Murteela

1500 viestiä :)

Tervehdys,

Bepanthenin pullo on välilä lötky. Välilä on ihan hyvä. Pipetit ois parempii, mutta oon käyttäny pullotippoja.

Viimme kesänä optikko piti myyntipuhheen silimätipoista, joita siinä liikkeessä myyttiin.  Ei olleet kaksisia. Niinku ei olleet sen liikkeen lasitkkaa. 

Parahiihhttoo katon tässä. Kyllä mie ihhailen näitä urhheiilijoita kovasti.

Sofia

Mökki oli talviasuttava sadan neliön vuorattu hirsitalo, kaksi kamaria, pirtti ja keittiö. Iso umpiveranta, jossa siinäkin ikkunat täynnä kukkivia kasveja. Oli siellä pyykinpesukonekin saunan eteisessä. Vesijohto oli kaivolta saunalle, jossa kotapadassa joka päivä kuuma vesi. Saunarakennuksen toisessa päädyssä oli isännän verstashuone, jossa oli sota-aikana asunut ihmisiä. Olisi sitäkin voinut käyttää kesäpaikkana, kahdella seinällä oli ikkunat. 

Olen aiemmin kertonutkin, että suurin osa hedelmäpuista oli edellisten asukkaiden istuttamia. Oli omenoita, luumuja, päärynöitä, kirsikoita ja kriikunoita. Marjapensaat laitettiin uusiksi ja niitä olikin monta lajia tyrnistä karhunvatukkoihin ja pensasmustikkoihin neljän erilaisen herukan lisäksi, vadelmia ja aronioita unohtamatta. Pakastettavaa riitti ja kavereillekin.

Kun vielä perennoja oli piha väärällään ja ruukkukukkiakin harrastin, niin senkin lajin puuhaa riitti. Onneksi tytär oli innokas osallistuja niissä hommissa ja osasi myös opastaa minua monessa asiassa silloin, kun ehti tulemaan.

Talossa oli kaikki tarpeellinen, siis toinen koti. Ei tosin sisävessaa tai viemäriä, mutta siihen oli totuttu, eikä se kesällä tuottanut ongelmia ennen kuin vanhuus alkoi painaa päälle. Syksypimeällä ulkohuussi rupesi haittaamaan, vaikka olihan pihalla valaistus. En olisi ikinä uskonut, miten voi ihminen rapistua ikääntyessään. Onneksi on teitä "tervaskantoja", jotka voitte suunnitella vaikka mitä, kun kuntoa on. Onnea matkaan jatkossakin!

Me olemme enemmän kuin tyytyväisiä, että nyt asutaan kerrostalossa, metsän reunassa. Ylimmästä kerroksesta näköalat ovat hyvät ja talo on hiljainen. 

Silmätipoista sen verran, että en käytä mitään.

Hyvää jatkoa kaikille!

T. Tilo

Hei taas, minähän sekkoilin, ku eihän sulla Vuapukka ollukkaan Bevita vaan Bepanthen. Sorry. :)

Ja kiitos sinulle ja samoin Dorikselle silmätippatievoista ja Dorikselle myös mökkitievoista. Mukavan kokonen mökki teillä on, ja kiva ku on pihasauna ja miesluolaki. :) 

Niistä lapsiasioista. Mullaha on ollu vauvakuume jo murkkuikäsestä asti, mutta silti vuosia tarkkaan mietin, hankkiako lapsia vai ei. No sitte hankittiin. Mullon kaks enkelivauvaaki, joten monta kertaa oon ollu raskauen tilasa.

Lasten kans on ollu tosi ihanaa ja joskus tosi raskastaki. Tietenki oon onnellinen, että he ovat olemassa ja heidän pienokaisesa kans, iloitsen  heistä kaikista, mutta se on raskasta, että äitiyden huolta riittää hautaan asti - ja liekö sen jäläkeenki. Koen, ettois palijo helepompaa ellää, jos ei ois lapsia tämmösesä maalimasa, mikä meillä nyt on. Aina, ihan joka päivä, mullon lapset perheineen mielesä, vaikka tiiän, että he voivat hyvin, ovat mieleltään tasapainoisia ja fyysisestikki suht terveitä ja pärjäävät työ- ja perhe-elämässään, mutta ovathan heki stressaantuneita välillä esim. työelämän, perhe-elämän, harrastusten ym. yhteen sovittamisessa.

