Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Silloin kun kyseessä on joku päätön ilmoitus tavallisesta perheestä, jossa on tunnollinen äiti, tottakai lastensuojeluilmoitus on ihan hirveältä tuntuva syytös, ettet olisi ollut riittävän kunnollinen vanhempi tai ettet olisi hoitanut lastasi kunnolla.

Kirjoitinkin tästä jo toiseen ketjuun, mutta ihan oikeasti yhdelle äidille soitettiin, että tiedätkin varmaan, että on vähän ongelmia teillä, ja kun äiti oli ymmyrkäisenä, että en tosiaan tiedä, niin kyse oli siitä, että kun etuoikeutettu teini hoitaa omaa hevostansa mm. aamuisin ja oli sanonut kysyttäessä, että onhan se vähän väsyttävää joskus. Mikään oikea ongelma tuo ei tietenkään ollut, mutta tunnollinen äiti oli ihan paniikissa, kun syytettiin, että olisi nyt jotenkin ongelmainen perhe kyseessä ja tuli selvitys asiasta. Aivan puhdasta tavallisten ihmisten kiusaamista ja kaukana lastensuojelusta.

Ilmoitusta ei tehdä perheestä eikä vanhemmista. Se koskee lasta, yritä nyt tajuta. Tuotakaan äitiä ei ole syytetty vaan selvitetty onko teinillä kaikki hyvin.

Tätä sinä jaksat jauhaa, saivartelija. Lopeta jo. Niiiiin tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Tämä! Samoin meitä uhkailtiin kun lapsi joutui olemaan pois koulusta viikkoja ja ei pystynyt osallistumaan liikuntatunneille eikä harrastuksiin.

Halusivat kuulemma tarkistaa kotiolot ja jouduin vastailemaan kysymyksiin syökö lapsi terveellisesti ja syökö vitamiineja.. yms. Hullua, ei riittänyt pelkkä kotona syyksi vaan ilmeisti oli huoltajien vika.

Miksi lapsi joutui olemaan pois viikkoja?

Ensin karanteeni kun vanhempi sairastui ja sitten sairastui itse ja sai pitkittyneen koronan.

Ei myöskään käynyt tästä syystä koulun liikunta harrastekerhossa.

Eli teillä oli pätevä syy poissaoloihin ja aihetta huoleen ei siis ollut.Hyvä juttu siis.

Vaikka syynä oli tässä tapauksessa korona ja voisi tuntua, että sehän pitäisi olla selviö tämmöisenä aikana, niin korona-aikanakin ( ja itseasiassa juuri korona-aikanahan ongelmat ovat juuri syventyneet niin siksi valvonta on entistä tärkeämpää) syyt poissaoloihin olisivat voineet olla jossain ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Siten kuin ennenkin. Äiti soittaa ja sanoo että olen menossa sappikivileiklaulseen silloinjasilloin.

Sairausloma kestää näinjanäin kauan, nostaa en saa mitään näinjanäin kauan.

Lapset 2 ja 4.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Lapsiperheiden palveluissa noita lasuja oikeasti käsitellään monissakin kunnissa ja vain osa edes aloittaa lastensuojelutarpeen arvion. Lastensuojelulain mukaan lastensuojelutarpeen arvion yhteydessä on arvioitava sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen tarve, eikä lastensuojelun tarvetta edes arvioida, jos se on ilmeisen tarpeetonta ilmoituksen perusteella.  Koska lasu kuitenkin kytkeytyy vahvasti lastensuojelulakiin niin ihmiset yhdistävät sen pelkästään siihen, eikä sosiaalihuoltolain mukaisten lapsiperhepalvelujen tarpeen arviointiin, mitä se oikeasti on usein käytännössä. Joskus toki on tarvetta selvittää myös lastensuojelun tarve, jolloin arvio on yleensä vähän laajempi. Kaikilla perheillä on oikeus pyytää hakemuksesta myös itse palvelutarpeen arviota lapsiperheiden palveluista, se on kaikille perheille kuuluva oikeus.  Lasun ainoa ero sosiaalihuoltolain mukaiseen ilmoitukseen tai hakemukseen on se, että ilmoitus/hakemus tehdään vähintään asiakkaan suostumuksella kun taas lasun voi tehdä nimettömänä ilman kertomista vanhemmille. Siihenhän tulisi pyrkiä, että ilmoitukset tehtäisiin vanhempien kanssa yhteistyössä myös viranomaisten toimesta, jos se ei vaaranna lapsen etua eikä turvallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

