Näin tätini testamentin, hän pyytää apua joka päivä minulta ja

Jos vielä olet seurakunnan jäsen, niin sinun hyväksesihän se testamenttikin lopulta tulee. Oletko tosiaan niitä ihmisiä jotka auttavat avutonta lähimmäistään vain palkkion toivossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus edes totta?

Miksei ap vastaa kunnolla kysymyksiin? Esim miksi näki testamentin.

Onko se tässä asiassa jotenkin olennaista?  Hän nyt vaan tavalla tai toisella näki sen, ja asiahan on se, että täti on siis testamentannut omaisuutensa seurakunnalle, mutta käyttää sukulaistaan hyväkseen eikä tälle korvaa mitään tämän palveluista.  Jos omaisuutta on kuitenkin niin paljon, että sitä ihan testamentattavaksi asti on, niin kyllä hänellä olisi varaa korvata tälle sukulaiselleenkin jotain saamastaan avusta.

Ja satun tietämään, miten raskasta tällainen jatkuva auttaminen loppujen lopuksi on.  Itselläkin on jo vaikeuksia aina ymmärtää ja muistaa kaikkea, niin vielä vanhan äidinkin kaikki asiat on ajettava ja huolehdittava.   Ei minullekaan mitään ikinä korvata.  Rahaa annetaan veljelle ja veljen lapsille, kun he käyvät mummoa "ilahduttamassa."  

Minun käyntini ei ole ilmeisesti ilahduttavaa, kun käyn joka asian ja ripauksen takia katsomassa mistä on kyse ja mitä nyt täytyy tehdä.  Kaupassa käyn säännöllisesti, apteekkikäynnit tehtävä, lääkäriin vietävä vähän väliä, oltava selvillä kaikista mahdollisista asioista.  Kynsin hampain pidetään kiinni kotona asumisesta, ettei vain olisi helpompaa minulle.   Yksi kotisairaanhoitokäynti päivässä pitää riittää, hän ei halua enempää vieraita ihmisiä siellä käyvän.   Siivoukseen en suostunut, vaikka sitäkin minulle yritettiin nakittaa.  Hommasin siivoojat ja nyt saan kuulla, kuinka kallista se on.  Minähän olisin saanut tietysti siivota ilmaiseksi.  Ehkä sen tekisinkin, jos olisin nuorempi, mutta nyt on riittävästi jaksettavaa jo omassa kodissanikin.  

Niin, miten sen käytännössä sopivan hienotunteisesti esittäisi, että voisiko se täti maksaa jotakin ap:lle, kun hän sentään aika paljon käy tätiä auttamassa?  Voisiko joku toinen sukulainen tai ystävä ottaa asian puheeksi tädin kanssa?  Että korvaatko mitään hänelle, vai aiotko jättää testamentissa jotain?  

Tai sitten vain otat kylmästi asian esiin tädin kanssa.  Ilmoitat, ettet enää omista syistäsi jaksa ilmaispalvelua.  Eikö täti ymmärrä, että hänen palvelemisestaan tulee kuluja?  Että aiotko koskaan korvata minulle mitenkään?

Minä olen äidiltäni kysynyt.  Vastaus oli, että saattehan te kaikki sitten sen mitä jää, kun hän kuolee.  Te kaikki.  Niinpä.  En minä nyt mitään veljeni osuutta ole nakertamassakaan, mutta tosiasiassahan tuo merkitsee sitä, että minun vaivannäköni ei tule koskaan korvatuksi.  Veli saa saman määrän, vaikka ei tee mitään.  Ei hän tietysti voikaan, koska asuu niin julmetun kaukana, joten en voi siitäkään älähtää.

Niinpä. Asuisitpa sinäkin kauempana.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Minä olen nuori ihminen, alle 30-vuotias (ja vielä mies, jos sillä on merkitystä). Olen sitä mieltä, että en tarvitse vaivanpalkkaa siitä, jos jotakuta avuntarvitsijaa autan.

Niin oletkin vielä nuori.

Entä jos avuntarve jatkuu vuosia ja tosiaankin jopa päivittäin?

Yhtään ei haittaisi että olisit itsestäänselvyys, pelkkä hyödyke ja arvostus menisi ihan muualle?

Kummasti voi silmät avautua ja mieli muuttua kun ikää tulee ja nuoruuden kirkasotsaisuus ja sinisilmäisyys hivenen hälvenee..

