Miksi ihmiset eivät huolehdi itsestään?
Miksi nykypäivänä suurin osa ihmisistä ei huolehdi itsestään? Ei liikuntaa, epäterveellistä ruokaa jne. En ymmärrä miksi 40v haluaa olla huonommassa kunnossa kuin jotkut 80v ihmiset. Kävely on vaivalloista ylipainon ja huonon lihaskunnon takia, puuskutetaan kun joutuu kävelemään 20 porrasta jne. Monella on jo verenpainelääkitys käytössä tai kakkostyypin diapetes. On karsea vanhuus tulossa kun tuossa ikää ollaan jo huonossa kunnossa. Eikä olisi kiva elää virkeänä ja terveenä elämäänsä ja tehdä itsensä eteen jotakin? En ymmärrä.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten tällainen. Olen nimittäin 120 kg / 160 cm nainen, lihavuuden takia on jo nivelrikkoa jalkaterissä, polvissa ja lonkissa ja muutakin vaivaa ja sairautta.
Miksi? Koska ei minulla ole jaksamista huolehtia itsestäni. Ei oikein motivaatiotakaan. Työ imee kaikki mehut, ja ilman lääkitsemistä herkuilla ja viinalla varmaan tekisin itsem urhan. Ja yleinen elämään kyllästyminen myös. Olen lapsesta asti toivonut ettei minua olisi edes tehty tähän maailmaan. Inhoan koko maailmaa ja elämää. Haluan vaan pois.
Mulla on tämä sama. Olen ollut lapsesta saakka masentunut ja hautonut itsemurhaa. Minua on kiusattu koulussa ja kotona on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen ollut väsynyt ja uupunut ihan ala-asteelta saakka. Minut pakotettiin lapsena harrastamaan liikuntaa josta en yhtään nauttinut.
Olen harrastanut väkisin liikuntaa myös aikuisiällä ja se on ollut todella rankkaa ja vaativaa.
Jossain vaiheessa sain sellaisen burn outin, etten ole siitä koskaan enää noussut ja tuskin tulen nousemaan.
Minulla ei ole tässä elämässä mitään mistä saisin mielihyvää. Jokainen aamu kun herään, toivon että voisin vaan kuolla pois.
Vihaan ihmisiä jotka ihmettelee ja lässyttää, miten kaltaiseni ovat laiskoja ja tyhmiä, kun eivät viitsi pitää terveydestään huolta.
Ei minua motivoi tämä terveys yhtään, kun elämä on niin vastenmielistä ja sietämätöntä.
Odotan ja toivon kuolemaa.
Olen kokeillut kymmeniä eri lääkkeitä ja käynyt jo kaikki terapiat mitä on mahdollista käydä.
Mielenterveys menee ihmisellä rikki jos se lapsesta saakka systemaattisesti rikotaan. Ei sitä saa kuntoon millään pillereillä ja terapiat auttavat vain vähän. Eikä niihin terapioihin pääse helposti.
Itsekin jouduin käymään lukuisilla aivan järkyttävän surkeilla psy.sh höpöttäjillä kuuntelemassa skeidaa ja heidän oman äänen rakastamista. Pääsin oikeaan terapiaan vasta keski-iässä ja se oli ihan liian myöhään se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten tällainen. Olen nimittäin 120 kg / 160 cm nainen, lihavuuden takia on jo nivelrikkoa jalkaterissä, polvissa ja lonkissa ja muutakin vaivaa ja sairautta.
Miksi? Koska ei minulla ole jaksamista huolehtia itsestäni. Ei oikein motivaatiotakaan. Työ imee kaikki mehut, ja ilman lääkitsemistä herkuilla ja viinalla varmaan tekisin itsem urhan. Ja yleinen elämään kyllästyminen myös. Olen lapsesta asti toivonut ettei minua olisi edes tehty tähän maailmaan. Inhoan koko maailmaa ja elämää. Haluan vaan pois.
Mulla on tämä sama. Olen ollut lapsesta saakka masentunut ja hautonut itsemurhaa. Minua on kiusattu koulussa ja kotona on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen ollut väsynyt ja uupunut ihan ala-asteelta saakka. Minut pakotettiin lapsena harrastamaan liikuntaa josta en yhtään nauttinut.
