Lue keskustelun säännöt.
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1007)
Nyt heti taksilla turvakotiin ja sieltä ilmoitat puhelimitse erosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt heti taksilla turvakotiin ja sieltä ilmoitat puhelimitse erosta!
Tää. Ei ole häpeä lähteä. Turvakoti on täynnä muitakin, jotka osaavat keskittyä hommiinsa vain ilman puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi aloittaa mitään juttua kun on olo että pitäisi olla kokoajan valmiudessa miestä varten ja ei voi uppoutua mihinkään luovaan tai keskittymistä vaativaan tekemiseen jos taustalla on jatkuvasti hiipivä stressi siitä että tulee keskeytetyksi.
Keskeytystä ei välttämättä tule, mutta stressi on jo kroonistunut sen suhteen. Kerran katsoin kellosta kuinka usein mies tulee keskeyttämään minut niin aika vaihteli viidestä minuutista 20 minuuttiin vaikka olin pyytänyt työrauhaa. Ei tee mieli aloittaa mitään kun ei saa rauhassa tehdä.
Joskus käy niinkin että mies päättää tulla paskalle kun olen suihkussa tai vaikka siivoan kylppäriä. Oven lukitseminen ei auta koska hän tulee rynkyttämään kahvaa ja huutaa jollei sillä sekunnilla pääse vessaan.
Heh mulla ihan samanlainen ukko. Ja välillä kun istun itse pöntöllä, hän tulee oven taakse juttelemaan minulle. En mä halua silloin jutella kenenkään kanssa!
Joo, olen jo vuosia laittanut vessan oven lukkoon, sillä myös minä vaadin vessarauhaa! Mies puolestaan unelmoi kuulemma koko perheen vessasta, jossa olisi rivissä neljä ponttöä... Argh!
Olen joskus miettinyt että kaksikerroksinen talo voisi auttaa tähän ongelmaan. Siinä tapauksessa jos puoliso olisi eri kerroksessa kuin minä. Tai ylipäänsä todella suuri asunto voisi auttaa vähä. Jonkun mainitsema piha-aitta kuulostaisi unelmalta. Rakentaisin mielelläni aittaa itelleni työpisteen jossa tekisin sekä töitä että harrasteita. Ratkaisisi paljon.
Meillä akka tekee hommia usein aina tosi kiukkuisena. Esim pihalla haravoi tai jotain. Meillä ei yhdessä onnistu edes kaatis reissu tai jos tarvitsen apuja johonkin ihan pieneen niin usein on "kiire" jo tekemään jotain muuta. Samoin kun mökille tulee niin on jo suunnitellut tarkkaan "rauhoittumisen" kotona. Menee vuorokausi tai kaksi siihen töihinlähdön rauhoittumiseen eli 1-2 päivän vapaat on pelkkää rauhoittumista ja koneiden pyörittämistä. Lomat alkaa melko aina riidalla kun odotukset on ainakin minulla yhdessä oloon. Vuosiin ei yhdessä olla käytännössä tehty mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen moottoripyöräilyä, yksin. Kukaan ei ajon aikana pääse häiritsemään. Samoin toimii kalastus, tosin riski katsella puhelinta on siinä suurempi.
Tiedän pari naista, joiden puolisot on aika tapauksia. Toinen huutaa koko ajan ja toinen haluaa kontrolloida ihan kaikkea. Molemmat käyvät monta kertaa viikossa pitkillä, kymmenen kilometrin kävelylenkeillä itsekseen. Olen miettinyt että ehkä voisin tehdä samaa, pääsisi omaan rauhaan omien ajatustensa kanssa muutamaksi tunniksi ja saattaisihan siinä kunto nousta ja paino pudota.
Vierailija kirjoitti:
Naski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naski kirjoitti:
Hei kaikki.
Piti vielä tänään tulla tutkailemaan kirjoituksia, ja lisäämään hieman omaan kirjoitukseeni asiaa.
Aloitin kovin rempseästi, että kun on ollut niin hulvattoman hauskaa lukea teidän kirjoituksianne.
