Kuinka aktiivisia teidän miehet on parisuhteen eteen?

Mies tekee parhaansa parisuhteemme eteen ystävänä. Kaikki seksuaalisuus, fyysisyys ja eroottisuus on puuttunut suhteesta täysin jo niin kauan etten kehtaa sanoa. Miestä ei kiinnosta. Hän ei näe minua enää naisena, mutta kohtelee kyllä muutoin oikein hyvin. Vähän niin kuin yhtiökumppani tai jotain vastaavaa. Ystävä, jonka seuraa arvostaa.

Olen jo vanha ja päättänyt tämän riittävän minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väsy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väsy kirjoitti:

Minäpä kerron tässä viimeisestä vuodesta hieman näin miehen näkökulmasta.

Muutettiin isompaan taloon kun katras kasvaa, oli melkoinen vääntö, että otetaanko tämä talo koska lattia oli väärän värinen. Sanoin, että sen voi vaihtaa ja siihen saa aivan minkälaisen lattian tahansa, keittiö piti laittaa uusiksi koska se oli kertakaikkiaan käyttöikänsä päässä.

Eli alkuperäinen remontti oli lattiat, listat, keittiö, seinien maalaus, sähköje n tarkistus, katkaisimien ja pistorasioiden vaihto (vanhat oli kusen keltaiset) ja sitten yllätykseksi laitoin ulkoporealtaan. Remontti alkoi marraskuun puolessa välissä ja se saatettiin jouluksi loppuun siitäkin huolimatta, että emäntä heitti hanskat tiskiin ekan päivän jälkeen.

Sanottakoon, että kävi sääliksi lapsia, kun joutuivat istuskelemaan rempan keskellä puhelimet kourassa saunan lauteilla tai jossain missä eivät olleet tiellä. Upeasti jaksoivat, 6 viikkoa on pitkä aika.

Noh tän jälkeen oli sitten muutto ja vaimo oli sanonut, että älä tee mitään kun hän järjestelee tavarat niin, että ne on loogisesti.... Niinpä muutto päivänä delegoitiin sitten yksi ystäväni pakkaamaan tavaroita laatikoihin, että ylipäätään saatiin tavarat uuteen asuntoon (Olen hänelle kiitollisuuden velassa, vaikka annoin vähän rahaa niin silti se ei mennyt niiinkuin piti) .

Muutostakin selvittiin ja jouluna saatiin pukki kylään, poreallas lämpeni ja isännällä saattoi siinä yön pikkutunteina lipsahtaa ihan kännin puolelle, kun testasin uutta poreallasta (yksin..).

Noh keväällä odottelin, että ne tavarat oikeasti löytäisivät paikalleen, että saisin listoitusprojektin valmiiksi, yksi huone oli siis listoittamatta. Meni hermot, heitin romut pois huoneesta ja listoitin sen viikko ennen kesäloman alkua. Totesin, että vihdoin alkuperäinen remontti on valmis.

Kesäloma alkoi, käväisin työkaverin kanssa etelä helsingissä autolla sillä suomalaisten yleisimmällä kulttuurimatkalla (5h osto risteily). Pääsin kotiin ja terassin kaiteilta suli viimeiset lumet, todettiin vaimon kanssa, että terassin kaiteet on kyllä surkeassa kunnossa. Alkoi siis terassiremontti, purin kaiteet, vaihdoin lahot tukipilarit, hioin ja öljysin terassin, upotin altaan ja asensin lasimoduulit altaan päätyyn sillä talviaikaan tuuli on aika kylmä, vaikka kyse ei olekkaan kuin muutamasta sekunnista. Toiseen päätyyn asennettiin merimiesköysi tyyliset kaiteet ja pilarit tietysti hiottiin ja maalattiin.

Tämän lisäksi on tehty pari mökkireissua, kestitty anoppia ja hoidettu pihaa. Arvatkaapas arvon naiset, olenko saanut edes kiitosta tästä, puhumattakaan seksistä?

