Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lasu on AINA hyökkäys vanhemman vanhemmuutta kohtaan. Ihan paikallaan silloin, kun lapsi ei ole turvassa kotonaan.

Mutta selvästi et tiedä, miltä tuntuu saada aiheeton soitto sosiaalitoimelta. Ja siis puhelimessa jo todettiin että selvästi aiheeton, mutta ei se mitenkään muuttanut sitä millaiselta se tuntui. Aiheeton rikosilmoitus on varmaan juuri saman tuntuinen.

Ja se asiahan ei jää siihen soittoon. Varmuuden vuoksi soitetaan läpi kaikkien lasten koulut ja päiväkodit. Että varmasti jokainen ihminen saa tietää ko epäilystä. Ja senkin jälkeen menee kuukausi ennenkuin tulee virallinen päätös, että huoli on aiheeton. Ja sen päätöksenkään jälkeen et kuukausiin uskalla ottaa rennosti ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lasu on AINA hyökkäys vanhemman vanhemmuutta kohtaan. Ihan paikallaan silloin, kun lapsi ei ole turvassa kotonaan.

Mutta selvästi et tiedä, miltä tuntuu saada aiheeton soitto sosiaalitoimelta. Ja siis puhelimessa jo todettiin että selvästi aiheeton, mutta ei se mitenkään muuttanut sitä millaiselta se tuntui. Aiheeton rikosilmoitus on varmaan juuri saman tuntuinen.

Ja se asiahan ei jää siihen soittoon. Varmuuden vuoksi soitetaan läpi kaikkien lasten koulut ja päiväkodit. Että varmasti jokainen ihminen saa tietää ko epäilystä. Ja senkin jälkeen menee kuukausi ennenkuin tulee virallinen päätös, että huoli on aiheeton. Ja sen päätöksenkään jälkeen et kuukausiin uskalla ottaa rennosti ihmisten ilmoilla.

Ja kun sosiaalivirastossa on ruuhkaa, se selvitys kestää vuoden, kuten meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Voidaanhan se järjestelmä purkaa. Siellä sitten saa rauhassa pikkutyttöjä raiskata ja poikia hakata ettei vaan joku mt potilas traumatisoidu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Voidaanhan se järjestelmä purkaa. Siellä sitten saa rauhassa pikkutyttöjä raiskata ja poikia hakata ettei vaan joku mt potilas traumatisoidu.

Ei kyse ole mt-potilaista. Ketjussa on tutkimus. Lue se.

Pitäisi purkaa, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Voidaanhan se järjestelmä purkaa. Siellä sitten saa rauhassa pikkutyttöjä raiskata ja poikia hakata ettei vaan joku mt potilas traumatisoidu.

Ei kyse ole mt-potilaista. Ketjussa on tutkimus. Lue se.

Pitäisi purkaa, kyllä.

Vain mt potilas voi ehdottaa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lasu on AINA hyökkäys vanhemman vanhemmuutta kohtaan. Ihan paikallaan silloin, kun lapsi ei ole turvassa kotonaan.

Mutta selvästi et tiedä, miltä tuntuu saada aiheeton soitto sosiaalitoimelta. Ja siis puhelimessa jo todettiin että selvästi aiheeton, mutta ei se mitenkään muuttanut sitä millaiselta se tuntui. Aiheeton rikosilmoitus on varmaan juuri saman tuntuinen.

Ja se asiahan ei jää siihen soittoon. Varmuuden vuoksi soitetaan läpi kaikkien lasten koulut ja päiväkodit. Että varmasti jokainen ihminen saa tietää ko epäilystä. Ja senkin jälkeen menee kuukausi ennenkuin tulee virallinen päätös, että huoli on aiheeton. Ja sen päätöksenkään jälkeen et kuukausiin uskalla ottaa rennosti ihmisten ilmoilla.

Ja kun sosiaalivirastossa on ruuhkaa, se selvitys kestää vuoden, kuten meillä.

Apua! Onneksi meille osui todella kiva sossu ja ei ilmeisesti ollut ruuhkaa. Oli elämäni pisin ja nöyryyttävin kuukausi tuo päätöksen odottelu. Vuoden jälkeen olisin ollut jo aivan hermoraunio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Voidaanhan se järjestelmä purkaa. Siellä sitten saa rauhassa pikkutyttöjä raiskata ja poikia hakata ettei vaan joku mt potilas traumatisoidu.

