Kuinka aktiivisia teidän miehet on parisuhteen eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flegmaattisuus on käsittääkseni luonteenpiirre. Tyytyy siis suht tylsänlaiseen elämään eikä kaipaa mitään erikoisempia virikkeitä jatkuvasti. Ilmeisesti se on myös miehissä aika vallitseva, joten sellaisten miestenkö kannattaa sitten heittää haaveet parisuheesta, koska naiset vaatii jatkuvaa äksöniä. Hyvin kuormittavaa toimia jatkuvasti vastoin luonnettaan.

Sellaisten miesten kannattaa etsiä samanlaista naista juuri siksi, ettei niiden aktiivisten naistenkaan pidä joutua toimimaan jatkuvasti vastoin luonnettaan.

Mutta edellä sanottiin, että aika pieni osa naisista on flegmaattisia. Joten helppo juttu?

Ei varmaankaan, mutta mitä vaihtoehtoja mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Niin. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asenne, että heidän pitää kelvata naiselle / ystäville juuri sellaisena kuin he ovat. He eivät ymmärrä, että jokainen parisuhde vaatii jonkinlaista ylläpitoa. Siksi esim. vanhemmat miehet ovat niin yksinäisiä.

Tunnistan tuosta itseni joiltain osin. Olen mies, 60 vuotta. Olen sitä mieltä että minun tulee kelvata naiselle sellaisena kuin olen. Kuvitelkaapa muuten, jos tuossa sukupuolet käännettäisiin toisinpäin, mikä mökä... (Miksi naiset kuvittelevat että heidän pitää kelvata miehille juuri sellaisena kuin ovat, miksi eivät ymmärrä että parisuhde vaatii ylläpitoa).

Olen ollut avioliitossa,joka päättyi eroon, yhtenä syynä luullakseni juurikin tuo että en järjestänyt rouvalle riittävästi ohjelmaa, eli ulkomaanmatkoja, konsertteja, teatterissa käyntejä hotelliöineen ja illallisineen jne, no kyllä te tiedätte. Toisin sanoen olin niin arkinen ja harmaa kuin vain olla voi. En ollut innostunut ulkomaanmatkoista ja hotelliviikonlopuista osittain siksi ettei minulla ollut siihen taloudellisesti varaa koska hoidin yhteistaloutemme asuntolainojen maksun, sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla. Ex-vaimoni motkotti asiasta, ajattelin silloin kuten nykyäänkin että mikä ihmeen ohjelmatoimisto minun odotetaan olevan. Jos rouva haluaa matkustella ja hänellä on rahaa, niin voi matkustella ystävättäriensä kanssa.

Ero siis tuli. Olenko yksinäinen? Joskus, mutta enimmäkseen en. Olin paljon yksinäisempi avioliittomme viimeisinä vuosina, kuin olen nyt. Enää en tarvitse kuulla olevani kelvoton, ei-haluttava, vaimon elämän pilannut ääliö. Elän paljon paremmin nyt.

Kaipaanko seurustelukumppania? Joskus ehkä, mutta vanhemmiten olen oppinut sen että suhteessa minulla olisi myös paljon menetettävää, jos kumppani paljastuisi luonteeltaan minulle sopimattomaksi. Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan, mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä asioita silloin kuin haluan. Realistina ymmärrän sen, että markkina-arvoni pariutumismarkkinoilla ei ole kovinkaan kummoinen, eritoten pienellä maaseutupaikkakunnalla jossa asun ja elän. Ikänsä puolesta sopivat, vapaat naiset täällä eivät ole herättäneet mielenkiintoa. Miksi pujottaa päänsä samanmoiseen silmukkaan josta olen jo kertaalleen irti päässyt? Tässä asiassa huomaan selvän eron, nuorena ajattelin että parisuhteessa on vain voitettavaa, mutta ikä tuo näkökulmaa asioihin.

Näin ollen, omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa tuota väitettä vanhempien miesten yksinäisyydestä. Toki tiedän edustavani vain itseäni, ja monen muun ikäiseni miehen ajatukset voivat olla toisenlaiset, mutta olettaisin itseni tavoin ajatteleviakin löytyvän.

Nostan pitkästä ja sinänsä hyvästä tekstistäsi pari lausetta siksi, että ne ovat jännästi ristiriitaisia:

"...sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla"

"Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan"

Eli viihdytkö siis kotona vai haluatko sittenkin mennä ja tulla? ;-)

Eri, mut eihän nuo sulje pois toisiaan? Parisuhde kuitenkin sitoo jossain määrin aina toiseen, vaikka kotona tykkäisikin enimmäkseen olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Niin. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asenne, että heidän pitää kelvata naiselle / ystäville juuri sellaisena kuin he ovat. He eivät ymmärrä, että jokainen parisuhde vaatii jonkinlaista ylläpitoa. Siksi esim. vanhemmat miehet ovat niin yksinäisiä.

Tunnistan tuosta itseni joiltain osin. Olen mies, 60 vuotta. Olen sitä mieltä että minun tulee kelvata naiselle sellaisena kuin olen. Kuvitelkaapa muuten, jos tuossa sukupuolet käännettäisiin toisinpäin, mikä mökä... (Miksi naiset kuvittelevat että heidän pitää kelvata miehille juuri sellaisena kuin ovat, miksi eivät ymmärrä että parisuhde vaatii ylläpitoa).

