Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.

Kyse on myös biologiasta. Suurin osa miehistä tuntee seksuaalista vetoa hoikkuutta kohtaan. Ei se tietenkään ainoa määrittävä tekijä ole, mutta miksei voi vain myöntää, että olemme osittain myös viettiemme vietävissä?

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa heteromiehistä tuntee vetoa naisellisiin muotoihin, jotka ovat ihan muuta kuin hoikkuus.

Olen edelleen varma tuosta hoikkuudesta. 100%

Tyhmyyttä on niin monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.

Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...

Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.

Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?

Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)

No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?

Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.

Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.

Eli olisiko tämä mies se kompromissi:

1. Täydellinen hiusraja (tummat hiukset) 2. Pituutta yli 183 cm 3. Selkeästi piirtyvät lihakset 4. Rasvaprosentti 8-12 5. Tyylikäs yksinkertainen vaatetus 6. Suora valkoinen hammasrivistö 7. Etnisyys kaukasialainen 8. Ikää maksimissaan 27 vuotta

Voin täältä sivusta kommentoida, että tyypillisesti juuri nuo piirteet löytyvät niistä yleisesti komeiksi mielletyistä miehistä. Eli valinnanvaraa naisista lienee eniten tuollaisilla miehillä.

Näinhän se on. Mutta naisille ei kuulemma ole lihaksilla ja hiuksilla väliä. Lihakset eivät kuulemma kiinnosta naisia, eikä treenatut vartalot.

Kuntosalityypit ei kiinnosta, mutta sellaiset esim puutarhatöissä hankitut lihakset on kuumat

Suurimmalle osalle salilla rehkimisestä ei tule mitkään kehonrakentajan erottuvat, minimirasvaprosentin massiiviset lihakset, vaan ihan tavallisen jäntevän näköiset. Et erota niistä, millä tavalla ne on hankittu.

Naiset eivät vaadikaan niitä isoja lihaksia, vaan hyvin pientä rasvaprosenttia, missä on sen verran isot lihakset, että ne piirtyvät suhteellisen selkeästi. Naisten toivoman ihannevartalon rasvaprosentti on 8-12 välillä, jossa vatsalihakset näkyvät suhkot selkeästi ja olkapäät pyöristyvät (mikäli on sen verran lihaksia). Esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittanut kompromissinainen halusi kuljettaa sormiaan six packilla. Se tarkoittaa 8-12 rasvoja.

Samaan aikaan naisen oma rasvaprosentti huitelee satasen tienoilla. Tuntuuko naisten mielestä vesipatja kiihottavalta?

Mitäs jos nainen on urheilullinen ja hänellä on itselläänkin suht alhainen rasvaprosentti? Onko silloinkin sun mielestä niin kauhean väärin, jos nainen haluaa miehen, jolla ei paljoa ylimääräistä ole?

Mulla on melko alhainen rasvaprosentti ja vatsalihaksetkin erottuu (mikä ei varsinkaan naiselle ole itsestäänselvyys). Olen aina pitänyt miehistä, joilla on litteä vatsa.

Mutta jos littävatsainen mies haluaa deittailla vain litteävatsaisia naisia hän on turhamainen?

Minä liikunnallisenä miehenä ajattelen että se litteävatsaisuus on vain seuraus tietynlaisesta elämäntyylistä joka on samanlainen kuin minulla. Parisuhde ihmisen kanssa jonka elämäntyyli on erilainen on usein hankalaa koska intressiriitoja tulee liikaa.

Ei minun mielestäni ole turhamainen, vai sanoinko muka niin?

Minun kiinnostukseni litteävatsaisiin miehiin ei ole muuten yhteydessä samanlaiseen elämäntyyliin, sillä usein nämä minua kiinnostavat miehet ovat ruumiinrakenteeltaan sellaisia, että vatsa on luonnostaan litteä. Eivät siis ole mitään salimiehiä todellakaan. Itse treenaan aktiivisesti, mutta en missään nimessä halua aktiivisesti treenaavaa miestä. Erilaiset elämäntyylit eivät haittaa minua.

Aika harvalla aikuisella miehellä on litteä vatsa, jos ei treenaa aktiivisesti. Taidat olla ihan tavallinen nainen, joka haluaa treenatun miehen, mutta ei miestä, joka treenaa.

Tämä on todellinen ongelma treenaaville miehille. Naisille kyllä kelpaa se komea kroppa mutta sitten parisuhteessa naisille tulee mustasukkaisuus treenaamista kohtaan. Se vie liikaa aikaa ja nainen alkaa kiukuttelemaan että ei saa tarpeeksi parisuhdeaikaa. Tämä ongelma paljastuu yleensä vasta yhteen muuttamisen jälkeen.

Onhan se totta että treenaus vie paljon aikaa, sellaisen 7-10 tuntia viikossa. Mutta kyllä senkin jälkeen pitäisi riitää sitä parisuhdeaikaa ihan riittävästi.

Tuo on presiis se syy miksi ikinä en ottaisi miestä joka "treenaa". Oman ulkonäön tavoitteluun käytetään aikaa 7-10h/vko? Ei kiitos. Mutta olenkin aina tieodostanut tämän, joten "sali, lenkki, ja treeni" esittelytekstissä saisi minun pyyhkäisemään unohduksiin koko tyypin.

Olen nainen, mutta ei se treeni mielestäni pelkkää tietyn ulkonäön tavoittelua ole, vaan siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo kun urheilee. Tietty eri asia jos oikeasti suurinpiirtein asuu salilla.

Se nyt on mulle ihan sama miten sinä asian koet. Itse en vilkaisekaan "treenaajiin".  Joka ikinen on ollut addiktoitunut siihen hommaan, just noin että pinna leviää jos ei pääse joka päivä salille.