No meillä Suomessahan ei vanhemmat anna lapsiaan kasvatettavan ulkopuolisen toimesta. Jos torut lasta vaikka leikkipuistossa, on traumatisoitunut vanhempi haukkumassa toruneen aikuisen ja selittämässä lapsen ainutlaatuisuutta somessa. Jos opettaja asettaa sanktioita lapselle, on vanhempi rynnimässä wilmaa pitkin. Lapset ovat täällä joskus vanhemmille kuin posliininukkeja, joita kukaan ei saa arvostella. Ei lapsia omisteta, vaan heistä pitää pitää huolta että heistä kasvaa jaksavia ja hyvinvoivia aikuisia. Ja jos muutkin pitävät lapsesta huolta, niin hyvä vaan. Ei se ole vanhemman huonoutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Jos koululla tai päiväkodilla olisi tiedossaan jotain hirveää, mikä voisi tuossa paljastua, ovat tehneet asiasta jo ilmoituksen, eli pitäisi jo lasun systeemeistä löytyä. Jos eivät olisi jättäneet ilmoitusta ja voisi tuolla tavoin soittelemalla paljastua jotain, olisi koululla/päiväkodilla tehty virhe, kun ilmoitusta ei ole tehty. Eli kyllä tuollainen ympäri kyliä soittelu on turhaa ja vanhempia leimaavaa. Sen jälkeen kaikki suhtautuvat epäilevästi vanhempiin ja pahimmillaan alkaa juorut kiertää, että miten huonoja vanhempia ovatkaan (toki virkavirhe tuokin, jos näin käy, mutta kuitenkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Kyllä tekee. Nöyryyttää ja käyttää valtaa sydämensä kyllyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Päiväkodilla ja koululla on se ilmotusvelvollisuus joten miksi sinne pitää soitella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Ihmiset osaavat itse kysyä apua.

Mistä te saatte vanhuksille hoitajat, kun pelaatte omaiset pois pelistä.

Ei ennen tuollaista käytöstä ollut äitejä kohtaan.

Osa ihmisistä osaa. Osa ei. On niitä jotka ei kehtaa kertoa, etteivät pärjää arjessa. Joillekin on suuri häpeä myöntää, että tarvitsee apua. Tällainen ihminen voi hyötyä siitä, että sitä kysytään ja tarjotaan kun hän on vastannut jotain sinnepäin. Hän voi sitten perustella itselleen, että ei pyytänyt mutta tarjottiin silti. Myöhemmin sama ihminen voi olla hyvinkin kiitollinen tilanteen muutoksesta.

Tai sitten on niitä, jotka eivät tunnista puutteellista toimintaansa kotona. Näitä ihmisryhmiä tässä yritetään tavoittaa. Mä henkilökohtaisesti toivoisin, että kaikki ihmiset osaisivat kysyä apua silloin kun sitä oikeasti tarvitsevat. Se tekisi kaikesta hyvin suoraviivaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Ihmiset osaavat itse kysyä apua.

Mistä te saatte vanhuksille hoitajat, kun pelaatte omaiset pois pelistä.

Ei ennen tuollaista käytöstä ollut äitejä kohtaan.

Osa ihmisistä osaa. Osa ei. On niitä jotka ei kehtaa kertoa, etteivät pärjää arjessa. Joillekin on suuri häpeä myöntää, että tarvitsee apua. Tällainen ihminen voi hyötyä siitä, että sitä kysytään ja tarjotaan kun hän on vastannut jotain sinnepäin. Hän voi sitten perustella itselleen, että ei pyytänyt mutta tarjottiin silti. Myöhemmin sama ihminen voi olla hyvinkin kiitollinen tilanteen muutoksesta.

Tai sitten on niitä, jotka eivät tunnista puutteellista toimintaansa kotona. Näitä ihmisryhmiä tässä yritetään tavoittaa. Mä henkilökohtaisesti toivoisin, että kaikki ihmiset osaisivat kysyä apua silloin kun sitä oikeasti tarvitsevat. Se tekisi kaikesta hyvin suoraviivaista.

Eli kun yksi 100 000:sta on potentiaalinen tumpula, verovaroja haaskataan 99 000 muun vainoamiseen?

Eikähän se lastensuojelu auta arjessa kuitenkaan. Vain kuormittaa.

Se tumpulakaan ei siis tuosta mitään hyödy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Niinpä. Mutta siksi systeemin pitäisi olla sellainen, että kiusaamistarkoituksessa ei tehdä ilmoituksia ollenkaan. Tämä on vältettävissä sillä, että sosiaalitoimelle pitää jättää yhteystiedot. Sosiaalitoimi sitten voi reagoida "sarjailmoittajiin" tehokkaammin.