Olen ollut avioliitossa,joka päättyi eroon, yhtenä syynä luullakseni juurikin tuo että en järjestänyt rouvalle riittävästi ohjelmaa, eli ulkomaanmatkoja, konsertteja, teatterissa käyntejä hotelliöineen ja illallisineen jne, no kyllä te tiedätte. Toisin sanoen olin niin arkinen ja harmaa kuin vain olla voi. En ollut innostunut ulkomaanmatkoista ja hotelliviikonlopuista osittain siksi ettei minulla ollut siihen taloudellisesti varaa koska hoidin yhteistaloutemme asuntolainojen maksun, sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla. Ex-vaimoni motkotti asiasta, ajattelin silloin kuten nykyäänkin että mikä ihmeen ohjelmatoimisto minun odotetaan olevan. Jos rouva haluaa matkustella ja hänellä on rahaa, niin voi matkustella ystävättäriensä kanssa.

Ero siis tuli. Olenko yksinäinen? Joskus, mutta enimmäkseen en. Olin paljon yksinäisempi avioliittomme viimeisinä vuosina, kuin olen nyt. Enää en tarvitse kuulla olevani kelvoton, ei-haluttava, vaimon elämän pilannut ääliö. Elän paljon paremmin nyt.

Kaipaanko seurustelukumppania? Joskus ehkä, mutta vanhemmiten olen oppinut sen että suhteessa minulla olisi myös paljon menetettävää, jos kumppani paljastuisi luonteeltaan minulle sopimattomaksi. Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan, mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä asioita silloin kuin haluan. Realistina ymmärrän sen, että markkina-arvoni pariutumismarkkinoilla ei ole kovinkaan kummoinen, eritoten pienellä maaseutupaikkakunnalla jossa asun ja elän. Ikänsä puolesta sopivat, vapaat naiset täällä eivät ole herättäneet mielenkiintoa. Miksi pujottaa päänsä samanmoiseen silmukkaan josta olen jo kertaalleen irti päässyt? Tässä asiassa huomaan selvän eron, nuorena ajattelin että parisuhteessa on vain voitettavaa, mutta ikä tuo näkökulmaa asioihin.

Näin ollen, omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa tuota väitettä vanhempien miesten yksinäisyydestä. Toki tiedän edustavani vain itseäni, ja monen muun ikäiseni miehen ajatukset voivat olla toisenlaiset, mutta olettaisin itseni tavoin ajatteleviakin löytyvän.

Nostan pitkästä ja sinänsä hyvästä tekstistäsi pari lausetta siksi, että ne ovat jännästi ristiriitaisia:

"...sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla"

"Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan"

Eli viihdytkö siis kotona vai haluatko sittenkin mennä ja tulla? ;-)

Mies tahtoo olla, mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Näinhän se tuppaa menemään.

Oma partnerini tekee enemmän kuin odottaisinkaan häneltä.

Hän suorastaan pursuaa erilaisia ideoita viettää kahden keskistä aikaa, ja miekin aktiivisesti heittelen ehdotuksia... varmaan johtuu ihan siitä, kun olemme molemmat taiteellisia yksilöitä :) Kummallekkin kelpaa ns. normi ajanvietto twistillä, kuten esim. kokattaisiin jotakin simppeliä ja syötäisiin keittiön lattialla kynttilän valossa tai tanssitunti keskellä olkkaria Youtubesta. 

Me listasimme miehen kanssa aikoinaan asioita, joita tykkääme tehdä. Molemmat tekivät omat listat ja sitten vertasimme niitä. Löytyi monta juttua, joita molemmat tykkäävät tehdä ja panostamme niihin. Katsoimme sitten mitä emme niin mielellään tee ja ne saivat jäädä omiksi harrastuksiksi ja niitä voi toteuttaa myös kavereiden kanssa. Problem solved.

Toinen ongelma oli, että minä naisena olin se ikuinen ohjelman järjestäjä ja väsynyt siihen. Sovittiin, että joka toinen kk mies järjestää jotain siitä listasta joista molemmat tykätään ja mä joka toinen. Tämä ei ole liikaa vaadittu yhtään keneltäkään. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Niin. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asenne, että heidän pitää kelvata naiselle / ystäville juuri sellaisena kuin he ovat. He eivät ymmärrä, että jokainen parisuhde vaatii jonkinlaista ylläpitoa. Siksi esim. vanhemmat miehet ovat niin yksinäisiä.

Tunnistan tuosta itseni joiltain osin. Olen mies, 60 vuotta. Olen sitä mieltä että minun tulee kelvata naiselle sellaisena kuin olen. Kuvitelkaapa muuten, jos tuossa sukupuolet käännettäisiin toisinpäin, mikä mökä... (Miksi naiset kuvittelevat että heidän pitää kelvata miehille juuri sellaisena kuin ovat, miksi eivät ymmärrä että parisuhde vaatii ylläpitoa).

Olen ollut avioliitossa,joka päättyi eroon, yhtenä syynä luullakseni juurikin tuo että en järjestänyt rouvalle riittävästi ohjelmaa, eli ulkomaanmatkoja, konsertteja, teatterissa käyntejä hotelliöineen ja illallisineen jne, no kyllä te tiedätte. Toisin sanoen olin niin arkinen ja harmaa kuin vain olla voi. En ollut innostunut ulkomaanmatkoista ja hotelliviikonlopuista osittain siksi ettei minulla ollut siihen taloudellisesti varaa koska hoidin yhteistaloutemme asuntolainojen maksun, sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla. Ex-vaimoni motkotti asiasta, ajattelin silloin kuten nykyäänkin että mikä ihmeen ohjelmatoimisto minun odotetaan olevan. Jos rouva haluaa matkustella ja hänellä on rahaa, niin voi matkustella ystävättäriensä kanssa.

Ero siis tuli. Olenko yksinäinen? Joskus, mutta enimmäkseen en. Olin paljon yksinäisempi avioliittomme viimeisinä vuosina, kuin olen nyt. Enää en tarvitse kuulla olevani kelvoton, ei-haluttava, vaimon elämän pilannut ääliö. Elän paljon paremmin nyt.

