Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka aktiivisia teidän miehet on parisuhteen eteen?
Tarkoitan siis esim yhteisen tekemisen, reissujen ja kahdenkeskisen ajan järjestelyssä ja suunnittelussa?
Mun mies tekee kyllä, kun minä pyydän tai suunnittelen. Itse ei tee aloitetta, ei pyydä mua minnekään. Onko se vain mies vai tarkoittaako se,ettei sitä kiinnosta?
Kommentit (399)
Ei me tehdä koskaan yhdessä mitään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisille se miehen seura kelpaa kun pitää aina olla jotain sirkushupia ja suuria seikkailuja?
Naiset kyllästyy helposti. He tarvitsevat jatkuvasti sirkushupeja ja tämän vuoksi köyhät miehet eivät kelpaa, koska heillä ei ole varaa yleensä maksaa omaa osuuttaan.
Näinhän se on. Ja kuuluu ollakin. Köyhällä vetelyksellä kukaan tee mitään.
Kyllä me miehen kanssa oltiin molemmat köyhiä silloin nuorena kun alettiin seurustelemaan. Ei se köyhyys estä tekemästä asioita yhdessä, päinvastoin silloin juuri pitää tehdä paljon asioita omin käsin kun ei ole rahaa ostaa valmiina kaikkea. Mutta vetelys siinä ei saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei huomioi, eikä osallistu yhtään mihinkään.
Oletko sä joku h.lvetin palvelija tai piika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suunnittelen myös kaiken meidän perheessä, teen metatyön ja pidän ohjat käsissä, jotta asiat tulee ylipäänsä hoidetuksi. Olen antanut palautetta kauniisti ja ei kauniisti, olen kertonut selkästi konkreettisin esimerkein mitä minä haluaisin häneltä useaan otteeseen, mutta ei ota onkeensa vaan sysää vain parisuhteen hoidon ja perheen yhteiset menot minulle. Erään kerran hän jopa ehdotti, että jos sinä hoidat ne parisuhde osuudet, niin hän voisi hoitaa sit jotain muuta kuten kotitöitä tmv. enemmän. Miten parisuhdetta voi hoitaa niin, että vain toinen hoitaa sen ja toinen tekee sitten vaikka enemmän kotitöitä??
Seksin saan myös minä hoitaa. Jos olen sillä päällä tiedän temput, jolla saan miehen mukaan, mutta mies ei halua tehdä mitään silloin kun hän haluaa. Hän ajattelee, ettei siihen tarvitse mitään tehdä, riittää kun tulee ja vähän puristaa ja suutelee ja sitten minä olisinkin jo valmis yhdyntään ;D eikä mene jakeluun millään etten minä toimi noin ja vaikka olen selittänyt sadat kerrat millä syttyisin, niin ei halua tehdä niitä vaikka ihan tavallisista asioista kyse.
Muuten on hyvä mies ja lapsille hyvä isä.
Tästä syystä olenkin hänen kanssaan vain, koska meillä on ongelmista huolimatta rauhallinen koti, jossa lapset saavat kasvaa hyvässä hoidossa. Toki olen surullinen siitä ettei hän vain pysty vähääkään toteuttamaan minun toiveitani, mutta en voi sille mitään. Täytyy nyt tyytyä tähän mitä on ja onneksi on myös kuitenkin hyviä asioitakin, niillä jaksan. Kuitenkin tiedän, että kun lapset ovat muuttaaneet minä pakkaan kamani ja lähden.
Mainio tarina siitä, kuinka tuhlataan omaa elämää!
Asioilla on aina puolensa. Toiset arvostavat oman onnen ykköseksi lasten edelle, toiset taas ne lapset ykköseksi. Ja jos elämä on muuten hyvää, koti rauhallinen ja saa tarjota lapsilleen ehjän, turvallisen, kasvua tukevan kodin ja joka on vahempana arvomaailmassa ykkösenä niin kai sitä aikuinen ihminen jaksaa sen ajanjakson odottaa ja mennä sitten viisikymppisenä lapset kotona muuttaneena eteenpäin omillaan. Kaikkea ei voi saada aina heti ja nyt eikä tarvitsekaan.
Et kai sä s..tana sentään nyt yritä vakavissasi väittää, että yksinhuoltajien lapset elävät jotenkin surkeaa elämää?
Mun exää sai ulos asunnosta minun ja lasten kanssa vaan kun lahjoi seksillä tai muulla. Silloinkin minun piti kaikki kustantaa ja hän käyttäytyi kun tekisi maailman suurimman palveluksen minulle.
