Murteela

https://www.kaleva.fi/leipamaitoa-ja-leipajankkia-vanhan-ajan-lohturuok…

Kaikki eivät laittaneet leipäjankkiin sianlihhaa. En tiiä, onko tuosakaan. Puuromaista ja hyvvää. Harmi, ku ei oo äitin ohojetta tai muutakaan tallella. Jospa se onnistus gluteenittomanaki.

:) S

https://kuvat.kaleva.media/images/v1/kalevacdn/ufbVVYZXJ-fiXFIMGFRErs0P…

Tuliskohan nyt se kuva, minkä näköstä leipäjankkia meillä saatiin. :) S

Vuapukka

Keitettiinkö se leipäressi? Jos, niin on kuin meiän leipäpuuro, mutt ei leipäpaloi voissa kieritelty.

Kiehuvaa maitoo lisättiin kuivat leivänpalat, ripaus suolaa, sokerii

Sit meill ol rippanaa: kaurahiutaleit, puolukkaa, en muista muita osia

Ja herkkujälkkäri: 'vatkuli' l. Mukaeltu kermavaahto, vesi, ruisjauho, puolukka vatkattiin vaahdoksi käsin, oi oli hyvää, joskin vahvaa herkkävatsaiselle.

Penkkivelli, tiijätteks työ sen?

Doris

En tunne leipäjankkii. Köyhät ritarit ovat oikei arvostettuu jälkiruokaa nykyää. Teen joskus ja hyvvää on kermavaahon ja hillon kanssa. Lapseen ollessa äit teki paistettui perunoita ja mie en niitä voint syyvvä. Keksin ain jotakii menemistä ulos ja sit koko suun täyvveltä sylin perunat pois. Nyt teen ussei paistettui perunoita, isäntä oikei pyytää tekemää. Leipäkuutiota muistan lapseen syöneeni, äit ei heittänt mittää pois. Leipäkuutioita teen yhä jos leipä alkaa kuivuu, croutons ois hieno nim niille.

Miun suosikki ensimmäisellä sijalla on yhä ja ain Irwin. Hänet näin aikanaa meijjän kauppakeskuksessa laulamassa, nii ol mukava ja hyvät laulunsanat ovat yhä mielessä. Harmi mite häne elämä päättyi.  Ootta varmast sammaa mieltä, et enne biiseissä ol sanoma ja sisältö ja sanoista sai selvän. Ehkä maalima on muuttunt ,on kaunista musiikkii yhäkii. Tätä räppii en oikei saa sisällytettyy.

Nyt on syöty vihdoinkin. Isäntä sinne miesluolaan män enne ruokaa käymää ja jo ol kaik jäähtynt enneku tul takasii.  Mikä se, ku  hää ei muista tulla takasii. Mikä lie taas nii kiinnostavvaa siel.

On nii kiinnostavvaa luettavvaa mei palstalla.

T. Saiko

Saiko

Irwin oli niin hiano artisti, muistelen et isäsä ol jotenki Heinolaan liittyvä... oliko noin?

Miul tuli just niin suur suru mieleen. Itellä on vuosikontrolli helmikuulla. Kahesti vuoess. Pidentyny syke, jostain syystä. Natrium/kalium???  Qt aika. Oon ookoo. Rakas läheinen serkku, minuu par vuotta nuorempi sai keuhkosyövän. Ikänää ei polttanu, eli tosi terveellisesti. Vuessa meni, kuoli ennen joulua. Miten se määräytyy, kuka jää ja kuka lähtee

Doris

Penkkivelli muistaaksein tul 70-luvulla, vai? Se on helppoo syötävää ja lapset ossaavat itse sen tehhä. Terveellistä kaurahiutaleista itse valmistettu.   Muuten tuli vellistä mieleen. Puuroista tykkäsin, mut vellit miulle liia laihaa syötävää. Mannavelli, makaronivelli ja riisivelli. Tääl tais tulla riisivelli jossain yhteyvvessä essiin. Uskokaa tai älkää, mut tykkään HK:n lenkistä, siit alkuperäsest.

