Murteela

Hyvvee huommenta tuas kerra!

Pittää tuas kirjottoo välilä ylleiskielelä.

Kipuhan on yksilöllinen tuntemus ja kipukynnys on erilainen ihmisillä. Kolme läheistäni on menehtynyt syövän runtelemana. Heidän tuskiaan seuranneena tunsin piston sielussani, kun valitin niistä kivuistani aiemmin. Tosin enhän voinut tietää, mikä päänsärkyjen taustalla oli, joten ehkä annan itselleni anteeksi, että kerroin noista kivuistani.

Etenevän, levinneen sairauden aiheuttamaa kipua on vaikea käsittää, mutta kun kuulee ihmisen vaikerruksen, niin se tuntuu kauhealta ja epätoivoiselta. Olen onnellinen jokaisesta päivästä, kun saan olla lähes kivutta. Pieniä kolotuksia on siellä täällä, mutta ikähän se tekee tehtävänsä, kun ihmisen elimistö kuluu.

Suomessa näyttää olevan jo meneillään suunnittelu, ketä hoidetaan ja missä tai hoidetaanko ollenkaan. Sen takia pitää yrittää pitää kuntoaan yllä, liikkua ja yrittää syödä terveellisesti. Kotona haluaisin olla loppuun asti, enkä joutua kenenkään armoille. Pitää vaan yrittää kaikkensa, ettei köpistyisi ennen aikojaan. Jos sairaus iskee, niin sillehän ei sitten voi mitään. Tai voi toivoa, että saisi jonkinlaista hoitoa. Vanhusten hoidon laadusta tai laaduttomuudesta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta onko siihen tullut mitään muutosta. Tuntuu vain, että koko ajan mennään huonompaan suuntaan ja vain raha puhuu.

Etätöistä sen verran, että etätyötä tekevät työskentelevät myös sairaana ollessaan kotona töissä. Se antaa työnantajalle väärän kuvan sairastamisesta. Voisin tehdä etätöitä kotipaikkakunnallani erillisessä työtekoon varatussa tilassa, mutta kotiani en enää haluaisi antaa työnantajan käyttöön. Koti on koti ja työpaikka on työpaikka. Etätöissä ollessani olin ikään kuin jatkuvasti töissä ja koko ajan oli tunne, etten tee tarpeeksi. Ehkä olisi pitää olla itselle armollisempi ja ottaa rennommin. On mukava lähteä aamulla töihin ja mukava on myös palata kotiin, kun työt eivät seuraa sinne.

Eino Gröhn, Reijo Taipale ja Esko Rahkonen olivat isosiskojeni suosikkeja. Muistan kun siskot olivat lähdössä tansseihin, niin he tupeerasivat hiuksensa ja heillä oli tosi korkeat kohokampaukset. Silmissä oli rajaukset ja huulissa punaa. Heillä oli kauniit leningit ja suippokärkiset korkokengät. Voi että he olivat kauniita, kun he lähtivät rientoihinsa.

Toivottaan, että Suomen tallous lähtis noussuun ja rahhoo riittäs myös vanhusten ja sairraitten hoittoon. Rahhoo kyllä näkköjjää on, eri assii, mihi sitä kohistettaa.

Mukavvoo viikonvaihetta!

Doris:

Voi ettäs. Tanssilavat :) olin 13-20 vuotiaaksi kesälavalla töissä, limsapalkalla suunnilleen. Tai talkoilla, pieni kyläyhdistys piti. Suuria julkimoita oli Eero Aven, yleensä bändit oli lähiseudun 'pumppuja'. Oli siinä aspa-koulutusta ja tiimityötä: myin lippuja, makkaraa, pilsneriä, limsaa, karkkeja. Tupakkaakin! Täysikäisenä olin myös järkkäri.

Kevyestä raskaampaan: äitimme kuoli saattohoidossa kotiin. Kipulääkitys oli todella hyvä, kotisairaala hoiti. Oli kaunis kuolema. Näin tahtoisin itsekin lähteä. Mutta eipä sitä itse voi valita. Arveluttaa kyllä nää nyky säästöt ja suunnitelmat: Kuka Meitä Jatkossa Hoitaa???

Ei pitäis murehtia etukäteen. 