Haluaisin kysyä teiltä, joilla ei ole lapsia, että päätittekö olla hankkimatta lapsia vai oliko teillä se monelle surullinen tilanne, ettei lapsia saanut, vaikka halusi?

Miten koette nyt vanhempana, kun lapsia ei ole, että onko se hyvä vai huono asia?

Jos meillä ei olisi lapsia, olisimme vapaita muuttamaan jonnekki etelämmäs Suomia asumaan. En säästelisi asioita lapsia varten, en rahaa enkä muitakaan asioita. Siitäpä tuliki mieleeni, että pitänee alakaa laittaan pois niitä leluja, mitä pienokaiset ei ennää tarvi. :) Sofia

Mis iäs kunto alkaa rapistummaa nii, et ei kerrassaa jaksa tehhä niitä  töitä, mitkä aikasemmi olliit iha normaalii toimintaa?

Vähitelle uupuut voimat,  kiukuttaa ja joskus masentaa jos ei kestävyyttä oo tarpeeks. Ei oo olt tarvetta lähtee ventovieraasee maaha tai kaupunkii autolla ajelemmaa. Iha siks ku ei innosta. Sekkii taitaa olla vanhenemissee kuuluvaa.

Mite teil toisil  on innostus ja kunto? Tilo on ajoissa luopunt taakasta ja selvint muutoksesta.

T. Saiko

Miulle on olt tarpeen uskoo siihe, et Taivaa Isä antaa miulle vappauvven valita kaikessa nii hyvässä  ku pahassa. Samoin hää antaa nii paljo kannettavvaa ku ihmine jaksaa kantaa. Mie  kannan huolta jokaisesta pienest asjast - aikanaa vanhemmistain. Ja miulle ol vaa hyväks ettei meil oo lapsii. En oo millokaa olt pahollain tai surullinen, ettei oo lapsii. Se vaa on nii, ettei lapsia oo. Aikanaa sukulaiset kyseliit, et eiks teillekkii vois lapsia tulla, ku elämä muute ol mallillaa.  Hirmune huol ol ain omasta kissasta, älkää nyt naurako, mut asja on nii.

Asuin toisinaa miun töihe tai miehen töihe takia  hirmuse kaukaan vanhemmistain ja tavattii pari kertaa vuuvvessa, mut sit usseempi viikko kerrallaa.  Nykyää on nopeampia kuluvälineitä ja nykyää on kaik maholliset viestintävälineet ja voip olla jatkuvassa yhteydessä toiselt puolelt maailmaa. Oiskoha se lasten vanhemmille tarpeen, et tekisiit myös elämän hyvän olon ja viihtymisen mukkaa. 

Hyvi tavallista, et vanhemmat ihmiset muuttaat etelään, tuskin sillo ajattelevat ommii lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Sit ku sairauksii tulee tai muute elämä kääntyy toiseks, ni tullaa kipin kapin ommaa kotimaahan.

T. Saiko

Hei Tilo, kirjoitimmekin osan aikaa samaan aikaan, joten viestisi jäi huomaamatta.

Ihanalta vaikuttaa tuo teidän entinen kakkoskotinne. Mukava, että olette saaneet aika pitkän aikaa asua ja touhuta siellä.

Kyllä tässä itsekin huomaa, ettei enää palaudu samalla tavalla rasituksista, joten pitää yrittää olla kaukaa viisas ja tehdä oikeat päätökset asumisen suhteen. Mieheni on niin ulkoilmaihminen, että kesäkoti on tässä vaiheessa "pakollinen". Minulle riittäisi iso parveke ja metsänäkymä sekä kävelylenkit.

Ihana, että kerrostalokotinne on hiljainen. Asuin aikoinaan 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa ja toisessa, joka oli rakennettu 80-luvulla. Molemmissa oli hyvä äänieristys, mutta on kokemusta myös tosi huonoista - kyläpaikoissa ollessa enimmäkseen. Siellä ei ollut kyllä mitään yksityisyyttä, kun sai naapureiden puheestakin selvää ja vessa-asiointi siihen vielä lisäksi.