Mies 32v

Mikä osa tästä oli sitä PARISUHDEAIKAAN panostamista? Joo, paljon olet touhunnut ja hyörinyt edestakaisin mutta vaimosi silti luultavasti on koko tuon ajan kaivannut että osoittaisit jotain mielenkiintoa myös parisuhteeseen ja edes pieni määrä tuota aktiivisuutta jonka sai poreallas, talo, jouluna ryyppääminen, kavereiden ryyppyreissu, jossain vaiheessa edes pikkiriikkinen muru siitä olisi irronnut myös jonkun kahdenkeskisen yhteisen, PARISUHDETEKEMISEN järjestämiseen.

Tässä viimeksi tänään taisin laittaa viestiä ja kysyä, mitä hän haluaisi tehdä hääpäivämme kunniaksi mutta odottelen vastausta.

Lähinnä tuon esille sitä kiittämättömyyttä mitä monet miehet kokevat, toin myös ne ryyppyreissut esille, tuodakseni esiin sen, että en ole mikään täydellinen ori jossain sateenkaaren tuollapuolen.

Ja taas alleviivasit, miksi vaimosi on tyytymätön.

Panostuksesi ja aktiivisuutesi parisuhteen eteen on laittaa vaimolle viestiä ja kysyä mitä hän haluaisi tehdä?

Lue tätä ketjua, oikeasti. Se suurin asia joka naisia syö ja jonka takia he miettivät eroa heti ensi tilaisuuden koittaessa on, että miehet ovat veteliä perässävedettäviä jotka eivät osaa suunnitella ja toteuttaa, eivät edes ideoida.

Onko todellakin paras mihin pystyt ja mihin olet valmis parisuhteen eteen se, että heittäydyt maahan ja toteat että sulle on ihan sama, vaimo päättäköön, vaimo järjestäköön ja sinun panoksesi on se että suostut auliisti olemaan se parisuhteen kivireki? Sinun suurin rakkaudenosoituksesi on se, että et ehkä pistä tikkua ristiin parisuhteen eteen mutta et hanaa hirveästi vastaankaan kunhan vaimosi hoitaa kaiken yhteisen ajan aktiviteetit?

No, se on oma valintasi, ei siinä mitään. Mutta pliis älä kehtaa muka ihmetellä, miksi vaimosi on onneton, äläkä todellakaan sitten jossain vaiheessa väitä, että "ero tuli puskista vaikka kaikki oli hyvin".

Tässäkin vähän ikävänä sävynä oli se, että mies kysyy vaimoltaan mitä hän haluaa tehdä hääpäivänä, eli nainen päättää. Ei siis spontaanisti itse tee mitään asian eteen, vaikka varmasti kykenee, kun osaa organisaoida remonttiakin. Vai onko tässä jokin "kosto", kun vaimo ei remonttireiskalle anna seksiä? Ihan sama meininki niinkin päin eli vaimo ei panosta parisuhteeeseen ja parisuhdeaikaan, eikä mies panosta parisuhteeseen ja parisuhdeaikaan.

Parisuhteeseen panostaminen ei ole sitä, että remontoi asunnon perheelle kodiksi. Se on perheen eteen tehtyä työtä, ei romanttista parisuhdeaikaa. On toki naisia, joiden rakkauden kieli on tällainen palvelukset ja auttaminen, joiden sydän pakahtuu rakkaudesta, kun mies on ihan itse laittanut keittiön kaapistot. Tämän remonttimiehen nainen ei selkeästi tällainen nainen ole. Hän arvostaa jotain muuta enemmän parisuhdeaikana. Vaikka sitten, että istuttiin siellä paljussa kahdestaan, kun lapset oli hoidossa, mies laittoi aamupalan seuraavana aamuna eikä kenelläkään ollut kiire (esimerkiksi). Tällaiseen kaipuuseen ei auta se, että tapahtuukin jotain muuta. Esimerkkinä nyt vaikka, että remonttimies haluaa seksiä, eikä siinä auta se, että vaimo laittoi tapetit seinään. Se seksi on edelleen saamatta.

Remonttimiehelle parisuhteeseen panostamista vaimon puolelta olisi seksi. Naiset yleensä tarvitsevat romantiikkaa ja henkilökohtaista huomiota mieheltään, jotta seksikin luistaa. Muuten sitä kokee helposti olevansa vain miehen tarpeiden täyttäjä makkarissa, johon kelpaisi kuka tahansa muukin reiän omistaja. Voisin olla minä, mutta voisi olla joku Sanna tai Lissukin.

