Murteela

Vuapukka

Ethän sinä yksin kirjottele, minusta tuntui että minä se oon aina 'äänessä'. Tänne kun alkaa kirjottaa, ni sanat vaan soljuu. On kuin aukasis pandoran lippaan. On kai terapeuttista... vai mitä ootte mieltä.

Lempiruoista: kyllä mulla varmaan on itse tehty savulohi ja pottumuussi, paistettu kala yleensäkin. Pieni voissa paistettu ahven, ei herkumpaa. Isä oli innokas pilkkimies, kalaa oli talvella usein. Matikkasoppaa.

Viime yö meni pyöriessä, jotain juhlia unissani järjestettiin. Kannoin kahvikuppeja edes taas. Se juhla oli jossai koulussa, siellä opiskeli mun nuoruuenihastus. Olin itekki tosi nuori. Välillä heräsin, mut uni jatkui vaan. Tuo ihastus ei oikei minua ollu huomaavinaan, niinpä vein sen kirjan väliin lapun: Soita mulle.

Sit jossain ulkosalla käveltiin, heinäseipäitä olis pitäny kerätä pellolta... outo, elävä uni.

Meinasin tänään lähteä kaupoille, yks lanka on loppu. Sit laiskottaa, väsyttää, ni taijan jättää väliin. Pakastimessa on kalaa ja muuta ruokaa, puoliso tulee huomenna isolta kirkolta, niin voipi tuua leipää. 

Emmerdalessa on kummia käänteitä, on oikeastaan ainoa sarja, mitä telkasta tiiviisti seuraan. Saksalaisia ja englantilaisia poliisisarjoja katon ja elokuvia. Kotimainen Klaani tuli yks ilta, en ehkä ollut nähnytkään tätä pitempää ennen. Se Päivi Portaankorvan laulama Aamuyöllä aistein auennein on niin ihana.

Mitäs työ muut katotte telkasta? Käyttekö elokuvissa, teatterissa?

Vilkasin tossa aiempia kirjotuksiani, ettei samoja kirjottas, ni: taivahan taatto, enhän mä mitään maitokahvin värisiä (ällö väri?) lapasia tee, vaan maitokaakaon. On siinä vissi ero, ja riippuu tietysti paljonko sitä maitoa lotraa...

Mukavaa perjantaita kaikille

Doris

Sofia, ei miehellä ole ollut kipuja tai muita tuntemuksia. Kyllä ohjeita tuli, mutta ei mitään mullistavia. Ei saa kantaa liian painavia taakkoja tai tehdä kovin rasittavia töitä kädet koholla lähiviikkoina. Labra on jo ensi viikolla ja terveystarkastus kolmisen viikon kuluttua. Se oli minusta erikoista, kun kauppareissut käskettiin tehdä aluksi autoillen. Eipä kerrostalossa ole lumitöitä, jos auton putsaamista ei lasketa. 

Luteista olen joskus kertonutkin kokemuksia Hesassa 60-luvulla. Kerran olen ollut seuraamassa ludekoirien työskentelyä, kun huoneiston omistaja ei ehtinyt. Ei onneksi löytynyt mitään,  mutta naapurihuoneistossa oli ja ne hoidettiin pois.

Nyt vain mukavaa viikonloppua kaikille!

T. Tilo

Koko viikonlopuksi on nyt katsottavvaa Tallinnasta EM taitoluistelut. Mie nii tykkään täst lajist.

Mie jätän nuo ötykät siksee, miul ei oo sattunt sellasii kokemuksii suuremmi, enhä oo liiemmi niihe perehtynt. Eiköhä niitä jollakii aineella saa karkotettuu. Tosin oon nähnt issoi torakoita, uroksil joilla pitkät tuntosarvet ja olliit nii kovakuorisii, ettei ees polkemalla litistynneet. Ei ne olleet vaarallisii, eikä sairauksii levittävvii. Ne asustelliit kivimuureissa eteläisessä maassa ja pyrkiit sisälle.

