Näin tätini testamentin, hän pyytää apua joka päivä minulta ja

Vierailija kirjoitti:

Olet mielellään auttanut ja ajatellut ettei testamenttaisiin mitään teille. Nyt sinua kyrsii kun olet nähnyt testamentin. Eikö sulle ollut ihan se ja sama saatko testamentista mitään? Eikö tätisi saa antaa omaisuutta kenelle haluaa? Sovi avustasi joku rahakorvaus jos käyt tätisi luona. Ja onko tätisi auttanut sinua kun olit lapsi, ostanut vaatteita ja antanut rahaa? Kaikki me joskus tarvitaan apua jossain asioissa, jos ollaan kuumeessa kotona jne. tai jotain vastaavaa. Itse autan mielelläni sukua.

Ihan hirveän tyhmä kommentti.

Onko aloitus edes totta?

Miksei ap vastaa kunnolla kysymyksiin? Esim miksi näki testamentin.

Ei kai mitään tätejä kohtaan ole velvollisuuksia? Omien vanhempien auttaminen on riittävästi.

Vaihtoehto 1:

Ap osoittaa rakkautta ja auttaa tätiään pyyteettömästi > täti testamenttaa omaisuutensa seurakunnalle > Jumala palkitsee ap:n antamalla rikkautta, rakkautta, siunausta menestystä sekä tässä maailmassa että tulevassa.

Vaihtoehto 2:

Ap osoittaa ahneutta ja auttaa tätiään vain saadakseen rahaa > täti testamenttaa vaivaiset roponsa ja homeisen mökkinsä ap:lle > ap joutuu maksamaan suolaiset perintöverot ja homeisen mökin kiinteistöverot ja muut kulut

Pitääkö kaikesta auttamisesta saada rahallinen korvaus?

Jos astelen naapurin kasvit, kun hän on mökillä, lähetänkö laskun?

Vien lapseni kaverin harrastukseen samalla kun vien omanikin. Pitäisikö ruveta laskuttamaan tämän lapsen vanhempia tai vaatia että heidän pitää testamentata minulle jotain?

Ehkä hän näytti testamenttiaan sinulle testatakseen, että autatko vilpittömästi vai pelkästään rahan takia? Jatka auttamista, niin ehkä hän oikeasti testamenttaa sinulle jotain.

Ap linjoilla, miten siis näin testamentin. Viime viikolla täti halusi köydä hänen tärkeät paperit läpi, mistä löytyy paperit, varaston avain jne. Ei siinä sen enempää tarvinnut tavata kun oli yksi sivu testamenttia jossa minä xxcxx xxcxx määrään...

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kaikesta auttamisesta saada rahallinen korvaus?

Jos astelen naapurin kasvit, kun hän on mökillä, lähetänkö laskun?

Vien lapseni kaverin harrastukseen samalla kun vien omanikin. Pitäisikö ruveta laskuttamaan tämän lapsen vanhempia tai vaatia että heidän pitää testamentata minulle jotain?

Haetko sinä lapsen kaverin pitkän matkan takaa ja viet takaisin vai lähdettekö samasta pihasta? Asuuko sinun naapuri parin kilometrin päässä vai seinän takana? Kuinka usein viet kaverin lääkäriin, asioille, pankkiin, kauppaan? On hommia, jotka sujuu siinä sivussa ja on hommia, jotka vie aikaa ja vaivaa. Sinun hommat on noita siinä sivussa hoidettavia.

Ne jotka täällä pyhäilee auttamisesta, voin kertoa että jatkuvana se syö auttajan loppuun. Eli ei teillä ole asiasta mitään omakohtaista kokemusta tai käsitystä.

Ap, voit auttaa edelleen, mutta tee siihen rajat. Sanot että voit käydä kerran viikossa kaupassa/asioilla tms samalla kun käyt itsellekin. Bensan hinta on sen verran korkea että muutenkin ajoja on vähennettävä, tämän voit kertoa tädille.

Voit sanoa että olette tavallisissa duuneissa ettekä mitään superrikkaita, että hintojen nousua on kompensoitava elintapoja muuttamalla.

