Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka aktiivisia teidän miehet on parisuhteen eteen?
Tarkoitan siis esim yhteisen tekemisen, reissujen ja kahdenkeskisen ajan järjestelyssä ja suunnittelussa?
Mun mies tekee kyllä, kun minä pyydän tai suunnittelen. Itse ei tee aloitetta, ei pyydä mua minnekään. Onko se vain mies vai tarkoittaako se,ettei sitä kiinnosta?
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä kiinnostaa nojatuolissa istuminen, sohvalla istuminen, television katselu, tietokoneella istuminen, syöminen, laiskottelu ja yleinen vetelehtiminen.
Kun kotona tarvitaan remonttia, niin korjausta vaativa tai rikkinäinen kohde voi miehen puolesta odottaa 2 päivää, 2 viikkoa, 2 kuukautta, 2 vuotta tai 20 vuotta. Miehellä on kiire vain ruokapöytään ja television ja tietokoneen ääreen.
Miestä ei kiinnosta esimerkiksi ulkoilu, liikunta, retkeily ja harrastaminen perheen (perhe = lapset ja vaimo) kanssa, metsässä kävely, puutarhanhoito, lähimatkailu, kotimaan matkailu, huvipuistokäynti, teatteri, laivaristeily, vuokramökkeily tai yhteiskunnalliset asiat. Vaimo voi harrastaa asioita lasten kanssa. Mies haluaa jumittaa kotona.
Onko tämä tuttua muille?
Niin tuttua, niin tuttua.
Eihän teillä ole mitään yhteistä.
Paitsi kai rahat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä suunnittelen myös kaiken meidän perheessä, teen metatyön ja pidän ohjat käsissä, jotta asiat tulee ylipäänsä hoidetuksi. Olen antanut palautetta kauniisti ja ei kauniisti, olen kertonut selkästi konkreettisin esimerkein mitä minä haluaisin häneltä useaan otteeseen, mutta ei ota onkeensa vaan sysää vain parisuhteen hoidon ja perheen yhteiset menot minulle. Erään kerran hän jopa ehdotti, että jos sinä hoidat ne parisuhde osuudet, niin hän voisi hoitaa sit jotain muuta kuten kotitöitä tmv. enemmän. Miten parisuhdetta voi hoitaa niin, että vain toinen hoitaa sen ja toinen tekee sitten vaikka enemmän kotitöitä??
Seksin saan myös minä hoitaa. Jos olen sillä päällä tiedän temput, jolla saan miehen mukaan, mutta mies ei halua tehdä mitään silloin kun hän haluaa. Hän ajattelee, ettei siihen tarvitse mitään tehdä, riittää kun tulee ja vähän puristaa ja suutelee ja sitten minä olisinkin jo valmis yhdyntään ;D eikä mene jakeluun millään etten minä toimi noin ja vaikka olen selittänyt sadat kerrat millä syttyisin, niin ei halua tehdä niitä vaikka ihan tavallisista asioista kyse.
Muuten on hyvä mies ja lapsille hyvä isä.
Tästä syystä olenkin hänen kanssaan vain, koska meillä on ongelmista huolimatta rauhallinen koti, jossa lapset saavat kasvaa hyvässä hoidossa. Toki olen surullinen siitä ettei hän vain pysty vähääkään toteuttamaan minun toiveitani, mutta en voi sille mitään. Täytyy nyt tyytyä tähän mitä on ja onneksi on myös kuitenkin hyviä asioitakin, niillä jaksan. Kuitenkin tiedän, että kun lapset ovat muuttaaneet minä pakkaan kamani ja lähden.
Mainio tarina siitä, kuinka tuhlataan omaa elämää!
Mies ei huomioi, eikä osallistu yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Silloin kun meidän lapset olivat pieniä, mulle olisi ollut todella tärkeää päästä säännöllisesti pois kotiarjesta pyykkikoneen, hellan ym ääreltä. Ihan vaan sen kodinkin. En pystynyt samalla tavalla rentoutumaan kotona. Ihan pelkkä illalla sohvalla istuminen ahdisti, jos ympärillä oli yhtään arkista kaaosta.
Järkkäilin vaivalla lapsille kaitsijoita (ei sukulaisia lähellä), että päästiin silloin tällöin yhdessä harrastamaan tai yön yli lomalle. Mies ei tehnyt koskaan näitä aloitteita, lähti mukaan, mutta ei ollut koskaan mistään aidosti innoissaan. Se kyllä söi lopulta omaakin fiilistä. Hänelle olisi riittänyt vain se kotimöllötys, johon sitten lopulta itsekin tyydyin. Siinä kyllä sitten pikkuhiljaa hiipui kaikki läheisyys ja romantiikkakin.