Muurahaispolkuja tulee toisinaa naapurist, mut muurahaiset voip ohjata toiselle naapurille. Harakoita, oravia ja tikka vierailoot ja käyvvät linnunpoikasii syömässä. Niitä mie karkotan jos suinkin satun olemaa paikalla. Tikka hakkaa pönttöön isot reijjät, iha mahoton vierailija. Tuntuu, etä täl viisii ei linnuilla oo jälkikasvuu ennää ja linnut häviäät. Samoin kovat pakkaset kurittaat lintukantaa.

Mannapuuro ja mansikkasilmä ol miu mieleistä syötävää lapseen. Nyt ei ennää nii maistu, ku kaik lihottaa. Lihhaa syön hyvi mielellää. Isäntä on hyvä tekemää pihvejä possunlihasta. Oikei ovat mureita ja pehmosii. Keittoja teen pakkaseen 10 litran kattilassa. Keittoaika on nii pitkä, et samalla on hyvä tehhä reilummin. Omenamehhuu linkoan myös isomman erän ja nyt on omista omenoista riittänt koko talveks ja aidot vitamiinit ja mineraalit mukana. Seuraavaan teen 10 kappaletta lihakääryleitä ja maustan mm. salvialla. Ai nii, valkosipulin maku ja haju on iha mahoton, ei ollenkaa käy miulle,  samoin se kamala itämaiden  mustakumina, joka ei kuitekaa oo mikkään kumina.

TV katson, se on ain auki. Uutisii eri kanavilta ja täst läppäristäkkii näen mahottamast eri kanavii. Uutisii on hyvä katsoo, ku siit saap laajemman näkemyksen maalimasta. Miu mies laitto lissää ohjelmii, joten voisin katsella aamusta iltaan, mut en katso.

Pitäis tehhä viel jotakii järkevää tänäkii päivään. Kaik petivaatteet tuuletin ja vaihoin päällykset. No siin sitä alkuu jo on.

Ruuvvan tein kaheks päiväks. Hiiva on jäkaapissa ja varttuu käsittelyä, vaan ei oo innostant.

T. Saiko

Saiko

1) tuo taitoluistelu on minunkin mielestä niin kaunista, jotain pätkiä katsoin. Miten ne heitot voi onnistua, ettei naisell oo pää ihan pyörällä. Ja hypyt. Loistavia. Yritin kutoa kattoissa, mut aina kun vilkasin tekeleeseen, ruudussa kaaduttiin tai tehtiin jotain loistotemppuja. Usein se musiikkikin on niin nättiä, vaikka Joutsenlampi.

2) ruoka kuin ruoka, valkosipulia laitan. Se, tavallinen sipuli, curry ja sitruunapippuri on mausteista mulla useimmin käytössä.

Leipomisesta: oottekos työ tehnä sämpylöitä leivinjauheella, näin verkosta vartin sämpylät-ohjeen: ei leipomista, ei nostatusta, aineet vaa sotkotetaan ja taikinasta nostellaa kököt pellille, paisto reilun 10min. Meinasin koklata joku päivä.

Aloin taas uuen kutomisen, kun näin erilaisen kaulurin ohjeen verkossa. Maitokaakaon väristä lankaa löytyi lisää, kuitissa luki khaki. Outoa, en oikein samaks tunnista. Ilta hämärtyi jo, kohta hörpätään kaffet. Puoliso toi pullaa kaupasta... se siitä herkkujen vähentämisestä...

Oli muuten vielä kotimaisia omenoita kaupassa, viimesiä varmaan. Rubinola lajike, on maukas.

Heipat ja hyvää yötä, onni myötä

Doris

Ittellä on opiskelu vähä huonosti lähteny käyntiin ku tottunu kirjottaan niinku puhuu nii koitahan läppärillä sitte kirijotella tehtävviin vastaukset. Opettaja joutu sanomaan asiasta ku e itte ees hokannu. Koulussa ollu viimeksi 2004 että palio on uutta ja jännää. On pingispöyvät ja sohovat. 

Oulun Keisari kirjoitti:

Ittellä on opiskelu vähä huonosti lähteny käyntiin ku tottunu kirjottaan niinku puhuu nii koitahan läppärillä sitte kirijotella tehtävviin vastaukset. Opettaja joutu sanomaan asiasta ku e itte ees hokannu. Koulussa ollu viimeksi 2004 että palio on uutta ja jännää. On pingispöyvät ja sohovat. 

