En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

Jos on varaa vain kerrostalokolmioon, niin mistäs taiot siihen miehelle autotallit, saunakamarit ja nikkarointihuoneet? Yksi huone on olohuone, yksi vanhempien makuuhuone, yksi lasten makuuhuone. Jos mies haluaa nuo extrahallit ja extrakamarit itseään varten niin hankkikoon niihin rahaa ja varallisuutta, älköön valittako

Ja päinvastoin. Jos nainen haluaa harrastushuoneensa ja lukunurkkansa ja oman huoneensa, hän hankkikoon niihin varallisuutta ja rahaa, älköön valittako, että mies häiritsee asumalla samassa asunnossa ja luuhaamalla kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on varaa vain kerrostalokolmioon, niin mistäs taiot siihen miehelle autotallit, saunakamarit ja nikkarointihuoneet? Yksi huone on olohuone, yksi vanhempien makuuhuone, yksi lasten makuuhuone. Jos mies haluaa nuo extrahallit ja extrakamarit itseään varten niin hankkikoon niihin rahaa ja varallisuutta, älköön valittako

Ja päinvastoin. Jos nainen haluaa harrastushuoneensa ja lukunurkkansa ja oman huoneensa, hän hankkikoon niihin varallisuutta ja rahaa, älköön valittako, että mies häiritsee asumalla samassa asunnossa ja luuhaamalla kotonaan.

Tämä ketju ei kylläkään kerro naisista, jotka haluaisivat omat harrastushuoneensa 🤔 . Tämä ketju kertoo naisista, jotka haluaisivat siivota ilman, että mies kulkee kannoilla pälättämässä itsestään tai makaa sohvalla huutelemassa huonoja neuvoja. Naisista, jotka haluaisivat lukea kirjaa olohuoneen sohvalla ilman, että mies koko ajan kyselee mitä sä luet, koska sä teet ruokaa, kato tätä facefeediin tullutta auton kuvaa. Naisista, jotka haluaisivat leipoa rauhassa ilman, että mies seisoo vieressä ja seuraa kuin varjo jokaista liikettäsi ja samalla pälpättää kummin kaiman auton osista.

Mieheni tuntuu kuvittelevan, että ollessani kotona olen koko ajan olemassa häntä varten. Hän tuntuu kuvittelevan, että jos hänelle tulee mieleen joku ajatus, niin olen koska vain innoissani kuuntelemaan sen ajatuksen ja vastaamaan siihen, vaikka tekisin muuta. Hän kyttää koko ajan tekemisiäni eli että mitä pyykkiä laitan pesuun, jos pesen käsin pyykkiä mitä pesen, jos laitan ruokaa mitä laitan ja miten, jos tulin kaupasta ja tyhjennän kauppakassia kyttää vieressä mitä ostin. Hän kyttää missä huoneessa olen ja miksi. Syytä tähän en tiedä. Häntä ei nimittäin kiinnosta mitä teen kotona kun hän ei itse ole kotona eikä häntä juuri kiinnosta missä tai kenen kanssa olen kun en ole kotona. 

Meillä on aika vähän pakollisia kotitöitä ja ne on jaettu puoliksi, molemmat hoitaa osuutensa hetkessä (pieni kerrostaloasunto, kaksi aikuista, tiskikone jne, eli pakollisia kotitöitä ei juuri kerry). Muun ajan mies vain makaa, joko sohvalla tai sängyllä, vapaapäivät makaa kokonaan kaikki, välillä käy vessassa tai syö jotain pientä. Se velttous tarttuu minuun. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies tulee heti raportoimaan, mitä etäpalaverissa oli sanottu ja pohtii ääneen työasioita. Hakee minulta vahvistusta ja mielipiteitä, vaikka olen eri alalla ja tosiaan olen omissa ajatuksissa. En ole hänen pomo enkä työnohjaaja enkä halua olla.

Mieheni tekee samaa. Itse en koskaan puhu hänelle omista työasioistani, vaikka molemmat tehdään asiantuntijatyötä (tienaan itse asiassa enemmän kuin mieheni). Tiedän ettei ketään muita kuin kollegoitani kiinnosta työhöni liittyvät asiat, eikä heitäkään kiinnosta asiat jotka koskettavat vain minua. Minua rasittaa aivan suunnattomasti kun ollaan molemmat etänä ja huomaan miehestäni, että joku työasia stressaa ja hän haluaa siihen minun kantani tai mielipiteeni. Ihan todella rasittavaa! Olen jo monesti maininnut asiasta, mutta tuntuu että ei mene kaaliin. Sitten vielä kehtaa ääneen pohtia, että onpa mukava kun meillä ei kotona puhuta työasioita. Joo, kylläpä kyllä. Miksiköhän minä sitten tiedän hänen kollegojen nimet puolisoja myöten ja hän ei aina edes saa työnantajani nimeä oikein? Hitsi että helpottaa tietää etten ole yksin näiden ajatusten kanssa ja en tiedä pääseekö tästä tilanteesta muuten, kuin vetämällä tiukat rajat ja pahoittamalla mieheni mielen ainakin hetkeksi

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on aivan ihana, mutta mulla on sama juttu. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, että välillä odotan hänen olevan töissä. Saa kävellä kotona läskit lötkyen ja kukaan ei katso. Toisaalta piereskelen äänekkäästi miehen läsnäöllessa eli varmaan liittyy jotenkin mun kehonkuvaan ja itsetuntoon. Ja siihen että olen vaativa itselleni ja sitten tuntuu että muutkin on vaikkei ole.

