Lue keskustelun säännöt.
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1007)
Sen jälkeen kun tulin tietoiseksi tästä niin aloin ottaa pari tuntia päivästä vain itselleni. Ajattelin, että varsinkin tyttäreni tarvitsevat tällaisen mallin. Ja siis pointti on, että en lähde kotoa minnekään erikseen "harrastamaan" vaan että saan toteuttaa omia tunteitani ja tarpeitani ihan myös kotona. Otin kirjan ja vetäydyin sohvannurkkaan, vastasin kaikkiin pyyntöihin ja valituksiin "minä luen nyt kirjaa siihen ja siihen kellonaikaan asti". Voi luoja sitä hässäkkää aluksi. Mies ja lapset oli kuin haaksirikkoutuneet myrskyisellä merellä. Mitä syödään, koska syödään? Missä on teippi / kumisaappaat / koiran harja jne. jne.? Äiti voitko katsoa tätä ja tätä? En alkanut neuvoa saatika nousta, vastasin vain ystävällisesti että luen nyt kirjaa. Lapset tappelivat, mies pyöri tyhjänpanttina ympäri kämppää. Suututti ja välillä nauratti. Mitään en tietenkään saanut luettua, näyttelin vain. Vasta noin kuukauden jälkeen lapset "hyväksyi" tämän ja lakkasivat reagoimasta ihan kuin olisin hylännyt heidät lopullisesti. Miehellä kesti vielä pidempään ja hän keksi riitaa milloin mistäkin. Ajattelin, että jos kotiorjuuteni on tämän liiton pystyssäpitävä voima, niin menkööt. On tästä sittemmin puhuttu, että tarvitsen omaa tilaa, en vain lenkilläkäyntiä varten, jotta voisin olla parempi äiti ja vaimo, vaan ihan puhtaasti itseni takia, ja että tämä on minunkin kotini. En usko, että hän tajusi, mutta kunnioittaa nykyään omaa aikaani. Pikkuhiljaa yritän sitten laajentaa tätä autonomiaani muuhunkin elämään, mutta on ollut järkyttävää tajuta, millaisen aseman minä ja monet muutkin naiset ovat omaksuneet tässä sinänsä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja sinänsä tasa-arvoisessa avioliitossa.
Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan. Salaisuus on siinä, ettei äksyile ja turhaudu, vaan neutraalisti ja ystävällisesti muistuttaa yhä uudelleen, että ei ole nyt käytettävissä siihen ja siihen kellonaikaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistyneiden ja ei-sivistyneiden yhteiskuntien ero on yksinomaan siinä, että ei-sivistyneissä miehet kontrolloivat naisten kaikkea tekemistä. Sivistyneissä yhteiskunnissa naiset opetetaan jo varhain kontrolloimaan itse itseään. Kummassakaan naisella ei ole vapautta, ellei sen puolesta joka hetki taistele.
Voisiko tämä kappalejakohullu mennä johonkin kustantamoon töihin vaikka? Tämä on vain nettipalsta ja ihmiset saavat kirjoittaa aivan niin kuin haluavat.
Mä en saa kotitöitä tehtyä silloin, kun mies on kotona, koska haluaisin vaan sitten olla mieheni kanssa. Kun hän on töissä, niin puuhaan kuin mikäkin super mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takuulla tuo kappalejakohullu on taas yksi mies, joka ei voi suoda naisten edes kirjoittavan mitä haluavat, niin kuin haluavat, vaan pitää olla joka paikassa päällään kontrolloimassa ja ajamassa keskustelua haluamaansa suuntaan, omilla ehdoillaan.
Niin tyypillistä.
(Huom. tässä oli kappalejako.)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä kappalejakohullu mennä johonkin kustantamoon töihin vaikka? Tämä on vain nettipalsta ja ihmiset saavat kirjoittaa aivan niin kuin haluavat.
Ihmiset kirjoittavat, kuten osaavat. Moni ei osaa ja sinä vissiin tykkäät lukea sivukaupalla yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä, kun muutakaan et ole oppinut.