Itse aikoinaan opiskelin Mäntsälässä, opiskelijoita oli Ylivieskasta Kustaviin. Voi sitä murteiden kirjoa, oli ihanaa. Suomenkielen ope aina moitiskeli, meistä se oli vaan mukavaa :)

Doris

Sofia, en tosiaankaa oo olt potilaana sairaalassa, tää ol ihka ensimmäine kerta.

Miulla on artroosi, joka yrittää miun liikkumista ja käsillä tekemistä estää. Onko teillä lääkitystä vaivoihin? Miulla on lääkkeitä joka lähtöön, mut ei miun oo tarvint niitä käyttää muute ku joskus. Verenpaine on hieman koholla toisinaan nukkumaan käyvessä, ku mittaan joka ilta. Tuttavien lääkedosetteja nään toisinaan ja niissä on jos jonkinlaista tablettii, no ei sille voi mittää. Ehkä niissä doseteissa on myös vitamiini- ja hivenainevalmisteita.

Tuntuu, että tasapainohäiriöt kaataat vanhempii henkilöitä. En mie tahtois mihikää laitoksee tai palvelutalloon lähtee. Sukkelaa hoitopaikoissa kiinnostus ulkomaailmaan vähenee.

Vaatteita ostan kyllä hinnan mukkaan. Miust on hyvä ostaa bangladeshissä tehtyjä vaatteita, ku heijänkii elämä on siitä palkasta kiinni. Muute heillä ei ois mittää tuloja. En katso ees onko kiinalaisii tai thaimaalaisii tuotteita, siel ne ainakii osittain tehhää. Työturvallisuus on se pahin asja.

Tilo kirjotti, ettei oikein jaksa ennää matkustaa pitempii matkoja. Miten siihe voip suhtautuu, ku itse huomaa, ettei oikei autolla ajo tai junalla tai lentokoneella matkustaminen oo hauskaa ja näppärää, ennemminkii vaivalloista?

Oon ajant Euroopan vaarallisimmilla teillä, yksinkin, eikä siin olt mittää vaikeutta. Oon ajant enite farmareilla ja niist on olt paremp näkyvyys, ku näist uusista autoista. Vaik ovat kameroilla varustettuja ja piippaavat, mut paremmi parkkeerasin entiset farmariautot. Ku niistä näkyi konepelti ja perä nii mahottoma hyvi. Nyt ei Fabiastakaan näy konepeltii ollenkaa, vaik on pien auto.

En ennää mielellää aja autolla pimiällä iha vieraissa paikoissa, enkä missää vieraassa maassa. Päivällä kyllä sujjuu iha normaalisti.

Oikeestaa miun suurin päänsärky tul kauvvan sitte Pariisissa, mie tahoin ajjaa mies istu vieressä, Läpi Pariisin rymyttii sikäläisten kaistapäihen vierellä ja perässä ja eessä. On se kauhiaa, mite heil on etuajo-oikeus jos nokka on sentin eellä toista. Minnuu kauhistutti, mut hirmusella päänsäryllä siitä selvittii hotelliin.

Sit jouvuttii ajamaa Riemukaaren ympär, iha vaa sattumalta. Kesken kaiken miult loppu kärsivällisyys, ku ties monetta kertaa kiersin sitä rinkii, enkä osant siirtyy ulkokaistalle. Vaihettii kuskii kesken kaiken (oltiiha Pariisissa) ja kaik selvis, ja mie rauhotuin.

Jatkan taitoluistelun katsomista.

T. Saiko

On nii mukavaa lukkee kaikkiin kirjotukset. Ei piä miettii, et ois liikaa kirjottant tai liia ussei, soppiiha tänne tekstii.

Kovast talviurheiluu ja uusii lajeja. Jotkut lajit hirvittäät minnuu, ku sellasella vauhilla lasketaa ja lennetää ilmassa ja kieputaan. Mäkihyppy ei nyt oo suomalaisilla vahvuutena.

Muutaman päivän päästä evuskunta kokkoontuu ja sit sitä meininkii ja solvaamista taas on kylliksi. Aina on jotakii ootettavvaa, aika ei käy pitkäksi. Iha vaik teijjä juttuja luvettavaks.

