Monessa kulttuurissa lapsen synnyttyä suku ja läheiset ovat hyvin tiiviisti auttamassa perhettä - Suomessa ajatellaan että annetaan tilaa perheelle ja ei oteta yhteyttä. Mistä ero on lähtöisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?

Ei se ole k-päisyyttä, mutta jos haluaa sekä oman rauhan että sukulaisilta maksuttoman kodinhoidon juuri sellaisena kuin itse haluaa, niin silloin on pissiä päässä.

Mutta jos haluaa olla rauhassa, niin miksi silloin kutsuisi kotiinsa sukulaisia kodinhoitajiksi? Kyllä ne ylimääräiset ihmiset kotona häiritsisi mua, vaikka tiskaisivat tai jynssäisivät pönttöä.

Olen asunut kulttuurissa missa palvelijat olivat normi, meillakin nelja. Kuule, kylla siihen pian tottuu ettei tarvitse itse mitaan tehda,

No, palvelija, jolle töistä maksetaan on ihan eri asia kuin utelias anoppi, joka on erityisen kiinnostunut käymään läpi henkilökohtaisia papereita siivouksen varjolla.

Nykyään ne henk.koht. paperit useimmiten ovat sähköisessä muodossa poissa anopin ulottuvilta. Elleivät ole niin lukollinen lipaston laatikko on ratkaisu. Tervetuloa nykyaikaan.

Ongelma on lähtöisin kiukkuisista, vihaisista ja vaativista äideistä

Meillä johtuu siitä, että molempien vanhempien kumpikin vanhempi ovat töissä. Toisin kuin näissä tulokkaissa. Naiset ovat järjestään kotona.

Kun 50 + ikäiset yleensä vielä kodin ja työn lisäksi huolehtivat omista iäkkäistä vanhemmista (kun yhteiskunta ei huolehdi), on siinä jo sellainen paletti, ettei vauvoille jää aikaa, eikä energiaa, valitettavasti. 

Euroopassa ei ole yhtään maata, jossa äidit tekevät, äitiyslomaa lukuunottamatta, täyttä työpäivää ja -viikkoa. Sellaisia veronmaksajia me loppuunpalaneet, väsyneet suomalaiset olemme.

Vierailija kirjoitti:

No kukahan niissä muissa kulttuureissa auttaa lasten kanssa? Naiset. Oletko miettinyt, miksei ne naiset ole kirjastossa tekemässä väitöskirjaansa? Tai laboratoriossa tekemässä tutkimusta? Kai tajuat, ettei niitä naisia päästetä mihinkään muualle. Heidät on näissä "muissa kulttuureissa" suljettu sen varsinaisen yhteiskunnan ulkopuolelle, joten he kuluttavat sitten aikansa siivoillen ja vauvoja hoidellen. Senkö haluat Suomeenkin? Vai ajattelitko, että SINÄ saat opiskella, tehdä uraa, harrastaa, matkustella jne. ja muut naiset sitten istukoot kotonaan valmiina siivoilemaan teillä?

Mieluummin tämä kulttuuri, jossa naisten oletetaan olevan aikuisia jotka pärjäävät. Ja me saamme pärjätä itsenäisesti.

Täyttä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?

Ei se ole k-päisyyttä, mutta jos haluaa sekä oman rauhan että sukulaisilta maksuttoman kodinhoidon juuri sellaisena kuin itse haluaa, niin silloin on pissiä päässä.

Mutta jos haluaa olla rauhassa, niin miksi silloin kutsuisi kotiinsa sukulaisia kodinhoitajiksi? Kyllä ne ylimääräiset ihmiset kotona häiritsisi mua, vaikka tiskaisivat tai jynssäisivät pönttöä.

Olen asunut kulttuurissa missa palvelijat olivat normi, meillakin nelja. Kuule, kylla siihen pian tottuu ettei tarvitse itse mitaan tehda,

No, palvelija, jolle töistä maksetaan on ihan eri asia kuin utelias anoppi, joka on erityisen kiinnostunut käymään läpi henkilökohtaisia papereita siivouksen varjolla.

Nykyään ne henk.koht. paperit useimmiten ovat sähköisessä muodossa poissa anopin ulottuvilta. Elleivät ole niin lukollinen lipaston laatikko on ratkaisu. Tervetuloa nykyaikaan.