Nyt oli pakko hieman korjata itseäni, ja todeta, että osasta kirjoituksista tuli kyllä surullinen tunne.
Enimmäkseen kuitenkin pystyin osaan teidän elämistä samaistumaan.Itse tykkään yksin häärätä kotona, saan aikaiseksi.
Puolison ollessa paikalla, keskittyminen ja kaikki järjellinen ajatusten juoksu pysähtyy kuin seinään.
Johtuu siitä, kun seuraan toisen elämän tyyliä, joka on hyvin sotkuinen, itsekäs, ajattelematon ja välinpitämätön.
Vitutus prosentti nousee ihan silmissä.
Asiat hän tykkää tehdä "juosten kusten" ja sieltä mennään "missä aitaa ei ole laisinkaan".Nämä kaikki tavat ja piirteet alkoi näyttäytymään pikku hiljaa, kun muutimme yhteen.
Omat tavat täysin päin vastaiset.
Joten..omat asunnot ovat ainoa vaihtoehto.Ellen halua kuvaani Alibin kanteen.
Meillä on tälle kaikelle myös ihan selitys.
Puoliso tykkää tehdä vain kivoja asioita.
Tämä on hänelle myös suotu lapsuudessa/nuoruudessa.
Ei hän tyhmä ole, hän vain poimii ne rusinat pullasta.Ei tyhmä, mutta ajattelematon. Ajattlee vaan itseään ja omaa toimintatapaansa.
Meillä naisilla on usein tapana selitellä miesten perseilyt aina hyvinpäin; ei se muista, ei se opi, on se oikeasti fiksu, on se huomaavainen jne.
Pitää aina käyttää tätä mittaria eli käyttäytyisikö mies pomonsa tai ystäviensä kanssa samoin? Jos ei, silloin mies osaa vaihtaa toimintatapaansa tilanteen mukaan, mutta tietoisesti päättää perseillä sinun (ja lastensa) kanssa. Jos taas toimii aina samoin seurasta riippumatta, sitten on paha valuvika, jolle ei voi mitään.
Hei.
Juurikin tämän perseilyn vuoksi, muutamme omiin asuntoihin.
Ei onneksi mennyt montaa vuotta hampaita kiristellessä.
(mutta niin monta, että piti 2 hammasta leikata pois...että sen verran tullut purtua legoja yhteen)Enkä voi enään antaa lapselleni moista esimerkin voimaa.
Lähdemme hyvin mielin, minä, nuoreni ja lemmikit, uuteen kotiin ja elämään😘.
Onnea uuteen elämään!
Hei.
Voih, kiitos kaunis🤗😘!!
Ihan meinaa sydän pakahtua!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan samaa. Vika ei ole miehessä vaan omassa ajattelussa. Jos on riskit hoitamatta, pyykit pesemättä ja kaupassa täytyy käydä, ne tulee hoidettua, jos puoliso on vaikka työmatkalla. Kun on kotona tai töiden jälkeen, oletan hänen osallistuvan kotitöihin.
Tämä aika pitkälti ja mua ärsyttää, että joudun aikuista miestä paimentamaan kotitöiden pariin. Ja se viivytystaistelu mikä siitä alkaa. Haluan, että esim. keittiö siivotaan heti ruokailun jälkeen, jolloin se on valmis, kun taas seuraavan aterian valmistus on käsillä, niin ei, kun pitää sitä viivyttää. Sama pyykin kanssa, " Onks ne pyykit just nyt laitettava?" No on, koska sitä pyykkiä on lisää korissa, että jos jotenkin haluaa pitää itsensä ja penskat vaatteissa niin mielellään sitä pyykkäystä pitää tehdä. Kaikki hommat etenee kuin tervattu etana. Kyrsii aika tavalla.
Tiedän tunteen ja monta kertaa on sitten jossain vaiheessa napsahtanut. Olen sanonut asiasta ja sitten tulee ihan hirveä riita joka yleensä päättyy niin, että kadun sitä että avasin suuni. Nyt teen niin, että kirjoitan lapulle tehtävät työt ja annan sen miehelle. Työt siihen tärkeysjärjestykseen ja aika milloin toivoisin asioiden olevan hoidettuna. Esm kolme hommaa ja tämän päivän aikana. Ei ole vielä kieltäytynyt kertaakaan. Ehkä se on juurikin siinä, että kun ne on lapulla, niin ei tule väärinkäsityksiä nalkuttamisesta (äänensävystä) ja toisaalta ei myöskään ole kuulopuheen varassa että mitä pitikään tehdä.
