Monessa kulttuurissa lapsen synnyttyä suku ja läheiset ovat hyvin tiiviisti auttamassa perhettä - Suomessa ajatellaan että annetaan tilaa perheelle ja ei oteta yhteyttä. Mistä ero on lähtöisin?

Mä HALUAISIN läheisen suvun ja lämpimät välit, mutta siihen ei aina voi vaikuttaa. Olen kyllä yrittänyt, vuosikymmebet, mutta turhaan.

Omia vanhempia ei kiinnosta tipan vertaa minä tai perheeni (tai heidän ainoat lapsenlapset), he eivät edes viitsi pitää yhteyttä tai käydä, eivät vastaa koskaan jos yrittää soittaa. Heitä ei vaan sanalla sanoen kiinnosta.

Miehen vanhemmat, sama juttu, mutta eri syyt. Eivät pidä yhteyttä eivätkä tapaa, mutta toki heillä on sitten omia ongelmia jotka estävät normaalin käytöksen ja kiinnostuksen.

Ei ole ollut yhtäkään isovanhempaa lastemme ristiäisissä. Kutsuttu oli mutta kun ei kiinnosta.

Että ei se syy ole aina siinä nuoren polven äidissä niinkuin ketjussa syytellään. Isovanhemmissa on paljon tunnekylmiä tai tunnevammaisia jotka ei ehkä itse olisi oikeastaan edes sitä omaa lasta halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

No sitten ei ulista sitä avun puutettakaan! Kaksilla rattailla on turha kuvitella ajavansa. Ja se lapsen isän äiti on ihan yhtä laillla mummo kuin lapsen äidinkin äiti.

Ikinä en ole pyytänyt enkä kaivannut anopin apua yhtään mihinkään. Päin vastoin.

Ok. Hyvä. Mutta miksi ihmeessä olet tässä ketjussa? Ymmärrätkö mikä tässä on nyt puheenaiheena?

Vierailija kirjoitti:

Mä HALUAISIN läheisen suvun ja lämpimät välit, mutta siihen ei aina voi vaikuttaa. Olen kyllä yrittänyt, vuosikymmebet, mutta turhaan.

Omia vanhempia ei kiinnosta tipan vertaa minä tai perheeni (tai heidän ainoat lapsenlapset), he eivät edes viitsi pitää yhteyttä tai käydä, eivät vastaa koskaan jos yrittää soittaa. Heitä ei vaan sanalla sanoen kiinnosta.

Miehen vanhemmat, sama juttu, mutta eri syyt. Eivät pidä yhteyttä eivätkä tapaa, mutta toki heillä on sitten omia ongelmia jotka estävät normaalin käytöksen ja kiinnostuksen.

Ei ole ollut yhtäkään isovanhempaa lastemme ristiäisissä. Kutsuttu oli mutta kun ei kiinnosta.

Että ei se syy ole aina siinä nuoren polven äidissä niinkuin ketjussa syytellään. Isovanhemmissa on paljon tunnekylmiä tai tunnevammaisia jotka ei ehkä itse olisi oikeastaan edes sitä omaa lasta halunnut.

Ei aina, mutta usein. Luepa ketjuja anopin ja miniän väleistä, niin totuus selviää.

Tuntuu että Suomessa ei edes kysytä että haluaako että tullaan käymään tai autetaan tms ettei jo kysymyksellä häiritä.

Siinä on kyllä puuhaa kun vauvan saa, itse en halunnut ketään, riitti vauva ja mies. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on kyllä puuhaa kun vauvan saa, itse en halunnut ketään, riitti vauva ja mies. 

Niin paljon puuhaa että ei sovi kenenkään siinä auttaa? Että vain voisi olla itse se joka puuhailee?

Jos on ollut aina etäiset välit, niin ei ne ole yhtäkkiä läheiset kun vauva syntyy. Ehkä monilla on jotain pielessä jo ihan lapsuudenperheestä lähtien.