Kenenkään ei pitäisi hankkia omaan kotiin lukollista kaappia vain siksi, että utelias kyläilijä ei malta olla tutkimatta toisten henkilökohtaisia papereita. Ennemmin annetaan uteliaalle porttikielto olipa hän miten sukua tahansa.

Suomalaiset asuvat ahtaasti. Siihen kaksioon ei mahdu yhtään vierasta viikoiksi yöpymään. Monella asuvat omat vanhemmat kaukana. Viisi-kuusikymppiset isovanhemmat ovat itsekin vielä työelämässä mukana. Pikkuvauvavaihe vaatii kummaltakin vanhemmalta paljon ja siinä vaiheessa omat menot pitää laittaa minimiin, jos toinen meinaa uuvahtaa. Töissä käyväkin jaksaa kyllä valvoa viikonloppuisin yhden yön tai herätä aamulla vauvan kanssa, että toinen saa nukkua.

Ei suomalaisten työllisyys ole mitenkään poikkeuksellinen muuhun Eurooppaan verrattuna.

Eikä muualla Euroopassa olla kotiäiteinä ja naiset kotiin sidottuina vaan käydään töissä.

Suomessa ehkä tuo ahtaasti asuminen on yleistä.

Suomessa harvalla on vierashuoneita, joten sukulaisten majoittaminen ei oikein onnistu. Vai pitäisikö vastasynnyttäneen äidin nukkua vuodesohvassa tai patjalla jossain? Ja siivoilla sängyt aamuin illoin nukkumiskuntoon.

Vieraiden pitäminen nurkissa myös vie paljon energiaa, kun pitää miettiä vieraiden ruokailut, ruokaa pitää hankkia enemmän (maksaa!) ja muutenkin vaivaa on lisää, vaikka vieraat auttelisivatkin.

Omat vanhempani ovat olleet työelämässä, kun lapseni syntyivät. Ei ole helppoa irrota vauvaa hoitamaan. 

Yleisestikin puhutaan, miten (nais)sukulaisten pitäisi auttaa, mutta kyllä ihan isien pitäisi osallistua ja tukea äitiä ja hänen jaksamistaan enemmän.

Kyse on siitä, miten hyvät yhteiskunnan tarjoamat turvaverkostot ovat. Kun tuet ja palvelut ovat riittävän hyviä, voidaan ärsyttävät ja hankalat sukulaiset pitää etäällä (ja suurin osa ihmisistä on ainakin jossain määrin ärsyttäviä ja hankalia). Tämä johtaa yksilökeskeiseen kulttuuriin, jossa yksilö päättää itse asioistaan ja huolehtii itsestään. Kun yhteiskunnan tuki taas on olematonta, perheen ja suvun merkitys tukiverkostona korostuu. Silloin kaikki huolehtivat toisistaan ja yksilön asioista tuleekin koko suvun asioita, koska esimerkiksi aviopuolison valinta vaikuttaa koko suvun hyvinvointiin ja selviytymiseen. Ehkä näemme Suomessakin vielä kulttuurin muutoksen, kun energiakriisi, ruokakriisi, lama ja kenties vielä sotakin iskevät kunnolla päälle. Silloin yhteiskunnan tuet murenevat ja alamme taas tarvita muita ihmisiä selviytyäksemme.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on lähtöisin kiukkuisista, vihaisista ja vaativista äideistä

Mun mieheni äiti on myös äärimmäisen itsekäs sekä narsistinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi että muissa maissa ei käytäisi vastaavasti töissä, mutta kyllä ainakin eteläeurooppalaiset äidit ja isoäidit ja perheet käyvät töissä. Samoin monissa Aasian maissa

Italialainen anoppini ei käynyt töissä, kun lapsensa olivat pieniä. Päivähoitoa ei ole (eikä ollut) tarjolla suomalaiseen tapaan, anopin palkka olisi mennyt kokonaan lastenhoitajalle. Sen sijaan hän oli osa-aikatöissä lasten mentyä kouluun ja palasi myöhemmin kokoaikatöihin. Hänen veljensä perhe huolehti isoäidistä tai oikeastaan isoäiti huolehti ensin tuosta veljen perheestä ja sen jälkeen veljen perhe isoäidistä. Sama olisi hyvä saada Suomeenkin eli pojan perhe asuisi anoppilassa ja siellä olisi aina nuorille tuki ja turva niin lastenhoidossa kuin vaikka sisustuksessa. Eikös?