Useinhan noilla ei ole mitään sanottavaa, kunhan vaan suoltavat sanoja peräkkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka kommentoitte että miehenne mikromanageroi teitä tai olettaa että olette heti heräämisestä asti miehen käytettävissä. Minä olen itse vähän tuollainen miestäni kohtaan ja se johtuu siitä että yhteisinä vapaa-päivinä tavallaan kokoajan odotan että nyt tehdään jotain kivaa ja mukavaa yhdessä ja yritän keksiä niitä. Sitten kun juuri olen keksiny jotain niin sitten mies onkin ajatellut jotain omaa puuhaa itselleen (lenkki keskellä päivää tmv) ja loukkaannun tästä. Eli ongelma on se ettei mies koskaan mieti mitään yhteistä meille, vaan ainoastaan omia juttuja ja mitä itse haluaa tehdä, sit ollaan ajauduttu kierteeseen että minä yritän keksiä yhteistä kivaa (vaikka väkisin) ja mies taas sitten ärtyneenä ja turhautuneena odottaa kun minä keksin yhteisiä tekemisiä tai jotain missä tarvitsen miehen apua. Tiedostan ettei käytökseni ole reilua mutten osaa keksiä miten oppisin ulos tästä. Olen vain saanut sellaisen parisuhde ja perhemallim vanhemmiltani että lähes kaikki tehdään yhdessä ja koin sen tosi mukavaksi lapsenakin.
Sitten tähän varsinaiseen keskustelun aiheeseen eli en myöskään saa sitten tehtyä kotona ollessa mitään omia juttuja jos mieskin on siellä. Ja yleensä on koska hänen oma aikansa on siis yleensä elokuvat, sarjat ja tietokone (ja kuntosalilla käynti, lenkkeily). Aivan kuten minullekin mieluista omaa aikaa olisi kaikki kotipuuhailu, mutten saa tehtyä niitä jos mies kotona. Silloin kun olen yksin kotona tai mökillä niin huomaan miten energiaa kumpuaa jo heti aamiaisesta lähtien, luovuus kukoistaa ja olen iloinen ja hyväntuulinen. Sitten ollaa miehen kanssa yhdessä mökillä ja päiväni kuluu kännykkää selatessa laiturilla, keinussa ja sohvalla, vähän ehkä siistin pihaa. Mies ei ole energinen oikeastaan koskaan, vaan useimmiten väsynyt ja flegmaattinen. Minä taas kuulemma en ole koskaan tyytyväinen ja vaadin kokoajan jotain.
Meillä kans kaikki yhteinen aika menee sekstailuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa kun puoliso lähti pitkästä aikaa työmatkalle. Mielestäni on mukava olla paljon erillään. Siivosin heti jääkaapin. Ei toisen läsnäollessa viitsi hirveästi heilua ja kolistella.
Voi raukka. Laita ukko siivoamaan jääkaappi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oman huoneen" kaipuu on vahva. Pitäisi normalisoida sellainen asumisratkaisu että kaikilla perheenjäsenillä on omat huoneet, ei vain teineillä. Ja ei, keittiö ei ole oma huone, vaikka sinne ei kukaan muu kuin perheenäiti menisikään.
Sellainen huone jossa ei tarvitsisi palvella ketään. Saisi huolehtia vain omasta hyvinvoinnistaan.
Tuokaan ei tosin auta, jos sen huoneen ovi aukeaa/sitä kolkutetaan vähän väliä.
Voisitko vaikka sanoa, että mies ei saa avata eikä kolkutella ovea? Ymmärtäisikö se sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kyllä tätä aloituksen ongelmaa, joku kysyi että miksi valitsette tehdä näin ja 3 sivuun mennessä ei kukaan ole vastannut?
