Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.
Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.
Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.
Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.
Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.
Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.
Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.
Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?
Minä en halua, että minuun kohdistetaan minkäänlaista ruumiillista kuritusta yhtään mistään syystä. Ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa aina ja kaikkien kohdalla.
En ole ikinä tavannut lasta, joka haluaisi itseensä kohdistettavan ruumiillista kuritusta.
Tiedän melko monia aikuisia miehiä ja naisia, eri sosioekonomisista taustoista, jotka maksavat suuria summia rahaa, jotta heitä ruoskitaan, piiskataan ja kuristetaan. Tai jotta he voivat dominoida tai tulla dominoiduksi, virtsata tai ulostaa toisen päälle tai olla itse alistettuna. He kokevat sen osaksi seksuaalisia tarpeitaan.
Mistähän johtuisi?
Outo kommentti, mitä oikein haet takaa? Sitä paitsi, eihän lapsen elämässä minkäänlaiset rangaistukset, rajoitustoimet ja velvollisuudet voi perustua haluamiseen. On lapsia jotka eivät haluaisi mennä ajoissa nukkumaan tai tehdä läksyjä, monikaan ei varmaan tykkää jos ruutuaikaa rajoitetaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.
Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.
Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.
Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.
Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.
Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.
Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.
Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?
Ruumillinen kurituskin on väkivaltaa, pidit sinä sitä sellaisena tai et.
Psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt monestakin syystä. Kannattaa lukea kirjoja aiheesta. Mutta jos sinulla on tässä päätelmä, että pahoinvointi johtuukin siitä että lapset säästyvät ruumiillisilta kurituksilta niin en voi kyllä muuta todeta kuin toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia ja et ole lasten kanssa missään tekemisissä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Kiitos sinulle! :)
Kun on vuosia kuullut haukkuja lapsena niin ei tosiaan kritiikki täällä tunnu missään. Ja todella vain vahvistaa sitä kokemusta, että lasten hyväksi tehtävä työ on entistä merkityksellisempää.
Vaikuttaa siltä että suhtautumisesi on siinä määrin henkilökohtaista, ettet välttämättä ole aivan pätevä arvioimaan näitä asioita laajemmin ja eri näkökulmista. Joku voi olla eri mieltä kanssasi, mutta ei se ole kritiikkiä sinua kohtaan.
Yllättävän moni tuntuu myös ajattelevan että lastensuojelun puolustelijat olisi hyviä, lapsista välittäviä ihmisiä ja lastensuojelua kritisoivat taas lapsia vihaavia hirviöitä. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, eikä mielipiteen kuuluisi perustua ainoastaan omaan kokemukseen.
Jos kerron oman kokemukseni siitä, että olisin tarvinnut lapsena apua, koska minua pahoinpideltiin ja hätääni ei kukaan kuullut ja saan siitä alapeukkuja niin mistä minä tiedän mistä syystä joku sitä alapeukuttaa.
On aika törkeästi sanottu, että se että olen itse väkivaltaisen lapsuuden kokenut on yhtä kuin en pystyisi mistään muusta näkökulmasta asiaa tarkastelemaan tai sanomani mitätöidään sillä perusteella. Jokainen komentoija täällä kommentoi asiaa omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja taustoistaan. Sinäkin. Joten mikähän muu tarkoituksesi tässä oli kuin nimenomaan kritisoida minua henkilökohtaisesti?
Perustin näkökulmani lastensuojelun tärkeydestä tässä keskustelussa ilmenneisiin asioihin sekä usean vuoden kokemukseen ja tietoon lastensuojelusta, en pelkästään omiin kokemuksiini. Tästä keskustelusta ilmenee, että lastensuojelutyö on todella tärkeää jo sen perusteella, miten moni täällä vastustaa kirjoittajia jotka pelkästään puolustavat lapsen koskemattomuutta, ovat satavarmoja että lastensuojelun ainoa tarkoitus on vainota syyttä perheitä tai suorastaan hehkuttavat miten lapsia tulisi edelleen voida kurittaa.
Lastensuojeluun kohdistuvaa kritiikkiä en väittänyt missään mustavalkoisesti olevan aiheetonta enkä sanonut mitään siitä että sitä kritisoivat yksilöt olisivat automaattisesti jollain tapaa pahoja. Lastensuojelussa on todellakin edelleen paljon kehitettävää ja on varmasti jatkossakin, mutta osa täällä olevista kommenteista todellakin osoitta että sille on kaikessa puutteelisuudessaankin todellinen tarve.
