Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Vanhemmat nyt voi sanoa traumatisoituvansa mistä tahansa asiasta, joka yhtään menee ristiin heidän pyhän kasvatusmetodinsa ja vanhemmuutensa kanssa. Valitettavasti se lapsi saattaa siinä sivussa kärsiä näistä metodeista, tai niiden puutteesta. Jos joku sossun tapaaminen tai puhelu on aikuiselle ihmiselle noin murskaava asia, niin valitettavasti herää epäilys että missä mielentilassa kyseinen ihminen on ihan muutenkin. Normaali aikuinen ei traumatisoidu siitä, että käy keskustelua sosiaalitoimen/neuvolan/koulun tai jonkun muun lapseen liittyvän tahon kanssa. Jos tietää, että lasu on oikeasti aiheeton ja tehty vaikka koulun puolesta tällaisessa huolitilanteessa lapsen poissaoloihin liittyen, niin sen näkee kyllä sossukin sitten ja homma on sillä selvä.

Se ei olekaan se ongelma. Vaan se että se sossu ei soita vain kotiin, vaan myös kaikkiin muihin mahdollisiin paikkoihin. Se on nöyryyttävä prosessi kaikin puolin. Ja siis sitten kun sossu on soittanut koulut, neuvolat ja päiväkodit läpi, niin joudut sinnekin menemään keskustelemaan siitä onko kaikki ok.

Siitä turhasta ilmoituksesta alkaa sellainen keskustelujen ja palaverien suo, että ei tosi. Inhottavaa olla suurennuslasin alla.

Ymmärrän tämän hyvin. Varmasti on inhottavaa. Mutta se sossu ei tee sitä kiusallaan tai nöyryyttääkseen, vaan varmistaaksen että tilanne on todella niin kunnossa kuin vanhempien kanssa keskustellessa näytti. Olisi todella ikävää sosiaalitoimen osalta, jos uskottaisiin sokeasti vanhempien kertomus eikä haastateltaisi niitä tahoja, jotka lasta hoitavat ja näkevät paljon. Mitä jos sieltä olisikin paljastunut jotain hirveää, mikä on täysin ristiriidassa sen vanhempien selityksen kanssa? Jos kaikki vanhemmat ois 100% rehellisiä ja tietäisi täysin, mitä koululla ja päiväkodissa lapsen osalta tapahtuu ja kuinka lapsi siellä toimii ja käyttäytyy, niin nämä soitot olisi harvinaisia. Sinisilmäisyys säästää ehkä jonkun tunteita, mutta voi olla kohtalokasta jollekin lapselle joka jää avun ulottumattomiin vaikka sossu olikin hetken niin lähellä.

Päiväkodilla ja koululla on se ilmotusvelvollisuus joten miksi sinne pitää soitella?

Niinpä. Tuohan on aivan järjettömän nöyryyttävää. Ei ihme että ihmisten suhtautuminen on penseää.

Jos opettaja olisi nähnyt jotain huolestuttavaa, hän olisi ottanut itse yhteyttä. Mitään lisäarvoa sillä ei saa, että soittelee sinne ja kysyy olisiko sittenkin niin, että äiti valehtelee kun kokee voimavarojensa riittävän.

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

No meillä Suomessahan ei vanhemmat anna lapsiaan kasvatettavan ulkopuolisen toimesta. Jos torut lasta vaikka leikkipuistossa, on traumatisoitunut vanhempi haukkumassa toruneen aikuisen ja selittämässä lapsen ainutlaatuisuutta somessa. Jos opettaja asettaa sanktioita lapselle, on vanhempi rynnimässä wilmaa pitkin. Lapset ovat täällä joskus vanhemmille kuin posliininukkeja, joita kukaan ei saa arvostella. Ei lapsia omisteta, vaan heistä pitää pitää huolta että heistä kasvaa jaksavia ja hyvinvoivia aikuisia. Ja jos muutkin pitävät lapsesta huolta, niin hyvä vaan. Ei se ole vanhemman huonoutta.

Hassua kun suunnilleen jokaikinen tuntemani vanhempi (minä mukaanlukien) on sanonut että toivoisi mieluiten pikaista puuttumista, jos lapselle sattuu jotain tai tekee jotain typerää. Olisiko niin että ne somessa huutelijat vääristää mielikuvaa nykyvanhemmista, ja ne opettajien kohtaamat kauhuvanhemmat? Ovat todennäköisesti vähemmistö mutta saavat ihan eri tavalla huomiota kuin ne vanhemmat, jotka suhtautuvat vieraan puuttumiseen asiallisesti mutta eivät huutele somessa tai häiriköi opettajia. Itse olen ainakin sillä lailla kurja akka että puutun aika herkästi jos huomaan jotain erikoista.