Suuri yllätys oli eilen kotisynnytyksistä: hankaluuksia on ollut ja vauvoja jopa kuollut.

Joskus tuntuu, että maailma on tullut hulluksi. Joku valkopää meren takana luettelee maita, joita aikoo ottaa haltuunsa. Ukraina. Örebro. Merikaapelit. Tekoäly!!!

Sori, kun riemastuin. Joskus vaan ihmettelen :)

Kiitos teille kaikille, ku vastasitte mulle noihin kuolema- ja ikääntymisasioihin. Ne ovat mietityttäneet. Monet tuntuvat peittävän esim. naapureiltaan ja sukulaisiltaan sen surun ja sitte yksinollesa voivat olla hyvinki huonosa kunnossa. Yks mun ystävä menetti yllättäin miehesä. Ystävä alako käymään joka päivä uimahallisa ja itki sielä uiesa kovasti, niin ei muut huomannu. Sitte ihimiset ja naapurit ihimetteli, että miten hää onki nii hyvin selevinny miehesä kuolemasta, ku kaupasaki jaksaa hymmyillä jne. Heivät tienneet tottuutta.

Ootte kirjottanneet mielenkiintosista aiheista. Pallailen niihin myöhemmin. Kiitos Tilo vielä koiratiedoista taas.

Mun mies ku on niin terve ja hyväkuntonen ja tarvii työhuoneen ja autotallin, niin ei meillei oo mahollista muuttaa rivariin eikä kerrostalloon, ku eihän niisä voi käyttää rälläkkää, hitsauslaitteita eikä muitakaan isoäänisiä sahoja, kompuroita yms. Siksi on vielä jaksettava omakotitalosa elellä ehkä pitkäänki.Etitään talua kolomesta kunnasta. Heikkua on pienten talojen tarjonta. Niitä yli 300.000 pieniä taloja löytyy, joisson valtavat ikkunat, mutta ei kiitos semmosta, ku eivät ne tunnu omalta.

Alan ruoanlaittoon. Toivotan kaikille mukavaa illanjatkua. :) Sofia

Sofia minkä kokone talo, siis OKT, ois teille sopiva? Oisko se nii, et pitäis olla sivurakennus ja siin samassa autotalli? Mitä jos ostatta sopivan talon ja rakennatta siihe sivurakennuksen . Saisitta isännälle sopivan ja siekii vaik pienen paikan mis voisit maalata syvämmen kyllyydestä. Meil on tuo viereine valtava Miesluola (oikei isolla kirjotettuun), mie oon ku ulkomailla siellä harhaillessain.

Nii se vaa lauvvantai taas, vaik ei meil nii vällii päivistä, ku ei ole velvotteita. Jos on aamupäiväl johokii meno, tarkka aika, ni en saa nukuttuu yöllä senkää vertaa mitä normaalisti. Joskus käyn nukkumaa vast yheltä tai kahelta, en oo ennää pakottautunt aikasemmi käymää pettiin. Näikii kyl selviää iha hyvi. Aamul iso kuppi mustaa vahvaa kahvii ja sit taas on hyvä käyvvä päivän toimiin.

Voisin soittaa tangoja ja humppaa tänä päivään ja pyörähellä niihe tahissa siivotessain.

Hyvvää päivän jatkoo.

T. Saiko

Iltapäivää, ja kiitos kysymästä Saiko. 

Etitään noin 85m2 -120 m2 talua. Ihanteellinen ois pieni talo, josois vähintään kolome makkaria tai vaikka nelijäki, niin vois pienimmän huoneen ottaa lämpimäksi varastoksi, niinku Tilollaki muistaakseni on. Mieheni tykkäis, ettois autotalli kiinni talosa ja ois sisäkauttaki kulku talliin. Ite suosin semmosta, misois talli erikseen, nii ei kuulus metelit sisälle. Pitänee luottaa, että sopiva talo joskus löytyy. Eikö teillä Saiko tuu kovat sähkökulut, jos miehesi luolakin on valtava, siis jos piätte sitä lämpimänä? Mistä sinä tiesit, että minustois kiva saaha tila, josa voisin maalata tauluja? En oo mielestäni semmosta tainnu koskaan täälä kertua. Hauska juttu jotenki, että tiesit. :)

Jos Saiko asusit täälä suunnalla, sua sanottas yökyöpeliksi, ku meet niin myöhään nukkuun. :) Oot melekonen teräsnainen, ku jaksat sitte kahavin voimalla alottaa päivän työt vähien unien jäläkeen. Onko teille tuttu sana tuo yökyöpeli?

