Monessa kulttuurissa lapsen synnyttyä suku ja läheiset ovat hyvin tiiviisti auttamassa perhettä - Suomessa ajatellaan että annetaan tilaa perheelle ja ei oteta yhteyttä. Mistä ero on lähtöisin?

Monissa maissa on vielä lapsivuodeajattelukin ja ylipäätään lapset hoidetaan porukalla. Eräs sukulaiseni on naimissa arabin kanssa ja asuvat hänen kotimaassaan. Naapurustossa on koko miehen suku ja ovet auki. Koska vaan voi anoppi tai käly kävellä keittiöön kuikuilemaan, mitä syötävää olisi. Se kuulemma alussa rassasi, mutta kaikkeen tottuu ja siinä on puolensa, kun "akkaporukalla" hoidetaan ruuat ja lapset yhdessä. Aina on lapsenvahtia tiedossa, jos haluaa vaikka nukkua. Ja itsekin voi käydä siellä kälyllä kurkkimassa, olisiko siellä syötävää, jos ei jaksa itse laittaa ruokaa.

Kun lapsi syntyi, niin naiset hyöri ympärillä. Vastasynnyttäneen naisen ei siinä perhepiirissä tullut muuta kuin levätä. Kaikki tuotiin nokan eteen, vauvaa hyssytettiin ja tuotiin vain syömään, jos halusi nukkua.  Sellainen klassinen lapsivuodeaika suorastaan.

Itse en jaksaisi tuota, mutta toisaalta se antaa niille naisille myös paljon. Heillä on verkosto, hyvässä ja pahassa, aina saatavilla. Joskus tämä sukulaiseni kuvasi, että katsotaan telkkua, lapset leikkii ja pata porisee. Jonkin verran on riitoja ja vaatii pitkämielisyyttä, mutta toisaalta tuosta saakin paljon.

Kyllä on kulttuureilla eroja kuin yöllä ja päivällä! Sain ensimmäisen lapseni Turkissa ja koko suvun naiset olivat apuna. Muutama heistä sairaalassakin huolehtimassa, että sain asiaankuuluvaa hoitoa. Olin todella onnellinen kaikesta avusta! Kotiuduttuamme naisväkeä riitti yötä päivää huolehtimaan sekä vauvasta että minusta. Jatkuvat rukoukset olivat läsnä, jotta paha silmä ei katsoisi vauvaa taikka minua, mutta eivät ne minua haitanneet. Maassa maan tavalla tai maasta ulos! :)

Kuopukseni sain Suomessa. Aika yksinäistä oli, kun olimme miehen ja lasten kanssa keskenämme. Olisihan anoppi sieltä Turkista lähtenyt apuun, mutta emme halunneet vanhaa ihmistä liiemmälti rasittaa lentomatkoilla. Täkäläisille sukulaisille ei tullut varmaan mieleenkään, että olisivat voineet jelppiä jossakin.

Hyvin erilaiset kokemukset ja tiedän hyvin, kumman itse tulevaisuudessa valitsisin.

Miksi kukaan haluaisi auttaa ihmistä, jonka mielestä on välien katkaisemisen arvoinen asia, jos vauvan isoäiti tai täti ostaa ihan perushyvälaatuisen, sopivan ja kivakuvioisen vaatteen, mutta ostopaikka onkin Lindex eikä Blaa tai joku Metsola.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että Suomessa ei edes kysytä että haluaako että tullaan käymään tai autetaan tms ettei jo kysymyksellä häiritä.

Ei voi kysyä, kun se on tuppautumista. Terv. kokenut

Koska... Ei tartte auttaa!

Suomessa kysyminenkin on väärin ja tuppautumista.