Myöskään joka päivä ei voi elää toisen ihmisen vaatimusten mukaan, omat jutut jää tekemättä ja palautumista ei tapahdu.

Kysy sitten miten täti ratkaisisi tämän.

Mieti mitä voit tehdä itsr rasittumatta, ja tee vain se.

Huom. Perinnöstä en puhu mitään, se on eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Minä olen nuori ihminen, alle 30-vuotias (ja vielä mies, jos sillä on merkitystä). Olen sitä mieltä, että en tarvitse vaivanpalkkaa siitä, jos jotakuta avuntarvitsijaa autan.

Oletko yhä samaa mieltä, jos teet sitä päivittäin ja siitä on sinulle vain kuluja? Vuodesta toiseen.

Minä autan silloin kun minulle sopii. En kuitenkaan missään tapauksessa auttaisi ketään sillä oletuksella että saan sitten perintöä tältä henkilöltä. Jos avusta ollaan vailla korvauksia niin siitä sovitaan rehellisesti elävien kesken. Se on sitten ylimääräistä extraa jos auttaminen johtaa perillisyyteen.

Minun isotätini sanoi vielä voimissa ollessaan, että testamentti on tehty seurakunnalle. Koko suku tiesi. Sitten auttoi kuka auttoi, muttei ainakaan rahan toivossa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kaikesta auttamisesta saada rahallinen korvaus?

Jos astelen naapurin kasvit, kun hän on mökillä, lähetänkö laskun?

Vien lapseni kaverin harrastukseen samalla kun vien omanikin. Pitäisikö ruveta laskuttamaan tämän lapsen vanhempia tai vaatia että heidän pitää testamentata minulle jotain?

Kyllä pitää saada kulukorvaus jos joutuu ostamaan jotain tai käytyämään autoa- bensaa kuulu ja autokin

Ilmaista ei ole olemassa

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä pyhäilee auttamisesta, voin kertoa että jatkuvana se syö auttajan loppuun. Eli ei teillä ole asiasta mitään omakohtaista kokemusta tai käsitystä.

Ap, voit auttaa edelleen, mutta tee siihen rajat. Sanot että voit käydä kerran viikossa kaupassa/asioilla tms samalla kun käyt itsellekin. Bensan hinta on sen verran korkea että muutenkin ajoja on vähennettävä, tämän voit kertoa tädille.

Voit sanoa että olette tavallisissa duuneissa ettekä mitään superrikkaita, että hintojen nousua on kompensoitava elintapoja muuttamalla.

Myöskään joka päivä ei voi elää toisen ihmisen vaatimusten mukaan, omat jutut jää tekemättä ja palautumista ei tapahdu.

Kysy sitten miten täti ratkaisisi tämän.

Mieti mitä voit tehdä itsr rasittumatta, ja tee vain se.

Huom. Perinnöstä en puhu mitään, se on eri juttu.

Minusta tuohon ei ole edes ratkaisu se, että autetaan vain kerran viikossa, sillä sekin on pois ap:n rahapussista, eikä näin pidä olla. Joka ikinen kerta kun tästä lähtien apua tarvitaan, niin kulut pitää maksaa ja jos on järkevä täti, niin maksaa vähän ekstraa, jos siis on niin, että rahaa on antaa seurakunnalle, niin kyllä sitä pitää olla sillekin, joka hänen asioillaan hyppää.

Minusta sinun kannattaa alkaa pyytämään bensarahat ja "vaivanpalkka".

Ihan suoraan sanot jos ei viesti vihjaillen mene perille.

Sitä voi jonkun verran auttaa pyyteettäkin mutta jos siitä ihan tapa tulee, niin kyllä joku korvaus on ihan ok. Oli testamentteja tai ei.

Täti on kuitenkin vähän eri asia kuin oma vanhempi. Vanhemmalta perii lakiosan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittajan asenne on jotenkin outo. Sukulaista autetaan ihan pyyteettömästi, ei siksi että tämä jättäisi perinnön auttajalleen.

Kuten useimmat tietävät seurakuntien jäsenmäärät laskevat, joten seurakunnan toiminnalle nämä perinnöt ovat melkoisen tärkeitä nykypäivänä ja monet vanhat ihmiset kyllä tietävät onneksi tämän.