Tämä. Enemmän se ottaa päähän, kun aikuiset ihmiset seisoo tumput suorana kun lapset törppöilee. Kyllä niille lapsille saa (aiheesta) sanoa. Ennemmin se että naapuri käy karjaisemassa ettei istutuksia revitä (tai käy mulle sanomassa että repivät siellä) kuin se että antaa tyhjentää perennapenkin ja soittaa sitten lasulle.

Tätä hainkin, eli välitön puuttuminen olisi lapsen etu, toisin kuin lasu-ilmoitus josta seuraa ehkä kuukausien selvittely. Nykymeininki on järjetön. Viranomaisten puuttumisen ymmärrän kyllä sitten vakavammissa tilanteissa, jos vanhempiin ei saada kontaktia tai eivät pyri itse saamaan ongelmaa hallintaan.

Lasussa ei ole kyse aikuisesta vaan lapsesta. Koittakaa nyt vaikka hoitaa niitä omia lasu-mielipahojanne sillä tiedolla, että onneksi myös joku muukin taho välittää teidän lapsista jos siihen todellinen syy tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Vierailija kirjoitti:

Lasussa ei ole kyse aikuisesta vaan lapsesta. Koittakaa nyt vaikka hoitaa niitä omia lasu-mielipahojanne sillä tiedolla, että onneksi myös joku muukin taho välittää teidän lapsista jos siihen todellinen syy tulisi.

Idiootti saivartelija se vaan jatkaa idioottisaivarteluaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Ja niin että se syyte levitellään joka puolelle ja sun pitää todistaa syyttömyytesi kun länsimaisen oikeusvaltion perusperiaate muuten on se että ihminwn on syytön ennwn kuin toisin todistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Vierailija kirjoitti:

Lasussa ei ole kyse aikuisesta vaan lapsesta. Koittakaa nyt vaikka hoitaa niitä omia lasu-mielipahojanne sillä tiedolla, että onneksi myös joku muukin taho välittää teidän lapsista jos siihen todellinen syy tulisi.

Niin. Se lapsiko ne asiansa hoitaa? Eipä taida. Kyllä siinä epäillään että vanhempi on huono ja se on se vanhempi joka sen ilmoituksen joutuu hoitamaan. Lapsi on toki siinä ilmoituksessa kohteena. Mutta kyllä se ilmoitus on koko perheeseen vaikuttava asia.

Ehkä tää selventää sulle: katkera ex tekee kiusallaan ilmon. Onko ex a) huolissaan lapsesta vai b) haluaa aiheuttaa vanhemmalle mielipahaa. Kyllä se vastaus on b ja lapsi vain kiusanteon väline.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Ilmoittaja oli laajennetussa lähestymiskiellossa, neuvola lähetti sinne kirjeen erikseen ja antoi meille puoltavan lausunnon, esikoulu ja päivähoito kehui meitä.

Ei auttanut.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa. Alkuperäisen ilmoittajan laajennettua lähestymiskiwltoa oli juuri jatkettu vuodella. Edelleenkäön ei kerrotti edes syytä miksi selvitellään.

Valitimme uudestaan Aviin jolloin se lastensuojelun häiriköinti vihdoin loppui.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Kotipalvelua varmaankin. Siis sitä mihin lain mukaan on oikeus mutta jota ei saa.

Nykyään ei muuten neuvolakaan enää toimi. Lakia rikotaan ihan avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne niin uhkaa?

Koska aloittajan perheessä on ilmeinen tarve lastensuojelulle. Jos noin moni eri taho asiasta sanoo, niin silloin tilanne on todella hälyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Kotipalvelua varmaankin. Siis sitä mihin lain mukaan on oikeus mutta jota ei saa.

Nykyään ei muuten neuvolakaan enää toimi. Lakia rikotaan ihan avoimesti.

Ja siis sitä kotipalvelua tms et kotiisi saa, jos et ole lasuasiakas. Jokainen voi koittaa sitä kotiinsa tilata.

Ja tosiaan neuvolassa saadaan juuri ja juuri rokotukset hoidettua. Muu on ihan ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Siis ihan yhteiskunta on katsonut ettei nuo riitä ja siksi lasua ollaan tunkemassa joka kotiin. Jos muka todella on tarvetta niin minusta sen instanssin pitäisi olla joku helpommin lähestyttävä ja vähemmän leimaava. Lasu sitten vain vakavampia tapauksia hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Riippuu paljon ilmoituksen sisällöstä kuinka suurta selvitystyötä lähdetään tekemään. Harmi jos joku kokee selvitystyön nöyryyttävänä, se nyt vaan kuuluu meidän tehdä tarpeeksi perusteellisesti ihan oman oikeusturvamme vuoksi. Jos tulee anonyymi ilmoitus, jossa kerrotaan että vanhempi A hakkaa lastaan, niin perusteet oikeasti väkivaltaepäilylle ovat minimaalisen pienet. Jos lapsessa on esim. epämääräisiä mustelmia (joille ei löydy suoraa selitystä esim. lääkärissä ja vanhemmat puhuvat ristiin asiasta) niin se herättää huolen kenessä tahansa. Me ei lähdetä salapoliiseiksi vaan myös meillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli on epäilys lapseen kohdistuvasta väkivallasta. 

