitse kestää nykyistä deittikulttuuria. Vanhana voi tulla yksinäistä, mutta elämä on mennyt vaan näin. Ei sitä parisuhdetta voi pakottaa, enkä ole valmis tyytymäänkään mihinkään vaan siksi, ettei tarvi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.
Kyse on myös biologiasta. Suurin osa miehistä tuntee seksuaalista vetoa hoikkuutta kohtaan. Ei se tietenkään ainoa määrittävä tekijä ole, mutta miksei voi vain myöntää, että olemme osittain myös viettiemme vietävissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi edes löytää vuoden aikana kolme niin kiinnostavaa ihmistä, että niistä tulee muutamien kuukausien tapailuja jokaisesta? Ei sulla ap taida ainakaan kummoinen taso olla. Jokainen, joka tulee vastaan kelpaa ja aina kun edellinen loppuu, on jo heti uusi kiikarissa? Eipä ihme, ettei mistään tule mitään.
No treffeillä olen käynyt paljon useamman kanssa kuin mitä olen tapaillut, ja vielä useamman kanssa sitten viestitellyt. Eli en todellakaan "kelpuuta ketä vaan" vaan kyllä tossa on joutunut treffeillä juoksemaan ja rankkaamaan sopimattomia pois (ja toki itsekin joskus saan pakit). Mutta en myöskään ole sellainen ihminen jonka olisi erityisen vaikeaa ihastua jos sopivanoloinen mies osuu kohdalle.
Muistutat ystävääni, joka myös käytti noita treffipalveluita. Lopulta hän lähes sekosi, kun stressi ja ahdistus kasvoi samoin kuin sinulla.
Hän myös on keskivertoa kauniimpi, itseään arvostava ja monin tavoin kehittävä nainen.Tutkimusten mukaan esim. tinder on psykopaattien ja narsistien "harjoitusalusta". He hiovat siellä taitojaan koska sieltä saa "lottovoittoja" nopeasti ja pienellä panostuksella.
Tämä ystäväni, kuten sinä, paloi loppuun ja jätti koko touhun. Sitten "unelmien mies" astui hänen elämäänsä, kun hän vähiten sitä odotti.
Eräs miespuolinen ystäväni ihmetteli, kuinka kun hän viimein yksinäisten vuosien jälkeen, löysi ihanan naisen ja onnellisen parisuhteen, niin nyt kun hän menee baariin kavereineen, niin vieraat naiset yrittävät iskeä häntä. Silloin kun hän olisi kaivannut naisseuraa niin naiset välttelivät häntä huolella, nyt kun hänellä on ihana nainen ja häntä ei voisi vähempää muut naiset siinä mielessä kiinnostaa, niin naiset kaartelevat kimpussa.
Ehkä siinä on joku "kohtalo", että "se oikea" tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Tai ehkä se on "energioita" vaikka olisit kuinka viehättävä, niin epätoivo ja stressi karkoittaa ihmiset.Tuo on muuten todella hämmentävä ilmiö. Ainoat kerrat kun minua on naiset lähestyneet baarissa tai yökerhossa, ovat olleet silloin kun olen ollut onnellisesti suhteessa.
Mies, 35
Mun miespuoliselle exystävälle kävi noin myös. Hänen ratkaisunsa oli erota ja lähteä tinderöimään, ja sillä linjalla on edelleen näin vuosia myöhehmmin. Meidän ystävyys lopahti pikkuhiljaa, kun olimme lopulta niin erilaisia. Hän käyttää naisia lupailemalla ja lepertelemällä muutaman viikon ja sitten vaihtaa. Nauratti, ja vähän itkettikin niiden naisten puolesta, kun kuulin tässä jokin aika sitten että tämä mies on joutunut laajentamaan tinderöintialuetta, kun ei keskikokoisella paikkakunnalla riitä enää höynäytettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?
Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.
Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.