Näet siis nykymuotoisen lastensuojelun ensisijaisesti tietyn kasvatusnäkökulman puolustajana ja toivot, että lastensuojelua edelleenkin kehitetään tässä roolissa?
Näen, että lastensuojelun tehtävänä on osaltaan suojella lapsia, jotka kasvavat oloissa joissa ei osata lapsen hyvinvointia, kasvatusta ja kehitystä oikealla ja turvallisella tavalla toteuttaa. Lastensuojelun ei pitäisi olla viimeinen eikä edes ainut keino turvata lapsi, mutta nyky-yhteiskunnassa se valitettavasti usein on sitä. Muiden yhteiskunnan alueiden pitäisi pystyä turvaamaan lasta ja ennaltaehkäisemään tarvetta lastensuojelulle. Ja sitähän koetetaan tehdäkin. Resurssit vain ovat rajalliset ja ongelmat monesta sukupolvesta polveutuvia. Todellisuudessa tämän päivän kärsivät lapset ovat tulosta jopa useamman sukupolven kärjistyneistä ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Kiitos sinulle! :)
Kun on vuosia kuullut haukkuja lapsena niin ei tosiaan kritiikki täällä tunnu missään. Ja todella vain vahvistaa sitä kokemusta, että lasten hyväksi tehtävä työ on entistä merkityksellisempää.
Vaikuttaa siltä että suhtautumisesi on siinä määrin henkilökohtaista, ettet välttämättä ole aivan pätevä arvioimaan näitä asioita laajemmin ja eri näkökulmista. Joku voi olla eri mieltä kanssasi, mutta ei se ole kritiikkiä sinua kohtaan.
Yllättävän moni tuntuu myös ajattelevan että lastensuojelun puolustelijat olisi hyviä, lapsista välittäviä ihmisiä ja lastensuojelua kritisoivat taas lapsia vihaavia hirviöitä. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, eikä mielipiteen kuuluisi perustua ainoastaan omaan kokemukseen.
Jos kerron oman kokemukseni siitä, että olisin tarvinnut lapsena apua, koska minua pahoinpideltiin ja hätääni ei kukaan kuullut ja saan siitä alapeukkuja niin mistä minä tiedän mistä syystä joku sitä alapeukuttaa.
On aika törkeästi sanottu, että se että olen itse väkivaltaisen lapsuuden kokenut on yhtä kuin en pystyisi mistään muusta näkökulmasta asiaa tarkastelemaan tai sanomani mitätöidään sillä perusteella. Jokainen komentoija täällä kommentoi asiaa omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja taustoistaan. Sinäkin. Joten mikähän muu tarkoituksesi tässä oli kuin nimenomaan kritisoida minua henkilökohtaisesti?
Perustin näkökulmani lastensuojelun tärkeydestä tässä keskustelussa ilmenneisiin asioihin sekä usean vuoden kokemukseen ja tietoon lastensuojelusta, en pelkästään omiin kokemuksiini. Tästä keskustelusta ilmenee, että lastensuojelutyö on todella tärkeää jo sen perusteella, miten moni täällä vastustaa kirjoittajia jotka pelkästään puolustavat lapsen koskemattomuutta, ovat satavarmoja että lastensuojelun ainoa tarkoitus on vainota syyttä perheitä tai suorastaan hehkuttavat miten lapsia tulisi edelleen voida kurittaa.
Lastensuojeluun kohdistuvaa kritiikkiä en väittänyt missään mustavalkoisesti olevan aiheetonta enkä sanonut mitään siitä että sitä kritisoivat yksilöt olisivat automaattisesti jollain tapaa pahoja. Lastensuojelussa on todellakin edelleen paljon kehitettävää ja on varmasti jatkossakin, mutta osa täällä olevista kommenteista todellakin osoitta että sille on kaikessa puutteelisuudessaankin todellinen tarve.
Näet siis nykymuotoisen lastensuojelun ensisijaisesti tietyn kasvatusnäkökulman puolustajana ja toivot, että lastensuojelua edelleenkin kehitetään tässä roolissa?
