Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa."
> Oletko kutsunut kaikki nämä vieraat vai ovatko he tulleet kotiinne kutsumatta?
"Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa."
> Miksi? Sinun ei tarvitse! Vastasynnyttäneen äidin tehtävä on hoitaa ja imettää lapsentahtisesti vauvaa, hoitaa perhettä ja kotia (yhdessä puolison/lapsen isän) kanssa ja levätä. Monella vastasyntyneen vauvan vanhemmalla on myös isompia sisaruksia hoidettavana.
"Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin."
> Lapsivuodeaikana vastasynnyttäneen äidin kodin ei tarvitse olla mikään kahvila, ruokaravintola ja hotelli. Jo oman jaksamisen ja kotirauhan takia kannattaa laittaa rajat kotiin tuleville vieraille ja kyläilyille!
Itse tapaan viedä uusille vauvoille lähikiinalaisen Kung Po kanaa sekä pullon hyvää rieslingiä.
Älytöntä ettei ihmisillä ole käytöstapoja. Jo sillon kun sain 18-vuotiaana ensimmäisen lapseni, tuli ystäväni lahjojen kanssa. Tosin osa kavereista toi jonkun viinipullon (heh ei hirveesti tosin dokailut juuri synnyttäneenä kiinnostanut, mutta ei silti tulleet hei tyhjin käsin) ja kaikki toi jotain pientä vauvalle.
Olen saanut toisen lapseni päälle kolmekymppisenä ja sillon on tullut kavereita kylään myös ilman mitään tuliaisia. Minä olen tarjoillut kahvit ja herkut ja istunut ja rupatellut kunnes tyypit ovat olleet valmiita lähtemään. Tämä löi minut ihan ällikällä, että mitä jengiä mulla oikeen on kavereina. Olin vielä kertonut etukäteen rankasta sektiosta ja siitä kuinka kivut yllättivät ja se liikkumisen vaikeus jne jne. Ja ei, en oleta että porukka tulee sirkuksen kanssa kylään ja kokkaavat viiden tähden illallisen, mutta luulisi että aikuisilla ihmisillä olisi tilannetajua.
Äiti ja siskot sentään tuli luoksemme ja teki ruokaa ja syötiin yhdessä.
Ei sille vauvalle ole pakko mitään ostaa, mutta aina voi viedä kukkia (niitä saa oikeasti kivoja alepasta neljällä eurolla) tai vaikka omatekemän makaroonilaatikon! Tosi moni täällä valittaa että on kyllä ylimielisiä äitejä kun oottaa vauvalle lahjoja ja liibalaaba, mut miksi te sitten haluatte mennä katsomaan niitä vauvoja ja ylimielisiä äitejä? Mikä niin kiinnostaa jos se kuulostaa noin karsealta?
Mun käsityksen mukaan läheisiä ihmisiä on ilo ilahduttaa, siitä tulee hyvä mieli kun saa auttaa toista tai muistaa toista. On ihanaa nähdä ystävää joka on saanut lapsen ja antaa hänelle pakkaseen ruokaa jotta voin helpottaa hänen oloaan synnytyksen jälkeen. Minä ainakin nautin siitä!
Suosittelen teitä jotka yritätte väkisin tavata lapsen saaneita ystäviä, jäämään suosiolla pois, jos teistä tuntuu raskaalta huomioida tätä ystävää tai hänen lasta. En ymmärrä miten keksipaketti, kukkapuska tai tutti voi tuntua niin järkyttävältä monelle hankkia ystävälleen, että pitävät tätä äitiä ylimielisenä kun kutsuvat kylään juhlimaan itselleen tärkeää elämäntapahtumaa. Huhheijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta huomaa mihin on päädytty kun yksilönkeskeisyys on Suomessa ottanut ylivallan, ja jo kaksi sukupolvea on elänyt irrallaan omista perinteistä ja juuristaan. Eikä käytöstapoja enää kukaan muista. Ulkosuomalaisena hurjaa luettavaa, ei ihme että sosiaaliset tilanteet ovat yhtä tuskaa suomalaisille. Toki niitä ei juurikaan vastaan tule.
Mistä perinteistä ja mistä juurista? Ei meillä ole mitään koko Suomea kattavaa perinnettä siitä, miten vastasyntynyttä pitää tulla katsomaan ja tästähän tässä on kyse. Siis siitä, että ainun kaltaiset ihmiset ovat eläneet täydellisessä umpiossa, ette ole tajunneet, että Suomessa eri alueilla toimitaan eri tavalla ja eri pitäjissä voi olla täysin erilaisia perinteitä. Sitten siitä loukkaannutaan ja hyperventiloidaan, kun koko muu Suomi ei toimikaan niin kuin se oma pitäjä ja omat piirit. Avartakaa maailmaanne ja avatkaa silmänne, tutkikaa ja ihmetelkää. Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin.