Muutin töiden perässä Englantiin, vaihdoin brittiin ja hän on vähintään yhtä aktiivinen järjestämään ja toteuttamaan reissuja kun minäkin! Elämä on nyt mukavaa.
Ei varmaan pelkästään kulttuurinen juttu vaan riippuu myös ihmisestä, mutta tässä oma kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni on ihanan oma-aloitteinen. Edellinen olikin sitten toista maata. Vaihtamalla paranee!
Ei aina. Edesvastuutonta kehoittaa jengiä eroamaan, kun et tiedä tilanteista mitään muuta kuin tämän yhden pienen detaljin.
Aika aktiivinen on ollut kyllä viime vuodet, luulen että sille riitti että kerran meni suhteessa tarpeeksi pskasti, jolloin ei kumpikaan kyllä tarpeeksi tehnyt suhteen eteen. Minä silloin kyllä yritin enemmän, mutta kun aloin luovuttaa ja ero kolkutella niin mies alkoi antaa sitten kaikkensa ja on pidetty suhdettamme enemmän arvossa ja hyvinvointia yllä. Minä kyllä pääasiassa suunnittelen meidän perheessä lomamatkat, mutta ihan siksikin koska olen tosi hyvä siinä. Mies puolestaan nykyisin järjestää yllätyslapsenvahteja (isänsä tai siskonsa miehensä kanssa) ja vie treffeille. Minäkin kyllä joitain treffejä järjestän, mutta ne on merkkipäivinä. Mies ei suunnittele tarkkaan aina, on spontaanimpia ja mietitympiä treffejä. Lisäksi kun tekee töitä kotona voi työpäivän tauoilla tehdä kotona suursiivouksen, hoitaa kaikki lasten iltatoimet että saan vain lukea kirjaa tai muuta ja lämmittää saunan ja hemmotella minua koko illan. Minä annan miehen sitten nukkua ja hoitelen aamut ja aamupalankin sänkyyn kun olen virkeämpi, etenkin aamuisin miestä virkeämpi. Lisäksi liikutaan yhdessä etenkin autolla, mutta myös julkisilla kotimaassa ja pyöräillään yhdessä. Ihan hyvin menee kyllä ja mies huomioi paljon. Seksiä on sopivasti. Joskus mies on ollut haluttomampi, jolloin itse olin niin puutteessa että kaipasin seksiä koko ajan. Nyt kun sitä helposti saan, parisuhteessa menee hyvin, minulle sopivasti onkin pari kertaa viikossa (toki jos ihan kahdestaan ollaan niin enemmän helposti, jos vaikka lapset leirillä). Mieskin on aina valmis kun paineita ei ole liikaa, ehtii tehdä useimmat aloitteetkin. Nykytilanne on tosi jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihmisestä. Minun mies ei itse keksi juuri mitään, mut ei haittaa ollenkaan. Pääasia että suostuu iloisesti minun järkkäämiin reissuihin ym :)
Se että mies ei ole kekseliäs yllärijuhlien järjestelijä EI tarkoita, etteikö voisi rakastaa syvästikin. Ei siis korreloi nämä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Minä suunnittelen myös kaiken meidän perheessä, teen metatyön ja pidän ohjat käsissä, jotta asiat tulee ylipäänsä hoidetuksi. Olen antanut palautetta kauniisti ja ei kauniisti, olen kertonut selkästi konkreettisin esimerkein mitä minä haluaisin häneltä useaan otteeseen, mutta ei ota onkeensa vaan sysää vain parisuhteen hoidon ja perheen yhteiset menot minulle. Erään kerran hän jopa ehdotti, että jos sinä hoidat ne parisuhde osuudet, niin hän voisi hoitaa sit jotain muuta kuten kotitöitä tmv. enemmän. Miten parisuhdetta voi hoitaa niin, että vain toinen hoitaa sen ja toinen tekee sitten vaikka enemmän kotitöitä??
Seksin saan myös minä hoitaa. Jos olen sillä päällä tiedän temput, jolla saan miehen mukaan, mutta mies ei halua tehdä mitään silloin kun hän haluaa. Hän ajattelee, ettei siihen tarvitse mitään tehdä, riittää kun tulee ja vähän puristaa ja suutelee ja sitten minä olisinkin jo valmis yhdyntään ;D eikä mene jakeluun millään etten minä toimi noin ja vaikka olen selittänyt sadat kerrat millä syttyisin, niin ei halua tehdä niitä vaikka ihan tavallisista asioista kyse.
Muuten on hyvä mies ja lapsille hyvä isä.