Silti ärsyttää suunnattomasti, sillä en ole mikään työnjohtaja ja niitä hommia pitäisi tehdä ihan oma-aloitteisesti. Kaipa sitä pitäisi tehdä joku exceli kaikista kotitöistä ja laittaa seinälle että kaikki ei olisi omalla kontolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan samaa. Vika ei ole miehessä vaan omassa ajattelussa. Jos on riskit hoitamatta, pyykit pesemättä ja kaupassa täytyy käydä, ne tulee hoidettua, jos puoliso on vaikka työmatkalla. Kun on kotona tai töiden jälkeen, oletan hänen osallistuvan kotitöihin.
Tämä aika pitkälti ja mua ärsyttää, että joudun aikuista miestä paimentamaan kotitöiden pariin. Ja se viivytystaistelu mikä siitä alkaa. Haluan, että esim. keittiö siivotaan heti ruokailun jälkeen, jolloin se on valmis, kun taas seuraavan aterian valmistus on käsillä, niin ei, kun pitää sitä viivyttää. Sama pyykin kanssa, " Onks ne pyykit just nyt laitettava?" No on, koska sitä pyykkiä on lisää korissa, että jos jotenkin haluaa pitää itsensä ja penskat vaatteissa niin mielellään sitä pyykkäystä pitää tehdä. Kaikki hommat etenee kuin tervattu etana. Kyrsii aika tavalla.
Meillä 90% pyykistä on miehen (hikoilee lääkityksen vuoksi paljon) ja joskus olen ajatellut että pesen vain omat pyykkini ja katson milloin sillä on kaapit niin tyhjinä että tajuaa pestä pyykkiä ihan itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Mielenkiintoista kuinka moni nainen haluaa asua yksin, niin minäkin. Enää naiselle ei riitä, että saa olla pikkuvaimo ja höösätä miehen (ja lasten) ympärillä. Naiset haluavat hyvää seuraa, osallistumista, hyvää seksiä, ystävyyttä ja niin edelleen. Ehkä kuvitelmat siitä, että nainen on tyytyväinen elämäänsä vain miehen kanssa saman katon alla ovat muuttumassa ja hyvä niin. Elämänlaadun pitää kohentua suhteessa, ei laskea. Kompromisseja joutuu toki aina tekemään parisuhteessa, mutta naiset pohtivat, että miten paljon haluavat joustaa.
Totta. Vaikka en höösääkään kenenkään ympärillä, niin mm. syömiset ovat jotenkin kauhean vaikeita.
Itse tekisin kattilallisen ruokaa jota söisin 5 päivää. Miehen kanssa se hupenee 2 päivässä, jolloin täytyy taas miettiä uusi ruoka, ja valmistaa se. Tykkään syödä salaatteja, kuten miehenikin(hän on kaikkiruokainen) mutta salaatti on hänelle vain pikku välinaposteltava, ja jo tunnin päästä pitäisi syödä lisää. Makkara popsitaan kaapista välipalana, vaikka ajattelin tehdä siitä ruokaa. Banaani on välipala, ei makkara.
Kun hän tekee vaikka wokkia meille, niin hän laittaa sinne aina 200g sijasta 400g "proteiinia" eli nyt vaikka tonnikalaa, ja se on sitten minulle todella tuhtia. Lisäksi rahaa menee aivan älyttömästi tähän hänen syömiseen (maksaa toki itse, ja kantaakin ruokaa kotiin siinä missä minäkin). Holvaamista myös tapahtuu jos hän tekee ruokaa. Perunamuusiin menee 150g voita, keitinveteen suolaa niin että silmiä kirvelee syödä niin suolaista, öljyä lorahtelee paistettaessa niin että vatsani menee kuralle. Salaatinkastiketta laitetaan 1,5dl lautaselliseen, ja ketsuppia pitää koko ajan olla ostamassa lisää tai minulle ei ole sitä kaapissa silloin kun minä sitä kerrankin haluaisin. Sama mehun kanssa.