Se on äärettömän stressaavaa vanhemmalle olla suurennuslasin alla ja se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Myös lasten. Lisäksi turhat ilmoitukset kuormittavat sosiaalitoimea turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Ihmiset osaavat itse kysyä apua.

Mistä te saatte vanhuksille hoitajat, kun pelaatte omaiset pois pelistä.

Ei ennen tuollaista käytöstä ollut äitejä kohtaan.

Osa ihmisistä osaa. Osa ei. On niitä jotka ei kehtaa kertoa, etteivät pärjää arjessa. Joillekin on suuri häpeä myöntää, että tarvitsee apua. Tällainen ihminen voi hyötyä siitä, että sitä kysytään ja tarjotaan kun hän on vastannut jotain sinnepäin. Hän voi sitten perustella itselleen, että ei pyytänyt mutta tarjottiin silti. Myöhemmin sama ihminen voi olla hyvinkin kiitollinen tilanteen muutoksesta.

Tai sitten on niitä, jotka eivät tunnista puutteellista toimintaansa kotona. Näitä ihmisryhmiä tässä yritetään tavoittaa. Mä henkilökohtaisesti toivoisin, että kaikki ihmiset osaisivat kysyä apua silloin kun sitä oikeasti tarvitsevat. Se tekisi kaikesta hyvin suoraviivaista.

Eli kun yksi 100 000:sta on potentiaalinen tumpula, verovaroja haaskataan 99 000 muun vainoamiseen?

Eikähän se lastensuojelu auta arjessa kuitenkaan. Vain kuormittaa.

Se tumpulakaan ei siis tuosta mitään hyödy.

Tämä ketju keskustelua ei ollut lasusta, vaan neuvolan kaavakkeesta jossa kartoitettiin vanhempien tukiverkkoja ja kotiosaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

No meillä Suomessahan ei vanhemmat anna lapsiaan kasvatettavan ulkopuolisen toimesta. Jos torut lasta vaikka leikkipuistossa, on traumatisoitunut vanhempi haukkumassa toruneen aikuisen ja selittämässä lapsen ainutlaatuisuutta somessa. Jos opettaja asettaa sanktioita lapselle, on vanhempi rynnimässä wilmaa pitkin. Lapset ovat täällä joskus vanhemmille kuin posliininukkeja, joita kukaan ei saa arvostella. Ei lapsia omisteta, vaan heistä pitää pitää huolta että heistä kasvaa jaksavia ja hyvinvoivia aikuisia. Ja jos muutkin pitävät lapsesta huolta, niin hyvä vaan. Ei se ole vanhemman huonoutta.

Hassua kun suunnilleen jokaikinen tuntemani vanhempi (minä mukaanlukien) on sanonut että toivoisi mieluiten pikaista puuttumista, jos lapselle sattuu jotain tai tekee jotain typerää. Olisiko niin että ne somessa huutelijat vääristää mielikuvaa nykyvanhemmista, ja ne opettajien kohtaamat kauhuvanhemmat? Ovat todennäköisesti vähemmistö mutta saavat ihan eri tavalla huomiota kuin ne vanhemmat, jotka suhtautuvat vieraan puuttumiseen asiallisesti mutta eivät huutele somessa tai häiriköi opettajia. Itse olen ainakin sillä lailla kurja akka että puutun aika herkästi jos huomaan jotain erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Siten kuin ennenkin. Äiti soittaa ja sanoo että olen menossa sappikivileiklaulseen silloinjasilloin.

Sairausloma kestää näinjanäin kauan, nostaa en saa mitään näinjanäin kauan.

Lapset 2 ja 4.

Niinpä. Tarvitaan oikea matalan kynnyksen palvelu, josta saa apua siihen mihin tarvitaan. Lastensuojelu ei ole millään mittapuulla matalan kynnyksen palvelu. Johan sen nimikin sanoo.

Lasuasiakkuus on monelle häpeä ja on naurettavaa että sitä vaaditaan muiden palvelujen saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin neljän lapsen äiti, joista kaksi vanhinta oli jo yli 20v, kun 40 vuotiaana sain kuopuksen. Mieheni oli 50 v. Neuvolassa piti täyttää kyselykaavakkeet, joissa kyseltiin perheen siivous ja ruoalaittotaidoista, tukiverkostoista. Katselin kysymyksiä ja naurahdin. Kysyin: Pitääkö mun oikeasti täyttää tämä? Kuulema piti. En tiedä miten paljon pahemmaksi kuviot on tuon jälkeen mennyt. Vissiin kyttääminen entisestään vaan pahentunut.