Olen harrastanut väkisin liikuntaa myös aikuisiällä ja se on ollut todella rankkaa ja vaativaa.
Jossain vaiheessa sain sellaisen burn outin, etten ole siitä koskaan enää noussut ja tuskin tulen nousemaan.
Minulla ei ole tässä elämässä mitään mistä saisin mielihyvää. Jokainen aamu kun herään, toivon että voisin vaan kuolla pois.
Vihaan ihmisiä jotka ihmettelee ja lässyttää, miten kaltaiseni ovat laiskoja ja tyhmiä, kun eivät viitsi pitää terveydestään huolta.
Ei minua motivoi tämä terveys yhtään, kun elämä on niin vastenmielistä ja sietämätöntä.
Odotan ja toivon kuolemaa.
Olen kokeillut kymmeniä eri lääkkeitä ja käynyt jo kaikki terapiat mitä on mahdollista käydä.
Mielenterveys menee ihmisellä rikki jos se lapsesta saakka systemaattisesti rikotaan. Ei sitä saa kuntoon millään pillereillä ja terapiat auttavat vain vähän. Eikä niihin terapioihin pääse helposti.
Itsekin jouduin käymään lukuisilla aivan järkyttävän surkeilla psy.sh höpöttäjillä kuuntelemassa skeidaa ja heidän oman äänen rakastamista. Pääsin oikeaan terapiaan vasta keski-iässä ja se oli ihan liian myöhään se.
tunnen tuskasi.. voimia rakas lähimmäinen, älä menetä toivoasi. Sinä olet upea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vasta oli IL-juttu ylipainoisesta naisesta joka yritti selittää painoaan lihaksilla, yritetään normalisoida ylipainoa. Noilla painoilla pitäis olla Rocky-kunnossa mikä jutussa mainittu. Ei lihasvoima ja rasva sulje toisiaan pois, aika moni vahvin mies kisaaja on melkoinen omppuvatsa.
Ei hän väittänyt olevansa timmissä kunnossa. Mutta kun lääkäri alkoi mutista painosta pelkkien lukujen perusteella, niin hän ihan aiheellisesti pyysi tätä myös katsomaan. Kyllä hänellä oli aivan selvästi suuret lihakset, joten ei häntä pidä pelkkien numeroiden perusteella rinnastaa johonkin toiseen, jolla on sama paino ilman samanlaisia lihaksia.
Hänen pointtinsa taisi olla, että terveys on tärkeämpää kuin kilojen tuijottaminen. Kyllä minustakin on ihan selvää, että liikkuva ja hyväkuntoinen ylipainoinen on paremmassa tilanteessa kuin liikuntaa harrastamaton. Sohvaperunan kunto nousee jo kävelyllä ja ihmisiä pitäisi kannustaa lisäämään liikkumista arkeensa edes vähän. Bussista voi jäädä pois yhtä pysäkkiä aiemmin ja kävellä loppumatkan. Hissistä voi jäädä pois alemmassa kerroksessa ja kävellä edes ne yhden kerroksen portaat. Pienillä muutoksilla voi saada sen onnistumisen kokemuksen ja pääsee alkuun.
Näin hänen kuvansa, ja hän oli todella lihaksikas.
Niin ne Suomen vahvimmat miehetkin. On vaan aika paljon rasvaa myös. Silloinko ekstrarasvakerros on terveellistä jos on myös lihasta?
Vierailija kirjoitti:
Tästähän alotuksesta tuli oikea mt potilaiden keskustelualue.
Johtuu tietenkin siitä, että esim. juuri mt-ongelmaisten on vaikea pitää itsestään huolta. Kuten täälläkin on jaettu, pahimmillaan on luovuttanut elämän suhteen ja haluaa kuolla. Ikävin asia tässäkin ketjussa on taas myötätunnon puute näitä ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä paremmaksi muutu vaikka olisi paremmassa kunnossa tai terveempi. Miksi tällaista edes pitäisi omilla toimillaan pitkittää?