Pitää olla luottavaisin mielin, että kaikki järjestyy parhain päin. Myönteinen ajattelu ja huumori ovat hyvä selviytymiskeino arjessa. Ja Tilo, kiva tietää, ettet kärsi kuivista silmistä. Sekin on ilonaihe - minullekin. :) Sofia

https://kukkaiselamaa.fi/wp-content/uploads/2017/10/IMG_02381.jpg

Millo Sofia oot viimeks käynt silmälääkärissä ja ottant asjan puhheeks? Miulla on kaihi leikattu molemmist silmist ja toisinaa laitan eri valmistajien tippoja silmiin. Tätä 0,4% hyaluronia oon käyttänt ampulleina, tai miten sen asjan tahtoo sannoo. Oon käyttän koko vuorokauvven ajan, ei miul oo olt nii vällii, ku säilytän kylmässä kaik ihovoiteetkii. Eikö siulla silmät ärsyynny ku aamulla sen töhnän poistat silmistä.

Myö hoijjetaa kahta talloo, mut kummastakkaa ei tahota luopuu. Myö ollaa nii mukavuuvven halusii, et tahotaa ommii tavaroihe keskellä assuu. Hotellit ja vuokramökit ovat miulle olleet vaikeita ja kokonaa ollaa sellasista luovuttu. Miun pittää vieraat paikat myös hotellihuoneet tai laivan hytit pestä desinfektioaineella, jotta rauhotun, lattiat ja kylppärit ja pöyvvänpäälliset tarkkaa. Ain on pyyhkeet ja aineet itsellä mukana. Mut sanon, etten oo mitekää siivousvimmainen omassa kodissa, vaa iha siivoon millo huvittaa, omat roskat ei rasita mitekää. Nyt aurinko näyttää pölyjen paikan tääl sisällä. Mut apua, en luota toisten tekemiin siivouksiin.

Unohin hakkee pyykit pesukonneesta, täytyy saaha kuivaks huomiseen mennessä. Kahvivieraita tulee huomenna. On siulla Sofia touhuamista jos ovat yövieraita.

T. Saiko

Sofia

Eipä mittää vauvakuumetta olt koskaa, ennemminki oon ain uatelt et miust ei äi'iks oo. En kestäs sitä jatkuvaa huolta. Ja kun tiä muailma mennee vua hurjemmaks ja hurjemmaks. Oltiin jo 33/37 v, ko yhtee mentii. Reissattii paljo ja harrastuksetki vei ajat. Ei ollu lapset meill suunnitelmiss. Eikä kavuta nytkää, vanhempana. Näillä mentii ja näi on hyvä. Ei lemmikkejäkää huolehittavana.

Käsitöiss alkaa sinapin värine pontso olla osien liittämistä vaille valmis, mitähän seuraavaks...

Doris

Taas käin lukasemassa ja tuo pontso kiinnostaa. Teit sie Doris paksust langast vai enemmä juhlakäyttöön. Miul on tummanharmaa pontso ja se päällä retkottelen tääl sisäl aina. Se on talvella mahottoma kätevä, siihe tein hupun myös. Palmikkoneuletta  muutama kappale ja oon vähä tehnt hartiamallii ni istuu paremmi. Sitä en vaihtais mihinkään.

No nyt kähnäävät Serbian parlamentissa on iha savunen ilmapiiri. TV on kaiken maaliman uutisia. Miu mies on mänt tuonne miesluolaan ja miun pittää käyvvä katsomassa, et onks viel omilla jaloillaan, ku siel on nii mahottomast kaikkee mihi voip kompastuu. Vähäkää ku tulee paremp ilma ni jo hää sinne ruuvvaamaa tai mitä sit on meneillää.

T. Saiko

Hei taas,

Saiko, kiitos ku vastasit lapsikysymyksiini. Niinä vuosina, ku mietin, hankkiakko lapsia vai ei, mullaki oli kissa. Ja sillä oli jottain korvavaivaa, nii muistan ku mietin, että kuinka kova huoli mullois lapsista, ku kissastaki näin huolehin. 

Uskon, että olipa lapsia tai ei,  niin soon jotenki meijän kohtalosa, eli tarkotettu niin. Uskon, että sullaki Saiko ois ollu raskasta lasten kans siksi, ku oot kova huolehtiin. Ja tässä ajassa eläminen,  huh huh, mitähä se lienee tulevina vuosikymmeninä. Ei ole ihme, että niin moni jättää nykyään lapset hankkimatta.