Kuulumissiin

T. Saiko

Saiko

Anteeksi, peukutin vahingossa :)

Syynä oli mainitsemasi mäkihyppy. Mä niin katon sitä ja peukutan suomalaisille. Tosin nyt ei taas tule yleltä, joskus naisten MC. Sillon Janne Ahosen huippuvuosina äitin kanssa intoiltiin, Jannesta tykkään kyllä kommentaattorina. Vaatimaton omista suorituksistaan. Kumpa Mico pärjäisi.

Tänään muistellaan ykkösellä Sulevi Peltolaa, aion kattoa.

Rattoisaa lepopäivää kaikille

Doris

Juu Sulevi Peltola oli miun ekassa  näkemässäin ulkoilmateatterissa esiintymässä.  Ulkoilmateatterit on nii luontoo lähellä.

Doris, oman peukun sie saat poistettuu, ku painat uuvvellee, se häviää, jos tahot.

Meillä on tännää tonnikalasalaattia. Siin on tonnikallaa purkista öljyssä, maissia purkista, sipulia ja paprikaa. Keitettyy kananmunnaa ja sit miulla viel porkkanaraastetta, tietyst myös leipää. Miust se on nii hyvvää.  Miu mies syöp ees vähä vihannespuolta.

T. Saiko

Kiitos Saiko

Poistin sen, enpä tuotakaan tienny :)

Tääl just kananmunat kiehuu, porkkanaa, kurkkuu, tomaattii on salaatissa, savulohi tullee, paistoin eilisii pottuja ja sipulirenkaita...

Heipat taas

Doris

Tää on kyl mahottoman mukava ketju, kuka lie avant?

Sofia on hyvi huoltant tätä ketjuu. Miulle käi kerra liia suur paljastus ja hää hoiti sen vipauksen miun pyynnöstä pois. Ja pelastuin häne avullaa. Tää ketju on saat oikei kuninkuus kruunun.

Onko tarpeellista syyvvä joka päivä lämmin ateria lisukkeineen? Mitä ruokaa teillä  on tänään ja riittääkö viel huomiseks?

T. Saiko

Huommenia,

Miun ruokavalio koosttuu kananmunista, marjoista, kasviksista, hedelmistä, pähkinöistä, manteleista, siemmenistä (joskus aattelen, että alankohan kohta sirkuttoo ku linnut), leivästä, kalasta, rahkasta, lesettä laitan joka uamu rahkkaan ja lorrauksen rypsiöljjyy myös. Sillon tällön syön vähärasvasta juusttoo. D-vitammiinnii otan purkista. En tiijjä tullooko tarppeeks B-vitammiinnii, mutta aika tervveenä oon ollut. Viimme kevväänä iski korona ja sitä enne olin flunssassa 2020 helemikuussa. Jos lie sekkii ollu koronnoo, ku eihän sillo vielä tiijetty, mitä oli tulossa.

Ennen ku miun kolesteroliarvot alako nousta, söin juusttoo iha kauhheesti. Saatoin höylätä siivuja siivun perrää, ku se oli miun suurinta herkkuu. Nykyvvää siis vuan sillon tällön laitan leivän piäle 10-prosenttista juusttoo. Onko teilä muute kellää kolesteroliliäkitys? Mie jouvun sitä ottammaa, vaikka oonnii hirvveen liäkevastane. Se vuan ihmetyttää, ku kävin kahessa eri laboratoriossa, ni arvot oli iha erilaiset. Toisen arvojen perusteela ei ies tarviis ottoo liäkettä. Oon sitä miettinä, jos oisin käyny vuan siinä laboratoriossa, jossa oli alemmat arvot, ni oisin varmmaa iliman liäkkeitä. Tuosta asijasta kysyin liäkäriltä, että mite voi olla viikon vällein otetuissa näytteissä noin iso ero. Ni se sano vuan, että eri laboratorio. Hm.