No jos se on kivaa ettei 60v pärjää kotona kun ei selviydy arjesta ja pääse liikkumaan, joutuu hoitolaitokseen ennen aikojaan.. Joillain ihmisillä on halu elää mahdollisimman kauan mahdollisimman terveenä ja ilman muiden hoidokkina olemista.
Ylipaino aiheuttaa melko varmasti sairauksia, mikä taas kuormittaa terveydenhuoltoa entisestään. Tämä yksi asia, mikä voitaisiin välttää oikeilla elämä tavoilla. Ja minä muitten mukana kustannamme verovaroista toisten sairastamisen. Pitäkää huolta ihmiset itsestänne, terve mieli terveessä ruumiissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästähän alotuksesta tuli oikea mt potilaiden keskustelualue.
Johtuu tietenkin siitä, että esim. juuri mt-ongelmaisten on vaikea pitää itsestään huolta. Kuten täälläkin on jaettu, pahimmillaan on luovuttanut elämän suhteen ja haluaa kuolla. Ikävin asia tässäkin ketjussa on taas myötätunnon puute näitä ihmisiä kohtaan.
No en koko ketjua ole selannut mutta näyttää sille että mt-ongelmaiset ylipainoiset on ottaneet henkilökohtaisina loukkauksina kaiken ja selittävät siksi puolustellen omaa painoaan. Ja kokevat oikeana hyökätä muiden kimppuun, kun itse loukkaantuvat, välillä jopa tyhjästä? Eiköhän monella ole empatiaakin. Jotenkin näkee miten ihmisillä on paha olla itsensä kanssa, apuahan moni tarvitsisi mutta mikä sitten olisi riittävää? Kun suututaan lääkäreillekin jos painon ottavat millään tavoin esille.
Ei riitä kaikilla motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästähän alotuksesta tuli oikea mt potilaiden keskustelualue.
Johtuu tietenkin siitä, että esim. juuri mt-ongelmaisten on vaikea pitää itsestään huolta. Kuten täälläkin on jaettu, pahimmillaan on luovuttanut elämän suhteen ja haluaa kuolla. Ikävin asia tässäkin ketjussa on taas myötätunnon puute näitä ihmisiä kohtaan.
No en koko ketjua ole selannut mutta näyttää sille että mt-ongelmaiset ylipainoiset on ottaneet henkilökohtaisina loukkauksina kaiken ja selittävät siksi puolustellen omaa painoaan. Ja kokevat oikeana hyökätä muiden kimppuun, kun itse loukkaantuvat, välillä jopa tyhjästä? Eiköhän monella ole empatiaakin. Jotenkin näkee miten ihmisillä on paha olla itsensä kanssa, apuahan moni tarvitsisi mutta mikä sitten olisi riittävää? Kun suututaan lääkäreillekin jos painon ottavat millään tavoin esille.
Sinäkin saattaisit tarvita apua kun koko sunnuntain jankkaat l*skivihaasi palstalle muka huolestuneena lääkärinä. Jotenkin näkee miten sinullakin on paha olla itsesi kanssa. Puolustelet käytöstäsi sillä että lääkäreille suututaan.
M46 kirjoitti:
Monet on jo 30v tuossa jamassa. Varmaan kun yritetään elää mahdollisimman helppoa elämää. Ei harrasteta liikuntaa, joka paikkaan mennään autolla. Ei kehdata tehdä terveellistä ruokaa, syödään vaan eineksiä.
Mikä ihme se ruuanteossa hävettäis muka ?
Viitsimisestä se on kiinni !
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä kaikilla motivaatiota.
ei ni. nuorempa sitä virtaa riittil tuli juostua lenkkejä ja otettua sen päälle turpaan kotona. isän toimesta.
nykyää ei vaa jaksa. kävelyä yritän harrastaa ja hölkkää ja välttää rasvaista ruokaa. siinäpä se. kiva kiitti ja schmoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä kaikilla motivaatiota.
ei ni. nuorempa sitä virtaa riittil tuli juostua lenkkejä ja otettua sen päälle turpaan kotona. isän toimesta.
nykyää ei vaa jaksa. kävelyä yritän harrastaa ja hölkkää ja välttää rasvaista ruokaa. siinäpä se. kiva kiitti ja schmoi.