Eikö tosiaan sinun mielestäsi ole ollut perinnettä Suomessa, että kun lähipiirissä saadaan lapsi, käydään häntä näkemässä ja kahvittelemassa tuoreen perheen kanssa? Sinne leivotaan pullat tai tehdään karjalanpaistia tai parhaimmassa tapauksessa molemmat. Se on iloinen asia kun läheiset saavat perheenlisäystä ja sitä on syytä juhlistaa. Täältä on näemmä perinteitä kadonnut ja nyt kaikki todetaan riesaksi ja vanhemmat ankeiksi toisia työllistäviksi laiskiaisiksi. Kyllä sanoisin että isolla osalla tästä ketjusta olisi pieni peiliin katsomisen ja asenteen korjaamisen paikka. Teille tulee harvinaisen yksinäinen ja katkeran tuntuinen elämä jos ystävät ovat teidän mielestä ahneita tai teistä on liikaa vaivaa keittää kavereille kahveja toisen kotona kun ovat lapsivuodeajalla kutsuneet teidät kylään. On aikoja eletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille ihmisille mikään ei tunnu olevan muistamisen aihe. Ei edes se, että mennään ekaa kertaa katsomaan maailmaan tullutta uutta ihmistä. "Mitäs ihmeellistä siinä, miks pitäisi jotain viedä?" Vaikka on se nyt vaan yksi niistä elämän suurista ihmeistä ja asioista, jotka voisi ajatella olevan jonkin tuomisen veroisia. Ei se ole mikään tavallinen piipahdus, kuten monet pihit ajattelee.
Tätä minäkin ihmettelen. Mikä olisi suurempi juhlan aihe kuin uuden elämän syntyminen? Eivät nämä sitten varmaan juhlista mitään synttäreitä, valmistujaisia tai jouluakaan. Koska nekin ovat ihan arkisia asioita.
Aikuisten synttäreitä ei kyllä mitenkään suureellisesti juhlisteta ellei joku täytä pyöreitä, lasten juhlia tietty järjestetään. Muutoin saatetaan juhlia perus vuosittaisia aikuisten merkkipäiviä ihan vain oman perheen kesken, ehkä kutsutaan miehen vanhemmat kahville. Valmistujaisia en ole tosiaan ehtinyt juhlimaan oikeastaan kertaakaan, koska olen aina tehnyt töitä samalla kun olen opiskellut. Joten valmistumisen jälkeen se työelämä kiireineen jatkuu, olen vielä sen sortin ihminen, että haalin itselleni liikaa töitä ja olen tehnyt kahta työtä jo useamman vuoden. Ihan vain koska ne tasapainottavat toisiaan ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt tosin luovun toisesta, ainakin toistaiseksi. Joulua juhlitaan aina perheen kesken miehen vanhemmilla :).
Mitäpä joulua juhlimaan. Joku Jeesus syntyi. Arkinen asia.
Tai aikuisten pyöreitä. Voidaan juoda yhdessä lasi vettä. Eihän se vie vierailulta arvoa, vaikkei olisi mitään tarjoiluja tai lahjaa :)
Se että ovi käy kuin hollituvassa vauvan synnyttyä ei kyllä edesauta kenenkään "palautumista" synnytyksestä, vaikka olis metrinen pullakranssi kainalossa. Huomiohu**aaminen sen varjolla että on synnyttänyt ja on vailla kuninkaallista hemmottelua kun on niin hirveän väsynyt kaikista someen lavastamista ja postaamista miljoonista vauvakuvista, se on törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa esittää toivomus, jos kylään tuleva/ kutsuttu kysyy, toisiko hän jotain tullessaan.
Jos olet "kohteliaisuuksissasi anonut, ettei tarvitse tuoda, eivät sitten tuo.
Jos eivät edes kysy, niin eipä pyytämällä viitsi pyytää tietenkään, ellei ole tosi läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille ihmisille mikään ei tunnu olevan muistamisen aihe. Ei edes se, että mennään ekaa kertaa katsomaan maailmaan tullutta uutta ihmistä. "Mitäs ihmeellistä siinä, miks pitäisi jotain viedä?" Vaikka on se nyt vaan yksi niistä elämän suurista ihmeistä ja asioista, jotka voisi ajatella olevan jonkin tuomisen veroisia. Ei se ole mikään tavallinen piipahdus, kuten monet pihit ajattelee.