Työkaveriloistakkii yhelä jos toiselakkii on kolesteroliliäke ja ihan miusta vuoskymmennii nuoremmila on liäkkeet. Tunttuu oleva jotennii iha ku muoti-ilimiö tuo kolesteroliäkkeen miärreemine ja myös rahastusta. Eihä ne oo hirvveen kalliita, mutta ku nii monile liäkkeitä miärättää, ni iso summaha niistä koosttuu.

Oliha miula viitise vuotta myös verenpaineliäke käytössä. Yhen kerra oli työtervveysliäkärilä käyvvessä 210/110, ni liäkäri oikkein pomppas tuolillaa ja sano, oho. Sit mie söin sitä liäkettä. Viimme kesänä sain lopettoo liäkkeen ottamise, ku nykyvää on yläpaine korkkeinttaa tuo 110. Sillo, ku verenpaine ol kohola miula oli kauhhee ressi, ni siitä varmmaa johtu verenpainnee nousu. Oliha siinä sillo kaikkee muutakkii elämässä männeillää.

Piänsärky on viheliäistä, niinku on mikä tahasa kipu. Miula oli nuorempana iha kauhheita piänsärkyjä. Se särky ku alako, ni joka syvämmen sykkäykselä tuntu, että kipu koveni. Monesti miula ol kaikkei pahimma säryt, ku olin raskkaana. Ei oikkein voina mittää liäkettäkkää ottoo sillo, eikä ne mitä voi ottoo, auttanneet yhttää. Yhe kerra kesti miulakkii kaks viikkoo piänsärky. Sitä särkkyy edels kolome hirvveetä piänsärkykohttausta. Ne säryt alakovat ku salama kirkkaalta taivvaalta. Ei voina ku vaikeroijja kivusta. Kaks kohttausta sattu liäkärin vasttaanotola ja toisela kerrala otettii magneettikuva. Siinä ollii sit olemista, ku ei ois oikkei voinu olla pitkällää. Nykyvvää tulloo vuan sahalaitakuvio silimmiin ja pikkune piänsärky voip tulla.

Savulohta miun mies tekköö miule aika ussein ja ahvenfilleet paistettuna ovat hyvvii. Nyttii oikkein ves herahti kielele, ku ajattelin noita ruokia.

Oottako muute syönneet koskkaa mururessii? Sitä meijjän äiti teki, ku leipä uhkas vanheta.

Myö ollaa puolison kansa oikkein telekkarin kahtomismaratonireita. Myö katellaa ohjelmmii laijasta laittaa. Enne mie tykkäsi kaikista luonto-ohjelmista, mutta nykyvvää, mie suhttauvvun niihin eppäillen. Aina ku näkkyy oikkein kirkkaissa vesissä mitä erikoisemppii elukoita, ni ajattelen, onkoha tekoälylä tehtyjä. Kotimaiset luonto-ohjelmat vielä mänettellöö iliman epäluulloo.

Hyvvee viikonalakkuu kaikile!

Heipat teille

Ruoasta vielä sen verran, että jostain oon oppinu, että yksi lämmin ateria pitäis päivässä olla. En oikee tiiä, mistä se on peräsin. Nekin, jotka syö pelkkää raakaravintoa, vai mikä se nyt, niinku Satu Silvo, syö varmaan kylmänä. Kesäaikaan kyllä salaatti / luonnonjugurtti / piimä ja talkkuna on ihan ruokana, kun ei helteellä raskaampi maistu. Lienee kuitenkin tärkeintä, että tarpeelliset vitamiinit, hivenaineet, proteiinit yms saa ravinnosta.

Vuapukka: Onko mururessi vähän samanlaista kuin pullavanukas? Vai ikäänkuin leipäpuuroa? Noi on mulle tutut lapsuuesta. Ja kuivaa leipää/pullaa paistettiin pannulla maidossa liotettuna, eipä silloin 'köyhistä ritareista' tiedetty. Kaikki ruoka kyllä käytettiin tarkkaan. Ajatuskin, että joku ostais korppujauhoa kaupasta oli ihan absurdi.

Luonto-ohjelmista. Vähän kuin merisää. Kuunteleminen on niin rauhottavaa. Siis tämä Jarmo Heikkinen kun lukee. Siitä en tykkää, kun ruoalla houkutellaan eläimiä kuvattavaksi. Ja tuo, mistä Vuapukka kirjoitit: Jos tekoälyä tuuaan luonto-ohjelmiin, ni voi juutas. Täytyy sanoa vähän samoin sanoin kuin Oona Airola Soankylässä: Taide ja tekoäly ei edes sovi samaan lauseeseen.