Eli olisiko tämä mies se kompromissi:
1. Täydellinen hiusraja (tummat hiukset) 2. Pituutta yli 183 cm 3. Selkeästi piirtyvät lihakset 4. Rasvaprosentti 8-12 5. Tyylikäs yksinkertainen vaatetus 6. Suora valkoinen hammasrivistö 7. Etnisyys kaukasialainen 8. Ikää maksimissaan 27 vuotta
Voin täältä sivusta kommentoida, että tyypillisesti juuri nuo piirteet löytyvät niistä yleisesti komeiksi mielletyistä miehistä. Eli valinnanvaraa naisista lienee eniten tuollaisilla miehillä.
Näinhän se on. Mutta naisille ei kuulemma ole lihaksilla ja hiuksilla väliä. Lihakset eivät kuulemma kiinnosta naisia, eikä treenatut vartalot.
Kuntosalityypit ei kiinnosta, mutta sellaiset esim puutarhatöissä hankitut lihakset on kuumat
Suurimmalle osalle salilla rehkimisestä ei tule mitkään kehonrakentajan erottuvat, minimirasvaprosentin massiiviset lihakset, vaan ihan tavallisen jäntevän näköiset. Et erota niistä, millä tavalla ne on hankittu.
Naiset eivät vaadikaan niitä isoja lihaksia, vaan hyvin pientä rasvaprosenttia, missä on sen verran isot lihakset, että ne piirtyvät suhteellisen selkeästi. Naisten toivoman ihannevartalon rasvaprosentti on 8-12 välillä, jossa vatsalihakset näkyvät suhkot selkeästi ja olkapäät pyöristyvät (mikäli on sen verran lihaksia). Esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittanut kompromissinainen halusi kuljettaa sormiaan six packilla. Se tarkoittaa 8-12 rasvoja.
Samaan aikaan naisen oma rasvaprosentti huitelee satasen tienoilla. Tuntuuko naisten mielestä vesipatja kiihottavalta?
Mitäs jos nainen on urheilullinen ja hänellä on itselläänkin suht alhainen rasvaprosentti? Onko silloinkin sun mielestä niin kauhean väärin, jos nainen haluaa miehen, jolla ei paljoa ylimääräistä ole?
Mulla on melko alhainen rasvaprosentti ja vatsalihaksetkin erottuu (mikä ei varsinkaan naiselle ole itsestäänselvyys). Olen aina pitänyt miehistä, joilla on litteä vatsa.Mutta jos littävatsainen mies haluaa deittailla vain litteävatsaisia naisia hän on turhamainen?
Minä liikunnallisenä miehenä ajattelen että se litteävatsaisuus on vain seuraus tietynlaisesta elämäntyylistä joka on samanlainen kuin minulla. Parisuhde ihmisen kanssa jonka elämäntyyli on erilainen on usein hankalaa koska intressiriitoja tulee liikaa.
Ei minun mielestäni ole turhamainen, vai sanoinko muka niin?
Minun kiinnostukseni litteävatsaisiin miehiin ei ole muuten yhteydessä samanlaiseen elämäntyyliin, sillä usein nämä minua kiinnostavat miehet ovat ruumiinrakenteeltaan sellaisia, että vatsa on luonnostaan litteä. Eivät siis ole mitään salimiehiä todellakaan. Itse treenaan aktiivisesti, mutta en missään nimessä halua aktiivisesti treenaavaa miestä. Erilaiset elämäntyylit eivät haittaa minua.
Aika harvalla aikuisella miehellä on litteä vatsa, jos ei treenaa aktiivisesti. Taidat olla ihan tavallinen nainen, joka haluaa treenatun miehen, mutta ei miestä, joka treenaa.
Tämä on todellinen ongelma treenaaville miehille. Naisille kyllä kelpaa se komea kroppa mutta sitten parisuhteessa naisille tulee mustasukkaisuus treenaamista kohtaan. Se vie liikaa aikaa ja nainen alkaa kiukuttelemaan että ei saa tarpeeksi parisuhdeaikaa. Tämä ongelma paljastuu yleensä vasta yhteen muuttamisen jälkeen.
Onhan se totta että treenaus vie paljon aikaa, sellaisen 7-10 tuntia viikossa. Mutta kyllä senkin jälkeen pitäisi riitää sitä parisuhdeaikaa ihan riittävästi.