Olen eri, mutta jos nyt kokee jonkinlaista intohimoa harrastustaan kohtaan, joka on vielä fyysisesti ihmiselle hyväksi, niin näkisin sen olevan vain positiivinen asia. Addiktio on huonompi juttu, jos se hallitsee koko elämää, mutta onhan tosin noita kokonaisvaltaisia bodaripariskuntia, jotka lienee tyytyväisiä addiktioonsa.

Oli se harrastus mikä tahansa, niin jos sitä tekee edes hieman tavoitteellisesti, niin se vie tietyn ajan viikosta säännöllisesti. Siksi kai liikunnalliset hakevat myös liikunnallista kumppania useimmiten. Eikä joku 7h harrastukseen viikossa ole mielestäni edes paljon. Työ on se, joka hallitsee koko elämää, ja se vie mielestäni aivan liikaa ihmisten aikaa, mutta sille ei helposti ole tehtävissä mitään.

Harrastus on harrastus, se on mukavaa ajanvietettä. Kun sitä tehdään ulkonäön vuoksi ja raivo puskee pintaan jos salilel ei pääse, niin kyllä siinä on jostain muusta kyse kuin kivasta harrastuksesta. Tavoitteellisuushan tarkoitta salityypeillä sitä ulkonäkötavoitetta. 

Tiedä sitten kenellä nousee raivo ja kenellä ei, mutta kannattaa ottaa huomioon, että salilla tavoitellaan kehitystä myös painoissa. Kaikki treenaajat tietää, että joskus esim. sairastelukierteiden tai loukkaantumisten seurauksena kehitys junnaa paikallaan, tulee takapakkia jne. Säännöllisellä treenirytmillä nousujohteisuus ja tavoitteet ovat mahdollisia.

Ehkä sun kannattaisi seurata keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.

Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...

Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.

Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?

Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)

No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?

Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.

Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.

Eli olisiko tämä mies se kompromissi:

1. Täydellinen hiusraja (tummat hiukset) 2. Pituutta yli 183 cm 3. Selkeästi piirtyvät lihakset 4. Rasvaprosentti 8-12 5. Tyylikäs yksinkertainen vaatetus 6. Suora valkoinen hammasrivistö 7. Etnisyys kaukasialainen 8. Ikää maksimissaan 27 vuotta

Voin täältä sivusta kommentoida, että tyypillisesti juuri nuo piirteet löytyvät niistä yleisesti komeiksi mielletyistä miehistä. Eli valinnanvaraa naisista lienee eniten tuollaisilla miehillä.

Näinhän se on. Mutta naisille ei kuulemma ole lihaksilla ja hiuksilla väliä. Lihakset eivät kuulemma kiinnosta naisia, eikä treenatut vartalot.

Kuntosalityypit ei kiinnosta, mutta sellaiset esim puutarhatöissä hankitut lihakset on kuumat

Suurimmalle osalle salilla rehkimisestä ei tule mitkään kehonrakentajan erottuvat, minimirasvaprosentin massiiviset lihakset, vaan ihan tavallisen jäntevän näköiset. Et erota niistä, millä tavalla ne on hankittu.

Naiset eivät vaadikaan niitä isoja lihaksia, vaan hyvin pientä rasvaprosenttia, missä on sen verran isot lihakset, että ne piirtyvät suhteellisen selkeästi. Naisten toivoman ihannevartalon rasvaprosentti on 8-12 välillä, jossa vatsalihakset näkyvät suhkot selkeästi ja olkapäät pyöristyvät (mikäli on sen verran lihaksia). Esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittanut kompromissinainen halusi kuljettaa sormiaan six packilla. Se tarkoittaa 8-12 rasvoja.

Samaan aikaan naisen oma rasvaprosentti huitelee satasen tienoilla. Tuntuuko naisten mielestä vesipatja kiihottavalta?

Mitäs jos nainen on urheilullinen ja hänellä on itselläänkin suht alhainen rasvaprosentti? Onko silloinkin sun mielestä niin kauhean väärin, jos nainen haluaa miehen, jolla ei paljoa ylimääräistä ole?

Mulla on melko alhainen rasvaprosentti ja vatsalihaksetkin erottuu (mikä ei varsinkaan naiselle ole itsestäänselvyys). Olen aina pitänyt miehistä, joilla on litteä vatsa.

Mutta jos littävatsainen mies haluaa deittailla vain litteävatsaisia naisia hän on turhamainen?

Minä liikunnallisenä miehenä ajattelen että se litteävatsaisuus on vain seuraus tietynlaisesta elämäntyylistä joka on samanlainen kuin minulla. Parisuhde ihmisen kanssa jonka elämäntyyli on erilainen on usein hankalaa koska intressiriitoja tulee liikaa.

Ei minun mielestäni ole turhamainen, vai sanoinko muka niin?

Minun kiinnostukseni litteävatsaisiin miehiin ei ole muuten yhteydessä samanlaiseen elämäntyyliin, sillä usein nämä minua kiinnostavat miehet ovat ruumiinrakenteeltaan sellaisia, että vatsa on luonnostaan litteä. Eivät siis ole mitään salimiehiä todellakaan. Itse treenaan aktiivisesti, mutta en missään nimessä halua aktiivisesti treenaavaa miestä. Erilaiset elämäntyylit eivät haittaa minua.

Aika harvalla aikuisella miehellä on litteä vatsa, jos ei treenaa aktiivisesti. Taidat olla ihan tavallinen nainen, joka haluaa treenatun miehen, mutta ei miestä, joka treenaa.

