Monessa kulttuurissa lapsen synnyttyä suku ja läheiset ovat hyvin tiiviisti auttamassa perhettä - Suomessa ajatellaan että annetaan tilaa perheelle ja ei oteta yhteyttä. Mistä ero on lähtöisin?

Varmaan liittyy luterilaisuuteen. Luterilaisuudessa ajatellaan, että on yhteiskunnan tehtävä pitää ihmisistä huolta, mutta katolisuudessa ajatellaan, että sen minkä voi itse tehdä pitää tehdä itse. Esim.vanhusten hoito on perheen ei yhteiskunnan vastuulla. Sama varmaan pätee lapsen saamiseenkin.

Anoppien haukkumiseksi  tämäkin ketju taas meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?

Ei se ole k-päisyyttä, mutta jos haluaa sekä oman rauhan että sukulaisilta maksuttoman kodinhoidon juuri sellaisena kuin itse haluaa, niin silloin on pissiä päässä.

Jaa-a. Isäni on ollut eläkkeellä yli 10v, äidillä tosi joustava työ, kummitädillä ja anopilla myös. Myös pari muuta sukulaistätiä joilla ei ole omia lapsia tai muuten kiireistä elämää asuu melko lähellä. Esikoinen vuoden ikäinen, sukulaisista anoppi hoitanut parina päivänä muutaman tunnin, isäni vaunutellut pari tuntia parina eri kertana. Äitini ei tule mitenkään päin toimeen pienten lasten kanssa ja muistankin olleeni pikkulapsena täysin isin tyttö.

Avun ja lahjojen suhteen en ole ollenkaan nirso. Isä onkin ostanut hyvää käyttötavaraa kun on lahjaa kysynyt ja ollaan jotain keksitty.

Ollaan vaan niin kankeita pyytämään ja vastaanottamaan apua. Ekaa kertaa on tullut elämässäni paniikkikohtaus tässä vauva-arjen lomassa, soitin silloin kummitädille enkä osannut muuta kuin kuulumisia kysyä vaikka teki mieli anella apua.

Olen tarjonnut apua muutamaankin otteeseen sukulaisille eritoten kun on ollut mainintaa esim muuttamisesta mutta ei ole apu kelvannut. Tietotekniikassa olen auttanut monesti. Olisi mukavaa olla arjessa enemmänkin tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan liittyy luterilaisuuteen. Luterilaisuudessa ajatellaan, että on yhteiskunnan tehtävä pitää ihmisistä huolta, mutta katolisuudessa ajatellaan, että sen minkä voi itse tehdä pitää tehdä itse. Esim.vanhusten hoito on perheen ei yhteiskunnan vastuulla. Sama varmaan pätee lapsen saamiseenkin.

Luterilaisuuteen ei kuulu se, että yhteiskunnan täytyy pitää ihmisistä huolta. Luterilaisuuden pohjana on se, että elämä pohjautuu Raamattuun ja Jumalan armoon. Yhteiskunnan tehtäviin ei kirkko ota kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan liittyy luterilaisuuteen. Luterilaisuudessa ajatellaan, että on yhteiskunnan tehtävä pitää ihmisistä huolta, mutta katolisuudessa ajatellaan, että sen minkä voi itse tehdä pitää tehdä itse. Esim.vanhusten hoito on perheen ei yhteiskunnan vastuulla. Sama varmaan pätee lapsen saamiseenkin.

Eroa on todella myös vanhusten hoidossa eri kulttuureissa. Onko sitten uskonto vai joku muu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Ei mitään muuten, mutta jos muut perheenjäsenet haluavat?

Mun mies ei tykkää vieraista.

Lapset saavat vapaasti kutsua kavereitaan kotiinsa. Heistä ei ole läheskään yhtä paljon harmia tai vaivaa kuin väkisin tuppautuvista sukulaisista.

Toisille sukulaiset on ulkopuolisia ja ihmisiä jotka tuppautuivat.

Toisille perhettä ja tuki.

Monet äidit eivät halua synnärille vieraita, vaan haluavat olla rauhassa lapsen kanssa. Joissakin perheissä isovanhemmat näkevät lapsen eka kertaa vasta ristiäisissä. Ilmiö on uusi ja tullut Suomeen vasta 2000-luvulla.

Lapseni syntyi 90-luvulla ja suku ja isovanhemmat olivat jo raskauden aikana mukana ja tulivat sairaalaan reilun puolen tunnin päästä synnytyksestä ja vauva oli jokaisen sylissä ja valokuvattiin jokaisen sylissä. Ja näin oli useimmilla äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?

Ei se ole k-päisyyttä, mutta jos haluaa sekä oman rauhan että sukulaisilta maksuttoman kodinhoidon juuri sellaisena kuin itse haluaa, niin silloin on pissiä päässä.

Mutta jos haluaa olla rauhassa, niin miksi silloin kutsuisi kotiinsa sukulaisia kodinhoitajiksi? Kyllä ne ylimääräiset ihmiset kotona häiritsisi mua, vaikka tiskaisivat tai jynssäisivät pönttöä.

"Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?"

Oma aitisikin on perheen ulkopuolinen? Olisit nyt edes vahan kiitollinen siita etta vanhempasi eivat ulkoistaneet sinua synnyttyasi.

Vierailija kirjoitti:

Monet äidit eivät halua synnärille vieraita, vaan haluavat olla rauhassa lapsen kanssa. Joissakin perheissä isovanhemmat näkevät lapsen eka kertaa vasta ristiäisissä. Ilmiö on uusi ja tullut Suomeen vasta 2000-luvulla.

Lapseni syntyi 90-luvulla ja suku ja isovanhemmat olivat jo raskauden aikana mukana ja tulivat sairaalaan reilun puolen tunnin päästä synnytyksestä ja vauva oli jokaisen sylissä ja valokuvattiin jokaisen sylissä. Ja näin oli useimmilla äidillä.