Tuo on presiis se syy miksi ikinä en ottaisi miestä joka "treenaa". Oman ulkonäön tavoitteluun käytetään aikaa 7-10h/vko? Ei kiitos. Mutta olenkin aina tieodostanut tämän, joten "sali, lenkki, ja treeni" esittelytekstissä saisi minun pyyhkäisemään unohduksiin koko tyypin.
Olen nainen, mutta ei se treeni mielestäni pelkkää tietyn ulkonäön tavoittelua ole, vaan siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo kun urheilee. Tietty eri asia jos oikeasti suurinpiirtein asuu salilla.
Se nyt on mulle ihan sama miten sinä asian koet. Itse en vilkaisekaan "treenaajiin". Joka ikinen on ollut addiktoitunut siihen hommaan, just noin että pinna leviää jos ei pääse joka päivä salille.
Olen eri, mutta jos nyt kokee jonkinlaista intohimoa harrastustaan kohtaan, joka on vielä fyysisesti ihmiselle hyväksi, niin näkisin sen olevan vain positiivinen asia. Addiktio on huonompi juttu, jos se hallitsee koko elämää, mutta onhan tosin noita kokonaisvaltaisia bodaripariskuntia, jotka lienee tyytyväisiä addiktioonsa.
Oli se harrastus mikä tahansa, niin jos sitä tekee edes hieman tavoitteellisesti, niin se vie tietyn ajan viikosta säännöllisesti. Siksi kai liikunnalliset hakevat myös liikunnallista kumppania useimmiten. Eikä joku 7h harrastukseen viikossa ole mielestäni edes paljon. Työ on se, joka hallitsee koko elämää, ja se vie mielestäni aivan liikaa ihmisten aikaa, mutta sille ei helposti ole tehtävissä mitään.
Harrastus on harrastus, se on mukavaa ajanvietettä. Kun sitä tehdään ulkonäön vuoksi ja raivo puskee pintaan jos salilel ei pääse, niin kyllä siinä on jostain muusta kyse kuin kivasta harrastuksesta. Tavoitteellisuushan tarkoitta salityypeillä sitä ulkonäkötavoitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi muutaman kuukauden tapailut on ainakin naiselle ihan hirveitä. Alkuun on kuormittavaa, koska jännittää. Sitten en mä ainakaan pysty olemaan rakastumatta, jos kuukausia hengailen jonkun kanssa ja on kemiaa. Hirveä epävarmuus, että haluaako se toinen vakavan suhteen vai ei. Ja sitten se pettymys, kun ei haluakaan. Itsetunto kovilla.
Mulle kävi tää siis vain kerran, kun pitkän suhteen jälkeen taas aloin deittailla (mullakin on lapsia, eivät tavanneet tuota miestä). Tajusin sen kerran jälkeen, etten voi antaa tuon tapahtua uudestaan. Se oli niin kuormittavaa niin monella tapaa. Pidän aika todennäköisenä, että voisi toistua jonkun toisenkin kanssa. Näin ollen en ole mennyt enää mihinkään deittisovelluksiin. Kohta jo vuoden ollut kokonaan ilman. Kai mä joskus taas rohkaistun kokeilemaan deittailua uudestaan, mut on kyllä ahdistava ajatuskin.
Olisi voinut tulla omalta näppikseltä. Ei siihen vaadita kuin yksi joka kolahtaa kunnolla. Vieläkin vihloo sielua, pakotin itseni Tinderiin. Olen sen ikäinen nainen että en voi jäädä nuolemaan haavoja vuosiksi.
On taas tänään tullut luettua niin karmivia ketjuja täällä että tekisi mieli käyttää jo tekstaillessa kondomia puhelimen päällä. Vaikea ymmärtää kun itse on ehdottoman monogaminen ja uskollinen.
Itsekin pitkän parisuhteen päätyttyä olen nyt uudessa suhteessa.
Pakko sanoa, että jollakin tavalla nämä luetut jutut vaikuttavat. Eli koko ajan jonkinlainen epäilys, että vaihdetaanko minut lennosta toiseen, selviääkö etten olekaan ainoa tms.