Joululta on vielä keksejä, miehä ne syön, ku en raatsi heittää pois.

T. Saiko

No, tääl mie kirjotan yhe lapsuusmuiston:. oltiin siskon kans oltu tätil saaressa yötä,kun tultii kottii  ni listassa luki haĺonhakkuuta. Näin selvittii

Doris,

jotkut viisaat sanovat, että kaikki elämän isot asiat ovat jotenkin ennalta määrätyt - kuten kuolemakin. He sanovat myös, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu ja vain fyysiset kehot kuolevat, mutta henkikehot jatkavat elämää hyvässä henkimaailmassa. Heidän mukaansa saamme kuolemamme jälkeen taas nähdä kaikki läheisemme, ystävämme, lemmikkimme jne, jotka ovat meitä ennen henkimaailmaan lähteneet, ja sitten myös selviää, miksi elämässämme on ollut tietyt haasteet  ja kasvunpaikat.

Näinköhän lienee - toivottavasti. Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille! :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS1_iNVYdUVPuCHg6e…

Tiisttaiuamun huomenet

Sofia, kyllähän minnuu huimas kovastikkii, kun yläpaine oli alle 90, tais olla alimmillaan 85. Alakukesästä viimme vuona kukkapenkkii kuoputtaissa tuntu, että tuiskahtaa nenällee. Sama oli kenkkii jalakkaa laittaissa. Sit mie näytin liäkärile seurannan verenpainneesta, ni se anto luvan lopettoo liäkkeen.

Piänsärystä vielä sen verra, että näin sit vuossii myöhemmi sen sairraahoitaja, joka vahti minnuu sen toisen ankaran piänsärkykohttauksen aikaa kolome tunttii työtervveyvvessä. Sairraahoitaja sano, ettei ollu ikinä nähny semmosta kohttausta, ku oli näyttäny että silimät pullisttuu silimäkuopista. Mie en siitä muista, ku se kauhhee jyskytykse ja että en pystyny ku seisommaa.

Doris, se mururessi liennöö sammoo ku leipäressu. En kyllä muista, että äiti ois muute lämmitänä sitä maittoo. Se vuan kuavettii niihen voissa pyöriteltyje leivänpalojen piäle. Syöttii siis lämpimänä ruokana.

Saiko ja Doris, jätkänvelli on tuttu miulekkii. Meilä päin siihe laitettii kauraryynijä, sokerrii ja maittoo. Kylymä välipala se on. Nykyvväänkkii mies sitä söypi. Mie en syö, ku en maittoo juo ennee ollenkkaa. Riissi-, vehnäjauho-, ja mannavellii keitti äitikkii meile.  

Sillo nuorruuvessa ku kierrettii tanssilavoja, ni sielähä kävivät essiintymässä Juice Leskinen, Tapani Kansa, Frederik, Mikko Alatalo, Porukkoo oli niin paljo, että ei sinne meinanu soppii sekkaa. No kesälavoila vielä sopi, mutta talavela sisätanssipaikoissa oli tungosta. Kerra myö lähettii porukala 70 kilometrin piähän kahtommaa Hurriganessii. Kierrelttii ties missä ja matkkoo tais tulla yli sata kilometrrii. Lopulta, ku piästtii perile, ni oli lappu, että keikka on peruuntunu sairraustappauksen vuoksi. Ei silti, ei se ollut mie suosikki, mutta ku oli kyyti, ni lähin mukkaan.

Miula jäi se digi vielä käsittelemätä, mutta lyhheesti sanottuna nyppii joka paikassa oleva digi. Kouluissakkii oppillaat ovat läppäri tai tabletti käissä. Mitenkähä tuokkii vaikuttaa ruutuaikkaa, ku ensi ollaa koulussa ruuvvun iäressä ja myös kotona. Välilä tunttuu, että oiskoha kohta aika ottoo digiloikkia taaksepäinnii.