Ei kukaan halua tuntea olevansa vain sukupuolensa edustaja toiselle. Remonttimieskin haluaa, että vaimo himoitsee vain häntä. Vaimo haluaa, että mies rakastaa vain häntä.

Ja, aina ei tartte vääntää, jos parisuhde muuttuu ylipäätään kivireeksi.

Sitten, kun hän suunnittelee ja tekee, niin se ei kelpaa.

Eri

Heh, onpas tässä monenlaista olettamusta kerinnyt väliin tulemaan.

Mistähän tätä keskustelua edes lähtisi perkaamaan.

Aloitetaan nyt sitten vaikka siitä talosta, eli asuttiin aiemmin uudiskohteessa 5v ajan ja yksinkertaisesti tilat loppu kesken, budjetti ei oikein sallinut uudiskohdetta meidän aluerajauksilla (eikä niitä isohkoja uudiskohteita oikeastaan edes ollut myynnissä kovinkaan montaa). Niinpä päädyttiin vähän vanhempaan taloon jossa rakenteellisesti asiat on kunnossa. Remontista puhuttiin ja siihen sitouduttiin YHDESSÄ. Tämä ei siis ollut minun oma projekti jonka tein vain koska halusin.

Noniin se siitä, terassi remontti sitten tuli vähän extemporeena kun vanhempi poika keksi kokeilla sormella pystyykö hän työntämään sormensa aidasta läpi ja sure enough läpi meni. Tämäkin sitten keskusteltiin, että laitetaanko nyt vai joskus myöhemmin. Päätettiin laittaa nyt, koska siihen oli varaa ja selvästi tarvetta. Jälleen siis yhdessä tehty päätös.

Noniin, sitten siihen parisuhteeseen, sanottakoon, että pyykit vaimo hoitaa lähes 100% muut kotityöt menevät puoliksi, minä hoidan poikien harrastukset suurimmalta osin poikkeuksia toki on esim. Ylityöt jne. Kesäaikaan minä hoidan ruoanlaiton suurelta osin sillä pidämme grilliruoasta ja minä pidän grillauksesta, talvi-aikaan aika 50-50. Kaupassa käynnit hoidetaan yleisesti koko perheen voimin. Olen pyrkinyt siihen, että noin kerran kuussa järjestäisin aikaa ns. Kahdenkeskeiselle tekemiselle, joskus se on leffassa käynti/syömässä käynti/patikkaretki yms. Joskus se on ollut myös yhteinen siivouspäivä, mä luulen, että lapsiperheelliset ymmärtävät tämän vaikka se ei kovin romanttiselta kuulostakkaan. Ja ei en yleisesti edes kysy vaimoltani muuta kuin aikataulua (onko menoa perjantaina tms). Joten sponttaaniuttakin on jonkin verran, omien voimavarojen ja rahapussin paksuuden mukaan.

Ei kai mikään liitto pysy läjässä 14v jos siihen ei panosta.

Nyt on viimeisen parinvuoden aikana vaan kuihtunut seksi pois ja tullut kiittämättömyys tilalle. Toisin kuin moni muu niin en ole heittänyt tai heittämässä hanskoja tiskiin, päinvastoin, mutta kyllä se vaatisi toiseltakin osapuolelta hieman vastakaikua

Meillä mies sanoo aina "ei", jos ehdotan jotain esim. kesäteatteria tms. Jokin aika sitten päätin, että okei, antaa olla. En enää ehdota mitään. Näillä mennään hautaan asti. Kyllä minä jaksan istua sohvalla ja katsella TV: tä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Panostaa? Mihin vai pitäisikö kysyä kehen? No, naiseen, koska on olemassa naisen rahat ja yhteiset.

Jos alat käymään kuntosalilla, niin ei se käy, jos olet siellä 5-6 kertaa viikossa.

Mutta jos kaupassa nainen keksii "hyviä juttuja" niin maksat kiltisti on ok eli panostusta.

Miksi teillä on noin? Oma puolisoni ei ikinä suostuisi siihen, että minulla on omat rahani ja hänen rahansa ovat yhteiset - tuohan on venäläinen malli! Siellä naiset ansaitsevat paljon vähemmän ja saavat pitää rahansa ja miehen rahalla maksetaan eläminen. En tiedä Suomesta yhtäkään pariskuntaa, jossa toimittaisiin noin.