Tämä on todellinen ongelma treenaaville miehille. Naisille kyllä kelpaa se komea kroppa mutta sitten parisuhteessa naisille tulee mustasukkaisuus treenaamista kohtaan. Se vie liikaa aikaa ja nainen alkaa kiukuttelemaan että ei saa tarpeeksi parisuhdeaikaa. Tämä ongelma paljastuu yleensä vasta yhteen muuttamisen jälkeen.

Onhan se totta että treenaus vie paljon aikaa, sellaisen 7-10 tuntia viikossa. Mutta kyllä senkin jälkeen pitäisi riitää sitä parisuhdeaikaa ihan riittävästi.

Tuo on presiis se syy miksi ikinä en ottaisi miestä joka "treenaa". Oman ulkonäön tavoitteluun käytetään aikaa 7-10h/vko? Ei kiitos. Mutta olenkin aina tieodostanut tämän, joten "sali, lenkki, ja treeni" esittelytekstissä saisi minun pyyhkäisemään unohduksiin koko tyypin.

Olen nainen, mutta ei se treeni mielestäni pelkkää tietyn ulkonäön tavoittelua ole, vaan siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo kun urheilee. Tietty eri asia jos oikeasti suurinpiirtein asuu salilla.

Se nyt on mulle ihan sama miten sinä asian koet. Itse en vilkaisekaan "treenaajiin".  Joka ikinen on ollut addiktoitunut siihen hommaan, just noin että pinna leviää jos ei pääse joka päivä salille.

Olen eri, mutta jos nyt kokee jonkinlaista intohimoa harrastustaan kohtaan, joka on vielä fyysisesti ihmiselle hyväksi, niin näkisin sen olevan vain positiivinen asia. Addiktio on huonompi juttu, jos se hallitsee koko elämää, mutta onhan tosin noita kokonaisvaltaisia bodaripariskuntia, jotka lienee tyytyväisiä addiktioonsa.

Oli se harrastus mikä tahansa, niin jos sitä tekee edes hieman tavoitteellisesti, niin se vie tietyn ajan viikosta säännöllisesti. Siksi kai liikunnalliset hakevat myös liikunnallista kumppania useimmiten. Eikä joku 7h harrastukseen viikossa ole mielestäni edes paljon. Työ on se, joka hallitsee koko elämää, ja se vie mielestäni aivan liikaa ihmisten aikaa, mutta sille ei helposti ole tehtävissä mitään.

Harrastus on harrastus, se on mukavaa ajanvietettä. Kun sitä tehdään ulkonäön vuoksi ja raivo puskee pintaan jos salilel ei pääse, niin kyllä siinä on jostain muusta kyse kuin kivasta harrastuksesta. Tavoitteellisuushan tarkoitta salityypeillä sitä ulkonäkötavoitetta. 

Tiedä sitten kenellä nousee raivo ja kenellä ei, mutta kannattaa ottaa huomioon, että salilla tavoitellaan kehitystä myös painoissa. Kaikki treenaajat tietää, että joskus esim. sairastelukierteiden tai loukkaantumisten seurauksena kehitys junnaa paikallaan, tulee takapakkia jne. Säännöllisellä treenirytmillä nousujohteisuus ja tavoitteet ovat mahdollisia.

Ehkä sun kannattaisi seurata keskustelua.

Mee salille, äläkä raivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.

Tästähän sen huomaakin, että eniten sinkkuuttaan ja naisten nirsoutta valittaa nimenomaan ne miehet, joiden ainut vaatimus naiselle on hoikkuus. Jos kumppanin valitseminen on tasan siitä kiinni, minkä verran rasvaa toisella on kropassa, niin suosittelen sinkkuna pysymistä. Suhteet, jotka perustuu pitkälti ulkonäköön ei ikinä kestä. Kaikki on nähneet edes joitain pitkässä ja terveessä parisuhteissa olevien vanhusten nuoruuden hääkuvia, eikä ne ole koskaan ollu mitään malleja vaan ihan taviksia. Sit taas jos seuraatte seurapiirijulkkisten parisuhteita, niin sehän on pelkkää kierrättämistä. Suhteet kestää korkeintaan pari vuotta ja juuri nimenomaan siksi, että kun ulkonäkö laitetaan sivuun, niin jäljelle ei jääkkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.

Tästähän sen huomaakin, että eniten sinkkuuttaan ja naisten nirsoutta valittaa nimenomaan ne miehet, joiden ainut vaatimus naiselle on hoikkuus. Jos kumppanin valitseminen on tasan siitä kiinni, minkä verran rasvaa toisella on kropassa, niin suosittelen sinkkuna pysymistä. Suhteet, jotka perustuu pitkälti ulkonäköön ei ikinä kestä. Kaikki on nähneet edes joitain pitkässä ja terveessä parisuhteissa olevien vanhusten nuoruuden hääkuvia, eikä ne ole koskaan ollu mitään malleja vaan ihan taviksia. Sit taas jos seuraatte seurapiirijulkkisten parisuhteita, niin sehän on pelkkää kierrättämistä. Suhteet kestää korkeintaan pari vuotta ja juuri nimenomaan siksi, että kun ulkonäkö laitetaan sivuun, niin jäljelle ei jääkkään mitään.

Jostain syystä ne hyvännäköiset miehet kuitenkin valitsevat minkälaisen suhteen haluavat. Samoin hyvännäköiset naiset. Lähtökohtaisesti ulkonäkö määrittää sen, miten helposti pääset suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.