Kaipaanko seurustelukumppania? Joskus ehkä, mutta vanhemmiten olen oppinut sen että suhteessa minulla olisi myös paljon menetettävää, jos kumppani paljastuisi luonteeltaan minulle sopimattomaksi. Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan, mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä asioita silloin kuin haluan. Realistina ymmärrän sen, että markkina-arvoni pariutumismarkkinoilla ei ole kovinkaan kummoinen, eritoten pienellä maaseutupaikkakunnalla jossa asun ja elän. Ikänsä puolesta sopivat, vapaat naiset täällä eivät ole herättäneet mielenkiintoa. Miksi pujottaa päänsä samanmoiseen silmukkaan josta olen jo kertaalleen irti päässyt? Tässä asiassa huomaan selvän eron, nuorena ajattelin että parisuhteessa on vain voitettavaa, mutta ikä tuo näkökulmaa asioihin.

Näin ollen, omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa tuota väitettä vanhempien miesten yksinäisyydestä. Toki tiedän edustavani vain itseäni, ja monen muun ikäiseni miehen ajatukset voivat olla toisenlaiset, mutta olettaisin itseni tavoin ajatteleviakin löytyvän.

Nostan pitkästä ja sinänsä hyvästä tekstistäsi pari lausetta siksi, että ne ovat jännästi ristiriitaisia:

"...sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla"

"Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan"

Eli viihdytkö siis kotona vai haluatko sittenkin mennä ja tulla? ;-)

"Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei!" lauloi Badding Somerjoki aikoinaan. Yleisesti ottaen viihdyn kotonani, ja viihtyä pitääkin kun työelämä ottaa ison osan ajasta, ja maaseudulta katsoen kaupungin neonvalot ynnä muut aktiviteetit ovat kaukana.

Vapauteen mennä ja tulla liittyy oleellisesti se että voi jättää myös menemättä tai tulematta, jos siltä tuntuu. Päätösvalta on vain ja ainoastaan itselläni. Olenko itsekäs? Ehkä olen, vaikea itseään tuolta osin ulkopuolisen silmin määritellä. Eipä tuota enää ole mitään tarvettakaan ajatella toisen ihmisen mahdollisia ajatteluja, voin tehdä ihan kuten mieli tekee.

"Cos i´m free like a bird, and that bird can never change!!!"

Melko lailla fifty-fifty menee parisuhdeajan puuhailujen kanssa, että kumpi ensin keksii mitäkin tekemistä. Nytkin olemme miehen järkkäämässä kotimaan kohteessa 😍 10/10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kyllä sitten kotona möhnöttävä pottunokka on yksinään jo sitten sellainen viihdyke, ettei siinä muuta tarvita koko loppuelämäksi.

Siinä se syö, siinä se juo, siinä se on edestä, siinä se on takas, siinä se istuu, siinä se makaa.

Upea luonnon luoma lahja naisille :D

Ja sitten miehet ihmettelevät, mikseivät kelpaa naiselle omana itsenään.

Tarkoitat siis, että sellaisena ettei tarvitse yhtään panostaa? Toivottavasti kukaan nainen ei kelpuuta.

Niin. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asenne, että heidän pitää kelvata naiselle / ystäville juuri sellaisena kuin he ovat. He eivät ymmärrä, että jokainen parisuhde vaatii jonkinlaista ylläpitoa. Siksi esim. vanhemmat miehet ovat niin yksinäisiä.

Tunnistan tuosta itseni joiltain osin. Olen mies, 60 vuotta. Olen sitä mieltä että minun tulee kelvata naiselle sellaisena kuin olen. Kuvitelkaapa muuten, jos tuossa sukupuolet käännettäisiin toisinpäin, mikä mökä... (Miksi naiset kuvittelevat että heidän pitää kelvata miehille juuri sellaisena kuin ovat, miksi eivät ymmärrä että parisuhde vaatii ylläpitoa).

Olen ollut avioliitossa,joka päättyi eroon, yhtenä syynä luullakseni juurikin tuo että en järjestänyt rouvalle riittävästi ohjelmaa, eli ulkomaanmatkoja, konsertteja, teatterissa käyntejä hotelliöineen ja illallisineen jne, no kyllä te tiedätte. Toisin sanoen olin niin arkinen ja harmaa kuin vain olla voi. En ollut innostunut ulkomaanmatkoista ja hotelliviikonlopuista osittain siksi ettei minulla ollut siihen taloudellisesti varaa koska hoidin yhteistaloutemme asuntolainojen maksun, sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla. Ex-vaimoni motkotti asiasta, ajattelin silloin kuten nykyäänkin että mikä ihmeen ohjelmatoimisto minun odotetaan olevan. Jos rouva haluaa matkustella ja hänellä on rahaa, niin voi matkustella ystävättäriensä kanssa.

Ero siis tuli. Olenko yksinäinen? Joskus, mutta enimmäkseen en. Olin paljon yksinäisempi avioliittomme viimeisinä vuosina, kuin olen nyt. Enää en tarvitse kuulla olevani kelvoton, ei-haluttava, vaimon elämän pilannut ääliö. Elän paljon paremmin nyt.

Kaipaanko seurustelukumppania? Joskus ehkä, mutta vanhemmiten olen oppinut sen että suhteessa minulla olisi myös paljon menetettävää, jos kumppani paljastuisi luonteeltaan minulle sopimattomaksi. Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan, mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä asioita silloin kuin haluan. Realistina ymmärrän sen, että markkina-arvoni pariutumismarkkinoilla ei ole kovinkaan kummoinen, eritoten pienellä maaseutupaikkakunnalla jossa asun ja elän. Ikänsä puolesta sopivat, vapaat naiset täällä eivät ole herättäneet mielenkiintoa. Miksi pujottaa päänsä samanmoiseen silmukkaan josta olen jo kertaalleen irti päässyt? Tässä asiassa huomaan selvän eron, nuorena ajattelin että parisuhteessa on vain voitettavaa, mutta ikä tuo näkökulmaa asioihin.