Doris, mullekki tuli hyvä mieli, ku kerroit, että äitinne on saanu kuolla kauniisti kotona ja hänestä on huolehittu. <3

Moni varmaan miettii nykyään, onko mahollista ennää päästä mihinkään hoivakottiin. Toki yksityiseen, jos on riittävän suuri eläke, ja sen rahan hoivakoti ottaa joissain tappauksisa lähes kokonaan.

Minen oo koskaan käyny tanssilavalla enkä ees tanssilavan vieresä. Tanssipaikalla oon käyny kerran ja lisäksi jonku kerran vuojesa tanssiravintolasa, ja joskus 80-luvulla viimeksi. Kotona oon tanssinu ja joillain tanssikursseilla eri lajeja. :)

Vuapukka, minäki, kuten sinäki ja moni muu, oon nähäny lähheisten sairastavan syöpää ja siihen menehtyvän. Viis ainaki lähti syövän vuoksi. Kuinka paljon helpompaa oiskaan maalimasa, ku ei ois syöpää - eikä sotia.

Toivottavasti se uutinen kotisynnytyksistä vähentäisi niitä, ettei tulisi enempää vauvojen menehtymisiä. Joku aika sitten luin, että koska nykyhallitus on laittanu synnytyspaikkoja kiinni, niin monilla on niin pitkä matka lähimpään sairaalaan, että he saattavat valita kotisynnytyksen, tai sitten vauva syntyy matkalla sairaalaan. 

Jatkuu... Sofia

Vielä vähä kirjotan.

Tilo, tuo on hyvä juttu, että vähitellen laittaa ylimääräsiä tavaroita pois. Itekki oon sitä tehny, mutta en meinaa kaikista tavaroista ja vaatteista raskia luopua, esim. kukkamaljakkojaki mullon ihan liikaa, mutta ku kaikista niistä nii tykkään. :) Iso laatikko tavaraa, verhot sekä vaatteita on taas lähösä lahajotukseen. Emme halua jättää lapsille liian isua työtaakkaa sitte, ku he joskus meijän kuolinpessä hoitavat. Toivottavasti siihen on vielä pitkä aika.

Sitte  ikävämpi asia. Luin joskus vuosi sitte, että moni suomalainen vanhus haluais eutanasian, koska he ovat masentuneita, huonokuntosia ja joutuvat asumaan  yksin, vaikkeivat ennää yksin seleviä. Minustois hienua, että he, jotka haluaisivat, voisivat päästä ns. "vanahainkottiin". Ja jotta valtiolla ois siihen vara, nii ois hyvä, että kukin maksais jonku verran hoijostaan, mutta ei siten, että koko eläke menis. Lisäksi vanahainkojisa vois parempikuntoset vanahukset jotenki auttaa muita vanahuksia tai henkilökuntaa - siis  halutessaan - ku ohan se tylsää vaan istua enimmäkseen, vaikka tokihan sielä taitaa olla jottain liikuntaa ja askartelua yms. Jos oisin sielä ite ja ois toimintakykyä tallella, niin mielellään touhuaisin yhteiseksi hyväksi. Samalla säästäs henkilökunnan voimia. Eihän esim. pöydän kattaminen tai kattauksen purkaminen palijo vaaji vanhukseltakaan, jos siihen on muuten kykyä, esim. tasapaino tallella, ja hyvvää aivojumppaaki se on. :)

Yksinolemisesta. Onhan se tarpeellistakin välillä, mutta oon hyvin sopeutuvainen. Vieraita en jaksa pitkään, vaan alan väsyä, mutta miestäni kyllä. Yhesä katellaan telkkua iltaisin, ku ei ennää muuta päivän touhujen jäläkeen jakseta. Meillon kans kaks telkkua, mutta en oo sitä toista katellu pitkiin aikoihin, ku on niin sattunu yksiin ohelmatoiveet. Pihatöitä tehhään kans yhesä. Ennen käytiin kävelyllä ja pyöräretkillä kaksin. Kaupasa käyään kaksin ennää harvoin, sillä tillaan ruoat verkkokaupasta.

