Murteela

Torstai-iltaa,

Sofia

Me ei maalla pidetty lämmitystä päällä talvisin. Talossa oli hyvä ilmanvaihto, pellit auki. Talo oli mäellä rinteessä ja sillan alla oli tilaa kontata ja kivijalassa isot tuuletusaukot. Jos piti mennä paukkuaran koiran kanssa uudeksi vuodeksi, niin pantiin ennakkoon pari sähköpatteria päälle. Puuhella auttoi sitten lisänä, kun oltiin paikalla. Leivinuunia lämmitettiin varoen. Se onkin taitolaji kylmillään olleen uunin lämmittäminen.

Lämmittävä autopaikka saatiin aikoja sitten. Niitä on taloyhtiöllä vähän. Odottajia on aina jonoksi asti. Voi kuulemma olla toinen maan alla ja se on hintavampi. Me ei toista tarvita. Maksuttomia ja sähköttömiä parkkipaikkoja on pysäköintitorilla, mutta niitä ei voi varata.

Luin juuri jostakin tutkimuksesta, että 80 v on usein ikä, jossa alkaa tuntea ja tunnustaa olevansa vanha. Itse aloin tuntea aiemmin, mutta se voi johtua liian nopeasta sykkeestä ja kestoflimmeristä. On selän lisäksi muutakin lääkittävää sairautta. En ala enempää kertoa, koska tiedän, miten tylsää on lukea sairauskertomusta toisensa perään.

Kai vanhaksi eläminen riippuu monista asioista, mutta on hyvä muistaa, että kaikki me lähdemme kerran. Nautitaan niistä asioista, mistä vielä jaksetaan. Sen sanon, että elinpiiri supistuu vähitellen joka tapauksessa iän myötä, mutta siihen tottuu. Sitä on vaikea uskoa etukäteen. :)

Nyt hyvää yötä. 

t. Tilo

Huomenia aurinkoisesta säästä.

Saiko, olin unohtanut nuo kokemanne murtautumiset. On ne hurjia juttuja. Meiltä on myös varastettu kotoa mm. rahaa ja kelloja, mutta asuntoomme tultiin yleisavaimella. Ei voitu asiaa todistaa, vaikka taloyhtiössä muutkin epäilivät tiettyjä nuoria miehiä vastaavasta toiminnasta. Kun aloimme epäillä sitä toimintaa, niin kerrankin kun lähdimme kotoa asioille, jätimme tuulikaappiin valot ja laitoimme oven väliin pienen paperinpalan siten, ettei se voi pudota muuten kuin oven avaamalla. Kun tulimme kotiin, valot oli sammutettu ja paperi löytyi lattialta. Vaikka kyse on vain tavaroiden menettämisestä eikä mitään edes rikottu, kuten teillä Saiko, mikä on tosi ikävää, niin kyllä tuollaisesta jää jotenkin paha olo.

Harmi, ettette voi käydä talollanne talvisin. Se on myös aika rohkea päätös. Olisi hyvä, jos joku voisi käydä siellä ihan viikottain. Kuinka pitkä matka teillä on talojenne välillä?

Olen itse alkanut vähän stressata ilmanvaihtokoneemme vuoksi. Se on ihan kunnossa eikä vielä kovin vanhakaan, mutta tutuille kävi niin, että vuoden 1993 iv-kone syttyi palamaan ihan vain varoittamatta, ei siis ollut mitenkään oireillut, että olisi rikki. Tuttuni huomasi syttymisen ja juoksi äkkiä laittamaan kaikki sähköt pois päältä, jolloin palo tyrehtyi, kun se ei onneksi ollut ehtinyt yhtään isommaksi. Mutta jos he eivät olisi olleet kotona, niin hui! Luin netistä, että iv-valot ovat sytyttäneet talopaloja. Se ei helpottanut huoltani.

Siitä vesiboilerin koosta. Jos Saiko talosi on perhekokoa, niin pienempi boileri voi olla seuraaville liian pieni. Ajattelin vain, että helpottaisi myöhemmin talon myyntiä, jos siinä olisi tuo isompi. Mutta ehkä pidät talosi loppuun asti, kun olet niin toimelias. :)

Minua myös joskus vähän harmittaa, ettei keskustoissa ja monilla kerrostaloalueilla ole riittävästi parkkitiloja. En tosin enää käy kuin muutamassa sellaisessa talossa joskus kylässä tai vaikka hammaslääkärillä. Varaan aina ylimääräistä aikaa, että ehtisin löytää parkkipaikan enkä myöhästyisi sovitusta ajasta.