Tervveys- ja sairrauspalaveluttii hoijettaa diginä ja etänä. Opiskelijat opiskelloo digivälineihen kautta etänä. Mite ammattii oppii ryhmätöitä tekemälä etänä, jossa osa ei tie mittää ja osa tekköö kaiken ja sit tulloo arvosanaks kaikile sama.

Mie oli koronavuona kaks ja puol kuukkautta etätöissä ja kyllä oli vaikkeeta työn teko. Kaikki piti pyöritellä eri järjestelmmii kautta ja työ oli monimutkasta. Sieltähä se miu motto onkii peräsi, miks tehä yksinkertasesta monimutkasta.

Emmie sitä tietenkkää sano, että digistä ei ois hyöttyykkii, mutta kaikkee se ei käy ja pitäs välilä miettii sellassii immeissii, joila ei oo kettää, joka auttas digilöihen kansa.

Välilä miekkii mietin kuolemmoo ja joskus se pelottaakkii. Enite mie pelekkeen, mite jäläkipolovi kesttää, mutta onha tuota itekkii seleviny ommiin vanahemppii lähöstä. Mie halluisin lähtee noppeesti iliman sairrautta, mutta se voi olla miulakkii eissä, että kärsimykse kautta jouttuu lähtemmää. No se on sen aja murhe.

Musiikkia: Irina & Antti Pitkäjärvi En meistä meitä saa 

Tuo Antti on tuttu työkuvioista vuosien takaa. 

Ulkona pakkasta, tosi kalsa ilma. Kävin laittamassa auton lämmitykseen, eipä toimi sisälämmitin. No, haen kuitenkin kaupasta lankaa ja toisesta ruokaa. Laitan postia siskolle, täyttää 70. Juhlat on vasta kesällä. Itse olen joulun alla syntynyt ja koronan aikaan täytin pyöreitä. Pidin sisaruksille puolisoineen pihajuhlat kesällä. Liput liehuu, on kyllä juhlava näky. Ajattelin kaupasta katsoa herkkupullat, kun en noistä R:n tortuista välitä.

Kivaa keskiviikkoa kaikille

Doris

Huomentapäivää tuulisesta pohojosesta.

Kovasti vaihtelee nämä kelit. Ku korona alako 2020, niin sen jäläkeen on tapahtunu palijo muutoksia niin kollektiivisesti ku yksilöittenki elämäsä. Pittää vaan pysyä myönteisenä ja uskua, että kaikki mennee lopulta paremmaksi, vaikka välillä muulta näyttäski.

Se jätkänvelli tai penkkivelli oli meillä nimellä linnunmaito. :) Aika ussein sitä tuli syötyä. Oispa ihana, ku vois vieläki syyä kauraa, ees puurona, mutta ku ei voi, niin seki on vaa hyväksyttävä. Mies syö joka aamu kaurapuuron marjojen kans. Hällä on tosi terveellinen ruokavalio, hyvin erilainen ku mulla, vaikka osin syyäänki samoja kypsennettyjä ruokia. Hää on muutenki hyväsä kunnossa ja urheilee kovasti. Meillon hyvin erilaiset elämät saman katon alla, mutta on onneksi myös yhteisiä asioita, mitä tehä.

Oot Vuapukka valitettavasti saanu osasi kovista kivuista. Toivotaan, ettei sun niitä tarttis ennää kokia eikä meijän muijenkaan. Terveys on valtava lahja, jonka arvua moni ei ymmärrä ennen ku vasta sitte, kun sen menettää. Toki osa ihimistä, kuten minäki, oon saanu kokia kipua vauvasta alakaen. Kunpa kivut jo loppuisivat. Mitähän sitä keksis tilalle, ku yhtäkkiä voiski tehä asioita ja pääsis kotuasa liikkeelle. Haluaisin tehä jottain muitaki ihimisiä ilahuttavaa enkä vaan ittiäni.