Näin ollen, omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa tuota väitettä vanhempien miesten yksinäisyydestä. Toki tiedän edustavani vain itseäni, ja monen muun ikäiseni miehen ajatukset voivat olla toisenlaiset, mutta olettaisin itseni tavoin ajatteleviakin löytyvän.

Nostan pitkästä ja sinänsä hyvästä tekstistäsi pari lausetta siksi, että ne ovat jännästi ristiriitaisia:

"...sekä myös siksi että viihdyin silloin kuten nytkin kotona, maaseudulla"

"Menettäisin vapauteni, mahdollisuuden mennä ja tulla niinkuin haluan"

Eli viihdytkö siis kotona vai haluatko sittenkin mennä ja tulla? ;-)

Mies tahtoo olla, mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Näinhän se tuppaa menemään.

Mikä estää sinua tekemästä samoin?

Nykyään kysyy usein ensin minulta, mitä haluan tehdä, jos on yhteistä vapaa-aikaa. Tai lapsilta. Sitten ehdottaa itse jotain ja päätetään niistä vaihtoehdoista yhdessä. Ja kysyy myös sopiiko, jos hän lähtee ilman minua ja lapsia jonnekin. Tämä toimii meillä hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Minäpä kerron tässä viimeisestä vuodesta hieman näin miehen näkökulmasta.

Muutettiin isompaan taloon kun katras kasvaa, oli melkoinen vääntö, että otetaanko tämä talo koska lattia oli väärän värinen. Sanoin, että sen voi vaihtaa ja siihen saa aivan minkälaisen lattian tahansa, keittiö piti laittaa uusiksi koska se oli kertakaikkiaan käyttöikänsä päässä.

Eli alkuperäinen remontti oli lattiat, listat, keittiö, seinien maalaus, sähköjen tarkistus, katkaisimien ja pistorasioiden vaihto (vanhat oli kusen keltaiset) ja sitten yllätykseksi laitoin ulkoporealtaan. Remontti alkoi marraskuun puolessa välissä ja se saatettiin jouluksi loppuun siitäkin huolimatta, että emäntä heitti hanskat tiskiin ekan päivän jälkeen.

Sanottakoon, että kävi sääliksi lapsia, kun joutuivat istuskelemaan rempan keskellä puhelimet kourassa saunan lauteilla tai jossain missä eivät olleet tiellä. Upeasti jaksoivat, 6 viikkoa on pitkä aika.

Noh tän jälkeen oli sitten muutto ja vaimo oli sanonut, että älä tee mitään kun hän järjestelee tavarat niin, että ne on loogisesti.... Niinpä muutto päivänä delegoitiin sitten yksi ystäväni pakkaamaan tavaroita laatikoihin, että ylipäätään saatiin tavarat uuteen asuntoon (Olen hänelle kiitollisuuden velassa, vaikka annoin vähän rahaa niin silti se ei mennyt niiinkuin piti) .

Muutostakin selvittiin ja jouluna saatiin pukki kylään, poreallas lämpeni ja isännällä saattoi siinä yön pikkutunteina lipsahtaa ihan kännin puolelle, kun testasin uutta poreallasta (yksin..).

Noh keväällä odottelin, että ne tavarat oikeasti löytäisivät paikalleen, että saisin listoitusprojektin valmiiksi, yksi huone oli siis listoittamatta. Meni hermot, heitin romut pois huoneesta ja listoitin sen viikko ennen kesäloman alkua. Totesin, että vihdoin alkuperäinen remontti on valmis.

Kesäloma alkoi, käväisin työkaverin kanssa etelä helsingissä autolla sillä suomalaisten yleisimmällä kulttuurimatkalla (5h osto risteily). Pääsin kotiin ja terassin kaiteilta suli viimeiset lumet, todettiin vaimon kanssa, että terassin kaiteet on kyllä surkeassa kunnossa. Alkoi siis terassiremontti, purin kaiteet, vaihdoin lahot tukipilarit, hioin ja öljysin terassin, upotin altaan ja asensin lasimoduulit altaan päätyyn sillä talviaikaan tuuli on aika kylmä, vaikka kyse ei olekkaan kuin muutamasta sekunnista. Toiseen päätyyn asennettiin merimiesköysi tyyliset kaiteet ja pilarit tietysti hiottiin ja maalattiin.

Tämän lisäksi on tehty pari mökkireissua, kestitty anoppia ja hoidettu pihaa. Arvatkaapas arvon naiset, olenko saanut edes kiitosta tästä, puhumattakaan seksistä?

Mies 32v

Aika väsy kirjoitti:

Minäpä kerron tässä viimeisestä vuodesta hieman näin miehen näkökulmasta.

Muutettiin isompaan taloon kun katras kasvaa, oli melkoinen vääntö, että otetaanko tämä talo koska lattia oli väärän värinen. Sanoin, että sen voi vaihtaa ja siihen saa aivan minkälaisen lattian tahansa, keittiö piti laittaa uusiksi koska se oli kertakaikkiaan käyttöikänsä päässä.

Eli alkuperäinen remontti oli lattiat, listat, keittiö, seinien maalaus, sähköje n tarkistus, katkaisimien ja pistorasioiden vaihto (vanhat oli kusen keltaiset) ja sitten yllätykseksi laitoin ulkoporealtaan. Remontti alkoi marraskuun puolessa välissä ja se saatettiin jouluksi loppuun siitäkin huolimatta, että emäntä heitti hanskat tiskiin ekan päivän jälkeen.