Tästähän sen huomaakin, että eniten sinkkuuttaan ja naisten nirsoutta valittaa nimenomaan ne miehet, joiden ainut vaatimus naiselle on hoikkuus. Jos kumppanin valitseminen on tasan siitä kiinni, minkä verran rasvaa toisella on kropassa, niin suosittelen sinkkuna pysymistä. Suhteet, jotka perustuu pitkälti ulkonäköön ei ikinä kestä. Kaikki on nähneet edes joitain pitkässä ja terveessä parisuhteissa olevien vanhusten nuoruuden hääkuvia, eikä ne ole koskaan ollu mitään malleja vaan ihan taviksia. Sit taas jos seuraatte seurapiirijulkkisten parisuhteita, niin sehän on pelkkää kierrättämistä. Suhteet kestää korkeintaan pari vuotta ja juuri nimenomaan siksi, että kun ulkonäkö laitetaan sivuun, niin jäljelle ei jääkkään mitään.

Jostain syystä ne hyvännäköiset miehet kuitenkin valitsevat minkälaisen suhteen haluavat. Samoin hyvännäköiset naiset. Lähtökohtaisesti ulkonäkö määrittää sen, miten helposti pääset suhteeseen.

"pääset suhteeseen"... Me neuronormaalit kohtaamme ihmisiä, joihin rakastumme ja jotka rakastuvat meihin. Emme puhu suhteeseen pääsemisestä. Suhteeseenhan pääsisi, kun ottaisi jonkun, joka on itseen ihastunut vaikka itsellä ei olisi minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. Ei kovin tavoiteltava olotila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi edes löytää vuoden aikana kolme niin kiinnostavaa ihmistä, että niistä tulee muutamien kuukausien tapailuja jokaisesta? Ei sulla ap taida ainakaan kummoinen taso olla. Jokainen, joka tulee vastaan kelpaa ja aina kun edellinen loppuu, on jo heti uusi kiikarissa? Eipä ihme, ettei mistään tule mitään.

No treffeillä olen käynyt paljon useamman kanssa kuin mitä olen tapaillut, ja vielä useamman kanssa sitten viestitellyt. Eli en todellakaan "kelpuuta ketä vaan" vaan kyllä tossa on joutunut treffeillä juoksemaan ja rankkaamaan sopimattomia pois (ja toki itsekin joskus saan pakit). Mutta en myöskään ole sellainen ihminen jonka olisi erityisen vaikeaa ihastua jos sopivanoloinen mies osuu kohdalle.

Muistutat ystävääni, joka myös käytti noita treffipalveluita. Lopulta hän lähes sekosi, kun stressi ja ahdistus kasvoi samoin kuin sinulla.

Hän myös on keskivertoa kauniimpi, itseään arvostava ja monin tavoin kehittävä nainen.

Tutkimusten mukaan esim. tinder on psykopaattien ja narsistien "harjoitusalusta". He hiovat siellä taitojaan koska sieltä saa "lottovoittoja" nopeasti ja pienellä panostuksella.

Tämä ystäväni, kuten sinä, paloi loppuun ja jätti koko touhun. Sitten "unelmien mies" astui hänen elämäänsä, kun hän vähiten sitä odotti.

Eräs miespuolinen ystäväni ihmetteli, kuinka kun hän viimein yksinäisten vuosien jälkeen, löysi ihanan naisen ja onnellisen parisuhteen, niin nyt kun hän menee baariin kavereineen, niin vieraat naiset yrittävät iskeä häntä. Silloin kun hän olisi kaivannut naisseuraa niin naiset välttelivät häntä huolella, nyt kun hänellä on ihana nainen ja häntä ei voisi vähempää muut naiset siinä mielessä kiinnostaa, niin naiset kaartelevat kimpussa.

Ehkä siinä on joku "kohtalo", että "se oikea" tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

Tai ehkä se on "energioita" vaikka olisit kuinka viehättävä, niin epätoivo ja stressi karkoittaa ihmiset.

Tuo on muuten todella hämmentävä ilmiö. Ainoat kerrat kun minua on naiset lähestyneet baarissa tai yökerhossa, ovat olleet silloin kun olen ollut onnellisesti suhteessa.

Mies, 35

Mun miespuoliselle exystävälle kävi noin myös. Hänen ratkaisunsa oli erota ja lähteä tinderöimään, ja sillä linjalla on edelleen näin vuosia myöhehmmin. Meidän ystävyys lopahti pikkuhiljaa, kun olimme lopulta niin erilaisia. Hän käyttää naisia lupailemalla ja lepertelemällä  muutaman viikon ja sitten vaihtaa. Nauratti, ja vähän itkettikin niiden naisten puolesta, kun kuulin tässä jokin aika sitten että tämä mies on joutunut laajentamaan tinderöintialuetta, kun ei keskikokoisella paikkakunnalla riitä enää höynäytettäviä.

Miltä paikkakunnalta on ja minkä ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.

Tästähän sen huomaakin, että eniten sinkkuuttaan ja naisten nirsoutta valittaa nimenomaan ne miehet, joiden ainut vaatimus naiselle on hoikkuus. Jos kumppanin valitseminen on tasan siitä kiinni, minkä verran rasvaa toisella on kropassa, niin suosittelen sinkkuna pysymistä. Suhteet, jotka perustuu pitkälti ulkonäköön ei ikinä kestä. Kaikki on nähneet edes joitain pitkässä ja terveessä parisuhteissa olevien vanhusten nuoruuden hääkuvia, eikä ne ole koskaan ollu mitään malleja vaan ihan taviksia. Sit taas jos seuraatte seurapiirijulkkisten parisuhteita, niin sehän on pelkkää kierrättämistä. Suhteet kestää korkeintaan pari vuotta ja juuri nimenomaan siksi, että kun ulkonäkö laitetaan sivuun, niin jäljelle ei jääkkään mitään.