Sulle tuo oli aiheetonta, mutta tiedätkö miten paljon on uusavuttomia tai huonon tukiverkon omaavia vanhempia? Se neuvola kartoittaa avun tarvetta ja seula vuotaa, jos vaan joku osa ihmisistä täyttää kaavakkeen ja lopuista oletetaan että kaikki kunnossa. Jos siivous on tasoa viedään roskat, joskus imuroidaan jos joku jaksaa, vaatteet pesen kun haisevat liikaa, niin silloin tarvitaan tulevaan lapsiperheeseen neuvontaa ja ehkä ihan jotain konkreettistakin tukea. Ikä ei myöskään ole hyvä tapa arvioida näitä asioita, koska voi olla syitä ettei 40 vuotiaanakaan pysty tai osaa laittaa ruokaa kunnolla tai kykene siivoamaan riittävästi. Tämä myös silloin, vaikka olisi jo ennestään lapset kasvatettu kertaalleen. Elämäntilanteet voi muuttua.

Huono tukiverkko, my ass. Huolehtisivat siitä että noudattavat lakia. Suomessa on laki siitä että kunta tarjoaa lapsiperheille kotipalvelua.

No miten kotipalveluakaan osataan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, jos heiltä ei ensin kysytä kysymyksiä niihin tarpeisiin liittyen? Kotipalvelun resurssit on valitettavasti aika rajalliset. Olisi ihan mahtavaa saada se kaikille perheille pienestäkin tarpeesta, mutta kun se ei ole mahdollista.

Omalla kokemuksella ihmiset ei aina edes tunnista tai myönnä omaa avuntarvettaan, mutta jos vastaa tuollaiseen lomakkeeseen rehellisesti niin se voi paljastua.

Ihmiset osaavat itse kysyä apua.

Mistä te saatte vanhuksille hoitajat, kun pelaatte omaiset pois pelistä.

Ei ennen tuollaista käytöstä ollut äitejä kohtaan.

Osa ihmisistä osaa. Osa ei. On niitä jotka ei kehtaa kertoa, etteivät pärjää arjessa. Joillekin on suuri häpeä myöntää, että tarvitsee apua. Tällainen ihminen voi hyötyä siitä, että sitä kysytään ja tarjotaan kun hän on vastannut jotain sinnepäin. Hän voi sitten perustella itselleen, että ei pyytänyt mutta tarjottiin silti. Myöhemmin sama ihminen voi olla hyvinkin kiitollinen tilanteen muutoksesta.

Tai sitten on niitä, jotka eivät tunnista puutteellista toimintaansa kotona. Näitä ihmisryhmiä tässä yritetään tavoittaa. Mä henkilökohtaisesti toivoisin, että kaikki ihmiset osaisivat kysyä apua silloin kun sitä oikeasti tarvitsevat. Se tekisi kaikesta hyvin suoraviivaista.

Eli kun yksi 100 000:sta on potentiaalinen tumpula, verovaroja haaskataan 99 000 muun vainoamiseen?

Eikähän se lastensuojelu auta arjessa kuitenkaan. Vain kuormittaa.

Se tumpulakaan ei siis tuosta mitään hyödy.

Tämä ketju keskustelua ei ollut lasusta, vaan neuvolan kaavakkeesta jossa kartoitettiin vanhempien tukiverkkoja ja kotiosaamista.

Kuka tahansa osaa googlettaa tai ottaa neuvolan odotustilasta kotipalvelun puhelinnumeron ka tilata kotiapua

Ongelma on se että kunnat rikkoo lakia eikätarjoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Päiväkodilla ja koululla on se ilmotusvelvollisuus joten miksi sinne pitää soitella?

Jos on joku sossu linjoilla niin voisiko vastata tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

No meillä Suomessahan ei vanhemmat anna lapsiaan kasvatettavan ulkopuolisen toimesta. Jos torut lasta vaikka leikkipuistossa, on traumatisoitunut vanhempi haukkumassa toruneen aikuisen ja selittämässä lapsen ainutlaatuisuutta somessa. Jos opettaja asettaa sanktioita lapselle, on vanhempi rynnimässä wilmaa pitkin. Lapset ovat täällä joskus vanhemmille kuin posliininukkeja, joita kukaan ei saa arvostella. Ei lapsia omisteta, vaan heistä pitää pitää huolta että heistä kasvaa jaksavia ja hyvinvoivia aikuisia. Ja jos muutkin pitävät lapsesta huolta, niin hyvä vaan. Ei se ole vanhemman huonoutta.