Miten musta vähän tuntuu, että tuollaisia oikeita raiskauscaseja tai väkivaltacaseja on äärimmäisen harva ilmoitus. Sitä paitsi, jos joku sellaisesta saa tietää, niin silloin oikea osoite on poliisi (rikosilmoitus) tai jopa hätäkeskus. Poliisi sitten pyytää apuja sosiaalitoimelta. Eiköhän lastensuojeluilmoitus ole vähän väärä osoite, jos näet, että lasta pahoinpidellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Voidaanhan se järjestelmä purkaa. Siellä sitten saa rauhassa pikkutyttöjä raiskata ja poikia hakata ettei vaan joku mt potilas traumatisoidu.

Ei kyse ole mt-potilaista. Ketjussa on tutkimus. Lue se.

Pitäisi purkaa, kyllä.

Vain mt potilas voi ehdottaa tuollaista.

Suomen lastensuojelu on Stasim veroinen kallis täysin turha koneisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Silloin kun kyseessä on joku päätön ilmoitus tavallisesta perheestä, jossa on tunnollinen äiti, tottakai lastensuojeluilmoitus on ihan hirveältä tuntuva syytös, ettet olisi ollut riittävän kunnollinen vanhempi tai ettet olisi hoitanut lastasi kunnolla.

Kirjoitinkin tästä jo toiseen ketjuun, mutta ihan oikeasti yhdelle äidille soitettiin, että tiedätkin varmaan, että on vähän ongelmia teillä, ja kun äiti oli ymmyrkäisenä, että en tosiaan tiedä, niin kyse oli siitä, että kun etuoikeutettu teini hoitaa omaa hevostansa mm. aamuisin ja oli sanonut kysyttäessä, että onhan se vähän väsyttävää joskus. Mikään oikea ongelma tuo ei tietenkään ollut, mutta tunnollinen äiti oli ihan paniikissa, kun syytettiin, että olisi nyt jotenkin ongelmainen perhe kyseessä ja tuli selvitys asiasta. Aivan puhdasta tavallisten ihmisten kiusaamista ja kaukana lastensuojelusta.

Onhan tämä aiheeton, mutta jos tilannetta vähän ajattelee, niin jollain toisella "etuoikeutetulla teinillä" tämä sama tilanne olisi voinut olla lasun paikka. Esim. vanhemmat pistää teinin hoitamaan hevosta heti aamusta, ihan sama väsyttääkö tai vaikuttaako tämä lopulta opintoihin. Teini tykkää hevosesta ym. mutta ei jaksaisi ottaa niin paljon vastuuta. Tuota voisi pitää jo teinin työllistämisenä, jos talli on vaikka perheyritys. Teinikin on voinut ilmaista asiansa tavalla, joka herättää huolta aikuisessa. Ei teinit aina ajattele sitä, miten sanavalinnat vaikuttaa kuulijaan. Minusta on parempi tarkistaa, kuin katua jälkeenpäin ja lukea lehdestä kauhutarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lasu on AINA hyökkäys vanhemman vanhemmuutta kohtaan. Ihan paikallaan silloin, kun lapsi ei ole turvassa kotonaan.

Mutta selvästi et tiedä, miltä tuntuu saada aiheeton soitto sosiaalitoimelta. Ja siis puhelimessa jo todettiin että selvästi aiheeton, mutta ei se mitenkään muuttanut sitä millaiselta se tuntui. Aiheeton rikosilmoitus on varmaan juuri saman tuntuinen.

Ja se asiahan ei jää siihen soittoon. Varmuuden vuoksi soitetaan läpi kaikkien lasten koulut ja päiväkodit. Että varmasti jokainen ihminen saa tietää ko epäilystä. Ja senkin jälkeen menee kuukausi ennenkuin tulee virallinen päätös, että huoli on aiheeton. Ja sen päätöksenkään jälkeen et kuukausiin uskalla ottaa rennosti ihmisten ilmoilla.