Miksi et halua tasa-arvoista parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Niin. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asenne, että heidän pitää kelvata naiselle / ystäville juuri sellaisena kuin he ovat. He eivät ymmärrä, että jokainen parisuhde vaatii jonkinlaista ylläpitoa. Siksi esim. vanhemmat miehet ovat niin yksinäisiä.

Eikös tuo sama asenne ole naisillakin? Kelpaa kun hiukset ja naama on ok, vaikka perse roikkuu ja on jenkat?

Kiloja meillä kaikilla on vanhetessamme ja osa lihoo enemmän johtuen ruoka määrästä, pitää syödä kokoajan ja kaikenlaista roskaa ilman sitä ylläpitoa. Vanhemmat miehet on kyllä siksi yksin (ei yksinäisiä) että parisuhteiden loputtua vihdoin ymmärtävät miksei naista kannata elättää. Harva nainen maksaa itse elämisensä, joa maksaa, niin on myös yksin asuva. Parisuhteessa mennään yleisesti miehen kukkarolla. En itse kaipaa edes parisuhdetta enkä naista, parempi elää yksin, eurojakin on käytössä enemmän.

Kiinnostavaa laskuoppia. Meillä kyllä miehellä jää paljon enemmän rahaa omaan käyttöön, kun asumis- ja auton kulut maksetaan puoliksi verrattuna siihen, kun hän maksoi kaiken itse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies sanoo aina "ei", jos ehdotan jotain esim. kesäteatteria tms. Jokin aika sitten päätin, että okei, antaa olla. En enää ehdota mitään. Näillä mennään hautaan asti. Kyllä minä jaksan istua sohvalla ja katsella TV: tä.

Minkä ihmeen takia kavennat omaa elämääsi? Mene sinne kesäteatteriin yksin tai kaverin kanssa tai liity vaikka paikallisiin Marttoihin ja retkeile heidän kanssaan! Varaa itsellesi hotelliviikonloppu Helsinkiin tai jos asut Helsingissä niin Tampereelle ja käy teatterissa, ulkona syömässä ja mistä ikinä nautitkin. Tai lähde Tallinnaan ja nauti shoppailusta, kylpylähoidoista tai jostain muusta, mikä sinua enemmän miellyttää. Lentämällä pääsee kauemmaskin.

Sinulla on vain yksi elämä, älä hyvä ihminen tuhlaa sitä istumalla sohvalla jos kerran haluaisit jotain muuta!

Mies on itsekin sanonut ettei ikinä tehtäisi mitään jos minä en järjestäisi. Mutta on kyllä tyytyväinen että järjestän! Kyllä se puhuu että ois kiva käydä yhdessä siellä täällä ja tuolla, mutta harvoin kuitenkaan tosissaan järjestää mitään. Joskus kuitenkin. Ja semmoisia spessumpia koti-iltoja se järjestää toisinaan, vaikkapa viiniä ja juustoja kun lapset nukkuu. Ihan olen tyytyväinen, vaikka välillä ärsyttää ettei ole oma-aloitteinen minkään perheen yhteisten juttujen suunnittelussa, omia harrastusmenojaan suunnittelee kyllä huolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Niin. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asenne, että heidän pitää kelvata naiselle / ystäville juuri sellaisena kuin he ovat. He eivät ymmärrä, että jokainen parisuhde vaatii jonkinlaista ylläpitoa. Siksi esim. vanhemmat miehet ovat niin yksinäisiä.

Eikös tuo sama asenne ole naisillakin? Kelpaa kun hiukset ja naama on ok, vaikka perse roikkuu ja on jenkat?

Kiloja meillä kaikilla on vanhetessamme ja osa lihoo enemmän johtuen ruoka määrästä, pitää syödä kokoajan ja kaikenlaista roskaa ilman sitä ylläpitoa. Vanhemmat miehet on kyllä siksi yksin (ei yksinäisiä) että parisuhteiden loputtua vihdoin ymmärtävät miksei naista kannata elättää. Harva nainen maksaa itse elämisensä, joa maksaa, niin on myös yksin asuva. Parisuhteessa mennään yleisesti miehen kukkarolla. En itse kaipaa edes parisuhdetta enkä naista, parempi elää yksin, eurojakin on käytössä enemmän.

