Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Tämä! Samoin meitä uhkailtiin kun lapsi joutui olemaan pois koulusta viikkoja ja ei pystynyt osallistumaan liikuntatunneille eikä harrastuksiin.

Halusivat kuulemma tarkistaa kotiolot ja jouduin vastailemaan kysymyksiin syökö lapsi terveellisesti ja syökö vitamiineja.. yms. Hullua, ei riittänyt pelkkä kotona syyksi vaan ilmeisti oli huoltajien vika.

Miksi lapsi joutui olemaan pois viikkoja?

Ensin karanteeni kun vanhempi sairastui ja sitten sairastui itse ja sai pitkittyneen koronan.

Ei myöskään käynyt tästä syystä koulun liikunta harrastekerhossa.

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Ne poissaolon syythän on varmasti koululle jo ilmoitettu. Jos ovat normi sairastelua, niin miksi täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus, jos ne ei kerran aiheuta mitään probleemaa? Kommenttisi on kovin ristiriitainen.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

Luultavasti yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ottaa takaisin käyttöön entisajan kodinhoitajat. Ongelmat eivät ehtisi kasvaa isoiksi.

Saahan sitä kotipalvelua nytkin, jos on asiallinen syy kuten vaikka vastasyntyneet kolmoset tai äidillä koipi poikki. Yleensä perheissä on kaksi aikuista, joten ensi sijassa ne väsymiset pitäisi hoitaa niin, että toinen nukkuu ja toinen jynssää sen vessan. 

Sivusta huutelen, että ei tullut kodinhoitajaa avuksi kun teloin jalkani ja mies oli työmatkalla vielä kuukauden. Sain aivan itse kuule selvitä. Lapsetkin otin pois päiväkodista, koska en saanut heitä sinne mitenkään vietyä. Omista vanhemmista ei ollut mitään apua, anoppi kävi kahden viikon ajan kaupassa ja auttoi minkä omilta töiltään ja 70km päästä ehti. Lopulta muutettiin anoppilaan ja odotettiin sieltä käsin iskää kotiin. 

Jos ei olisi ollut anoppia, olisin ollut pulassa. Neuvolasta naureskeltiin, että ei heillä ole ketään tällaisiin tilanteisiin. Rahalla olisi saanut, mutta rahaa ei ei ollut laittaa siinä tilanteessa kuin siivoojaan, joka kävi meillä kaksi kertaa. 

Meillä oli lähisukulainen samantyylisessä tilanteessa muutaman viikon ajan, eikä yhteiskunnalta tippunut mitään apua. Mummolaa tai muuta vastaavaa paikkaakaan ei ollut. Meitä oli muutama sukulainen, joka otimme kukin vuorollamme palkatonta vapaata töistä ja menimme auttelemaan. Älytön juttu.

Minä olen kotihoidontuella ollessa hoitanut lapset 3 kertaa influenssassa, 2 kertaa noroviruksessa, 2 kertaa angiinassa ja yhden kerran alkavassa keuhkokuumeessa. Ei ollut tarhapaikkaa ja kodinhoitajaa ei saanut, olisi pitänyt mennä lastensuojelun asiakkaaksi niin olisi saanut apua, mutta en halunnut mennä.

Influenssassa kun kuume on 39 astetta kannattaa vaipan vaihtoalusta laittaa lattialle niin lapsi ei putoa, jos itse pyörtyy.

Norovirus oli pahin.

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

Luultavasti yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ottaa takaisin käyttöön entisajan kodinhoitajat. Ongelmat eivät ehtisi kasvaa isoiksi.

Saahan sitä kotipalvelua nytkin, jos on asiallinen syy kuten vaikka vastasyntyneet kolmoset tai äidillä koipi poikki. Yleensä perheissä on kaksi aikuista, joten ensi sijassa ne väsymiset pitäisi hoitaa niin, että toinen nukkuu ja toinen jynssää sen vessan. 