Champion Sound, babe
Vierailija kirjoitti:
Besserwisserit aina väittävät, että kulumat ja nivelrikko syntyvät, koska on liikaa ylipainoa. No miten te selitätte sitten esim. minun tilanteeni? Olin hoikassa kunnossa, kun polvet alkoivat kipuilla, kun jouduin työssäni kulkemaan päivisin portaita ylös ja alas lukemattomia kertoja. Kuitenkin harrastin vapaa-ajalla monipuolisesti liikuntaa. Kun kulumat pahenivat ja kivut yltyivät, oli pakko vähentää liikuntaa, mistä seurasi, että kiloja alkoi hiljakseen kerääntyä varteen tarpeettomasti. Kulumat ovat kehittyneet nivelrikoksi asti ja on päiviä, jolloin vain vaivoin pystyn liikkumaan kotona. Hyvinäkään päivinä en pysty enää tekemään kauppareissuja jalkaisin.
Miten yksinkertainen pitää olla, että ei ymmärrä ylipainon lisäävän nivelongelmia KESKIMÄÄRIN enemmän ylipainoisilla kuin hoikilla?! Totta kai on hoikkiakin, joilla nivelet prakaavat jo nuorena, mutta kyllä ylipaino vaan on hyvin monella tavalla rasite keholle. Ja sullakin kipujen hallintaa ei taatusti auta, että (jo valmiiksi sököt) nivelet joutuvat kantamaan ekstraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Besserwisserit aina väittävät, että kulumat ja nivelrikko syntyvät, koska on liikaa ylipainoa. No miten te selitätte sitten esim. minun tilanteeni? Olin hoikassa kunnossa, kun polvet alkoivat kipuilla, kun jouduin työssäni kulkemaan päivisin portaita ylös ja alas lukemattomia kertoja. Kuitenkin harrastin vapaa-ajalla monipuolisesti liikuntaa. Kun kulumat pahenivat ja kivut yltyivät, oli pakko vähentää liikuntaa, mistä seurasi, että kiloja alkoi hiljakseen kerääntyä varteen tarpeettomasti. Kulumat ovat kehittyneet nivelrikoksi asti ja on päiviä, jolloin vain vaivoin pystyn liikkumaan kotona. Hyvinäkään päivinä en pysty enää tekemään kauppareissuja jalkaisin.
Miten yksinkertainen pitää olla, että ei ymmärrä ylipainon lisäävän nivelongelmia KESKIMÄÄRIN enemmän ylipainoisilla kuin hoikilla?! Totta kai on hoikkiakin, joilla nivelet prakaavat jo nuorena, mutta kyllä ylipaino vaan on hyvin monella tavalla rasite keholle. Ja sullakin kipujen hallintaa ei taatusti auta, että (jo valmiiksi sököt) nivelet joutuvat kantamaan ekstraa.
ihan tiedoksesi vain, ettei ylipainossa ole kyse järjestä tai tiedosta vaan Tunteista. mutta niistähän sinä et taida juuri mitään tietää vai kuinka?
Osalla vähän liikkuvista on sairaus joka vaikeuttaa liikkumista. Ei-elämäntapasairaus, ei itse hankittu. Kaikki eivät pysty harrastamaan laihduttavaa hikiliikuntaa. Liikkuvat kevyemmin. Lääkitys saattaa myös lihottaa esim. kortisoni. Miksi arvostelet muiden kiloja ja liikkumista? Onko itselläsi niin kova ahdistus että pitää oksentaa pahaa oloa nettikeskusteluissa? Hanki oma elämä, keskityt vähemmän muiden elämään. Ps. Toivottavasti et itse koskaan sairastu vakavasti...
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuua on sikäli negatiivinen asia, että sen varjolla ajatellaan, että on ok paisua kuin pullataikina. Lihavuus on ok, jos ihminen pitää huolen liikunnasta ja jaksaa kantaa itsensä ja että osaa ottaa itseään tarvittaessa niskasta kiinni, jos alkaa lihavuus mennä överiksi. Ei ole kuitenkaan yksilön itsensä eikä yhteiskunnan etu, että paisutaan joka suuntaan ja esimerkiksi viedään julkisissa kulkuneuvoissa kahden ihmisen verran tilaa. Surullista on, että nykyaikana lihavat nuoret ihmiset ovat usein sairaaloisen lihavia.