Kiinnostavaa laskuoppia. Meillä kyllä miehellä jää paljon enemmän rahaa omaan käyttöön, kun asumis- ja auton kulut maksetaan puoliksi verrattuna siihen, kun hän maksoi kaiken itse.

Joo ja ainakin omassa lähipiirissä miehet kyllä hankkiutuu uuteen parisuhteeseen paljon nopeammin kuin naiset, jotka toteaa usein pääsevänsä paljon helpommalla ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee parhaansa parisuhteemme eteen ystävänä. Kaikki seksuaalisuus, fyysisyys ja eroottisuus on puuttunut suhteesta täysin jo niin kauan etten kehtaa sanoa. Miestä ei kiinnosta. Hän ei näe minua enää naisena, mutta kohtelee kyllä muutoin oikein hyvin. Vähän niin kuin yhtiökumppani tai jotain vastaavaa. Ystävä, jonka seuraa arvostaa.

Olen jo vanha ja päättänyt tämän riittävän minulle. 

Kyllähän suhde voi olla ihan hyvä kumppanuus- ja ystävyyssuhde vaikkei erotiikkaa (enää) olisikaan. Jos se on molemmille osapuolille ok niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Panostaa? Mihin vai pitäisikö kysyä kehen? No, naiseen, koska on olemassa naisen rahat ja yhteiset.

Jos alat käymään kuntosalilla, niin ei se käy, jos olet siellä 5-6 kertaa viikossa.

Mutta jos kaupassa nainen keksii "hyviä juttuja" niin maksat kiltisti on ok eli panostusta.

Miksi teillä on noin? Oma puolisoni ei ikinä suostuisi siihen, että minulla on omat rahani ja hänen rahansa ovat yhteiset - tuohan on venäläinen malli! Siellä naiset ansaitsevat paljon vähemmän ja saavat pitää rahansa ja miehen rahalla maksetaan eläminen. En tiedä Suomesta yhtäkään pariskuntaa, jossa toimittaisiin noin.

Miksi et halua tasa-arvoista parisuhdetta?

Tuo palstamiesten malli, tosielämässä sitä ei tapahdu. En tunne sellaisia naisiakaan jotka haluaisi tuollaiseen lähteä. Silloin olisi käytännössä riippuvainen miehestä ja siihen ei moni nainen lähtökohtaisesti halua joutua. Ellei puhuta jostain nainen hoitovapaalla yhteisistä lapsista-tilanteesta, mutta yleensä ne naisen kaikki vähät rahat menee silloinkin ihan perheen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö naisille se miehen seura kelpaa kun pitää aina olla jotain sirkushupia ja suuria seikkailuja?

Naiset kyllästyy helposti. He tarvitsevat jatkuvasti sirkushupeja ja tämän vuoksi köyhät miehet eivät kelpaa, koska heillä ei ole varaa yleensä maksaa omaa osuuttaan.

Höpö höpö. Itse mulle riittäisi että haluaisi lähteä mun kanssa kävelylle tai katsomaan erästä ilmaistapahtumaa tai tulisi telttailemaan tai käytäisiin kirpputorilla yhdessä tai piknikillä puistossa tai ihan mitä vaan. Mutta ei. Pihahommia tai televisiota. Ja usein tekee pihahommat itse kun en osaa tehdä juuri niin kuin hän haluaa.

Meillä ei ole minkäänlaista kahdenkeskistä aikaa koskaan, saatika että jotain lomia olis kahden. Jaa, no joskus sienimetsään voidaan mennä kahden jos lapset ei halua jostain syystä mukaan.