Paitsi että toisin kuin sinä, tavis mahtuu missä tahansa asennossa normaalista oviaukosta läpi.

Kyllä se elopaino nyt vain merkitsee aika paljon.  Siro mutta muodokas nainen ei ole ylipainoinen, ja on useimmista miehistä se kaikkein halutuin.  Laardivalas taas ei kiinnosta kuin fetisistejä, valitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi edes löytää vuoden aikana kolme niin kiinnostavaa ihmistä, että niistä tulee muutamien kuukausien tapailuja jokaisesta? Ei sulla ap taida ainakaan kummoinen taso olla. Jokainen, joka tulee vastaan kelpaa ja aina kun edellinen loppuu, on jo heti uusi kiikarissa? Eipä ihme, ettei mistään tule mitään.

No treffeillä olen käynyt paljon useamman kanssa kuin mitä olen tapaillut, ja vielä useamman kanssa sitten viestitellyt. Eli en todellakaan "kelpuuta ketä vaan" vaan kyllä tossa on joutunut treffeillä juoksemaan ja rankkaamaan sopimattomia pois (ja toki itsekin joskus saan pakit). Mutta en myöskään ole sellainen ihminen jonka olisi erityisen vaikeaa ihastua jos sopivanoloinen mies osuu kohdalle.

Muistutat ystävääni, joka myös käytti noita treffipalveluita. Lopulta hän lähes sekosi, kun stressi ja ahdistus kasvoi samoin kuin sinulla.

Hän myös on keskivertoa kauniimpi, itseään arvostava ja monin tavoin kehittävä nainen.

Tutkimusten mukaan esim. tinder on psykopaattien ja narsistien "harjoitusalusta". He hiovat siellä taitojaan koska sieltä saa "lottovoittoja" nopeasti ja pienellä panostuksella.

Tämä ystäväni, kuten sinä, paloi loppuun ja jätti koko touhun. Sitten "unelmien mies" astui hänen elämäänsä, kun hän vähiten sitä odotti.

Eräs miespuolinen ystäväni ihmetteli, kuinka kun hän viimein yksinäisten vuosien jälkeen, löysi ihanan naisen ja onnellisen parisuhteen, niin nyt kun hän menee baariin kavereineen, niin vieraat naiset yrittävät iskeä häntä. Silloin kun hän olisi kaivannut naisseuraa niin naiset välttelivät häntä huolella, nyt kun hänellä on ihana nainen ja häntä ei voisi vähempää muut naiset siinä mielessä kiinnostaa, niin naiset kaartelevat kimpussa.

Ehkä siinä on joku "kohtalo", että "se oikea" tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

Tai ehkä se on "energioita" vaikka olisit kuinka viehättävä, niin epätoivo ja stressi karkoittaa ihmiset.

Tuo on muuten todella hämmentävä ilmiö. Ainoat kerrat kun minua on naiset lähestyneet baarissa tai yökerhossa, ovat olleet silloin kun olen ollut onnellisesti suhteessa.

Mies, 35

Mun miespuoliselle exystävälle kävi noin myös. Hänen ratkaisunsa oli erota ja lähteä tinderöimään, ja sillä linjalla on edelleen näin vuosia myöhehmmin. Meidän ystävyys lopahti pikkuhiljaa, kun olimme lopulta niin erilaisia. Hän käyttää naisia lupailemalla ja lepertelemällä  muutaman viikon ja sitten vaihtaa. Nauratti, ja vähän itkettikin niiden naisten puolesta, kun kuulin tässä jokin aika sitten että tämä mies on joutunut laajentamaan tinderöintialuetta, kun ei keskikokoisella paikkakunnalla riitä enää höynäytettäviä.

Miltä paikkakunnalta on ja minkä ikäinen?

Reilu 40v, rannikolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?

No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.

En ihan ymmärrä miksi tää hoikkuus pitää aina ihan heti ekana mainita. Musta vartalotyyppi ei sais määritellä sitä löytääkö kumppania, ihan jokanen on rakkauden arvoinen. Harmittaa, että nykypäivän meininki on noin äärettömänen pinnallista. Kuin etsittäisiin näyttelyesinettä ja kaikki henkinen yhteys puuttuu kokonaan kun kumppani on valittu puhtaasti vartalon perusteella.

Tästähän sen huomaakin, että eniten sinkkuuttaan ja naisten nirsoutta valittaa nimenomaan ne miehet, joiden ainut vaatimus naiselle on hoikkuus. Jos kumppanin valitseminen on tasan siitä kiinni, minkä verran rasvaa toisella on kropassa, niin suosittelen sinkkuna pysymistä. Suhteet, jotka perustuu pitkälti ulkonäköön ei ikinä kestä. Kaikki on nähneet edes joitain pitkässä ja terveessä parisuhteissa olevien vanhusten nuoruuden hääkuvia, eikä ne ole koskaan ollu mitään malleja vaan ihan taviksia. Sit taas jos seuraatte seurapiirijulkkisten parisuhteita, niin sehän on pelkkää kierrättämistä. Suhteet kestää korkeintaan pari vuotta ja juuri nimenomaan siksi, että kun ulkonäkö laitetaan sivuun, niin jäljelle ei jääkkään mitään.

Paitsi että toisin kuin sinä, tavis mahtuu missä tahansa asennossa normaalista oviaukosta läpi.

Kyllä se elopaino nyt vain merkitsee aika paljon.  Siro mutta muodokas nainen ei ole ylipainoinen, ja on useimmista miehistä se kaikkein halutuin.  Laardivalas taas ei kiinnosta kuin fetisistejä, valitan.