Taas mullaki rönsyilee ajatukset, sen myötä jutut... puoliso lähti kaupoille, minä jäin tupamieheksi. Hassu sana, käytettiinkö teillä? Jos siis jonkun piti olla hollilla, kun muut meni pellolle, mattopyykille, marjaan... johonki kauemmas pihapiiristä. Jos vaikka nuohooja tai seminologi oli tulossa.

Täällä kun kirjottellee, nin muistaa monia asioita vaikk lapsuuesta, mitä ei oo aatellu aikoihin. Rentouttavaa. Hymyilyttää, kun meiänki sisarussakissa sattu monenmoista. Omista lapsista lähti jo ääntä, mut naapurin täti sanoi, että kyllä kuului heille asti, kun serkut tuli käymään, matkaa sentään kilometrin verran. Kesäisin kun ulkona paljon oltiin, pellolla tai pihapeleissä, niin kai se nauru raikui ja kisahuudot kaikui.

Muistan, kun ensimmäistä kertaa yritin seivästää heinää. Pienemmät oli ensin naulapoikia, sitten haravan varressa ja sit vasta pääsi seivästykseen, kun oli pituutta tarpeeksi venynyt. No, olin kai 5, väet lähti syömään, nin päätin kokkeilla. Helpolta näytti, vaikeaa oli. Niinkuin Eeva Heilala kirjoitti: Kaunista katsella, raskasta nostella

Näillä miettein viikko alkuun

Doris

Keskipäivää pakkasista. Miinus 10 astetta on pakkasta ja aurinko sätteilee luontua kaunistaen.

Doris, sinä taisit kysyä meiltä, mitä ohelmia katotaan ja tulleeko käytyä elokuvisa/teatterisa. Ennen tuli käytyä teatterisa muutaman kerran vuojesa, viimeksi joskus 2007. Elokuvisa käynnistä on vielä enemmän aikaa, oisinko käyny 90-luvun alusa viimeksi. Telkusta katselen ohelmia tosi laajasti. Dokumentit, Prismat, A-talk ja muut ajankohtaisohelmat, toki taitoluisteluaki. Myös oon seurannu erilaisia sarjoja, niin ulkomaisia ku kotimaisiakin, sekä jännäreitä että humoristisia. Mitä tulis mieleen ulkomaisista. Teho-osasto, Kova laki erikoisyksikkö, Columbo - muistatteko sitä? Syke-sarjaa oon myös katellu. Tositapahtumiin perustuvat elokuvat kiinnostavat eniten.

Tilo, onpa hyvä, ettei miehelläsi oo mittään jäläkivaivoja jääny sydämestä. Kohta hän varmaan uskaltaa jo toimia kuten ennenki.Ja mainitsemasi ludekoirat on mulle uus tieto. Koulutettaankohan koiria vieläki siihen hommaan...

Saiko, minä teen leivät leivinjauholla. Oon teheny välillä hiivallaki. Sillä kohuaa paremmin ja tullee paremman makustaki, mutta välttelen välillä hiivaa vattaoireitteni vuoksi.

On se vaan hämmästyttävää, että oot Saiko saanu niin hyvän terveyen, ettet oo aiemmin sairaalasa ollu. Oon ilonen sun puolesta. Mut leikattiin eka kerran jo 5-vuotiaana ja senki jäläkeen monet kerrat. Onneksi tähystysleikkauksia ovat enimmäkseen olleet.

Täälä oli Keisariki kirjottanu, ja vähä samalla puhekielen tyylillä, ku minäki. Oli kiva lukia hänenki kirjotukset. Onnea sulle opintoihin.

 Jatkuu... :) Sofia

Hei taas

Oot sinä Saiko ollu reipas autoilija, ku Pariisissaki oot ajellu. Minä tykkään tosi palijo autolla ajosta. Oon ikionnellinen, että ajjoin heti ajokortin, ku iän puolesta sain. Oon aina tykänny ajjaa nopiasti ja en oo jääny tientukoksi mihinkään enkä onneksi vieläkään. Toivottavasti saan pittää ajokortin kauan.