Doris, kiitos myös sulle. Uskon, että sunkin kohdalla oli kohtalo elää ilman lapsia. On varmaan ihana, ettei ole koko ajan huoli päällä lapsista. Kiva, että ootte voineet yhesä reissata.

Jotku äitit ossaa ellää huolehtimatta. Ehkä minun kaltaisten ei edes kannattais lapsia hankkia.  

Kirjotin vähä huonosti, että jos oltas kaksin, nii muutettas jonnekki etelämmäs Suomia. Tarkotin, että jonnekki eteläiseen Suomeen, en ulkomaille. :)

Me ollaan Saikon kans vähä samanlaisia reissaajia. Siksi onki paras, jos on oma retkeilyauto, nii ei tartte muitten sotkuja siivoilla.

Siitä silmävoiteesta vielä, että se jotenkin itestään kai valluu sieltä silmien sisältä silmien ympärille, liekö osa immeytyy silimään. Saippualla se lähtee ihosta parhaiten. Tammikuusa kävin silmälääkärillä. Hää laitto jottain väritippoja, jolle näki ne vauriokohat verkkokalvosa.

Pontsot on kivoja. Mullon yks puuvillalangasta tehty ihanan pehemiä. 

Vieraat peru huomisen tulon, ku olivat sairastunneet flunssaan. Mulle helepotus, mutta toki heille harmi. Perjantaina tullee toiset vieraat - helepommat. 

Kunnosta Saiko kyselit. Korona vei voimat koko joulukuuksi. Siitä oon vähä jo kuntoutunu, mutta viime aikoina on ollu unet huonot, joten ei uskalla kuntoilla väsyneenä. Vatsakivutki pitäneet hereillä. Ehkä ensi yönä nukun jo paremmin. 

Tein leipää takasa. Lähenpä nyt sitä maistelemmaan.

Lepposaa illanjatkua! :) Sofia

Hei kaikki ahkerat kirjoittajat!

Olen seuraillut palstaa, mutta kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Oikeastaan 6.11.2024 kuvaannollisesti vetäisin piuhat irti musikaalin sanoin "seis maailma tahdon ulos!" Arvasin, että tammikuussa alkaa sellainen hurlumhei Yhdysvalloissa, että se vaikuttaa laajalle. Ihan näin pahoja seurauksia en osannut edes pelätä. Marras- ja joulukuun elin omassa  kuplassani, parantelin leikattua jalkaa, (Sofia kysyit kerran asiasta. Se oli polvi) lueskelin ja seurasin Areenasta Pentuliveä ja Gilmoren tyttöjen kaikki jaksot. Nytkin vietän hiljaiseloa, sellaista joka ei varmaan sosiaalisemmalta onnistuisi. Laskin juuri, että olen nähnyt ihmisen viimeksi viime torstaina. Puhelin soi harvakseltaan, pikaviestejä kilahtelee kyllä. Tämä on oma valinta. Voisin toki lähteä ajelemaan ihmisten ilmoille, mutta talviautoilu ei innosta. Pari viikkoa sitten ajoin jääpolanteista tietä, kotiin tultua silmiin tuli migreenin aura. Onneksi vasta kotona, vilkkuvaloisilla silmillä ei olisi nähnyt liikennettä yhtään.

Olette kirjoittaneet silmätipoista. Lääkäri määräsi aikoinaan geelimäistä tippaa kuivasilmäisyyden vuoksi. Nykyään kokeilen erilaisia kosteuttavia tippoja mitä apteekissa kulloinkin esitellään. Geelit todella takertuvat ripsiin ikävästi.

Äiti-  ja mummoihminen on huolenkantaja, minäkin. Sodan uhka pelottaa henkilökohtaisista syistäkin, koska lapsenlapseni ovat nuoria aikuisia miehiä eli kuten sanotaan parasta tykinruokaa. Toivon hartaasti, ettei heidän koskaan tarvitse joutua isovaarinsa askeliin. Minulla ei ole isästäni mitään muistikuvaa, sota vei hänet kun olin ihan pieni. Sotatrauma jäi. 