Nyt lähen syömään kaalilaatikkua, nam. Kyllä soon hyvvää.

Mukavaa viikonlopun jatkua kaikille! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQcM51Gsarq45LZ-8x…

Doris:

yökyöpeli on ihan tuttu sana. Äiti sanoi ennen, että lyö unta korvalle, kun piti valvoa jonkun työn kanssa yömyöhään. Ompeli esim meille tytöille koltut kevät- ja joulujuhliin, silloin joutui valvomaan, että ehti saada kaikki valmiiksi.

Tänään laitoin taas perunat, porkkanat pellille, broileria kans. Kun uuni oli lämmin sämpylöiden teosta. Kokeilin leivinjauheohjetta, littanat tuli :(. Ens kerralla teen hiivalla...

Lepposaa lauantaita

Tulee paljon luonto-ohjelmia

Täs käi nyt nii, et kaupoille lähettii ja vast tultii takasii. Ostin 10% urea voijjetta. Yhes kaupas ol 25% ureavoijjetta se on myös tehokasta, en ois hoksant itse jos ei ois tääl tult puhheeks. Siivouksest ja musiikki jäi - no ne kerkiää myöhemminkii. Vaatteita ostin alennuksen alennuksella. Kaks vihriää lämmintä puseroo tai siihe suuntaa. En raatsi entisiikää pois panna, joten mie annan kaappien täyttyä. On verhoja ja peittoja ja tyynyjä ja ne vievät tillaa.

Sofia muistan, et oot joskus puhunt maalaamisesta ja telineestä ja siks mainitsin tilasta mis voip kaikkee harrasta. Meil ei pietä viereisessä rakennuksessa ollenkaa lämmitystä päällä. Se ois nii mahottoma kallista. Mies vaa lyhyven aikaa käyp sorvin äärellä näi talvella, koha lämmintä tulee ni sit hää  viipyyp siellä koko päivän ja käyn välist huutelemassa, et onks hengis viel.

Oon kauhuissain jo sanasta eutanasia. Mut jos oikei pitkää joutuu letkuissa ja  laitteissa olemaa, ni sit vois ajatella ottaa letkut varovast irti. Oon nähnt alzheimeriin sairastunneen hoivakoissa. Hää ol 10 vuotta olt samanlaine, hää ol pyylevä ja söi milellää. Hänet ain nostettii toisii seuraan yhteistiloihe. Oon nähnt dokumentin syöpäsairaan oman tahon mukasesta poisnukkumisesta. Hää ol Sveitsii mänt ja sitä valmisteltii melko kauvva. Aviomies ol mukana ja hää sit enemmä kärsi koko asiasta ku tää sairas. Sairas ei olt uskovaine mihikää suuntaa ja tuntu vähä pahalta, ku sairas käi hymyillen prosessin läpi, eikä mittää muuta. Mies ol pitkään suruissaa, mut ei voint estää vaimon tahtoa. Miestä jälkeepäi haastateltii siin ohjelmassa.

Tuntuu ettei oikei oo mittää varsinaista touhuumista jos ei oo ommaa asuntoo, mis pääsee mieleisesti pyörimää. On oltava selkeä pää ja liikuntakyky, joka on kaikkein tärkeintä. Nii oon itse havaint, ku oon eri paikoissa katselt vanhusten olloo. Koton vois olla vaik mite kauvv jos ruokailu onnistuu ja sen jälkeine toiminta, nii et itse pääsöö asiat toimittammaa. Jos ois vaippa, ni ei sekkää luultavast nii elämää haittais.

Katsotaa enemmänkii täält sivust mitä maalimalla päättäjät saavat aikaan. Jotakii iha erikoisii ehdotuksii on ilmassa, saavatko pontta on toine asja.