Noista taloyhtiöiden vastikemaksuista. Niissä on aika paljon eroja samankokoisissakin asunnoissa. Kolmion vastike voi olla esim. 200-400 e välillä, toki vähemmän tai enemmänkin. On edullisempaa asua omakotitalossa, paitsi jos talo on valtava ja kuluttaa paljon sähköä.

Olen herännyt jo ennen viittä ja väsyttää. Tänään tulee vieraita. Kirjoitan silti vielä vähän... :) Sofia

Hei taas,

Tilo, teidän aiempi hirsitalonne on viisaasti rakennettu tontin korkealle paikalle, kuten ennen tehtiin. Mikä lie mennyt ajatuksissa pieleen, kun myöhemmin alettiin rakentaa ihan liian matalaan osaan tonttia. Meillä on onneksi suht hyvät laskut talon ympärillä, mutta mielestäni saisi olla vielä jyrkemmät.

Ihana, että teillä oli leivinuuni ja puuliesikin. Käytittekö leivinuunia sekä ruoanlaittoon että leipomiseen? Ois ihana löytää koti tai mökki, jossa on nuo molemmat tulisijat. Almastiinallakin on puuliesi. Olisi kiva, jos hän kävisi kirjoittamassa kuulumisia välillä. :)

Eräs 82-vuotias mies sanoi, että moni hänen ystäväpiirissään alkoi vanheta ja sairastella noin 75-vuotiaana. Se on toki yksilöllistä. Tuntuu, että joillakin se käy paljon aiemmin. Onkohan eroja naisten ja miesten välillä...

Me olemme tosi paljon kaksin, ja olen myös tavallaan paljon yksin, kun mies puuhastelee harrastuksissaan. Niin monet ovat jo kuolleet ja ymmärrettävästi, jos itsellä elinpäiviä riittää, moni tuttu, ystävä ja sukulainen vielä lähtee elämästämme sinne parempaan paikkaan, jossa taas joskus tapaamme, mutta vielä yksinäisemmäksi tämä tulee menemään. Toki, jos pääsisi joskus jonnekin "vanhainkotiin", palvelutaloon siinä vaiheessa, ku olisi vielä jonkin verran toimintakykyä ja muisti  ja älli toivottavasti pelaisi, niin siellä voisi vielä saada ystäviä. :)

Iloa päiväänne! :) Sofia

https://i.pinimg.com/236x/fc/d7/86/fcd78654ca5d63bcffde2283c677b76e.jpg

Arrrrggghhhh

Täällä kirjoittaa kiukustunut Doris! Se avaamani Let's speak English on poistettu. Kertyi hetkessä yli 200 kommenttia, suurin osa ihan kivoja. Joku tosin kommentoi, ettei ketju voi jatkua varmaan pitkään, kun ylläpito ei osaa valvoa ulkomaan kielisiä ketjuja... harmittaa todella...

Eilen soiteltiin sen eronneen ystävän kanssa, tulee tänne kylän pilkkikisoihin. Suunniteltiin syömisiä yms. Hän tulee bussilla isolta kirkolta, niin lupasin varata petivaatteet ja ruoat, tehdään pizzaa, siemaillaan apinaviiniä... sofistikoituneesti, tietenkin.

Mollon semmonen hassukin tapa: kun kuulen jonkun tutun kuolleen, muistelen oitis, millainen oli viimeinen tapaaminen hänen kanssaan. Niin tavallaan painan muistoihini tuon ihmisen.

Isän kuoleman jälkeen ajattelin hupsusti, häivähdyksen omaisesti: no tämä elämä meni näin, ehkä sitten ensi kerralla... en siis oikeasti ajatellut näin, vain hetken tunnelma. Vaikea selittää.

Surullista viestiä tänään, huomenna valoisampaa:)

Perjantain parhautta Kaikille

Aurinko paistaa (risukasaankin)

Oi Sofia, ihana kuva.