Mies myös rupesi säästämään kun huomasi että eräs mehu on halpaa kaupassa x. Mitähän säästämistä se on että sitä kannetaan sieltä selkä vääränä nyt, kun aiemmin mehua ei mennyt meillä ollenkaan.
Lisäksi en ymmärrä maidon, piimän, mehun, limsan, juomista aikuiselta ihmiseltä litratolkulla päivässä. Aivan turhaa rahanmenoa kun vettä tulee puoli-ilmaiseksi hanasta.
näihin on tietenkin tullut löydettyä ratkaisuja, eli minulla on oma ketsuppi, ja salaatinkastike, ja pieniä "trip"mehuja joihin on kielto kaikilla muilla.
Miten ihanan helppoa oli kun mies oli 5 päivää juuri poissa. Kaapit olivat melko tyhjänä ja ajattelin että pitää lähteä kauppaan, mutta mitä vielä, sieltä söi helposti yksin tuon 5 päivää. Miehen kotona ollessa kaupassa olisi pitänyt käydä 5 päivän aikana kahdesti.
Meillä on juomisten kanssa sama ongelma. Itse juon pääosin hanavettä, mutta miehelle se ei kelpaa ja meillä menee rahaa mehuihin, limsoihin ja olueen ihan järkysti. Lisäksi minä olen se, joka pääosin kantaa ne pullot ja tölkit takaisin kauppaan. Joskus videstää ihan hirveästi. Viidessä kassillisessa palautettavia saattaa olla mun yksi lonkerotölkki. Joskus tekisi mieli kasata ne pullokassit miehen autoon. Kerran jo jonkin aikaa menikin niin, mutta sitten kun lähti työmatkalle niin kasasi sen pullokassipyramidin autotalliin haisemaan. Kiva.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia joten tämä on voinut olla muillakin.
En itse tykkää siivota ja touhuta ja katsella samalla miestä joka löhöää sohvalla.
Mies kyllä osallistuu mutta aina vähän vastentahtoisesti ja hitaasti liikkeelle lähtien.
Yksin on vain helpompi siivota kun ei tarvitse paimentaa miestä eri työvaiheissa.
Jos on yksin kotona niin sitä vaan siivoaa. Jos mies on siinä sohvalla kun siivoan, niin ärsyttää ihan hirveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että yritetään vain keksiä tekosyitä omalle saamattomuudelle. Tuskin on mistään muusta kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön. En saa omia juttuja tehdyksi , enkä varsinkaan kotitöitä. Eikä ole mitenkään miehen syytä, vaan joku muu juttu. Ehkä seuraavien asioiden summa:
Jotenkin varmaan ajattelen, että kun ollaan yhdessä kotona, niin olisi kiva tehdä yhdessä asioita ja viettää aikaa. Ei sitten viitsi ruveta imuroimaan kun toinen katsoo telkkaa, vaan menee siihen katsomaan hänen kanssaan, vaikka ohjelma ei kiinnosta ja koti pitäisi siivota.
Sitten se toinen nukahtaa. Niin ei silloinkaan viitsi imuroida, kun toinen nukkuu. Ja vähän myös ärsyttää, kun oli kerrankin yhteistä aikaa ja toinen vaan kuorsaa. Sama jos toinen lukee kirjaa tai muuta rauhaa vaativaa omaa tekemistä, ei viitsi häiritä. Myöskään ei halua siivota, kun toinen tekee jotain kivaa ja on mukamas epäreilua.
Toki kun yhdessä asutaan, niin on luonnollista kysyä toiselta neuvoa ja jutustella. Sitten ei taas pysty keskittymään siihen omaan juttuun, kun mies tulee koko ajan jutulle tai alkaa huutelemaan että pitäiskö syödä, mitä syödään, missä on paistinpannu, kauan tätä kalaa pitää paistaa. Tulee sellainen olo, että olisi vaan helpompi mennä ja tehdä se asia sen puolesta. Varsinkin asioissa, jotka minä yleensä mielelläni hoidan, mutta en juuri silloin ehdi tai jaksa.