Voi on minunkin lapsestani tehty lasu, kaksikin kertaa. En traumatisoitunut, vaan pidin hyvänä että kysyttiin se kuinka vanhempana jaksan ja miten meitä voitaisiin auttaa. Kaikkien lasten kouluille ei todellakaan soiteta ainakaan rutiininomaisesti, vaan se toimii niin että koulu ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jos huolta on. Kuka tahansa meistä voi tarvita apua, ja sitä lasun avulla kartoitetaan. Lasut ovat todella yleisiä ja ne eivät muodosta mitään rikosrekisteriä.

Yritä nähdä se hyvä asiassa, ja se tärkein on nimenomaan lapsen elämä ja tarpeet. Meidän aikuisten pitää jaksaa pysyä aikuisina ja olla turvallisia vanhempia, avun kera jos sitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Voidaanhan se järjestelmä purkaa. Siellä sitten saa rauhassa pikkutyttöjä raiskata ja poikia hakata ettei vaan joku mt potilas traumatisoidu.

Kyllä sitä on muutettava kyttäys- ja kiusantekoautomaatista järkevämmäksi. Esim se jo varmasti auttaisi, että ilmoittajan olisi AINA jätettävä yhteystietonsa. Nämä voisivat olla vain sossun tiedossa (ymmärrän miksi perheille ei anneta tietoa).

Tämä varmasti hillitsisi kaikenlaisten Höpöhöpöilmoitusten tekoa. Sossussa on oikeitakin töitä. Ei sinne tarvita katkeria exiä tai sekopäänaapureita tekemään mitä sattuu ilmoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lasu on AINA hyökkäys vanhemman vanhemmuutta kohtaan. Ihan paikallaan silloin, kun lapsi ei ole turvassa kotonaan.

Mutta selvästi et tiedä, miltä tuntuu saada aiheeton soitto sosiaalitoimelta. Ja siis puhelimessa jo todettiin että selvästi aiheeton, mutta ei se mitenkään muuttanut sitä millaiselta se tuntui. Aiheeton rikosilmoitus on varmaan juuri saman tuntuinen.

Ja se asiahan ei jää siihen soittoon. Varmuuden vuoksi soitetaan läpi kaikkien lasten koulut ja päiväkodit. Että varmasti jokainen ihminen saa tietää ko epäilystä. Ja senkin jälkeen menee kuukausi ennenkuin tulee virallinen päätös, että huoli on aiheeton. Ja sen päätöksenkään jälkeen et kuukausiin uskalla ottaa rennosti ihmisten ilmoilla.

Voi on minunkin lapsestani tehty lasu, kaksikin kertaa. En traumatisoitunut, vaan pidin hyvänä että kysyttiin se kuinka vanhempana jaksan ja miten meitä voitaisiin auttaa. Kaikkien lasten kouluille ei todellakaan soiteta ainakaan rutiininomaisesti, vaan se toimii niin että koulu ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jos huolta on. Kuka tahansa meistä voi tarvita apua, ja sitä lasun avulla kartoitetaan. Lasut ovat todella yleisiä ja ne eivät muodosta mitään rikosrekisteriä.

Yritä nähdä se hyvä asiassa, ja se tärkein on nimenomaan lapsen elämä ja tarpeet. Meidän aikuisten pitää jaksaa pysyä aikuisina ja olla turvallisia vanhempia, avun kera jos sitä tarvitaan.

Meillä kyllä soitettiin. Liittyyköhän sitten siihen, että ollaan alle 30v vaikka vanhin lapsi on koulussa. Me ollaan niin "nuoria" vanhempia, että meitä on aina epäilty huonoiksi vain iän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Silloin kun kyseessä on joku päätön ilmoitus tavallisesta perheestä, jossa on tunnollinen äiti, tottakai lastensuojeluilmoitus on ihan hirveältä tuntuva syytös, ettet olisi ollut riittävän kunnollinen vanhempi tai ettet olisi hoitanut lastasi kunnolla.