Tätä minäkin ihmettelen. Mikä olisi suurempi juhlan aihe kuin uuden elämän syntyminen? Eivät nämä sitten varmaan juhlista mitään synttäreitä, valmistujaisia tai jouluakaan. Koska nekin ovat ihan arkisia asioita.
Aikuisten synttäreitä ei kyllä mitenkään suureellisesti juhlisteta ellei joku täytä pyöreitä, lasten juhlia tietty järjestetään. Muutoin saatetaan juhlia perus vuosittaisia aikuisten merkkipäiviä ihan vain oman perheen kesken, ehkä kutsutaan miehen vanhemmat kahville. Valmistujaisia en ole tosiaan ehtinyt juhlimaan oikeastaan kertaakaan, koska olen aina tehnyt töitä samalla kun olen opiskellut. Joten valmistumisen jälkeen se työelämä kiireineen jatkuu, olen vielä sen sortin ihminen, että haalin itselleni liikaa töitä ja olen tehnyt kahta työtä jo useamman vuoden. Ihan vain koska ne tasapainottavat toisiaan ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt tosin luovun toisesta, ainakin toistaiseksi. Joulua juhlitaan aina perheen kesken miehen vanhemmilla :).
Mitäpä joulua juhlimaan. Joku Jeesus syntyi. Arkinen asia.
Tai aikuisten pyöreitä. Voidaan juoda yhdessä lasi vettä. Eihän se vie vierailulta arvoa, vaikkei olisi mitään tarjoiluja tai lahjaa :)
Se että ovi käy kuin hollituvassa vauvan synnyttyä ei kyllä edesauta kenenkään "palautumista" synnytyksestä, vaikka olis metrinen pullakranssi kainalossa. Huomiohu**aaminen sen varjolla että on synnyttänyt ja on vailla kuninkaallista hemmottelua kun on niin hirveän väsynyt kaikista someen lavastamista ja postaamista miljoonista vauvakuvista, se on törkeää.
Eli mielestäsi siis ystäväsi ( joita en kyllä sinulla usko olevan) huomioh@oraavat kun täyttävät pyöreitä vuosia, menevät naimisiin yms ja on tapana jotenkin muistaa juhlakalua?
Et varmaan koskaan juhli syntymäpäivääsi koska se on huomioh@oraamista? Ja joulu, voi luoja, vain huomioh@orat odottavat lahjoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi menisin pällistelemään jonkun vauvaa, koiranpentukin kiinnostaa enemmän.
Ei kyllä tullut mieleenikään viedä lahjoja tai pullia mukana, kun kävin veljeni vauvaa katsomassa taannoin. En tiedä, ei meidän perheessä ole tapana tuoda mukanaan lahjoja ja pullaa (muttei myöskään odoteta että vierasvaraa olisi pakkasessa tai vastaleivottua pullaa heilläkään). Mun mielestä perhe voi kyllä mennä kylään katsomaan vauvaa ihan ilman odotuksia, puolin ja toisin. Toisaalta välillä jos on tehnyt kakkua mieli, niin oon vienyt mukanani ja se on mielestäni hyvä. Mutta ei sitä mitenkään odoteta keltään osapuolelta. En halua että mun vuoksi nähdään vaivaa, enkä toisaalta itsekään tyrkytä mitään.
Ja sitten on myös sekin näkökulma, että on baby showereita, baby sprinkleja, ristiäisiä, synttäreitä, nimppareita ja muuta mihin lahjoja tietenkin viedään vaikka kuinka paljon. Siis kamalaa kulutushulluutta jos pitää yhdelle vauvalle aina olla kiikuttamassa jotain? Kai ne vanhemmat osaa itsekin hankkia sille tarvitsemansa?
Ja siis kyllä meidän perheessä ja ystäväpiirissä osataan kyllä itsekin avata suu ja pyytää jos jotain tarvitsee. Kyllä mua itseä ärsyttäisi jos aina vieraat toisi jotain tavaroita mukanaan, pyytämättä..
Anteeks, mutta mä en vaan ymmärrä tätä. Ehkä olen jotenkin viallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieraille tarvitse tarjota mitään. Ap on nipo. Relaa. Eikä vieraiden siis tarvitse tuoda mitään.
No ei kyllä tyhjin käsin mennä vauva katsomaan!