Erosin kolmekymppisenä yli 10 vuotta kestäneestä suhteesta siksi, että mies muuttui papin aamenen jälkeen flegmaattiseksi möllöttäjäksi. Ilmeisesti luuli, että kun avioliitto alkaa, ei tartte enää panostaa. Eroni jälkeen olen tapaillut useita erilaisia miehiä ja menettänyt aika lailla uskoni siihen, että löydän enää sopivaa kumppania. Nettiprofiileissaan miehet mainostavat olevansa urheilullisia ja aktiivisia, mutta suurin osa tuntuu olevan enemmän tai vähemmän pullukoita setämiehiä, jotka oikea harrastus on Netflixin tuijottaminen sohvalla käsi sipsipussissa. Enkä edes ala niistä miehistä, joiden unelma tuntuu olevan löytää suomalainen versio thai-vaimosta. Mulle on ehdotettu useamman kerran jo tutustumisvaiheessa, että muuttaisin miehen kanssa pikavauhtia yhteen, jättäisin työpaikkani ja ryhtyisin kodinpitäjäksi vastineeksi siitä, että mies maksaa elämiseni paikallaan. Jostain syystä etenkin pikkuisen paremmin tienaavilla miehillä tuntuu olevan illuusio, että he voivat ostaa naisen itselleen ja että naiselle olisi suurikin nautinto olla kotona passaamassa miestään. Poistin profiilini monestakin treffipalvelusta, koska olen mieluummin loppuelämäni sinkku kuin väännän enää näiden suomalaisten laatumiesten kanssa.

Syren kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pitkä parisuhde takana, liki 20 vuotta. Olen alusta asti ollut suhteessamme se, joka ideoi ja miettii tekemiset, joihin mies on (lähes) aina lähtenyt mukaan ja meillä on ollut mukavaa. Tilanne on keikahtanut päälaelleen viimeisten kolmen vuoden aikana, joiden aikana olen itse ollut erinnäisistä rankoista elämäntapahtumista johtuen uupunut ja masentunutkin. Voimavarat ovat riittäneet juuri ja juuri arjesta selviytymiseen, mutta ei enää parisuhdeaikaan panostamiseen. Tässä yhteydessä olen todella huomannut, miten "tyhjää" suhteessamme on kun en itse ole jaksanut enää olla aktiivinen.

Arki sujuu itsessään ihan hyvin, mieheni tekee aktiivisesti kotitöitä ja osallistuu mukisematta kauppareissuihin ja siivoamiseen. Mutta jos haluaisin elämän olevan edes joskus muutakin kuin sitä helmenharmaata arkea, niin toiveeksi jää. On utopistista unelmaa, että mieheni veisi minut vaikka jonnekin kivaan kahvilaan kahville tai keksisi ihan mitä tahansa yhteistä puuhaa, josta välittyisi hänen ajattelleen minua/meitä ja parisuhteemme hyvinvointia. Olen yrittänyt keskustella tästä asiasta hänen kanssaan monen monta kertaa, ja aina selitykset ovat samat: hän ei vain osaa keksiä mitään tekemistä koska hän ei itse omalähtöisesti kaipaa mitään muuta kuin kotona oleilua / hän ei vaan tule ajatelleeksi / hän ei osaa / hän on töistä niin väsynyt. Kännykän rämpyttämiselle, tietokoneella pelaamiselle ja telkkarin tuijottamiselle löytyy kyllä aikaa ja jaksamista joka ikinen päivä sen uuvuttavan työpäivänkin jälkeen, mikä tuntuu itsestäni melkoisen loukkaavalta.

Pahin loukkaus oli kuitenkin tänä vuonna ollut 20-vuotispäivämme. Olin etukäteen pyytänyt lahjaksi kukkakimppua, itse leivoin merkkipäiväksemme kakun. En saanut kukkia, koska merkkipäivänämme oli huono ilma, miestä ei huvittanut lähteä kukkakauppaan eikä hänellä käynyt pienessä mielessäkään, että kukkia voi myös tilata suoraan kotiin. Olin kuulemma kohtuuton kun pahoitin tämmöisestä asiasta mieleni. Niin kauan kun olin itse hyvissä voimissa ja aktiivinen, oli kaikki hyvin. Nyt kaikki tuntuu hajoavan käsiin kun en enää jaksa pitää pakkaa yksin kasassa ja uskallan vaatia ja pyytää myös mieheltä jotain.

Mikä hel*etti siinä on, että niin monet miehet ovat joko alusta alkaen tai muuttuvat ajan myötä löysyreiksi, jotka selittävät viitsimättömyyttään sillä, etteivät muka osaa, pysty tai kykene. Ihan niin kuin nelikymppinen, päivänsä ruutujen edessä viettävä mies ei muka vaan osaa ajatella, että esimerkiksi kukkia voi tilata netistä. Pitääkö parisuhteessa riittää se, että puoliso imuroi, vie roskat ja maksaa oman osuutensa laskuista?