Sivusta huutelen, että ei tullut kodinhoitajaa avuksi kun teloin jalkani ja mies oli työmatkalla vielä kuukauden. Sain aivan itse kuule selvitä. Lapsetkin otin pois päiväkodista, koska en saanut heitä sinne mitenkään vietyä. Omista vanhemmista ei ollut mitään apua, anoppi kävi kahden viikon ajan kaupassa ja auttoi minkä omilta töiltään ja 70km päästä ehti. Lopulta muutettiin anoppilaan ja odotettiin sieltä käsin iskää kotiin. 

Jos ei olisi ollut anoppia, olisin ollut pulassa. Neuvolasta naureskeltiin, että ei heillä ole ketään tällaisiin tilanteisiin. Rahalla olisi saanut, mutta rahaa ei ei ollut laittaa siinä tilanteessa kuin siivoojaan, joka kävi meillä kaksi kertaa. 

Meillä oli lähisukulainen samantyylisessä tilanteessa muutaman viikon ajan, eikä yhteiskunnalta tippunut mitään apua. Mummolaa tai muuta vastaavaa paikkaakaan ei ollut. Meitä oli muutama sukulainen, joka otimme kukin vuorollamme palkatonta vapaata töistä ja menimme auttelemaan. Älytön juttu.

Minä olen kotihoidontuella ollessa hoitanut lapset 3 kertaa influenssassa, 2 kertaa noroviruksessa, 2 kertaa angiinassa ja yhden kerran alkavassa keuhkokuumeessa. Ei ollut tarhapaikkaa ja kodinhoitajaa ei saanut, olisi pitänyt mennä lastensuojelun asiakkaaksi niin olisi saanut apua, mutta en halunnut mennä.

Influenssassa kun kuume on 39 astetta kannattaa vaipan vaihtoalusta laittaa lattialle niin lapsi ei putoa, jos itse pyörtyy.

Norovirus oli pahin.

Niin, että en aio hoitaa mitään eläkeläisiä vapaa-ajalla, terveisiä sinne sosiaalitoimeen. Myös naapureiden rajattomista lapsista ja isovanhempien määräilystä oli paljon haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

Luultavasti yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ottaa takaisin käyttöön entisajan kodinhoitajat. Ongelmat eivät ehtisi kasvaa isoiksi.

Saahan sitä kotipalvelua nytkin, jos on asiallinen syy kuten vaikka vastasyntyneet kolmoset tai äidillä koipi poikki. Yleensä perheissä on kaksi aikuista, joten ensi sijassa ne väsymiset pitäisi hoitaa niin, että toinen nukkuu ja toinen jynssää sen vessan. 

Sivusta huutelen, että ei tullut kodinhoitajaa avuksi kun teloin jalkani ja mies oli työmatkalla vielä kuukauden. Sain aivan itse kuule selvitä. Lapsetkin otin pois päiväkodista, koska en saanut heitä sinne mitenkään vietyä. Omista vanhemmista ei ollut mitään apua, anoppi kävi kahden viikon ajan kaupassa ja auttoi minkä omilta töiltään ja 70km päästä ehti. Lopulta muutettiin anoppilaan ja odotettiin sieltä käsin iskää kotiin. 

Jos ei olisi ollut anoppia, olisin ollut pulassa. Neuvolasta naureskeltiin, että ei heillä ole ketään tällaisiin tilanteisiin. Rahalla olisi saanut, mutta rahaa ei ei ollut laittaa siinä tilanteessa kuin siivoojaan, joka kävi meillä kaksi kertaa. 

Meillä oli lähisukulainen samantyylisessä tilanteessa muutaman viikon ajan, eikä yhteiskunnalta tippunut mitään apua. Mummolaa tai muuta vastaavaa paikkaakaan ei ollut. Meitä oli muutama sukulainen, joka otimme kukin vuorollamme palkatonta vapaata töistä ja menimme auttelemaan. Älytön juttu.

Minä olen kotihoidontuella ollessa hoitanut lapset 3 kertaa influenssassa, 2 kertaa noroviruksessa, 2 kertaa angiinassa ja yhden kerran alkavassa keuhkokuumeessa. Ei ollut tarhapaikkaa ja kodinhoitajaa ei saanut, olisi pitänyt mennä lastensuojelun asiakkaaksi niin olisi saanut apua, mutta en halunnut mennä.

Influenssassa kun kuume on 39 astetta kannattaa vaipan vaihtoalusta laittaa lattialle niin lapsi ei putoa, jos itse pyörtyy.