Ihmettelen kyllä, miten ihmiset näkevät näitä lihavia nuoria oikealla ja vasemmalla nykyisin, täytyy olla todella virittynyt huomaamaan vaan lihavia nuoria, tiedä sitten mistä syystä.
Anoreksia on edelleen yleisin syömishäiriöistä, ja myös vaarallisin. Oman lapseni kohdalla valitsisin milloin vaan pienen pyöreyden kuin laihuushäiriön.
Mulla ollut sydänlääkitys lapsesta asti. Kiellettyä mm hyppääminen, juokseminen tai muu nopeasti sykettä nostava liikunta. Aina olen ollut ns hyväkroppainen mutta näköjään ikä tekee tehtävänsä ja nyt 50+ on liikakiloja tullut ja varmaan laiskalta läskiltä näytän. Kuntosalikäynnit lopetin kun pyörryin siellä pariin otteeseen, hidas kävely näköjään ainoa mikä sopii. Ihan sama mulle mitä muut ajattelee.
En saa aikaiseksi, masentaa, v*tuttaa, kivut hankaloittaa ja ei viitsi edes yrittää. Luovuttanut olo useimmiten. Tuntuu, että ihan sama vaikka kuolisi, olisi ehkä jopa vain hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä kaikilla motivaatiota.
Kaikilla ei edes ole mitään mikä motivoisi. Jos/kun on yksinäinen, lapseton sekä ikisinkku pelkissä pätkäpskatöissä niin motivaationlähteitä ei kannata ihmeemmin haeskella, koska niitä ei ole.
Etenkin kun se aiemmin vielä löytynyt motivaatio ei muuttanut tilannetta miksikään vaan se pahin mahdollinen lopputulos toteutui kaikesta päinvastaisen yrittämisestä huolimatta ja enää ei ole edes mahdollista saada elämäänsä mitään siitä minkä aina olisi halunnut.
Jossain vaiheessa sitä sitten vaan ei enää jaksa hakata päätään seinään. Asioiden tekeminen yksin kun ei oikein jaksa pidemmän päälle innostaa eikä mistään saa irti oikein mitään vaikka kuinka yrittäisi sopeutua ja korjata ajatusmalliaan. Jollekin erakolle tai hyvin introvertille tällainen käytännössä täydellinen yksinelo varmasti sopii ja saattaa olla jopa se ainoa oikea ratkaisu, mutta yhtään seuralliselle ja etenkin parisuhde- ja perhekeskeiselle ihmiselle tämä elämä yksin on pelkkää kidutusta.
Hei, jos ymmärtäisit lukemasi niin olisi hyvä juttu? Kirjoitin:
"Toki jos haluaa olla 150kg niin oma valinta, mutta jos ei halua (kuten moni ei) niin joku apu olisi tarpeen mt-ongelmiin."
Eli jos joku haluaa olla 150kg niin se on oma valinta (eli olkoon vaan kaikessa rauhassa) ja jos ei halua olla, niin silloinhan ihminen tarvitsisi jotain apua muuttaakseen tilannettaan? Mielenterveysongelma ei ole oma valinta, mutta myös pelkästään huonot elintavat aiheuttavat joillekin masennusta, väsymystä, saamattomuutta. Moni ylipainoinen kyllä syö huonosti ja ei liiku paljon, jos olisi toisin niin ylipainoisia olisi vähemmän.
Minua ei sinun tai kenenkään yksilön paino kiinnosta, vaan syyt siihen miksi suomalaiset lihovat ja voivat huonosti. Jos monelle tuo oma paino on noin kipeä asia, että suututaan lääkäreille ja loukkaannutaan keskustelupalstalla asioista niin olisiko hyvä miettiä, että jos on niin tyytyväinen itseensä niin miksi suuttua kaikesta mikä ei ole edes loukkaavaa? Jos oma paino vaivaa, sitten vaan tekemään asian eteen jotain?