Mielestäni sinun asenteesi on outo. Hyppyytät sukulaista ilmaiseksi, vaikka voisit hänelle maksaa siitä myös vaivanpalkkaa.

Minä olen nuori ihminen, alle 30-vuotias (ja vielä mies, jos sillä on merkitystä). Olen sitä mieltä, että en tarvitse vaivanpalkkaa siitä, jos jotakuta avuntarvitsijaa autan.

Päivittäin?

Ja vielä samaa ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonommassa tilanteessa ovat ne, jotka saavat lapsia myöhemmällä iällä ja oman työn lisäksi on hoidettava omat pienet lapset ja eläkkeellä olevat vanhemmat.

Tähän kyllä auttaa se, että asuu kaukana eläkkeellä olevista vanhemmista. Ensin viranomaiset ja sossutyöntekijät soittaa, että pitäisi tulle tekemään sitä ja tätä ASAP. Kun sitten kertoo, että menee 4 tuntia autolla körötellessä, niin ääni muuttuu.

Varmaan osa jää hoitamatta. Esim. palveluntarve kartoitus voidaan tehdä 75-vuotiaalle, mutta palveluntarve voi olla erilainen viranomaisen mielestä kuin omaisten ja eläkeläisen mielestä.

Ja viranomainen on se ketä päättää.

Ei omainen tai eläkeläinen.

Apua ei saa sillä perusteella, että eläkeläinen ja omainen on sitä mieltä, että apua tarvitaan.

Viranomainen on se, joka päättää tarvitaanko apua vai ei.

Tämä on todella kummallista säätöä, itsekään emme tienneet näistä asioista yhtään ja aloimme kyselemään mummulle hoitopaikkaa.

Ei myönnetty kun ensiksi pitää kotiin olla tilattuna kaikki mahdolliset avut. Ruokapalvelu, kotisairaanhoito ja siivoukset. Mummulla oli muistisairaus ja oli täysin hoidettava, vaipatkin olivat käytössä. Aiemmin ukki hoiti ne kun oli silloin vielä aika hyväkuntoinen, mutta mummun päivittäinen hoito kävi liian raskaaksi. Lapsetkin perheineen auttoivat, mutta kaikilla oli tuolloin lapsia eikä välimatkan takia juurikaan arkena onnistunut.

No, palvelut alkoivat ja kuukausia kului näin, että ukin ei tarvinnut enää laittaa tikkua ristiin minkään asian kanssa ja mummu sai lopulta laitoshoitopaikan. Auttamiset tietysti loppui ukiltakin, joka oli niihin tottunut. Nyt ei hänkään enää osaa kokata eikä siivota, joten hänenkin kuntonsa on mennyt huikeasti alaspäin. Ukki istuu sohvalla kaiket päivät ja katsoo telkkaria. Se, mihin kunta hänet "opetti".

Aivan käsittämätöntä, että virkeä ukki ei voinut hoitaa kodin askareita kun kerran halusi, ja pystyi, ne tekemään silloin kun mummu oli vielä kotona. Kohta aletaan hakea ukillekin niitä palveluja, jotta pääsisi hoitokotiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän kaikki luulee että perintöä ois tiedossa. Eikös tuo nyt ole niin että jokainen päättää itse mikä elämänsä aikana tienaamien rahojen kohtalo on?

Kaikki perintö ei ole itse tienattu. Meidän suvun henkilö on koko aikuisuutensa ollut sairauseläkkeellä eli ei ole tienannut mitään. Mutta omistaa suvun tilaa ja metsiä jotka on perinteisesti siirtyneet nuoremmille sukupolville. Sitten tähän väliin tuleekin häntäheikkejä niin että esi-isätkin kääntyvät haudoissaan.

Vähän samalaista. Molemmille vanhemmilleni jäi perinnöksi maata ja metsää. He ovat myyneet kaiken pois, ja jättävät kuulemma meille 3 lapselle sitten silkkaa rahaa, ja mökin, ja talon. 