Kysymättä jättäminen taas on yksin ja pulaan jättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kulttuureilla eroja kuin yöllä ja päivällä! Sain ensimmäisen lapseni Turkissa ja koko suvun naiset olivat apuna. Muutama heistä sairaalassakin huolehtimassa, että sain asiaankuuluvaa hoitoa. Olin todella onnellinen kaikesta avusta! Kotiuduttuamme naisväkeä riitti yötä päivää huolehtimaan sekä vauvasta että minusta. Jatkuvat rukoukset olivat läsnä, jotta paha silmä ei katsoisi vauvaa taikka minua, mutta eivät ne minua haitanneet. Maassa maan tavalla tai maasta ulos! :)

Kuopukseni sain Suomessa. Aika yksinäistä oli, kun olimme miehen ja lasten kanssa keskenämme. Olisihan anoppi sieltä Turkista lähtenyt apuun, mutta emme halunneet vanhaa ihmistä liiemmälti rasittaa lentomatkoilla. Täkäläisille sukulaisille ei tullut varmaan mieleenkään, että olisivat voineet jelppiä jossakin.

Hyvin erilaiset kokemukset ja tiedän hyvin, kumman itse tulevaisuudessa valitsisin.

Turkissa eivät nuo alistetut matamit olekaan työelämässä, joten heillä on aikaa hyysätä. Täällä kotimaassa täytyy ihmisten käydä töissä naisia myöten kannattelemassa hyvinvointivaltiomme rippeitä.

Suomessa lapsi halutaan antaa valtiolle, ja tätä on luvassa jatkossa entistä enemmänkin, kun Klaus Schwabin suunnitelmat totalitaritisista valtioista pääsevät kunnolla vauhtiin.

Totalitarismissa on tyypillistä, että valtio tunkeutuu joka ikiselle alueelle elämässä, jopa lasten kasvatukseen ottaen ne pois vanhemmiltaan ilman mitään syytä. Tällöin lapsesta saadaan uskollinen hallinnolle ja koko valtiosysteemille. Samalla lapset käännetään vanhempiansa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kulttuureilla eroja kuin yöllä ja päivällä! Sain ensimmäisen lapseni Turkissa ja koko suvun naiset olivat apuna. Muutama heistä sairaalassakin huolehtimassa, että sain asiaankuuluvaa hoitoa. Olin todella onnellinen kaikesta avusta! Kotiuduttuamme naisväkeä riitti yötä päivää huolehtimaan sekä vauvasta että minusta. Jatkuvat rukoukset olivat läsnä, jotta paha silmä ei katsoisi vauvaa taikka minua, mutta eivät ne minua haitanneet. Maassa maan tavalla tai maasta ulos! :)

Kuopukseni sain Suomessa. Aika yksinäistä oli, kun olimme miehen ja lasten kanssa keskenämme. Olisihan anoppi sieltä Turkista lähtenyt apuun, mutta emme halunneet vanhaa ihmistä liiemmälti rasittaa lentomatkoilla. Täkäläisille sukulaisille ei tullut varmaan mieleenkään, että olisivat voineet jelppiä jossakin.

Hyvin erilaiset kokemukset ja tiedän hyvin, kumman itse tulevaisuudessa valitsisin.

Turkissa eivät nuo alistetut matamit olekaan työelämässä, joten heillä on aikaa hyysätä. Täällä kotimaassa täytyy ihmisten käydä töissä naisia myöten kannattelemassa hyvinvointivaltiomme rippeitä.

Suomessa tämä ei riipu siitä onko lomalla, eläkkeellä, töissä vai jossain muualla.

Synnyttävien keski-ikä taitaa olla päälle 30 ja monella on siten jo vanhempiakin eläkkeellä ja vuorotteluvapailla ja kerrytettynä pitkät lomaoikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle äiti ja sisko tuppautui monesti kylään ja jos huomasivat, että on sotkuista niin alkoivat siivoamaan.😄 (aina oli sotkuista kun en jaksanut siivota pikkuvauva aikana ja kehokin vielä toipilas raskaudesta, vaivoja oli pitkään)

Anoppi taas toi ruokaa monesti ja yritti myös siivota, mutta kun silleen vieras ihminen kuitenkin niin häntä siinä asiassa vähän toppuuttelin, en tykännyt että minun tavaroita penkoo puolituttu ja varsinkin kun oli kova heittämään asioita pois ja hamsteriluonteeni sieluun sattui, jos joku pahvilaatikko oli lähtenyt roskiin ilman minun lupaa lol.