Yöäk! Miksi piereskelet niin, että mies kuulee? Et kyllä ole suinkaan vaativa itsellesi! Kuka tekee näin? Kuka prinsessa piereskelee? Haluatko olla Shrek? 

Parempi olla eri asunnot.

Sama, siis niin sama... Mieheni ei arvostele eikä määräile, ja hoitaa oman tonttinsa asioissa. MUTTA. Hän on uskomattoman veltto ja aina väsynyt ja vapaa aikansa lähinnä makaa kännykkä kädessä tai tuijottaa telkkaria. Tiedän että on vaativa työ, mutta luulisi että jatkuva  makoilu pahentaa väsymystä. Mies ei ole innostunut ja reipas, vaan sitä perässä vedettävää sorttia. Se tarttuu muhun ja turhauttaa, eikä siivoilu ole hauskaa niinkuin yksin ollessa.

 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, tämä niin monelle naiselle "ihanaa kuulla, että on muitakin" ketju on mun mielestä aivan kauhea. Esim. tuo yksi, joka suuttuu, kun mies tulee uutenavuotena kotiinsa. Olisi sekin aika kamalaa, että pilaan toisen juhlapyhät sillä, että haluan viettää ne kotonani enkä notkumalla sukulaisissa!

Oletko ikinä tavannut introverttiä? Meille joskus maailman paras uutinen on se, kun mies ilmoittaa lähtevänsä VIHDOINKIN johonkin. Sen peruuntuminen voi olla tosi rasittavaa sellaiselle ihmiselle joka rakastaa yksinoloa, mutta ei saa olla usein yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Sama, siis niin sama... Mieheni ei arvostele eikä määräile, ja hoitaa oman tonttinsa asioissa. MUTTA. Hän on uskomattoman veltto ja aina väsynyt ja vapaa aikansa lähinnä makaa kännykkä kädessä tai tuijottaa telkkaria. Tiedän että on vaativa työ, mutta luulisi että jatkuva  makoilu pahentaa väsymystä. Mies ei ole innostunut ja reipas, vaan sitä perässä vedettävää sorttia. Se tarttuu muhun ja turhauttaa, eikä siivoilu ole hauskaa niinkuin yksin ollessa.

Olen itsekin ihmetellyt tätä, että eivätkö miehet keksi oikeasti kotona sisällä ollessa mitään muuta tekemistä kuin puhelimen selailun tai TV:n tuijotuksen? Vai onko meidät naiset jotenkin kasvatuksessa oikeasti ehdollistettu siihen, että pitää olla jotenkin hyödyksi tai tulee syyllinen olo? Joskus olen kokeiluna (lapsellista, tiedän) samalla tavalla töiden jälkeen vain huokaillut ja makoillut sohvalla puhelin kädessä ja TV päällä enkä nostanut prsettäni mihinkään hyödylliseen. Voitte arvata että oli hiljainen koti ja mieheni ajatteli heti, että nyt olen suuttunut jostakin ja ihmetteli, kun hänellä itsellään oli niin flegmaattinen olo. Siis miettikää, yksi ilta ja mies oli heti aivan kummissaan että miten tuo vetämätön olo tarttuu eikä saada mitään aikaiseksi. Silloin se iskee silmille vasta, kun molemmat homehduttaa pärsettään sohvalla.

Sama kuin aloittajalla.

Saanut äidiltä liikamiellyttäjän mallin.

Ratkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisuja?

Olen yksi tämän ketjun "alkuperäisistä" kirjoittajista ja tulin tänne ketjuun katsomaan uusia viestejä. Minä kamppailin saman ongelman kanssa, kunnes vuoden 2023 alussa päätin, että keskityn vain itseeni. En odota enää miestä. Harrastan omia juttujani enkä suostu istumaan miehen vieressä viihdykkeenä. Olen tähän mennessä käynyt kolmessa eri maassa ystävien kanssa, aloittanut pari uutta harrastusta, ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. 