Minä en kato ennää eduskunnan istuntoja. Sielon niin huonoa käytöstä ja negatiivista puhetta, ettei siitä tuu ku paha mieli.

Kiitos Saiko kauniista pallautteesta, mitä annoit, ku kerroit Dorikselle näistä ketjun asioista. :)

Vuapukka, mietin, että ehinkö minä kysyä, millanen ruokavalio sulla on, vai ihanko sattumalta just kerroitki. Sullon terveellinen ruokavalio. Oon ilonen sun puolesta, että voit kaikkia nuita syyä. 

Mullon kolestroliarvo alle sen 5. Oli se joskus 5,2, mutta sillon oli hyvä kolestroliki 2,4 tms., joka käsittääkseni nosti sitä kokonaiskolesterolia. On tosi jännä, että eri labroissa on ollu niin palijo eri arvot, että toisen mukaan tarvisit lääkettä ja toisen et.

Vuapukka, huimasko sua kovasti sillon ku oli verenpaineet korkialla? Mullahan on matalalla ja huimaa siksi. Eilenki oli 95/55.

Harmi, ettoot joutunu kärsimään pääkippuista ja migreenistä. Pääkipuja on monenlaisia eikä yksikään pääkipulaji oo kiva, varsinki, ku niihin voi liittyä pahoinvointia, huimausta, puutumista, sahalaitaa ym.

Voisko mururessi olla sama ku leipäjankki? Onko teille semmonen tuttu? Kypsennettiin kattilassa lihapaloja ja sekkaan laitettiin leipäpaloja. Soli ihan hyvvää. Äitini teki ylleessäki maukasta ruokaa, muttei aina kovin terveellistä, jos nykysuosituksiin vertaa. Doriksen mainittema leipäpuuro on uus nimi. Tehtiin meki köyhiä ritareita, ja joskus myös ranskanleivästä. Jos oli hillua, niistä tuli rikkaita ritareita. :)

Kiva, ku teillä on niin monenlaisia muistoja, ja kiitos ku kerrotte niitä. Ihana, että teillä ajatus rönsyilee.

Ite oon ollu niin väsyny, etten jaksa nyt kunnolla ees aatella. Oon niin pitkään aatellu liikaaki - no koko elämäni. Viime yönäki aattelin, ku ensin luin Nadja Von Shoultzin Päiväkirjaa, että kunhan ei tarttisi hänen laillaan yksin vanahana mummuna ellää kerrostaloasunnosa, ku ei kukkaan muu juuri kävis, ku kerran viikosa sairaanhoitaja. No onneksi hänellä kävi kerran vuojesa toinen tytär ja vähä usiammiin toinen. Kumpiki tytär asu perheineen ulukomailla. Munki lapset yhtä lukkuunottamatta pääsee harvon käymään pitkän matkan vuoksi. Ja aina mullon heitä ikävä ja pieni huoliki, vaikka varmasti he hyvin pärjäävät.

Mitä te aattelette niistä tulevista viimesistä vuosistanne? Jos jäätte yksin, niin menisittekö sitte johonki palavelukottiin?Minuston hirviää, että niin moni vanahus joutuu asumaan yksin ja kaatuilee esim. tasapainohäiriöitten vuoksi, joihin voi olla monta syytä. 

Jatkan myöhemmin, ku lähen leipaseen maustekakun. Takka on kohta valamis paistohommiin. :) 

Mukavaa päivänjatkua kaikille! :) Sofia

Tarkennan. Siis elokuvista kiinnostavat eniten tositapahtumiin perustuvat. En tarkoittanut, että kaikista ohjelmista ne kiinnostavat eniten. :) Olisi kannattanut tarkistaa ennen lähettämistä, mitä on kirjottanut. :) S

Anteeksi, Doris, sinähän kysyit noista sämpylöiden leipomisista leivinjauheella eikä Saiko. Kuten huomaatte, olen aika väsynyt. Pitäisi varmaan mennä verikokeisiin.