Kun mun esikoinen syntyi 2013, niin synnytysosastolle ei saanut tulla kuin vauvan isä ja sisarukset vierailulle. Ihan hyvä niin. En mä usko, että vauva niitä vierailijoita kaipaa. Ja kyllä läheisiin ihmisiin on tullut hyvä suhde, vaikka ei ole jokaisen kummin kaiman sylissä ollut kohtulämpimänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?

Ei se ole k-päisyyttä, mutta jos haluaa sekä oman rauhan että sukulaisilta maksuttoman kodinhoidon juuri sellaisena kuin itse haluaa, niin silloin on pissiä päässä.

Mutta jos haluaa olla rauhassa, niin miksi silloin kutsuisi kotiinsa sukulaisia kodinhoitajiksi? Kyllä ne ylimääräiset ihmiset kotona häiritsisi mua, vaikka tiskaisivat tai jynssäisivät pönttöä.

Olen asunut kulttuurissa missa palvelijat olivat normi, meillakin nelja. Kuule, kylla siihen pian tottuu ettei tarvitse itse mitaan tehda,

Vierailija kirjoitti:

"Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?"

Oma aitisikin on perheen ulkopuolinen? Olisit nyt edes vahan kiitollinen siita etta vanhempasi eivat ulkoistaneet sinua synnyttyasi.

Äitini kuuluu mun lapsuuden perheeseen. Nyt mulla on oma perhe. Äidilläni on tärkeä rooli lasteni elämässä mummina, mutta ei hän silti ole perheeni jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kysyminenkin on väärin ja tuppautumista.

Kysymättä jättäminen taas on yksin ja pulaan jättämistä.

Tämä muuten koskee monia muitakin asioita kuin uuden vauvan syntymistä. On tosi monimutkaista ilmaista ketään loukkaamatta, että voin auttaa asiassa x jos sitä toivotaan, mutta ei ole mikään pakko päästä tekemään sitä.

Suomalaisten auttaminen on niin hankalaa, koska on noin 99% riski, että autat ihan väärin ja liian vähän kuitenkin ja et noudata täydellistä etikettiä auttaessasi. Pääsee vähemmällä stressillä, kun pysyy vaan kaukana.

Varmaan johtuu palauteesta, kun nykyisin mitä ihmeellisimmistä asioista pahoitetaan mielensä.

Nykyään ihmiset eivät enää uskalla ostaa lahjoja, lähettää onnittelutervehdyksiä, tuoda tuliaisia, tai edes suruadressia, ettei se olisi liian tunkeilevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?

Ei se ole k-päisyyttä, mutta jos haluaa sekä oman rauhan että sukulaisilta maksuttoman kodinhoidon juuri sellaisena kuin itse haluaa, niin silloin on pissiä päässä.

Mutta jos haluaa olla rauhassa, niin miksi silloin kutsuisi kotiinsa sukulaisia kodinhoitajiksi? Kyllä ne ylimääräiset ihmiset kotona häiritsisi mua, vaikka tiskaisivat tai jynssäisivät pönttöä.

Olen asunut kulttuurissa missa palvelijat olivat normi, meillakin nelja. Kuule, kylla siihen pian tottuu ettei tarvitse itse mitaan tehda,

No, palvelija, jolle töistä maksetaan on ihan eri asia kuin utelias anoppi, joka on erityisen kiinnostunut käymään läpi henkilökohtaisia papereita siivouksen varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan liittyy luterilaisuuteen. Luterilaisuudessa ajatellaan, että on yhteiskunnan tehtävä pitää ihmisistä huolta, mutta katolisuudessa ajatellaan, että sen minkä voi itse tehdä pitää tehdä itse. Esim.vanhusten hoito on perheen ei yhteiskunnan vastuulla. Sama varmaan pätee lapsen saamiseenkin.

Eroa on todella myös vanhusten hoidossa eri kulttuureissa. Onko sitten uskonto vai joku muu?

Yhteiskunnissa, jossa naiset ovat lähinnä kotiäitejä, niin tämä lasten ja vanhusten hoito vaan lankeaa niskaan, halusi tai ei. En näe tässä vaihtoehdossa mitään hehkuttamista.

Moni suomalainen tapa on tuttu myös Japanissa, mutta siellä suku on kaikki kaikessa, samoin naapurisuhteet sekä yhteisölle hyödyksi oleminen. Vauvan synnyttyä anoppi tai äidin oma äiti tulee ainakin kuukaudeksi asumaan kotiin, jotta äiti saa tilaa levätä ja palautua. Kiinassa ja Koreassa uskotaan kirjaimellisesti vuodelepoon, edes suihkussa ei saa käydä, ja äiti on kuin hotellissa. Suomessa...noh, niin. Jo synnärillä pidetään huoli siitä, että alku on mahdollisimman vaikeaa ja raskasta, koska "eipä sua kukaan kotonakaan passaa". Kolme vuorokautta valvoneen äidin, joka sai nippanappa vauvansa synnytettyä elävänä, on tosi mukavaa kuulla tuollaista. Itke vaan siellä huoneessasi, ei ketään kiinnosta, vaikka näkisivätkin. 

Kun synnytin omat lapseni, molemmilla kerroilla koin ympäristöltä paineita pysyä kotona myös vauvan ollessa vähän isompi: parin tunnin reissu naapurikuntaan ilman vauvaa kyseenalaistettiin, muutenkin oletettiin että raahaan vauvaa mukanani ihan jokaiselle kävelylenkille vaikka mieskin oli kotona tuolloin. Toisaalta kukaan ei myöskään halunnut tavata tai tulla kylään, vaikka itse pyytelin.