T. Saiko

Doris laitto juurekset uuniin. Teil on pellillä ja uunissa juurekset kypsymässä. Mite saatte niistä pehmosia ja maukkaita? Miulla kuivaat iha korpuiksi. Paistoaika, lämpötila ja mitä laitatta päälle, jos valkosipulin jättää pois? Punajuurest tahtosin tehhä hunaja punajuuria, eikä onnistu. Mite hunaja kananfileet, paistoajan ja marinoinnin kanssa onnistuut, nii ja lämpötila. Miult onnettomalt ei oikei onnistu viel täs iässäkkää.

T.  Saiko

Vierailija kirjoitti:

Doris laitto juurekset uuniin. Teil on pellillä ja uunissa juurekset kypsymässä. Mite saatte niistä pehmosia ja maukkaita? Miulla kuivaat iha korpuiksi. Paistoaika, lämpötila ja mitä laitatta päälle, jos valkosipulin jättää pois? Punajuurest tahtosin tehhä hunaja punajuuria, eikä onnistu. Mite hunaja kananfileet, paistoajan ja marinoinnin kanssa onnistuut, nii ja lämpötila. Miult onnettomalt ei oikei onnistu viel täs iässäkkää.

T.  Saiko

 

Mie teen sil viisii, et jauhosii pottui isoks lohkoks, porkkanoit hiukan pienemmiks, ko on pitempi kypsymisaika. Öljys pyöräytän ja sit ripottelen mauseet. Esim suola ja sitruunapippuri käy perunoille, porkkanat ei tarvihe mittää. Joskus sipasen hunajaa, jos ovat vähän 'nuutuneita'.

220 C, noin puol tuntii. Ohuelti pellillä. Vähän voip kiännellä välillä.

Doris

Aivan, yökyöpeli oon ja tunnen hyvi sen sanan. Kuhnustelen kaiken iltaa ja teen sitä sun tätä, yleensä täs konneella tai sit lukien. Enne ajattelin, et miunkii pittää käyvvä nukkumaa sillo ku toisetkii käyvvät kello 10 nukkumaa. Pyöriskelin ja pyöriskelin petissä eikä unta tult kuitekaa. Nyt uskallan käyvvä nukkumaa sillo ku uni on tulossa. Miun kello tuntuu käyvvän eri tahtiin. Myö molemmat käyvvää myöhää nukkumaa. Sillo harvo ku ollaa yötä kylässä, ni täytyy soppii isäntäväen kanssa millo hyö käyvvät nukkumaa. Ollaa yleensä koko porukka istuttu ja turistu pitkään puoleen yöhön saakka.

T. Saiko

Miten onki niin puhti pois? Eilennä olin siskon miehen synttäreillä. Parikyt ihmistä, naurua, puheensorinaa. Parin tunnin päästä ajelin maaseudun rauhaan. Tänään oon kirjotellu runoja puhtaaks koneelle, pötkötelly, syöny eilistä ruokaa, kutonu vähän ja surffaillu netissä. Ihan väsy. Laiska. Huomenissa on auton huoltoa ja kaupoilla kiertelyä sillä aikaa. Toivottavasti piristyn siihen mennessä.

Mitäs teille kuuluu? Hiljaiseloa täällä ketjussa...

Mukavaa maanantaita

Doris

Täyskuu on tulollaa ja minnuu ajatteluttaa mite sen nukkumisen laita on. Täysku muuttaa sään, mut katotaa mihi helmikuine sää muuttuu, ei oo suurii vaihtoehtoja, talvea on.

Tääl on viime aikoin olt vauhti päällä hyvä ku on olt lukemista, saapa nähhä mite jatkuu. Miulla tekemiset on olleet enemmäkkii miettimistä mistä pitäis alottaa. Meil on vähä keittiössä remonttii ja tavarat siellä sun täällä. Kyl tää tästä kärsivällisyyttä on oltava.

Verhoja on kaapissa ja ajattelin jos vaihtaminen piristäis, mut se vaatii taas kiipiämistä tikkaille ja urkkimista ku kiinnikkeet, sellaset juoksijat,  laitetaan listoihin. No sielhä ne ain ovat olleet ja oon selvint. Mukavinta ois laittaa iha uuvvet verhotangot kaik kävis sutjakkaasti. Siinä taas olis suunnittelua.

Hyvvää alkuviikkoo.