Meillä suvut olivat 600km ja 850km päässä. Eivät olleet auttamassa ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle äiti ja sisko tuppautui monesti kylään ja jos huomasivat, että on sotkuista niin alkoivat siivoamaan.😄 (aina oli sotkuista kun en jaksanut siivota pikkuvauva aikana ja kehokin vielä toipilas raskaudesta, vaivoja oli pitkään)

Anoppi taas toi ruokaa monesti ja yritti myös siivota, mutta kun silleen vieras ihminen kuitenkin niin häntä siinä asiassa vähän toppuuttelin, en tykännyt että minun tavaroita penkoo puolituttu ja varsinkin kun oli kova heittämään asioita pois ja hamsteriluonteeni sieluun sattui, jos joku pahvilaatikko oli lähtenyt roskiin ilman minun lupaa lol.

Miehesi varmaan kanssa tykkäs kun hänelle puolitutut ihmiset (sinun äiti ja sisko) penkoi hänen tavarat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Suomessa yksilökeskeinen kulttuuri on edistynyt pisimmälle maailmassa ja monet yhteisön tehtävät on ulkoistettu kunnille tai valtiolle. Luulen että tällainen kulttuuri on tulossa tiensä päähän. Taloudellinen taantuma palauttaa yhteisöllisyyden arvon. Vanhusten ja lastenhoito tulee muuttumaan, kun perheet on pakotettu ottamaan enemmän vastuuta omaisistaan kunnallisten instituutioiden murtuessa työntekijöiden puutteen ja taloudellisten resurssien vähyyden seurauksena.

Ehkä taustalla on tuo, jos perhe nähdään ulkopuolisina ja puolituttuina?

Venäjällä "kotiin ei saa kutsua vieraita, kun vauva on alle 1kk. Vieras ihminen voi katsoa pienokaista pahalla silmällä, joka vaurioittaa lasta."

Turkissa "vauvaa ei viedä ulos ensimmäisen 40 elinpäivän aikana. Anopin kuuluu olla kotiapuna ja mukana vauvanhoidossa synnytyksestä saakka."

http://kioski.yle.fi/omat/nain-aiteja-ja-vauvoja-neuvotaan-muualla-maai…

Mielenkiintosia tapoja eri maissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut aina etäiset välit, niin ei ne ole yhtäkkiä läheiset kun vauva syntyy. Ehkä monilla on jotain pielessä jo ihan lapsuudenperheestä lähtien.

Tämä. Ja se yleensä johtui vanhemmista. Meidän lapsuusperhe oli ulkopuolisin silmin niin kiva ja mukava, ihanat lapset ja rakastavat vanhemmat. Harmi vaan että tuo oli kulissi.

Kotona sitten muiden näkymättömissä lapsia pahoinpideltiin julmasti, koko perhe eli pelossa ja kauhussa psykoisän takia, mitään apua ei uskaltanut hakea (kun oli uhkailtu ja varoiteltu mitä siitä seuraa) ja tuli kyllä sellaiset traumat.

Nyt suku on ihmeissään kun en anna lasteni tavata vanhempiani. Ne vanhemmat ei ole ollenkaan muuttuneet vaan jatkaa yhä samaa. Siellä ei voi käydä, ei ole vaan turvallista. Käsiksi käydään ja huudetaan ja raivotaan. En halua lapsilleni samaa mistä itse kärsin koko lapsuuden ja nuoruuden - ja vielä aikuisuudenkin.

Vierailija kirjoitti:

Apua pitäis saada niin pe%kuleesti, mutta annas olla kun se anoppi sattuu tuomaan vähän väärän värisen vaatteen muksulle, jonka on hyvää hyvyyttään ostanut.

Ehkä pitäis ottaa peili käteen välillä ja miettiä millainen autettava itse onkaan.

Moni on pää syvällä omassa persaukossa eikä ole mitään kiinnostusta nähdä asioita muitten näkökulmasta.

Höpö höpö, kukaan ei ole missään ketjussa sanonut, eikä sano, että anopin ostamat vaatteet eivät kelpaa väärän VÄRIN takia.

Syynä on ollut väärä koko/väärä materiaali (villapuku kesällä tms.).

Miksi vääristelet?