Sanottakoon, että kävi sääliksi lapsia, kun joutuivat istuskelemaan rempan keskellä puhelimet kourassa saunan lauteilla tai jossain missä eivät olleet tiellä. Upeasti jaksoivat, 6 viikkoa on pitkä aika.

Noh tän jälkeen oli sitten muutto ja vaimo oli sanonut, että älä tee mitään kun hän järjestelee tavarat niin, että ne on loogisesti.... Niinpä muutto päivänä delegoitiin sitten yksi ystäväni pakkaamaan tavaroita laatikoihin, että ylipäätään saatiin tavarat uuteen asuntoon (Olen hänelle kiitollisuuden velassa, vaikka annoin vähän rahaa niin silti se ei mennyt niiinkuin piti) .

Muutostakin selvittiin ja jouluna saatiin pukki kylään, poreallas lämpeni ja isännällä saattoi siinä yön pikkutunteina lipsahtaa ihan kännin puolelle, kun testasin uutta poreallasta (yksin..).

Noh keväällä odottelin, että ne tavarat oikeasti löytäisivät paikalleen, että saisin listoitusprojektin valmiiksi, yksi huone oli siis listoittamatta. Meni hermot, heitin romut pois huoneesta ja listoitin sen viikko ennen kesäloman alkua. Totesin, että vihdoin alkuperäinen remontti on valmis.

Kesäloma alkoi, käväisin työkaverin kanssa etelä helsingissä autolla sillä suomalaisten yleisimmällä kulttuurimatkalla (5h osto risteily). Pääsin kotiin ja terassin kaiteilta suli viimeiset lumet, todettiin vaimon kanssa, että terassin kaiteet on kyllä surkeassa kunnossa. Alkoi siis terassiremontti, purin kaiteet, vaihdoin lahot tukipilarit, hioin ja öljysin terassin, upotin altaan ja asensin lasimoduulit altaan päätyyn sillä talviaikaan tuuli on aika kylmä, vaikka kyse ei olekkaan kuin muutamasta sekunnista. Toiseen päätyyn asennettiin merimiesköysi tyyliset kaiteet ja pilarit tietysti hiottiin ja maalattiin.

Tämän lisäksi on tehty pari mökkireissua, kestitty anoppia ja hoidettu pihaa. Arvatkaapas arvon naiset, olenko saanut edes kiitosta tästä, puhumattakaan seksistä?

Mies 32v

Mikä osa tästä oli sitä PARISUHDEAIKAAN panostamista? Joo, paljon olet touhunnut ja hyörinyt edestakaisin mutta vaimosi silti luultavasti on koko tuon ajan kaivannut että osoittaisit jotain mielenkiintoa myös parisuhteeseen ja edes pieni määrä tuota aktiivisuutta jonka sai poreallas, talo, jouluna ryyppääminen, kavereiden ryyppyreissu, jossain vaiheessa edes pikkiriikkinen muru siitä olisi irronnut myös jonkun kahdenkeskisen yhteisen, PARISUHDETEKEMISEN järjestämiseen.

Toki voi välillä käydä jossain tai tehdä jotain, mutta tarvitseeko koko ajan olla tekemistä ja menemistä. Sellainen kuva tulee joidenkin teksteistä. Se tylsä arki on kuitenkin parasta, ja testaa sen parisuhteen. Oletteko taas valinneet miehen väärin? Ja mitä asialle voisi, ja myöskin pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Aika väsy kirjoitti:

Minäpä kerron tässä viimeisestä vuodesta hieman näin miehen näkökulmasta.

Muutettiin isompaan taloon kun katras kasvaa, oli melkoinen vääntö, että otetaanko tämä talo koska lattia oli väärän värinen. Sanoin, että sen voi vaihtaa ja siihen saa aivan minkälaisen lattian tahansa, keittiö piti laittaa uusiksi koska se oli kertakaikkiaan käyttöikänsä päässä.

Eli alkuperäinen remontti oli lattiat, listat, keittiö, seinien maalaus, sähköje n tarkistus, katkaisimien ja pistorasioiden vaihto (vanhat oli kusen keltaiset) ja sitten yllätykseksi laitoin ulkoporealtaan. Remontti alkoi marraskuun puolessa välissä ja se saatettiin jouluksi loppuun siitäkin huolimatta, että emäntä heitti hanskat tiskiin ekan päivän jälkeen.

Sanottakoon, että kävi sääliksi lapsia, kun joutuivat istuskelemaan rempan keskellä puhelimet kourassa saunan lauteilla tai jossain missä eivät olleet tiellä. Upeasti jaksoivat, 6 viikkoa on pitkä aika.

Noh tän jälkeen oli sitten muutto ja vaimo oli sanonut, että älä tee mitään kun hän järjestelee tavarat niin, että ne on loogisesti.... Niinpä muutto päivänä delegoitiin sitten yksi ystäväni pakkaamaan tavaroita laatikoihin, että ylipäätään saatiin tavarat uuteen asuntoon (Olen hänelle kiitollisuuden velassa, vaikka annoin vähän rahaa niin silti se ei mennyt niiinkuin piti) .

Muutostakin selvittiin ja jouluna saatiin pukki kylään, poreallas lämpeni ja isännällä saattoi siinä yön pikkutunteina lipsahtaa ihan kännin puolelle, kun testasin uutta poreallasta (yksin..).

Noh keväällä odottelin, että ne tavarat oikeasti löytäisivät paikalleen, että saisin listoitusprojektin valmiiksi, yksi huone oli siis listoittamatta. Meni hermot, heitin romut pois huoneesta ja listoitin sen viikko ennen kesäloman alkua. Totesin, että vihdoin alkuperäinen remontti on valmis.