Tosiasiassahan tuo silkka raha häviää kaikista helpoiten kankkulan kaivoon jo heidän eläessään. Lisäksi sukujen maat on nyt myyty, eikä kukaan meistä voi enää niitä koskaan omistaa. Testamentissa pitäisi oikeasti voida määritellä mitä perinnöllä saa tehdä, koska isovanhempamme eivät todellakaan olisi halunneet että maat myydään, vaan ne jätettiin PERINNÖKSI juuri siitä syystä että pysyvät suvussa. 

Kyllähän testamentissa voi ainakin jotain määrätä. Ensinnäkin nuo isovanhemmat olisivat voineet testamentata puolet suoraan lapsenlapsilleen. Ja muistan sen tapauksen, kun joku vanha mies jätti testamentissaan ison kasan Nokian osakkeita Pukkilan kunnalle. Testamentissa oli määräys, että osakkeita ei saa myydä ja osingot pitää käyttää Pukkilan vanhusten virkistykseen tms. 

Kuulostaa pahalta, jos vanhemmat puhuvat jättävänsä rahaa, mökin ja talon. Olisivat edes sijoittaneet ne metsistä ja maista saadut rahat. Tai antaisivat edes elatusapuna (maksamalla lastensa laskuja) sitä rahaa jo etukäteen, niin siitä olisi lapsille iloa tässä kohtaa kun rahantarve on suurempi eikä menisi siitä osasta lahja- tai perintöveroja. 

Liian monet ikäihmiset tuntuvat olevan ihan pihalla näistä asioista ja mitään ei suunnitella etukäteen. Pahimmillaan ei ole edes testamentteja. Sitten on ne fiksummat, jotka siirtävät säännöllisesti omaisuutta lapsilleen ja lapsenlapsille, heti kun sellaisia siunaantuu. Ja tuetaan aikuisia opiskelijoita monin tavoin, että nämä pääsevät helpommin elämässä alkuun. 

Jos ei yhtään suunnittele asioita etukäteen, niin siinä tulee vaan maksimoitua perintöverot ja minimoitua perinnöstä saatava ilo. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luulin saavani tädiltäni jotakin perintöä, olinhan hänelle rakas tytär, jota hänelle ei suotu. Olimme paljon tekemisissä ja nautimme toistemme seurasta. No, täti jätti kuitenkin kaiken omaisuutensa perheettömälle pojalleen, joka oli valmiiksi varsin varakas (mm. siipeilemällä vuosikaudet isovanhempien luona eli pitämällä sillä lailla omat ruokakulunsa minimissä). Tuo poika ei ole muun suvun kanssa missään tekemisissä, koska mt-ongelmaisena on saanut päähänsä ettei kukaan hänestä välitä, joten isovanhemmilta ja tädiltä periytynyt iso omaisuus siirtyy hänen jälkeensä varmaan seurakunnalle. Huoh. Testamenttaisi ne rahat edes vaikka syöpätutkimukselle, sillä syöpään hänen oma äitinsäkin kuoli. Seurakunta on se vihoviimeisin taho jolle omaisuus kannattaa jättää.

Minulla on mielenterveysongelmainen tytär ja tarvitsee paljon tukea, kukaan muu ei häntä tue. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei tulisi mieleenkään testamentata rahojani menestyville ja rahan tuhlauksen taidon omaaville sukulaisille vaan perintöni menee kyllä kokonaisuudessaan tälle ainoalle lailliselle perijälleni joka elää vaatimatonrmta elämää. Hän voi sitten puolestaan tuhlata tai testamentata kenelle haluaa tai sitten jäljelle jäävä omaisuus menee valtiolle. Tämän olen kyllä kertonutkin ja mahdollisesta avusta vanhuudessa aion maksaa eikä sukulaisten tarvitse vaivautua.

Nyt kannattaa sitten ilmoittaa, että tästä lähtien seurakunta hoitaa auttamisen.

Itse varmaan ottaisin puheeksi. Just noin kuten olet aloituksessasi kirjoittanut, että ette ole ajatelleetkaan perintöä, mutta nähtyäsi testamentin, asia jäi harmittamaan. Voihan se tosiaan olla, että tuo on vain vanha testamentti eikä hänkään ole pitkään aikaan asiaa ajatellut.