Yhdessä tekemistä rajoittaa taas erilaiset luonteet ja tavat. Jos jotain pitää saada aikaiseksi, minä haluan vaan tehdä. Vaikka aloittaa siivoamisen aamiaisen jälkeen. Mies taas haluaa juoda toisen kupin kahvia, katsoa uutiset, käydä vessassa, tarkistaa somet, ehkä ottaa nokoset ja vaikka ja mitä. Tässä ajassa minä olen jo kyllästynyt ja alkanut tehdä jotain muuta. Sitten mies ihmettelee ettenkö haluakaan tehdä sovittua asiaa. Joo, olisin halunnut silloin kaksi tuntia sitten!
Töiden jälkeen olisi kiva käydä yhdessä kävelyllä tai jossain, mutta minä haluaisin mennä silloin viideltä, mies on valmis joskus kahdeksan aikaa, jolloin minä olen jo ihan poikki.
Sitten huomaan, etten koko viikolla ole lenkkeillyt, siivonnut tai harrastanut. Enimmäkseen vaan pyörinyt netissä ja katsonut telkkaa,kun mies on nokostellut sohvalla.
Kun näitä tunnistaa voi niihin puuttua ja miettiä mitä voisi tehdä toisin.
Kunnioittavaa toista kohtaan on, ettei mölytä, kun toinen nukkuu tai keskittyy. Näin meillä tekee mieskin, aamulla katsoo telkkaa kuulokkeilla, kun minä nukun.Ehkä sille yhdessä ololle voisi oikeasti varata aikaa arjessa. Kello 18-19 katsotaan vaikka yhdessä sarjaa. Sitten voi hyvällä omalla tunnolla viideltä lähteä yksin lenkille, kun toinen torkkuu sohvalla.
Kannattaa myös huomata milloin toinen tekee niitä kotitöitä, että taas keittää meille kahvia ja meni ajamaan nurmikkoa. Niin voi sitten itse tehdä myös, vaikka toinen tekee jotain kivaa yksinään.
Omia rajoja myös, että onko nyt perheellä kaikki hyvin? Minä aion olla seuraavat kuusi tuntia harrastamassa omassa rauhassa. Oikeasti kertoo, että tarvitsee rauhaa ja koska on seuraavaksi seurana ja auttamassa kalan paistossa.
Näitä neuvoja tässä ketjussa jo onkin, mutta ei ne kelpaa kun silloin pitäisi itse tehdä asioille jotain, helpompaa syyttää miehiä, jopa omasta passiivisuudestaan.
Tänne sitten pesiytyi joku pikavinkinantaja.
Niin, tässä ketjussa on ehdotettu monta asiaa mitä voisi muuttaa, mutta jos yksikään neuvo ei kelpaa niin mikäs ratkaisuksi? Valittaa hamaan tappiin tekemättä asialle mitään? Ja moni sanoo ettei vika ole miehessä, silloin pitäisi itse tehdä asialle jotain. Välillä vika on miehessä, mutta ilmeisesti viat tulleet esiin vasta lasten saamisen jälkeen? Kai sitä ihmiset voisi yksilöidä ongelmansa yhteen lauseeseen ja alkaa tehdä asialle jotain jos muutosta kerran haluaa?
Kaikki neuvot ei käy kaikille joka tilanteeseen. Uskon kuitenkin että suurin osa meistä poimii täältä jotain mikä toimii omassa arjessa.