Näen, että lastensuojelun tehtävänä on osaltaan suojella lapsia, jotka kasvavat oloissa joissa ei osata lapsen hyvinvointia, kasvatusta ja kehitystä oikealla ja turvallisella tavalla toteuttaa. Lastensuojelun ei pitäisi olla viimeinen eikä edes ainut keino turvata lapsi, mutta nyky-yhteiskunnassa se valitettavasti usein on sitä. Muiden yhteiskunnan alueiden pitäisi pystyä turvaamaan lasta ja ennaltaehkäisemään tarvetta lastensuojelulle. Ja sitähän koetetaan tehdäkin. Resurssit vain ovat rajalliset ja ongelmat monesta sukupolvesta polveutuvia. Todellisuudessa tämän päivän kärsivät lapset ovat tulosta jopa useamman sukupolven kärjistyneistä ongelmista.
Se ei ole demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan merkki jos valtio määrittelee säännöt sille, että miten perhe-elämää tulee viettää. Mielipiteitä siitä, että mikä on oikea toimintatapa on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.
Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.
Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.
Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.
Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.
Eli sun ongelma on se, ettet saa vapaasti hakata lapsiasi? Siinä tapauksessa ymmärrän, että tämä nykysysteemi ärsyttää.
Missään maassa ei saa vapaasti hakata lapsiaan. Ei Suomessakaan saanut ennen.
Kyse on siitä, että kuinka monta miljardia euroa veronmaksajien rahaa kannattaa vuodessa kaataa tukistajien ja luunapin antajien jahtaamiseen?
Mikä on "luunappi"? En ole ikinä kuullut tuollaista sanaa.
Tukistamisen ymmärrän toisen ihmisen hiuksiin tiukasti tarttumisena, läheltä päänahkaa, ja sitten tuon ihmisen päätä hiuksista kiskoen ravistamisena, tarkoituksena tuottaa kipua toiselle. Joskus siinä määrin, että hiuksia repeytyy juurineen irti päänahasta ja ihoon jää verta vuotavia kaljuja läikkiä. Tukistamisen kohteeksi joutunut ei voi itse irrottautua otteesta, vaan tukistaminen loppuu vasta, kun väkivallantekijä irrottaa otteensa itse. Valtaa tilanteessa käyttää yksinomaan tukistamisotteen ottanut henkilö.
Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Kiitos sinulle! :)
Kun on vuosia kuullut haukkuja lapsena niin ei tosiaan kritiikki täällä tunnu missään. Ja todella vain vahvistaa sitä kokemusta, että lasten hyväksi tehtävä työ on entistä merkityksellisempää.
Vaikuttaa siltä että suhtautumisesi on siinä määrin henkilökohtaista, ettet välttämättä ole aivan pätevä arvioimaan näitä asioita laajemmin ja eri näkökulmista. Joku voi olla eri mieltä kanssasi, mutta ei se ole kritiikkiä sinua kohtaan.
Yllättävän moni tuntuu myös ajattelevan että lastensuojelun puolustelijat olisi hyviä, lapsista välittäviä ihmisiä ja lastensuojelua kritisoivat taas lapsia vihaavia hirviöitä. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, eikä mielipiteen kuuluisi perustua ainoastaan omaan kokemukseen.
Jos kerron oman kokemukseni siitä, että olisin tarvinnut lapsena apua, koska minua pahoinpideltiin ja hätääni ei kukaan kuullut ja saan siitä alapeukkuja niin mistä minä tiedän mistä syystä joku sitä alapeukuttaa.
On aika törkeästi sanottu, että se että olen itse väkivaltaisen lapsuuden kokenut on yhtä kuin en pystyisi mistään muusta näkökulmasta asiaa tarkastelemaan tai sanomani mitätöidään sillä perusteella. Jokainen komentoija täällä kommentoi asiaa omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja taustoistaan. Sinäkin. Joten mikähän muu tarkoituksesi tässä oli kuin nimenomaan kritisoida minua henkilökohtaisesti?
Perustin näkökulmani lastensuojelun tärkeydestä tässä keskustelussa ilmenneisiin asioihin sekä usean vuoden kokemukseen ja tietoon lastensuojelusta, en pelkästään omiin kokemuksiini. Tästä keskustelusta ilmenee, että lastensuojelutyö on todella tärkeää jo sen perusteella, miten moni täällä vastustaa kirjoittajia jotka pelkästään puolustavat lapsen koskemattomuutta, ovat satavarmoja että lastensuojelun ainoa tarkoitus on vainota syyttä perheitä tai suorastaan hehkuttavat miten lapsia tulisi edelleen voida kurittaa.