Nyt kun lapset ovat jo isompia, mies on alkanut kriiseillä meidän parisuhteen tilaa. Olen yrittänyt saada häntä näkemään taakse päin ja kaikkia niitä ponnisteluja, joita yksin tein, että parisuhde pysyisi yllä myös pikkulapsiajan. Ei millään ymmärrä, ettei minussa ole mitää on/off kytkintä, josta vääntää taas virrat päälle, kun kaikki on hiipunut pois vuosien aikana. Tässä tehdään varmaan vielä kauan töitä ja etenkin, kun nyt on vielä kaikki työstressi perhearjen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tosi aktiivinen ja kekseliäs, mitä tulee meidän yhdessä viettämäämme aikaan. Esimerkiksi nytkin hän on varannut meille viikonloppureissun Itävaltaan, koska olen haaveillut pääseväni alppimaisemiin. Kun mulla on menkat, hän hoivailee mua ja valmistaa mun lempiruokia. Kerran hän yllätti minut ostamalla morganiitti-timanttisormuksen, jonka oli pudottanut punaisen ruusun varteen. Mulla on kyllä maailman ihanin ja rakkain mies. Joka ikinen aamu hän muistaa sanoa, miten paljon hän mua rakastaa ja kuinka onnekas hän oli löytäessään minut omakseen:)
Hahaa, mä saan vain haaveilla tuollaisesta kohtelusta mieheltäni 😂
Onko miehessäsi mitään puolia, joista et niin tykkää tai joskus ärsyttää? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
En keksi hänessä yhtään sellaista puolta, josta en tykkäisi. Sen lisäksi, että hän on mun rakastettu ja sukulaissielu, hän on myös mun paras ystävä. Kun aikoinaan rakastuimme, se oli sitä klassisesti ensisilmäyksellä. Vaikka mulla olisi miten kurja päivä tahansa, hän saa aina hymyn palaamaan mun huulille. Hän jaksaa kannustaa ja tsempata, jos mulla on vaikkapa töihin liittyvää stressiä. Olemme olleet yhdessä noin kymmenen vuotta ja mun on pakko sanoa, että jokainen päivä on ollut yhtä ihana:)
Vau, olette kyllä harvinainen tapaus. Kaikilla tutuillani minä mukaan lukien, on joitakin juttuja, jotka ärsyttävät puolisossa silloin tällöin. Sanovat ettei täydellistä olekaan ja et kaikilla on vähintään jotain ongelmaa. Tähän nojautuen en edes uskalla haaveilla teidänlaisesta täydellisestä parisuhteesta.
Niin parisuhteessa kotityöt pitää jakaa ja sopia et mitä kukin tekee ja myös mitä halutaan tehdään yhdessä ja mitä välillä kavereiden kanssa ja harrastaa. Ja sit välillä keskustella yhdessä, siitä et mihin mentäisiin ja mitä tehdään. No monille naisille on tärkeempää se, et saa jakaa faseen kuvan esim. ravintolasta kun on käynyt syömässä ja saa esitellä elämään ja kuinka hänelle on sitä ja tätä ja mennään ja paljon..no et sit saa niitä tykkäyksiä.. no se taitaa ollakkin tärkeämpää kuin ne yhteiset hetket oman miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, voi. kirjoitti:
Niin parisuhteessa kotityöt pitää jakaa ja sopia et mitä kukin tekee
Joo, meillä mamma aloitta samanlaisen keskustelun ja antoi mulle jonkun naisten meta-työ artikkelin luettavaksi ja valitti kuinka kuormittunut hän kaiken kotitöiden kanssa oikein on. Ja joo, mä en vaan istu sohvalla.
Mä sitten sanoi, että pannaan sitten kaikki hommat tasan puoliksi. Hommat paperille ja tehdään täysin saman verran. No laitettiin ja arvatkaas mikä oli seuraus. Mun vapaa-aikani lisääntyi huimasti. Kyllä tämä mulle nyt kelpaa.
Tämmöinen tarina meiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisille se miehen seura kelpaa kun pitää aina olla jotain sirkushupia ja suuria seikkailuja?
Naiset kyllästyy helposti. He tarvitsevat jatkuvasti sirkushupeja ja tämän vuoksi köyhät miehet eivät kelpaa, koska heillä ei ole varaa yleensä maksaa omaa osuuttaan.
Näinhän se on. Ja kuuluu ollakin. Köyhällä vetelyksellä kukaan tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelmana luonne-erot. Mies on hitaanlainen ja rauhallinen hetkessä tekijä eikä suunnittele mitään etukäteen vaan ajattelee et kun tulee uusi ongelma niin ratkotaan sekin sitten siinä vauhdissa - mitä noita turhaan etukäteen miettiä/stressata. Mä taas olen luonteeltani organisoija, joka suunnittelee asiat etukäteen, ennakoi ja on tyytyväinen kun asiat tulee hoidetuksi heti kerralla ja kunnolla ja näin yritetään minimoida ne yllättävät tilanteet, koska niitä kuitenkin aina joskus tulee väkisin eteen.
Tässä on välillä kestämistä ja välillä riitaannutaan, mutta myös sovitaan. Ja joskus taas tulee uusi riita.