Älä puhu paskaa, kaikista ei tule ikääntyviä kitkeriä pahantahtoisia akkoja.

Toiset auttaa kun raha liikkuu, toiset ei halua siitä rahaa. Fiksuahan se olisi tarjoutua kulut korvaamaan, ei sillä.

Kyllä muakin varmaan vähän ärsyttäisi. Ja vielä seurakunnalle... huokaus.

Olen ollut samassa tilanteessa. Kyseessä oli äitini täti. Autoin häntä todella paljon ja olin tekemisissä. Kerran kertoi, että testamenttaa koko omaisuutensa seurakunnalle. Kysyi vielä haluaisinko minä hänen vanhan selänhierontalaitteensa. Loukkaannuin tästä sen verran etten enää autellut. Ajattelin, että auttakoon sitten seurakunnan ihmiset. En ollut rahankiilto silmissä, mutta mielestäni oli kohtuutonta jopa loukkaavaa. ja Suvussamme olisi ollut useita nuoria, joille olisi hyvin voinut antaa edes jotakin. Seurakunta ei sitten edes ostanut hautapaikkaa/kiveä ja hautajaiset olivat todella halvalla järjestetyt, mutta kaikki rahat kyllä veivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus edes totta?

Miksei ap vastaa kunnolla kysymyksiin? Esim miksi näki testamentin.

Onko se tässä asiassa jotenkin olennaista?  Hän nyt vaan tavalla tai toisella näki sen, ja asiahan on se, että täti on siis testamentannut omaisuutensa seurakunnalle, mutta käyttää sukulaistaan hyväkseen eikä tälle korvaa mitään tämän palveluista.  Jos omaisuutta on kuitenkin niin paljon, että sitä ihan testamentattavaksi asti on, niin kyllä hänellä olisi varaa korvata tälle sukulaiselleenkin jotain saamastaan avusta.

Ja satun tietämään, miten raskasta tällainen jatkuva auttaminen loppujen lopuksi on.  Itselläkin on jo vaikeuksia aina ymmärtää ja muistaa kaikkea, niin vielä vanhan äidinkin kaikki asiat on ajettava ja huolehdittava.   Ei minullekaan mitään ikinä korvata.  Rahaa annetaan veljelle ja veljen lapsille, kun he käyvät mummoa "ilahduttamassa."  

Minun käyntini ei ole ilmeisesti ilahduttavaa, kun käyn joka asian ja ripauksen takia katsomassa mistä on kyse ja mitä nyt täytyy tehdä.  Kaupassa käyn säännöllisesti, apteekkikäynnit tehtävä, lääkäriin vietävä vähän väliä, oltava selvillä kaikista mahdollisista asioista.  Kynsin hampain pidetään kiinni kotona asumisesta, ettei vain olisi helpompaa minulle.   Yksi kotisairaanhoitokäynti päivässä pitää riittää, hän ei halua enempää vieraita ihmisiä siellä käyvän.   Siivoukseen en suostunut, vaikka sitäkin minulle yritettiin nakittaa.  Hommasin siivoojat ja nyt saan kuulla, kuinka kallista se on.  Minähän olisin saanut tietysti siivota ilmaiseksi.  Ehkä sen tekisinkin, jos olisin nuorempi, mutta nyt on riittävästi jaksettavaa jo omassa kodissanikin.  

Niin, miten sen käytännössä sopivan hienotunteisesti esittäisi, että voisiko se täti maksaa jotakin ap:lle, kun hän sentään aika paljon käy tätiä auttamassa?  Voisiko joku toinen sukulainen tai ystävä ottaa asian puheeksi tädin kanssa?  Että korvaatko mitään hänelle, vai aiotko jättää testamentissa jotain?  

Tai sitten vain otat kylmästi asian esiin tädin kanssa.  Ilmoitat, ettet enää omista syistäsi jaksa ilmaispalvelua.  Eikö täti ymmärrä, että hänen palvelemisestaan tulee kuluja?  Että aiotko koskaan korvata minulle mitenkään?

Minä olen äidiltäni kysynyt.  Vastaus oli, että saattehan te kaikki sitten sen mitä jää, kun hän kuolee.  Te kaikki.  Niinpä.  En minä nyt mitään veljeni osuutta ole nakertamassakaan, mutta tosiasiassahan tuo merkitsee sitä, että minun vaivannäköni ei tule koskaan korvatuksi.  Veli saa saman määrän, vaikka ei tee mitään.  Ei hän tietysti voikaan, koska asuu niin julmetun kaukana, joten en voi siitäkään älähtää.