Tämä on ehkä paras ketju mitä tällä palstalla on, kiitos kaikille, jotka olette tähän kirjoittanut. Sain paljon vertaistukea tästä ja uusia näkökulmia ja ideoita. Luin viikonloppuna Marika Riikosen kirjan: Yksin, kiitos. Ihan mielettömän hyvä kirja, käsittelee juuri tätä aihetta. Tuo kirja tämän ketjun kanssa antoi mulle rohkeutta hakea eroa ja etsin parhaillaan omaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on varaa vain kerrostalokolmioon, niin mistäs taiot siihen miehelle autotallit, saunakamarit ja nikkarointihuoneet? Yksi huone on olohuone, yksi vanhempien makuuhuone, yksi lasten makuuhuone. Jos mies haluaa nuo extrahallit ja extrakamarit itseään varten niin hankkikoon niihin rahaa ja varallisuutta, älköön valittako

Ja päinvastoin. Jos nainen haluaa harrastushuoneensa ja lukunurkkansa ja oman huoneensa, hän hankkikoon niihin varallisuutta ja rahaa, älköön valittako, että mies häiritsee asumalla samassa asunnossa ja luuhaamalla kotonaan.

Aika harvoin nainen haluaa harrastushuoneen, jos siihen ei ole varaa. En ole ikinä kuullut moisesta. 

Ihan sama juttu, mies lomautettuna 3 kk joten mitään ei saa tehtyä

Nostetaas tää palstan paras ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies tulee heti raportoimaan, mitä etäpalaverissa oli sanottu ja pohtii ääneen työasioita. Hakee minulta vahvistusta ja mielipiteitä, vaikka olen eri alalla ja tosiaan olen omissa ajatuksissa. En ole hänen pomo enkä työnohjaaja enkä halua olla.

Mieheni tekee samaa. Itse en koskaan puhu hänelle omista työasioistani, vaikka molemmat tehdään asiantuntijatyötä (tienaan itse asiassa enemmän kuin mieheni). Tiedän ettei ketään muita kuin kollegoitani kiinnosta työhöni liittyvät asiat, eikä heitäkään kiinnosta asiat jotka koskettavat vain minua. Minua rasittaa aivan suunnattomasti kun ollaan molemmat etänä ja huomaan miehestäni, että joku työasia stressaa ja hän haluaa siihen minun kantani tai mielipiteeni. Ihan todella rasittavaa! Olen jo monesti maininnut asiasta, mutta tuntuu että ei mene kaaliin. Sitten vielä kehtaa ääneen pohtia, että onpa mukava kun meillä ei kotona

Mikset puhu työasioistasi miehellesi? Minusta se kuulostaa kummalliselta, ettei hän siis tiedä, mitä teet kaiket päivät, etenkin jos hän itse kertoo omista töistään.

Keskustelu ja vastavuoroisuus.

Minun mieheni taas oli sitä mieltä, ettei työasioista saa puhua kotona, joten minun piti pakottaa itseni vaikenemaan niistä kotona. On ollut todella raskasta, kun töissä on välillä ollut asioita, jotka ovat vaivanneet mieltä, mutta niistä ei saisi kertoa kotona, koska niin ei hänen mielestään kuulu tehdä. Sen sijaan hänen asenteensa työhöni on tuntunut  olevan oletus, että työni on enimmäkseen kevyttä pikku puuhastelua.

Ihanaa, että muilla sama ongelma! Mieheni oli monta viikkoa pois kotoa ja minulla oli uskomattoman rentouttavaa. Sain  paljon tehdyksi ja tein jopa viikon verenpainemittauksen, jossa arvot olivat täydelliset. Miehen ollessa kotona arvot yläkanttiin

Mieheni myös viettää kaiken kotonaolo ajan sohvalla telkkaria katsellen tai roikkuu netissä ja syö. Hänellä ei ole mitään mielenkiintoa tehdä muuta. Itselleni tulee tunne, että en halua tehdä kotitöitä kun toinen vaan makaa. Mielummin otan kirjan käteen ja makaan kanssa. Ei hänestä periaatteessa  ole vaivaa, mutta se tunne kun olen yksin kotona on ihan eri ja ihana.

Meidän pitäisi maalata pakin ritiläpohja ja siivota kellari. Mies sanoo koska vaantiedän että se olen minä joka organisoi kaiken, ostaa maalit, siivoaa ritilän alusen, tyhjentää kellarin jne. Hän sitten käy sutimassa vähän maalia ja minä siivoan kaiken pois, laitan tavarat paikoilleen tms. Siksipä tämäkin puuha jää tänä vuonna tekemättä.

Miehelläni on myös todella kumma käytösilmiö. Olen hankkinut harrastuksia ja ystäviä ja joka kerta, kun sanon että alan lähtemään esim. tanssitunnille, hän säntää pystyyn sohvalta, jossa on makaillut tunteja ja sanoo lähtevänsä kävelylle tai viemään roskat. Hän lukkiutuu vessaan, jonne minun pitäisi päästä pesemään hampaat ja sitten kiirehtiä bussille. Kun alan laittamaan kenkiä jalkaan, hän haluaa juuri  samaan aikaan istua eteispenkillä ja laittaa kengät jalkaan. Hänellä ei siiss ole mitään menoa koko päivänä mutta kun minä lähden, hän haluaa löhteä samaan aikaan.

olen kysynyt miksi, en saa selitystä.