Siis miksi ette kotona puuhaa sitä mitä haluatte vaikka mieskin on kotona? Ja kai se mies joutaa siivoamaan tai kokkaamaan apuna tai voi mennä ulkohommiin välillä? Kyllä yksinoloakin toki tarvitsee. Mulle ei ole mikään ongelma puuhata ja harrastaa omiani päivä vaikka mies olisi kotona, toki välillä haluan olla yksinkin. Jokuhan siinä suhteessa mättää jos kotona olo yhdessä on noin ahdistavaa ettei voi olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kyllä tätä aloituksen ongelmaa, joku kysyi että miksi valitsette tehdä näin ja 3 sivuun mennessä ei kukaan ole vastannut?
Siis miksi ette kotona puuhaa sitä mitä haluatte vaikka mieskin on kotona? Ja kai se mies joutaa siivoamaan tai kokkaamaan apuna tai voi mennä ulkohommiin välillä? Kyllä yksinoloakin toki tarvitsee. Mulle ei ole mikään ongelma puuhata ja harrastaa omiani päivä vaikka mies olisi kotona, toki välillä haluan olla yksinkin. Jokuhan siinä suhteessa mättää jos kotona olo yhdessä on noin ahdistavaa ettei voi olla oma itsensä.
Mulla on rehellisesti se ongelma, että yritän tehdä omia juttujani, ja saankin tehtyä niitä. Ongelmana on se jatkuva tunne, että minun pitäisi olla jatkuvasti vapaana miehelle ja lapsille. Eli jos mies harrastaa, kukaan ei häiritse häntä. Mies voi mennä vaikka viideksi tunniksi tekemään omia juttujaan, mutta jos minä teen saman, niin puhelimessa on varmaan pari viestiä ja puhelua.
Jos yritän selittää perheelle että haluaisin omaa aikaa ilman häirintää, niin saan olla rauhassa ehkä yhden päivän. Sitten käytös on taas samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kyllä tätä aloituksen ongelmaa, joku kysyi että miksi valitsette tehdä näin ja 3 sivuun mennessä ei kukaan ole vastannut?
Siis miksi ette kotona puuhaa sitä mitä haluatte vaikka mieskin on kotona? Ja kai se mies joutaa siivoamaan tai kokkaamaan apuna tai voi mennä ulkohommiin välillä? Kyllä yksinoloakin toki tarvitsee. Mulle ei ole mikään ongelma puuhata ja harrastaa omiani päivä vaikka mies olisi kotona, toki välillä haluan olla yksinkin. Jokuhan siinä suhteessa mättää jos kotona olo yhdessä on noin ahdistavaa ettei voi olla oma itsensä.
No itse en puuhaa niitä, koska jostain syystä en saa niitä juttuja tehtyä hyvällä fiiliksellä miehen ollessa kotona, eli tulen jostain syystä huonolle tuulelle jos imuroin ja mies istuu vaikka tietokoneella, yksin kotona ollessa taas siivoan iloisena. Ylipäätään sitä inspiraatiota tai kotihommien aloittamisen fiilistä ei tule kun mies on kotona. Ehkä jollaintapaa myös alitajuisesti odotan että tehdään jotain järkevämpää (kuin siivous tmv) yhdessä kun nyt kotona molemmat ollaan. En tiedä, vaikea juttu.