Tästä syystä olenkin hänen kanssaan vain, koska meillä on ongelmista huolimatta rauhallinen koti, jossa lapset saavat kasvaa hyvässä hoidossa. Toki olen surullinen siitä ettei hän vain pysty vähääkään toteuttamaan minun toiveitani, mutta en voi sille mitään. Täytyy nyt tyytyä tähän mitä on ja onneksi on myös kuitenkin hyviä asioitakin, niillä jaksan. Kuitenkin tiedän, että kun lapset ovat muuttaaneet minä pakkaan kamani ja lähden.
Tällainen parisuhde opettaa lapsille, kuinka eletään kylmää suhdetta.
Ei ole vanhempien kesken kosketuksia eikä suudelmia. Sitten niistä kasvaa samanlaisia kylmäkiskoisia ja tunnevammaisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni on ihanan oma-aloitteinen. Edellinen olikin sitten toista maata. Vaihtamalla paranee!
Ei aina. Edesvastuutonta kehoittaa jengiä eroamaan, kun et tiedä tilanteista mitään muuta kuin tämän yhden pienen detaljin.
No sen perusteellahan täällä joutuu asioita päättelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suunnittelen myös kaiken meidän perheessä, teen metatyön ja pidän ohjat käsissä, jotta asiat tulee ylipäänsä hoidetuksi. Olen antanut palautetta kauniisti ja ei kauniisti, olen kertonut selkästi konkreettisin esimerkein mitä minä haluaisin häneltä useaan otteeseen, mutta ei ota onkeensa vaan sysää vain parisuhteen hoidon ja perheen yhteiset menot minulle. Erään kerran hän jopa ehdotti, että jos sinä hoidat ne parisuhde osuudet, niin hän voisi hoitaa sit jotain muuta kuten kotitöitä tmv. enemmän. Miten parisuhdetta voi hoitaa niin, että vain toinen hoitaa sen ja toinen tekee sitten vaikka enemmän kotitöitä??
Seksin saan myös minä hoitaa. Jos olen sillä päällä tiedän temput, jolla saan miehen mukaan, mutta mies ei halua tehdä mitään silloin kun hän haluaa. Hän ajattelee, ettei siihen tarvitse mitään tehdä, riittää kun tulee ja vähän puristaa ja suutelee ja sitten minä olisinkin jo valmis yhdyntään ;D eikä mene jakeluun millään etten minä toimi noin ja vaikka olen selittänyt sadat kerrat millä syttyisin, niin ei halua tehdä niitä vaikka ihan tavallisista asioista kyse.
Muuten on hyvä mies ja lapsille hyvä isä.
Tästä syystä olenkin hänen kanssaan vain, koska meillä on ongelmista huolimatta rauhallinen koti, jossa lapset saavat kasvaa hyvässä hoidossa. Toki olen surullinen siitä ettei hän vain pysty vähääkään toteuttamaan minun toiveitani, mutta en voi sille mitään. Täytyy nyt tyytyä tähän mitä on ja onneksi on myös kuitenkin hyviä asioitakin, niillä jaksan. Kuitenkin tiedän, että kun lapset ovat muuttaaneet minä pakkaan kamani ja lähden.
Mainio tarina siitä, kuinka tuhlataan omaa elämää!
Asioilla on aina puolensa. Toiset arvostavat oman onnen ykköseksi lasten edelle, toiset taas ne lapset ykköseksi. Ja jos elämä on muuten hyvää, koti rauhallinen ja saa tarjota lapsilleen ehjän, turvallisen, kasvua tukevan kodin ja joka on vahempana arvomaailmassa ykkösenä niin kai sitä aikuinen ihminen jaksaa sen ajanjakson odottaa ja mennä sitten viisikymppisenä lapset kotona muuttaneena eteenpäin omillaan. Kaikkea ei voi saada aina heti ja nyt eikä tarvitsekaan.
Kyllä. Ja toisaalta se omakin onni tulee usein siitä, että toimii oikein eikä pelkästään itsekkäästi. Hedonisti ehkä kuvittelee olevansa onnellinen, mutta ei itsekkyys syvää tyydytystä kuitenkaan anna.
Kolmekymppiset käy sääliksi, kun luulevat että täydellinen suhde on mahdollista :( Niin kauan kuin yksikään meistä ei ole täydellinen myöskään suhde ei voi olla täydellinen. Kompromisseja tehtävä jokaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni on ihanan oma-aloitteinen. Edellinen olikin sitten toista maata. Vaihtamalla paranee!