Kuolemasta. Ite en pelekää yhtään kuolemaa, mutta kovasti toivon, ettei se tuu liian aikasin, sillä mieheni ja jäläkikasvu tarvii mua vielä. Haluaisin ellää suht terveenä ja vanahaksi, vaikka 95-vuotiaaksi, mutta en tietenkään sillon, jos jäisin yksin, eli mies lähtis taivasmaalimaan ensin. Leskeksi jääminen pelottaa eniten. Mitä te siitä aattelette?

Miina on mielestäni oikia supernainen, ku pärjää sielä talossaan yksin. Kuvittelisin, että yksinjääminen ois henkisesti ja fyysisesti ylivoimasen raskasta. Eräs nainen kerto, että hän suri 5 vuotta miehensä kuolemaa tosi palijo ja joutu hankkimaan unilääkkeet ja rauhottavat. Sitte hää oppi elämään yksin, mutta vaikka oli kulunu 18 vuotta miehen kuolemasta, hän edelleen ikävöi miestään. Et-palstalla oli aiheesta ketju. Missähän he nykyään kirjoittavat. He olivat iso tuki toisilleen.

Nuista etätöistä. Joilleki ne soppii siksi hyvin, ku ovat introverttejä ja pystyvät työskentelemään paremmin yksin ja hilijasesa ympäristösä ja taas työpaikalla ollessaan väsyvät kovasti. Jotku sosiaalisemmat ihimiset saattavat kärsiä kovastikki, jos joutuvat viettämään työpäiväsä yksin iliman työkavereitten seuraa. Etätöissä on monia hyviäki puolia. Tiet ei kulu ja ilima ei saastu, jos iso osa ihimistä ei kule autolla töihin. Työntekijä säästää palijo rahhaa samalla, ku ei oo autoilusta nii palijo kuluja. Työnantaja ei tarvi niin isoja toimitiloja, ku osa työntekijöistä työskentellee kotona, joten siinä säästää, kuten myös pienempien toimitilojen siivous ja muut ylläpitokulut ovat pienemmät. Työpaikalla ei sairasteta niin palijo, ku henkilöitä on vähemmän paikalla ja pöpöt pysyvät loitolla. Ja myös stressi on vähäsempää  siksi, että kukin työntekijä saa hoitaa työnsä siten, kuin heille on parhaaksi, joko kotona tai työpaikalla. Ja muitakin hyviä puolia keksisin, mutta eiköhän tuosa jo ollu riittävästi. :) 

Alanpa tekemään tillausta ruokakauppaan. Iloa ja keveyttä päiväänne! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRA0Ox8QxYipzORvLx…

Enpä  huomannu Doris sun kirjotusta, ku en päivittäny sivua ennen ku aloin kirjoittaa. 

Mukava, ettoot pitäny läheisille pihajuhulat aiemmin. Minuston hienoa, että jotku jaksavat järjestää juhulia. Viimesimmät "sukujuhulat", misoon käyny, ovat olleet neljät hautajaiset kahen vuojen aikana eikä niisä tietenkään ollu ilone tunnelma. Hääkutsun saimme vasta, ja tänä kevväänä ois häät pääkaupunkiseuvulla, mutta en jaksa sinne lähtä, joten jäävät välliin. Ei haittaa, sillä sinne tulis yli 100 henkilyä, joten en nauti semmosesta ihimispalijouevesta eikä mieskään, joka hänki on introvertti, kuten minäki.

Joskus oomme käyneet naamiaisissa, misson ollu noin 20 henkilyä - ystäviä harrastuksen parista. Myönteisiä ja huumorintajusia kaikki. Mm. laulettiin, tanssittiin ja juteltiin. Ei olla heitäkään tavattu ennää porukalla, vaan yksi heistä on ennää mukana meijän elämäsä. Sielä oli aina mukavaa, ku ei ollu mittään ryyppyjuhulaa, vaikka jotku vähä nauttivatki boolia. 

Mutta onneksi meitä ihimisä on erilaisia ja monenlaisia - soon rikkaus. :) Sofia

Kaupoilta tulin ja pittää tehhä tännää leivitettyjä porsaanpihvejä. Myö niist nii tykätää.