Välillä tulee hetkiä, jolloin olen hetken iloinen tästä uudesta suhteesta.
Mutta sitten tapahtuu aina jotakin, joka saa varpailleen.Suoraan sanoen olen välillä alkanut miettiä, että pitäisikö erota. Ihan siksi, ettei tarvitsee elää tätä jatkuvaa epävarmuuden tunnetta.
Edellisessä suhteessani jokin vaisto kertoi, ettei asiat olleet kunnossa, ja pettäminenhän se sitten paljastuikin.
Nyt se vaisto kertoo samaa, siis ettei kaikki ole kunnossa.Vaistoa kannattaa AINA kuunnella. AINA.
Mutta sitä ennen pitää varmistua siitä että kyseessä on intuitio joka yrittää kertoa sinulle jotain, eikä traumareaktio joka perustuu pelkoon.
Yleensä siinä vaiheessa kun ihminen alkaa kysellä kavereiden mielipidettä, tietää jo itsekin vastauksen.
Minulla tämä sama intuitio laulaa aina, kun nainen lähtee juhlimaan kavereidensa kanssa. En usko hetkeäkään, että hän olisi yhden miehen nainen.
Tuollainen ihminen on yleensä itse petollinen tilaisuuden tullen. En voisi kuvitella parisuhdetta, jossa ei saa juhlia, matkustella jne
En minä ole sanonut, ettei saisi. Sen kuin juhlitte, en minä seurustele kenenkään kanssa. Mutta se on se intuitio, mistä edellinen kirjoittaja sanoo, että siihen pitää aina luottaa. AINA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.
Kyse on myös biologiasta. Suurin osa miehistä tuntee seksuaalista vetoa hoikkuutta kohtaan. Ei se tietenkään ainoa määrittävä tekijä ole, mutta miksei voi vain myöntää, että olemme osittain myös viettiemme vietävissä?
Ei pidä paikkaansa. Suurin osa heteromiehistä tuntee vetoa naisellisiin muotoihin, jotka ovat ihan muuta kuin hoikkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?
Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.
Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.
Eli olisiko tämä mies se kompromissi:
1. Täydellinen hiusraja (tummat hiukset) 2. Pituutta yli 183 cm 3. Selkeästi piirtyvät lihakset 4. Rasvaprosentti 8-12 5. Tyylikäs yksinkertainen vaatetus 6. Suora valkoinen hammasrivistö 7. Etnisyys kaukasialainen 8. Ikää maksimissaan 27 vuotta
Voin täältä sivusta kommentoida, että tyypillisesti juuri nuo piirteet löytyvät niistä yleisesti komeiksi mielletyistä miehistä. Eli valinnanvaraa naisista lienee eniten tuollaisilla miehillä.
Näinhän se on. Mutta naisille ei kuulemma ole lihaksilla ja hiuksilla väliä. Lihakset eivät kuulemma kiinnosta naisia, eikä treenatut vartalot.
Kuntosalityypit ei kiinnosta, mutta sellaiset esim puutarhatöissä hankitut lihakset on kuumat
Suurimmalle osalle salilla rehkimisestä ei tule mitkään kehonrakentajan erottuvat, minimirasvaprosentin massiiviset lihakset, vaan ihan tavallisen jäntevän näköiset. Et erota niistä, millä tavalla ne on hankittu.
Naiset eivät vaadikaan niitä isoja lihaksia, vaan hyvin pientä rasvaprosenttia, missä on sen verran isot lihakset, että ne piirtyvät suhteellisen selkeästi. Naisten toivoman ihannevartalon rasvaprosentti on 8-12 välillä, jossa vatsalihakset näkyvät suhkot selkeästi ja olkapäät pyöristyvät (mikäli on sen verran lihaksia). Esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittanut kompromissinainen halusi kuljettaa sormiaan six packilla. Se tarkoittaa 8-12 rasvoja.
Samaan aikaan naisen oma rasvaprosentti huitelee satasen tienoilla. Tuntuuko naisten mielestä vesipatja kiihottavalta?
Mitäs jos nainen on urheilullinen ja hänellä on itselläänkin suht alhainen rasvaprosentti? Onko silloinkin sun mielestä niin kauhean väärin, jos nainen haluaa miehen, jolla ei paljoa ylimääräistä ole?