Saiko kyseli vanhenemisesta, eli missä iässä ei enää jaksa. Taitaa olla yksilöllistä. Tänään kolasin painavaa lunta yli 2 tuntia, mielestäni se on ihan hyvin tehty reippaasti yli kasikymppiseltä :) Toimeen tarttuminen on hidastunut, moni työ on suunnitteluvaiheessa pitkään. Lähiaikoina pitää aloittaa hirsien vetäminen. Minulle se tarkoittaa seinähirsien pyyhkimistä. Ja ne ikkunat! Kuka haaveili ruutuikkunoista? Niiden peseminen on työlästä.

Asumishaaveistakin on kirjoitettu. Taidan olla onnekas: on punainen tupa ja perunamaa, metsää ja omaa rantaa. Ei tee mieli muuttaa minnekään. 

Voikaa hyvin, terveisin Miina

Ihana Miina. Kiitos ku kirjotit. Otan sunki kirjotukseen kantaa jonnin verran joku päivä. Nyt suihkuun.  :) S

Miina,

Kiva kuulla siust. Mie oon aika uusi tulokas tällä palstall, mutt tää koukuttaa sill viisii, et mahottoma pitkii kirjotuksii tullee tänn raapustettuu. Joskus ko meinaa vaa muutaman asjan laittaa, ni huomaaki sanojen vaa soljuvan tänn.

Tuo pontso: ohutta merinovillalankaa, 400m/100g. Kaks kappaletta: 70 x 40, ommellaan yhteen niin, että kolmio eteen ja taakse. En osaa oikein selittää.

Hidas oli noin ohutta lankaa kutoa, seiska veikan 100g on 200m, kokeilen siitä kai pontson seuraavaksi, malli hakusessa vielä

Hyvää yötä kaikille

Doris

Miina,

Mie ain haaveilen pien ruutusist ikkunoist ja isost verannast. Punasessa pikku mökissä...

Ymmärrän järjelläin, et hankalat on pestä, mut nii suloset... suapha sitä haaveilla... kauniit pitsi-tai kukkaverhot...

Tänne maalaispaikkaan ostin kirpparilta oivat verhot, varmaan -70 luvun malliin isokuvioiset. Puoliso ompel grillikatoksee kukkaverhot, nätit tul, mut on jo aika haalistuneet. Saunaaki laitoin nätin kukkaverhon.

Kertokaas, minkäslaissii verhoi teil muil o?

Mie lähen kaupoill katselemmaa vähä lankoi, puoliso soittel just isolt kirkolt. Siel o golfkentät jo auk... käyp vähä palloo lyömäss.

Mukavaa päivää kaikill

Doris

Huomentapäivää lumisateen keskeltä. Ihanan isoja hiutaleita hiljalleen putoilee maahan. Kaunista on. :)

Miina, kiva, että polvesi on varmaan jo hyvä. Polvikivut ovat karmeita, joten onneksi sait leikkauksen. Olet ollut reipas, sinnikkäästi lumitöitä tehnyt. Lumitöiden tekeminen on kivaakin, jos lumi ei ole kovin raskasta. En tiennyt, että sinulla on migreeni harmina. Toivottavasti sitä on tosi harvoin ja vain lyhyen aikaa kerrallaan.

Oranssi mies herättää ahdistusta ja pelkoakin monissa, minussakin mm. siksi, että lähellä on näitä nuoria miehiä, rakkaita perheenjäseniä ja sukulaisia, joiden ei koskaan soisi joutuvan sotimaan. Sieltä ei koskaan palata takaisin täysin vahingoittumatta, vähintään mieli on murtunut, mutta ehkä se toipuu. Myös läheisille on hirvittävää, että rakas lähtee sotimaan, joidenkin muutamien hullujen vallankäyttäjien käsittämättömien päätösten vuoksi. Olen Miina pahoillani, että sinäkin menetit isäsi tuosta samaisesta syystä. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta on parempi, etten kirjoita, kun ei se tuo mitään hyvää näitä liikaa lukea tai miettiä. Uskotaan, että hyviä ihmeitä voi vielä tapahtua! <3

Mainitsit niistä ruutuikkunoista. On varmasti ikävä homma niitä pestä, jos ne ruudut ovat ikkunan pinnassa. Meillä oli sellaiset ruutuikkunat, että se ikkunan ulkopuolen ruudukko oli nyhtenäinen ja sisäpuolelta lukittava. Kun se avasi, ruudukon pystyi työntämään ulospäin ja siten sen saattoi vaikka pihalla suihkulla huuhdella puhtaaksi. Ikkunat oli sitten helppo pestä, kun ruudukko oli pois tieltä. Ruudukko toi myös turvallisuuden tunnetta, kun olimme reissussa, sillä ajattelin, ettei kukaan ikkunoiden kautta yritä sisään. Ystäväni omakotitaloon oli menty iso ikkuna rikkomalla.