Eikös tuosta ole juuri päästy pois?

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, miten hyvät yhteiskunnan tarjoamat turvaverkostot ovat. Kun tuet ja palvelut ovat riittävän hyviä, voidaan ärsyttävät ja hankalat sukulaiset pitää etäällä (ja suurin osa ihmisistä on ainakin jossain määrin ärsyttäviä ja hankalia). Tämä johtaa yksilökeskeiseen kulttuuriin, jossa yksilö päättää itse asioistaan ja huolehtii itsestään. Kun yhteiskunnan tuki taas on olematonta, perheen ja suvun merkitys tukiverkostona korostuu. Silloin kaikki huolehtivat toisistaan ja yksilön asioista tuleekin koko suvun asioita, koska esimerkiksi aviopuolison valinta vaikuttaa koko suvun hyvinvointiin ja selviytymiseen. Ehkä näemme Suomessakin vielä kulttuurin muutoksen, kun energiakriisi, ruokakriisi, lama ja kenties vielä sotakin iskevät kunnolla päälle. Silloin yhteiskunnan tuet murenevat ja alamme taas tarvita muita ihmisiä selviytyäksemme.

Toivottavasti ei 

Vierailija kirjoitti:

Eri kulttuurit saavat haistaa kakan!

Ja siinäpä on oiva näyte nykyäitien mielenlaadusta. Pää on niin syvällä omassa perseessä, ettei mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on lähtöisin kiukkuisista, vihaisista ja vaativista äideistä

Mun mieheni äiti on myös äärimmäisen itsekäs sekä narsistinen.

No sittenhän te olette anoppisi kanssa samaa sarjaa.

Mä en tarvinnut apua kun lapsi syntyi. Se vauvahan vaan nukkuu ja syö ja kakkaa.

Tarttin apua sitten kun se ryömii ja konttaa enkä kerennyt kunnolla edes ruokaa laittaa ja olin aivan poikki.

Vierailija kirjoitti:

Apua pitäis saada niin pe%kuleesti, mutta annas olla kun se anoppi sattuu tuomaan vähän väärän värisen vaatteen muksulle, jonka on hyvää hyvyyttään ostanut.

Ehkä pitäis ottaa peili käteen välillä ja miettiä millainen autettava itse onkaan.

Moni on pää syvällä omassa persaukossa eikä ole mitään kiinnostusta nähdä asioita muitten näkökulmasta.

Hyvän hyvyytensä korostaminen saa minulla karvat pystyyn. Olen narsistin traumatisoiva ja hän korosti omaa hyvyyttään joka välissä. Anteeksi mutta minulle tulee huono mielikuva kaikista, jotka omaa hyvyttään mainostavat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on lähtöisin kiukkuisista, vihaisista ja vaativista äideistä

Mun mieheni äiti on myös äärimmäisen itsekäs sekä narsistinen.

No sittenhän te olette anoppisi kanssa samaa sarjaa.

Kerta yhdestä lauseesta tiesit mitä toinen on niin mahdoitko tunnistaa kaltaisesi sekunnissa? Kyllä koira koiran tuntee vai miten se meni.

Kyllä Suomessakin suku oli enemmän apuna arjessa ennen hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Ja kun perheet olivat isompia eli oli enemmän pieniä lapsia yhtä aikaa.

Yhteiskunnan palveluiden käyttäminen on ehkä osaltaan tuonut kulttuuriimme ajattelutavan, että ydinperhe itse määrittelee milloin ja millaista apua haluaa. Avun halutaan olevan asiallista ja "persoonatonta". Sukulaisten apuun sen sijaan sisältyy koko muu ihmissuhdekuvio, erilaiset tavat ja mielipiteet, arvot yms., joita ei kaivata omien lasten kasvattamiseen.

Onko Suomessa maailman eniten yksilöllisyyttä korostava kulttuuri? Missä muissa maissa olisi yhtä paljon?

Eihän Suomessa voi auttaa, kun vanhemmat loukkaantuvat yhteydenotoista: heidän asioihinsa on puututtu. Miten sukulainen voisi auttaa ja samalla olla täysin näkymätön, siinäpä pulma.