Puuliesi :) 

Doris

Kyllä myö voitais sinne mennä ja aikasemmi mentiikii jouluks ja joskus pääsiäiseen. Sillo ol vanhemmat siin lähellä ja tuttuja. Nyt on nii vähhii käyneet kaik. Kyl myö matkast selvitää, mut lämmöt saavat olla tasest peruslämpöö kylmään aikaan. On miulla sukulaisii, jotka käyvvät säännölliset katsomassa, ettei mittää oo sattunt.

Ovat ahkerii vapaa-aikoinaan matkustammaa ja olliit Japanissa hiihtotamineet mukana. Japanist oon saant kuulla mahottomast hyvvää. Koululaiset ottaat koulun menestymisen takia vakavast ja käyttäytyyt erinomaisesti. Kouluissa ei oo häiriöitä. Ja ihmiset metroissa ja muuvvalla ovat kohteliaita ja silti kaik mahtuut metrojunnaan ilman tunkeulua. Vanhoja ihmisii kunnioitettaa. Vanhoilla on toimintaa ja liikuntaa runsaasti, puistoissa tapaavat voimistelemaan. En oo käynt, mut taijjan jättää sen pitkän lentomatkan tekemättä. TV katselen satelliitin välityksellä japanilaisii kanavii.

Nyt meen laittamaa kahvipöytää iltapäiväl tulee "helppohoitone" mukava pariskunta. Tunnetaa toisemme jo hyvi kauvva.

Mitä laitatta kahvipöytään kun kahvittelijoita tulee?

Miulla on nyt leivoksii ostin valmiina. Toisinaa laitan vanhanaikasii voileipii, tosin joku mainitsi, ettei niitä ennää tarjota ku on pasteijoita ja vastaavia. Mie taas raikkaista pienist voileivist oon olt tyytyväine. Ei siit miu miehen itse tekemäst täytekakust nyt tult valmista vaik pohja ol jo valmis.

T. Saiko

Saiko

Nuo voileivät on parhautta. Muistan lapsesta asti juhlissa olleen. Meilkii ko ol iso perhe, ni juhliss oma väki sai ottaa vasta sit, ko vieraat ol lähtent. Muistan ain ne silli-kananmunaleivät, rukiiset. Naminam. En oo koskaa tykänt voileipäkakuist, en pasteijoist. En oikeastaa täytekakustkaa, äit tekkiit semmosen rex-kakun miun 10v päivill. Se ol makoisaa.

Nykyään usein laitan coctail-piirasii, munavoita. Pikkuisia pullia leivon tai sit kaupast niit pikkiriikkisii korvapuustei. Suklaakeksilöit.

No, jokahine tietyst laittaa omanlaisesa.

Joku päivä mie vie yllätän puolison ja tien karjalapiirait perunamuussist.

Nii, meit on 7 sisarussarjassa, 1 poika. Oottaks työ isoist vai pienist perheist?

Doris

Päivvee,

Äitilä ja isälä oli kaheksan lasta. Joka toine oli poika ja joka toine tyttö. Äitin eka laps oli syntynä kuolleena. Mie oon kuopus ja voi että mie inhosin lapsena tuota kuopus-sannoo. Ennee meitä sisaruksiin on elossa kuus.

Mie en iha sammaan miärrää piässy. Kaks enkelivauvvoo on miulakkii. 

Kylläpä aurinko helottaa ja paljasttaa pölyt ja ikkunoihe likasuuvven. Voi voi senttää. 

Mukavvoo viikonloppuu!

Hyvää Naistenpäivää :)

Alan leipomushommii:

Perunapiirait ja sämpylöit

Viimeks ko leivoin piirait (liki 30v sitte) uuni prakas. Ohje tul: ensin kuumennettaa 200 C ja sit nostettaa 275. Ei siis kylmiltää kuumaks.

Bastu-biisi soi radiossa, olkoon se päivän musiikki

Doris

Kiitos Doris

Hyvää naistenpäivää teille kaikille! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS688YyoeSrNeJiNQE…

Sunnuntaita

Doris kirjoitti: "Arrrrggghhhh" - niin minäki,mutta eri syystä. No ensin pahottelut Doris siitä, että enkunkieline ketju oli lopetettu. Suomi24 -palstalla se vois pysyä pitempään, mutta sielä on palijo törkysuisia kirjottajia. Oisko englanninkielinen kirjekaveri hyvä idea. Tuola taitaa tosin olla suomalaisia, mutta ehkä joku kirjottas enkuksikki. Ja voihan sinne laittaa oman ilmotuksen: https://www.kaverihaku.net/tag/kirjekaveri

Ja nyt mun Arrrrggghhhh.