Ja kyllä sinä Miina olet onnekas asumisen suhteen. Kuinka ihana, että sinulla on hirsitalo, metsää ja rantaakin. Olen iloinen puolestasi. :)

Tilolta ja Dorikselta kysyn, voiko teidän taloyhtiöissä saada kahta autopaikkaa per asunto? Yleisempää lienee, ettei saa kuin yhden. Meillä kerrostalokolmion löytämiseen tuo haasteita, että halutaan hissitalo ja kaksi autopaikkaa. Yhdessä kerrostalossa olisi mahdollista ostaa katos- ja pihapaikka, yhteensä 9000 euroa osakkeena. Pitääkö silloinkin maksaa kuukausittain autopaikkamaksut? Ko. talossa asunnon parveke oli ihan autokatoksen vieressä asfaltin päällä, eli ei kovin kivan näkymät eikä rauhallinen paikka, kun autot pörräävät ja asukkaat kävelevät parvekkeen ohi.

Ja Tilolta kysyn vielä, pidittekö millaista peruslämpöä talvisin siellä kesäasunnossa? Riittääkö esim. 14 astetta siihen, ettei tule mitään kosteus- tai muita harmeja taloon?

Voi hyvänen aika, kuinka tätä tekstiä syntyy. Nyt pitää lopettaa.

Mukavaa päivää kaikille! :) Sofia

Doris, kirjoittelimme samaan aikaan, joten vastailen sulle myöhemmin verhoasioista. :) S

Hei Doris, niistä verhoista.

Enimmäkseen tykkään yksvärisistä, mutta kuosisa saa olla eloaki ja vaikka kuviotaki, kuten pitsiverhoisa ussein on. Yhet pellavaverhon näköset vaaliat verhot mulla on, muttei ne oo pellävaa. Niistäki tykkään kovasti. Ja on mulla yhesä huoneesa romanttiset kukkaverhokki.

Mun verhot on verhotangoisa, joten noon heleppo ottaa pois ja laittaa takas. Kuis teillä muilla? Ne nipsutinhommat on vähä haasteellisia, ku meinaa joskus huimata niitä laittaisa ja ylös kurkotellesa. Usiammasa kojisa oli semmoset. Laitoin kyllä ensin nipsuttimet verhoon ja sitte vasta kiskoon.

Saiko, sulta kysysin, että käyttäkö se te ussein talavellaki sun talolla, vai sillon tällön, ja minkälaista lämpyä piät sielä sillon, ku ette sielä oo?

Ihana, ku voi teiltä kaikilta näitä neuvoja kysellä, ku meillei oo ollu talaviasuttavvaa mökkiä, vaan soli talavet kylymillään.

Mieheni kerto, että hää vähä oottelee golffausta. Harvakseltaan hää sielä käy, muutaman kerran kesäsä viime vuosina.

Pitäs alakaa viikkosiivoukseen, muttei meinaa innostaa. Juokasen teetä suklapalan kera ja otan sitte ittiäni niskasta kiinni ja alan hommiin. :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcToFfXrsrqXh5XXO8i…

Sofia

Autopaikoista kerrostalloo: onnistuttii aikannaa saamaa kaks paikkoo. Toinen tolpalla ol miun, ko käin autol töis. Puoliso käi junall, ni häll ol kylmä paikka. Kortilla on paikat meijänki taloss.

Tänne maalle soppii pihhaa, ja piuhaa piisouvvaa.

Käin lankoja ostamass, osa tiestä nii jäistä ja liukast, et kolmee kymppii ajoin. Just ko täst pihast lähin, ni naapur mies kävel siihe. Kerto murheit, ystävän mies ol kuolt tiistakina. Oli just 80 täyttänt, ystävä on reilu 15v nuoremp. Viime viikoll toisen ystävän aikuine poika ajo pahan kolarin moottorikelkall. Hilkulla ol ettei henki lähtent.

Tähä pysähtyy. Pitäkää läheisist huolta, sanokee, ett tykkäätte...