Kirjoitinkin tästä jo toiseen ketjuun, mutta ihan oikeasti yhdelle äidille soitettiin, että tiedätkin varmaan, että on vähän ongelmia teillä, ja kun äiti oli ymmyrkäisenä, että en tosiaan tiedä, niin kyse oli siitä, että kun etuoikeutettu teini hoitaa omaa hevostansa mm. aamuisin ja oli sanonut kysyttäessä, että onhan se vähän väsyttävää joskus. Mikään oikea ongelma tuo ei tietenkään ollut, mutta tunnollinen äiti oli ihan paniikissa, kun syytettiin, että olisi nyt jotenkin ongelmainen perhe kyseessä ja tuli selvitys asiasta. Aivan puhdasta tavallisten ihmisten kiusaamista ja kaukana lastensuojelusta.

Ilmoitusta ei tehdä perheestä eikä vanhemmista. Se koskee lasta, yritä nyt tajuta. Tuotakaan äitiä ei ole syytetty vaan selvitetty onko teinillä kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Tämä on niin totta. Jos on jo ennestään ollut jotain haastetta, esim. perhe sairastellut, niin joku lasu-ilmoitus siinä yhteydessä todellakin on vain ylimääräinen riesa niiden muiden arjen huolten päälle. Nykyisin ei luoteta siihen että vanhemmat saisi itse perheen sisäiset asiat selvitettyä, eikä kaikilla ole ymmärrystä siitä, että ne vähän hankalammatkin hetket kuuluu elämään. Myös lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Ihmiset osaavat itse kysyä apua.

Mistä te saatte vanhuksille hoitajat, kun pelaatte omaiset pois pelistä.

Ei ennen tuollaista käytöstä ollut äitejä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Silloin kun kyseessä on joku päätön ilmoitus tavallisesta perheestä, jossa on tunnollinen äiti, tottakai lastensuojeluilmoitus on ihan hirveältä tuntuva syytös, ettet olisi ollut riittävän kunnollinen vanhempi tai ettet olisi hoitanut lastasi kunnolla.

Kirjoitinkin tästä jo toiseen ketjuun, mutta ihan oikeasti yhdelle äidille soitettiin, että tiedätkin varmaan, että on vähän ongelmia teillä, ja kun äiti oli ymmyrkäisenä, että en tosiaan tiedä, niin kyse oli siitä, että kun etuoikeutettu teini hoitaa omaa hevostansa mm. aamuisin ja oli sanonut kysyttäessä, että onhan se vähän väsyttävää joskus. Mikään oikea ongelma tuo ei tietenkään ollut, mutta tunnollinen äiti oli ihan paniikissa, kun syytettiin, että olisi nyt jotenkin ongelmainen perhe kyseessä ja tuli selvitys asiasta. Aivan puhdasta tavallisten ihmisten kiusaamista ja kaukana lastensuojelusta.

Onhan tämä aiheeton, mutta jos tilannetta vähän ajattelee, niin jollain toisella "etuoikeutetulla teinillä" tämä sama tilanne olisi voinut olla lasun paikka. Esim. vanhemmat pistää teinin hoitamaan hevosta heti aamusta, ihan sama väsyttääkö tai vaikuttaako tämä lopulta opintoihin. Teini tykkää hevosesta ym. mutta ei jaksaisi ottaa niin paljon vastuuta. Tuota voisi pitää jo teinin työllistämisenä, jos talli on vaikka perheyritys. Teinikin on voinut ilmaista asiansa tavalla, joka herättää huolta aikuisessa. Ei teinit aina ajattele sitä, miten sanavalinnat vaikuttaa kuulijaan. Minusta on parempi tarkistaa, kuin katua jälkeenpäin ja lukea lehdestä kauhutarinoita.

No huhhuh. Kyllä yläkoululaisen nyt kuuluukin jo ottaa vastuuta asioista (vaikka haluamastaan hevosesta) ja eiköhän yleensä ole koululla tiedossa, että onko perheyritys vai vaan se yksi hevonen, jolla kilpailee (varmasti sitäkin voi siltä tytöltäkin jo kysyä, jos asiasta tuli juttelua). Mutta tosiaan, tällaisiin tapauksiin se lastensuojelun aika kuluu, ja sitten ei yllättäen mitenkään riitä aikaa enää olla tekemisissä sen narkkiperheen kanssa, jonka lapsesta tullut jo 15 ilmoitusta. Vai olisko sittenkin vaan kyse siitä, että kunnollisten ihmisten kanssa on kivempi palaveerata kuin olla tekemisissa ongelmaisten ihmisten kanssa?