Kesäloma alkoi, käväisin työkaverin kanssa etelä helsingissä autolla sillä suomalaisten yleisimmällä kulttuurimatkalla (5h osto risteily). Pääsin kotiin ja terassin kaiteilta suli viimeiset lumet, todettiin vaimon kanssa, että terassin kaiteet on kyllä surkeassa kunnossa. Alkoi siis terassiremontti, purin kaiteet, vaihdoin lahot tukipilarit, hioin ja öljysin terassin, upotin altaan ja asensin lasimoduulit altaan päätyyn sillä talviaikaan tuuli on aika kylmä, vaikka kyse ei olekkaan kuin muutamasta sekunnista. Toiseen päätyyn asennettiin merimiesköysi tyyliset kaiteet ja pilarit tietysti hiottiin ja maalattiin.

Tämän lisäksi on tehty pari mökkireissua, kestitty anoppia ja hoidettu pihaa. Arvatkaapas arvon naiset, olenko saanut edes kiitosta tästä, puhumattakaan seksistä?

Mies 32v

Mikä osa tästä oli sitä PARISUHDEAIKAAN panostamista? Joo, paljon olet touhunnut ja hyörinyt edestakaisin mutta vaimosi silti luultavasti on koko tuon ajan kaivannut että osoittaisit jotain mielenkiintoa myös parisuhteeseen ja edes pieni määrä tuota aktiivisuutta jonka sai poreallas, talo, jouluna ryyppääminen, kavereiden ryyppyreissu, jossain vaiheessa edes pikkiriikkinen muru siitä olisi irronnut myös jonkun kahdenkeskisen yhteisen, PARISUHDETEKEMISEN järjestämiseen.

Tässä viimeksi tänään taisin laittaa viestiä ja kysyä, mitä hän haluaisi tehdä hääpäivämme kunniaksi mutta odottelen vastausta.

Lähinnä tuon esille sitä kiittämättömyyttä mitä monet miehet kokevat, toin myös ne ryyppyreissut esille, tuodakseni esiin sen, että en ole mikään täydellinen ori jossain sateenkaaren tuollapuolen.

Aika väsy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väsy kirjoitti:

Minäpä kerron tässä viimeisestä vuodesta hieman näin miehen näkökulmasta.

Muutettiin isompaan taloon kun katras kasvaa, oli melkoinen vääntö, että otetaanko tämä talo koska lattia oli väärän värinen. Sanoin, että sen voi vaihtaa ja siihen saa aivan minkälaisen lattian tahansa, keittiö piti laittaa uusiksi koska se oli kertakaikkiaan käyttöikänsä päässä.

Eli alkuperäinen remontti oli lattiat, listat, keittiö, seinien maalaus, sähköje n tarkistus, katkaisimien ja pistorasioiden vaihto (vanhat oli kusen keltaiset) ja sitten yllätykseksi laitoin ulkoporealtaan. Remontti alkoi marraskuun puolessa välissä ja se saatettiin jouluksi loppuun siitäkin huolimatta, että emäntä heitti hanskat tiskiin ekan päivän jälkeen.

Sanottakoon, että kävi sääliksi lapsia, kun joutuivat istuskelemaan rempan keskellä puhelimet kourassa saunan lauteilla tai jossain missä eivät olleet tiellä. Upeasti jaksoivat, 6 viikkoa on pitkä aika.

Noh tän jälkeen oli sitten muutto ja vaimo oli sanonut, että älä tee mitään kun hän järjestelee tavarat niin, että ne on loogisesti.... Niinpä muutto päivänä delegoitiin sitten yksi ystäväni pakkaamaan tavaroita laatikoihin, että ylipäätään saatiin tavarat uuteen asuntoon (Olen hänelle kiitollisuuden velassa, vaikka annoin vähän rahaa niin silti se ei mennyt niiinkuin piti) .

Muutostakin selvittiin ja jouluna saatiin pukki kylään, poreallas lämpeni ja isännällä saattoi siinä yön pikkutunteina lipsahtaa ihan kännin puolelle, kun testasin uutta poreallasta (yksin..).

Noh keväällä odottelin, että ne tavarat oikeasti löytäisivät paikalleen, että saisin listoitusprojektin valmiiksi, yksi huone oli siis listoittamatta. Meni hermot, heitin romut pois huoneesta ja listoitin sen viikko ennen kesäloman alkua. Totesin, että vihdoin alkuperäinen remontti on valmis.

Kesäloma alkoi, käväisin työkaverin kanssa etelä helsingissä autolla sillä suomalaisten yleisimmällä kulttuurimatkalla (5h osto risteily). Pääsin kotiin ja terassin kaiteilta suli viimeiset lumet, todettiin vaimon kanssa, että terassin kaiteet on kyllä surkeassa kunnossa. Alkoi siis terassiremontti, purin kaiteet, vaihdoin lahot tukipilarit, hioin ja öljysin terassin, upotin altaan ja asensin lasimoduulit altaan päätyyn sillä talviaikaan tuuli on aika kylmä, vaikka kyse ei olekkaan kuin muutamasta sekunnista. Toiseen päätyyn asennettiin merimiesköysi tyyliset kaiteet ja pilarit tietysti hiottiin ja maalattiin.

Tämän lisäksi on tehty pari mökkireissua, kestitty anoppia ja hoidettu pihaa. Arvatkaapas arvon naiset, olenko saanut edes kiitosta tästä, puhumattakaan seksistä?

