Näin tätini testamentin, hän pyytää apua joka päivä minulta ja

Kuka perii tätisi, jos testamenttiä ei olisi (tai sitä ei löytyisi tädin kuoltua)?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan enää auta toisia hyvää hyvyyttään? Siksi että itsellekin tulee hyvä mieli, ja ehkä välillä saa itse apua tarvitessaan? Välillä vihaan millaisia ihmisistä on tullut, ja olen alta 40v.

Hyvä mieli tulee tiettyyn rajaan asti, jossain vaiheessa voi tulla olo hyväksikäytetyksi tulemisesta. Kaikki eivät auta vastavuoroisesti. Kenenkään ei tarvitse olla pelkkä antaja. Vaikka ei odottaisi mitään korvausta niin satuttaahan se jos huomaa että apu ja oma itse ei ole minkään arvoista, joku instituutio on autettavalle tärkeämpi kuin se todellinen ihminen, läheinen, sukulainen joka on aina auttanut.

Vierailija kirjoitti:

miksei pyydä seurakunnalta apua jos haluaa antaa niille rahaakin

Tämä, hän voisi ostaa seurakunnalta palveluja ihan elinaikanaan sillä rahalla. Nyt hän kuppaa sukulaisiaan ilmaiseksi ja pelaa seurakunnan pussiin?

Vierailija kirjoitti:

Miten ottaisitte asian puheeksi, täti luulee meitä varakkaiksi vaikka ollaan ihan perusduuneissa. Käsitys bensan jne. hinnoista on epätodellinen. Olettaa että kuuluu sukulaisten auttaa ilmaiseksi, kahvia ei keitä edes itselleen saati osta. Pihi on, voiko huoli ilmoituksen tehdä nimettömänä? Ja mitä se auttaa, kun hän varmaan toteaa sukulaiset auttaa.

Valittelet kuinka kallista autolla ajelu on nykypäivänä, kun bensan hintakin on noussut niin hirveästi. Seuraavan kerran kun on kyytiä vailla, toteat, ettei nyt onnistu, kun meillä ei ole asiaa sinne, kun on niin kallista ajella. Kaivelet sitten taksin numeron, jos hänen on pakko päästä.

Mulla vähän samanlainen tilanne. Autan ja huolehdin muistisairaasta sukulaisesta. Häntä on eräät perheeseen kuulumattomat uskovat voidelleet jo 20 vuotta, minusta puhuvat pahaa ja kuinka en ansaitse perintöä. Kuulema sukutila onkin jo testamentattu heille. Käyttävät kaikki rahansa maksullisiin naisiin, sitten saavat välillä aina synninpäästön sillä Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden. Eli koska Jeesus sovitti meidän syntimme niin nämä uskovat saavat tehdä syntiä niin paljon kuin sielu sietää, aina saan synninpäästön Jesseltä.

Huoh.

Meidän suvussa kävi niin että yksi sisarusten lapsista auttoi vanhusta useamman kerran viikossa, kuljetti lääkäriin ja kauppaan jne.

Kun vanhus kuoli meni omaisuus tasan vanhuksen omille sisaruksille, tämä auttaja ei saanut vuosikausien vaivoista killinkiäkään.

Olisi pitänyt saada, samoin kuin Ap ansaitsisi korvauksen vaivannäöstään. Ymmärrän hyvin että testamentti harmittaa.

Miksikähän kaikki luulee että perintöä ois tiedossa. Eikös tuo nyt ole niin että jokainen päättää itse mikä elämänsä aikana tienaamien rahojen kohtalo on?

Jos olisin sinä ap, niin ottaisin asian suoraan puheeksi. Sanoisin, että näin testamentin ja että ihan tosiaanko jättää omaisuutensa seurakunnalle.

Sanoisin myös, että minulla on onassa elämässäni kiireitä ja että aina tämä pakkotahtinen auttaminen nakertaa omaa jaksamistani. Kysyisin, että miksi haluaa nimenomaan seurakunnalle jättää. Sanoisin, omat lapseni ovat lennähtämässä kotoa ja rahallinen apu olisi todella tarpeen. Kysyisin, olisiko vielä mahdollista harkita muuttavansa testamenttia.