Äiti ja sisko, miksei isä ja veli ja appi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Ei mitään muuten, mutta jos muut perheenjäsenet haluavat?

Varmasti suhteet perheeseen jo ennen lapsen tuloa vaikuttaa asiaan.

Suomi on äitivihamielinen maa. Synnytys on yksi pitkä nöyryyttävä siirtymärituaali toisen luokan kansalaiseksi.

Sukulaiset hakevat virheitä, sekaantuvat ja päsmäröivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle äiti ja sisko tuppautui monesti kylään ja jos huomasivat, että on sotkuista niin alkoivat siivoamaan.😄 (aina oli sotkuista kun en jaksanut siivota pikkuvauva aikana ja kehokin vielä toipilas raskaudesta, vaivoja oli pitkään)

Anoppi taas toi ruokaa monesti ja yritti myös siivota, mutta kun silleen vieras ihminen kuitenkin niin häntä siinä asiassa vähän toppuuttelin, en tykännyt että minun tavaroita penkoo puolituttu ja varsinkin kun oli kova heittämään asioita pois ja hamsteriluonteeni sieluun sattui, jos joku pahvilaatikko oli lähtenyt roskiin ilman minun lupaa lol.

Miehesi varmaan kanssa tykkäs kun hänelle puolitutut ihmiset (sinun äiti ja sisko) penkoi hänen tavarat?

Mies muutti meidän kämppään suoraan opiskelijasolusta. Hänen ainoat tavaransa oli tietokone+tietokonepöytä, muutama kirja ja vaatteet ja vaellustarvikkeet, sekä laatikollinen jotain muisto juttuja, jotka oli yhessä suljetussa laatikossa komeron perällä, eipä kellään tullut mieleen sitä alkaa purkamaan ja ihmettelemään, tokko sitä kukaan edes huomasi.

Mulla on paljon asioita hyllyissä ja laatikostoissa, sellaisia hyvin henkilökohtaisia juttuja: paljon päiväkirjoja ja muunlaisia kirjoituksia, joita en halua kenenkään lukevan sekä piirrustuksia ja maalauksia, joita en mielelläni esittele vaikka ei niissä ny mitään ihmeellistä oo, tyyliin eläimiä ja maisemia.

Koen tuotokseni hyvin henkilökohtaisiksi, en halua näyttää niitä kellekään. On paljon materiaalia ja kesken jääneitä juttuja ja kirjoitus/askartelu/väsäilyhuoneeni on melkeinpä aina kaaoksessa, josta kyllä itse löydän tarvitsemani ja tiedän missä mikäkin on.

Vieläkin ahdistaa kun anoppi kerran oli järjestellyt siinä huoneessa minun sekaisen kirjoituspöytäni päiväkirjat sun muut muistiinpano jutut nättiin pinoon. Olikohan se niiitä selaillutkin ja lukenut? Ahdistaa vähän. Ainakin selaili yhtä valokuva albumia kun menin huoneeseen ja huomasin, että jaa anoppi täällä järjestelee kun itse olin ollut päikkäreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Et taida ymmärtää mitään muista kulttuureista? Niissähän äidin/miniän oikeudet poljetaan alas ja nainen synnyttää sukuun uusia jäseniä, ei suinkaan lasta ITSELLEEN, kuten Suomessa.

Sinä varmaan haluaisit, että Suomessakin anoppi olisi joku ylimatriarkka ja miniä sinua palvova alamainen?

Meillä äiti on tärkeässä roolissa neuvolassakin ja äitiä tuetaan, äidin vointia seurataan ja lasta ei eroteta äidistään missään olosuhteissa.