Ei aina. Edesvastuutonta kehoittaa jengiä eroamaan, kun et tiedä tilanteista mitään muuta kuin tämän yhden pienen detaljin.
No sen perusteellahan täällä joutuu asioita päättelemään.
Niin että jos toinen ei keksi fantsuja juttuja hela tiden, niin sitten on auttamatta jssap- tilanne? Vähän syvällisempää ajattelua nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Mitä se mies kerrostalossa remppaa? Siellä useimmat asuvat.
Eikö kerrostaloasunnossa ole muka mitään rempattavaa?
No jos et itse vastausta keksi, niin eipä voi tommosessa tilanteessa juurikaan auttaa.
No mitä rempattavaa? Joo voi maalata ja tapetoida, ja jotakin keittiönkaappia vaihtaa. Miksi mies noi tekisi yksin? Ei meillä ainakaan tee. Miksi elämä pitää väkisin jakaa miesten ja naisten töihin, ei mitään järkeä eikä niitä kaappeja edes yksin saa paikalleen.
Ja kuinka usein sitä remppaa tehdään, kuka ja miksi viikottain vaihtaa uudet tapetit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Mitä se mies kerrostalossa remppaa? Siellä useimmat asuvat.
Eikö kerrostaloasunnossa ole muka mitään rempattavaa?
No jos et itse vastausta keksi, niin eipä voi tommosessa tilanteessa juurikaan auttaa.
No mitä rempattavaa? Joo voi maalata ja tapetoida, ja jotakin keittiönkaappia vaihtaa. Miksi mies noi tekisi yksin? Ei meillä ainakaan tee. Miksi elämä pitää väkisin jakaa miesten ja naisten töihin, ei mitään järkeä eikä niitä kaappeja edes yksin saa paikalleen.
Ja kuinka usein sitä remppaa tehdään, kuka ja miksi viikottain vaihtaa uudet tapetit?
Kuka tommosta tapettienvaihtoa täällä on ehdotellut. Sinä.
Meillä luovuttiin miesten ja naisten töistä ja laitettiin kaikki puoliksi, kun nainen sitä halusi.
Eilen sitten nainen tuli sanomaan, mun auton takakulmassa vikisee jokin. Voisitko tehdä jotain?
Voisin, mutta en nyt tee. Ei ole miesten eikä naisten töitä. Jos et itse saa ratkaistua ongelmaa, vie auto huoltoon. Siellä se kyllä selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Mitä se mies kerrostalossa remppaa? Siellä useimmat asuvat.
Eikö kerrostaloasunnossa ole muka mitään rempattavaa?
No jos et itse vastausta keksi, niin eipä voi tommosessa tilanteessa juurikaan auttaa.
No mitä rempattavaa? Joo voi maalata ja tapetoida, ja jotakin keittiönkaappia vaihtaa. Miksi mies noi tekisi yksin? Ei meillä ainakaan tee. Miksi elämä pitää väkisin jakaa miesten ja naisten töihin, ei mitään järkeä eikä niitä kaappeja edes yksin saa paikalleen.
Ja kuinka usein sitä remppaa tehdään, kuka ja miksi viikottain vaihtaa uudet tapetit?
Kuka tommosta tapettienvaihtoa täällä on ehdotellut. Sinä.
Meillä luovuttiin miesten ja naisten töistä ja laitettiin kaikki puoliksi, kun nainen sitä halusi.
Eilen sitten nainen tuli sanomaan, mun auton takakulmassa vikisee jokin. Voisitko tehdä jotain?
Voisin, mutta en nyt tee. Ei ole miesten eikä naisten töitä. Jos et itse saa ratkaistua ongelmaa, vie auto huoltoon. Siellä se kyllä selviää.
Älä valehtele. Sulla ei ole naista, eikä tule. Mikä ihmeen takakulman vikinä autossa ? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisille se miehen seura kelpaa kun pitää aina olla jotain sirkushupia ja suuria seikkailuja?
Naiset kyllästyy helposti. He tarvitsevat jatkuvasti sirkushupeja ja tämän vuoksi köyhät miehet eivät kelpaa, koska heillä ei ole varaa yleensä maksaa omaa osuuttaan.
Ettekö te lättäpäät keksi muuta kuin maksullisia viihdykkeitä?
Miksi pitäisi? Jos pidän matkustamisesta, ulkona syömisestä ja kulttuurista, niin miksi en saisi niistä nauttia?
Ja mies maksaa!