Mulla on melko alhainen rasvaprosentti ja vatsalihaksetkin erottuu (mikä ei varsinkaan naiselle ole itsestäänselvyys). Olen aina pitänyt miehistä, joilla on litteä vatsa.Mutta jos littävatsainen mies haluaa deittailla vain litteävatsaisia naisia hän on turhamainen?
Minä liikunnallisenä miehenä ajattelen että se litteävatsaisuus on vain seuraus tietynlaisesta elämäntyylistä joka on samanlainen kuin minulla. Parisuhde ihmisen kanssa jonka elämäntyyli on erilainen on usein hankalaa koska intressiriitoja tulee liikaa.
Ei minun mielestäni ole turhamainen, vai sanoinko muka niin?
Minun kiinnostukseni litteävatsaisiin miehiin ei ole muuten yhteydessä samanlaiseen elämäntyyliin, sillä usein nämä minua kiinnostavat miehet ovat ruumiinrakenteeltaan sellaisia, että vatsa on luonnostaan litteä. Eivät siis ole mitään salimiehiä todellakaan. Itse treenaan aktiivisesti, mutta en missään nimessä halua aktiivisesti treenaavaa miestä. Erilaiset elämäntyylit eivät haittaa minua.
Aika harvalla aikuisella miehellä on litteä vatsa, jos ei treenaa aktiivisesti. Taidat olla ihan tavallinen nainen, joka haluaa treenatun miehen, mutta ei miestä, joka treenaa.
Tämä on todellinen ongelma treenaaville miehille. Naisille kyllä kelpaa se komea kroppa mutta sitten parisuhteessa naisille tulee mustasukkaisuus treenaamista kohtaan. Se vie liikaa aikaa ja nainen alkaa kiukuttelemaan että ei saa tarpeeksi parisuhdeaikaa. Tämä ongelma paljastuu yleensä vasta yhteen muuttamisen jälkeen.
Onhan se totta että treenaus vie paljon aikaa, sellaisen 7-10 tuntia viikossa. Mutta kyllä senkin jälkeen pitäisi riitää sitä parisuhdeaikaa ihan riittävästi.
Tuo on presiis se syy miksi ikinä en ottaisi miestä joka "treenaa". Oman ulkonäön tavoitteluun käytetään aikaa 7-10h/vko? Ei kiitos. Mutta olenkin aina tieodostanut tämän, joten "sali, lenkki, ja treeni" esittelytekstissä saisi minun pyyhkäisemään unohduksiin koko tyypin.
Olen nainen, mutta ei se treeni mielestäni pelkkää tietyn ulkonäön tavoittelua ole, vaan siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo kun urheilee. Tietty eri asia jos oikeasti suurinpiirtein asuu salilla.
Se nyt on mulle ihan sama miten sinä asian koet. Itse en vilkaisekaan "treenaajiin". Joka ikinen on ollut addiktoitunut siihen hommaan, just noin että pinna leviää jos ei pääse joka päivä salille.
Olen eri, mutta jos nyt kokee jonkinlaista intohimoa harrastustaan kohtaan, joka on vielä fyysisesti ihmiselle hyväksi, niin näkisin sen olevan vain positiivinen asia. Addiktio on huonompi juttu, jos se hallitsee koko elämää, mutta onhan tosin noita kokonaisvaltaisia bodaripariskuntia, jotka lienee tyytyväisiä addiktioonsa.
Oli se harrastus mikä tahansa, niin jos sitä tekee edes hieman tavoitteellisesti, niin se vie tietyn ajan viikosta säännöllisesti. Siksi kai liikunnalliset hakevat myös liikunnallista kumppania useimmiten. Eikä joku 7h harrastukseen viikossa ole mielestäni edes paljon. Työ on se, joka hallitsee koko elämää, ja se vie mielestäni aivan liikaa ihmisten aikaa, mutta sille ei helposti ole tehtävissä mitään.