Ketään ei aleta epäilemään rikolliseksi, mt-ongelmaiseksi, väkivaltaiseksi, jos sille ei ole perusteita. Ongelma on omassa päässä jos joku kokee olevansa huono vanhempi/luulee leimautuvansa loppuelämäksi jonkun ilmoituksen takia, joka ei edes johda mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja täällä. Meillä ei ole valtuuksia saada kaikkea tietoa perheiden tilanteesta saati keinoja auttaa liikoja, joten paras tapa varmistua lapsen hyvinvoinnista (jos on epäilys siitä että tarvitsee apua), on siirtää vastuu kokonaisuudesta sosiaalitoimelle. Se tapahtuu juuri lasun avulla, eikä se ole mikään rikosilmoitus. Opettajan virkavastuu velvoittaa viemään huoli eteenpäin niille, joilla on valtuuksia ja keinoja esim. taloudellisesti tai terapeuttisesti auttaa lapsen tilannetta, jos apua todetaan tarvittavan. Ei tarvitse niitä lasuja säikähtää, ne eivät näy koulujen rekisterissä eikä niitä käytetä ketään vastaan, vaan niiden tarkoitus on aidosti saada tilanne varmistettua tai saada lapselle apua. Jos en tekisi lasua huolitilanteessa, tekisin virkavirheen. Ja olisi ihan hirveää, jos lapsen tilanne huononisi tai jotakin myöhemmin sattuisi, mikä olisi voitu estää sosiaalitoimen avulla.

Se loukkaa perheen yksityisyyttä ja oikeusturvaa ja traumatisoi.

No kai se lapsen oikeus olla turvassa on suurempi kuin vanhempien oikeus olla "traumatisoitumatta" siitä kun sosiaalitoimi soittaa ja kysyy kuulumiset.

Lapsen etu ei ole se että vanhemmat traumatisoituu.

Jos tuosta traumatisoituu, niin ongelmat on jo suuria. Koko kylä kasvattaa lapset, ja vanhempien vastuulla on olla omissa toimissa läpinäkyviä ja rehellisiä ja hyväksyä se että joskus muutkin voivat perhettä auttaa. Omat "oikeudet" on aika lailla pienempiä kuin kasvavan ja kehittyvän lapsen oikeudet. Kaikesta ei pidä ottaa niin nokkiinsa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

Jos on joskus vieraillut Suomen rajojen ulkopuolella niin ehkä tietää, että niissä kulttureissa joissa vielä "koko kylä kasvattaa" ei todellakaan niuhoteta jostain pikkuasioista vaan kunnioitetaan lasten vanhempia. Apua saadaan pääasiassa omilta läheisiltä, tosin ne omat läheiset voi olla aika laaja joukko ihmisiä eivätkä vain ihan lähisuku. Liittyy siis siihen että perheen ulkopuolinenkin tilanteen mukaan esim. auttaa tai ojentaa lasta, ja tekee sen välittömästi. Siis autat naapurinkin lasta jos hän satuttaa itsensä tai jos löydät pahanteosta niin otat korvasta kiinni ja viet kotiinsa, kerrot vanhemmille mitä lapsi teki jne. Lasu-ilmoitusten teko on hyvin kaukana tuosta koko kylä kasvattaa -aatteesta.

No meillä Suomessahan ei vanhemmat anna lapsiaan kasvatettavan ulkopuolisen toimesta. Jos torut lasta vaikka leikkipuistossa, on traumatisoitunut vanhempi haukkumassa toruneen aikuisen ja selittämässä lapsen ainutlaatuisuutta somessa. Jos opettaja asettaa sanktioita lapselle, on vanhempi rynnimässä wilmaa pitkin. Lapset ovat täällä joskus vanhemmille kuin posliininukkeja, joita kukaan ei saa arvostella. Ei lapsia omisteta, vaan heistä pitää pitää huolta että heistä kasvaa jaksavia ja hyvinvoivia aikuisia. Ja jos muutkin pitävät lapsesta huolta, niin hyvä vaan. Ei se ole vanhemman huonoutta.

Sossut ovat ihan samalla linjalla. Eli että lapsi on posliininukke joka menee rikki milloin mistäkin. Suomalaisiin vanhempiin on sossujen toimesta istutettu aivan valtava kurinpidon pelko, missä kurinpidon pelätään johtavan lapsen traumaantumiseen ja/tai lasuun. Vähän joka toinen kurinpitokeino ymmärretään lasten oikeuksien vastaiseksi ja joka toinen muuten vaan traumaattiseksi.