Välillä mies, välillä minä. Ei sillä ole mitään merkitystä, kumpi sen maksutoimenpiteen siellä ravintolassa tai muualla tekee, kun se veloitus menee yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat kuukausittain saman summan. Omat reissunsa ja menonsa molemmat tietysti maksavat itse omilta tileiltään.
Millä vuosikymmenellä te "mies maksaa" -jankuttajat elätte? Tuo on niin käsittämättömän lapsellista että ei aikuiselta ihmiseltä odottaisi.
Tätä ketjua lukiessa tulee selväksi, että 80% miehistä on naisten mielestä vätyksiä. Kuitenkin 100% naisista jatkaa näiden vätyksien kanssa.
Valitusta, itkua, hampaan kiristystä, ulinaa ja haukkumista. Mutta silti jatketaan ja jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei keksi eikä ehdota. Usein, jos oma ehdotukseni ei miellytä, ei sano sitä suoraan, koska pelkää, että hänen pitäisi keksiä parempi tilalle. Alkaa jarrutella ja päivitellä hintaa (esim. ravintola) tai ajankulua (kun ei sittenkään jaksaisi).
Apuaaaa maailman ärsyttävintä!! Nahkeillaan ja venytään loputtomasti, toinen yrittää raahata tilannetta kuin kivirekeä tajuamatta, mikä ihme on pielessä. Kun vain sanoisi ei!!
Pakko lisätä tähän vielä että minä olin suunnitellut pihan laittoa joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Laskin tarvikkeet, suunnittelin projektin ja pitänyt tiukan budjetin. Esitin tämän sitten miehelle joka suostui oikein pitkin hampain ja marisi hinnoista suupielestään. Minä en tuollaista nahjustelua katso ja sanoin, että OLE HYVÄ kun tein tämän sinunkin puolestasi. Olet joko mukana tässä ILMAN NARINAA tai sitten osallistut uuden suunnitelman tekemiseen! Siihen loppui miehen narina.
Loppuiko se siihen, kun miehesi häipyi? Toivottavasti, sillä annat itsestäsi todella vastenmielisen kuvan.
Olisit sitten itse tehny, kun kerran suunnittelitkin valmiiksi. Tämmösiä nää jutut aina on. Nainen valitsee verhot ja mies remppaa talon. Sitä nää "yhteiset" projektit tuppaa olemaan.
Mitä se mies kerrostalossa remppaa? Siellä useimmat asuvat.
Eikö kerrostaloasunnossa ole muka mitään rempattavaa?
No jos et itse vastausta keksi, niin eipä voi tommosessa tilanteessa juurikaan auttaa.
No mitä rempattavaa? Joo voi maalata ja tapetoida, ja jotakin keittiönkaappia vaihtaa. Miksi mies noi tekisi yksin? Ei meillä ainakaan tee. Miksi elämä pitää väkisin jakaa miesten ja naisten töihin, ei mitään järkeä eikä niitä kaappeja edes yksin saa paikalleen.
Ja kuinka usein sitä remppaa tehdään, kuka ja miksi viikottain vaihtaa uudet tapetit?
Kuka tommosta tapettienvaihtoa täällä on ehdotellut. Sinä.
Meillä luovuttiin miesten ja naisten töistä ja laitettiin kaikki puoliksi, kun nainen sitä halusi.
Eilen sitten nainen tuli sanomaan, mun auton takakulmassa vikisee jokin. Voisitko tehdä jotain?
Voisin, mutta en nyt tee. Ei ole miesten eikä naisten töitä. Jos et itse saa ratkaistua ongelmaa, vie auto huoltoon. Siellä se kyllä selviää.
No mitä remppoja kerrostalossa on? Etkö edes tiedä, ettei siellä saa tehdä itse muuta kun ihan pintaremppaa. Taidat olla n aispelko, äidin kanssa asuva vätys joka ei tiedä autoista eikä rempoista mitään, ja naisista tuntee tasan sen äitinsä. Sitä naista käy kyllä sääliksi, on niin turhakkeen synnyttänyt
Alue: Aihe vapaa
Asioilla on aina puolensa. Toiset arvostavat oman onnen ykköseksi lasten edelle, toiset taas ne lapset ykköseksi. Ja jos elämä on muuten hyvää, koti rauhallinen ja saa tarjota lapsilleen ehjän, turvallisen, kasvua tukevan kodin ja joka on vahempana arvomaailmassa ykkösenä niin kai sitä aikuinen ihminen jaksaa sen ajanjakson odottaa ja mennä sitten viisikymppisenä lapset kotona muuttaneena eteenpäin omillaan. Kaikkea ei voi saada aina heti ja nyt eikä tarvitsekaan.