Mies 32v

Mikä osa tästä oli sitä PARISUHDEAIKAAN panostamista? Joo, paljon olet touhunnut ja hyörinyt edestakaisin mutta vaimosi silti luultavasti on koko tuon ajan kaivannut että osoittaisit jotain mielenkiintoa myös parisuhteeseen ja edes pieni määrä tuota aktiivisuutta jonka sai poreallas, talo, jouluna ryyppääminen, kavereiden ryyppyreissu, jossain vaiheessa edes pikkiriikkinen muru siitä olisi irronnut myös jonkun kahdenkeskisen yhteisen, PARISUHDETEKEMISEN järjestämiseen.

Tässä viimeksi tänään taisin laittaa viestiä ja kysyä, mitä hän haluaisi tehdä hääpäivämme kunniaksi mutta odottelen vastausta.

Lähinnä tuon esille sitä kiittämättömyyttä mitä monet miehet kokevat, toin myös ne ryyppyreissut esille, tuodakseni esiin sen, että en ole mikään täydellinen ori jossain sateenkaaren tuollapuolen.

Ja taas alleviivasit, miksi vaimosi on tyytymätön.

Panostuksesi ja aktiivisuutesi parisuhteen eteen on laittaa vaimolle viestiä ja kysyä mitä hän haluaisi tehdä?

Lue tätä ketjua, oikeasti. Se suurin asia joka naisia syö ja jonka takia he miettivät eroa heti ensi tilaisuuden koittaessa on, että miehet ovat veteliä perässävedettäviä jotka eivät osaa suunnitella ja toteuttaa, eivät edes ideoida.

Onko todellakin paras mihin pystyt ja mihin olet valmis parisuhteen eteen se, että heittäydyt maahan ja toteat että sulle on ihan sama, vaimo päättäköön, vaimo järjestäköön ja sinun panoksesi on se että suostut auliisti olemaan se parisuhteen kivireki? Sinun suurin rakkaudenosoituksesi on se, että et ehkä pistä tikkua ristiin parisuhteen eteen mutta et hanaa hirveästi vastaankaan kunhan vaimosi hoitaa kaiken yhteisen ajan aktiviteetit?

No, se on oma valintasi, ei siinä mitään. Mutta pliis älä kehtaa muka ihmetellä, miksi vaimosi on onneton, äläkä todellakaan sitten jossain vaiheessa väitä, että "ero tuli puskista vaikka kaikki oli hyvin".

Eikö näistä yhteisistä mielenkiintoista pitäisi keskustella? Miettiä yhdessä, että mikä olisi molemmille mielekkäintä. Eikä niin, että toinen järjestää jotain, johon toisen on väkisin osallistuttava. Taas huomaa tämän keskustelun puuttumisen.

Aika väsy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika väsy kirjoitti:

Minäpä kerron tässä viimeisestä vuodesta hieman näin miehen näkökulmasta.

Muutettiin isompaan taloon kun katras kasvaa, oli melkoinen vääntö, että otetaanko tämä talo koska lattia oli väärän värinen. Sanoin, että sen voi vaihtaa ja siihen saa aivan minkälaisen lattian tahansa, keittiö piti laittaa uusiksi koska se oli kertakaikkiaan käyttöikänsä päässä.

Eli alkuperäinen remontti oli lattiat, listat, keittiö, seinien maalaus, sähköje n tarkistus, katkaisimien ja pistorasioiden vaihto (vanhat oli kusen keltaiset) ja sitten yllätykseksi laitoin ulkoporealtaan. Remontti alkoi marraskuun puolessa välissä ja se saatettiin jouluksi loppuun siitäkin huolimatta, että emäntä heitti hanskat tiskiin ekan päivän jälkeen.

Sanottakoon, että kävi sääliksi lapsia, kun joutuivat istuskelemaan rempan keskellä puhelimet kourassa saunan lauteilla tai jossain missä eivät olleet tiellä. Upeasti jaksoivat, 6 viikkoa on pitkä aika.

Noh tän jälkeen oli sitten muutto ja vaimo oli sanonut, että älä tee mitään kun hän järjestelee tavarat niin, että ne on loogisesti.... Niinpä muutto päivänä delegoitiin sitten yksi ystäväni pakkaamaan tavaroita laatikoihin, että ylipäätään saatiin tavarat uuteen asuntoon (Olen hänelle kiitollisuuden velassa, vaikka annoin vähän rahaa niin silti se ei mennyt niiinkuin piti) .

Muutostakin selvittiin ja jouluna saatiin pukki kylään, poreallas lämpeni ja isännällä saattoi siinä yön pikkutunteina lipsahtaa ihan kännin puolelle, kun testasin uutta poreallasta (yksin..).

Noh keväällä odottelin, että ne tavarat oikeasti löytäisivät paikalleen, että saisin listoitusprojektin valmiiksi, yksi huone oli siis listoittamatta. Meni hermot, heitin romut pois huoneesta ja listoitin sen viikko ennen kesäloman alkua. Totesin, että vihdoin alkuperäinen remontti on valmis.

Kesäloma alkoi, käväisin työkaverin kanssa etelä helsingissä autolla sillä suomalaisten yleisimmällä kulttuurimatkalla (5h osto risteily). Pääsin kotiin ja terassin kaiteilta suli viimeiset lumet, todettiin vaimon kanssa, että terassin kaiteet on kyllä surkeassa kunnossa. Alkoi siis terassiremontti, purin kaiteet, vaihdoin lahot tukipilarit, hioin ja öljysin terassin, upotin altaan ja asensin lasimoduulit altaan päätyyn sillä talviaikaan tuuli on aika kylmä, vaikka kyse ei olekkaan kuin muutamasta sekunnista. Toiseen päätyyn asennettiin merimiesköysi tyyliset kaiteet ja pilarit tietysti hiottiin ja maalattiin.

Tämän lisäksi on tehty pari mökkireissua, kestitty anoppia ja hoidettu pihaa. Arvatkaapas arvon naiset, olenko saanut edes kiitosta tästä, puhumattakaan seksistä?