Miksei? Minun luokseni saa tulla ilman rotinoita. Itse vein virkkaamani vauvanpeiton kun lapsi oli syntynyt , enkä saanut edes kahveja , yhyy , niin mä mieleni pahoitin : D D
Nykyään on vaan rutinaa joka asiasta, ei mitään rotinoita eikä rotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vienyt jos oon ollut ees jotenkin kohtuullisissa varoissa. En oo vienyt, jos ei oo itselläkään meinannut rahat riittää ruokaan, mutta täytyykin vastedes vaan pysytellä poissa vauvaperheistä ettei tuu tuoreelle äidille paha mieli.
Uhriutuminen on toki helpompaa, mutta jos ei oikeasti ole yhtään rahaa niin sitten voi tarjoutua jotenkin auttamaan vauvaperhettä esim. auttamalla siivouksessa, ruoanlaitossa, pyykeissä, isosisarusten hoitamisessa tms.
Uskoisin, että tämä olisi kaikkein toivotun vaihtoehto joka tapauksessa. Kun itse synnytyksen jälkeistä aikaa mietin, viimeiseksi olisin välittänyt pikku tavaroista jne, kyllä lähinnä toivoin että saisi nukkua, ja ruokia pakastimeen olisi aivan unelmalahja. Tai siivous(jos ei estä nukkumista, esim ettäporukkaa hengailee sitten puoli päivää kahvitellaan ja puhuen suureen ääneen keskenään ja äiti tekee silti kaiken.). Ja niin. Nukkuminen, se olisi ollut unelmalahjoista ykkösin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne kehtaavatkin?
Aina voi WC-paperia paalin viedä,
tai vaikkapa yhden rullan.
Ele on tärkein.
Pyytää vauva ulko-oven rakoon nähtäväksi, kiittää ja poistuu.
Kaikille jää hyvä mieli.
Miten ne kehtaavatkin?
Aina voi WC-paperia paalin viedä,
tai vaikkapa yhden rullan.
Ele on tärkein.
Pyytää vauva ulko-oven rakoon nähtäväksi, kiittää ja poistuu.
Kaikille jää hyvä mieli.
Tämä on tekaistu tarina, ei ole siis totta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä ettei ihmisillä ole käytöstapoja. Jo sillon kun sain 18-vuotiaana ensimmäisen lapseni, tuli ystäväni lahjojen kanssa. Tosin osa kavereista toi jonkun viinipullon (heh ei hirveesti tosin dokailut juuri synnyttäneenä kiinnostanut, mutta ei silti tulleet hei tyhjin käsin) ja kaikki toi jotain pientä vauvalle.
Olen saanut toisen lapseni päälle kolmekymppisenä ja sillon on tullut kavereita kylään myös ilman mitään tuliaisia. Minä olen tarjoillut kahvit ja herkut ja istunut ja rupatellut kunnes tyypit ovat olleet valmiita lähtemään. Tämä löi minut ihan ällikällä, että mitä jengiä mulla oikeen on kavereina. Olin vielä kertonut etukäteen rankasta sektiosta ja siitä kuinka kivut yllättivät ja se liikkumisen vaikeus jne jne. Ja ei, en oleta että porukka tulee sirkuksen kanssa kylään ja kokkaavat viiden tähden illallisen, mutta luulisi että aikuisilla ihmisillä olisi tilannetajua.
Äiti ja siskot sentään tuli luoksemme ja teki ruokaa ja syötiin yhdessä.
Sä et ansaitse kavereita ollenkaan.
Kyllä ne sen huomaavat.
Monet naiset menettävät järkensä kun kohtu poksahtaa, ja niistä tulee tuollaisia
itsekeskeisiä tyytymättömiä lehmiä niin
kuin sinä.
No ei tulisi kyllä mieleen viedä mitään.
Vauvaa voi mennäkatsomaan sitten kun hän on jo hiema isompi, vanhemmatkin ovat leväneempiä ja alkuhässäkkä on ohi. Viemisien ei tarvitse olla kummoisia, aivan hyvin kukkakimppu ja kahvipaketti riittää. Vauvalle ei tarvitse viedä välttämättä mitään, ellei perhe ole niin tuttu, että voi suoraa kysyä, mitä vauva tarvitsisi. Esim. lahjakortti vauvatarvikeliikkeeseen on varma valinta. Etenkin, jos perheessä on jo useampi lapsi, vaatetta ja muuta perustarviketta on jo joka lähtöön.
Vietkö sinä lahjoja ystävällesi, kun menet ensimmäistä kertaa tapaamaan hänen uutta miesystäväänsä? Kysehän on samasta asiasta, uuteen tulokkaaseen tutustumisesta.