 

Kyllä on helvetillisen ahnetta porukkaa nämä nyky suomalaiset.

Kaikesta avusta pitäs saada korvaus ja suuret rahat.

Ei edes lähisukulaista voida jelpata pyytettömästi.

Toiset taas tekee suuret määrät vapaaehtoistyötä, täysin tuntemattomillekin ihmisille.

Lisäksi kateus sisarusten välillä on suunnaton.

Aivan käsittämätöntä.

Mistä ihmeestä tälläinen johtuu?

Siitä, kun työstä ei enää makseta palkkaa, mutta haukkumiset kyllä saa eikä itse saa apua esim. lastenhoitoon. Sen sijaan naapurissa asuvat yh-äidin lapset soittavat koko ajan ovikelloa niin ettei oman lapsen päiväunista tule mitään ja mikään puhe naapurille ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus edes totta?

Miksei ap vastaa kunnolla kysymyksiin? Esim miksi näki testamentin.

Onko se tässä asiassa jotenkin olennaista?  Hän nyt vaan tavalla tai toisella näki sen, ja asiahan on se, että täti on siis testamentannut omaisuutensa seurakunnalle, mutta käyttää sukulaistaan hyväkseen eikä tälle korvaa mitään tämän palveluista.  Jos omaisuutta on kuitenkin niin paljon, että sitä ihan testamentattavaksi asti on, niin kyllä hänellä olisi varaa korvata tälle sukulaiselleenkin jotain saamastaan avusta.

Ja satun tietämään, miten raskasta tällainen jatkuva auttaminen loppujen lopuksi on.  Itselläkin on jo vaikeuksia aina ymmärtää ja muistaa kaikkea, niin vielä vanhan äidinkin kaikki asiat on ajettava ja huolehdittava.   Ei minullekaan mitään ikinä korvata.  Rahaa annetaan veljelle ja veljen lapsille, kun he käyvät mummoa "ilahduttamassa."  

Minun käyntini ei ole ilmeisesti ilahduttavaa, kun käyn joka asian ja ripauksen takia katsomassa mistä on kyse ja mitä nyt täytyy tehdä.  Kaupassa käyn säännöllisesti, apteekkikäynnit tehtävä, lääkäriin vietävä vähän väliä, oltava selvillä kaikista mahdollisista asioista.  Kynsin hampain pidetään kiinni kotona asumisesta, ettei vain olisi helpompaa minulle.   Yksi kotisairaanhoitokäynti päivässä pitää riittää, hän ei halua enempää vieraita ihmisiä siellä käyvän.   Siivoukseen en suostunut, vaikka sitäkin minulle yritettiin nakittaa.  Hommasin siivoojat ja nyt saan kuulla, kuinka kallista se on.  Minähän olisin saanut tietysti siivota ilmaiseksi.  Ehkä sen tekisinkin, jos olisin nuorempi, mutta nyt on riittävästi jaksettavaa jo omassa kodissanikin.  

Niin, miten sen käytännössä sopivan hienotunteisesti esittäisi, että voisiko se täti maksaa jotakin ap:lle, kun hän sentään aika paljon käy tätiä auttamassa?  Voisiko joku toinen sukulainen tai ystävä ottaa asian puheeksi tädin kanssa?  Että korvaatko mitään hänelle, vai aiotko jättää testamentissa jotain?  

Tai sitten vain otat kylmästi asian esiin tädin kanssa.  Ilmoitat, ettet enää omista syistäsi jaksa ilmaispalvelua.  Eikö täti ymmärrä, että hänen palvelemisestaan tulee kuluja?  Että aiotko koskaan korvata minulle mitenkään?

Minä olen äidiltäni kysynyt.  Vastaus oli, että saattehan te kaikki sitten sen mitä jää, kun hän kuolee.  Te kaikki.  Niinpä.  En minä nyt mitään veljeni osuutta ole nakertamassakaan, mutta tosiasiassahan tuo merkitsee sitä, että minun vaivannäköni ei tule koskaan korvatuksi.  Veli saa saman määrän, vaikka ei tee mitään.  Ei hän tietysti voikaan, koska asuu niin julmetun kaukana, joten en voi siitäkään älähtää.