Mielestäni säännöllisesti tehdystä työstä pitäisi saada korvaus. Tästä poikkeuksena on se, jos vanhemmat auttavat lastaan, tämä pitäisi olla lapsellle ilmaista.

Jos täti tarvitsee apua niin paljon, että kaikkinensa apeellä menee auttamiseen esim 5 h viikossa, niin kyllä siitä pitäisi testamentissä muistaa tai sitten jo eläessään maksamalla esim 15€/h (alkaen siitä kun ap lähtee kotoaan).

Onkohan tämä täti itse tehnyt satoja/tuhansia tunteja ilmaistyötä jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit laittaa tädille sievän laskun tekemisistäsi. Ja selittää että olet antanut niin paljon aikaa että voisiko olla ystävällinen että joko testamentissa muistaa tai maksaa nyt per tunti esim.

Itse höösäsin ystävättären kanssa vuoden.Ostin ruokaa omaan piikkiin ja laitoin samoin autollani vein häntä pankkiin lääkärile mm. 

Kun hän kuoli ja säästin laskut ruokaostoksista en saanut penniäkään perijältä, joka oli aivan tuntematon ystävälle. Eivät olleet koskaan tavanneet.

Omaa tyhmyyttäni. 

No on kyllä ihan omaa tyhmyyttä olla kysymättä ystävältä tämän elossa ollessa kompensaatiota kuluista ja sen sijaan säästellä jotain kuitteja, jotka eivät myöskään sille perijälle todista yhtään mitään - voinhan minäkin mennä esittelemään jotain vanhoja ruokakuittejani ja väittää niiden olevan ruoka-apua vanhukselle. En itsekään antaisi rahaa tuollaisessa tilanteessa.

Mutta se kyllä ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo useita vastauksia tyyliin "autoin ystävää pyyteettömästi enkä edes miettinyt perintöä, mutta kun tajusin etten saa perintöä niin alkoi kyllä kyrsiä". Inhottavaa ajatella, ettei sukulaisia ja ystäviä jaksaisi auttaa muuta kuin perinnön kiilto silmissä.

Ei se noin mene. Se että suvun perintö menee jollekin jolle se ei kuulu loukkaa, etenkin jos on auttanut ja huolehtinut paljon. Menkööt perintö vaikka hyväntekeväisyyteen mutta että joku on manipuloinut oman sukulaisen itseä vastaan ja tämä sukulainen on tämän pelin hyväksynyt.

Minä olen arvostanut sukulaistani niin paljon että olen häntä halunnut auttaa, hän puolestaan ei ole arvostanut minua vaan jotakuta häntäheikkiä joka on jo vuosia pummannut sukulaiselta rahaa ja myynyt roskatuotteita väkisin ylihintaan kun sukulainen ei ole koskaan oppinut euroaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläisille ei ole nykyään mitään kauppa apua.

Lämpimän ruoan tuo ateriapalvelu pakettiautolla, maksaa noin 7,50 annos. Ruoat tilataan kaupasta, kauppa ottaa

.

Miksi eläkeläisten pitäisi saada yhteiskunnalta apu ilmaiseksi? Ei pidä. Ovat iso rasite. Maksakoon palveluistaan ihan itse kuten muutkin.

Laita tämä nyt itsellesi muistiin ihan kirjallisena. Muistat sitten vielä vanhanakin, ehkä sairaana ja dementikkona.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa kävi niin että yksi sisarusten lapsista auttoi vanhusta useamman kerran viikossa, kuljetti lääkäriin ja kauppaan jne.

Kun vanhus kuoli meni omaisuus tasan vanhuksen omille sisaruksille, tämä auttaja ei saanut vuosikausien vaivoista killinkiäkään.

Olisi pitänyt saada, samoin kuin Ap ansaitsisi korvauksen vaivannäöstään. Ymmärrän hyvin että testamentti harmittaa.

Tuskinpa tuossa tilanteessa kumpikaan osapuoli oli ajatellut asiaa niin että perintörahat tulisivat auttajalle. Ja saihan tässä tapauksessa auttajan äiti tai isä osuutensa perinnöstä ja auttaja sitten aikanaan omalta vanhemmaltaan oman osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän kaikki luulee että perintöä ois tiedossa. Eikös tuo nyt ole niin että jokainen päättää itse mikä elämänsä aikana tienaamien rahojen kohtalo on?