Tuo leskeys on kyllä järkyttävä asia. Ajattelen ussein, et mite sellases tapauksessa pärjäis, mut kaik ovat jatkaneet elämää ja valo tulee joskus. Toine asja on jos tulee aivoverenvuoto tai pien ohut verisuon purkautuu. Sit sitä on toisen avun tarpeessa, mut ei pitäis sellasta liikaa ajatella. Sukaulaisii ja tuttavii on vuuvven sisällä jäänt leskeks usseita. Siin ol sellasta, et puoliso sano, et oli hyvä ku pääs kärsimästä pois. Oli nii kipiään ja kivuliaan lopun aikaa.

On nii raskasta ajatella mite kaikesta selviivät ja miks hyvät ja muute elämänhaluiset otetaa ensimmäiseen pois. Kaik kertoot, et ajan kanssa ne asiat työstetään, mut kaipaus ei millokaa häviä. Joku on sanont, et säätä ja kuolemaa ei voi muuttaa. Luin sellasta jostakii romaanista joku aika sitte.

Sit luin myös, et lausetta ei sais millokaa alottaa minä sanalla. Tuntuuko teist siltä, et ois liikaa oman itsen korostamista, ku ois ussei oma itse alotuksessa? Oon taint unohtaa sellasen säännön.

Etätöitä ajattelen ku usein puhelimitse on virkailija etätöissä. Jotkut Italiassa tai Espanjassa tai ties missä. Ihmettelen mite hejjät on vakuutettu jos jotakii tapaturmaa sattuu ulkomailla tai jossakii kesämökillä. Ois paremp olla kotona ja yks huone töitä varte ja sit olla ain tavotettavaan.

Meillä on myös nii, et tavataa sukulaisii kesällä kauniilla ilmalla vuoron perrää jokkaisen luona. Ens kerralla on mei vuoro pittää pidot, mut ei meitä oo ennää montaa ku leskeksi jääneitä ovat melkein kaikki.

Voi kamala kyl on kestämistä kovien kipujen kanssa. Sit ei tiijjä ees mikä kivut aiheuttaa. Eikä oo laitetta mikä kykenis kivut paikallistammaan, et löytyis alkuperä.

Onko tortuissa  karvasmanteliöljy se, mikä ei maistu hyvälle? En tiijjä käytetäänkö karvasmantelia mihikää muuhu leipomukseen. On Ruuneperillä ollut erikoinen makuelämys ja kun ovat koristeltuja leivoksia lisäksi. Mistä häne vaimoose on tuollasen erikoisuuvven keksint. En oo kuult muuvvalla maalimalla Ruuneperin torttuja tehtävän ja ylipäätään karvasmantelia käytettävän.

Lapsena ollessain äit teki vaniljakiisseliä ja laitto vadelmasilmiä päälle. Ol se hyvvää ja vadelmahillo itse tehtyy ja vanilja oikiaa vaniljaa.

Myö tyttöjen kanssa käytii tanssilavat ja tanssipaikat, siis siel vaa tanssittii ja miehet käivät hakemassa tanssiin - jos kävi tuuri. Oli elävää musiikkia ja näitä hyviä laulajia, jotka eivät millokaa unohu miun ikäsiltä. Jopa Henry Theel, Eino Grön  ja monet muut tangolaulajat ja humppaa sitä pyörittii elävän musiikin tahdissa. Pääsyliput eivät paljoo maksaneet siihe aikaa. Saattaa olla pääsymaksujen hinnat melko korkeita nykyisillä elävän musiikin tanssipaikoilla, vaan DJ siellä ussein pyörittää musiikkia.

T. Saiko

Piti vaa lyhyesti kirjottaa. On olt nii mukavaa luettavvaa teilt, vaa ainaha tääl on mukavaa.

T. Saiko

Eino Grön

Upea laulaja. Käin kerran Hämeenlinnassa kirkkokonsertissa. Oli niin loistava. Muutama kesä sitten huomasin, että esiintyy Kalkkisissa. Sinne sit lipun varasin. Mies tuli yksin, kantoi jotain lootaa, mistä säestys tuli. Oli tämmöinen piha-/terassikonsertti helteisenä heinäkuun iltana. Eikka oli niin hyväntuulinen, jutteli tauolla ihmisten kanssa.