 

Kyllä on helvetillisen ahnetta porukkaa nämä nyky suomalaiset.

Kaikesta avusta pitäs saada korvaus ja suuret rahat.

Ei edes lähisukulaista voida jelpata pyytettömästi.

Toiset taas tekee suuret määrät vapaaehtoistyötä, täysin tuntemattomillekin ihmisille.

Lisäksi kateus sisarusten välillä on suunnaton.

Aivan käsittämätöntä.

Mistä ihmeestä tälläinen johtuu?

Juuri tässä seurasimne, miten yksi sisaruksista (lähellä asuva) hoiti iäkästä äitiä, joka oli varsin vaativa. Päivittäin piti käydä, hoitaa siivoukset, kaupat, lääkärissä käytöt ja syömiset.

Lopulta muut sisarukset pakottivat äidin maksamaan hoidostaan korvauksen ja lisäksi hoitaja sai testamentissa lisäkorvauksen. Äiti ei ollut mihinkään halukas, mikä olisi maksanut vähänkään Mutta todettiin, että jos tämä järjestely ei käy, niin järjestä itse hoitosi miten haluat. Ja kerrottiin, mitä se tulee maksamaan. Saat itse valita. Pitkin hampain suostui. Rahasta ei ollut pulaa.

Osa porukasta ei taida tajuta, kuinka vaativaa ja sitovaa (24/7) huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen hoito voi olla.

MItä jos kertoisit asian hänelle just niinkuin se on. Olet auttanut hätä ihan mielelläsi, mutta kun näit testamentit (tai katsoit), niin sinusta tutuu epäoikeudenmukaiselta, jos hän ei muista sinua mitenkään testamentissa.

Sehän on epäoikeudenmukaista meidän monen mielestä.

Katso, mitä hän vastaa. Jos vastaus ei sinua tyydytä tai ette keskustele asiasta asiallisesti, ehdota hänelle, että voit ottaa yhteyttä johonkin hoiva-tai kotipalveluun, josta tullaan käynnille arvioimaan tuen tarve. 

Nimittäin katkeruutesi luultavasti kasvaa, jos jatkat entiseen malliin.

Oko rahaa niin paljon, että hän voi maksaa ulkopuoliselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus edes totta?

Miksei ap vastaa kunnolla kysymyksiin? Esim miksi näki testamentin.

Onko se tässä asiassa jotenkin olennaista?  Hän nyt vaan tavalla tai toisella näki sen, ja asiahan on se, että täti on siis testamentannut omaisuutensa seurakunnalle, mutta käyttää sukulaistaan hyväkseen eikä tälle korvaa mitään tämän palveluista.  Jos omaisuutta on kuitenkin niin paljon, että sitä ihan testamentattavaksi asti on, niin kyllä hänellä olisi varaa korvata tälle sukulaiselleenkin jotain saamastaan avusta.

Ja satun tietämään, miten raskasta tällainen jatkuva auttaminen loppujen lopuksi on.  Itselläkin on jo vaikeuksia aina ymmärtää ja muistaa kaikkea, niin vielä vanhan äidinkin kaikki asiat on ajettava ja huolehdittava.   Ei minullekaan mitään ikinä korvata.  Rahaa annetaan veljelle ja veljen lapsille, kun he käyvät mummoa "ilahduttamassa."  

Minun käyntini ei ole ilmeisesti ilahduttavaa, kun käyn joka asian ja ripauksen takia katsomassa mistä on kyse ja mitä nyt täytyy tehdä.  Kaupassa käyn säännöllisesti, apteekkikäynnit tehtävä, lääkäriin vietävä vähän väliä, oltava selvillä kaikista mahdollisista asioista.  Kynsin hampain pidetään kiinni kotona asumisesta, ettei vain olisi helpompaa minulle.   Yksi kotisairaanhoitokäynti päivässä pitää riittää, hän ei halua enempää vieraita ihmisiä siellä käyvän.   Siivoukseen en suostunut, vaikka sitäkin minulle yritettiin nakittaa.  Hommasin siivoojat ja nyt saan kuulla, kuinka kallista se on.  Minähän olisin saanut tietysti siivota ilmaiseksi.  Ehkä sen tekisinkin, jos olisin nuorempi, mutta nyt on riittävästi jaksettavaa jo omassa kodissanikin.  