Harrastus on harrastus, se on mukavaa ajanvietettä. Kun sitä tehdään ulkonäön vuoksi ja raivo puskee pintaan jos salilel ei pääse, niin kyllä siinä on jostain muusta kyse kuin kivasta harrastuksesta. Tavoitteellisuushan tarkoitta salityypeillä sitä ulkonäkötavoitetta.
On myös saliharrastajia, jotka treenaavat voimailukisoja varten tai esimerkiksi kehonrakennusta. Noilla ei todennäköisesti tavoitella esteettistä ulkomuotoa, joka sekin on yksi salilla käynnin peruste joillekin. Yleensä naisia haluavat miehet treenaavat esteettisyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Ennen seksiä? Niin se minusta kuuluu mennäkin, et tunnustellaan, voisko toisen kanssa tulla jotain. Jos ei, niin ei todellakaan mennä seksiin asti. Sitä mieluusti vain yhden kanssa, tulevan aviopuolison.
Kyllä se oikea vielä tulee eteen, ja sitä seksiä myös <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi muutaman kuukauden tapailut on ainakin naiselle ihan hirveitä. Alkuun on kuormittavaa, koska jännittää. Sitten en mä ainakaan pysty olemaan rakastumatta, jos kuukausia hengailen jonkun kanssa ja on kemiaa. Hirveä epävarmuus, että haluaako se toinen vakavan suhteen vai ei. Ja sitten se pettymys, kun ei haluakaan. Itsetunto kovilla.
Mulle kävi tää siis vain kerran, kun pitkän suhteen jälkeen taas aloin deittailla (mullakin on lapsia, eivät tavanneet tuota miestä). Tajusin sen kerran jälkeen, etten voi antaa tuon tapahtua uudestaan. Se oli niin kuormittavaa niin monella tapaa. Pidän aika todennäköisenä, että voisi toistua jonkun toisenkin kanssa. Näin ollen en ole mennyt enää mihinkään deittisovelluksiin. Kohta jo vuoden ollut kokonaan ilman. Kai mä joskus taas rohkaistun kokeilemaan deittailua uudestaan, mut on kyllä ahdistava ajatuskin.
Olisi voinut tulla omalta näppikseltä. Ei siihen vaadita kuin yksi joka kolahtaa kunnolla. Vieläkin vihloo sielua, pakotin itseni Tinderiin. Olen sen ikäinen nainen että en voi jäädä nuolemaan haavoja vuosiksi.
On taas tänään tullut luettua niin karmivia ketjuja täällä että tekisi mieli käyttää jo tekstaillessa kondomia puhelimen päällä. Vaikea ymmärtää kun itse on ehdottoman monogaminen ja uskollinen.
Itsekin pitkän parisuhteen päätyttyä olen nyt uudessa suhteessa.
Pakko sanoa, että jollakin tavalla nämä luetut jutut vaikuttavat. Eli koko ajan jonkinlainen epäilys, että vaihdetaanko minut lennosta toiseen, selviääkö etten olekaan ainoa tms.
Välillä tulee hetkiä, jolloin olen hetken iloinen tästä uudesta suhteesta.
Mutta sitten tapahtuu aina jotakin, joka saa varpailleen.Suoraan sanoen olen välillä alkanut miettiä, että pitäisikö erota. Ihan siksi, ettei tarvitsee elää tätä jatkuvaa epävarmuuden tunnetta.
Edellisessä suhteessani jokin vaisto kertoi, ettei asiat olleet kunnossa, ja pettäminenhän se sitten paljastuikin.
Nyt se vaisto kertoo samaa, siis ettei kaikki ole kunnossa.Vaistoa kannattaa AINA kuunnella. AINA.
Mutta sitä ennen pitää varmistua siitä että kyseessä on intuitio joka yrittää kertoa sinulle jotain, eikä traumareaktio joka perustuu pelkoon.
Yleensä siinä vaiheessa kun ihminen alkaa kysellä kavereiden mielipidettä, tietää jo itsekin vastauksen.
Minulla tämä sama intuitio laulaa aina, kun nainen lähtee juhlimaan kavereidensa kanssa. En usko hetkeäkään, että hän olisi yhden miehen nainen.