Tämä on se, mikä lopulta sai minut jättämään avomieheni.

Täydellinen laiskuus ja piittaamattomuus.

Fyysinen läheisyys halauksista lähtien oli aina minun aloitteestani tapahtunutta. Kaikki reissut, ravintolassa syömiset, yhteiset ulkoilut jne, tapahtuivat koska minä järjestin ne. Synttärinä ja jouluna tuli lahja, mutta olisin vaihtanut niistä jokaisen johonkin yhteiseen juttuun, jota minun ei tarvitsisi järjestää, vaikka ihan pieneenkin!

Äitienpäivänä ei muistettu, vaikka olin miehen lasten bonusäiti ja miehen saamattomuuden takia jouduin kantamaan myös päävastuun lasten kasvattamisesta. Kahden erityislapsen kanssa taiteilu ei ollut helppoa, varsinkin kun mies halusi aina olla se hyvä poliisi ja ihan tahallaan laisti päätöksenteosta silloin, kun vastaus ei olisi ollut lapsille mieluinen. Hän käski kysyä asiaa minulta. Olin siis aina se paha poliisi. Tosi kiva.

Lopulta, kun oma terveys meni (miehen saamattomuus oli tässäkin pääroolissa - sen sijaan että olisi soittanut minulle ambulanssin koska en itse pystynyt sitä tekemään, hän lähti töihin) ja henkiset voimat sen mukana, oli pakko jättää se luuseri, koska olin hukkumassa sen kaiken keskelle ja hän ei todellakaan auttanut vaan pahensi asioita omalla kykenemättömyydellään ja laiskuudellaan.

Ihan vinkkinä seurustelua aloittaville: anna vastuu treffien suunnittelusta potentiaaliselle kumppanille siinä vaiheessa, kun suurin piirtein tiedät ettei hän ole mikään psyko. Jos ei järjestä mitään tai vie sinut samaan paikkaan jossa olette jo olleet tms, juokse. Jos ei siinä alkuvaiheessakaan löydy ideoita, niin tyyppi todennäköisesti jättää jatkossakin kaiken sinun murheeksesi.

Taidat itsekin olla aika saamaton kun jäit suhteeseen ja pilasit terveytesi. Kuka pakotti? Mut joo, heti alussa vaan vastuuta sille miehelle, niin selviää onko se mies vai lapanen.

Ehdottaa kyllä tekemisiä ja järjestää treffi-iltoja. Pidemmät reissut yleensä aina minun aloitteestani ja suunnittelusta, mutta pidänkin enemmän matkustelusta kuin hän. Ihan hyvä näin, koen että osallistuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies sanoo aina "ei", jos ehdotan jotain esim. kesäteatteria tms. Jokin aika sitten päätin, että okei, antaa olla. En enää ehdota mitään. Näillä mennään hautaan asti. Kyllä minä jaksan istua sohvalla ja katsella TV: tä.

Kysy mieheltäsi, että erotaanko?

Voisi vastata kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi välillä käydä jossain tai tehdä jotain, mutta tarvitseeko koko ajan olla tekemistä ja menemistä. Sellainen kuva tulee joidenkin teksteistä. Se tylsä arki on kuitenkin parasta, ja testaa sen parisuhteen. Oletteko taas valinneet miehen väärin? Ja mitä asialle voisi, ja myöskin pitäisi tehdä?

Tylsä arki ei ole parasta, se on tylsää. Mies on valittu oikein, eikä tasan maata katsomassa ruutua. Tehdään yhdessä ja tehdään erikseen, maata ehtii sitten haudassa.

Ihmiset ei tajua miten lyhyt elämä on, kotona tylsistymässä hukkaa elämänsä.

Eikä naiset sitä, että vetelyksien kanssa ei kannata jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väsy kirjoitti:

Lähinnä tuon esille sitä kiittämättömyyttä mitä monet miehet kokevat, toin myös ne ryyppyreissut esille, tuodakseni esiin sen, että en ole mikään täydellinen ori jossain sateenkaaren tuollapuolen.