Meilläkin anoppi osti mitä lystäsi, väärän koon ja väärän merkin vaippoja (halpoja, jotka ei pidä ihoa kuivana ja vauvan iho ei kestänyt), neuloi kesäksi villasukkia ja villatumput, no eihän niitä voinut käyttää helteellä.

Olisi pitänyt vauvalle laittaa ne vain siksi, että hän neuloi ne, viis kuumuudesta.

Vaatteet olivat liian pieniä, hamstrasi niitä Tokmannin alerekistä.

Ei kysynyt ikinä mikä on oikea koko ja mitä vauvalta puuttuu.

Osteli vaan maanisesti.

Mitenkä tohon sitten puutut, kun toinen ei kuuntele eikä kysele, uhriutuu vaan kun ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Venäjällä "kotiin ei saa kutsua vieraita, kun vauva on alle 1kk. Vieras ihminen voi katsoa pienokaista pahalla silmällä, joka vaurioittaa lasta."

Turkissa "vauvaa ei viedä ulos ensimmäisen 40 elinpäivän aikana. Anopin kuuluu olla kotiapuna ja mukana vauvanhoidossa synnytyksestä saakka."

http://kioski.yle.fi/omat/nain-aiteja-ja-vauvoja-neuvotaan-muualla-maai…

Mielenkiintosia tapoja eri maissa.

Mielenkiintoinen juttu!

Italiassa äiti ja vauva eivät saa synnytyksen jälkeen hetkenkään rauhaa. Vierailijoita riittää aamusta iltaan, ja on todella epäkohteliasta kieltää heitä tulemasta. Muutenkin nainen ja vauva saavat yhteiskunnassa valtavasti huomiota, kehuja ja apuja. Julkisilla paikoilla ventovieraat tulevat neuvomaan, onko lapsella tarpeeksi vaatteita vai ei, ja muuten vaan kehumaan hänen ulkonäköään. Kaupoissa vauvan kanssa liikkuville äideille annetaan usein ilmaisia makupaloja, jotta hän jaksaisi. Toisten lapsia komennetaan julkisilla paikoilla ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua pitäis saada niin pe%kuleesti, mutta annas olla kun se anoppi sattuu tuomaan vähän väärän värisen vaatteen muksulle, jonka on hyvää hyvyyttään ostanut.

Ehkä pitäis ottaa peili käteen välillä ja miettiä millainen autettava itse onkaan.

Moni on pää syvällä omassa persaukossa eikä ole mitään kiinnostusta nähdä asioita muitten näkökulmasta.

Höpö höpö, kukaan ei ole missään ketjussa sanonut, eikä sano, että anopin ostamat vaatteet eivät kelpaa väärän VÄRIN takia.

Syynä on ollut väärä koko/väärä materiaali (villapuku kesällä tms.).

Miksi vääristelet?

Meilläkin anoppi osti mitä lystäsi, väärän koon ja väärän merkin vaippoja (halpoja, jotka ei pidä ihoa kuivana ja vauvan iho ei kestänyt), neuloi kesäksi villasukkia ja villatumput, no eihän niitä voinut käyttää helteellä.

Olisi pitänyt vauvalle laittaa ne vain siksi, että hän neuloi ne, viis kuumuudesta.

Ai se anoppi uhriutuu, ehkä tässä keississä se olet sinä. Olisit vaan kiittänyt kauniisti, hän yritti auttaa.

Vaatteet olivat liian pieniä, hamstrasi niitä Tokmannin alerekistä.

Ei kysynyt ikinä mikä on oikea koko ja mitä vauvalta puuttuu.

Osteli vaan maanisesti.

Mitenkä tohon sitten puutut, kun toinen ei kuuntele eikä kysele, uhriutuu vaan kun ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua pitäis saada niin pe%kuleesti, mutta annas olla kun se anoppi sattuu tuomaan vähän väärän värisen vaatteen muksulle, jonka on hyvää hyvyyttään ostanut.

Ehkä pitäis ottaa peili käteen välillä ja miettiä millainen autettava itse onkaan.

Moni on pää syvällä omassa persaukossa eikä ole mitään kiinnostusta nähdä asioita muitten näkökulmasta.