T. Saiko

Maanantai-iltaa

Jospa kuitenkin kerron vähän mietteistäni yksinolosta ja vanhenemisesta. Mielestäni on ihan eri asia elää yksin terveenä ja toimintakuntoisena kuin ulkopuolisen avun tarpeessa. Kun pelkkä verhojen kiinnittäminen jakkaralle kiipeämisineen on mahdottomuus tai siivoamiseen eivät voimat riitä, tulee se vain avuttomuuden tunne. Onhan palveluja tietenkin tarjolla, mutta kun/jos on tottunut itse asiat hoitamaan, ei avun pyytämiseen mielellään ryhdy ennen kuin on pakko. Se kynnys on meillä vielä ylittämättä.

Onhan me kyllä valmistauduttukin vanhenemiseen. Luovuttiin melkein 40 vuoden jälkeen kesäpaikasta, joka oli varsinainen työmaa, vaikkakin mieluinen sellainen. Sen kunnossa pitäminen alkoi olla liian rasittavaa. Hyvin hoidetusta paikasta saatiin "päivänhinta", mitä ei rempallaan olevasta olisi tullut. 

Leskeys on tulossa jokaiselle pariskunnalle. Sitä en ole paljon pohtinut, koska se tulee väistämättä. Mekin on oltu yli 60 vuotta naimisissa, mutta kumpi lähtee ensin, sitä ei pidä ajatella. Kun nyt vain rauha maassa säilyisi. 

Liukasta on edelleen. Sain toisen kankun kipeäksi, kun parina päivänä uskaltauduin sauvakävelylle. Nyt vain teen voimisteluliikkeitä sisällä.

Ei synkistellä liikaa, vaikka sumua riittää aina vain. Kasvukausikin alkaa näinä päivinä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

T. Tilo 

Keskipäivää aurinkoisesta pohojesesta.

Täyskuu valavotti. Menin jo ennen kymmentä sänkyyn, luin tunteroisen ja yritin sitte päästä unneen, mutta vielä kattelin kellua 03:30. Jospa ens yö menis paremmin. Nyt on simmut sikkuralla enkä jaksa tehä mittään, mutta on hyvä suoda se itellesä, ettei aina tarttekaan jaksaa.

Saiko, hyvä, että teillon miehesi kans molemmilla virtaa iltasella, ettette oo ihan eri rytmisä. Jotkuhan on aamun- ja jotku illanvirkkuja. Oon ollu koko elämäni illanvirkku. Nyt on alakanu kääntyä toisinpäin. Liekö merkki vanahenemisesta. Luin joskus, että vanahemmuuttaan unirytmi alakaa kääntyä varhasemmaksi.

Doris, voi kuinka sinä ootkaan reipas neulomaan, ja monipuolisesti. Mullois tarvetta villasukille, ehkä löyän ne kirpparilta. Sielon joskus uusia myynnisä, noin 15 e sukat. Emmastiinahan niitä myös kutoo/neuloo. Kumpi sana teillon käytösä?

Kiva, kun kävit Tilo kirjottamasa. Toivottavasti sun kankku on on toipunu sauvakävelystä. Oot ollu kauan naimisisa miehesi kans. Vois kuvitella, että tunnette toisenne tosi hyvin. Tosin semmosiaki parisuhteita on, että vaikkois ollu naimisisa kymmeniä vuosia, ei tiiäkkään puolisosta palijo mittään. Eräs ystäväni kysy mieheltään, jonka kans oli ollu naimisisa yli 30 vuotta, että mitä puoluetta aattelit äänestää, nii mies vastas, että soon vaalisalaisuus. Mies oli niin vähäpuhheinen ja neutraali kaikesa suhtautumisessaan, ettei ystävälleni koskaan selevinny, mitä mies aattelee eri asioista. :)

Eilen siivosin kaappeja, laatikoita ja vaatehuoneen. Sain apua vähä mieheltäkin, ku oli muutamia raskaita siirrettäviä. Nyt on pari kassillista ja yks laatikollinen lähösä lahajotukseen kaikenlaista.

Alan nyt laitta ruokaa. Kasviskanarisottua ois tarkotus tehä.

Kaikin puolin ihanaa päivää kaikille! :) Sofia

Tilo

Mietin silti usein kumpi leskeksi jää, vaikka yritän olla aattelematta. Isäni kuoli 75v, nyt ajatellen tosi nuorena. Äiti ehti olla leskenä liki kymmenen vuotta.