Ei kannata sanoa tuota "siro mutta muodokas". Siinä on liikaa tulkinnanvaraa. 90kg painava nainen tulkitsee sen niin, että niin olenhan minä ihan siro, vaikka näitä muotojakin löytyy.

Kevytrakenteinen, hoikka ja siro. Se on selkeämpi. Siihen sopusuhtaisesti muodokkaat rinnat ja peppu lisäksi, niin ollaan jo aikalailla täysi 10.

Elopainon merkitys vähenee ismisen vanhetessa ja viisastuessa. Tulette huomaamaan, ja jos ette, niin olette siinä vähemmsitössä joka vain vanhenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.

Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.

Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.

Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.

Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.

Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.

Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.

Minullekin kävi juuri näin. Treffejä takana melko lailla vähemmän, mutta muutama vuosi ja pari tapailupätkääkin siinä meni.

Se, että kumpikin haluaa toista, on valtava lahja. Nämä vatsapalakeskustelut näyttävät vähän hassuilta omasta vinkkelistäni.

Ne vatsapalat helpottavat kyllä sitä haastavamman osapuolen mielenkiintoa huomattavasti, eli naisen. Tuskin kovin moni mies on todennut, että rasvaprosentin pudottaminen 26:sta 10:een olisi ainakaan heikentänyt naisten mielenkiintoa.

Ja kas kummaa, palstalla on viikoittain aloituksia, jossa ihmetellään, kuinka timmikroppainen mies ei löydä sopivaa naista itselleen.

Samaan aikaan Prismassa dadbodit valitsevat pienpanimo-olutta illaksi oman kullan kainalossa.

Samalla, kun timmikroppaiset miehet harrastavat vapaata seksiä haluamiensa naisten kanssa. Dadbodit ovat yhden naisen kanssa ja syövät samaa makaronilaatikkoa joka päivä. Ja vielä naisen kanssa, jota eivät todellisuudessa ole edes oikeasti halunneet, vaan ovat naisen kanssa vain siksi, että kukaan muu ei huolinut.

Ihmiskäsityksesi taitaa perustua pelkkään välinearvoon? Jos tuollainen sarjapanija joutuisi pyörätuoliin tai sairastuisi syöpään, niin ne seksikumppanit livistävät elämästä saman tien. Aito parisuhde, joka perustuu rakkauteen ja toisen kohtaamiseen yksilönä ja ihmisenä, tarkoittaa sitä, että toista tuetaan myös vastoinkäymisissä. Jos sinun elämäsi tavoite olisi käyttää mahdollisimman montaa ihmistä panoalustanasi, niin älä suotta sääli niitä taviksia, joka käyvät Prismassa. Heillä saattaa olla rakastava suhde siihen tavikselta näyttävään kumppaniinsa. Ethän sinä voi tietää, kuinka älykkäitä, empaattisia, lahjakkaita, huumorintajuisia ja rakastettavia, jopa onnellisia, ne ihmiset ovat. Jotkut ihmiset arvostavat aivan muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä.

Täyttä hevonpaskaa nykyinen deittailukulttuuri. Ei mikään määrä itsevarmuutta tai itsensä kehittämistä muuta tilannetta automaagisesti paskan vertaa vaikka muuta kehtaavat lässyttää. Ei ole olemassakaan mitään yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, joka ratkaisee aivan kaiken. Se vaan on niin, että homma on vaan mennyt raadolliseksi ja pinnalliseksi nykyisessä kertakäyttökulttuurissa ja "kaikki mulle nyt heti" -ajattelun yleistyessä. Pulinat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.

Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.

Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.

Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.

Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.

Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.

Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.

Minullekin kävi juuri näin. Treffejä takana melko lailla vähemmän, mutta muutama vuosi ja pari tapailupätkääkin siinä meni.

Se, että kumpikin haluaa toista, on valtava lahja. Nämä vatsapalakeskustelut näyttävät vähän hassuilta omasta vinkkelistäni.

Ne vatsapalat helpottavat kyllä sitä haastavamman osapuolen mielenkiintoa huomattavasti, eli naisen. Tuskin kovin moni mies on todennut, että rasvaprosentin pudottaminen 26:sta 10:een olisi ainakaan heikentänyt naisten mielenkiintoa.

Ja kas kummaa, palstalla on viikoittain aloituksia, jossa ihmetellään, kuinka timmikroppainen mies ei löydä sopivaa naista itselleen.

Samaan aikaan Prismassa dadbodit valitsevat pienpanimo-olutta illaksi oman kullan kainalossa.

Samalla, kun timmikroppaiset miehet harrastavat vapaata seksiä haluamiensa naisten kanssa. Dadbodit ovat yhden naisen kanssa ja syövät samaa makaronilaatikkoa joka päivä. Ja vielä naisen kanssa, jota eivät todellisuudessa ole edes oikeasti halunneet, vaan ovat naisen kanssa vain siksi, että kukaan muu ei huolinut.

Ihmiskäsityksesi taitaa perustua pelkkään välinearvoon? Jos tuollainen sarjapanija joutuisi pyörätuoliin tai sairastuisi syöpään, niin ne seksikumppanit livistävät elämästä saman tien. Aito parisuhde, joka perustuu rakkauteen ja toisen kohtaamiseen yksilönä ja ihmisenä, tarkoittaa sitä, että toista tuetaan myös vastoinkäymisissä. Jos sinun elämäsi tavoite olisi käyttää mahdollisimman montaa ihmistä panoalustanasi, niin älä suotta sääli niitä taviksia, joka käyvät Prismassa. Heillä saattaa olla rakastava suhde siihen tavikselta näyttävään kumppaniinsa. Ethän sinä voi tietää, kuinka älykkäitä, empaattisia, lahjakkaita, huumorintajuisia ja rakastettavia, jopa onnellisia, ne ihmiset ovat. Jotkut ihmiset arvostavat aivan muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä.