Mies 32v

Mikä osa tästä oli sitä PARISUHDEAIKAAN panostamista? Joo, paljon olet touhunnut ja hyörinyt edestakaisin mutta vaimosi silti luultavasti on koko tuon ajan kaivannut että osoittaisit jotain mielenkiintoa myös parisuhteeseen ja edes pieni määrä tuota aktiivisuutta jonka sai poreallas, talo, jouluna ryyppääminen, kavereiden ryyppyreissu, jossain vaiheessa edes pikkiriikkinen muru siitä olisi irronnut myös jonkun kahdenkeskisen yhteisen, PARISUHDETEKEMISEN järjestämiseen.

Tässä viimeksi tänään taisin laittaa viestiä ja kysyä, mitä hän haluaisi tehdä hääpäivämme kunniaksi mutta odottelen vastausta.

Lähinnä tuon esille sitä kiittämättömyyttä mitä monet miehet kokevat, toin myös ne ryyppyreissut esille, tuodakseni esiin sen, että en ole mikään täydellinen ori jossain sateenkaaren tuollapuolen.

Itsellä pistin silmään tuo "laittaa viestiä ja kysyä, mitä hän haluaisi tehdä hääpäivämme kunniaksi". Kysymällä pelkästään mitä vaimo haluaa tehdä sysäät hänen kontolleen yhteisen tekemisen suunnittelun. Mikäli et halua sysätä hänelle suunnittelua niin ehdota itse ensin jotain josta molemmat pitävät ja lisäksi kysyisin, että haluaako vaimo mieluummin, että yhdessä suunnittelette tekemisen.

Remonttikohteen ostamisessa kannattaa miettiä sitä, että remontoidaanko sitä yhdessä, yksin vai oisko parempi ostaa mahdollisimman valmis asunto. Jos ostaa remonttikohteen, se pitää remontoida. Ikävää, että vaimo heitti hanskat tiskiin, eikä osallistunut remonttiin. Onko hän aina ollut sellainen, joka heittää helposti hanskat tiskiin? Tai luovuttaa? Ei sellaisen kanssa voi ottaa mitään isoa projektia hoitaakseen. Entä lapset? Ovatko lapset ja kodinhoito yhteisesti hoidossa vai niin, että vaimo hoitaa lapset+kodinhoidon+ruoan+remontin ja mies hoitaa vaan remonttia?

Jos ostaa remonttikohteen, joka pitää remontoida, siinä pitää joko itse olla aivan pähkinöinä, kun pääsee remontoimaan, molempien pitää olla remonttiin yhteisesti panostavia, tai sitten palkataan remonttiapua. Ei siitä työstä, jonka on itse ottanut kontolleen, saa välttämättä mitään kiitosta saatikka seksiä palkaksi. Ei oman kodin laittamisesta saada palkkaa.

Mies 32v ymmärtää nyt, miltä niistä naisista tuntuu, jotka jäävät yksin hoitamaan kotia ja lapsia, kun mies ulkoistaa itsensä yhteisestä projektista (vaikka olisi luvannut hoitaa omia lapsiaan).

Älkää lyökö hynttyitä yhteen ihmisen kanssa, joka ei halua samoja asioita ja on persoonaltaan liian erilainen.

Aika väsy kirjoitti:

Lähinnä tuon esille sitä kiittämättömyyttä mitä monet miehet kokevat, toin myös ne ryyppyreissut esille, tuodakseni esiin sen, että en ole mikään täydellinen ori jossain sateenkaaren tuollapuolen.

Huh... joo, et todellakaan ole "täydellinen ori". Toivon todella, että suhteessanne on jotain hyvää jota tuossa viestissä et osannut mainita. Muutoin ihmettelen suuresti miksi vaimosi ei ole jo lähtenyt.

Tosiaan, vaikuttaa siltä, että vaimosi ei oikeasti halunnut tuota taloa. Syy ei ollut väärissä lattioissa vaan jossain muussa. Mutta sivuutit sen, painostit taloon uskottelemalla itsellesi että ne on ne lattiat vaan mistä vaimo ei tykkää. Sitten vaimosi katsoo vierestä kun mies jynssää ja puunaa, korjaa ja fiksaa ja käyttää kaiken energiansa taloon (jossa vaimo ei välttämättä edes viihdy tai koe kodikseen). Pakkomielteisestä remppaamisesta ja parisuhteen täydellisestä laiminlyönnistä pitäisi sitten olla vielä kiitollinen! Ja se sinun suuri kädenojennuksesi parisuhteen eteen on sitten kysyä mitä vaimo haluaa tehdä hääpäivänä, jotta et joudu ottamaan siitäkään, kuten mistään muustakaan parisuhdejutusta minkäänlaista vetovastuuta.

Painajaismainen mies. Siis sydäntä riipii vaimon puolesta, että tuollaisen kanssa on lapsia, joiden takia luultavasti hän sinnittelee. Mutta jossain vaiheessa sinnittely loppuu ja hän lähtee. Ja sinä ihmettelet miksi vaimo lähti vaikka hienon terassinkin nyhersit.

Talon remppaaminen on ollut sinun pakokeinosi parisuhteesta, älä viitsi leikkiä että vaimon pitäisi siitä olla vielä kiitollinen!

Me liikutaan paljon. Lapset oli pienenä äidilläni hoidossa. Nyt isona lapset haluavat, että olemme jossain viikonloput.

Käymme paljon kulttuuri - tapahtumissa ja ulkona syömässä.

Emme ole koskaan olleet koti-ihmisiä.

Lapsista tullut ihan normaaleja aikuisia.

Käyvät kumpikin vakituisesti työssä.