Voisiko olla, että asiat ovat kärjistyneet nyt koronan aikana kun on oltu ihan liikaa yhdessä samojen seinien sisäpuolella. Ei ehdi koskaan kaipaamaan toista kun sitä kotona samaan aikaan olemista on yksinkertaisesti vain ihan liikaa. Olen miettinyt että vuokraisin työhuoneen jostain osa-aikaisesti että pääsisin pois kotoa, mutta ei tarvitsisi mennä työpaikalle hälinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä akka tekee hommia usein aina tosi kiukkuisena. Esim pihalla haravoi tai jotain. Meillä ei yhdessä onnistu edes kaatis reissu tai jos tarvitsen apuja johonkin ihan pieneen niin usein on "kiire" jo tekemään jotain muuta. Samoin kun mökille tulee niin on jo suunnitellut tarkkaan "rauhoittumisen" kotona. Menee vuorokausi tai kaksi siihen töihinlähdön rauhoittumiseen eli 1-2 päivän vapaat on pelkkää rauhoittumista ja koneiden pyörittämistä. Lomat alkaa melko aina riidalla kun odotukset on ainakin minulla yhdessä oloon. Vuosiin ei yhdessä olla käytännössä tehty mitään.
No sitä se on jos on introvertti. Töiden jälkeen ei jaksa mitään muuta kun maata sohvalla naama alaspäin ja korkeintaan mumista jotain puolisolle jos se erehtyy juttelemaan mitään. Viikonloppu menee ihan puhtaasti kotihommia tehdessä ja latautuessa että jaksaa taas seuraavan työviikon. Ei se puolison vika ole, että ei jaksa, vaan ihan vaan oman introverttiyden. Kun työ ja etenkin työkaverit imee sen viimeisenkin energiarippusen. Sitten tosiaan kun sen puolison kanssa pitäisi jotain tehdä ei jaksa (edelleen ei ole sen puolison vika), ja pinna on kireällä koko ajan kun ei saa rauhassa latautua sitä seuraavaa työviikkoa varten. Vaikeaa on molemmille, ymmärrän sen.
Teitä kohdellaan, kuten annatte muiden kohdella teitä.
Kiltteys ei ole hyvä, eikä uhrautuvuudesta saa mitään erikoispisteitä. Kiltteyttään voi pohtia, että mistä se kumpuaa, miksi se tuo minulle turvaa (koska emme tee mitään riskaabelia vapaaehtoisesti), ja jos puoliso sekoaa siitä, että olet erillinen ihminen omine tarpeinesi etkä äidinkorvikenainen, niin puolisolla on kunnon kasvun paikka tai sitten ero.
Ottakaa tilanne. Ansaitsette sen ihan vain sillä, että olette olemassa. Ei tarvitse jatkaa sukupolvia jatkunutta naisen mallia (ja kasvattaa tyttäret samaan muottiin haluamattaan).
Olen ollut koko elämäni yksin ja olen nainen. Kyllä yksinkin pärjää ja parempaakin seuraa on olemassa. Oma mottoni on edelleen, että parempi yksin kuin huonossa seurassa. Niin hyvää miesseuraa ei ole vielä tullut vastaan, että vaihtaisin sinkkuuteni mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä viestejä. Luulin olevani hullu. Mediassakin on perinteisesti annettu sellainen kuva, että nainen riippuu miehessä, ja mies haluaa pakoon kalastamaan/mancaveen/poikien reissulle.
:D Niinpä! :D
Tosiasiassa nainen haluaa ihan yhtä paljon omaa aikaa, mutta se ei ole kulttuurillisesti hyväksyttyä.
Ja syy miksi nainen ei pidä siitä että mies pakenee paikalta on se että nainenkaan ei sieltä pakenemaan pääse.
Joo, en ole koskaan kuullut yhdenkään miehen suusta lausetta: " voitko katsoa lapsia kun käyn xxx?". Jostain helvtin syystä katsotaan, että ne lapset on aina sen naisen vastuulla itsestäänselvästi ja se nainen joutuu aina kysymään jos haluaa päästä yksin käymään jossain.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt että kaksikerroksinen talo voisi auttaa tähän ongelmaan. Siinä tapauksessa jos puoliso olisi eri kerroksessa kuin minä. Tai ylipäänsä todella suuri asunto voisi auttaa vähä. Jonkun mainitsema piha-aitta kuulostaisi unelmalta. Rakentaisin mielelläni aittaa itelleni työpisteen jossa tekisin sekä töitä että harrasteita. Ratkaisisi paljon.