Huh... joo, et todellakaan ole "täydellinen ori". Toivon todella, että suhteessanne on jotain hyvää jota tuossa viestissä et osannut mainita. Muutoin ihmettelen suuresti miksi vaimosi ei ole jo lähtenyt.

Tosiaan, vaikuttaa siltä, että vaimosi ei oikeasti halunnut tuota taloa. Syy ei ollut väärissä lattioissa vaan jossain muussa. Mutta sivuutit sen, painostit taloon uskottelemalla itsellesi että ne on ne lattiat vaan mistä vaimo ei tykkää. Sitten vaimosi katsoo vierestä kun mies jynssää ja puunaa, korjaa ja fiksaa ja käyttää kaiken energiansa taloon (jossa vaimo ei välttämättä edes viihdy tai koe kodikseen). Pakkomielteisestä remppaamisesta ja parisuhteen täydellisestä laiminlyönnistä pitäisi sitten olla vielä kiitollinen! Ja se sinun suuri kädenojennuksesi parisuhteen eteen on sitten kysyä mitä vaimo haluaa tehdä hääpäivänä, jotta et joudu ottamaan siitäkään, kuten mistään muustakaan parisuhdejutusta minkäänlaista vetovastuuta.

Painajaismainen mies. Siis sydäntä riipii vaimon puolesta, että tuollaisen kanssa on lapsia, joiden takia luultavasti hän sinnittelee. Mutta jossain vaiheessa sinnittely loppuu ja hän lähtee. Ja sinä ihmettelet miksi vaimo lähti vaikka hienon terassinkin nyhersit.

Talon remppaaminen on ollut sinun pakokeinosi parisuhteesta, älä viitsi leikkiä että vaimon pitäisi siitä olla vielä kiitollinen!

Nimenomaan enemmän huomiota sille vaimolle, aitoa kohtaamista ja välittämistä, kuin sille talolle. Vaimo varmasti haluaa, kun panostat häneen, hiplata sitä sinunkin vasaraasi myöhemmin.

Minullekin nuoruuden poikaystävä hankki suurena rakkaudenosoituksena paistinpannun - koska halusi itse kokata luonani paremmalla paistinpannulla. Selitti, että se on hyvä synttärilahja minulle, koska edellinen paistinpannu on liian pieni. Liian pieni kenelle? No hänelle tietysti! Omasta mielestään teki varmasti suurenkin parisuhteen teon, mutta minuun se teki sen verran lähtemättömän vaikutuksen niin huonossa mielessä, että muistan tuon hetken vielä 20 vuotta myöhemminkin.

Minun mieheni osti minulle ensimmäiseksi joululahjaksi keittokirjan

😂. Seurustelua oli tuolloin takana 4 kuukautta. Kaukokatseinen mies on muutenkin, mutta tuo on minusta kyllä oikein loistava esimerkki tästä luonteenpiirteestä. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Panostaa? Mihin vai pitäisikö kysyä kehen? No, naiseen, koska on olemassa naisen rahat ja yhteiset.

Jos alat käymään kuntosalilla, niin ei se käy, jos olet siellä 5-6 kertaa viikossa.

Mutta jos kaupassa nainen keksii "hyviä juttuja" niin maksat kiltisti on ok eli panostusta.

Miksi teillä on noin? Oma puolisoni ei ikinä suostuisi siihen, että minulla on omat rahani ja hänen rahansa ovat yhteiset - tuohan on venäläinen malli! Siellä naiset ansaitsevat paljon vähemmän ja saavat pitää rahansa ja miehen rahalla maksetaan eläminen. En tiedä Suomesta yhtäkään pariskuntaa, jossa toimittaisiin noin.

Miksi et halua tasa-arvoista parisuhdetta?

No kun sitten se ei voi enää olla perheenpää ja uhriutua, että miten hänen pitää kaikki maksaa. Noi hankkii sen ostovaimon, ja sitten ihmettelee että miten tässä nyt näin kävi, että suhde on naiselle lähinnä työpaikka.

Mun mies suunnittelee, varaa ja maksaa matkat. Minä vaan tulen perässävedettävänä mukana. Tykkäisin olla vaan kotona, mutta mies haluaa minut mukaansa. 

Mutta eihän tuossa ole se koko parisuhde, minä meillä halaan ja pussaan ja houkuttelen miestä juttelemaan.