Käytiin eilen ajelemassa usiamman kerrostalon parkkipaikalla niillä alueilla, joista voitais ostaa kerrostaloasunto, jos sopiva tulisi myyntiin.

Mutta  ne parkkitilat - voi hyvät  hyssykät sentään. Minimileveys yhdelle autolle on 2,5 metriä. Meillä on aika leveä auto, niin kyllä oli ahdasta. Mies vielä haaveilee isommasta autosta.

Eräällä parkkipaikalla oli tilaa viemässä retkeilyauto, jonka etäisyys autokatoksen pylväästä oli noin 7cm. Miten lie on saanut auton siihen edes ajettua. Meni varmaan toisesta ovesta ulos, mutta pääseekö takas autoosa, jos on autoja molemmin puolin parkisa. Monissa paikoissa oli myös peruuttaminen hankalaa siksi, kun vastapäinen katos oli tosi lähellä ja jotkut pitemmät autot tulivat peräpäästään ulos katoksesta. Alkoi tuntua, ettei kerrostalo ole meidän juttu. Sama homma on myös useilla rivitaloyhtiöillä, olipa katosta tai ei. Eräässä oli autotalli tosi lähellä autopaikkoja. Sai kääntää autoa useamman kerran, että pääsi parkkipaikalta lähtemään. Joskus  harvoin näkee sellaisia rivareita, että jokaisella on asuntonsa eessä autokatos. 

Tuossa hyvvää juttua aiheesta: https://moottori.fi/uutinen/parkkiruudussa-ahdistaa-autot-kasvavat-mutt…

Jatkan myöhemmin muilla asioilla. :) Sofia

Ttämä vielä parkkipaikoista. Joittenki pittää nostaa lapset pois autosta ennen parkkipaikkaasa ajamista, sillä sen jäläkeen lapsia ei ennää mahtus ottamaan autosta ulos. Ittensä voi kyllä ujuttaa aika pienestäkin raosta ulos, mutta miten riisut lapset turvaistumesta ja nappaat sylliin, jos autonovi on vain raollaan. Ja myös pelottaa jättää lapset parkkipaikalle seisomaan tai juoksemaan siksi aikaa, kun itse siirtää autoa. On menny hankalaksi. Mullon ollu heleppua, sillä ollaan aina asuttu omakotitalosa ku lapset oli pieniä - ja senki jäläkee.

Doris, alloin miettiä, että ehkä soon luontevaaki alakaa miettiä, millon ja miten muistaa viimesen tapaamisen edesmenneen kans. Itelläni on sama tapa. Jotku muistan paremmin ku toiset. Jännä, miten erilaisia asioita on jäänyt eri ihimisistä mieleen. 

Saiko, tuli hyvä mieli, ku kerroit Japanista. Oispa tääläki yhtä kohteliaita ihimisiä. Tuntuu, että viimesen 10 vuojen aikana ollaan menty Suomesa epäkohteliaampaan suuntaan.

Nuista tarjottavista. Ussein minäki tarjuan cocktail-piirakoita ja munavoita tai jottain muuta päällistä. Lisäksi esim. viimeksi tarjosin nuita, ku oli maijottoman ruokavalion vieraita: https://www.fazer.fi/tuotteet/974130/fazer-vadelma-mustikkapiirakka-2kp… Lisäksi tummaa suklaata ja keksejä. Jos vieraat viipyy iltaan asti, niin sitte on ussein vuorosa voileipiä.

Saiko ja Vuapukka, te ootteki issoista perheistä lähtösin. Mullon vaan veli. Siitäkö lie johtuu, ettoon ollu vähä yksinäinen sielu, ku ei oo ollu kotona leikkikaveria. Hää oli menosa omien kavereitten kans. Enimmäkseen muistan olleeni yksin pihallamme tai metäsä alakouluaikana. Oli mulla koulukavereita, mutta he asuvat kaukana, nii ei tullu ussein leikittyä yhesä.