Tuollainen ihminen on yleensä itse petollinen tilaisuuden tullen. En voisi kuvitella parisuhdetta, jossa ei saa juhlia, matkustella jne
En minä ole sanonut, ettei saisi. Sen kuin juhlitte, en minä seurustele kenenkään kanssa. Mutta se on se intuitio, mistä edellinen kirjoittaja sanoo, että siihen pitää aina luottaa. AINA.
Sekoitat epäluulon intuitioon.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Treffit ei tarkoita sitä että nainen haluaa heti seksiä tuntemattoman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.
Kyse on myös biologiasta. Suurin osa miehistä tuntee seksuaalista vetoa hoikkuutta kohtaan. Ei se tietenkään ainoa määrittävä tekijä ole, mutta miksei voi vain myöntää, että olemme osittain myös viettiemme vietävissä?
Ei pidä paikkaansa. Suurin osa heteromiehistä tuntee vetoa naisellisiin muotoihin, jotka ovat ihan muuta kuin hoikkuus.
Olen edelleen varma tuosta hoikkuudesta. 100%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?
Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.
Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.
Eli olisiko tämä mies se kompromissi:
1. Täydellinen hiusraja (tummat hiukset) 2. Pituutta yli 183 cm 3. Selkeästi piirtyvät lihakset 4. Rasvaprosentti 8-12 5. Tyylikäs yksinkertainen vaatetus 6. Suora valkoinen hammasrivistö 7. Etnisyys kaukasialainen 8. Ikää maksimissaan 27 vuotta
Voin täältä sivusta kommentoida, että tyypillisesti juuri nuo piirteet löytyvät niistä yleisesti komeiksi mielletyistä miehistä. Eli valinnanvaraa naisista lienee eniten tuollaisilla miehillä.
Näinhän se on. Mutta naisille ei kuulemma ole lihaksilla ja hiuksilla väliä. Lihakset eivät kuulemma kiinnosta naisia, eikä treenatut vartalot.
Kuntosalityypit ei kiinnosta, mutta sellaiset esim puutarhatöissä hankitut lihakset on kuumat
Suurimmalle osalle salilla rehkimisestä ei tule mitkään kehonrakentajan erottuvat, minimirasvaprosentin massiiviset lihakset, vaan ihan tavallisen jäntevän näköiset. Et erota niistä, millä tavalla ne on hankittu.
Naiset eivät vaadikaan niitä isoja lihaksia, vaan hyvin pientä rasvaprosenttia, missä on sen verran isot lihakset, että ne piirtyvät suhteellisen selkeästi. Naisten toivoman ihannevartalon rasvaprosentti on 8-12 välillä, jossa vatsalihakset näkyvät suhkot selkeästi ja olkapäät pyöristyvät (mikäli on sen verran lihaksia). Esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittanut kompromissinainen halusi kuljettaa sormiaan six packilla. Se tarkoittaa 8-12 rasvoja.
Samaan aikaan naisen oma rasvaprosentti huitelee satasen tienoilla. Tuntuuko naisten mielestä vesipatja kiihottavalta?
Mitäs jos nainen on urheilullinen ja hänellä on itselläänkin suht alhainen rasvaprosentti? Onko silloinkin sun mielestä niin kauhean väärin, jos nainen haluaa miehen, jolla ei paljoa ylimääräistä ole?
Mulla on melko alhainen rasvaprosentti ja vatsalihaksetkin erottuu (mikä ei varsinkaan naiselle ole itsestäänselvyys). Olen aina pitänyt miehistä, joilla on litteä vatsa.Mutta jos littävatsainen mies haluaa deittailla vain litteävatsaisia naisia hän on turhamainen?
Minä liikunnallisenä miehenä ajattelen että se litteävatsaisuus on vain seuraus tietynlaisesta elämäntyylistä joka on samanlainen kuin minulla. Parisuhde ihmisen kanssa jonka elämäntyyli on erilainen on usein hankalaa koska intressiriitoja tulee liikaa.
Ei minun mielestäni ole turhamainen, vai sanoinko muka niin?