Ei noilla lässyttämilläsi ominaisuuksilla ole yhtään mitään väliä, kun nykyään erotaan tosi helposti. Syynä vaikkapa kyllästyminen toiseen ihmiseen. Monesti tämä tulee toiselle täytenä yllätyksenä.

Oma käsityksesi perustuu naistenlehtiin ja Hollywoodin romanssihömppään. 

Ihana on oman rakkaan kullan vieressä köllötellä jo kymmenettä vuotta :) Ei paljon paina typerät murheet. Yhdessä eletään ja rakastetaan, ja typerykset jäävät nuolemaan näppejään ja kitisemään nettiin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.

Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.

Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.

Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.

Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.

Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.

Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.

Minullekin kävi juuri näin. Treffejä takana melko lailla vähemmän, mutta muutama vuosi ja pari tapailupätkääkin siinä meni.

Se, että kumpikin haluaa toista, on valtava lahja. Nämä vatsapalakeskustelut näyttävät vähän hassuilta omasta vinkkelistäni.

Ne vatsapalat helpottavat kyllä sitä haastavamman osapuolen mielenkiintoa huomattavasti, eli naisen. Tuskin kovin moni mies on todennut, että rasvaprosentin pudottaminen 26:sta 10:een olisi ainakaan heikentänyt naisten mielenkiintoa.

Ja kas kummaa, palstalla on viikoittain aloituksia, jossa ihmetellään, kuinka timmikroppainen mies ei löydä sopivaa naista itselleen.

Samaan aikaan Prismassa dadbodit valitsevat pienpanimo-olutta illaksi oman kullan kainalossa.

Samalla, kun timmikroppaiset miehet harrastavat vapaata seksiä haluamiensa naisten kanssa. Dadbodit ovat yhden naisen kanssa ja syövät samaa makaronilaatikkoa joka päivä. Ja vielä naisen kanssa, jota eivät todellisuudessa ole edes oikeasti halunneet, vaan ovat naisen kanssa vain siksi, että kukaan muu ei huolinut.

Ihmiskäsityksesi taitaa perustua pelkkään välinearvoon? Jos tuollainen sarjapanija joutuisi pyörätuoliin tai sairastuisi syöpään, niin ne seksikumppanit livistävät elämästä saman tien. Aito parisuhde, joka perustuu rakkauteen ja toisen kohtaamiseen yksilönä ja ihmisenä, tarkoittaa sitä, että toista tuetaan myös vastoinkäymisissä. Jos sinun elämäsi tavoite olisi käyttää mahdollisimman montaa ihmistä panoalustanasi, niin älä suotta sääli niitä taviksia, joka käyvät Prismassa. Heillä saattaa olla rakastava suhde siihen tavikselta näyttävään kumppaniinsa. Ethän sinä voi tietää, kuinka älykkäitä, empaattisia, lahjakkaita, huumorintajuisia ja rakastettavia, jopa onnellisia, ne ihmiset ovat. Jotkut ihmiset arvostavat aivan muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä.

Ei noilla lässyttämilläsi ominaisuuksilla ole yhtään mitään väliä, kun nykyään erotaan tosi helposti. Syynä vaikkapa kyllästyminen toiseen ihmiseen. Monesti tämä tulee toiselle täytenä yllätyksenä.

Oma käsityksesi perustuu naistenlehtiin ja Hollywoodin romanssihömppään. 

"Prisma-pari" on käsite, joka tarkoittaa pitkää suhdetta ns. tavisten kesken. Nyt ei puhuta eropareista vaan meistä, jotka emme eroa, jos vaimo lihoo 10 kg tai mies kaljuuntuu typerän näköisesti. Meille noilla luetelluilla ominaisuuksilla on väliä, ja väitänpä et tiedetään jotain Rakkaudesta <3

eri

Parasta on pitkä parisuhde rakkaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.

Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.

Ahaa, eli käy muna kädessä treffeillä, ja ainoa päämääräsi on saada pillua, mikään muu ei kiinnosta. Ööö, miksiköhän naiset ei halua olla kanssasi?!?

Miehen päämäärä numero 1. on saada pillua. Nainen rakastuu mieheen jos mies hallitsee seksin hyvin, siksi sinne seksiin täytyy päästä.

Ja sitten, kun sitä seksiä on saanut tarpeeksi, ymmärtää, ettei hommaa enää jaksa, vaan voi keskittyä vain omaan elämään. Niin kauan kuin seksikokemuksia ei juuri ole, niin tarve on valtava.

Minulla on valtavasti seksikokemuksia ja aina vaan pitää saada lisää. Noin 400 päänahkaa on jo saatu.

Itselläni tuli stoppi paljon aiemmin. Vähän kuin Forrest Gump -leffassa kyllästyy yhtäkkiä juoksemiseen. "I'm pretty tired, think I'll go home now.”

Sama. N. 50-60 eri miehen jälkeen tuli fiilis että kyllä se oli tässä. Sen jälkeen viimeiset 8 vuotta onnellisesti yhden miehen kanssa suhteessa, joista viimeiset 7v naimisissa.

Tietääkö se mies, että noin 60 muutakin miestä tuntee pillusi sopukat ja tietää miten kiljut ja huudat orgasmissa? Siinä on nielemistä.

Me ei olla tuolla tavalla fiksoituneita toisten menneisyyteen kuin sinä, joten ei ole ollut koskaan ongelma se että on ollut muitakin joskus. Taidat olla niitä miehiä jotka myös pakonomaisesti ajattelevat homoseksiä, ja yököttelevät. Mutta silti jatkuvasti sitä ajattelevat.