Nyt leipomaan, ja maustekakkuunkin tulee se leivinjauhe. :) S

Joo, mururessin leivänmurut käänneltiin voissa ja sitten maitoa sekaan. Oli hyvvee. Ennee ei meilä jiä leipää vanhenemmaan, ku laitetaan leivät pakastimmeen ja sieltä otettaan sit aina tarppeen mukkaan syötäväks.

Myökkii olttii iha pienestä pittäin heinäpellola töissä. Isä laitto seippäät ja myö pienimmät laitettii tapit sitä mukkoo, ku heinnee seivästettii. Sitte ku heinät korjattii pois pellolta, olttii laussa heiniä polekemassa, että sopi enemmä heinnee lattoon. Sielä navetan vintillä olttii sit leikkimissä ja hypittii heinäkassaan. Sitte ne heinä valu alas lattiale, ni siitä suattii moitteet.

Meilä oli kaks valakkeeta kissoo siihe aikaa, ni toine kävi hakemassa heinäkasasta vaskitsoja ja söi ne. Ihme, ku ei kerttookaa hypitty niihe vaskistoje piäle. Tai ei ainakkaa huomattu.

Sit meijjä piti kitkkee kasvimuala ja siitä palakaks suattii männä sit uimmaan. Ei siihe aikkaa ollut vahtijoina muut ku isommat sisarukset. Onneks ei kellekkää ikinä sattuna mittää, vaikka aihiot ois ollukkii vaikka mihin onnettommukssiin.

Meilä oli lehmmii, ni sit äiti ja isä laitto maittoo meijjerrii. Maito laitettii semmossiin tonkkii ja maitokärrilä viettii tien pieässä olleele maitolaiturile. Ei siihe aikkaa meijeriautot käynneet pihoissa. Äiti kävi sit joka kuukkaus meijeritililä, eli sai rahhoo siitä maijosta ja sit hiän toi meile aina jottai ku oi käyny kaupunnissa.  Sit ku sattu markkinat, ni sillo äiti toi meile viipurinrinkellii. Ai että se olikkii hyvvee.

Miulta leikattii kaheksavuotiaana kitarisat sairraalassa. Sillo miut nukutettii semmosele kopalla, jonka ne laitto nuamale. 19-vuotiaanna sit leikattii nielurisat paikallispuuvutuksessa, kolomas kerta oli sit, ku yks operaatio piti tehä päiväselti, ni jouvun olemmaa monta päivvee sairraalassa. No synnytyste aikkaa tietennii olin sairraalassa, mutta nehä ei ookkaa sairrauksii.

Tänä uamuna tul ratiosta Ajetaan me tandemilla, ni tuli nuorruus miellee, mite sitä rokattiin kovasti ja käyttii joka viikonloppu tanssiloissa ja välilä käyttii viikollakkii. Voi sitä huoletenta ja ihannoo nuorruusaikkoo! Ratiosta mie kuuntelen Nostalgia-kanavvoo.

Vuapukka. Miekii niin muistan tuon : Ajetaan me tandemilla... äet sanoi, jotta rumast laulaa ko melutaa ja syljeskellää... pikkuveli sit kuutelutti myöhemmin äitille Rappiolla-biisiin ja selitti sanoja, ni vot. Joha muuttu ääni kellossa.

Myö ennen vanhaa laulettii automatkoil. Eihä sen ajan Simcassa mittää ratiota olt. Nää vanhat 'Kultainen nuoruus' ja Väliaikainen' opittii kyll ulkoo. Miehet joukolla jäätä särkemään :)

Kerran lehmät ol karant js ratiossa just tul lista. Äiti jäi tupamieheks kirjottammaa levyje nimmii ylös, ko myö lapset lähettii lehmiä ettiin. Äiti ol kirjottant: semmonen levy, mis nuoret karkaa ja tytön polliisi-isä pit ratsiaa... siinä hetki ihmeteltii, mikä piisi ol (Auto tummanpunainen)

Viel yks ruokajuttu. Puoliso savusti kaks lohifilettä, riittää viel huomiselle. Meill ol oikei valkoviinii, nää kaupan 8% käyp hyväst kalaruokii kans

Voi tokkiisa, mite juttua piisaa

Doris