Minun kiinnostukseni litteävatsaisiin miehiin ei ole muuten yhteydessä samanlaiseen elämäntyyliin, sillä usein nämä minua kiinnostavat miehet ovat ruumiinrakenteeltaan sellaisia, että vatsa on luonnostaan litteä. Eivät siis ole mitään salimiehiä todellakaan. Itse treenaan aktiivisesti, mutta en missään nimessä halua aktiivisesti treenaavaa miestä. Erilaiset elämäntyylit eivät haittaa minua.
Aika harvalla aikuisella miehellä on litteä vatsa, jos ei treenaa aktiivisesti. Taidat olla ihan tavallinen nainen, joka haluaa treenatun miehen, mutta ei miestä, joka treenaa.
Tämä on todellinen ongelma treenaaville miehille. Naisille kyllä kelpaa se komea kroppa mutta sitten parisuhteessa naisille tulee mustasukkaisuus treenaamista kohtaan. Se vie liikaa aikaa ja nainen alkaa kiukuttelemaan että ei saa tarpeeksi parisuhdeaikaa. Tämä ongelma paljastuu yleensä vasta yhteen muuttamisen jälkeen.
Onhan se totta että treenaus vie paljon aikaa, sellaisen 7-10 tuntia viikossa. Mutta kyllä senkin jälkeen pitäisi riitää sitä parisuhdeaikaa ihan riittävästi.
Tuo on presiis se syy miksi ikinä en ottaisi miestä joka "treenaa". Oman ulkonäön tavoitteluun käytetään aikaa 7-10h/vko? Ei kiitos. Mutta olenkin aina tieodostanut tämän, joten "sali, lenkki, ja treeni" esittelytekstissä saisi minun pyyhkäisemään unohduksiin koko tyypin.
Olen nainen, mutta ei se treeni mielestäni pelkkää tietyn ulkonäön tavoittelua ole, vaan siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo kun urheilee. Tietty eri asia jos oikeasti suurinpiirtein asuu salilla.
Se nyt on mulle ihan sama miten sinä asian koet. Itse en vilkaisekaan "treenaajiin". Joka ikinen on ollut addiktoitunut siihen hommaan, just noin että pinna leviää jos ei pääse joka päivä salille.
Olen eri, mutta jos nyt kokee jonkinlaista intohimoa harrastustaan kohtaan, joka on vielä fyysisesti ihmiselle hyväksi, niin näkisin sen olevan vain positiivinen asia. Addiktio on huonompi juttu, jos se hallitsee koko elämää, mutta onhan tosin noita kokonaisvaltaisia bodaripariskuntia, jotka lienee tyytyväisiä addiktioonsa.
Oli se harrastus mikä tahansa, niin jos sitä tekee edes hieman tavoitteellisesti, niin se vie tietyn ajan viikosta säännöllisesti. Siksi kai liikunnalliset hakevat myös liikunnallista kumppania useimmiten. Eikä joku 7h harrastukseen viikossa ole mielestäni edes paljon. Työ on se, joka hallitsee koko elämää, ja se vie mielestäni aivan liikaa ihmisten aikaa, mutta sille ei helposti ole tehtävissä mitään.
Harrastus on harrastus, se on mukavaa ajanvietettä. Kun sitä tehdään ulkonäön vuoksi ja raivo puskee pintaan jos salilel ei pääse, niin kyllä siinä on jostain muusta kyse kuin kivasta harrastuksesta. Tavoitteellisuushan tarkoitta salityypeillä sitä ulkonäkötavoitetta.
Tiedä sitten kenellä nousee raivo ja kenellä ei, mutta kannattaa ottaa huomioon, että salilla tavoitellaan kehitystä myös painoissa. Kaikki treenaajat tietää, että joskus esim. sairastelukierteiden tai loukkaantumisten seurauksena kehitys junnaa paikallaan, tulee takapakkia jne. Säännöllisellä treenirytmillä nousujohteisuus ja tavoitteet ovat mahdollisia.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on muuten todella hämmentävä ilmiö. Ainoat kerrat kun minua on naiset lähestyneet baarissa tai yökerhossa, ovat olleet silloin kun olen ollut onnellisesti suhteessa.
Mies, 35