Niin, miten sen käytännössä sopivan hienotunteisesti esittäisi, että voisiko se täti maksaa jotakin ap:lle, kun hän sentään aika paljon käy tätiä auttamassa?  Voisiko joku toinen sukulainen tai ystävä ottaa asian puheeksi tädin kanssa?  Että korvaatko mitään hänelle, vai aiotko jättää testamentissa jotain?  

Tai sitten vain otat kylmästi asian esiin tädin kanssa.  Ilmoitat, ettet enää omista syistäsi jaksa ilmaispalvelua.  Eikö täti ymmärrä, että hänen palvelemisestaan tulee kuluja?  Että aiotko koskaan korvata minulle mitenkään?

Minä olen äidiltäni kysynyt.  Vastaus oli, että saattehan te kaikki sitten sen mitä jää, kun hän kuolee.  Te kaikki.  Niinpä.  En minä nyt mitään veljeni osuutta ole nakertamassakaan, mutta tosiasiassahan tuo merkitsee sitä, että minun vaivannäköni ei tule koskaan korvatuksi.  Veli saa saman määrän, vaikka ei tee mitään.  Ei hän tietysti voikaan, koska asuu niin julmetun kaukana, joten en voi siitäkään älähtää.

 

Kyllä on helvetillisen ahnetta porukkaa nämä nyky suomalaiset.

Kaikesta avusta pitäs saada korvaus ja suuret rahat.

Ei edes lähisukulaista voida jelpata pyytettömästi.

Toiset taas tekee suuret määrät vapaaehtoistyötä, täysin tuntemattomillekin ihmisille.

Lisäksi kateus sisarusten välillä on suunnaton.

Aivan käsittämätöntä.

Mistä ihmeestä tälläinen johtuu?

Juuri tässä seurasimne, miten yksi sisaruksista (lähellä asuva) hoiti iäkästä äitiä, joka oli varsin vaativa. Päivittäin piti käydä, hoitaa siivoukset, kaupat, lääkärissä käytöt ja syömiset.

Lopulta muut sisarukset pakottivat äidin maksamaan hoidostaan korvauksen ja lisäksi hoitaja sai testamentissa lisäkorvauksen. Äiti ei ollut mihinkään halukas, mikä olisi maksanut vähänkään Mutta todettiin, että jos tämä järjestely ei käy, niin järjestä itse hoitosi miten haluat. Ja kerrottiin, mitä se tulee maksamaan. Saat itse valita. Pitkin hampain suostui. Rahasta ei ollut pulaa.

Osa porukasta ei taida tajuta, kuinka vaativaa ja sitovaa (24/7) huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen hoito voi olla.

HIeno juttu, tosin pitäisi olla selvää, että jos sisarukset eivät osallistu tai voi osallistua tasapuolisesti, niin eniten tekijälle korvaus niinkuin tässä on tehty. Reilua porukkaa. Olen nähnyt usein, kuinka vastaavassa tilanteessa yksi tekee ja muut neuvoo.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa. Kyseessä oli äitini täti. Autoin häntä todella paljon ja olin tekemisissä. Kerran kertoi, että testamenttaa koko omaisuutensa seurakunnalle. Kysyi vielä haluaisinko minä hänen vanhan selänhierontalaitteensa. Loukkaannuin tästä sen verran etten enää autellut. Ajattelin, että auttakoon sitten seurakunnan ihmiset. En ollut rahankiilto silmissä, mutta mielestäni oli kohtuutonta jopa loukkaavaa. ja Suvussamme olisi ollut useita nuoria, joille olisi hyvin voinut antaa edes jotakin. Seurakunta ei sitten edes ostanut hautapaikkaa/kiveä ja hautajaiset olivat todella halvalla järjestetyt, mutta kaikki rahat kyllä veivät.

Hautapaikan ja -kiven voi ostaa jakamattomasta pesästä. Myös hautajais- ja muistotilaisuuden kulut menevät jakamattoman pesän maksettaviksi jos pesässä on rahaa. Oletan, että tässä pesässä oli rahaa kun oli testamenttikin.

Tehtiinkö perunjako ennen hautajaisia? Onko se edes mahdollista Suomessa? Viime vuoden lopulla ei ainakaan edes saanut vainajan virkatodistusta 3kk määräaikaan mennessä vaan jouduttiin hakemaan lisäaikaa. Perunjakoa ei voi tehdä ilman virkatodistusta, joten tämä kirjoittamasi kuulostaa oudolta.