Hassua kun suunnilleen jokaikinen tuntemani vanhempi (minä mukaanlukien) on sanonut että toivoisi mieluiten pikaista puuttumista, jos lapselle sattuu jotain tai tekee jotain typerää. Olisiko niin että ne somessa huutelijat vääristää mielikuvaa nykyvanhemmista, ja ne opettajien kohtaamat kauhuvanhemmat? Ovat todennäköisesti vähemmistö mutta saavat ihan eri tavalla huomiota kuin ne vanhemmat, jotka suhtautuvat vieraan puuttumiseen asiallisesti mutta eivät huutele somessa tai häiriköi opettajia. Itse olen ainakin sillä lailla kurja akka että puutun aika herkästi jos huomaan jotain erikoista.

No mut sinähän voit saman tien tehdä lapsistasi lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vanhempien uhkailua on jos lapsesta tehdään ilmoitus?

Silloin kun kyseessä on joku päätön ilmoitus tavallisesta perheestä, jossa on tunnollinen äiti, tottakai lastensuojeluilmoitus on ihan hirveältä tuntuva syytös, ettet olisi ollut riittävän kunnollinen vanhempi tai ettet olisi hoitanut lastasi kunnolla.

Kirjoitinkin tästä jo toiseen ketjuun, mutta ihan oikeasti yhdelle äidille soitettiin, että tiedätkin varmaan, että on vähän ongelmia teillä, ja kun äiti oli ymmyrkäisenä, että en tosiaan tiedä, niin kyse oli siitä, että kun etuoikeutettu teini hoitaa omaa hevostansa mm. aamuisin ja oli sanonut kysyttäessä, että onhan se vähän väsyttävää joskus. Mikään oikea ongelma tuo ei tietenkään ollut, mutta tunnollinen äiti oli ihan paniikissa, kun syytettiin, että olisi nyt jotenkin ongelmainen perhe kyseessä ja tuli selvitys asiasta. Aivan puhdasta tavallisten ihmisten kiusaamista ja kaukana lastensuojelusta.

Ilmoitusta ei tehdä perheestä eikä vanhemmista. Se koskee lasta, yritä nyt tajuta. Tuotakaan äitiä ei ole syytetty vaan selvitetty onko teinillä kaikki hyvin.

Tätä sinä jaksat jauhaa, saivartelija. Lopeta jo. Niiiiin tyhmää.

Totta se on vaikka et ymmärrä. Lastensuojelu suojelee lapsia. Se ei ole vanhempien syyttelylaitos. Mikä joitakin vanhempia vaivaa, kun eivät ymmärrä etteivät he ole kaiken keskipisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

No meillä Suomessahan ei vanhemmat anna lapsiaan kasvatettavan ulkopuolisen toimesta. Jos torut lasta vaikka leikkipuistossa, on traumatisoitunut vanhempi haukkumassa toruneen aikuisen ja selittämässä lapsen ainutlaatuisuutta somessa. Jos opettaja asettaa sanktioita lapselle, on vanhempi rynnimässä wilmaa pitkin. Lapset ovat täällä joskus vanhemmille kuin posliininukkeja, joita kukaan ei saa arvostella. Ei lapsia omisteta, vaan heistä pitää pitää huolta että heistä kasvaa jaksavia ja hyvinvoivia aikuisia. Ja jos muutkin pitävät lapsesta huolta, niin hyvä vaan. Ei se ole vanhemman huonoutta.

Hassua kun suunnilleen jokaikinen tuntemani vanhempi (minä mukaanlukien) on sanonut että toivoisi mieluiten pikaista puuttumista, jos lapselle sattuu jotain tai tekee jotain typerää. Olisiko niin että ne somessa huutelijat vääristää mielikuvaa nykyvanhemmista, ja ne opettajien kohtaamat kauhuvanhemmat? Ovat todennäköisesti vähemmistö mutta saavat ihan eri tavalla huomiota kuin ne vanhemmat, jotka suhtautuvat vieraan puuttumiseen asiallisesti mutta eivät huutele somessa tai häiriköi opettajia. Itse olen ainakin sillä lailla kurja akka että puutun aika herkästi jos huomaan jotain erikoista.

Tämä. Enemmän se ottaa päähän, kun aikuiset ihmiset seisoo tumput suorana kun lapset törppöilee. Kyllä niille lapsille saa (aiheesta) sanoa. Ennemmin se että naapuri käy karjaisemassa ettei istutuksia revitä (tai käy mulle sanomassa että repivät siellä) kuin se että antaa tyhjentää perennapenkin ja soittaa sitten lasulle.