Lastensuojeluun kohdistuvaa kritiikkiä en väittänyt missään mustavalkoisesti olevan aiheetonta enkä sanonut mitään siitä että sitä kritisoivat yksilöt olisivat automaattisesti jollain tapaa pahoja. Lastensuojelussa on todellakin edelleen paljon kehitettävää ja on varmasti jatkossakin, mutta osa täällä olevista kommenteista todellakin osoitta että sille on kaikessa puutteelisuudessaankin todellinen tarve.
Näet siis nykymuotoisen lastensuojelun ensisijaisesti tietyn kasvatusnäkökulman puolustajana ja toivot, että lastensuojelua edelleenkin kehitetään tässä roolissa?
Näen, että lastensuojelun tehtävänä on osaltaan suojella lapsia, jotka kasvavat oloissa joissa ei osata lapsen hyvinvointia, kasvatusta ja kehitystä oikealla ja turvallisella tavalla toteuttaa. Lastensuojelun ei pitäisi olla viimeinen eikä edes ainut keino turvata lapsi, mutta nyky-yhteiskunnassa se valitettavasti usein on sitä. Muiden yhteiskunnan alueiden pitäisi pystyä turvaamaan lasta ja ennaltaehkäisemään tarvetta lastensuojelulle. Ja sitähän koetetaan tehdäkin. Resurssit vain ovat rajalliset ja ongelmat monesta sukupolvesta polveutuvia. Todellisuudessa tämän päivän kärsivät lapset ovat tulosta jopa useamman sukupolven kärjistyneistä ongelmista.
Se ei ole demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan merkki jos valtio määrittelee säännöt sille, että miten perhe-elämää tulee viettää. Mielipiteitä siitä, että mikä on oikea toimintatapa on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin.
Kyllä se määrittely hyvästä ja lapsea tukevasta perhe-elämästä ihan oikeisiin asioihin perustuu. Millaistahan perhe-elämää mahdat nyt tarkoittaa jos tuo yleinen määritys sinusta tuntuu täysin rikkovan ihmisten oikeuksia vastaan elää omannäköistä elämää?
Viranomaisten kansalaisiin kohdistama uhkailu ja kiristys on yksi totalitaarisen painajaisyhteiskunnan merkki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tapauksen jossa yhteishuoltajuudessa oleva lapsi oli isänsä luona toisessa kaupungissa. Äiti lähti ystävien kanssa baariin ja kun tuli parin tunnin päästä kotiin odotti sosiaalityöntekijä poliisien kanssa ovella. Ilmoittivat että olet ollut ryyppäämässä ja jättänyt lapsen yksin kotiin. Halusivat vielä ensin tarkastaa asunnon ennen kuin suostuivat soittamaan isälle.
Naapurin kyylä ei ollut jostain syystä ilmeisesti huomannut kun isä oli hakenut lapsen aiemmin päivällä.
Aivan tajuttoman pelottavaa kyttäämistä. Siis millä oikeudella kukaan - varsinkaan viranomainen - voisi tulla seuraamaan, mitä joku ihminen vaikka viikonloppuiltana tekee. Ei olisi todellakaan tarvinut tuon äidin päästää noita kotiinsa nuuskimaan. Kai nyt Suomessakin kotietsintälupa pitää olla ja joku syy tulla nuuskimaan jonkun kotia (se syy ei voi olla toisella huoltajallaan oleva lapsi).
Olin itsekin eilen baarissa ja on lapsia, ketkä on nyt tän viikonlopun isällään. Olisin jättänyt rikosilmoituksen kotirauhanrikkomisesta, jos tänne olisi joku tunkenut, kun eilen illalla tulin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
- No mites kun se Minna-Mattiina 5v oireilee päiväkodissa huolestuttavasti ja vanhemmat kieltää että ei mitään vikaa tytössä ole. Oireilu johtuu tosiasiassa perheen sisäisestä jännitteestä, riidoista ja väkivallasta.
Samankaltaisesti oireilee myös Janteri-Petteri 6v, mutta hänellä kyseessä on nepsy-ongelma, joka vaatisi terveyden huollon tutkimukset, joita ei ole saatu. Toisesta tarvitaan lasu, toisesta ei mutta apua hänkin tarvitsee.
- Miten erotat mt-ongelmaisen kiusanteon mt-ongelmaisen asiallisesta huolesta, joka johtaa lastensuojelun asiakkuuteen? Ei kaikki mt-ongelmaiset ole seinähulluja hysteerikkoja, suurin osa ei ole.
- Miten korjaat lakitekstiä niin, että "subjektiivista huolta" ei lasketa? En tiedä mitä muita huolia on olemassa.