Minä kanssa en tykkää yhtään. Pitäiskö tykätä. En ymmärrä, mistä puhutaan, mutta vastaan silti. Kukaan ei ymmärrä minua ja mulla on paska ukko. Olen huonossa suhteessa, mutta kärvistelen. Mitä naapuritkin sanois, jos eroaisin. Saatika sukulaiset. Lapsetkin kärsis. en siis tee muuta kuin kirjoitan vauva-palstalle ja olen iloinen, kun muutkin akat on samassa tilanteessa. Mulle saattaa tulla kirotus virheitä, mutta mitä niistä. On täällä muitakin kouluttautumattomia ja ne ymmärtää.Haluan vaan olla marttyri ja vaikenen enkä halua muuttaa elämääni.Nuo on paskoja ihmisiä jotka takertuu oikein kirjoitukseen taikka kappale jakoihin. Suksikoot vidduun kun eivät ymmärrä tavallisen perheen äitin elämää jonka pitää tehdä koti työt silloin, kun ukko on autotallissa tai työmatkalla. on tää elämä raskasta. voi v.ttu. jos ja kun se mies tulee joskus käymään kotonakin nin sitten on kivaa ja peuhataan petissä. Parasta on olla uusioperheessä ja kakarat on joka toisen viikon isällään. Sillä aikaa myö tehään tuon uuden ukon kanssa lisää lapsia. Eipähän tartte mennä paska töihin vaan voin olla noiden penskojen kanssa kotona. On ne kumminkin rasittavia ja usein lykkään ne vaan pihalle ja naapurin kaitsettaviksi. kai tuo naapurin akka voi ne ruokkiakin. Tälläkin palstalla valitetaan että miks meijän kakarat on aina naapurissa. olkoot mielissään, kun ovatsiellä seurana omille mukuloilleen. Ihme valitusta.Vituttaa sekin, kun eivät saa hyppiä niiden rampalla. Ja mitähän v,ttua! Jos ovat kotoa pois niin miksikä se ramppa siitä menee jos meijän muksut sitä käyttää. turhasta nipottavat.
Yksi iso ongelma on mielestäni se, että miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset. Tarkoitan tätä hyvällä tavalla, älkää miehet suuttuko.
Miehillä on todella kätevä kyky keskittyä vain omaan hyvinvointiinsa. Naisilla tuntuu olevan aina mielessä lasten ja miehen hyvinvointi ja se saa usein epäterveelliset mittasuhteet.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kyllä tätä aloituksen ongelmaa, joku kysyi että miksi valitsette tehdä näin ja 3 sivuun mennessä ei kukaan ole vastannut?
Siis miksi ette kotona puuhaa sitä mitä haluatte vaikka mieskin on kotona? Ja kai se mies joutaa siivoamaan tai kokkaamaan apuna tai voi mennä ulkohommiin välillä? Kyllä yksinoloakin toki tarvitsee. Mulle ei ole mikään ongelma puuhata ja harrastaa omiani päivä vaikka mies olisi kotona, toki välillä haluan olla yksinkin. Jokuhan siinä suhteessa mättää jos kotona olo yhdessä on noin ahdistavaa ettei voi olla oma itsensä.
"Siivoamaan tai kokkaamaan apuna". Sanoisin, että nyt ollaan asian ytimessä. Itselleni muodostui juuri tuo ongelmaksi. Mies ei pystynyt mihinkään itsenäisesti, vaan oli ulkoa ohjattava nakkijaska.
Tässä ketjussahan on juuri pohdittu, että mistä tämä ilmiö johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Itse tein sen ratkaisun, että otin eron ja kas, ongelma poistui, mutta kaikki eivät halua erota ja olisihan se mukavaa jos asialle voisi tehdä jotakin ilman näin radikaaleja ratkaisuja kuin ero.
Meillä ei ollut mitään ulkotöitä, kun kerrostalossa asuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kyllä tätä aloituksen ongelmaa, joku kysyi että miksi valitsette tehdä näin ja 3 sivuun mennessä ei kukaan ole vastannut?
Siis miksi ette kotona puuhaa sitä mitä haluatte vaikka mieskin on kotona? Ja kai se mies joutaa siivoamaan tai kokkaamaan apuna tai voi mennä ulkohommiin välillä? Kyllä yksinoloakin toki tarvitsee. Mulle ei ole mikään ongelma puuhata ja harrastaa omiani päivä vaikka mies olisi kotona, toki välillä haluan olla yksinkin. Jokuhan siinä suhteessa mättää jos kotona olo yhdessä on noin ahdistavaa ettei voi olla oma itsensä.
"Siivoamaan tai kokkaamaan apuna". Sanoisin, että nyt ollaan asian ytimessä. Itselleni muodostui juuri tuo ongelmaksi. Mies ei pystynyt mihinkään itsenäisesti, vaan oli ulkoa ohjattava nakkijaska.