Ei se auta. Mutta ihan helvetin iso tontti saattaisi auttaa...
Voi saakeli... Olen tässä vähän aikaa yrittänyt huomata ne hetket, kun minua käytetään itsestäänselvänä juoksupoikana ja vastausautomaattina jne jne. Että jos yrittäisin vähän nyt vastuuttaa näitä asioita miehelle ja pojalle. Samoin haluaisin opettaa poikaa toimimaan miellyttävämmin minua kohtaan.
Olen ollut "liian kiltti" pojalle siksi, että hänellä on ollut rankkaa ja olen halunnut pitää hyvät välit. Miehelle olen ollut joissakin asioissa "liian kiltti", toisissa en. Homma on lipsunut monesta syystä tähän. Huomaan nyt, että olen lisäksi toiminut puskurina näiden kahden välillä ja se on varmasti osasyynä vielä tähän uupumiseen. Olen taipuvainen toimimaan yleensäkin sovittelijana ja puskurina. En kestä sitä, että läheiseni riitelevät keskenään tai vaikkeivät edes riitelisi, niin pehmittelen paljon esim. miehen tylyjä sanoja pojalle. Nyt en ottanut mitään kantaa heidän väliseensä tilanteeseen, ja huomasin, että poika alkoi kysellä minulta taustatukea. Tämä tavallaan tuntui mukavalta ja olisin myös halunnut puolustaa poikaa, mutta pysyin tiukkana ja poistuin paikalta. Oli jonkin aikaa todella kireä ilmapiiri. Nyt ne ilmeisesti tätä kirjoittaessa löysivät kuitenkin yhteisen sävelen.
Yksi minua isosti rassaava asia on myös se, että minun pitää muistaa ja huolehtia kaikki juoksevat asiat ja muistutella näitä kaikesta. Jos huolehdin, he eivät ikinä opi, mutta jos en huolehdi, niin yleensä siitä seuraa jotain haittaa kaikille tai sitten jotain niin isoa haittaa, etten voi antaa sen tapahtua. Oikeasti jos minulle sattuisi jotain, nämä olis niin kusessa. Kumpikin tekee kyllä hommia ja mies varmaan tavallaan enemmänkin kuin minä, jos vaikkapa tunteina mitataan. Mutta mun aivot on niin ylikuormittuneet kaikesta tästä muistamisesta, huolehtimisesta ja hyppäämisestä, juurikin varuillaan ja valmiina olemisesta ja vielä tästä sovittelusta, jota en ole edes tajunnut.
Haluaisin vain olla yksin jossain luonnossa vaikka viikon. Mutta jos sanoisin haluavani olla yhdenkään päivän erossa, niin täällä alkaa kauhea paniikki ja mökötys. Olen joskus onnistunut ottamaan enemmän aikaa itselleni, en tajua miten se tapahtui. Pitää edetä jotenkin pikkuhiljaa ja vierottaa tuo mies läheisriippuvuudesta. Kaikki kipinäkin on puoleltani kadonnut tämän tukehduttavan olemisen myötä. Joku kuvaili tunnetta aiemmin hyvin jonain tahmaisena, no en muista. Se oli kuitenkin juuri niin osuvasti sanottu!
Nyt teen itselleni listan asioista ja tilanteista, joihin toivon muutosta. Sitten valitsen niistä viisi, joihin mietin ratkaisut ja otan ne työn alle. Tai yhden kerrallaan, jos tuntuu helpommalta. Tsemppiä kaikille!
Joo, ymmärrän. Veikkaan että aika monella täällä kommentoivalla on kuitenkin se oma suu avaamatta. Mulla ainakin vika on itsessäni. Jos menisin keskeyttämään miehen tämän tehdessä omia hommiaan, niin hän varmaan tokaisisi "ei kerkee nyt jutella". En vain itse tee samoin, joten mies ei tiedä häiritsevänsä. Monet ovat tosi huonoja lukemaan toisen kehonkieltä ja pieniä vihjeitä. Jos itse ollaan hyviä lukemaan toisia niin luullaan helposti että kaikki muutkin osaavat.. ei osaa..