- Miten koulu selvittää poissaolot itse, kun wilman kautta ollaan koko ajan muutenkin yhteydessä ja vanhemmat kotona kuittailee lapsen ostarireissut, peliaddiktiot ym. sairaspoissaolona. Ja mitä koulu voi tehdä, jos vanhemmat sanookin että joo meidän Niina-Viljami ei suostu tulemaan kouluun, koska ei halua ja me vanhemmat ei voida häntä pitää koulussa kun ollaan päivät töissä?
- Koulun aiheuttama paha olo ei ole koulun vika, ongelma on laajempi ja koskee Suomen opetusjärjestelmää. Mielestäni jopa nykyiset kiusaamistapaukset on sellaisia, johon on lopulta hyvin vähän koulusta lähtöisin olevia tehokkaita rankaisuja, opet kun ei saa tehdä käytännössä yhtään mitään.
- Nimettömyyteen en varsinaisesti osaa sanoa juuta enkä jaata, ajattelen sen kuitenkin madaltavan kynnystä ja suojaavan sen lasun tekijää. Jos nimi tulee ilmi, niin maailma on täynnä hulluja jotka lähtevät kostoretkelle ihan aiheellisestakin ilmoituksesta.
- Sanktion voin hyväksyä, jos ilmoituksen tekijä on tiedossa ja todettu useamman kerran täysin aiheettomaksi ilmoittelijaksi joka ilmoittaa aina samasta lapsesta/lapsista ja huoli on todettu aiheettomaksi. Väärinkäsityksiä sattuu kaikille, niistä ei pidä rangaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viranomaisten kansalaisiin kohdistama uhkailu ja kiristys on yksi totalitaarisen painajaisyhteiskunnan merkki...
No sitähän väkivaltainen kasvatus juuri on, heikomman nujertamista. Eikä perustu mihinkään muuhun kuin mielivaltaan ja sadismiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.
Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.
Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.
Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.
👀
Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tapauksen jossa yhteishuoltajuudessa oleva lapsi oli isänsä luona toisessa kaupungissa. Äiti lähti ystävien kanssa baariin ja kun tuli parin tunnin päästä kotiin odotti sosiaalityöntekijä poliisien kanssa ovella. Ilmoittivat että olet ollut ryyppäämässä ja jättänyt lapsen yksin kotiin. Halusivat vielä ensin tarkastaa asunnon ennen kuin suostuivat soittamaan isälle.
Naapurin kyylä ei ollut jostain syystä ilmeisesti huomannut kun isä oli hakenut lapsen aiemmin päivällä.Aivan tajuttoman pelottavaa kyttäämistä. Siis millä oikeudella kukaan - varsinkaan viranomainen - voisi tulla seuraamaan, mitä joku ihminen vaikka viikonloppuiltana tekee. Ei olisi todellakaan tarvinut tuon äidin päästää noita kotiinsa nuuskimaan. Kai nyt Suomessakin kotietsintälupa pitää olla ja joku syy tulla nuuskimaan jonkun kotia (se syy ei voi olla toisella huoltajallaan oleva lapsi).
Olin itsekin eilen baarissa ja on lapsia, ketkä on nyt tän viikonlopun isällään. Olisin jättänyt rikosilmoituksen kotirauhanrikkomisesta, jos tänne olisi joku tunkenut, kun eilen illalla tulin kotiin.
Joo, jos olet tehnyt lapsia, sun kaikki vapaaillan tekemiset ja kodin siisteystaso ilmeisesti kuuluu viranomaisille, vaikka lapsi olisi toisella puolella Suomea :D Huhhuh.
Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rehellisesti sanottuna usko, että jos joku kokee neuvoloiden, koulujen yms. muiden tahojen tavalliset kartoitukset tai yleisiin perusteisiin liittyvät lasut ahdistavana ja turhanpäiväisenä kyttäämisenä (tai vetää siitä herneet nenään) että henkilöllä itsellään ei ole hippustakaan huolta siitä etteikö aihetta huoleen saattaisi ollakin.
Tiedän, että jollain ihmisillä on jo automaattisesti tapana vetää itsensä puolustuskannalle melkein kaikissa asioissa, jotka on ihan normi käytäntöjä. Mutta kyllä yleensä se kaikista ahkerin lasuasiakkaan vanhempi on se, joka ei näe toiminnassaan mitään väärää ja kokee suurta vääryttä ja vainoa itseään kohtaan vaikka lapsen tilanne olisi miten paha. Eikä sellainen, joka on syyttä suotta ja suuressa väärydessä raahattu paikalle, koska Mikko-Petterillä oli herneen kokoinen reikä housuissa.