Tässä ketjussahan on juuri pohdittu, että mistä tämä ilmiö johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Itse tein sen ratkaisun, että otin eron ja kas, ongelma poistui, mutta kaikki eivät halua erota ja olisihan se mukavaa jos asialle voisi tehdä jotakin ilman näin radikaaleja ratkaisuja kuin ero.
Meillä ei ollut mitään ulkotöitä, kun kerrostalossa asuttiin.
Eroaminen on kiinnostava aihe, koska minulla on ollut aina sellainen ajatus, että eron syyn pitää olla tarpeeksi painava. Että miehen pitäisi tyyliin hakata tai pettää jotta olisi syy erota. Kaikissa muissa tilanteissa olet perheenrikkoja joka ajattelee vain omaa napaansa. Mutta entä jos minä en ole onnellinen? Noh, se ei ole tarpeeksi hyvä syy erolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kyllä tätä aloituksen ongelmaa, joku kysyi että miksi valitsette tehdä näin ja 3 sivuun mennessä ei kukaan ole vastannut?
Siis miksi ette kotona puuhaa sitä mitä haluatte vaikka mieskin on kotona? Ja kai se mies joutaa siivoamaan tai kokkaamaan apuna tai voi mennä ulkohommiin välillä? Kyllä yksinoloakin toki tarvitsee. Mulle ei ole mikään ongelma puuhata ja harrastaa omiani päivä vaikka mies olisi kotona, toki välillä haluan olla yksinkin. Jokuhan siinä suhteessa mättää jos kotona olo yhdessä on noin ahdistavaa ettei voi olla oma itsensä.
"Siivoamaan tai kokkaamaan apuna". Sanoisin, että nyt ollaan asian ytimessä. Itselleni muodostui juuri tuo ongelmaksi. Mies ei pystynyt mihinkään itsenäisesti, vaan oli ulkoa ohjattava nakkijaska.
Tässä ketjussahan on juuri pohdittu, että mistä tämä ilmiö johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Itse tein sen ratkaisun, että otin eron ja kas, ongelma poistui, mutta kaikki eivät halua erota ja olisihan se mukavaa jos asialle voisi tehdä jotakin ilman näin radikaaleja ratkaisuja kuin ero.
Meillä ei ollut mitään ulkotöitä, kun kerrostalossa asuttiin.
Eroaminen on kiinnostava aihe, koska minulla on ollut aina sellainen ajatus, että eron syyn pitää olla tarpeeksi painava. Että miehen pitäisi tyyliin hakata tai pettää jotta olisi syy erota. Kaikissa muissa tilanteissa olet perheenrikkoja joka ajattelee vain omaa napaansa. Mutta entä jos minä en ole onnellinen? Noh, se ei ole tarpeeksi hyvä syy erolle.
Kukin tavallaan. Minulle eron syyksi riittää se, että en ole onnellinen.
Luin tämän ketjun yöllä ja hämmästyin todella. En ole kirjoittanut aiemmin tähän ketjuun, mutta moni viesteistä olisi voinut olla minun kirjoittamiani.
Toisaalta en tiedä miten minulta onnistuisi yksin asuminenkaan. Ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen, olin vielä laiskempi ja sotkuisempi. Lisäksi pelkäsin yöllä aina jotain. Toisaalta olin myös tosi nuori... Nyt teen sentään jotain kotitöitä, mutta vain silloin kun mies ei ole kotona. Parhaimmat hetket tulee silloin kun mies on työmatkalla, saa olla ihan rennosti.
Olen ennenkin miettinyt, että se on väärin ettei omassa kodissa pysty rentoutumaan. Se ei edes tunnu kodilta varmaankin juuri sen takia. Myös lapset vie kaikki mehut, kun joku vaatii koko ajan jotain, mutta mies on ehdottomasti pahin energiasyöppö.