Pakosti joskus pohin meiän ikääntymistä, jotenki aattelen, että minä osin vahvempi jäämään yksin... no mistäpä tuota tietää. Ainaski minun jäliltä jää enenpi setvittävää... kaik langat ja käsityöt...

No, päivä kerrallaan täällä eletään

Doris

Doris

Olin aina ollut vähän sitä mieltä, että olen se heikompi astia sydänasioiden takia ja kun mies on ollut terveempi. Hänellä ei ole ollut tosi vakavaa vaivaa, jota ei olisi saatu hoidetuksi. Kun hän nyt sitten sai tacotsubon, joka on yhdenlainen sydäninfarkti, se jotenkin muutti asetelmia. Itselläni oli samantyyppinen kohtaus nelikymppisenä, mutta jatkoin töissäkin vielä yli 15 vuotta, koska vikaa tai syytä ei löydetty. Silloin se diagnosoitiin nimikkeellä stressin provosoima spasmi. Sopi hyvin sen hetkiseen tilanteeseen töissä. Turha kuitenkin liikaa pohtia, kuka, mitä, milloin, koska elämä on arvoitus.

Justiinsa niin, että päivä kerrallaan. Niin kuin eräs lappilainen mummu sanoi: "Päivä iltaan, henki huomiseen". En heti tajunnut, mitä hän tarkoitti.

T. Tilo

Heipä hei kaikile!

En tiijjä, liekkö ollu isän kohala akttiivine eutanasia, ainakkii hiän kuoli vajjaa vuorokaus ensimmäise morffiinipiiki jäläkkee. Kuolinsyy oli kuitennii keuhkokuume liäkärin mukkaa, vaikka ilimiselvästi hiän oli syövän runtelema. Äitilä tuas tais olla passiivine eutanasia. Häneltä lopetettii nestteytys, eli ei mittää syönä, eikä juona viikkoon enne kuolemmoo, eikä ollu siis tiputustakkaa. Hänet senttää sattii unnee rauhottavala liäkkeelä ja kipuliäkkeelä, joka ol siis morffiini. Siskon kohala ei auttanneet kipuliäkkeet, mutta hiän kuoli sitte, ku hänet oli nukutettu muutammoo päivvee enne kuolemmoo.

Ei sen puollee, ei heistä kellää ollu ennee toivvookkaa paranemisesta. Sitä vuan on nii itsekäs, ettei antaisi ommaistaa pois, vaikka toivvoo ei ennee oo ja elämä on vuan kärsimysnäytelemmöö. Noihen kuolemmiin välilä oli isän ja äitin kohala parikymmentä vuotta ja sit oli siihe, ku sisko kuol, lähes 20 vuotta. Isän aikkaa 1980-luvun alakupuolela kivunlievitys oli alakutekijöissää. Äitin kohala senttää viikko ennen lähttöö oli kivutonta. Mutta sisko kärsi kivuista loppuu asti siitäkkii huolimata, että hällä oli kipupumppu. Tai olha hiä hirmusessa tokkurassa pari-kolome päivvee, enne kuolemmoo. Ei siis vaikuta mitenkkää hyvältä, jos syöpä tai joku muu sairraus iskköö. Suorasttaa tunttuu pelottavalta.

Tänä uamuna luin lehestä, mite adhd-diagnooseja annettaa mite sattuu ja sit syötettää amfetamiinia sisältävvii liäkkeitä. Ei varmala kaikki oo adhd:ta, kuha vua lapssii liäkittää, että luokissa pyssyy työrauha. Oon huolissan tuostakkii, miten liäketehttaita vuan rahotettaa syöttämälä huumeliäkkeitä, eikä jakseta perehttyy asijoihin riittävälä huolellisuuvella.

Nuorettii voivat huonosti, ku kaikkee pittää olla ja elämässä on liikkoo männeillää koko ajan. Pitäs tossiaan palata pikkuse menneessee, jollon kaikila ei tarvinu olla kaikkee. Pitäs myös oppii sietämmää epämukavuutta, eikä masenttuu siitä, jos kyns katkevvaa. Tuo nyt on siis kärjistettyy, mutta josttaiha se nuorte pahhoinvointi johttuu. Onha se somekkii tietennii viäristäjä, ku sinne laitettaa vuan kaikki ihannuuvvet ja ollaa nii kaunniita ja uppeita.