Pahottelen Vuapukka, että sinäki oot menettäny vauvoja. Aattelen, että varmaanki me lapsiamme menettänneet saamme tavata heiät sielä taivasmaalimasa sitte joskus. Mullon ainainen vauvakuume vieläki. <3

Eilen, naistenpäivän kunniaksi, pesin seiniä. Tännää pitäs jatkaa, ja seiniä täsä talosa riittää. Mutta ensin kupillinen teetä ja pieni leipäpala. Heräsin 7 aikaan ja söin puuron marjasilimällä. Nyt jo tuli muka uus näläkä. 

Iloa päiväänne! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRgHAytodBqzSTO-3_…

Parkkipaikoista: en arvannutkaan miten onnekas olen paikastani, oikealla puolen menee hätätie, siinä ei ole siis autoa vieressä. Ajankin aina ihan oikeaan reunaan, pääsen hyvin vasemmalta ulos. Ja isommatkin ostokset saa kätevästi ulos oikealta, kun voi aukasta oven apposen auki...

... aasinsilta: eilen tuli radiossa ohjelmaa oudoista sannonnoista apposen auki, typötyhjä, täpötäysi, aniharva... oudoin oli tuo viimeinen. Metkoja ovat ja elävöittää kielen.

Leppoisaa lepopäivää

Doris

Sofia, 

Nuo on ihania piirakoita, mun herkku oli puolukkaiset. Sisko joskus lämmitti niitä, olipa suussasulavat. Puolukka oli joku kausituote, joka aikanaan jäi pois

D

Mikä lie, ku toisinaa ei uni tule. Eile illalla katsoin sen hupsun ruotsin euroviisubiisin. Hyvähän se on jos jaksaa riemuita naapurmaan biisistä. En mie siitä murteesta saant selvää. Eikä siit meille mittää hyötyy oo. Myö männää omalla biisillä. Missä tilanteessa näitä jaksaa kuunnella molemmat korvamatoja kerrassaan.

Ollaa jätetty kyläreissut siksee monissa rivareissa ja aah kerrostaloissa, ku ei olt ees vieraspaikkaa tarjota. Asukkaat ovat tarkkoja rivareissa ja kerrostaloissa mihi saap parkkeerata kunkin reviirillä. Eikä tienpuoleekaa saa jättää autoo seisomaa. Miusta ne omat parkkipaikat on myös kalliita, tai miulle on kaik kallista. Niinku taannoin kirjoitin, ni suuremmat juhlat ovat melko mahottommii. Meil on iso oma piha ja meille mahtuu paljon autoja. Tosin meilläkii täs koissa käyp nii, et mei portin ettee parkkeeraavat röyhkiäst auton, ku eivät kehtaa naapurit tai heijjä vieraat metriikää kävellä. Laitan tuulilassiin tiukast laaditun lapun parkkikiellosta.

Sofia löysi hyvän artikkelin. Muute mei kahvivieraat perjantain viihtyivät iltaan saakka. Hyö olliit hermostuneit, ku vaimo ol justii parkkipaikalla saant auton takapuskuriin ison kuhmun, muovii ne osat ovat. Ahasta on parkkihalleissa. Heil on iha viimisen päälle moderni auto ja kamerat ja piippilaitteet joka suuntaan, mut nii vaa pääs käymää. Oon ite arka parkkeeraamaa ahtaisii ruutuihin varsinkii, ku saattaa viereisille paikoille  ajjaa joku huoleton kuljettaja.

Hyvvää aamupäivää

T. Saiko

Sofia tarkotit luultavast jotakii muuta palstalaista, Saiko ja miehensä ei oo isoista perheistä, meil ei oo oikei ollenkaa ähisukulaisia, muutama serkku ja siinä on kaikki.

Tuo minnuu alko kiinnosta, et millasii voileipii työ tarjootta vieraille? Sofialla saattais kuvapankissa olla joku kuva. Oisin kovast kiinnostunt. Joskus tein voileipäkakun, mut se on nii suurtöine. Mahoto mite kalliita valmiit, no työtä niissä on. Miulla on tavalliset vaalea leipä, kinkkuu, meetvurstii tai juustoo j niihe päällä salaattilehtee, persiljaa, munaa, tomaattii tai paprikaa hieman väriä ja kurkkua toisinaa. Helpot ja jos jääp yli ni syyvvää itse viel seuraavaan päivään.