Kyllä näin on ja ei tarvitse silloin ilmaista apua keneltäkään odottaa, sillä jokainen saa päättää mihin aikansa kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän kaikki luulee että perintöä ois tiedossa. Eikös tuo nyt ole niin että jokainen päättää itse mikä elämänsä aikana tienaamien rahojen kohtalo on?

Tottakai päättää. Kertoo vain tosi paljon ihmisestä että jotakuta käytetään -jopa päivittäin!- omien tarpeiden tyydyttämiseen mutta ei tule mieleenkään korvata saamaansa apua millään lailla eli ei osoiteta tai tunneta mitään lämpöä saati arvostusta kyseistä ihmistä kohtaan. En ymmärrä miksi jotkut tässä ketjussa ovat niin hanakasti itsekkäiden imijöiden puolella ja syyllistävät niitä jotka uhraavat aikaansa ja rahojaan ja pahoittavat mielensä kun huomaavat että ovat pelkkä nolla ihmisenä, ovat autettavalle pelkkä itsestäänselvä hyödyke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Miksi sukulaisia pitäisi auttaa pyyteettömästi? Jos tuo apu on jatkuvaa, niin kyllähän siitä kuluja tulee auttajalle. Kyllä sitä itse automaattisesti olettaisi, että jos joku täti ei maksa mitään noista palveluista, niin ehkä hän testamentissaan edes vähän huomioisi, edes niiden kulujen verran, mutta jos ei mitenkään huomioi, niin täti on törppö, ei ap. Se että ei maksa mitää toiselle siitä, että on aina auttamassa ja huolehtimassa, niin on todellista arvostuksen puutetta toiselta. En auttaisi tuollaista ämmää enää ollenkaan, ottakoon sinne seurakuntaan vaan yhteyttä.

Näin. Varsinkin kun nythän ap maksaa itse siitä että auttaa tätiään. Vähintään kulukustannukset pois asap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Minä olen nuori ihminen, alle 30-vuotias (ja vielä mies, jos sillä on merkitystä). Olen sitä mieltä, että en tarvitse vaivanpalkkaa siitä, jos jotakuta avuntarvitsijaa autan.

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän kaikki luulee että perintöä ois tiedossa. Eikös tuo nyt ole niin että jokainen päättää itse mikä elämänsä aikana tienaamien rahojen kohtalo on?

Kaikki perintö ei ole itse tienattu. Meidän suvun henkilö on koko aikuisuutensa ollut sairauseläkkeellä eli ei ole tienannut mitään. Mutta omistaa suvun tilaa ja metsiä jotka on perinteisesti siirtyneet nuoremmille sukupolville. Sitten tähän väliin tuleekin häntäheikkejä niin että esi-isätkin kääntyvät haudoissaan.

Nyt ap jättää tämmösen hyväksikäyttäjä sukulaisen. Soita kunnan kotihoitoon ja pyydä sieltä kartoituskäynti tätisi luo! Heillä on lista kotisiivousyrityksiä, joilta saa alvitonta kotipalveluja, myös avustaja sairaalaan tms sekä hoitaa kauppa-asiat! Taxi kuljettaa. Siinähän täti näkee mitä piikominen maksaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Minä olen nuori ihminen, alle 30-vuotias (ja vielä mies, jos sillä on merkitystä). Olen sitä mieltä, että en tarvitse vaivanpalkkaa siitä, jos jotakuta avuntarvitsijaa autan.

Niin oletkin vielä nuori.

Entä jos avuntarve jatkuu vuosia ja tosiaankin jopa päivittäin?

Yhtään ei haittaisi että olisit itsestäänselvyys, pelkkä hyödyke ja arvostus menisi ihan muualle?

Kummasti voi silmät avautua ja mieli muuttua kun ikää tulee ja nuoruuden kirkasotsaisuus ja sinisilmäisyys hivenen hälvenee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Minä olen nuori ihminen, alle 30-vuotias (ja vielä mies, jos sillä on merkitystä). Olen sitä mieltä, että en tarvitse vaivanpalkkaa siitä, jos jotakuta avuntarvitsijaa autan.

Tottakai sillä on merkitystä Ei ihme että huuli pyöreänä ihmettelet milloin mitäkin, kun olet vielä niin nuori ja naiivi, eikä ole oikein kokemusta elämästä.