Doris

Sattuman kauppaa on tää elämän olo ja joskus hiuskarvasta kiinni. ei piä liikaa ajatella, meilkii alkaat sukulaist ja tuttavat olemaa melkei kaik tosi kipiään. Jos ei oo muute kipiään, mihi sairautee ei tietekää kuole, ni se on artroosi. Mut jotekii sen kans selviää. Etenevät sairauvvet on sit toine asja, eikä niitä kannata ajatella tavallisseen aurinkoiseen päivään.

Sofia myö ei nykyää käyvvä miu talossa talvella ollenkaa, lumitöihe takia ja ku ei oo puutarhassa töitä. Enne vanhemmat elliit ni käytii myös talvella, ku isä käi lunta luomassa, et päästii pihhaan. Nyt ei kumpaakaa ennää oo. Ollaa keskitytty siihe kesäaikaan, ku hoitamattomaan pihat oisiit iha mahottoman rikkaruohon vallassa jos ei käytäis ja oltais kesällä pitempään.

Miulla on veet pois päältä ja sähkön kulutus minimiin laitettu. Enne ol 13 astetta tasasest, jopa autotallissa, mut ollaa vähennetty 9 asteesee ja autotalli on laitettu kylmäks. Onni on ku on koneellinen ilmastointi myös  tekniikan huoneessa. Oon jännittänt mite kauvva 300 litran vesiboileri pyssyy käyttökunnossa ja mite kauvva ilmastointilaite toimii on olt yhtä kyytii päällä, ku ovat jo ainakii 30 vuotta vanhoi. Täytynee kesällä vaihtaa, mut tahon pienemmän eli 100-150 litran vesiboilerin.

Siellä käyp tuttava toisinaa katsomassa, ettei oo mittää sattunt. Onneks ei oo häne aikanaa mittää olt.

Vuosii takaper olliit varkaat rikkoneet ison ikkunan, tihiään asutulla omakotialueella ja särkeneet sitä sun tätä. Kiven heitti varas ikkunast ja se ol 7 metrin päähä lentänt olohuoneessa. Kaik ol pengottu. Sama varas ol paikkakunnalla käynt ikkunoita rikkomassa ja murtautunt useampiin koteihin.

Mut olin jo aikasemmi kokekent varkauvven tuttavien luona ulkomailla, olliit vieneet pesukonneetkii ja keittiön tyhjentänneet myös, mut muumiastiat ja arabian koristemaljakot eivät olleet kelvanneet. Tuttavat olliit kansainvälisii ihmisii ja asuneet monessa maassa ja keränneet arvikasta tavaraa. Myö ku mentii hei loma-asuntoonsa jouluu viettämää ni siin se sit oli. 

No ei se mittää, tääl meilläkii on murtauvvuttu, sillo oltii siin miu asunnossa ja naapur soitti, et teil on ovet rikottu ja ainakii on televisio varastettu. Ovet olliit kaik lukossa ja kaik ovet ol murrettu auki ja kaik taas pengottu.

Jotekii se kolmas kerta murtautumisen uhriksi ei ennää olt nii mahotonta. Mut se mitä olliit varastanneet ol tietyst suuri harmi.  Mut elämä jatkuu ja asjat unohtuut. Mut paljo selvittämistä tietyst vakuutuksiin ja firmojen kanssa korjauksista.

Muute minnuu kiukutta käyvä vierailulla asuntoalueilla missä ei oo parkkipaikkaa vieraille. Kyl on ahtaast rakennettu, mut vieraat ei saa paikkaa mistää. Kavulle ei saa parkkeerata ja pihoissa ei oo tilla. Ajattelen ylioppilasjuhlia, syntymäpäiväjuhlia ja miuta tapaamisia mihi ihmiset tulloot pitkän matkan päästä autoilla. ja se autotallin vuokra tai oman hinta on pöyristyttävä. Näi mie ajattelen. Yhtiövuokraan mie ajattelen veen kulutuksen ja autopaikkojen hinnan, aika kallista ainakii miusta ku oon itse tottunt siihe, et meil on autopaikkoja peräkkäin omalla piha-alueella.

T. Saiko

PS. ei kai tää nyt nii mahottoman pitkä oo, täs kirjoittais en nää. Ku lyhvest meinasin vastata Sofialle.