Siksi ulkopuolisen juuri täytyykin olla se joka puuttuu tilanteeseen.
Jos kaikilla vanhemmilla olisi kykyjä, valmiuksia ja mahdollisuuksia hoitaa lapsensa oikein niin lastensuojeluahan ei juuri tarvittaisi.
Palveluissa on myös ihmisiä, jotka ovat saaneet asioitaan kuntoon lastensuojelun avulla tai ovat alun järkytyksen jälkeen huomanneet, että apu on ollut tarpeellinen. Avun tarvitseminen ei tarkoita, että olisi täysin epäonnistunut vanhempana vaan elämässä monenlaista voi tulla vastaan mikä vaikuttaa omaan vanhemmuuteen. Vaikka asia olisi vaikea kohdata, ei lapsensa parasta ajattelevan vanhemman tunteet lopulta koidu esteeksi avun hyväksymiselle tai sen sallimiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua.
Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!
Luultavasti yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ottaa takaisin käyttöön entisajan kodinhoitajat. Ongelmat eivät ehtisi kasvaa isoiksi.
Saahan sitä kotipalvelua nytkin, jos on asiallinen syy kuten vaikka vastasyntyneet kolmoset tai äidillä koipi poikki. Yleensä perheissä on kaksi aikuista, joten ensi sijassa ne väsymiset pitäisi hoitaa niin, että toinen nukkuu ja toinen jynssää sen vessan.
Sivusta huutelen, että ei tullut kodinhoitajaa avuksi kun teloin jalkani ja mies oli työmatkalla vielä kuukauden. Sain aivan itse kuule selvitä. Lapsetkin otin pois päiväkodista, koska en saanut heitä sinne mitenkään vietyä. Omista vanhemmista ei ollut mitään apua, anoppi kävi kahden viikon ajan kaupassa ja auttoi minkä omilta töiltään ja 70km päästä ehti. Lopulta muutettiin anoppilaan ja odotettiin sieltä käsin iskää kotiin.
Jos ei olisi ollut anoppia, olisin ollut pulassa. Neuvolasta naureskeltiin, että ei heillä ole ketään tällaisiin tilanteisiin. Rahalla olisi saanut, mutta rahaa ei ei ollut laittaa siinä tilanteessa kuin siivoojaan, joka kävi meillä kaksi kertaa.
Meillä oli lähisukulainen samantyylisessä tilanteessa muutaman viikon ajan, eikä yhteiskunnalta tippunut mitään apua. Mummolaa tai muuta vastaavaa paikkaakaan ei ollut. Meitä oli muutama sukulainen, joka otimme kukin vuorollamme palkatonta vapaata töistä ja menimme auttelemaan. Älytön juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.
Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.
Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.
Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.
👀Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.
😂
Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.
Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.
Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.
Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.
👀Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.
😂
Tämä! Samoin meitä uhkailtiin kun lapsi joutui olemaan pois koulusta viikkoja ja ei pystynyt osallistumaan liikuntatunneille eikä harrastuksiin.
Halusivat kuulemma tarkistaa kotiolot ja jouduin vastailemaan kysymyksiin syökö lapsi terveellisesti ja syökö vitamiineja.. yms. Hullua, ei riittänyt pelkkä kotona syyksi vaan ilmeisti oli huoltajien vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.
Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.
Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.
Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.
👀Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.
😂
Miten terveydenhoitaja tiesi lapsen poissaolomäärät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.
Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.
Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.
Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.
👀Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.
😂Tämä! Samoin meitä uhkailtiin kun lapsi joutui olemaan pois koulusta viikkoja ja ei pystynyt osallistumaan liikuntatunneille eikä harrastuksiin.
Halusivat kuulemma tarkistaa kotiolot ja jouduin vastailemaan kysymyksiin syökö lapsi terveellisesti ja syökö vitamiineja.. yms. Hullua, ei riittänyt pelkkä kotona syyksi vaan ilmeisti oli huoltajien vika.
Miksi lapsi joutui olemaan pois viikkoja?
Alue: Aihe vapaa
Näet siis nykymuotoisen lastensuojelun ensisijaisesti tietyn kasvatusnäkökulman puolustajana ja toivot, että lastensuojelua edelleenkin kehitetään tässä roolissa?