Putipuhdas vois olla miulle hyvä asia. Millä laitteella Sofia pesit seinät? Miulla on nyt suunnitelma iha sama.

T. Saiko

Saiko

Just tollasia kuvaamiasi voileipiä teen, joskus pikkuruisia, joskus isompia. Joskus voileipäkeksiäkin juustolla, tomaatilla, herkkukurkulla tms

Doris

Aatella ne herkulliset itse tehyt voileivät kahvipöyvvässä ovatkii "tuulahdusta menneisyydestä" eli  retrovoileipii.  Aion sen perinteen herättää henkiin ja laittaa kahvipöyvvän keskeiseks osaks värikkäitä leipii. Täytekakkuu meil tehhää, kreemi on valmiista jauheesta. 

Kotilieden artikkelissa matkataan ajassa taaksepäin kaheksakymmentluvun makumuistoihe ja muistellaa lämpimiä voileipiä. Mite nääkii on unohtunneet kokonaa kaiken valmistarjonnan tultua kauppoihin. Tarpeita lämpösiin voileipiin on meillä aina koton saatavilla. Oon pitsoja ostant valmiia, ja ne ku ei oikei ennää maistu. Omatekemät ovat ruokasii, enkä ees mie saa niitä pilattuu, niitä ol ussein meillä ja salaattia  mukana. Lämpöset kanaleivät, sienivoileivät ja havaijinvoileipä, enempää en luettele, miulla on vesi kielellä. Aina voittaat  "kaupan"pitsan ja kaikkee voip kaapista laittaa päälle. Selailen nyt näitä herkkuja tarjontaa on ja kuvia, jos Sofia löytää jonkun tänne palstalle ois  oikei mukava ja Doris ja työ toiset ootta varmast myös taitavii laittamaa mist kuva löytyy. Paneudun lämpösiin ja päällystettyihin voileipiin. Meillä saattaa käyvvä nii, et miu mies saattaa sannoo, et on pakkosyöntii - mokoma ku ei millää meinaa tuoreita kasviksii syyvvä

T. Saiko

Oikei mukavan asunnon ja mahollisimman täydellisen talon ja ympäristön löytämine ei oo helppoo. Jos ei oo ennää työelämässä, ni sillo ommaa kottii nähe vaatimukset ovat paljon suuremmat kuin jos vaa käi yöpymäs omassa kodissaan töiden lomassa kiireisen työelämän aikana.

Oon näihe molempii koteihi tyytyväine toine täyvventää toistaan. Miulle käi tuuri täs toises, ku sen ainovan kerran ku vuokrasin asunnon lyhveks aikaa itsellein, ni tääl olkii tää miu mies valmiina omassa talossaan ja mie vähä aikaa sit vuokralla. Meilhä alko asjat sujumaa alust alkain mainiosti ja laitettii hynttyyt yhteen ja nyt  siit on aikaa kohta ikuisest. Mut meil on kuitekii tarkkaa, mitkä on kenenkäkii tavaroita ja mis niihe paikka on. Myö ei kumpikaa toistemme tavaroita siirrellä . se ei meille käis mitekää. Miullakii eriksee lankakaapit ja isännällä työkalukaapit. Taijjan nyt heretä täs kirjottamises.

Tilo joskus tais kirjottaa, ettei oo isomtaa asjaa, mut miust on mukava lukkee sekä pienet asjat, että isot asjat. Asuntoasjat ovat myös kiinnostavvii ja asuinympäristö.

T. Saiko

Ei tult kovin kauniita miun piiraist. 25 tul ja ehkä viis kaunist. Mut uuni pysy ehjänä ja makosia oliit. Sämpylätaikinast unehtu suola! Semmonen jauhopeukalo mie olen, sus siunatkoon.

Tää päivä menniit vähän ulkoilless. Liian paksu täysvillane neule oliit liikaa, kuuma tul. Kylmää vissyä join tuos vajan rappusill. Kirjaa olen lukent ja vähän kuvoin. Laiska päivä. Joskus saapi olla. Sisar soitti tuos tunnin puhelun, kovast myö parannettii maailmaa. Ja naurettii.

Ehtooterviisii

Doris