Norovirus oli pahin.

Niin, että en aio hoitaa mitään eläkeläisiä vapaa-ajalla, terveisiä sinne sosiaalitoimeen. Myös naapureiden rajattomista lapsista ja isovanhempien määräilystä oli paljon haittaa.

Kun lapset jokusen vuoden päästä muuttavat pois kotoa niin lepään ja harrastan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Oppivelvollisuusuudistus velvoittaa opettajia tekemään lasun tietyissä tilanteissa. Ei ole edes varaa uhkailla, vaan on tehtävä. Muutoin opettaja tekee virkavirheen. Tietty määrä poissaoloja, alkoholin käyttö nuorella jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Silloin kun kyseessä on joku päätön ilmoitus tavallisesta perheestä, jossa on tunnollinen äiti, tottakai lastensuojeluilmoitus on ihan hirveältä tuntuva syytös, ettet olisi ollut riittävän kunnollinen vanhempi tai ettet olisi hoitanut lastasi kunnolla.

Kirjoitinkin tästä jo toiseen ketjuun, mutta ihan oikeasti yhdelle äidille soitettiin, että tiedätkin varmaan, että on vähän ongelmia teillä, ja kun äiti oli ymmyrkäisenä, että en tosiaan tiedä, niin kyse oli siitä, että kun etuoikeutettu teini hoitaa omaa hevostansa mm. aamuisin ja oli sanonut kysyttäessä, että onhan se vähän väsyttävää joskus. Mikään oikea ongelma tuo ei tietenkään ollut, mutta tunnollinen äiti oli ihan paniikissa, kun syytettiin, että olisi nyt jotenkin ongelmainen perhe kyseessä ja tuli selvitys asiasta. Aivan puhdasta tavallisten ihmisten kiusaamista ja kaukana lastensuojelusta.

Vierailija kirjoitti:

Oppivelvollisuusuudistus velvoittaa opettajia tekemään lasun tietyissä tilanteissa. Ei ole edes varaa uhkailla, vaan on tehtävä. Muutoin opettaja tekee virkavirheen. Tietty määrä poissaoloja, alkoholin käyttö nuorella jne.

Korona. Aika vaikeaa on ollut noudattaa niitä koronaohjeita ja samaan aikana poissaolosääntöjä.

Viime keväänä tuli opettaja lankoja pitkin kun kuopus muka lintsasi koulun juhlasta.

Meillä oli toisella tyttärellä korona (oli eristyksissä meidtä) joten tää toinen ei mennyr sitten 700 opiskelijan sekaan kun ei se ollut mitään opintoihin liittyvää.

Opinpahan sitten wttä jatkossa turvaan vaan omaa mukulaani, muista viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Ei ole. Ketjussa on tutkimus aiheesta. Traumatisoituminen ei ole nokkiinsa ottamista.

Tuollainen kotirauhan, yksityisyyden, perusturvan ja oikeustajun rikkominen traumatisoi. Se on kuin raiskaus.

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Kun maskit poistettiin niin korona leviää kouluissa. Rokotuksia ei anneta. Monella lapsella on jo neljäs korona menossa ja lisää pukkaa. Poissaoloja tulee näistä, pitkästä koronasta varsinkin. Lasut on täysin turhia näissä tapauksissa. Jos ei uskalleta sairastaa edes viikkoa niin taudit ts. korona leviää entistä pahemmin. Tällä hetkellä monta sataa ihmistä sairaalassa, mutta media vaikenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Silloin kun puhutaan tavallisista ihmisistä (eikä mistään narkkiperheistä), niin ei se lastensuojelun toiminta ole mitään auttamista. Se on syyttelyä ja kyttäämistä. Auttamista olisi se, että laittaisi lapsen kiusaajalle luun kurkkuun, tulisi konkreettisesti vaikka vahtimaan lapsia siksi aikaa, että väsynyt pikkuvauvan äiti pääsee nukkumaan, ohjaisi sinne terapiaan (jota pitäisi oikeasti saada, jos tarvits) jne. Eikä mikään kyttääminen, syyttely, ja lasten riistäminen vanhemmiltaan.