Monissa kulttuureissa nainen joutuu jättämään lapsensa miehen suvun hoivaan, jos haluaa erota tai elää itsenäisesti.

Koska tahansa mieluummin otan tämän Suomen mallin, jossa anopille voi sanoa ei ja tällä ei ole mitään oikeutta lapseen äidin ylitse.

Ja ei tosiaankaan ole lapsenhoitotarvetta itsekkäästä anopista, parempi lapsellakin, kun ei tarvitse marttyyrimummoa nähdä.

Tuota... ap tuossa ekassa viestissä ihmetteli, että on näitä kulttuurieroja. Minä sitten vastasin, että muissa kulttuureissa noin ja Suomessa näin, mutta sinä jotenkin oudosti kyseenalaistit ymmärrykseni muista kulttuureista. Miksi ihmeessä? Minulle on se ja sama, kokeeko nainen itsenäisyyttään loukatun, jos suku auttaa vauvanhoidossa. Mutta toisaalta on ihan turha odottaa muilta apua, jos katsoo, että sukulaiset on ensisijaisesti vankila.

Vierailija kirjoitti:

Apua pitäis saada niin pe%kuleesti, mutta annas olla kun se anoppi sattuu tuomaan vähän väärän värisen vaatteen muksulle, jonka on hyvää hyvyyttään ostanut.

Ehkä pitäis ottaa peili käteen välillä ja miettiä millainen autettava itse onkaan.

Moni on pää syvällä omassa persaukossa eikä ole mitään kiinnostusta nähdä asioita muitten näkökulmasta.

Miettii nyt edes vähän sanajärjestystä. Ensilukemalla ymmärtää, että anoppi on ostanut muksun miniälleen.

Millainen autettava? Tää on helppo. Väkisin autettava. Sellainen jonka mielestä jonkun muun pää on syvällä omassa persaukossa.

Ratkaisu: anoppi kysyy millaista apua toivotaan, ja auttaa sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

No sitten ei ulista sitä avun puutettakaan! Kaksilla rattailla on turha kuvitella ajavansa. Ja se lapsen isän äiti on ihan yhtä laillla mummo kuin lapsen äidinkin äiti.

Ikinä en ole pyytänyt enkä kaivannut anopin apua yhtään mihinkään. Päin vastoin.

Ok. Hyvä. Mutta miksi ihmeessä olet tässä ketjussa? Ymmärrätkö mikä tässä on nyt puheenaiheena?

Mä kommentoin edellistä kommenttia avun puutteen ulisemisesta. En ulise. En yksinkertaisesti tarvitse enkä ota vastaan "apua" psykomummulta. Kun tarvitsen apua, niin pyydän luotettavamman hoitajan. Jos muutama luottohenkilö on estynyt, palkkaan apua. Melkoisen yksinkertaista. Loppujen lopuksi perheen ulkopuolista apua tarvitaan melkoisen harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on tunnevammaisia sodan ja jo sitä edeltäneen karun puutteen takia. Hampaat irvessä on pitänyt pärjätä, muilla ei ole ollut mistä auttaa.

Kaikissa muissakin maissa on ollut sotia ja köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi auttaa ihmistä, jonka mielestä on välien katkaisemisen arvoinen asia, jos vauvan isoäiti tai täti ostaa ihan perushyvälaatuisen, sopivan ja kivakuvioisen vaatteen, mutta ostopaikka onkin Lindex eikä Blaa tai joku Metsola.

Jos olisi tuonut yhden tai kaksi järkevää vaatetta, niin ihan sama mistä se on ostettu. Mutta ei, tuotiin jopa kokoa 110 vastasyntyneelle, jotain tahraisia ja rikkinäisiä kirppaririepuja. Kasseittain. Kun saattaahan ne tahrat lähteä pesussa ja tuohon euron jumpsuittiin on ihan näppärää vaihtaa vetoketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Niin. Kysymys olikin, mitä k-päisyyttä on, jos haluaa sen oman rauhan?