Sitte nää keskustelupalstatkkii. Näähä on iha hirvveitä paikkoja välilä. Mie en ou tiälä joutuna mihinkkää ryöpytykssee, enkä ilikeilyje kohtteeks, mutta parisenkymmentä vuotta sitte mie sain kyllä osani. Sillo olinnii kärjekkäämpi kirjottaja ja minnuu kyllä suorasttaa pilikattii ja nimitelttii ties miks. No se oli sitä aikkoo ja pittää muisttoo, ken leikkii lähtöö, hiän leikin kestäkköön.

Yksinolloo tarvviin sillon tällön, mutta jos se on sitä, että on säilössä jossai asunnossa, tai kopissa, eikä kukkaa käy ikinä, ni se on ikävvöö. Mie nautin välilä, ku suan olla yksin. Miulaha oli suurperhe ja sillo ei ollu yksinäistä, ku lapset oli kotona.

Onneks ei tiijä päiviesä miärree, eikä myöskkää mitä tulevvaissuus tuopi tulleessaa. Varmmooha se on, että tiälä ei olla ikkuisesti. Pittää vuan yrittee ellee nii, että pysys tervveenä mahollisimma pitkkää, eikä tosiaankkaa joutus säilytykssee tai kenekkää armoile ja taakaks.

Hyvvee keskiviikkoo!

Täyskuu on saavutettu ja sain nukuttuu paremmi eikä väsymys kiusaa. Tännää laitan juurekset uuniin Doriksen neuvvojen mukkaa.

Sofian ohjeen mukkaa laittasin samalla alapellille broilerifilleet kypsymää. Sofia laitakko siun ohjeen ja lämpötilat viel kerra tänne. Saisin kaik kerralla tehtyy.

Aamuja

T. Saiko

Huomenia

Saiko, oon ruukannu vasaroija broilerifilleet aika littanaksi. Sitte oon laittanu niihin öljyä, suolaa ja vähä hunajaa. Nyt en muista järjestystä, ku en oo kai vuoteen nuita teheny. 200 astetta. Keskilämmöllä ja aikaa 25-30 min, uunista riippuen. :)

Vuapukka, minuston surullista, ettei sun siskua voitu nukuttaa lopuksi, ettei hänen ois tarttenu kärsiä kivuista loppuun asti. Tiiätkö, oliko hää ite toivonu, ettei nukutettas?

Viimesimpänä syöpään kuolleista lähheisistämme anoppi ja ystäväni olivat molemmat syväsä tajuttomuuesa ennen ku kuolivat keuhkosyöpään. Eivätkä olleet ees tupakoineet. Aiemmat kolome lähheistä syöpään kuollutta olivat tajuissaan. Kipuja ei kaikilta saatu pois.

Kirjotit Vuapukka tärkeistä asioista. En jaksa nyt palijua kirjottaa, vaikka mielesä ois palijoki ajatuksia. Mullon sitä ponnistuspääkipua. Ois pitäny ottaa eilen rennommin.

Mun kummityttö on hyvin lapsirakas, muttei uskalla hankkia lapsia, ku tää maalima on niin hurja paikka nykyään. Itellänikin on koko ajan tietty huoli tausta-ajatuksissani, että miten lapset ja nuoret pärjäävät, ku ei koskaan tiiä, mitä he joutuvat kohtaamaan niin livenä kuin netisäki. Heillon on monenlaisia rasitteita. Ajattelen, että meijän ikäsillä oli palijo vähemmän huolta ja enemmän toivua tulevaisuuesta sillon nuorena, mitä nykynuorilla on. Oltiin myös vähä lintukojosa, ku ei ees tiietty niin tarkasti, mitä maalimalla tapahtuu ja myös itänaapurimme kans oli suht hyvin asiat. Mutta, kannattaa aatella myönteisesti. Onneksi omat lapset ja heijän pienensä voivat hyvin. <3

Lepposaa päivää kaikille! :) Sofia