Fiksaantunut tai ei, niin jokainen mies kyllä valitsee naisen jolla on  kaksi miestä ollut ennen häntä kuin sellaisen jolla on ollut 100. Naista kiihottaa mies jolla on satoja kokemuksia, mies ei sellaisesta naisesta välitä. Mies on onneton luuseri sellaisen kanssa ollessaan.

Ymmärrät varmaan itsekin puhuvasi täysin pehmoisia. Muut sen ainakin ymmärtävät.

Ai miten niin? Minä en ole kenenkään miehen, paitsi onnettoman luuserin, sanovan, että onpas kiva kun tällä naisellani on ollut sata miestä ennen minua. Vähintään miehellä pitää olla kokemuksia enemmän kuin naisellaan.

Kerrotko kaikessa viisaudessasi vielä, miksi haluaisin mies-ludkan, joka tartuttaa minulle papillooman ja muut kivat, joista voin saada syövän ja kuolla? Varsin erikoinen ja itsekeskeinen näkemys sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin viimein oikean, olin pitempään sinkkuna kuin sinä ja treffejä takana noin 200.

Kyse ei ole siitä että kehittyy, koska et tiedä ketä varten itseäsi kehität.

Kyse on vain siitä että SOPIVA löytyy. Se oikea kuten on tapana sanoa. Todellisuudessa sopiva.

Jos nöyrtyy ja muokkaa vain ulkonäköä, tulee sortuttua niihin joille ei mikään riitä. Ei mikään. Tai kakkosnaiseksi fwb: ejä kerääville.

Oma neuvoni on jalkatyö ja itsetunnon kehittäminen. Paljon treffejä ja et ota niitä niin vakavasti. Suhteeseen sellainen josta on varma fiilis ja jos vähänkin epäilyttää niin lemput vaan, et lähde yhtään pelleilemään oman sydämesi kanssa.

Kun sopiva ja luotettava tulee vastaan niin tiedät sen heti. Hän ei säikähdä sitä että sinun on vaikea luottaa. Hän ei narise makkaroista eikä ulkonäöstä. Hän vain haluaa olla kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Hän kysyy saako olla miehesi.

Näin on käynyt minulle ja monelle tuttavalleni. Treffit vaikka koiran ulkoilutuksen lomassa ja pari ehdokasta illassa, vähän ripsiväriä on riittänyt. Jyvät akanoista. Jyviä on sanoinkuvaamattoman paljon.

Minullekin kävi juuri näin. Treffejä takana melko lailla vähemmän, mutta muutama vuosi ja pari tapailupätkääkin siinä meni.

Se, että kumpikin haluaa toista, on valtava lahja. Nämä vatsapalakeskustelut näyttävät vähän hassuilta omasta vinkkelistäni.

Ne vatsapalat helpottavat kyllä sitä haastavamman osapuolen mielenkiintoa huomattavasti, eli naisen. Tuskin kovin moni mies on todennut, että rasvaprosentin pudottaminen 26:sta 10:een olisi ainakaan heikentänyt naisten mielenkiintoa.

Ja kas kummaa, palstalla on viikoittain aloituksia, jossa ihmetellään, kuinka timmikroppainen mies ei löydä sopivaa naista itselleen.

Samaan aikaan Prismassa dadbodit valitsevat pienpanimo-olutta illaksi oman kullan kainalossa.

Samalla, kun timmikroppaiset miehet harrastavat vapaata seksiä haluamiensa naisten kanssa. Dadbodit ovat yhden naisen kanssa ja syövät samaa makaronilaatikkoa joka päivä. Ja vielä naisen kanssa, jota eivät todellisuudessa ole edes oikeasti halunneet, vaan ovat naisen kanssa vain siksi, että kukaan muu ei huolinut.

Ihmiskäsityksesi taitaa perustua pelkkään välinearvoon? Jos tuollainen sarjapanija joutuisi pyörätuoliin tai sairastuisi syöpään, niin ne seksikumppanit livistävät elämästä saman tien. Aito parisuhde, joka perustuu rakkauteen ja toisen kohtaamiseen yksilönä ja ihmisenä, tarkoittaa sitä, että toista tuetaan myös vastoinkäymisissä. Jos sinun elämäsi tavoite olisi käyttää mahdollisimman montaa ihmistä panoalustanasi, niin älä suotta sääli niitä taviksia, joka käyvät Prismassa. Heillä saattaa olla rakastava suhde siihen tavikselta näyttävään kumppaniinsa. Ethän sinä voi tietää, kuinka älykkäitä, empaattisia, lahjakkaita, huumorintajuisia ja rakastettavia, jopa onnellisia, ne ihmiset ovat. Jotkut ihmiset arvostavat aivan muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä.

Ei noilla lässyttämilläsi ominaisuuksilla ole yhtään mitään väliä, kun nykyään erotaan tosi helposti. Syynä vaikkapa kyllästyminen toiseen ihmiseen. Monesti tämä tulee toiselle täytenä yllätyksenä.

Oma käsityksesi perustuu naistenlehtiin ja Hollywoodin romanssihömppään. 

Oma kokemukseni petustuu 18-vuoden parisuhteeseen, jossa kumppani sairastui syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa heteromiehistä tuntee vetoa naisellisiin muotoihin, jotka ovat ihan muuta kuin hoikkuus.

Voi toki olla noinkin. Pulska kelpaa monelle sänkyyn, mutta siihen se poikkeuksetta jää. Vaimot sitten tehdään niistä normaalipainoisista tai hoikista..