Höpö höpö, kukaan ei ole missään ketjussa sanonut, eikä sano, että anopin ostamat vaatteet eivät kelpaa väärän VÄRIN takia.

Syynä on ollut väärä koko/väärä materiaali (villapuku kesällä tms.).

Miksi vääristelet?

Meilläkin anoppi osti mitä lystäsi, väärän koon ja väärän merkin vaippoja (halpoja, jotka ei pidä ihoa kuivana ja vauvan iho ei kestänyt), neuloi kesäksi villasukkia ja villatumput, no eihän niitä voinut käyttää helteellä.

Olisi pitänyt vauvalle laittaa ne vain siksi, että hän neuloi ne, viis kuumuudesta.

Ai se anoppi uhriutuu, ehkä tässä keississä se olet sinä. Olisit vaan kiittänyt kauniisti, hän yritti auttaa.

Vaatteet olivat liian pieniä, hamstrasi niitä Tokmannin alerekistä.

Ei kysynyt ikinä mikä on oikea koko ja mitä vauvalta puuttuu.

Osteli vaan maanisesti.

Mitenkä tohon sitten puutut, kun toinen ei kuuntele eikä kysele, uhriutuu vaan kun ei kelpaa.

Sinä olet se uhriutuja tässä keississä.

Suomi ei ole mikään yhteinäiskulttuuri. Tuossakin asiassa on isoja kulttuurieroja eri alueiden ja eri sukujen välillä, etenkin maaseudun ja kaupunkien välillä.

Ja jos satut olemaan suvun mustalammas, sinut joko unohdetaan kokonaan, tai tullaan kysymättä "auttamaan", ja tehdään hyvin selväksi, kuinka olet huono ihminen, kun et itse pärjää. Tällaisessa tilanteessa valitsisin mieluummin sen unohtamisen. Mutta enhän minä sitä päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ne äiditkin on hieman vastaanottavaisempia, eikä sellaisia itsekeskeisiä k-päitä, mitä täälläkin näkyy... Kaikki muut tekee kaiken väärin ympärillä. Itse on pyhänä äitinä oikeassa kaikesta.

Mitä k-päisyyttä siinä on, jos ei halua perheen ulkopuolisia kotiinsa pyörimään?

Juuri tässä se ap:n kysymyksen vastaus on: muissa kulttuureissa sukulaiset ei ole ulkopuolisia, he ovat osa perhettä jo ennen vauvan syntymää. Anoppi voi vaivatta asua 2kk vauvaperheessä eikä kukaan loukaannu, appi voi tuoda vanhan äitinsä asumaan lapsiperheeseen, koska "siellä on iloa ja elämää" jne.

Suomessa on oma koti, oma perhe, oma pesimisvietti jne. eikä siihen mahdu muita ennen kuin halutaan maksutonta apua täsmälleen "tilaajan" eli lapsiperheen vaatimusten mukaan. Sitten suututaan, kun ulkopuoliset tulee kotiin ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse olla hipihiljaa, kun vauva nukkuu.

Et taida ymmärtää mitään muista kulttuureista? Niissähän äidin/miniän oikeudet poljetaan alas ja nainen synnyttää sukuun uusia jäseniä, ei suinkaan lasta ITSELLEEN, kuten Suomessa.

Sinä varmaan haluaisit, että Suomessakin anoppi olisi joku ylimatriarkka ja miniä sinua palvova alamainen?

Meillä äiti on tärkeässä roolissa neuvolassakin ja äitiä tuetaan, äidin vointia seurataan ja lasta ei eroteta äidistään missään olosuhteissa.

Monissa kulttuureissa nainen joutuu jättämään lapsensa miehen suvun hoivaan, jos haluaa erota tai elää itsenäisesti.

Koska tahansa mieluummin otan tämän Suomen mallin, jossa anopille voi sanoa ei ja tällä ei ole mitään oikeutta lapseen äidin ylitse.

Ja ei tosiaankaan ole lapsenhoitotarvetta itsekkäästä anopista, parempi lapsellakin, kun ei tarvitse marttyyrimummoa nähdä.