Leskeyttä useinkin ajattelen, että kumpikohan jää? Meilkii on 30 yhteistä vuotta takana ja tavaraa kertyny mahottomasti. Sit aattelen taas, että Carpe diem, päivä kerrallaan. Eihä sitä ennalta tiijjä. Jospa saatais lähteä yhessä...

Elinpäiviä kun olisi sopivasti, mitään pitkää petipotilasaikaa en kelleen toivo, tai kipuja.

Mukavaa illan jatkoa

Doris

Myöhäisiltaa keskiviikkona

Saiko, kysyit jotenkin siitä,  miltä tuntuu kun ei enää huvita matkustaa. Minulla se alkoi jo silloin, kun vielä olisin jaksanutkin. En usko, että nyt enää tulee kaukokaipuuta  mihinkään. Arkiaskareissa on liikaakin. Melkein nauratti sinun autoilusi Pariisissa. Olin siellä v. 1976 ja jo silloin liikenne oli kaoottista. Matka Versaillesista keskustaan kesti kaksi tuntia, (n. 19 km) kun katuja oli suljettu jonkun arabiprinssin vierailun vuoksi. Muistan vieläkin, miten yksi ambulanssi torvet soiden pujotteli autojen lomitse. Kummasti tilaa sille vain järjestyi.

Sofia, kyllä ludekoiria koulutetaan edelleenkin. Niillä on töitä ihan ulkomailla asti. Sain luvan seurata kolmikon työskentelyä, kun lupasin ja osasin olla hiljaa ja häiritsemättä. Minusta luteiden olemassaoloa ei voi olla huomaamatta, koska niiltä jää jätöksiä tiettyihin paikkoihin. Homekoirat taas ovat niin tarkkoja, että löytävät vaikka epäpuhtaasta kylmälaukusta homeenhajun. Meille kävi kesäpaikassa niin kymmenisen vuotta sitten, kun kaksikko pysähtyi verannalla ilmoittamaan, että tuossa sitä hometta on. Tekivät sen vielä kumpikin erikseen eri aikaan. 

Kyllähän jokainen haluaisi asua kotonaan loppuun asti. Kuitenkin se saattaa tulla mahdottomaksi, jos ei enää pysty liikkumaan tai tekemään mitään. Olen asennoitunut ajatukseen muuttaa siinä tilanteessa vaikka palvelutaloon, jos sellaisia edes kohta on. 

Mutta mitä näitä liikaa pohtimaan. Jatkan tavaroiden vähentämistä tasaiseen tahtiin kaikessa rauhassa. Onneksi talossa on tilava kierrätyshyllykkö lämpimässä sisätilassa.       

Nyt taitaa kirjoitusaika olla pian lopussa, joten toivotan hyvää yötä!

T. Tilo

Heipat kaikille

Semmosta tässä mietin aamutuimaan, että viihyttekö työ yksin? Kun minusta se on mahottoman mukavaa. Tykkään puolisosta, ihmisistä yleensäkin ja ystävien, sisarusten kanssa on on kivaa. Mutta on yksinkin.

Tää tuli mieleen, kun yks tuttu pari on liki aina yhdessä. Vaimo sanoi, että mies kun käy kaupassa, hän kulkee ikkunasta ikkunaan ja odottaa. Heillä näin. Eilen tapasin ystäväpariskunnan kirkolla, vaihdettiin kuulumisia ja kerroin, et puoliso on isolla kirkolla. Rouva sanoi: no nyt tuut kyllä kyläkuppilaan bingoon, ettei tarvi yksin kotona kököttää... :)

Mulla on taas langat levällään, kun suunnittelen uusia kaulurimalleja. Päättelemättömät työt yhessä kasassa, keskeneräiset toisessa. Täydet langat yhessä kohtaa ja vajaat toisessa. Suunnitellut uuden mallin värit erikseen... oivoi: puoliso palaa huomenna, kaikki pittää taas kasata jotenkii laatikoihin, koreihin... nii, ja valmiit on sit omissa paperkasseissaan komeron ylähyllyllä. Selkeintä olis tietysti yksi työ valmiiksi kerralla, mutta eihän se käy, kun pää pursuaa uusia ideoita koko ajan ja verkosta löytyy vinkkejä lisää.