Entäs jos miehenä jo joutuu tekemään kotona lähes kaiken.ja sitten vaimo lisäksi odottaa,että jaksaisi vielä järjestää ihania,somepäivityksen arvoisia yllätyksiä ja/tai reissuja missä pitäisi olla vielä hulppea hintalappu.koska mikään "tavallinen" ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos miehenä jo joutuu tekemään kotona lähes kaiken.ja sitten vaimo lisäksi odottaa,että jaksaisi vielä järjestää ihania,somepäivityksen arvoisia yllätyksiä ja/tai reissuja missä pitäisi olla vielä hulppea hintalappu.koska mikään "tavallinen" ei riitä.
Minkä kaiken sinä nyt joudut tekemään? Siivoamaan oman huoneen? Viemään roskat kerran kuussa?
Eihän sulta onnistu se oma osuuskaan tavallisesta arjesta. Kuten työnteko, tai edes omillaan asuminen.
Lenita kirjoitti:
Meillä naisilla on monella se paha tapa,että kaikki on jo valmiiksi suunniteltu ja mies saa olla vain joo-miehenä. Ollaan kerran hiljaa ja annetaan miehen kokonaan suunnitella esim. lomareissun ja vaihtoehtoja. Samoin kyläilyreissut.
Olen oppinut viimein kuuntelemaan miehen ajatuksia ja olen todennut ne omiani järkevämmiksi usein. Jos mies saa olla perheenpää,pian huomaa,että niin on parempi. Eri asia sitten täydelliset vätykset ja huoripukit. Kokeilkaa,antakaa tilaa myös arjessa hänen omille jutuilleen. Tietysti kaikki naiset eivät ole päällepäsmäreitä sentään.
Tällä Lenitalla on karvaiset pussit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mies varsinkin suhteen alkuvuosina useinkin järjesti yhteistä tekemistä. Enemmän kuin minä. Nykyään yhdessä jutellaan yleensä tehtäiskö sitä ja tehtävissä tätä. Lähtee kyllä yhä mukaan tähän ja yhteisiin juttuihin. Tosin tuntuu, että nykyään kumpikin meistä kiireisiä ja laiskempia tekemään mitään kummempia. Pitää koittaa ryhdistäytyä.Miksi olla edes yhdessä, jos ei tehdä mitään koskaan yhdessä? Haluan itse ainakin jakaa muutakin kuin kotityöt yhdessä.
Olen tästä nostanut tänä vuonna metelin ja asiat ovat selkeästi parantuneet. Olemme siis nuoria ja asiat on muuten hyvin, mutta kavereiden kanssa meni monet vkl extempore tekemisillä ja me emme tehneet samoin. Nyt olemme alkaneet tekemään myös hänen aloitteestaan ja tietenkin minun aloitteesta jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Mitä se mies kerrostalossa remppaa? Siellä useimmat asuvat.
Me suunnitellaan yhdessä. Ei tykätä yllätyksistä, ja aikaa on sen verran vähän ettei ole järkeä suunnitella tietämättä, onko toisella se ilta vapaata.
Onneksi on hyvä mies, ei vätystä itkemässä vauvalla eikä mitään luuseria, joka leikkii kotona suurta johtajaa ja perheenpäätä kun oikeassa elämässä ei missään pärjää.
Juuri tultiin 3 päivän harrastusreissulta, ajatella että voi myös harrastaa yhdessä eikä vaan itkeä vauvalla ja maata kotona töllön edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Mitä se mies kerrostalossa remppaa? Siellä useimmat asuvat.
Eikö kerrostaloasunnossa ole muka mitään rempattavaa?
No jos et itse vastausta keksi, niin eipä voi tommosessa tilanteessa juurikaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisille se miehen seura kelpaa kun pitää aina olla jotain sirkushupia ja suuria seikkailuja?
Onhan se ihan kamalaa kun haluaa tehdä jotain kivaa rakkaan kanssa. :D
Niin, en ymmärrä miksi sen oman rakkaan kanssa pitäisi elää kuten yksinäinen ihminen, kotiinsa linnoittautuen, passiivisesti ja masentuneena. Nimenomaan silloin kun on elämässä joku jota rakastaa, tekee mieli mennä ja tehdä asioita. Itse olen tässä 20 vuotta istunut sisällä kotona passiivisena. Muistellen aikaa kun miehen(RIP) kanssa oltiin aina liikkeellä ja ahkerasti kalastettiin, käytiin mökillä, sienestämässä, matkusteltiin. Ja kyllä se mieskin siitä tykkäsi, ei ne sirkushuvit ja seikkailut vain mua varten ollut. Kannattaa mennä niin on sitten muistot.
Alue: Aihe vapaa
En keksi hänessä yhtään sellaista puolta, josta en tykkäisi. Sen lisäksi, että hän on mun rakastettu ja sukulaissielu, hän on myös mun paras ystävä. Kun aikoinaan rakastuimme, se oli sitä klassisesti ensisilmäyksellä. Vaikka mulla olisi miten kurja päivä tahansa, hän saa aina hymyn palaamaan mun huulille. Hän jaksaa kannustaa ja tsempata, jos mulla on vaikkapa töihin liittyvää stressiä. Olemme olleet yhdessä noin kymmenen vuotta ja mun on pakko sanoa, että jokainen päivä on ollut yhtä ihana:)