Sit yks kysymys: millä saa kätevimmin kovettuneet kantapäät pehmenemään? On päässy tosi huonoon kuntoon. Kuivaahan ne aina talvisin. Yleensä oon liotellu, raspannu ja rasvannu. Muutama kerta näin ja ok. Nyt ei meinaa tehota.

Toiveikasta torstaita

Doris

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnRjHbcLHymt…

Lidlin Cien jalkavoide on paras. Sisältää ureaa.

Ei tarvi koskaan raspata kantapäitä, tuo voide riittää ja jalat ovat pehmeät. :) S

Sofia hyvä kun muistutit 10% ureavoide, ihotautilääkär kehotti minnuukii  hankkimaa sitä ihon kuivuuteen. Miulla oli käet huonossa kunnossa, ku käytin fairia käsitiskissä ilman käsineitä. Nykyää käytän käsiystävällistä tiskiainetta ja käsineitä toisinaa ja käet on hyvät ja kynnet kasvaat  ne ku vaa lohkeiliit. Tääkii asja käsiteltii täällä mei palstalla. Tää on nii hyödylline.

Voin vähä hienostella ja käyttää kynsilakkaa. Tosin sormet ovat osittain koukkuset nii, ettei oo ennää sitä hohdetta  sormissa mitä nuoreen oli.

Kyl se nii on, et myö ollaa ain yhessä, vaik toine on omassa huoneessaan ja toine myös omassa huoneessaan. Kaupoissa käyvvään yhessä, vaik isäntä mieluummin istuis autossa ja räpläis internetissä. Mut meil on jaettu ostokset mitä kukin etsii kaupasta ja sit tietyst heräteostokset lisäks. Hänellä on juomien kerääminenn, mut ei maito, ja leivät hää saap valita, että saap mieleiseese, miul ei oo nii tarkkaa.

Oon olt matkalla ja työmatkoilla ja sitä myöte ettäällä toisistamme. Ei sitä nii nuorempaan ajatelt, ku molemmilla ol tekemistä. Isäntä kyl viihtyy itseksee, ei oo nii kova puhumaa ku mie. Jos miulla on kiinnostava kirja meneillään, ni mie vettäyvvyn ommii oloihi.  Meil molemmilla on omat televisiot, ku ei ohjelmat satu nii yksii. Hää katsoo enemmä maaliman kanavii ja tieto-ohjelmii ja mie taas oman kiinnostuksen mukkaan. Molemmilla on omat tietokonneet. Mies on enemmä järki-ihmine ja tutkii kaiken tarkkaan.

Ei miul aika pitkäks käy, ku ain ois tekemistä jos vaa ois innostusta. Kevättyöt pihalla ovat kauhulla ajatuksissa. Sitä ihmettelen mite täs konneella aika kuluu ja ain pittää jotakii uutista tarkemmi katsoo ja aika vaa rientää. Enne katsoin teksti-tv ja sielt löyty riittäväst uutisii ja siinä se ol. Samoin tv-uutiset riitti. Nyt miulla on kaiken maaliman hömppää katsottavaan ja luettavaan. Iha ku jäis jostakii vaille.

Ruokareseptejä katselen myös. Vaikka miul on mahottomast kirjoja ja lehistä leikattuja hyviä reseptejä. Neuleohjeet kiinnostaat myös.

Doris, sie neulot vinhaa vauhtii. Ootko katselt netistä mite erilaista puikkojen pitäminen ja langan kiertäminen eri maiden tyyleissä on? Löytyiskö sellasista vinkkejä.

T. Saiko